1/2014, Aluekehitys, Tutkimus ja innovaatiot, Työelämä

INPUT, TEMPUT JA OUTPUT – lahtelainen innovaatiotoiminnan malli

Työelämäyhteistyöstä alueellisen innovaatioekosysteemin luomiseen

Lahden alueella on pohdittu, miten Lahden ammattikorkeakoulun kehittävästä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta (TKI) saadaan entistä verkostomaisempaa, toiminnallisesti joustavaa ja systemaattisen strategista sekä sellaista, että se paitsi ratkaisee asiakkaan ongelman myös vahvistaa ammattikorkeakoulun ja muiden osapuolten organisaatiopääomaa. Erilaisia kokeiluja ja aloitteita yhteistyön laajentamiseksi on alueen organisaatioiden välillä vuosien varrella ollut useita. Jo aiemmin on havaittu tarve sekä Lahden ammattikorkeakoulun että alueen kehittäjäorganisaation yritysyhteistyöprosessien kehittämiseen sekä alueen toimijoiden välisen yhteistyön laajentamiseen. Suuri osa ammattikorkeakoulujen ja yritysten välisestä yhteistyöstä on osa opiskelijan oppimisprosessia, esimerkiksi harjoittelujaksoja ja opinnäytetöitä. Varsinainen aluekehittämiseen ja innovaatiotoimintaan kytkeytyvä kumppanuustoiminta on ollut vähäistä. (Laitinen-Väänänen ym. 2013.) Toiminnan tehostaminen ja laajentaminen erityisesti innovaatioiden synnyn näkökulmasta edellyttää yritysten, korkeakoulujen ja kehittäjäorganisaatioiden aiempaa aktiivisempaa verkostoitumista sekä uudenlaisen ekosysteemin kehittämistä yhteistyön kulmakiviksi. Ratkaisuna voidaan nähdä muun muassa opetuksen ja TKI-toiminnan integrointi ja oppimisen suuntaaminen kohti yhteisöllisen tiedon luomista Living Lab -tyyppisissä, avoimen innovaation mahdollistavissa tilanteissa (Väänänen & Laitinen-Väänänen 2012; Lahden ammattikorkeakoulun alueellinen vaikuttavuus 2013). Yritysten ja julkisen sektorin välille on saatava tehokas toimintamalli, jolla yhteinen, kollektiivinen osaaminen voidaan saattaa tehokkaasti yrityksien hyödynnettäväksi. (Järnstedt 2005).

Sanoista tekoihin – uusi malli alue- ja elinkeinokehittämiseen

Lahtelainen innovaatiotoiminnan malli yhdistää paikallisen aluekehitysorganisaation, ammattikorkeakoulun ja yliopistotoimijat alueen hyvinvoinnin ja paikallisen yritystoiminnan tueksi (Kuvio 1). Yhteistyö mahdollistaa innovatiivisempien ratkaisujen kehittämisen kuin yksinään ja erillään toimittaessa (vrt. Pech & Durden 2003; El Sawy & Majchrzak 2004). Lähtökohtana mallissa on yritysten kehittämistarpeet. Mallin avulla tehostetaan aluekehitysyhtiön sekä ammattikorkeakoulun kykyä napata kiinni yritysten kehittämistarpeista sekä integroida niitä osaksi opetusta. Hyödynsaajia ovat suoraan ja välillisesti asiakasyritykset ja alueen elinkeinoelämä sekä ammattikorkeakoulu.

Kuvio 1. Alueellisen innovaatiotoiminnan osapuolet.

Ensimmäinen osapuoli innovaatiotoiminnan yhteistyömallissa on aluekehitysyhtiö. Sen tehtävänä on kehittää ja tukea alueen elinkeinoelämän kasvun edellytyksiä, lisätä alueen kilpailukykyä ja vetovoimaisuutta sekä vauhdittaa kasvuyrityksiä kansainvälisesti kilpailukykyisiksi. Alueellisella kehitysyhtiöllä on erinomaiset asiakaskontaktit paikalliseen yritys- ja työelämäkenttään. Ammattikorkeakoulun roolina on olla `työrukkanen´ ja ongelmanratkaisija. Sen tehtävänä on ohjata opiskelijoita erilaisiin kehittämistehtäviin, integroida kehittämistyö opetukseen osaamistavoitteiden suuntaisesti ja vahvistaa näin opiskelijoiden ammatillista osaamisen kehittymistä sekä työllistymistä. Mallin kolmas osapuoli on yliopisto. Yliopistolla on mallissa merkittävä rooli paitsi perustutkimuksessa myös tieteen popularisoinnissa tuotaessa uusinta tutkimustietoa yritysten käyttöön kehittämisprojektien kautta.

Käytännössä malli toimii seuraavasti:

  1. Ammattikorkeakoulusta etsitään opintojaksot ja opettajat, joille saa luontevasti integroitua yritysten kehittämisprojekteja. Opintojakso lisätään tarkoitusta varten luotuun kehittämisyhtiön ja ammattikorkeakoulun yhteiseen kalenteriin, joka on avoin myös yliopiston henkilökunnalle. Aluekehitysyhtiön aluekehittäjä (ja yhteistyömahdollisuudesta kiinnostunut yliopiston tutkija) on tietoinen neuvotellessaan asiakasyritysten kanssa siitä, millaisia mahdollisuuksia ammattikorkeakoulu kykenee tarjoamaan alihankintana. Aluekehitysyhtiön työntekijä toimii asiakkaan yhteyspäällikkönä ammattikorkeakoulun ja aluekehitysyhtiön asiakasorganisaation (sekä mahdollisen yliopistotutkijan) välissä.
  2. Aluekehittäjä etsii yhteisestä projektikalenterista asiakasyrityksen tarpeen ratkaisemiseen soveltuvan opintojakson ja ottaa yhteyttä opintojakson opettajaan. Tämän pohjalta luodaan tapaaminen yrityksen edustajan, opettajan ja aluekehittäjän välillä. Tapaamisessa luodaan yhteinen kehittämisprojekti (jossa mahdollisuuksien mukaan huomioidaan uusin tai parhaassa tapauksessa käynnistymässä oleva yliopistollinen tutkimus).
  3. Projektin aikana käydään tiivistä vuoropuhelua eri toimijoiden välillä varmistamaan yhteistyön jatkuvuus ja laajentuminen.

Lahden alueelle sovellettuna tämä malli tarkoittaisi sitä, että Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy huolehtii asiakassuhteen hankinnasta ja johtamisesta, Lahden yliopistokampuksen toimijat perustutkimuksen tuottamisesta ja tieteen popularisoinnista ja Lahden ammattikorkeakoululle luontevin rooli on toteuttajan, soveltajan ja ongelmaratkaisijan rooli (ks. Kuvio 2).

Kuvio 2. Havainnollistus Temput-vaiheen prosessista Lahden alueella.

Kohti verkostomaista innovaatiotoimintaa

Alueellisen innovaatiotoiminnan mallin haaste on mahdollisesti erisuuntaisten intressien ja toiminnan erilaisten aikajänteiden yhteensovittamisessa. Parhaimmillaan innovaatiotoiminnassa on kyse näkemyksellisyyden ja kokemuksellisuuden, suunnittelun ja toteuttamisen sekä teorian ja käytännön välisestä keskusteluyhteydestä. Innovaatiotoiminta on ihmistenvälistä vuorovaikutusta ja kehittäminen tapahtuu kohtaamisissa. Sen organisoimisessa, ylläpitämisessä ja systematisoinnissa luonteva yhteistyökumppani Lahden alueella voisi olla LADEC Oy:n aloitteesta syntynyt Innoklubi, joka on avoin, Lahden alueen yritysten ja julkisten organisaatioiden yhteinen innovaatiotoiminnan kehittämisen ja keskinäisen oppimisen foorumi.

Input-vaiheessa on tärkeää sekä huomioida ympäröivä toimintaympäristö että rakentaa alueelliset erityispiirteet huomioiva toimintatapa. Temppujen -vaihe on tällä hetkellä pitkälti ”musta laatikko” innovaatiotoiminnassa. Kuten Innopakki – Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan käsikirjassa (2012) todetaan ”Rakentamisprosessissa oleellista on älyllinen ristipölytys ja tul­kinnallinen tulevaisuuteen orientoituva ajattelu; miten asiat voisivat olla ja mil­laisia mahdollisia maailmoja tulevaisuu­teen voidaan yhdessä rakentaa.” Alueen osapuolten välinen prosessi syntyy vain riittävästi ja riittävän kauan panostamalla, tekemällä ja kokeilemalla (Stoelhorst & van Raaij 2004; Chang & Gotcher 2007). Onnistumiseen tarvitaan panostamista, luottamusta, kärsivällisyyttä, yhteisiä rutiineja sekä toimivia kommunikaatioalustoja ja jatkuvaa vuorovaikutusta. Output-vaiheessa on tärkeätä huomioida, että innovaatiotoiminnan onnistuneisuutta ei voi mitata ainoastaan suoraan syntyneillä tuloksilla tai esim. uusilla tuotteilla, vaan laaja-alaisemmilla pidemmän ajan vaikutuksilla alueen hyvinvoinnissa.

Lahtelaista innovaatiotoiminnan mallia on rakennettu useammassa projektissa useamman vuoden ajan. Mallilla vastataan ajankohtaiseen haasteeseen, jossa tunnetaan yritysten tarpeet ja osapuolten vahvuudet (input) sekä konkreettisia esimerkkejä ratkaisuista ja kunkin osapuolen yhteistyöstä saamistaan hyödyistä (output). Välistä puuttuu kuitenkin vielä prosessin keskeinen vaihe, eli ”temput”, joita pilotoidaan tämän vuoden aikana.

Kirjoittajat

Mika Kylänen, yliopettaja, HTL, Lahden ammattikorkeakoulu, mika.kylanen@lamk.fi

Jussi Mozo, lehtori, KTM, Lahden ammattikorkeakoulu, jussi.mozo@lamk.fi

Anu Raappana, tutkimuspäällikkö, KTL, Lahden ammattikorkeakoulu, anu.raappana@lamk.fi

Ilkka Väänänen, tutkimusjohtaja, FT, LitL, Lahden ammattikorkeakoulu, ilkka.vaananen@lamk.fi

Chang, K-H., Gotcher, D. F. (2007), “Safeguarding investments and creation of transaction value in asymmetric international subcontracting relationships: the role of relationship learning and relational capital”, J World Bus, 42: 477-488.

El Sawy, O. & Majchrzak, A. (2004). ”Critical issues in research on real-time knowledge management in enterprises”. J Knowledge Management, 8(4):21-37.

Innopakki – Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan käsikirja. (2012) Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Harmaakorpi, V., Oikarinen, T., Kallio, A., Mäkimattila, M., Rinkinen, S., Salminen, J., Uotila, T. MP-Paino Oy, http://www.lut.fi/documents/10633/159509/innopakki-kaytantolahtoisen-innovaatiotoiminnan-kasikirja.pdf/1c552d58-55eb-4117-91f9-34626a24838b

Järnstedt, J.(2005) Kokonaisvaltainen liiketoimintaympäristö. Prizztech Oy, Kehitys Oy Pori

Lahden ammattikorkeakoulun alueellinen vaikuttavuus. (2013). Väänänen I. & Starckjohann P. (toim.). Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja C, osa 138.

Laitinen-Väänänen, S., Vanhanen-Nuutinen, L., Ahmaniemi, R. & Lamppu, V-M. (2013), Ammattikorkeakoulujen ja yritysten välinen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus. http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj/article/view/1474/1399

Pech, J. R. Durden, G. (2003) Manoeuvre warfare: a new military paradigm for business decision making.J Management Decision 41:2.

Stoelhorst, J. W., van Raaij, E.M. (2004). “On explaining performance differentials – Marketing and the managerial theory of the firm”, J Bus Res, 57:462-477.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *