3/2011, Aluekehitys

Ammattikorkeakoulu aluekehittäjänä – Case: Matkailun turvallisuuden kehittäminen

1. Ammattikorkeakoulun aluekehitystehtävästä

Ammattikorkeakoulun aluekehitystehtävää tai kolmatta tehtävää on pohdittu siitä saakka, kun silloinen Opetusministeriö ja eduskunta sen ammattikorkeakoululakiin kirjasivat (esim. Orelma & Järvinen 2001, Liljander & Mäkelä 2004, Ahmaniemi & Panhelainen 2009). Käydyssä keskustelussa ammattikorkeakoulun aluekehitysvaikutus on ymmärretty yleensä korkeakoulun harjoittaman koulutuksen ja TKI‐toiminnan jonkinlaisena yhteisvaikutuksena, jota on lähestytty niin sanoaksemme ”humboldilaisesta” tai ”kvasihumboldilaisesta” näkökulmasta. Tällä tarkoitan kaavaa, jossa ammattikorkeakoulun opetuksen ja TKI‐toiminnan ”ykseys” määritellään sen aluevaikutukseksi.
Joissain tapauksissa lähestymistavan korostunut elinkeinotoimintavetoisuus on taivuttanut ammattikorkeakoulun aluekehitysvaikutuksen ymmärtämisen ja määrittelyn korostuneesti tutkimus‐, kehitys‐ ja innovaatiotoiminnan suuntaan.

Opetus‐ ja kulttuuriministeriö on tavannut seurata ja mitata ammattikorkeakoulujen aluevaikuttavuutta ja työelämäyhteistyötä mittareilla F1 – F4, jotka ovat:

(F1) Tutkinnon suorittaneissa työllisten osuus työvoimaan kuuluvista,
(F2) maksullisen palvelutoiminnan tulojen määrä suhteessa koko tulorahoituksen määrään,
(F3) yrittäjien osuus tutkinnon suorittaneiden kokonaismäärästä ja
(F4) avoimessa ammattikorkeakouluopetuksessa suoritettujen opintopisteiden määrä suhteessa läsnä olevien tutkinto‐opiskelijoiden määrään.

Vuoden 2010 tilastoinnissa paras ja aluevaikuttavin ammattikorkeakoulu näyttää olleen Mikkelin ammattikorkeakoulu ja heikoin Laurea. OKM:n tilastointi pysyy tiukasti ammattikorkeakoulun puitteissa eikä huomioi vaikutusalueen – maakunnan ‐ kehitystä. Esimerkiksi Tilastokeskuksen

väestöennuste vuosille 2010–2040 tietää kertoa, että väestökasvun odotus Uudellamaalla, missä Laurea‐ammattikorkeakoulu sijaitsee, on 323 000 henkeä eli reilut 22 prosenttiyksikköä. Etelä‐ Savossa, missä MAMK toimii, taas odotetaan väestön vähenevän 13 500 hengellä eli lähes 9 prosenttiyksiköllä. Itse asiassa Uudellamaalla kasvu on suurinta, ja Etelä‐Savo on eniten väkeään menettävä maakunta Suomessa. Väestökehitys taas on suorassa suhteessa työpaikkakehitykseen ja muun hyvinvoinnin lisääntymiseen. Voisiko olla niin, että kehittyvillä alueilla ammattikorkeakoulujen toiminnassa opetustehtävä ja sen mallikas toteuttaminen korostuu enemmän kuin taantuvilla alueilla?

Toisaalta voidaan väittää, että esimerkiksi valmistuvien korkealla työllistymisasteella ja ammattikorkeakoulun aluekehitystehtävän hyvällä suorittamisella ei välttämättä ole keskinäistä positiivista riippuvuutta. Jos tuijotetaan ammattikorkeakoulujen maakunnallisuuteen, työllistymisen yleensä sijaan tärkeämpää olisi tarkastella työllistymistä ammattikorkeakoulun kotimaakuntaan.
Raimo Mäkinen ja Kristiina Korhonen (1999) kuvasivat ilmiötä mielenkiintoisella työvoimapumppu‐ metaforalla. Opiskelijat rekrytoidaan joltakin alueelta, ja valmistuttuaan he sijoittuvat jollekin alueelle. Yksittäisen opiskelijan kohdalla rekrytointi‐ ja sijoittumisalueet voivat olla sekä keskenään että oppilaitoksen sijaintialueeseen nähden joko samoja tai eri alueita. Erilaisten sama/eri‐ kombinaatioiden perusteella tutkijat kuvaavat oppilaitoksia viitenä eri pumpputoimintona (ks. myös: Virtanen 2002):

  1. suihkukaivo: rekrytointi, opiskelu ja sijoittuminen kaikki samalla alueella
  2. työntöpumppu: rekrytointi ja opiskelu samalla alueella, sijoittuminen muualle
  3. rikastamo: rekrytointi ja sijoittuminen samalla alueella, opiskelu muualla
  4. imupumppu: rekrytointi muualta, opiskelu ja sijoittuminen samalla alueella
  5. siirtopumppu: rekrytointi, opiskelu ja sijoittuminen kaikki eri alueilla.

Jos ammattikorkeakoulun tehtäväksi määritellään sijaintimaakuntansa kehittäminen, tulisi työllistymistä tarkastella imupumpun ja – maakunnallisesti rajatun – suihkukaivon tapauksiin. Tarkasteltaessa valmistuneiden työllistymistä yleensä kyse on ammattikorkeakoulun aluevaikutuksen ja aluevaikuttavuuden sijaan siitä, kuinka hyvin ammattikorkeakoulu palvelee opiskelijoitaan, kuinka hyvää ja korkeatasoista opetusta se tarjoaa ja tätä kautta edistää opiskelijoiden työllistymistä Suomessa ja/tai ulkomailla. Aivan samalla tavalla voidaan kyseenalaistaa yrittäjien määrän ja aluevaikutuksen keskinäissuhde.

Pirjo Ståhlen ja Markku Sotaraudan (2003) mukaan aluekehittäjänä toimiessaan ammatti‐ tai mikä tahansa muu korkeakoulu:

  1. toimii alueen kehittämistoimintojen tukena tukien yritysmaailman ongelmanratkaisuja teknologian ja palveluinnovaatioiden siirron sekä konsultoinnin muodossa
  2. on osaavien ihmisten ja tiedon keskittymä, joka paitsi kouluttaa uusia osaajia alueelle myös juurruttaa ja vetää puoleensa osaavia ihmisiä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin
  3. yhdistää paikallisia ihmisiä ja organisaatioita lisäten täten alueen osaamispääomaa ja vahvistaa alueen dynaamisuutta
  4. on kansallisten ja globaalien verkostojen solmukohta ja kiinnittää paikallisia toimijoita kansallisiin ja kansainvälisiin kehittämis‐ ja toimintaverkostoihin
  5. vahvistaa alueen yleistä sivistystä ja älyllistä pääomaa luomalla avointa ja luovaa ilmapiiriä, vahvistamalla ajattelun vapautta ja monipuolisuutta
  6. edistää toimialueensa oman kulttuurisen identiteetin profiloitumista, rikastumista ja vaikuttavuutta.

Viimeksi mainittu tarkoittaa ammattikorkeakoulun toimintaa alueellisen kulttuurin vahvistajana, mediakeskustelun syventäjänä ja kriittisenä vastavoimana. Kaiken kaikkiaan, ammattikorkeakoulun aluevaikutustehtävän ymmärtäminen näiden kuuden ulottuvuuden tai komponentin kautta on toiminnallinen kokonaisuus, jonka voi olettaa juurruttavan ja vetävän puoleensa uusia ihmisiä, osaamista ja uutta yritystoimintaa ammattikorkeakoulun vaikutuspiiriin. Parhaimmillaan ammattikorkeakoulu näin toimiessaan asettuu osaksi alueen imagoa sitä vahvistavana tekijänä.

Voitaisiin olettaa ammattikorkeakoulun aluevaikuttavuuden hahmottamisessa Ståhlen ja Sotaraudan hahmottaman kokonaisuuden muodostavan alueen todellisen kehittämisen ja elin‐ ja vetovoimaisuuden lisäämisen näkökulmasta toimivamman systeemin verrattuna nykyisin käytössä oleviin mittareihin. Sen kiinnittyminen alueen todellisuuteen ja todelliseen elämään voisi antaa nykyistä paremman kuvan ammattikorkeakoulun vaikutuksesta toimialueellaan eli ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuun toteutumisesta.

2. Lapin matkailun turvallisuustyön taustaa

Mitä edellä kerrottu sitten merkitsee käytännön kehittämisprosessissa? Miten Ståhlen ja Sotaraudan esittämät kriteerit näyttäytyvät yksittäisen, menestyksellisen kehittämishankkeen näkökulmasta?
Olemme valinneet tarkastelun kohteeksi lappilaisen matkailun turvallisuustyön, joka on todettu kansallisesti (ja kansainvälisestikin) menestykselliseksi TKI‐hankkeeksi. Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutin ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun toteuttama Lapin matkailun
turvallisuusjärjestelmähanke valittiin Suomen ammattikorkeakoulujen parhaaksi tutkimus‐, ehitys‐
ja innovaatiokäytänteeksi vuonna 2010 työelämää hyödyntävän uuden tiedon tuottamisessa. Hanke rahoitettiin Euroopan sosiaalirahaston instrumentilla. Hankkeen ansiona on sen ajankohtaisuus ja vahva liittyminen alueen keskeiseen elinkeinoon.

Matkailun turvallisuuden kehittämistarve on noussut siitä tosiasiasta, että turvallisuus on yksi matkailun neljästä megatrendistä ikääntymisen, ympäristötietoisuuden kasvun ja yksilöllisyyden korostamisen rinnalla. Muita trendejä ovat mm. sähköisen liiketoiminnan kasvu ja asiakaskunnan pirstaloituminen yhä kirjavammiksi ryhmiksi. Yhteiskunnan tasolla turvallisuus on keskeinen hyvinvointitekijä. Yritykselle ja organisaatiolle turvallisuus on puolestaan olennainen osa laatua. Viime aikoina on havaittu, että turvallisuus voi olla myös kilpailukykytekijä. Tämä pätee erityisesti matkailussa. Asiakkaat hakeutuvat sinne missä turvallisuustietoisuus ja turvallisuuskulttuuri ovat vakuuttavalla tasolla. Lappi, kuten koko Suomi, tunnetaan turvallisena matkailualueena. Tällaisen mielikuvan ja myös tosiasiallisen tilanteen säilyttäminen edellyttää panostamista matkailun turvallisuusriskien ennakointiin ja hallitsemiseen.

Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmää kehittävän hankekokonaisuudella on ymmärrettävät käytännön lähtökohdat. Matkailu on Lapille strateginen toimiala. Matkailun välitön työllisyysvaikutus Lapissa on noin 5 000 henkilöä. Lapissa rekisteröidään vuosittain n 2,3 miljoonaa yöpymistä. Lapin osuus Suomessa rekisteröidyistä yöpymisistä on 12 % ja ulkomaalaisten suorittamista yöpymisistä 16
%. Matkailun aluetuotto on lapissa noin 550 miljoonaa euroa vuosittain.

Vaikka TKI hankkeiden sisäinen ja ulkoinen dynamiikka eroaa ammattikorkeakoulun roolista aluekehittäjänä, voidaan Ståhlen ja Sotaraudan jaottelu tunnistaa myös onnistuneen TKI toiminnan tunnistetekijöinä.

Toimiminen alueen kehittämistoimintojen tukena tukien yritysmaailman ongelmanratkaisuja teknologian ja palveluinnovaatioiden siirron sekä konsultoinnin muodossa:

Lapin matkailun turvallisuusverkosto on osallistunut merkittävällä tavalla matkailun ja harvaan asutun maaseudun onnettomuusvalmiuden ja erityisesti kylmänsuojausvalmiuden kehittämiseen. Verkosto on lujittanut viranomaisten, hallinnon ja elinkeinoelämän toimijoiden yhteistyötä.
Onnettomuuden uhrien ja pelastushenkilöstön kylmänsuojausyhteistyö on kannustanut elinkeinotoimintaa ja tutkimusta kehittämään käyttökelpoisia varusteita ja teknisiä ratkaisuja kylmänsuojauksen toteuttamiseen onnettomuustilanteissa. Käytännön esimerkkeinä voidaan mainita Lapin pelastuslaitoksen käyttöön ottamat kylmänsuojausvarusteet monipotilastilanteiden varalle sekä yhteistyö Rovaniemen ammattikorkeakoulun kylmä‐ ja ensihoitolaboratorioiden kanssa.

Lapin matkailun turvallisuusverkosto toteutti vuosina 2005–2007 Matkailun turvallisuuspassi
‐hankkeen, jonka tuloksena syntyi kansallinen Matkailun turvallisuuspassi ‐koulutusjärjestelmä. Matkailun turvallisuuspassin kehittäminen toi ensimmäisen matkailu‐ ja ravintola‐alan turva lisuuden tunnustuspalkinnon Rovaniemen koulutuskuntayhtymän Lapin Urheiluopistolle vuonna 2007.
Matkailun turvallisuuspassin opetussisältö on liitetty kansallisesti matkailualan toisen asteen oppilaitosten opetussuunnitelmiin. Passin opetussisällöstä ja kouluttajakoulutuksesta vastaa Lapin urheiluopisto ja kortin hallinnoinnista Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

On osaavien ihmisten ja tiedon keskittymä, joka paitsi kouluttaa uusia osaajia alueelle myös juurruttaa ja vetää puoleensa osaavia ihmisiä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin

Matkailuelinkeinoa palvelevalla turvallisuustyöllä on Lapissa pitkät perinteet. Ylä‐Lapissa käynnistyi tunturipelastus‐ ja etsintäpalvelujen kehittäminen jo 1960‐luvulla. Lapin matkailun turvallisuusverkoston voimallinen kehittyminen alkoi vuonna 1988, jolloin Vapaaehtoisen pelastuspalvelu VAPEPAn johdolla pidettiin ensimmäinen matkailun turvallisuusyhteistyöhön keskittynyt Pelastuspalveluseminaari Saariselällä. Vuosien varrella kansalliseksi ja monialaiseksi

käytänteeksi muotoutunut Pelastuspalveluseminaari tarjoaa yhteisen foorumin järjestöille, viranomaisille, kuntien ja oppilaitosten edustajille sekä yrityksille etsien ratkaisuja ajankohtaisiin matkailun turvallisuuden haasteisiin.

Yhdistää paikallisia ihmisiä ja organisaatioita lisäten täten alueen osaamispääomaa ja vahvistaa alueen dynaamisuutta

Matkailuelinkeino on hyvin häiriö‐ ja kriisiherkkä toimiala, jonka jatkuvuus ja häiriötön toiminta on turvattava verkostomaisella, systeemiajattelua toteuttavalla yhteistyöllä. Lapin matkailun turvallisuusverkostoa viedään eteenpäin Lapin matkailuelinkeinon, viranomaisten, järjestöjen, kuntien sekä tutkimus‐ ja koulutuslaitosten yhteenliittymänä. Systeemisen verkoston tavoitteena on matkailun turvallisuuden ja sitä kautta laadun sekä onnettomuusvalmiuden kehittäminen sekä Lapin matkailuelinkeinon häiriöttömän toiminnan varmistaminen.

Jokaisella on oma roolinsa matkailun turvallisuuden yhteistyöverkostossa. Lapin matkailun turvallisuusverkoston keskeisiä toimijoita ovat Lapin alueelliset matkailuorganisaatiot jäsenyrityksineen, Lapin liitto, Lapin aluehallintovirasto, Peräpohjolan poliisilaitos, Lapin pelastuslaitos, Lapin rajavartiosto, Metsähallitus, Lapin sairaanhoitopiiri, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Matkailualan tutkimus ja koulutusinstituutti, Lapin urheiluopisto, Pelastuspalveluseminaari ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu VAPEPA. Aktiivisesti mukana olevia tahoja on muun muassa Liikenneturva ja Rikosuhripäivystys. Vuosien varrella verkosto on saanut syvyyttä ja alueellista laajuutta. Verkoston elinvoima edellyttää sitä, että jokaisen jäsenen tulee kokea hyötyvänsä yhteistyöstä.

On kansallisten ja globaalien verkostojen solmukohta ja kiinnittää paikallisia toimijoita kansallisiin ja kansainvälisiin kehittämis‐ ja toimintaverkostoihin

Lapin matkailuturvallisuuden verkoston tavoitteena on matkailun turvallisuuslaadun ja onnettomuusvalmiuden kehittäminen sekä Lapin matkailuelinkeinon häiriöttömän toiminnan varmistaminen. Verkostoyhteistyö on väline, jolla koordinoidaan matkailun turvallisuuden koulutusta, tutkimusta, ennakointia ja viestintää. Matkailun turvallisuusverkostotyö toteuttaa Lapin matkailustrategian tavoitetta, jonka mukaan Lapista tehdään matkailuturvallisuuden mallialue valtakuntaan. Maakunnallinen käytänne palvelee kansallisena verkostomallina ja yhteistyökehyksenä myös sisäisen turvallisuuden ohjelmatyötä ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiaa.

Strategisen tason vaikuttavuudessa matkailun turvallisuusjärjestelmä näkyy myös valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen matkailupolitiikaksi (hyväksytty 24.3.2011), joka edellyttää matkailun turvallisuusjärjestelmän kehittämisen matkailuelinkeinon jatkuvuuden varmistamiseksi. Kansallista vaikuttavuutta edistää myös Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutin perustajajäsentensä (RAMK, LaY, LAO) johdolla solmima matkailuturvallisuuden kumppanuussopimus

sisäasiainministeriön kanssa kesäkuussa 2010. Sopimus kytkee matkailun turvallisuuden tutkimus‐, opetus‐ ja hanketyön kansalliseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan (Valtioneuvoston periaatepäätös). Lisäksi instituutti koordinoi kansallista matkailun ennakointiverkostoa työ‐ ja elinkeinoministeriön päätöksellä. Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutti juoksee parhaillaan kokoon matkailuturvallisuuden tutkijapoolia, johon mm. edellä mainittu kansallinen ennakointiverkosto kytkeytyy

Matkailun turvallisuuden tutkimus on Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmän hankekokonaisuuden aikana sisällytetty Suomen Akatemialle tehtävään turvallisuustutkimuksen aloitteeseen. Rovaniemen ammattikorkeakoulu on yksi aloitteen tekijöistä. Matkailun turvallisuuden tutkimusta painotetaan Suomen matkailututkimuksen toimintaohjelmassa vuosille 2011–2020. Matkailuturvallisuuden tutkimus on ohjelmassa osa elinkeinon kestävyyttä.

Vahva kytkeytyminen kansallisiin ohjelmiin ja strategioihin on lisännyt matkailun turvallisuusverkoston elinvoimaa sekä aluevaikuttavuutta. Lapin aluehallintovirasto on yhteensovittanut matkailun turvallisuustyötä arjen turvallisuuden ja sisäisen turvallisuuden kehittämisessä alueellisella tasolla. Tässä yhteydessä puhutaan Lapin sisäisen turvallisuuden toimintamallista, jossa aluehallintovirasto yhteensovittaa sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteita muiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten kehittämisohjelmien tavoitteisiin. Yhteensovittamisella muodostetaan alueellinen tahtotila Lapin hyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamiseksi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Tahtotilaan päästään laaja‐alaisen ja avoimen verkostoyhteistyön avulla sekä hankkeiden mahdollistamin resurssein. Haluamme
Rovaniemen ammattikorkeakoulussa sekä koko verkost ssamme tehdä työtä sen eteen, että
Suomesta tulee Euroopan turvallisiin maa ja Lapista Euroopan turvallisin matkailualue.

Lapin matkailun turvallisuusverkoston toimintamalli on ehtinyt herättää kansainvälistä kiinnostusta. Euroopan Unionin komission teollisuuden ja yrittäjyyden päähallinnon matkailuyksikön kanssa olemme käyneet keskusteluja turvallisuuden ja laadun yhdistämisestä eurooppalaiseksi kriteeristöksi ja indikaattoreiksi, joilla voidaan edistää EU‐alueen palvelutuottajien turvallisuusjohtamisen osaamista ja käytänteitä. Suomella on tässä hyvin paljon annettavaa EU‐tason valmistelutyöhön. matkailun turvallisuuden verkostotyönä on lähdössä liikkeelle kansallisen turvallisuusnormiston rakentaminen, mikä palvelee myös edellä mainittua Euroopan unionin tavoitetta indikaattoreiden, kriteeristöjen ja tilastojen kehittämisessä. Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutti rakentaa parhaillaan kansallista ja kansainvälistä matkailuturvallisuuden tutkimusverkostoa, jolla vastataan elinkeinosta nouseviin tutkimus‐ ja tietotarpeisiin mutta tuottaa myös akateemisesti kestävää tutkimusta.

Vahvistaa alueen yleistä sivistystä ja älyllistä pääomaa luomalla avointa ja luovaa ilmapiiriä, vahvis amalla ajattelun vapautta ja monipuolisuutta

Yhteistyön avulla on kehitetty usean toimijaosapuolen voimin matkailun turvallisuusosaamista, viestintää, ennakointia ja koulutusta vuonna 2009 käynnistyneen Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmähankkeen tuloksena.

3. Uusi oppimisnäkemys sisäänrakennettuna

Lisäksi listaan voidaan eritellä uuden oppimisnäkemyksen mukainen TKI‐prosessi. RAMK on strategiassaan 2020 todennut ammattiosaamisen kehittymisen edellyttävän koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan yhdistämistä uudeksi oppimisnäkemykseksi. RAMKin uusi oppimisnäkemys on saanut nimekseen KOTA (Kokemuksesta Oppimalla Tulevaisuuden Avaimet). KOTAn sisältöä on kuvattu määrittämällä kymmenelle keskeiselle tekijälle tavoitetila. Nämä kymmenen keskeistä tekijää ovat arvoilmapiiri, teoriatausta, tieto, oppiminen, työelämä, oppimisympäristöt, toimintatapa, yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen, kansainvälisyys sekä kestävä kehitys.

Rovaniemen ammattikorkeakoulu lähestyy oppimista Problem Based Learning ‐konseptiin perustuvin keinoin. Oppimisnäkemys pohjautuu uudistavaan tietokäsitykseen. Tieto on olemassa aidoissa työelämän ilmiöissä ja tieto syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Näkemyksemme mukaan oppiminen on yhteisöllistä. Siinä sekä opiskelijalla että opettajalla on omat roolinsa.
Opiskelija on aktiivinen, vastuullinen oman oppimisensa subjekti ja opettaja taas on oppimisen asiantuntija, ohjaaja ja mahdollistaja. Työelämä on kiinteä osa oppimisympäristöä ja oppimisprosessia.

Käytännössä prosessia viedään eteenpäin KOTA‐opinnäytetyöpilottina. Kyseessä on oppilastyöpaja, joka laatii matkailukeskuksiin turvallisuussuunnitelmat opinnäytetyönä. Prosessi tuo suoran kytkennän opiskelun ja työelämän välille hanketoiminnan ollessa välittäjänä. KOTA‐ opinnäytetyöpilotti on RAMKin valitsema Case‐tehtävä Problem Based Learning ‐oppimiskäsityksen toteuttamisessa.

4. Miksi onnistutaan: Taustalla systeemiteoreettinen lähestyminen

Turvallisuutta on lähestytty systeemisestä näkökulmasta lineaarisen ajattelun sijaan. Systeemiajattelu avaa vaihtoehtoisia kytkentäpolkuja nykyaikaisen kompleksisen maailman jäsentämiseen sekä uusien kehittämisratkaisujen luomiselle (Aronson 1996). Systeeminen ajattelumalli on osoittanut toimivuutensa käytännön tasolla myös Lapin matkailun turvallisuuden verkostoyhteistyössä. Tässä yhteydessä on Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmä vakiintunut kehittämisen tavoitteeksi ja samalla ajattelun ja toiminnan malliksi. Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmä on saanut käyttövoimansa laaja‐alaisesta verkostoyhteistyöstä, joka kytkee matkailun turvallisuuden roolin omaavat valtion viranomaiset, järjestöt, kunnat, yritykset ja oppilaitokset systeemiseksi virtapiiriksi.

Verkosto on ollut välttämätön, mutta ei vielä riittävä edellytys. Verkosto on perusta, mutta systeemilähestyminen antaa jokaiselle toimijalle roolin turvallisuuden prosessimaiselle eteenpäin viemiselle yhteisiksi asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä kohden voidaan myös todeta, että innovaatioekosysteemi käsitteenä nostaa nimenomaan systeemisen ajattelun jalustalle, uuden luomisen kantavaksi periaatteeksi (vrt. Hautamäki 2009). Mikäli turvallisuuden verkostoa olisi toteutettu lineaarisen mallin mukaan, verkoston jäsenet päätyisivät kukin etenemään omalla itse asettamallaan kehitysuralla, jolloin verkosto olisi jäänyt tärkeäksi mutta löyhäksi työkaluksi. Pahimman skenaarion mukaan lineaarisessa ajattelumallissa koko verkoston kestävyys joutuu ennen pitkää kyseenalaiseksi.

Turvallisuus on niin laaja asia, että sitä hallitaan vain yhteistyöverkostojen avulla. Lapin matkailun turvallisuusverkostosta on muotoutunut yli 20 vuoden kuluessa merkittävä ja vaikutusvaltainen matkailuelinkeinon laaja‐alaisen turvallisuuden asiantuntija‐ ja toimijaverkosto. Tulokseen on päästy pitkäjänteisellä työllä. Lapin matkailun turvallisuusverkosto on Lapin matkailuelinkeinon, viranomaisten, järjestöjen sekä tutkimus‐ ja koulutuslaitosten yhteenliittymä, jolla on ennakoiva ote yhteiskunnan kehittämiseen. Lapin matkailun turvallisuusverkosto on osoittautunut avoimeksi, joustavaksi ja reagoivaksi toimintamalliksi, jolla on yhteiset tavoitteet ja päämäärät.

Verkostoyhteistyön tuloksena on syntynyt kansallisesti sovellettava toimintamalli, joka tukee myös arjen turvallisuuden ja laajemmin sisäisen turvallisuuden yhteistyötä. Turvallisuuden yhteistoiminta vaatii lainsäädäntöperustan ohella aina luottamuksen. Pienellä alueella, jossa ihmiset tuntevat toisensa, tällainen yhteistyö, verkostoituminen, on ollut mahdollista. Se on ollut jopa ainoa tapa tehdä pienistä, vähäresurssisista yksiköistä vahva ja sitoutuva kokonaisuus, jolla saadaan aikaan näkyvää tulosta. Turvallisuuden, kuten monen muunkin asian osalta, olemme samassa veneessä, tai samassa kelkassa pitäisi kai sanoa.

Toisin kun perinteisesti kuvitellaan, on turvallisuus käsitteenä erittäin innovatiivinen ja salliva. Turvallisuus on jo laajuutensa vuoksi verkostoitumista synnyttävä ja edellyttävä. Turvallisuus ei ole käsitteenä enää perinteisten turvallisuusviranomaisten omaisuutta eikä sillä tarkoiteta enää ainoastaan uhkia. Negatiivisen mielikuvan sijasta olemme voineet kääntää turvallisuuden vahvuudeksi, kilpailukyvyksi, verkostosisällöksi ja yritystoiminnan, myös innovatiivisen, mahdollistajaksi.

Kirjoittajat

Pasi Tulkki, VTT, tutkimus‐ ja kehitysjohtaja, dosentti, pasi.tulkki(at)ramk.fi, Rovaniemen ammattikorkeakoulu &
Pekka Iivari, FT, kehityspäällikkö, pekka.iivari(at)redu.fi, Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutti

Ahmaniemi, R. & Panhelainen, M. (toim.) 2009 Jyväskylän ammattikorkeakoulu tulevaisuuden tekijänä. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 95.

Aronson Daniel 1996 Daniel Aronson, Target innovation – Using Systems Thinking to Increase the Benefits of Innovation Efforts, R&D Vol. 6, No. 2.

Hautamäki Antti 2009. Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30.

Liljander, J‐P. & Mäkelä, E. (toim.) 2004 Aluevaikuttavaa innovaatiotoimintaa: tutkimustoiminnan käynnistyminen lahden ammattikorkeakoulussa. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja C, osa 9.

Mäkinen, R. & Korhonen, K. 1999. Oppilaitos työvoimapumppuna. Teoksessa Vähäpassi, A. & Moitus,
S. (toim.): Korkeakoulut alueidensa vetureina; Viisi näkökulmaa vaikuttavuuteen, 53–61. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2:1999. Helsinki: Edita

Orelma, A, & Järvinen M‐R. 2001 Lahden ammattikorkeakoulu alueellisena vaikuttajana. Lahti: lahden ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja C, osa 1.

Pirjo Ståhle & Markku Sotarauta 2003 Alueellisen innovaatiotoiminnan tila, merkitys ja kehityshaasteet Suomessa, loppuraportti. Helsinki : Tulevaisuusvaliokunta.

Virtanen, I. 2002 Yliopistojen kolmas tehtävä. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia‐sarjan julkaisu nro 44. Vammala: Pole‐Kuntatieto Oy.

Vähäpassi, A. & Moitus, S. (toim.) 1999 Korkeakoulut alueidensa vetureina; Viisi näkökulmaa vaikuttavuuteen, 53–61. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2:1999. Helsinki: Edita

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli