3/2012, Aluekehitys, Tutkimus ja innovaatiot

Biotalous alueen elinvoiman turvaajana

Biotalous uuden aluekehityksen mahdollisuutena

Biotalous nähdään yleisesti Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisenä alana. Poliittisella agendalla keskiöön nousevat bioenergia, erityisesti nestemäiset biopolttoaineet, sekä biomateriaalien ja
-kemikaalien innovaatiot (esim. VN 2010; Kokkonen 2010 ). Tietopohjaisuutta korostavat bio-talouden suunnat saavat yhä suurempaa huomiota Euroopan politiikassa. Tämä on perusteltua, sillä alan taloudelliseksi arvoksi Euroopassa on määritelty jopa 2000 miljardia euroa vuodessa ja työllistävyydeksi n. 22 miljoonaa ihmistä (European Commission 2009).

Biotalouden merkitys aluekehityksessä herättää monia kysymyksiä: Kuinka tuotamme uusia kemikaaleja, innovatiivisia materiaaleja tai jalosteita? Olemmeko kilpailukykyisiä verrattuna tietopohjaista biotaloutta kehittäviin eurooppalaisiin tutkimuskeskuksiin tai suurten yritysten keskitettyihin biojalostamoihin? Jäävätkö maaseutualueemme paitsioon tässä nopeassa teollisen järjestelmän kehityksessä? Talousmaantieteen tutkimuksessa on havaittu, että kaupunkien ja maaseutualueiden välillä on huomattavia eroja kehitysnopeudessa: kaupungeilla on kilpailuetuja mm. työvoiman saatavuudessa, keskittymiseduissa ja elinkeinorakenteessa. Toisaalta, mikäli tarkastellaan vain luonnonvarojen vaikutusta aluekehitykseen, kaupunki ja maaseutu kehittyvät tasapainoisemmin. (Lehtonen ja Tykkyläinen 2011; 2012) Maaseudun ja kaupungin yhteistyö on siten ratkaisevassa roolissa uuden biotalouden kehitystyössä ja sen kytkennässä alueemme elinkeinotoimintaan.

Esimerkkejä elinvoimaisuuden turvaamisesta

Biotalous-termi on noussut julkiseen keskusteluun aivan viime vuosina, ja se sisältää monia uusia teknologioita. Useat biotalouden teknologiat ja ratkaisut ovat kuitenkin hyvin vakiintuneita ja suoraan sovellettavissa alueellisesti.

Aluetalouden näkökulmasta esimerkiksi paikallisen puun ja puurakenteiden käyttö antaa korkeita tulo- ja työllisyysvaikutuksia. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun koordinoimassa TEKES-rahoitteisessa ’Lähilämpöverkoista ja uusista energiaratkaisuista liiketoimintaan matala¬energia-rakentamisessa’ -hankkeessa, tutkittiin puurakentamiseen perustuvan matalaenergia-alueen sosio-ekonomisia vaikutuksia Suutelan alueella Kontiolahdella (Lehtonen ja Okkonen 2012). Tulokset osoittivat, että paikallisiin puurakenteisiin perustuvan rakentamisen vaikutukset ovat huomattavia aluetalouden kannalta. Suutelan n. 200 asunnon alueen rakentamisvaiheen kokonaistyöllisyys¬vaikutukset olivat jopa 350 henkilötyövuotta ja kokonaistulovaikutuksina palkansaajakorvauksiin n. 10 miljoonaa euroa (emt.).

Paikallinen energiatuotanto, mukaan lukien liikennepolttoaineiden tuotanto, voidaan järjestää biomassojen, jätteiden ja sivutuotteiden hyötykäytöllä. Perinteinen maa- ja metsätalous on nyt ja tulevaisuudessa elinkeinotoimintamme peruspilareita. Aluekehityksen näkökulmasta keskeisin askeleemme on biotalouden jalostusarvon nostaminen ja maksimointi ennen materiaalien, jalosteiden tai tuotteiden kuljetusta suuremmille markkinoille.

Jalostusarvon nostamiseen keskittyviä hankkeita on Pohjois-Karjalassa vireillä useita. Esimerkiksi Fortum Power and Heat Oy rakentaa pyrolyysilaitosta Joensuussa ja Nurmeksen kaupunki on ilmoittanut valmistelevansa suuren kokoluokan biohiilen ja -polttoaineen valmistuslaitosta (Ylä-Karjala 15.9.2012). Näiden hankkeiden merkitys aluetaloudelle on huomattava, sillä niistä muodostuu kerrannaisvaikutuksineen useita satoja työpaikkoja Itä-Suomeen. Paikallisella tasolla edistetään lisäksi maatilojen energiaomavaraisuutta, mm. puun kaasutukseen perustuvaa sähkön- ja lämmöntuotantoa sekä maatilojen biokaasulaitoksia. Omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys on huomattava kannattavan maataloustuotannon tulevaisuuden turvaamisessa.

Hajautetut toimintamallit

Hajautettu ja verkostoitunut biotalous nähdään hyvin aluekehitystä tukevana verrattuna suuren kokoluokan keskitettyihin ratkaisuihin (Johansson et al. 2005; Mirata et al. 2005). Hajautetussa mallissa pienet ja keskisuuret yksiköt hyödyntävät tehokkaasti ja keskenään verkostoituen uusiutuvia luonnonvaroja. Investoinnit esimerkiksi biopolttoaineiden tuotantoon tehostavat luonnonvarojen, työvoiman, maan, infrastruktuurin ja koneiden käyttöä ja tarjoavat energiahuoltoon joustavuutta ja huoltovarmuutta. Investoinnit tukevat ja ylläpitävä työllisyyttä ja elinvoimaisuutta muutoin kaupunki¬seutuja hitaammin kehittyvillä maaseutualueilla. Alueellinen metsäraaka-aineisiin perustuva biotalous on osa laajempaa talouden kehitysprosessia, jossa raaka-aineille etsitään edistyneempiä ja kestävämpiä käyttötapoja.

Esitin Itä-Suomen yliopiston ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yhteisessä Maaseudun tulevaisuusriihi -hankkeessa hajautetun biotalouden vision vuodelle 2030 (Okkonen 2012):

”Suomessa toimii paikallisia luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluja kestävästi, monipuolisesti ja idearikkaasti hyödyntäviä hajautettuja talousjärjestelmiä, joiden tuotoksena on kestäviä tuotteita ja palveluja. Järjestelmien perustana on aktiivinen ja vastavuoroinen kaupunkialueiden ja ympäröivän maaseudun yhteistyö. Useiden muutosten ja talouskriisien karaisemat pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat hajautetun biotalouden arvoverkostoja, jotka ylläpitävät tasapainoista aluekehitystä ja -taloutta sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvointia.”

Aluekehityksen ja elinvoimaisuuden turvaamisen perustana ovat alueiden ominaispiirteiden ja vahvuuksien huomiointi ja arvostaminen, yhteisen tulevaisuusvision ja -tavoitteen löytäminen, sekä toimijoiden avoin ja määrätietoinen yhteistyö näiden saavuttamiseksi.

Kirjoittaja

FT Lasse Okkonen, biotalouskoordinaattori, Pielisen Karjalan bioenergiaverkostot ja -virrat -hanke
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, lasse.okkonen@pkamk.fi

European Commission, CORDIS (Community Research and Development Information Service) (2009). About Knowledge-Based Bioeconomy (KBBE). http://cordis.europa.eu/fp7/kbbe/about-kbbe_en.html. 20.9.2012.

Johansson, A., Kisch, P. Mirata, M. (2005). Distributed economies – A new engine for innovation. Journal of Cleaner Production, 13(10-11), 971-979.

Kokkonen, E. (2010). Hajautettu biotalous – Väylä vihreään tulevaisuuteen. Yhteenveto Sitran hajautettua biotaloutta koskevasta round table -työpajasta. Sitran selvityksiä No 38. http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A4%2038.pdf. 20.9.2012.

Lehtonen, O., Okkonen, L. (2012). Regional socio-economic impacts of decentralised bioeconomy: a case of Suutela wooden village, Finland. Environment, Development and Sustainability (25 July 2012), pp. 1-12.

Lehtonen, O., Tykkyläinen, M. (2012). Työpaikkakehityksen alueelliset kehitysprosessit Itä-Suomessa 1994–2003 (Spatial processes of job growth in Eastern Finland, 1994–2003). Terra 123: 2, 85–105.

Lehtonen, O., Tykkyläinen, M. (2011). Potential and employment impacts of advanced energy production from forest residues in sparsely populated areas. Teoksessa: S. Brunn (Ed.), Engineering Earth (pp. 513-533). New York: Springer.

Mirata, M., Nilsson, H., Kuisma, J. (2005). Production systems aligned with distributed economies: Examples from energy and biomass sectors. Journal of Cleaner Production, 13(10-11), 981-991.

Okkonen, L. (2012). Visioni alueellisesta hajautetusta biotaloudesta. Teoksessa: Inkeroinen, P., Puhakka-Tarvainen, H., Ryhänen, H., Timonen L. 2012. Ikkunoita tulevaisuuden maaseutuun. Näköaloja ja tiekarttoja Pohjois-Karjalan maaseudulle vuoteen 2030. Itä-Suomen yliopisto, Aducate.

Valtioneuvosto. (2010). Biotalous Suomessa – arvio kansallisen strategian tarpeesta. Biotaloustyöryhmän loppuraportti 30.9.2010. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 15/2010. http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2010/j15-biotalous/PDF/fi.pdf. 20.9.2012.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *