Ennakoiden kohti haluttua korkeakoulutuksen tulevaisuutta

Korkea-asteen koulutuksen tulevaisuuskuvien visioinnissa tekoäly tunnisti kattavasti eri näkökulmia, jotka ovat olleet koulutuspolitiikan keskiössä viime aikoina. Sen sijaan ennakointiosaamista ei tekoäly hallinnut.

Ennakointiraporttien tarkastelu indikoi, että teknologiakehitys tulee muuttamaan radikaalisti yhteiskuntaa, niin työelämän osaamisvaatimuksia kuin koulutusta ja oppimisympäristöjä. Muutoksen kompleksisuus ja nopeus saattaa yllättää negatiivisesti, jollei ammattitaitoisen opettajakunnan varmistamiseen kiinnitetä huomiota ennakoiden.

Toimintaympäristön tarkastelu ennakointitiedon valossa

Tekoälyn generoimia vastauksia tarkasteltaessa (Taulukko 1) huomataan, että näkökulmat luovat monipuolisen viitekehyksen korkeakoulutuksen tulevaisuuskuville.

Taulukko 1. Tekoälyn vastaukset kysymykseen: ”Mitä pitää ottaa huomioon ja miten, jotta korkea-asteen koulutuksessa saadaan varmistettua tulevaisuuden haasteista selviytyminen ja mahdollisuuksien hyödyntäminen?” (ChatGPT v.3.5 18.1.2024)

Näkökulma	Tekoälyn generoimat vastaukset näkökulmittain
Tulevaisuuden työelämän tarpeiden ymmärtäminen.	Koulutuslaitokset tarvitsevat ajantasaista tietoa työelämän tarpeista ja tulevaisuuden trendeistä. Säännöllinen vuoropuhelu työnantajien, teollisuuden ja muiden sidosryhmien kanssa auttaa koulutusohjelmien suunnittelussa.
Monialainen osaaminen ja käytännön harjoittelu	Korkea-asteen koulutuksen tulisi keskittyä monialaiseen osaamiseen, joka vastaa monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen tarvittaviin taitoihin. Käytännön harjoittelumahdollisuudet, projektit ja työelämään integroidut oppimiskokemukset ovat tärkeitä.
Teknologian hyödyntäminen.	Koulutuslaitosten on oltava valmiita hyödyntämään uusimpia teknologisia innovaatioita. Virtuaalitodellisuus, tekoäly ja muut kehittyvät teknologiat voivat rikastuttaa oppimiskokemuksia ja valmistaa opiskelijoita digitaaliseen aikakauteen.
Joustavat opetusmenetelmät ja ohjelmarakenteet.	Koulutusohjelmien tulisi olla joustavia ja mahdollistaa yksilölliset opintopolut. Verkkokurssit, etäopetus ja hybridimallit voivat tarjota joustavuutta opiskelijoille eri tilanteissa.
Innovatiivisten oppimismateriaalien ja -resurssien kehittäminen.	Koulutuslaitokset voivat panostaa innovatiivisiin oppimateriaaleihin ja -resursseihin, kuten interaktiivisiin sovelluksiin, simulaatioihin ja avoimen lähdekoodin materiaaleihin.
Sidosryhmäyhteistyö.	Yhteistyö yritysten, tutkimuslaitosten ja muiden sidosryhmien kanssa on tärkeää, jotta koulutusohjelmat vastaavat nykyisiä ja tulevia haasteita. Työnantajien osallistuminen opetussuunnitelman kehittämiseen voi parantaa opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia.
Kansainvälisyys.	Kansainvälisten yhteistyömahdollisuuksien vahvistaminen voi edistää monikulttuurista näkökulmaa ja valmistaa opiskelijoita globaaliin työympäristöön. Opiskelijavaihto-ohjelmat, kansainväliset konferenssit ja yhteiset tutkimushankkeet voivat olla hyödyllisiä.
Elinikäisen oppimisen tukeminen.	Koulutuslaitosten tulisi tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Joustavat opiskelumahdollisuudet ja räätälöidyt ohjelmat voivat tukea ammattilaisten päivittämistä työelämän muutosten mukaisesti.
Ammattitaitoisen opettajakunnan varmistaminen.	Opettajille on tarjottava mahdollisuuksia jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Koulutuslaitokset voivat tukea opettajiaan hyödyntämään uusimpia pedagogisia menetelmiä ja teknologioita.

Tekoälyn vastaukset eivät varsinaisesti ennakoineet tulevaisuutta, koska ennakointiosaaminen ei vielä ole tekoälyn vahvimpia ominaisuuksia. Artikkelissa nostetaan tekoälyn tuottamiin näkökulmiin tulevaisuustietoa erilaisista lähteistä poimien ja luodaan näin välähdyksiä tulevaisuuden ammattikorkeakoulusta.

Tulevaisuuden työelämän tarpeiden ymmärtäminen ja monialainen osaaminen

Megatrendit muokkaavat työelämää mm. teknologisten, kestävän kehityksen ja taloudellisin muutosajurein (Dufva & Rekola 2023). Luonnon kantokyvyn heikkeneminen ohjaa ammattikorkeakouluja yhä vastuullisempaan toimintaan ja kestävän kehityksen huomioimiseen. Taloudelliset haasteet heikentävät korkeakoulujen rahoitusperustaa, mikä johtaa keskinäisen kilpailun lisääntymiseen. Digitalisoituminen siirtää palveluita ja koulutuksia verkkoon. Väestön ikääntyminen ja hyvinvoinnin haasteiden kasvaminen koettelevat työmarkkinoiden kestävyyttä. Geopoliittiset jännitteet tulevat korostamaan korkeakoulujen riskienhallintakykyä.

Toimintaympäristön muutokset heijastuvat osaavan työvoiman saatavuuteen ja osaamistarpeisiin. Teknologiakehityksen myötä katoaa, mutta myös syntyy uusia työtehtäviä ja kokonaisia ammatteja. Tulevaisuudessa tarvittava osaaminen on yhä vahvemmin laaja-alaista ja geneeristä osaamista, kuten kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja, itsetuntemusta, verkostoitumistaitoja, muutoksensietokykyä sekä edistynyttä digitaalista osaamista (Hanhijoki 2020; Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla; Linturi & Kuusi 2018; Millä taidoilla pärjää työelämässä 2030-luvulla?)

Työelämän muutos haastaa korkeakoulutusta: osaamistarpeisiin on reagoitava nopeasti kehittämällä uusia koulutuksia sekä varmistamalla niihin ammattitaitoinen opettajakunta. Samalla on ratkaistava, kuinka turvataan opiskelijoille ammatin nopeasti muuttuva ydinosaaminen sekä muutoksissa edellytettävä laaja-alaisuus ja resilienssi.

Teknologiakehitys, opetusmenetelmät ja innovatiiviset ratkaisut

Teknologian nopea kehitys mullistaa opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt. Oppimista tuetaan erilaisten teknologisten ratkaisujen avulla: esimerkiksi simulaattorit mahdollistavat omien taitojen kokeilun itselle sopivalla vaativuustasolla. Tekoäly tarjoaa oppimiselle riittävästi motivoivia virikkeitä ja auttaa todentamaan osaamista. Virtualisoituja oppimistilanteita monipuolistetaan uusien havaintovälineiden, esimerkiksi AR:n avulla. Innovatiivisten metaversumiratkaisujen avulla oppimisympäristöissä yhdistyy fyysinen ja virtuaalinen tila, jossa opiskelijat voivat työskennellä eri puolilta maailmaa (Dufva & Rowley 2022).

Opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen kehitystä tukee Suomen korkeakoulujen yhteinen hanke Digivisio 2030, joka rakentaa kansallisen digitaalisen alustan eri korkeakoulujen välille ja luo tietohallinnollisen yhtenevyyden. Tietoverkoissa tulee olemaan tarjolla valtavasti erilaisia verkkokoulutuksia erityisesti englannin kielellä. Opiskelijoiden tutkinnot rakentuvat eri toimijoiden (korkeakoulut, kaupalliset organisaatiot, kolmas sektori, työnantaja jne.) tuottamista sisällöistä, joiden laajuus vaihtelee hyvin pienistä erittäin laajoihin kokonaisuuksiin (Linturi & Kuusi 2018). Urasuunnittelu ja itsearviointi opiskelijan henkilökohtaisten kehittämistarpeiden tunnistamisessa on keskiössä.

2030-luvulle tultaessa oppimisympäristö on laajentunut yksittäisen organisaation kontekstista kansalliseen ja kansainväliseen ympäristöön, jota voidaan kuvata oppimisen ekosysteeminä. Siinä korostuvat digitaaliset palvelut, korkeakoulujen yhteinen opintotarjonta ja vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa. Ekosysteemissä kiertävät data, koulutus ja osaaminen. (Digivisio 2030.)

Sidosryhmäyhteistyö ja kansainvälisyys

Eurooppalainen korkeakouluyhteistyö tiivistyy strategisen ohjelman (Communication from Commission on a European Strategy for Universities) mukaisesti muodostaen koulutusalueen, jossa oppijat voivat jatkaa opintojaan eri elämänvaiheissa ja etsiä töitä kaikkialta EU:sta. Korkeakoulujen rahoitusmallin uudistamisehdotuksessa halutaan vahvistaa kansainvälisesti kilpaillun T&K- ja yritysrahoituksen painoarvoa (Ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valtakunnallisten rahoitusmallien uudistamiseksi vuodesta 2025 alkaen). Korkeakouluverkostot muodostavat virtuaalis-fyysisen korkeakoulukampuksen, jossa opettajien, tutkijoiden, muun henkilökunnan sekä opiskelijoiden liikkuvuus mahdollistuu ja aktivoituu oleellisesti (Neuvoston päätöslauselma 2021/C 66/01).

Tulevaisuuskuva ei ole ristiriidassa korkeakoulutuksen painoarvoon aluekehityksessä ja vaikuttavuudessa. Kansainvälistyminen lisää mahdollisuuksia ja luo vaikuttavuutta: kansainvälisiin osaamisverkostoihin kytkeytyminen on edellytys alueiden menestymiselle (Stenfors & Nur 2022). Tulevaisuudessa korkeakoulujen tulee kyetä vahvistamaan strategisia kyvykkyyksiään kansainvälisessä yhteistyössä ja hankkeissa. Korkeakoulu 2030 on tiedolla johdettu, avoin, joustava ja kansainvälisesti verkostoitunut yhteisö (Digivisio 2023).

Elinikäisen oppimisen tukeminen

Vuoteen 2035 mennessä työvoiman koulutusvaatimus tullee olemaan selvästi korkeampi kuin työllisten koulutus 2010-luvun lopulla. Uudelta työvoimalta edellytettävä koulutusvaatimus indikoi, että osaamisvaatimusten kasvaessa jo työssä olevien koulutustasoa on parannettava merkittävästi. Tämä koskee erityisesti niitä, jotka ovat perusopetuksen tai lukion varassa, mutta myös niitä, jotka siirtyvät työelämässä vaativampiin tehtäviin ja tarvitsevat siihen korkeakoulutusta. (Hanhijoki 2020, 6.)

Jokaisen työikäisen tulisi kehittää osaamistaan aktiivisesti ja joustavasti työuran aikana (Tutkintojen viitekehykset ja pienet osaamiskokonaisuudet). Työn rakenteiden muuttuessa (ks. Dufva & Rekola 2023) uusiin osaamistarpeisiin tulee vastata entistä joustavammilla ja yksilöllisemmillä tavoilla.

Painopiste muuttuu yksittäisen korkeakoulun, tai ylipäätään korkeakoulutusjärjestelmän, tarjoamasta oppimisesta koulutusjärjestelmästä riippumattomaan oppimiseen, joka tapahtuu työssä ja itsenäisesti oppien. Tutkintojen rinnalla korostuvat digitaaliset osaamismerkit ja pienet osaamiskokonaisuudet (Tutkintojen viitekehykset ja pienet osaamiskokonaisuudet). Digivisio 2030 -hankkeen tavoitteena on, että vuonna 2030 Suomi on joustavan oppimisen mallimaa, jossa jatkuva oppiminen on luonteva osa yhteiskuntaa.

Tulevaisuuden oppija nähdään aktiivisena ja itseohjautuvana valintojen tekijänä, joka joustavasti etsii ja hyödyntää kansainvälistyvän oppimisen ekosysteemin tarjoamia virtualisoituja oppimisympäristöjä. Kriittisesti voidaan kysyä, vastaako tämä kuva todellisuutta, joka ammattikorkeakoulujen arjessa tällä hetkellä vallitsee.

Heikkenevät Pisa-tulokset yhdistettynä tarpeeseen nostaa korkeakoulutettujen määrää tuovat ammattikorkeakouluihin yhä enemmän opiskelijoita, joilla on tuen tarvetta sekä oppimisessa, itseohjautuvuudessa että elämisen taidoissa. Oppimisen tulevaisuuden ohella on siten keskusteltava ohjauksen ja erilaisten tukitoimien tulevaisuudesta. Onko korkeakoulutus tulevaisuudessa kaikille yhdenvertaisesti saavutettavissa ja toteutuuko mahdollisuuksien tasa-arvo kaikille (Kosunen 2021)?

Ammattitaitoisen opettajakunnan varmistaminen

Korkeakoulukentän muutos edellyttää opettajien saatavuuden ja osaamisen turvaamista. Kansainvälistymisen lisääntyminen edellyttää monikulttuurisuusosaamisen kasvattamista (Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla). Vuonna 2035 digitaaliset taidot ovat useimmilla aloilla tärkeimpiä perusosaamisia. Perusdigitaitojen lisäksi tarvitaan enenevässä määrin digitaalisten alustojen ja ratkaisujen hyödyntämisosaamista (Osaamistarvekortit 2035 toimialaryhmittäin.)

Opettajien osaamistarpeina nämä näkyvät mm. digipedagogiikan, digitaalisten oppimisvälineiden ja -ympäristöjen sekä alusta- ja jakamistalousosaamisena. Myös ennakointi- ja kehittämisosaamisen merkitys koko henkilöstön jaettuna osaamisena kasvaa (ks. Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla).

Johtopäätökset

Nykyinen korkeakoulupolitiikka ei näytä kovin hyvin vastaavan tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Samalla, kun Suomesta rakennetaan joustavan ja jatkuvan oppimisen mallimaata, uudessa ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa painotetaan uusien ensikertalaisten opiskelijoiden määrää (Ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valtakunnallisten rahoitusmallien uudistamiseksi vuodesta 2025 alkaen). Tämä yhdistettynä aikuiskoulutustuen lakkauttamiseen heikentää jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia olennaisesti.

Korkeakoulujen toimintaympäristö on entistä monimutkaisempi. Aluekehitystoimijoina ammattikorkeakoulut kohtaavat sekä globaaleja muutoksia että alueiden erilaistumisesta ja eriytymisestä nousevia haasteita. Ammattikorkeakoulut ankkuroituvat paitsi osaksi kansallista ja kansainvälistä korkeakouluverkostoa, myös alueellista ekosysteemiä, sillä kaupungistuminen, elinkeinojen rakennemuutokset ja työmarkkinoiden turbulenssi ohjaavat väestöä alueille, joilla on opiskelu- ja työpaikkoja (ks. Kuntaliitto 2019, 12).

Analysoitujen ennakointiraporttien perusteella tulevaisuus on avoin erilaisille kehityspoluille, joten ammattikorkeakoulut voivat myös itse vaikuttaa siihen, millaisiksi niiden toimintaympäristö ja tehtävät rakentuvat. Sopeutumis- ja reagointikyvyn sijaan tarvitaan ennakointia sekä visionääristä ajattelua, kokeiluja ja rohkeita ratkaisuja.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS