1/2018

Poro- ja kalatalouden biojätteet raaka-aineeksi

Kirjoittajat: Petri Muje ja Aki Ranta.

Lapissa on Lapin ammattikorkeakoulun omalla rahoituksella ja SITRAn alueellisten kestävien ruokajärjestelmien rahoitusohjelmasta rahoitetussa Biojätteestä raaka-aineeksi – kala- ja porotalous osaksi kiertotaloutta -hankkeessa selvitetty syksystä 2017 alkaen kaupallisen kalastuksen ja porotalouden sivuvirtoja ja biojätteen määrää. Hanke toteutetaan Lapin ammattikorkeakoulun teollisuus ja luonnonvarat -osaamisalueen, Kemin Digipoliksen ja VTT:n välisenä yhteistyönä. Hankkeessa selvitetään kala- ja porotalouden sivuvirtojen määrää ja alueellista jakaumaa, sivuvirtojen tämänhetkistä käyttöä, vaihtoehtoisia uusia hyödyntämismahdollisuuksia, kiertotalouden alueellisia haasteita ja mahdollisuuksia hyödyntää biojätettä osana teollista kiertotaloutta. Hanke jatkuu vuoden 2019 helmikuuhun asti ja tässä vaiheessa käytettävissä ovat alustavat tiedot sivuvirtojen määristä ja tämänhetkisestä käytöstä.

Hankkeella on yhtymäkohtia Lapin ammattikorkeakoulun kiertotalouden opetusta kehittäviin hankkeisiin ja agrologikoulutukseen. Opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat osallistuvat hankkeen haastatteluihin ja hankkeen tulokset viedään agrologikoulutukseen heti tuoreeltaan.

Suurien sivuvirtojen haasteena paikallinen ja ajallinen hajanaisuus

Lapin olosuhteissa kiertotalouden ja jätehuollon haasteena ovat harva asutus, pitkät matkat ja sivuvirtojen hajanaisuus. Kala- ja porotalouden osalta sivuvirtojen hyödyntämisen tekee haasteelliseksi myös sivuvirtojen voimakas ajallinen vaihtelu. Kaupallisen kalastuksen saaliit painottuvat kevääseen ja alkukesään sekä syksyyn; poron osalta sesonkia on loka–joulukuu, jolloin pääosa poroista teurastetaan.

Poro- ja kalatalouden sivuvirtoja on arvioitu tilastoista löytyvien tietojen ja hankkeessa tehtyjen haastattelun perusteella. Esitettävät määrät ovat alustavia ja ne tarkentuvat hankkeen myöhemmässä vaiheessa täydentävien haastattelujen ja uusien tilastojen julkistamisen myötä.

Lapin maakunnassa on vuoden 2018 alussa kaikkiaan 191 sisävesialueen kaupalliseksi kalastajaksi rekisteröitynyttä henkilöä. Näistä neljäkymmentä on ns. 1. luokan kalastajia eli henkilöitä, joiden kalastustulo ylittää 10 000 euroa (alv-velvollisuuden raja) (Luke 2018). Lapissa sisävesillä on kaikkiaan kuusi laitoshyväksynnän saanutta kuntien omistuksessa olevaa kalasatamaa ja muutamia kalahalleja, joiden lisäksi joillakin kalastajilla on omia kalankäsittelytiloja. Maakunnan sisävesialueen kaupallisten kalastajien saalis oli viimeisimmän julkaistun tilaston (Luke 2015) mukaan vuonna 2014 yhteensä 621 tonnia. Uudet kaupallisten kalastajien ilmoitusvelvollisuuteen perustuvat tilastot saadaan vuoden 2017 osalta vuoden 2018 aikana. Merialueen saaliista ei ole saatavissa Lapin osalta tietoja, koska tilastointi tapahtuu ICES-alueiden mukaan – Lapin saalis on mukana Perämeren saaliissa. Ruokakalaa Lapissa viljeltiin vuonna 2016 yhteensä 344 tonnia (Luke 2017); viljellyn kalan kohdalla perkaus- ja fileointijätteen osuus on noin kolmannes jalostusasteesta riippuen. Tämän lisäksi tehdään vesienhoidollisia tehopyyntejä, joiden saalis on ollut enimmillään yli 100 tonnia vuodessa. Tehopyyntien saalis haudataan pääsääntöisesti maastoon. Kalanjalostusyksiköissä syntyy myös kalajätettä mm. norjalaisen viljellyn lohen käsittelystä – Lapissa kalanjalostus on kuitenkin varsin pienimuotoista tällä hetkellä.

Kun tilastotiedot yhdistetään tähän mennessä saatuihin haastattelutuloksiin, voidaan sisävesien kaupallisen kalastuksen, kalanviljelyn ja vesienhoidollisten tehopyyntien sivuvirtojen (perkausjätteet ja sivusaalis) arvioida olevan Lapissa noin 600 tonnin tasolla vuodessa. Vuosittainen vaihtelu voi kuitenkin olla suurta mm. sääolojen, muikkukantojen ja tehopyyntien vuosittaisten vaihtelujen vuoksi. Lapissa merkittävän kotitarve- ja virkistyskalastuksen sivuvirtoja on myös mahdollista kerätä sijoittamalla keräysastioita virkistyskalastuskohteisiin ja kalasatamiin – tätä kautta voidaan myös vähentää perkeiden kautta tapahtuvaa kalaloisten leviämistä.

Lapissa on kaikkiaan seitsemäntoista EVIRA:n hyväksymää poroteurastamoa, joissa pääosa teurasporoista käsitellään. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella on kolme poroteurastamoa. Vuosittainen teurasmäärä on viimeisimmät kymmenen vuotta ollut noin 80 000–100 000 poroa (Paliskuntain yhdistys 2018). Poron osalta sivuvirtojen kokonaismääräksi arvioidaan 2 000 tonnia, joka jakaantuu laadullisesti ruuansulatuselimistöön (47,4 prosenttia sivuvirrasta), elinpaketteihin (14,8 %), päihin ja koparoihin (15,4 %), vereen (11,5 %) ja taljoihin (10,9 %). Mikäli poro leikataan luuttomaksi, syntyy tästä vielä merkittävä määrä luusivuvirtaa (noin 30 prosenttia teurasruhon painosta). Sivuvirtojen määrän arvioinnissa on haastattelujen ohella käytetty lähteenä Niemisen (1994, 135–138) ja Peuran & Inkisen (1995, 13–16) tekemiä tutkimuksia. Porotalouden osalta sivuvirrat keskittyvät poroteurastamoihin sekä tiettyihin teurastusaikoihin ja ovat esim. kalataloutta selkeämmin yksittäisissä paikoissa, mikä helpottaa niiden hyödyntämistä. Poronomistajan omaan käyttöön sekä aidalta tai kotitilalta tapahtuvaan suoramyyntiin tulevat porot voidaan teurastaa erotusaidalla.

Sivuvirtoja hyödynnetään – tai sitten ei

Haastattelujen perusteella kaupallisen kalastuksen ja tehopyyntien perkausjätteestä ja sivusaaliista valtaosa (yli 90 %) jää tällä hetkellä hyödyntämättä ja haudataan pääosin maastoon. Pieniä määriä biojätettä hyödynnetään koirien ruokana ja riistan houkuttelussa mm. kettujen pyynnissä. Useilla alueilla selvitetään kuitenkin tällä hetkellä vajaahyödynnetyn sivusaaliin massausta elintarvikekäyttöön ja sivusaaliin käyttöä eläinten ruokana. Sivusaaliin käytön lisääminen vaatii kuitenkin merkittäviä investointeja tiloihin ja laitteisiin.

Poron osalta pitkäkestoinen jalostuksen kehittäminen näkyy myös teurastuksen sivuvirtojen hyödyntämisessä. Päät, koparat ja sisäelimet menevät pääosin jatkojalostukseen rehu- ja lannoiteteollisuuden raaka-aineeksi. Sisäelimistä noin kolmasosa (kielet, sydämet ja vasojen maksat) menevät elintarvikekäyttöön. Verestä noin kolmasosa hyödynnetään joko rehujen ja lannoitteiden raaka-aineena tai elintarvikkeena. Veren erottelu elintarvikekäyttöön vaatii oman verentalteenottojärjestelmän, joka on taloudellisesti mahdollista ottaa käyttöön vain isommissa yksiköissä. Meneillään oleva Parasta poroa -hanke sisältää myös sivutuoteosion, jossa on erityisesti kartoitettu sivutuotteiden jalostusta lemmikkieläinten ravinnoksi. Taljat on saatu pääsääntöisesti myytyä niiden jatkojalostajille – poronnahan suosio on tasaisesti lisääntynyt myös muotitaloissa. Ruoansulatuselimistö haudataan yhdessä tarkastuksessa hylättyjen elinten, ruhonosien ja ruhojen kanssa pääsääntöisesti kaikilla teurastamoilla.

Kalaperäiset sivutuotteet ja mm. poron teurastuksessa ja leikkaamisessa syntyneet sivutuotteet voidaan sivutuotelain mukaan haudata maahan. Hautaamisen tulee kuitenkin tapahtua annettujen ohjeiden mukaan eikä siitä saa koitua haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle (Evira 2016).

Kirjoittajat

Petri Muje, FM, projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu, petri.muje(at)lapinamk.fi
Aki Ranta, opiskelija, projektityöntekijä, Lapin ammattikorkeakoulu, aki.ranta(at)lapinamk.fi

Artikkelin pääkuvassa poron elinniput tarkastetaan teurastuksen yhteydessä. Kuva: Karoliina Majuri.


Evira (2016). Eviran ohje 16010/3 2016. Eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittely ja valvonta elintarvikealan laitoksissa.

Luke (2015). Kaupallinen kalastus sisävesillä 2014. http://stat.luke.fi/kaupallinen-kalastus-sisävesillä

Luke (2017). Vesiviljely 2016. http://stat.luke.fi/vesiviljely

Luke (2018). Lapin kaupalliset kalastajat. Sähköposti A. Ranta – L. Forsman 30.01.2018.

Nieminen, M. 1994. Poro, ruumiinrakenne ja elintoiminnot. Kemi: Pohjolan sanomat.

Paliskuntain yhdistys (2018). Tilastoja. https://paliskunnat.fi/py/materiaalit/tilastot/

Peura, P & Inkinen, M. 1995. Tutkimus porojen teurasjätteistä. Vaasa: Ympäristötaloudellinen tutkimuslaitos Väkipyörä Oy.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *