Kirjoittajat: Jere Kare ja Aija Töytäri.
Tämä artikkeli kuvaa opiskelijan kokemuksia työhön kiinnittymisestä harjoittelussa. Tekstissä kuvataan prosessi, jolla opiskelija hakeutui harjoitteluun ja esitetään harjoittelun toteutumista sekä siihen liittyviä ohjaushaasteita. Artikkeli on opiskelijan kokemukseen perustuva kirjoitus harjoittelusta, jossa korostuu opiskelijan oma vastuu, itseohjautuvuus ja yksin toimiminen. Tekstissä tuodaan esille koulun ja harjoittelupaikan yhteistyön tarve. Opiskelija voi hyödyntää kirjoitusta harjoitteluraportissaan koululle.
Työharjoittelupaikan hakeminen edellyttää itseohjautuvuutta. Ilmoitus harjoittelupaikoista tulee koulun hakusivustolle, ja mikäli opiskelijalla on selkeä näkemys tavoitteistaan ja valmiudet hakea työpaikkaa itsenäisesti, hän hakee sitä. Haasteeksi muodostuu se, ettei kaikilla opiskelijoilla ole selkeää näkemystä tulevasta työ- tai harjoittelupaikasta. Silloin korostuu opettajan ohjaava rooli harjoittelupaikan valinnassa ja löytymisessä opiskelijan omien tavoitteiden perusteella.
Opiskelija lähetti hakemuksen ja kävi työhaastattelussa omatoimisesti. Kouluun hän oli yhteydessä harjoittelupaikan hakuprosessissa vain sopimuksen toimittamisessa harjoittelukoordinaattorille allekirjoitettavaksi. Ennen työharjoittelun alkua opiskelija laati koordinaattorille listan harjoittelun tavoitteista, joista tärkeimpinä oman ammatillisen osaamisen kehittäminen, organisaation ryhmädynamiikan ymmärtäminen sekä kontaktiverkoston laajentaminen. Tavoitteiden laatiminen yksin opiskelijan toimesta on mahdollista silloin, kun opiskelija on itsenäinen ja omatoiminen. Muussa tapauksessa korostuu opettajan rooli esimerkiksi opiskelijan tavoitteiden liittämisessä opintojakson ja tutkinnon tavoitteisiin.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä liiketalouden opiskelijan perehdytyksestä vastaa hallinnollinen avustaja, mutta työ on muutoin hyvin itsenäistä. Jo työhaastattelussa painotetaan, että harjoittelu tulisi olemaan normaalia hallinnollisten avustajien työtä. Tehtäviini kuuluu kokous- ja seminaarijärjestelyt, avustaminen esittelijöiden projekteissa ja matkajärjestelyissä, laskujen asiatarkastus, yhteydenpito ministeriön toimijoihin ja sidosryhmiin sekä ministeriön edustus tilaisuuksissa. Työhön kiinnittyminen ministeriössä on käytännössä siis varsinaista työntekoa ja uusiin työtehtäviin oppii sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan. Harjoittelussa oppiminen perustuu opiskelijan aktiivisuuteen ja työstä oppimiseen. Opiskelijan oppimisen arviointi on vähäistä. Se kuitenkin tukisi harjoittelun tavoitetta eli oppimista pelkän työnteon sijaan.
Työhön kiinnittymistä opetus- ja kulttuuriministeriössä edistetään osallistamalla ja sitouttamalla harjoittelija projekteihin sekä delegoimalla hänelle vastuullisia yksilötehtäviä. Näin harjoittelija kiinnittyy osaksi työyhteisöä eikä koe itseään muita työntekijöitä vähempiarvoiseksi. Harjoittelijalta itseltään vaaditaan organisointitaitoja ja yhteistyökykyä erilaisten ihmisten kanssa.
Työpaikan ja harjoittelijan rinnalla koulun rooli jää työharjoittelussa pieneksi. Käytännössä harjoittelupaikka haetaan itse ja työ tehdään ilman koulun ohjausta. Harjoittelijan koetaan olevan ministeriön vastuulla, yksi työntekijöistä, eikä niinkään koulun oppilas tekemässä harjoittelua oppimisen edistämiseksi.
Oppimisen arvioinnin kannalta voisi olla hyvä, että vastuuhenkilö koulusta pitäisi yhteyttä perehdyttäjään, vaikka opiskelija olisikin omatoiminen. Myös opettajan tutustumiskäynti ja ohjaus työpaikalla voisi luoda kestävämmän siteen koulun, työharjoittelupaikan ja opiskelijan välille, niin ajatuksen kuin toiminnan tasolla. Tiedustellessa aiheesta edellisten harjoittelijoiden osalta ilmenee, että koulujen ja työpaikan välillä ei ole aiemminkaan pidetty yhteyttä sen jälkeen, kun harjoittelija on aloittanut työnsä. Korkeakoulut ja työharjoittelupaikat voisivat ohjata opiskelijaa harjoitusjaksolla yhteisvoimin, eikä niin, että opiskelija on vain toisen organisaation vastuulla väliaikaisesti. Opiskelija kokee ministeriössä työskennellessä kuitenkin saaneensa aikaiseksi enemmän, kuin mitä asetti tavoitteekseen ennen työn alkua. Työharjoittelusta saa irti paljon, kun tietää mitä siltä haluaa.
Kirjoittajat
Jere Kare, liiketalouden tradenomiopiskelija, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, jere.kare(at)minedu.fi
Aija Töytäri, opetusneuvos, Opetus- ja kulttuuriministeriö, aija.toytari(at)minedu.fi
