Pentti Rauhala
Opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteleman vuoden 2030 korkeakouluvision jälkeen on toteutunut korona, tekoäly on tullut vahvasti koulutuksen arkipäivään ja tulevaisuusnäkymät niin ilmastonmuutoksen kuin maailmanrauhankin kannalta sisältävät entistä enemmän vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.
Millaista on ammattikorkeakoulutus vuonna 2030?
Viisi kokenutta ammattikorkeakoulutuksen ja sitä koskevan tutkimuksen asiantuntijaa, Mervi Friman, Hannu Kotila, Tapio Huttula, Mauri Kantola ja Pentti Rauhala, ryhtyivät pohtimaan ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia noin kymmenen vuoden aikavälillä. Pohdiskelun tulokset on julkaistu Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futura-julkaisussa 3/2023.
Tarkastelussa on käytetty PESTE-mallia, joka ohjaa tarkastelemaan poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten, teknologisten ja ekologisten tekijöiden vaikutusta ammatilliseen korkeakoulutukseen. Tarkastelussa hahmotettiin neljä tulevaisuuskuvaa.
Kestävän kehityksen kuvasta ketterään ja spontaaniin kuvaan
Ensimmäinen tulevaisuuskuva on kestävän kehityksen tulevaisuuskuva. Siinä globaaleja ongelmia ratkotaan hyödyntäen teknologista kehitystä. Suomi on avautunut, kansainvälinen ja entistä monikulttuurisempi. Osaamisvajeita paikataan työperäisellä maahanmuutolla. Pedagoginen kehitystyö etenee, koulutustaso nousee ja koulutuksen laadusta huolehditaan. Toiminnan kantavaksi voimaksi on muodostunut vastuullinen pedagogiikka. Korkeakoulujen duaalimalli on säilynyt. Tulevaisuuskuva vastaa pitkälti ministeriön vuoden 2030 korkeakouluvisiota. Tulevaisuuskuvan perusvire on toiveikkaan positiivinen.
Toinen tulevaisuuskuva on sulatto eli työelämään sulautunut korkeakoulutus, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden rekrytoida tehokkaasti tarvitsemiaan osaajia. Työelämä on keskeinen oppimisen paikka. Korkeakoulutuksen julkinen rahoitus on vähentynyt, ja opiskelijamaksut on toteutettu. Opettajan pedagogisen profession arvostus on vähentynyt ja substanssiosaaminen on korostunut. Opetus- ja kulttuuriministeriön rooli on ohentunut. Ammattikorkeakoulut ovat yritysten ja alueellisten toimijoiden omistuksessa. Toisen tulevaisuuskuvan perusvire on teknologia- ja työelämäorientoitunut.
Kolmas tulevaisuuskuva on maakuntamalli, lokaali ennen globaalia. Ammattikorkeakoulujen toiminta on alisteista alueiden lyhyen aikavälin tarpeille. Korkeakouluihin otetaan kaikki halukkaat, jotta koulutuspaikkojen säilyminen turvataan. Suomalainen korkeakoulutus on ensisijaisesti aluepoliittista toimintaa. Ammattikorkeakoulujen hallinto on maakunnilla. Joissakin maakunnissa yliopistot omistavat ammattikorkeakoulut. Tulevaisuuskuvan perusvire on alueiden välinen kilpailu resursseista, oman alueen houkuttelevuuden edistäminen sekä kyvyttömyys vastata monimutkaisiin globaaleihin ongelmiin.
Neljäs tulevaisuuskuva on ketterä ja spontaani. Teknologian ja tekoälyn vaikutus korostuu. Tutkintokoulutuksen osuus korkeakouluissa on vähentynyt ratkaisevasti ja on siirrytty paljolti lyhyisiin täsmäkoulutuksiin. Sertifikaatit korvaavat tutkintoja. Opettajan professio on kaventunut digitalisaation asiantuntijaksi ja oppimisprosessin muotoilijaksi. Osaaminen on muuttanut muotoaan: osa osaamisesta on tekoälyavusteista osaamista. Perinteisillä tavoilla ei ole välttämättä käyttöä, kun mikrosiru tarjoaa tarvittaessa ajattelun aineksia ongelmanratkaisutilanteissa. Neljännen tulevaisuuskuvan perusvire on perinteisen osaamisen arvostuksen lasku.
Kirjoittaja
Pentti Rauhala, dosentti, rehtori emeritus.
Lähteet
Kantola, M., Friman, M. Rauhala, P., Kotila, H. & Huttula, T. 2023. Ammatillisen korkeakoulutuksen mahdollisia tulevaisuuskuvia vuoteen 2030. Futura 42 (3), ss.51–62.
