Hyvää työtä! – Sosiaalista kestävyyttä vanhuspalvelualalla

Kirjoittajat: Sari Saukkonen & Anja Härkönen.

Ihmisarvoinen työ ja talouskasvu ovat yksi kestävän kehityksen teema. Siihen kuuluu mm. elämiseen riittävä palkka, työhyvinvointi ja työturvallisuus. Työhyvinvointi ja talouskasvu eivät sulje toisiaan pois. Maailmanlaajuisesti arvioituna Suomessa tilanne on hyvä, mutta tehtävää riittää monilla aloilla.

Vanhustyö on yksi tällainen ala. Viime vuosina vanhustyöstä on kuultu paljon ikäviä uutisia, joista voi päätellä työntekijöiden voivan huonosti.

Uutisoinnit koskevat vain osaa palveluntuottajista, mutta koko ala on saanut negatiivisen leiman. Se vaikuttaa alalle hakeutumiseen ja alalla pysymiseen. Seurauksena on pula työntekijöistä. Kukapa hakeutuisi työhön, josta ei ole kuullut mitään hyvää? Miltä tuntuu, kun kerrottuaan mitä työtä tekee saa osakseen sääliä tai paheksuntaa? Ylpeys omasta työstä on yksi työn imun ja työhyvinvoinnin osatekijä (Hakanen 2011, 38).

Sote-alalla on perinteisesti johdettu hierarkkisesti. Tämä ei tue työntekijöitä muutoksessa eikä edistä työhyvinvointia. Jokainen haluaa tulla kuulluksi ja osallistua työtään koskevaan kehittämiseen ja päätöksentekoon. Tämä ei toteudu, jos suunnittelu tehdään toisaalla ja työntekijät saavat valmiit päätökset toteutettavaksi.

Kuva 1. Työntekijän työtyytyväisyys ja -hyvinvointi heijastuu asiakkaalle
Kuva 1. Työntekijän työtyytyväisyys ja -hyvinvointi heijastuu asiakkaalle. Kuva: Groteski/Heleen Paukkunen.

Kun työntekijä viihtyy työssään, kokee tulevansa kuulluksi ja voivansa vaikuttaa, se heijastuu positiivisesti asiakkaan saamaan palveluun. Vanhuspalveluita on alettu kehittää tästä näkökulmasta. Esim. Järvenpäässä on sovellettu itse- ja yhteisöohjautuvuutta (Toikka s.a.).

Ammattikorkeakoulu edistää työhyvinvointia

Muutoksen toteuttaminen vaatii aikaa ja ponnisteluja ja on kiireisessä arjessa haasteellista. Ammattikorkeakouluissa on laajaa työhyvinvoinnin ja työelämän kehittämisen asiantuntemusta. Tätä osaamista voidaan hyödyntää työelämää kehitettäessä. Tällä hetkellä eri puolilla Suomea toteutetaan vanhuspalveluiden tuottajien kanssa useita näihin teemoihin pureutuvia hankkeita.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu on osatoteuttajana hankkeissa, joissa kehitetään sekä ikääntyneille palveluja tarjoavien yhteiskunnallisten yritysten että kunnallisen kotihoidon työntekijöiden osaamista, työprosesseja ja työhyvinvointia.

Kuva 2. Lääkkeidenjakotilanne asiakkaan kanssa jutellen.
Kuva 2. Työn laatu ja tuottavuus paranevat, jos työntekijöillä on mahdollisuus suunnitella tehtävät asiakkaan tarpeiden mukaisiksi. Kuva: Groteski/Heleen Paukkunen.

Julkisen sektorin kotihoitoa kehitetään kotihoidon työntekijöiden kanssa “Vetovoimainen kotihoito – Tehdään hyvä arki yhdessä” -hankkeessa. Tavoitteena on edistää alan veto- ja pitovoimaa mm. työhyvinvointia parantamalla. Essoten hallinnoimassa hankkeessa osatoteuttajia ovat Xamkin lisäksi Diak ja ESEDU. Kaksivuotista hanketta rahoittavat Etelä-Savon ELY-keskus ja ESR (Vetovoimainen kotihoito).

Ikääntyneille palveluja tuottavat yhteiskunnalliset yritykset ovat yhtenä kohderyhmänä “KEMUSOTE – Kevytyrittäjyys ja muutoskyvykkyys sote-alan toimintaedellytysten sekä työhyvinvoinnin edistäjänä”  -hankkeessa. Yritykset saavat tietoa ja välineitä, joilla ylläpitää ja lisätä henkilökunnan työkykyä ja työn mielekkyyttä. Hankkeen hallinnoija on JAMK, ja Xamkin ohella osatoteuttajina ovat TAMK, Turku AMK, Laurea ja HUMAK. Kolmevuotista hanketta rahoittavat STM ja ESR (KEMUSOTE).

Kirjoittajat

Sari Saukkonen, ft (YAMK), projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk, sari.saukkonen(at)xamk.fi

Anja Härkönen, KTM, YTM, TKI-asiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Xamk, anja.harkonen(at)xamk.fi


Hakanen, J. 2011. Työn imu. Työterveyslaitos. Helsinki. Haettu 10.8.2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136798/9789522618276-TTL_tyonimu.pdf?sequence=1

KEMUSOTE – Kevytyrittäjyys ja muutoskyvykkyys sote-alan toimintaedellytysten sekä työhyvinvoinnin edistäjänä. Haettu 26.8.2020. https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/kemusote/

Toikka, K. (toim.). Itseohjautuvaa yhteispeliä. Oivalluksia ja oppeja Järvenpään kotihoidon pilottihankkeesta. s.a. Haettu 14.9.2020. http://www.e-julkaisu.fi/jarvenpaa/itseohjautuvaa-yhteispelia/mobile.html#pid=4

Vetovoimainen kotihoito – Tehdään hyvä arki yhdessä. Haettu 26.8.2020. https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/vetovoimainen-kotihoito-tehdaan-hyva-arki-yhdessa/

Kuvituskuva: äiti ja lapsi maalisin kasvoin

DUUNI – Vanhemmuuden taidot työelämävahvuudeksi -malli

Kirjoittajat: Mari Berglund, Tuula Hyppönen, Janina Luoto & Veera Vähämaa.

Korkeakoulujen ja kolmannen sektorin yhteistyötä

DUUNI – Vanhemmuuden taidot työelämävahvuudeksi -hankkeen 2014–2020 tavoitteina oli tukea ja vahvistaa 19–29-vuotiaiden vanhempien valmiuksia ja osaamisen tunnistamista kohti työtä ja opiskelua, suunnitella, testata ja dokumentoida menetelmiä vanhemmuuden taitojen tunnistamiseksi sekä vahvistaa nuorten ohjauksen ammattilaisten menetelmäosaamista ja yhteistyötä. DUUNI-malli sisältää tehokkaiksi todettuja ohjauksen menetelmiä ja työnohjauksellisen eValmennuksen. DUUNI-hanke toteuttaa sosiaalista kestävyyttä tukemalla koulutuksesta ja työelämästä helposti syrjäytyvien nuorten vanhempien tulevaisuuden urapolun löytymistä. Sosiaalinen kestävyys toteutuu myös hankkeen tavoitteessa edistää nuorten vanhempien ohjaustoiminnassa mukana olevien yhteistyötä ja verkostoitumista.

Taidelähtöiset menetelmät vanhempien ohjauksessa

Vanhempien ryhmätoiminnassa hyödynnettiin taidelähtöisiä ja liikunnallisia menetelmiä, joissa ryhmiä yhdistivät samat toimintaperiaatteet ja teemat. Sanataidemenetelmissä yhdistettiin dialogista kirjoittamista ja tajunnanvirtatekniikkaa. Dialogisessa kirjoittamisessa kirjoittaja kysyy itseltään, vastaa ja tekee uusia kysymyksiä. Ohjaaja voi myös tarjota valmiita kysymyksiä (Suurla, 1998). Harjoitteissa hyödettiin myös tajunnanvirtakirjoittamista, vapaata assosiaatiota. Sanataidelähtöiset menetelmät sopivat vanhemmuuden osaamisen tunnistamiseen, jossa kirjoittaminen tuo esiin näkymätöntä.

Nuoret vanhemmat osallistuivat myös yksilöohjaukseen, jossa heitä autettiin tunnistamaan ja sanoittamaan vanhemmuuteen liittyvää osaamista sekä tämän yhteyksiä työelämätaitoihin. Konkreettisena tavoitteena oli tuottaa vanhemman kanssa yhdessä välineitä hänen urasuunnitteluaan varten. Ohjauksen keskiössä olivat vanhemman omat toiveet tulevaisuudestaan. Hyviä käytänteitä olivat reflektioharjoitukset sekä vanhemman tekemä osaamisseinä Padlet-alustalle, johon kerättiin kuvia, videoita ja kirjoituksia omista vahvuuksista ja haaveista, päivitettyjä ansioluetteloita, osaamisen kuvausta ja listaus aikuiskoulutusmahdollisuuksista.

Ohjaajien eValmennus

Valmennuksen hyvänä käytäntönä tuotettiin viitekehys vanhemmuuden ja työelämän taidoista ja niiden välisestä siirtovaikutuksesta. Siinä vanhemmuuden taitoja kuvattiin perhearviointimallin (Bentovim & Bingley Miller, 2006), vanhemmuuden roolikartan (Helminen & Iso-Heiniemi,1999) ja perhetutkimuksen (mm. Itäpuisto, 2005) pohjalta. Työelämään siirrettäviä vanhemmuuden taitoja olivat mm. itseohjautuvuus ja päätöksenteko (Ruohotie, 2004). Viitekehys tuotti valmennusteemoja, kuten ohjaajuus ja reflektiivinen työote sekä vanhemmuus voimavarana ja itsensä johtaminen. Hyviä käytäntöjä olivat myös hankkeessa tuotetut ohjauksen periaatteet, mm. toimijalähtöisyys, systeemisyys ja dialogi sekä edellisiä tukevat toiminnalliset käytännöt, harjoitukset, tehtävät ja ohjaussuunnitelmat.

DUUNI-mallin juurruttaminen

DUUNI – Vanhemmuuden taidot työelämävahvuudeksi -malli on kokoelma ohjauksen menetelmistä nuorten vanhempien kanssa työskentelevien sekä vanhempien omaehtoiseen käyttöön. DUUNI-malli on saatavilla hankkeen verkkosivuilla. Useita menetelmistä voi hyödyntää myös eri-ikäisten ohjauksessa. DUUNI-hankkeen toimintaa on markkinoitu Turun, Helsingin, Rovaniemen ja Lahden alueen sosiaali- ja terveysalan verkostoissa, seurakunnissa, toisen asteen oppilaitoksissa sekä kolmannen sektorin organisaatioissa. Osallistujamäärän osalta paras tulos saatiin rekrytoimalla vanhempia toimintaympäristöissä, jotka ovat heille tuttuja jo muista aktiviteeteista. DUUNI-hanke on mukana OSUMA – osallistamalla osaamista -koordinaatiohankkeessa, joka edistää hankkeiden verkostoitumista, tiedonvaihtoa ja hyvien käytänteiden levittämistä ja juurruttamista. OSUMA-hankkeen jäsenyys tukee DUUNI-mallin juurruttamista kansallisella tasolla. Hankkeen tuloksia esitellään avoimessa päätösseminaarissa marraskuussa 2020. Covid-19-epidemian vuoksi päätösseminaari toteutetaan webinaarina.  

Kirjoittajat

Mari Berglund, TtM, tohtorikoulutettava, kätilö, lehtori, koulutusvastaava, Turun ammattikorkeakoulun Terveys- ja hyvinvointisektori, Ensihoitaja-, terveydenhoitaja- ja kätilötyön osaamisala, mari.berglund(at)turkuamk.fi

Tuula Hyppönen, YTM, perhepsykoterapeutti, toiminnallisen ryhmätyön ohjaaja, lehtori, LAB ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala, tuula.hypponen(at)lab.fi

Janina Luoto, KM, FM, päätoiminen tuntiopettaja, Turun ammattikorkeakoulun Terveys- ja hyvinvointisektori, Sosiaali- ja kasvatusala, janina.luoto(at)turkuamk.fi

Veera Vähämaa, FM, sanataideohjaaja, sanataiteilija Kirjan talo ry, vjvaha@gmail.com


Bentovim, A. & Bingley Miller, L. 2006. Perhearviointiopas. Perheen voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien arviointimenetelmä. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

DUUNI-hanke. https://duunitaidot.turkuamk.fi/

Helminen, M.-L. & Iso-Heiniemi, M. 1999.Vanhemmuuden roolikartta. Käyttäjän opas. Helsinki: Suomen kuntaliitto.

Itäpuisto, M. 2005. Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta. Väitöskirja. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Kuopio. [Viitattu 5.8.2020]. Saatavissa: http://www.oppi.uef.fi/uku/vaitokset/vaitokset/2005/isbn951-27-0363-7.pdf

Ruohotie, P. 2004. Metakognitiiviset taidot ja ammatillinen kasvu yliopistokoulutuksessa. Teoksessa Puheenvuoroja kasvatusalan yliopistokoulutuksen kehittämiseksi. Tampere: Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan 30-vuotisjuhlajulkaisu.

Suurla, R. 1998. Dialoginen eli meditatiivinen kirjoittaminen. Jorvas: Kustannus Oy Taivaankaari.

Kuvituskuva: ihmisiä Berliinin messukeskuksen edustalla

Sosiaalisen kestävyyden edistämistä Rural Future -hankkeessa

Kirjoittajat: Tanja Kähkönen, Kaija Saramäki, Anne Saloniemi & Reeta Sipola.

Maaseuturahaston rahoittaman Rural Future -koulutushankkeen tavoitteena on vahvistaa maaseutuyritysten kannattavuutta ja toimintaedellytyksiä. Hanketta koordinoi Karelia-ammattikorkeakoulu partnereinaan Lapin ammattikorkeakoulu ja ProAgria Itä-Suomi sekä liitännäispartnerina ProAgria Lappi. Hanke toimii Pohjois-Karjalan ja Lapin alueiden välillä. Toimintaan voi osallistua myös lähimaakunnista. Hankkeessa osallistujille tarjotaan toimialariippumattomia koulutuksia ja asiantuntijaverkoston tuki, yritystoiminnan suunnittelua ohjatusti tulevaisuuden ennakoinnin näkökulmasta tarkasteltuna, vertaisoppimista ja verkostoitumista muiden yrittäjien kanssa sekä opintomatkoja ulkomaille ja kotimaahan. Rural Future -hanke on jatkoa vuosina 2010-2012 toteutetulle Maaseudun tulevaisuusriihi -koulutushankkeelle, jonka kohderyhmänä olivat maaseudun kehittäjätahot.

Rural Future -hanke vastaa laaja-alaisesti YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteisiin kaikkien kestävyyden osa-alueiden osalta. Sosiaalisen kestävyyden tavoitteista selkeimmin hankkeen toimintojen kautta edistetään kuitenkin tavoitetta 10 (vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja välillä).

Kestävän kehityksen muutoksiin vastaamista maaseudulla

Maaseudun liiketoimintaympäristö ja markkinat ovat muuttuneet niin lokaalisti kuin globaalistikin, esimerkiksi keskittymiskehityksen vuoksi. Tässä tilanteessa maaseudun yritysten on osattava uusiutua ja hakea paikkansa muuttuneella maaseudulla ja suhteessa asutuskeskuksiin. Lisäksi koronapandemia on osoittanut, että erityisesti pienet muutaman henkilön yritykset ovat hyvin haavoittuvassa asemassa kuluttajien käyttäytymisen muuttuessa. Lähellä tuotettavien palveluiden ja tuotteiden merkitys on kuitenkin korostunut pandemian myötä luoden osaltaan tarvetta maaseudun yritystoiminnan kehittämiselle, jotta voidaan vastata pitkäjänteisesti asutuskeskusten tarpeisiin sekä esimerkiksi vähentää palvelujen saannin eriarvoistumista maaseudun ja asutuskeskusten väestöryhmien välillä. Samalla vahvistetaan myös maaseudun pysymistä elinvoimaisena elävien yritysten ja yrittäjämielen kautta sekä vahvistetaan maaseudun roolia koko Suomen elinvoimaisena pitämisessä. Maaseudun yritysten tulevaisuuden toimintaedellytysten vahvistaminen vahvistaa osaltaan koko yhteisön yhteistä hyvää taloudellisten ja sosiaalisten kerrannaisvaikutuksien kautta.

Eriarvoisuuden vähentämistä maaseutuyrittäjyyden edistämisen kautta

Rural Future -hankkeen toimintoja on toteutettu pääasiassa suomen kielellä ja täten hankkeen osallistujat ovat olleet suomenkielisiä. Hankkeeseen talvella 2020 tulleen maahanmuuttajan yhteydenoton kautta hankkeessa havahduttiin siihen, että hanke ei tavoitakaan kaikkia maaseutuyrittäjiä. Hanke oli siis ollut osaltaan edistämässä eriarvoisuutta maaseudun yrittäjyyden edistämisen osalta. Maahanmuuttajat olivat jääneet hankkeen markkinoinnista kokonaan ulkopuolelle. Tämä havainto johti siihen, että hankkeen pienryhmätoimintaa laajennettiin kesällä 2020 niin, että myös englantia osaavat maahanmuuttajat voisivat osallistua hankkeeseen. Kesäkuussa alkaneiden tulevaisuusajattelua edistävien pienryhmien ilmoittautujista puolet olikin jo maahanmuuttajia. Myös hankkeen seuraavaa benchmarkkausmatkaa on markkinoitu sekä suomeksi että englanniksi niin, että se fasilitoidaan tarvittaessa myös englanniksi.

Maahanmuuttajien huomioiminen hankkeen toiminnoissa mahdollistaa myös maahanmuuttajien ja suomalaisten maaseutuyrittäjien välisen verkostoitumisen ja yhteistyön sekä samalla mahdollistetaan yrittäjien välistä tiedonsiirtoa. Maahanmuuttajien integroiminen osaksi toimintaa tukee välillisesti heidän kotoutumisprosessiaan, vaikkakaan se ei hankkeen tavoitteisiin kuulu. Erityisen tärkeässä roolissa hanke voi olla maahanmuuttajien omiin yrityksiinsä työllistymisen edistämisessä, mikä vastaa suoraan eriarvoisuuden vähentämiseen väestöryhmien ja alueiden välillä.

Tiedonsiirtoa alueiden välillä

Hanketta toteutetaan alueidenvälisesti, erityisesti Lapin ja Pohjois-Karjalan välillä. Alueidenvälinen tiedonsiirto edistää myös eriarvoisuuden vähentämistä maan sisällä. Alueidenvälinen toiminta mahdollistaa esimerkiksi toimintatapoja koskevien pienten innovaatioiden siirron hankkeen osallistujille ja osallistujien välillä. Yksikin pieni innovaatio voi olla yrityksen kannalta merkittävä tekijä.

Hankkeen benchmarkkausmatkoja toteutetaan myös alueidenvälisesti Euroopassa ja Suomessa. Ensimmäinen ulkomaanmatka toteutettiin Berliiniin pääkohteenaan suuret kansainväliset elintarvike-, maatalous- ja puutarha-alan messut. Myös paikallisten yritysten hyviin käytäntöihin käytiin tutustumassa. Ulkomaan benchmarkkausmatkalla yrittäjät verkostoituivat keskenään ja myös paikallisten toimijoiden kanssa. Nämä verkostot voivat olla myöhemmin merkittävässä roolissa yritystoiminnan kehittämisessä ja kannattavuuden edistämisessä. Myös benchmarkkausmatkat kotimaassa alueiden välillä tukevat samanlaista verkostoitumista ja tiedonsiirtoa.

Sosiaalisen kestävyyden edistäminen on kokonaisuutena pitkäjänteistä työtä, jota Rural Future -hanke voi omalta osaltaan olla edistämässä. Sosiaalisen kestävyyden muutokset nähdään kuitenkin vasta pidemmällä aikajänteellä yritysten kehittymisen konkretisoituessa. Hankkeen pienetkin syötteet tiedonsiirron ja verkostoituminen edistämiseen voivat siis lopulta olla merkittävässä roolissa sosiaalisen kestävyyden edistämisessä.

Muut ammattikorkeakoulut voivat saada uusia ideoita omiin hankkeisiinsa Rural Future -hankkeessa testattavista yrittäjyyden edistämisen toimintamalleista. Näihin toimintamalleihin kuuluvat esimerkiksi maahanmuuttajien integrointi mukaan hankkeen toimintoihin kantasuomalaisten osallistujien kanssa, alueidenvälisen yhteistyön hyviin käytäntöihin liittyvät uudet havainnot ja tulevaisuuden ennakoinnin hyödyntämiseen liittyvät toimintamallit yrittäjyyden kehittämisessä.

Kirjoittajat

Tanja Kähkönen, MMM (metsäympäristön hoito ja suojelu), projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kaija Saramäki, M.Sc. (Environmental Forestry), lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Anne Saloniemi, metsätalousinsinööri (AMK), projektisuunnittelija, Lapin ammattikorkeakoulu, anne.saloniemi(at)lapinamk.fi

Reeta Sipola, agrologi (YAMK), projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu, reeta.sipola(at)lapinamk.fi

Opitaan kestävän kehityksen taitoja tiimeissä ja projekteissa

Kirjoittajat: Eveliina Asikainen & Eija Syrjämäki.

Kestävän kehityksen osaaja on luonteeltaan muutosagentti, joten erilaiset osallistumisen ja ideoiden eteenpäin viemisen taidot ovat tärkeitä kestävän kehityksen edistämisessä. Esimerkiksi UNESCOn mukaan ne ovat kaikkia kestävän kehityksen tavoitteita läpileikkaavia kompetensseja (UNESCO 2017, 10). Tällaisten taitojen oppiminen edistää myös sosiaalista kestävyyttä: tasa-arvon, yhteistyön ja demokratian toteutumista.

Harva meistä kuitenkaan syntyy muutosagentiksi, vaan näidenkin taitojen oppimiseen on tarjottava mahdollisuuksia. Onnistuaksemme kouluttamaan kestävää kehitystä edistäviä ammattilaisia tarvitsemme erilaisia avoimia oppimisympäristöjä ja pedagogisia ratkaisuja, jotka kutsuvat niin opiskelijoita kuin oppilaitoksen henkilökuntaakin tekemään muutosta (Asikainen ym. 2020).

Kuvaamme tässä artikkelissa Tampereen ammattikorkeakoulussa toimivaa Learning Labia, joka perustuu kehittävään oppimiseen ja tiimityöhön. Siellä eri alojen opiskelijat työskentelevät projektivalmentajan ohjauksessa toimeksiantajilta tulevien kehittämistehtävien parissa. Lisäksi Learning Lab toimii notkeana erilaisten osallistavien pedagogisten kokeiluiden, kuten Sustainability Open Spacen, alustana.

Kehittävä oppiminen ja tiimityö pedagogisena taustana

Kehittävän oppimisen ytimessä on sellainen oppimisprosessi, joka antaa valmiuksia vaikuttaa yritysten ja muiden organisaatioiden vastuulliseen toimintaan. Siinä on kolme tärkeää ulottuvuutta: uudistava oppiminen, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistäminen sekä oppimisympäristölähtöisyys. Tavoitteena on oppia viemään läpi organisaation toimintaa uudistavia ideoita ottamalla vastuuta ja toimimalla ryhmässä kiinteässä yhteydessä jokapäiväiseen elämään ja sekä organisaation päätöksentekijöihin (Rohweder 2006, Laininen 2018).

Tiimioppiminen toimii taas Learning Labin toiminnan organisoinnin mallina. Opiskelijat toimivat monialaisissa tiimeissä, joista löytyy hyvien tulosten saavuttamiseen tarvittavaa monenlaista osaamista. Tiimeissä erityisesti luottamuksella ja verkostoista saadulla tuella on suunnaton merkitys. Kun tiimissä työskentelevillä on yhteinen käsitys tavoitteista, menetelmistä, yhteistyöstä ja työnjaosta, sosiaalinen pääoma karttuu kestävällä tavalla (Ilmonen 2000).

Sustainability Open Space yhteisten pohdintojen alustana

Vuoden 2019 lopussa Tampereen ammattikorkeakoulussa heitettiin ilmaan ajatus, että opiskelijoille ja korkeakouluyhteisön henkilökunnalle sekä laajemmalle verkostolle halutaan tarjota mahdollisuus osallistua kestävän kehityksen teemojen edistämiseen. Tästä syntyi Learning Labissa toimivien opiskelijoiden luotsaama Sustainability Open Space -toiminta (SOS), jossa ryhmä kestävyydestä kiinnostuneita kokoontuu kerran kuussa yhteen pohtimaan: Mikä tällä hetkellä puhuttaa? Miten asioita viedään eteenpäin?

Kuva 1: Sustainability Open Space -tapaaminen, jossa opiskelijat ja henkilökunta keskustelevat kestävyyden eri teemoista ja kehittämismahdollisuuksista.
Kuva 1: Sustainability Open Space -tapaaminen, jossa opiskelijat ja henkilökunta keskustelevat kestävyyden eri teemoista ja kehittämismahdollisuuksista. (Kuva: Eija Syrjämäki)

Tapaamiset järjestettiin aluksi kasvokkain (kuva 1), mutta kevään edetessä siirryttiin etänä toteutettaviin kokoontumisiin. Etäyhteys mahdollisti myös ulkomailla asuvien osallistumisen keskusteluihin, joiden teemana olivat mm. Sustainability – what is it?, Affecting our future together, Covid-19 ja Sustainable lifestyle. Kaikkien tapaamisten kielenä on ollut englanti.

Opiskelijat organisoivat tilaisuudet ja alustivat kokoontumisten teemat. Jokaisessa kokoontumisessa on kuitenkin ollut mukana henkilökuntaa, opiskelijoita ja muita asiantuntijoita. SOS-tilaisuudet ovat siis toimineet tasa-arvoisesti pyöreän pöydän keskusteluiden hengessä.

Lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulun henkilökunnalle helmikuussa suunnatussa konferenssissa järjestettiin yhteisöllisyyden kehittämiseksi Sustainability Open Space Café, missä vierailijat saivat jakaa ajatuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan kestävyyden teemoista kahvilaa vetäneille opiskelijoille (kuva 2). Myös näistä ajatuksista nousi keskusteluteemoja ja kehittämisideoita TAMKin toimintaan.

Sustainability Open Space tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tasaveroiseen keskusteluun ammattilaisten kanssa. Esimerkiksi muodista ja kaupunkiviljelystä käytiin opiskelijajohtoisia keskusteluja, joissa oli mukana myös henkilökuntaa. Tilanne ei kuitenkaan ollut luonteeltaan perinteinen seminaari, jossa opiskelija osoittaa oppineisuuttaan, vaan pikemminkin tasa-arvoinen pyöreän pöydän keskustelu. Todennäköisesti toimintatapa, jossa opiskelijat toimivat verkkokeskustelutilanteiden järjestäjinä ja fasilitaattoreina auttoi tämän ilmapiirin syntymisessä.

Kuva 2: Sustainability Open Space Café ja kehittämisajatusten keräys.
Kuva 2: Sustainability Open Space Café ja kehittämisajatusten keräys. (Kuva: Eija Syrjämäki)

Opiskelijat oppivat yhteistyötä ja muutoksen tekemistä

Kestävyys oli Learning Labin läpileikkaava teema myös kesän 2020 aikana (kuva 3), kun 70 eri alojen opiskelijaa työskentelivät etänä 15 eri kehittämistiimissä. Projektien toimeksiannot liittyivät mm. kiertotalouden edistämiseen, kompostointiin, ravinteiden kierrätykseen, etätyöskentelyyn ja omien vahvuuksien tunnistamiseen sekä hyvinvointiin, viestintään ja markkinointiin. Tekniikan, liiketalouden, hallintotieteiden, kulttuurialan, yhteiskuntatieteiden ja monen muun alan opiskelijoista koostuvat tiimit tuottivat teknisiä ratkaisuita, palveluita ja selvityksiä sekä raportoivat työskentelyprosessinsa laajasti.

Kuva 3: Kesällä 2020 Learning Lab -projektien teemana oli kestävyys. Kestävyydestä opiskelijoille tulee mieleen monia asioita.
Kuva 3: Kesällä 2020 Learning Lab -projektien teemana oli kestävyys. Kestävyydestä opiskelijoille tulee mieleen monia asioita. (Kuva: Learning Lab IG Stories 30.6.2020)

Kesän tiimeissä syntyneistä lopputuotoksista mainittakoon erityisesti podcastit, jotka ovat kuunneltavissa Soundcloud-palvelussa Kohinakampus-kanavalla (Kohinakampus n.d.). Lisäksi syntyi Remote Learning Handbook -ohjekirja opiskelijoilta opiskelijoille. Se lähti laajaan jakoon heti syksyllä alkavien opintojen yhteydessä. Lisäksi useat TKI-projektit saivat arvokkaita näkökulmia tiimeiltä ja muutama asiakas tarkasti suunniteltuja ja oikein kohdistettuja sisältöjä sosiaalisen median kanaviin. Projekteissa syntyneiden arvokkaiden tulosten lisäksi asiakkaat mainitsivat saaneensa uusia näkökulmia ja oppineensa uutta työskenneltyään aktiivisesti opiskelijatiimien kanssa.

Opiskelijoiden kokemusten perusteella Learning Lab onnistuu kehittämään sosiaaliselle kestävyydelle tärkeitä yhteistyön muutoksen tekemisen taitoja (Learning Lab Summer 2020 Reflection -kysely). Opiskelijat kuvasivat oppimista vuorovaikutuksen tärkeydestä seuraavasti:

“Mielestäni saimme aikaan hyvän lopputuotteen kuudessa viikossa. Kaikki saivat äänensä kuuluviin, kun keskustelimme projektista ja sen tavoitteista.”

“Me jätettiin alun väittelyt taakse ja opittiin ehkä puhumaan omista mielipiteistä paremmin ilman turhaa kinastelua. Ainakin tässä projektin lopussa suurin osa tiimistä on oppinut antamaan mielipiteensä, kun sitä pyydetään ja sanomaan jos joku asia ei miellytä, mikä auttaa päätöksen teossa ja vie projektia eteenpäin.”

Palautteen perusteella tiimityön onnistumisen kannalta merkittävimmiksi tekijöiksi tunnistettiin luottamus, salliva ilmapiiri ja tasapainoinen vastuunotto. Lisäksi opiskelijat kertoivat kiinnittymisen korkeakouluyhteisöön vahvistuneen toiminnan kautta.

”Kurssi on myös osaltaan kiinnittänyt minua tiukemmin omaan korkeakouluun. Olen siis saanut lisätietoa myös yhteisön toiminnasta ja tunnen olevani tiukemmin osa sitä.”

AMKit kestävän muutoksen alustoiksi

Näiden tulosten perusteella rohkaisemme kaikkia ammattikorkeakouluja kehittelemään opiskelijoita ja henkilökuntaa mukaan kutsuvia toimintatapoja. Ne vahvistavat koko korkeakoulun sosiaalista pääomaa, vievät kohti kestävämpää toimintakulttuuria, antavat valmiuksia tehdä muutoksia työpaikoilla ja lisäävät kiinnittymistä korkeakouluyhteisöön. Samalla opiskelijat oppivat toimimaan aloitteellisina työyhteisöjensä tai muiden organisaatioiden toiminnan kehittäjinä ja tekemään kestävää muutosta. Henkilökunnan on näissä tilanteissa siedettävä epävarmuutta ja oltava valmis muuttamaan käsityksiään toimintatavoista – kestävän kehityksen edistämisen taitoja nekin.

Kirjoittajat

Eveliina Asikainen, lehtori, TAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Eija Syrjämäki, erikoissuunnittelija, TAMK, koulutuksen kehittäminen, eija.syrjamaki(at)tuni.fi


Asikainen, E., Kukkonen, H., Hakala, K., Harju, E., Kyhä, H., Lahtinen, J., Nevalainen, V., Ranne, P. & Tapani, A. (2020). Kohti kestävää koulutusta ja opettajuutta. TAMKJournal 2.9.2020. https://tamkjournal.tamk.fi/kohti-kestavaa-koulutusta-ja-opettajuutta/

Ilmonen, K. (toim.). (2000). Sosiaalinen pääoma ja luottamus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Kohinakampus. (n.d.). https://soundcloud.com/kohinakampus

Laininen, E. (2018). Transforming our Worldview Towards a Sustainable Future. Teoksessa: Cook, J.W. (toim.). Sustainability, Human Well-Being and the Future of Education. Cham: Palgrave MacMillan, 161–200. Haettu 10.8.2020 osoitteesta https://doi.org/10.1007/978-3-319-78580-6

Learning Lab Summer (2020). Kysely opiskelijoille 30.7.2020. Microsoft Forms, TAMK. Sisäinen dokumentti.

Rohweder, L. (2006). Kehittävä oppiminen kestävän kehityksen edistämisessä. Teoksessa Kaivola, T. & Rohweder, L. (toim.) Korkeakouluopetus kestäväksi. Opetusministeriön julkaisuja 2006:4. Haettu 14.8.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:952-485-091-5

UNESCO (2017). Education for Sustainable Development Goals: learning objectives. Haettu 14.8.2020 https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000247444

Kuvituskuva: Kiinalaisten metsäalan maisteriopiskelijoiden kesäkoulun päätösjuhlassa Suomen ja Kiinan lipun alla Karelia-ammattikorkeakoululla.

Kiinalaiset opiskelijat kesäkoulussa Pohjois-Karjalassa

Kirjoittajat: Tanja Kähkönen, Ulla Asikainen, Liisa Timonen & Paavo Pelkonen.

Karelia-ammattikorkeakoulu toteutti kolmen kuukauden pituisen kansainvälisen kesäkoulun 24 kiinalaiselle maisterivaiheen opiskelijalle kesä–elokuussa 2019. Kesäkoulun yhteistyökumppaneina olivat Itä-Suomen yliopisto, Finland University, Riveria ja EduSilva ry. Kesäkoulu oli ensimmäinen avaus yhteistyöstä kiinalaisen Northwest A&F Universityn (NWAFU) kanssa. Opintojen teemana oli kestävä biotalous ja luonnonvarojen käyttö. Opiskeluohjelmaan sisältyi luentoja, ohjattuja ja itsenäisiä ryhmätöitä, maasto-opiskelua metsässä sekä organisaatio- ja yritysvierailuja. Kesäkoulu toteutettiin pääasiassa Joensuussa ja sen lopussa kiinalaiset opiskelijat pääsivät tutustumaan myös kestävään metsätalouteen ja luonnonvarojen käyttöön Kainuussa ja Lapissa. Kurssin järjestämisestä Karelia-ammattikorkeakoulussa kiitos kuuluu Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Paavo Pelkoselle, jonka lähes 20 vuotta jatkunut yhteistyö kiinalaisen NWAFU-korkeakoulun kanssa konkretisoitui tällä kertaa kesäkoulun muodossa.

YK:n Agenda 2030:n mukaisista kestävän kehityksen tavoitteista kesäkoulu edisti erityisesti tavoitetta 17 ”Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta”. Kesäkoulu edisti laajasti kestävän kehityksen valmiuksien kehittämistä erityisesti metsäalaan ja luonnonvarojen käyttöön liittyen juuri sellaisten opiskelijoiden parissa, joilla on näihin aito vaikuttamismahdollisuus kotimaassaan tulevaisuudessa. Kiinassa metsien käyttöä edistetään erityisesti ympäristönäkökulmista. Kesäkoulun laaja metsiin liittyvä sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulma tukee globaalia kumppanuutta kestävän kehityksen edistämisessä.

Useiden sidosryhmien kumppanuutta

Kesäkoulussa toteutui onnistuneesti useiden sidosryhmien välinen kumppanuus Agenda 2030:n mukaisesti, koska sen toteutukseen osallistui niin julkisen ja yksityisen sektorin kuin kansalaisyhteiskunnan toteuttajia oman asiantuntijuutensa kautta. Agenda 2030:ssa useiden sidosryhmien kumppanuudet on mainittu erityiseksi haasteeksi. Karelia-ammattikorkeakoulun koordinoimassa kesäkoulussa sidosryhmien välinen kumppanuus maakunnallisten koulutusalan toimijoiden välillä oli saumatonta. Kesäkoulun toteutuksessa konkretisoitui myös se, että kestävän kehityksen edistämisessä tarvittavaa asiantuntijuutta löytyy yhteiskunnassa laajasti eri toimijoiden parista. Kesäkoulu myös osoitti, että kumppanuuksien etsinnässä kannattaa olla avoin yritysten lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan toimijoiden suuntaan, joiden asiantuntijuus voi olla hyvinkin laajaa taustahenkilöidensä osaamisen kautta.

Kokemusten kautta kestävän kehityksen konkretian edistämiseen

Kiinalaisille opiskelijoille opiskelu Pohjois-Karjalan puhtaan luonnon ja rauhallisen kaupunkiympäristön keskellä vahvisti konkreettisten esimerkkien kautta oppimiskokemuksia, joita opiskelijat kykenivät havainnoimaan lähiympäristössään myös vapaa-ajalla. Opiskelijat kiinnostuivat esimerkiksi jokamiehen oikeuksiin kuuluvasta marjojen poiminnasta tutustumalla tekemisen kautta konkreettisesti kestävän metsäbiotalouden käytäntöihin. Kiinassa jokamiehen oikeuksia ei metsien käytön osalta ole, joten opiskelijat kykenivät Suomessa tutustumaan maailmaanlaajuisestikin ainutlaatuiseen tapaan hyödyntää metsiä yhteiseksi hyväksi. Kesäkoulu mahdollisti oppimisen ja ajattelun monipuolistamisen suomalaisista kestävän kehityksen kokemuksista. Kestävän kehityksen konkretia on erilainen eri maissa, eivätkä suomalaiset mallit ole sellaisenaan siirrettävissä maiden välillä vaan toimivat oppimiskokemuksina, joita opiskelijat voivat myöhemmin työelämässään ollessaan käyttää mahdollisen inspiraation lähteenä kestävän kehityksen edistämiseksi.

Opiskelijoiden ja toimijoiden kokemuksia

Vaikka laajan kesäkoulun suunnittelu ja monipuolisen, usean toimijan ja kansainvälisen opiskelijaryhmän koordinointi lyhyellä valmisteluajalla oli haastava työ, lopputulos tyytyväisten opiskelijoiden ja kumppaneiden muodossa oli erittäin palkitseva Karelia-ammattikorkeakoulun kannalta tarkasteltuna. Kesäkoulun järjestäminen on myös toiminut konkreettisena esimerkkinä Pohjois-Karjalan alueen koulutustoimijoiden välisestä yhteistyöstä monipuolisen kokonaisuuden tuottamisen ja toteuttamisen osalta ollen samalla tärkeä askel kansainvälisen yhteistyön ja koulutusviennin yhteiseen alueelliseen kehittämiseen. Juuri tämän tyyppisiä ponnisteluja myös alueellisesti tarvitaan enemmän kestävään kehitykseen liittyvien kumppanuuksien edistämiseksi.

Opiskelijoilta pyydettiin kurssin lopussa kirjallista palautetta, jonka vastauksia analysoitiin teemoittain. Opiskelijoiden kokemuksissa korostui erityisesti suomalaisteen metsäbiotalousketjuun tutustuminen, joka oli opiskelijoille täysin uutta. Myös osallistava keskustelu ryhmässä oli opiskelijoille uusi oppimismenetelmä, josta Karelia-ammattikorkeakoulu sai positiivista palautetta opiskelijoilta. Kestävän kehityksen edistäminen voi siis tapahtua myös melko pienin opetusmenetelmiin liittyvin valinnoin. Karelia-ammattikorkeakoulu on valmis toteuttamaan vastaavantyyppisen kesäkoulun myös muista, kestävää kehitystä ja globaalia vastuuta tukevista teemoista kesäkoulun oppeja hyödyntäen.

Kirjoittajat

Tanja Kähkönen, Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Ulla Asikainen, Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, koulutuspäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Liisa Timonen, Yhteiskuntatieteiden maisteri, Kasvatustieteiden tohtori, kansainvälisten asioiden päällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu

Paavo Pelkonen, Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Emeritusprofessori, Itä-Suomen yliopisto ja EduSilva ry

Insinööri innostuu innovaatiokeskittymässä

Kirjoittajat: Pia Laine, Riitta Lehtinen, Hannu Turunen & Antti Tohka.

Innovaatiokeskittymässä Metropolian kumppanit, opiskelijat ja henkilöstö työskentelevät yhdessä

Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymä on yksi Metropolian viidestä ilmiölähtöisestä innovaatiokeskittymästä, joissa Metropolian TKI-toiminta toteutuu hankkeina, asiakastöinä ja palveluina (Kuvio 1). Opiskelijoille ja opettajille innovaatiokeskittymien haasteiden tarjoaminen on herättänyt Metropoliassa valtavasti kiinnostusta, erityisesti Urban Farm Labiksi (UFL) nimetty sisäruokatuotannon kehittämiseen keskittyvä alusta. UFL-tilassa Siukkula Oy kasvattaa aeroponisia perunoita, Redono Oy vesiviljeltyä levää ja humalaa, EntoCube Oy ruokahyönteisiä, Helsieni Oy osterivinokkaita sekä Little Garden Oy kerrosviljeltyjä yrttejä, versoja ja salaatteja. Näiltä kehitystyötä tekeviltä yrityksiltä opiskelijat ovat saaneet erilaisia haasteita, jotka on integroitu opintoihin.   Syksyllä 2019 yli 200 Metropolian opiskelijaa suoritti opintojaan tuolla monialaista osaamista vaativalla oppimisalustalla. Tämä herätti suurta kansallista ja kansainvälistä huomiota. Lehdistöä kävi vierailulla Etelä-Amerikasta asti.

Kuvio 1. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeessa luotu kuvaus UFL -oppimisympäristöstä.
Kuvio 1. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeessa luotu kuvaus UFL -oppimisympäristöstä.

Monialaisuus on valttia UFL -oppimisympäristössä

Innovaatiokeskittymä mahdollistaa ratkaisujen tuottamisen, asiantuntemuksen kehittymisen ja opintojen etenemisen uudella tavalla. Toimintamalli edesauttaa eri alan opiskelijoiden sekä yritysten edustajien kohtaamisia ja yhteistyötä. Myös oppituntien sisältöjä on ollut mahdollista rikastaa yrittäjien pitämillä mielenkiintoisilla luennoilla tai vierailukäynneillä oppimisympäristössä.

UFL-toiminnassa näkyi vuonna 2019 edustavasti koko Metropolian opetuksen kirjo. Tekniikan insinööriopiskelijat (kiinteistö-, automaatio-, sähkö-, kone-, energia- ja ympäristö- sekä bio- ja kemiantekniikasta) saivat seurakseen liiketalouden, digitaalisen viestinnän ja laboratorioanalytiikan opiskelijoita. Osa opiskelijoista tutki eri ravinneliuoksia ja kehitti niihin ravintoaineiden analyysimenetelmiä, kun taas toiset kehittivät analysointiin mittaus- ja säätöjärjestelmää. Innovaatiokeskittymien hankkeiden kautta on tarjottu myös monia muita haasteita kiertotaloustapahtumasuunnittelusta erilaisiin kenttämittauksiin ja selvitystöihin.

Bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat saivat ratkottavakseen useamman haasteen innovaatiokeskittymässä. Opiskelijoita pyydettiin pienissä ryhmissä ideoimaan ratkaisuja siihen, miten UFL-tiloissa toimivat yritykset voisivat edistää kiertotaloutta omassa toiminnassaan. Erityisesti oltiin kiinnostuneita siitä, miten yritykset voisivat hyödyntää toistensa toiminnasta syntyviä sivuvirtoja ja jätteitä (Kuvio 2). Yhtenä näkökulmana visioitiin UFL–tyylisen kiertotalouskokonaisuuden skaalautuvuutta suurempaan mittakaavaan (Kuvio 3). Sama opiskelijaryhmä teki toisella kurssilla selvitystä Euroopan ruokahyönteismarkkinoista ja kolmannella kurssilla he miettivät kestävän kehityksen mukaisia pakkausratkaisuja tuoreyrteille ja salaateille.

Kuvio 2. UFL-tilan toimijoiden virrat.
Kuvio 2. UFL-tilan toimijoiden virrat (kuvion tehneet kurssityönä S. Pietikäinen, N. Savonen ja N. Tolonen 2019).

 

Kuvio 3. UFL-tilan idean tuominen suurempaan mittakaavaan.
Kuvio 3. UFL-tilan idean tuominen suurempaan mittakaavaan (kuvion tehneet kurssityönä J. Helin, M. Montell ja H. Paavola 2019).

Millaisia asioita olisi hyvä miettiä, jos haluaa perustaa UFL:n tapaisen oppimisympäristön?

Innovaatiokeskittymän suunnitteluvaiheeseen kannattaa ottaa tutkinto-ohjelma tai -ohjelmia mukaan kyseiseen ilmiöön liittyvän oppimisympäristön rakentamiseen. Lähtökohtana kannattaa olla ilmiö, jonka kehittymistä halutaan edistää. Yhteisesti olisi hyvä pohtia sitä, mitä yrityksiä ja/tai tutkimuslaitoksia halutaan koota yhteen. Olisi hyvä, jos alusta lähtien olisi tunnistettavissa toimijoiden keskinäisiä synergiahyötyjä. Suunnitteluun voidaan toisaalta lähteä myös tutkinto-ohjelman oppimistavoitteiden tarpeista, jolloin opetuksen integrointi kehittämistoimintaan luonnistuu helpommin.

Jatkokuviot Urban Farm Labissa

Tällä hetkellä Urban Farm Labissa on alkamassa kaksi eri tutkimushanketta. Toisessa niistä keskitytään liittämään alusta laajempaan kansalliseen tutkimusinfrastruktuuriin ja toisessa käytetään jo hankittuja kokemuksia kaupunkiruoantuotantoalan kehittämiseen. Lyhyessä ajassa tästä TKI-alustasta on tullut merkittävä avoin oppimis- ja innovaatioympäristö ja osa kestävän ruokatuotannon tutkimus- ja kehitysinfrastruktuuria.

Kirjoittajat

Pia Laine, ETM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, pia.t.laine(at)metropolia.fi

Riitta Lehtinen, TkL, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, riitta.lehtinen(at)metropolia.fi

Hannu Turunen, FM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, hannu.turunen(at)metropolia.fi

Antti Tohka, TkL, innovaatiojohtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymä, antti.tohka(at)metropolia.fi


Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymä (2020). Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 30.4.2020 osoitteesta https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/innovaatiokeskittymat/puhtaat-ja-kestavat-ratkaisut#8e015634.

Urban Farm Lab -Urban Indoor Food Platform (2019). Haettu 30.4.2020 osoitteesta https://www.metropolia.fi/en/rdi/innovation-services/urban-farm-lab

KiertotalousAMK (2018). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankesivusto. Haettu osoitteesta https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/

Kiertotalouden osaajat kylvetään tänään

Kirjoittajat: Marketta Virta, Ella Rasimus & Saara Ahtaanluoma.

Jos halutaan muuttaa yhteiskuntaa, on koulutuksella tärkeä merkitys. Koulutukseen tehdyt panostukset vaikuttavat suoraan tulevaisuuteen: sitä niittää, mitä kylvää. Turun ammattikorkeakoulussa vaikutetaan tulevaisuuden yhteiskuntaan kouluttamalla muun muassa tulevia kiertotalouden osaajia. Koulutus ei pääty ammattikorkeakoulun seinien sisälle, sillä osaamista jaetaan myös yläkoulu- ja lukioikäisille MyTech-yhteistyön kautta. Kiertotalouden periaatteita eivät opi siis pelkästään korkeakouluopiskelijat, vaan myös nuoret, jotka päätyvät tulevaisuudessa opiskelemaan monenlaisia aloja jopa ympäri maailmaa.

Maailmanlaajuiset haasteet, kuten käsillä oleva ilmastokriisi, eivät ole ratkaistavissa vain yhden tieteenalan avulla. Monitahoisten ongelmien ratkaisuun tarvitaan osaamista monilta eri aloilta, kuten yhteiskuntatieteistä ja taloustieteistä sekä tietotekniikan aloilta. Koulutuksessa pitäisi olla mahdollisuus ongelmalähtöiseen oppimiseen, ja opiskelijoiden tulee myös kehittää kykyjä tuoda omaa osaamistaan esille niin, että se on yhteisesti käytettävissä. (Lundgren 2012.)

Turun ammattikorkeakoulussa monialaista ongelmalähtöistä oppimista tarjotaan muun muassa erilaisissa projektioppimisympäristöissä (POY). POY:t ovat kuin pieniä yrityksiä, joissa eri aloilta tulevat opiskelijat ratkovat työelämästä tai TKI-hankkeista tulevia haasteita. Kiertotaloutta voi oppia muutamassa projektioppimisympäristössä, joista erityisesti kiertotalouden liiketoimintamalleihin keskittyviä oppimiskokemuksia tarjoaa Kiertotalous 2.0. Kiertotalous 2.0:ssa työskentely laajentaa käsitystä kiertotaloudesta ja opettaa toimimaan sen monia eri näkökulmia hyödyntäen.

Kiertotalous 2.0:ssa työskentelevät opiskelijat pääsevät hyödyntämään monia eri taitoja ja harjoittelemaan oman asiantuntijuutensa jakamista, mikä on edellytys moniulotteisten ympäristöongelmien ratkaisuun. Monialaisen luonteensa vuoksi projektioppimisympäristöt ovat oivia paikkoja synnyttää kiertotalouden asiantuntijoita. Kiertotaloudessa kiertävät nimittäin tuotteiden ja materiaalien lisäksi myös monialaiset tiedot ja taidot. (Virta 2018.) Projektioppimisympäristöstä kiertotalouden taidot virtaavat useille eri koulutusaloille.

Innovaatiopedagogiikasta eväitä muuttuvan maailman haasteisiin

Projektioppimisympäristöt toteuttavat Turun ammattikorkeakoulun kehittämää innovaatiopedagogiikkaa, joka nivoo yhteen oppimisen, uuden tiedon tuottamisen ja soveltamisen. Innovaatiopedagogiikan mukaisesti oppimista ja opetusta lähestytään työelämälähtöisestä, tutkimus- ja kehittämisosaamista painottavasta näkökulmasta. (Penttilä ym. 2009.)

Innovaatiopedagogiikka toimii mainiosti myös edistettäessä ekologista kestävyyttä. Sen avulla autetaan innovaatioiden syntymiselle välttämättömien taitojen kehittymistä, mitä kautta voidaan tukea entistä paremmin aluekehitystä (Penttilä ym. 2009). Näin voidaan tukea esimerkiksi hiilineutraaliustavoitteiden täyttämistä.

Projektioppimisympäristöissä opiskelijat voivat substanssiosaamisen lisäksi kehittää sellaisia yhteiskunnan muutospaineita huomioon ottavia tietoja, taitoja ja asenteita, joita innovatiiviseen ammattitaitoon voidaan katsoa kuuluvan (Penttilä ym. 2009). Opiskelija on osa maailmaa, joka muuttuu. Hänelle on tarjottava eväät mukautua maailmaan, ja samalla hän oppii keinoja vastata ekologisen kestävyyden haasteisiin.

Kiertotalous 2.0 tekee tiivistä yhteistyötä alueiden yritysten kanssa. Oikeat yrityskontaktit antavat mahdollisuuden luoda tärkeitä verkostoja, jakaa osaamista yrityksiin ja hyödyntää ammattikorkeakoulun ulkopuolisten asiantuntijoiden osaamista. Opiskelijat vievät oppinsa työelämään, mutta voivat ohjata yrityksiä kestävämpään suuntaan jo opintojensa aikana yritysyhteistyön kautta.

MyTech-yhteistyö tutustuttaa nuoret kiertotalouteen

Koska kiertotalous on systeeminen muutos, joka läpileikkaa koko yhteiskunnan, ei auta, että sen parissa puurretaan vain korkeakouluissa tai yrityksissä. Kiertotalous vaatii kaikilta ajattelu- ja kulutustapojen kytkemistä eri suuntaan kuin ennen. Se, mitä opiskelijat oppivat korkeakoulujen seinien sisällä, on syytä jakaa myös muulle maailmalle. Turun ammattikorkeakoulussa opiskelijat ovat päässeet jakamaan osaamistaan perus- ja toiselle asteelle muun muassa osana MyTech-ohjelmaa vuodesta 2017 lähtien.

Teknologiateollisuus ry:n ylläpitämän MyTech-ohjelman päätavoitteena on tutustuttaa yläkoulu- ja lukioikäiset opiskelijat matemaattis-luonnontieteelliseen ja teknologiseen osaamiseen ja innostaa heitä valitsemaan teknologia-ala. Ohjelmaan kuuluu toiminnallinen opintokäynti teknologiayritykseen ja korkeakouluun. Kiertotalous 2.0 on mukana MyTech-ohjelmassa tutustuttamassa nuoria kiertotalouteen ja ilmastonmuutokseen.

MyTech-vierailuilla paneudutaan moniin erilaisiin kestävyyshaasteisiin. Kuva: Marketta Virta.
MyTech-vierailuilla paneudutaan moniin erilaisiin kestävyyshaasteisiin. Kuva: Marketta Virta.

Opiskelija-assistentit ja harjoittelijat ohjaavat noin 5–6 MyTech-yhteistyöpäivää lukukauden aikana. Opintovierailujen järjestely ja suunnittelu ovat opiskelijoiden vastuulla, mikä jo itsessään opettaa opiskelijoille esimerkiksi oman osaamisen jakamista ja jäsentämistä. MyTech-yhteistyössä toteutuu näin myös opi opettamalla -menetelmä. Opiskelijat ovat asiantuntijoita, jotka ammentavat kokemusta ja oppeja sekä omasta koulutuksestaan että arjesta. Käytännönläheiset, opiskelijalähtöiset esimerkit ja yhteinen käsitteellinen kieli tukevat nuorten oppimista. Opiskelijat toimivat samalla tärkeinä esikuvina ja roolimalleina nuorille. (Keinänen 2017.)

Innostusta ja uusia ajatuksia

Kiertotaloutta opetetaan nuorille jo ennestään tuttujen yritys- tai palveluesimerkkien avulla. Jokaiseen MyTech-päivään halutaan tuoda jotain uutta, joten esimerkeiksi etsitään aina uusia kiertotalouden mukaista liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä. Opintovierailuja vetävät opiskelijat pysyvät näin ajan hermolla yrityksistä ja voivat samalla tukea paikallista yritystoimintaa.

Nuorten suhtautuminen kiertotalouteen on useimmiten positiivista, ja he ymmärtävät kiertotalouden merkityksen ja mahdollisuudet. Nuoret ovat tietoisia ympäristöasioista, ja heille herää paljon uusia hyviä ideoita ja näkökulmia ympäristöasioihin liittyen. Nuorten ajatukset ja kysymykset antavat myös korkeakouluopiskelijoille uusia näkökulmia, mikä lisää tiedonjanoa kiertotaloudesta.

MyTech-opintovierailujen kautta on saatu hyvä kuva nuorten osaamisesta liittyen ilmastonmuutoksen ja kiertotalouden teemoihin. Vierailuja pitävät opiskelijat ovat oppineet viestimään kiertotaloudesta ja ilmastonmuutoksesta ymmärrettävällä ja kiinnostavalla tavalla. (Ahokas & Ahonen 2019.) Viestiminen ekologiseen kestävyyteen liittyvistä aihepiireistä on äärimmäisen tärkeä taito hälyisessä maailmassa, joten sen harjoittelu opiskeluaikana on arvokasta. Myös viestin sovittamista eri kohderyhmille on hyvä harjoitella – nuorille asioista on puhuttava eri tavalla kuin esimerkiksi kurssiesitelmässä muille opiskelijoille.

Yhteistyöstä oppivat kaikki

Yhteistyö ammattikorkeakoulujen ja alempien asteiden oppilaitosten kanssa on hedelmällistä kaikille osapuolille. Oppimista tapahtuu molempiin suuntiin. MyTech-luokkien oppilaat oppivat kiertotaloudesta ja omista vaikutusmahdollisuuksistaan ekologisen kestävyyden edistämisessä. Samalla he tutustuvat opintomahdollisuuksiin, sillä MyTech-vierailujen yhtenä tarkoituksena on myös saada nuoret kiinnostumaan matemaattis-luonnontieteellisestä koulutuksesta ja teknologian aloista. Ammattikorkeakouluille vierailut ovatkin oiva näyteikkunapaikka, sillä potentiaalisia, uravalinnan kanssa arpovia opiskelijoita on edessä luokallinen.

Vierailuja suunnittelevat ja vetävät korkeakouluopiskelijat pääsevät hyödyntämään osaamistaan käytännössä. He joutuvat muotoilemaan ja tiivistämään viestiään tietylle kohderyhmälle ja miettimään, minkälaisia eri keinoja kiertotalouden esittämiseen ja opettamiseen on hyvä käyttää. Nuorten kriittisiin kysymyksiin vastauksia etsiessä tulee pakostikin opittua uutta myös itse. Kiperät kysymykset opettavat myös varautumaan yllätyksiin – kaikkea ei aina voi suunnitella etukäteen, mutta varautua voi, niin kriittisiin kysymyksiin kuin teknologisiin ongelmiin tai vaikkapa vierailuja vetävien opiskelijoiden sairastumisiin.

Monesti MyTech-ryhmät ja opettajat inspiroituvat MyTech-päivistä niin, että haluavat jatkaa kiertotalousteeman parissa myös omassa koulussaan. Vierailut siis havahduttavat kiertotalouteen ja kestävyysteemaan laajemminkin. Yläkoululaiset ja lukiolaiset ovat herkkiä vaikutuksille, ja korkeakouluopiskelijat voivat toimia heille hyvänä esimerkkinä kestävän elämäntavan saavuttamisessa. Kiertotalous valuu parhaimmassa tapauksessa näin myös muualle kouluun, ja aikuistuessaan nuorilla on jo ajattelutavan muutos valmiiksi kytketty suotuisaan asentoon. Kiertotalouden osaajat on kylvetty.

Kirjoittajat

Marketta Virta, FM, Insinööri (AMK), hankeasiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu, marketta.virta(at)turkuamk.fi

Ella Rasimus, opiskelija-assistentti, energia- ja ympäristötekniikan opiskelija, Turun ammattikorkeakoulu, ella.rasimus(at)turkuamk.fi

Saara Ahtaanluoma, opiskelija-assistentti, energia- ja ympäristötekniikan opiskelija, Turun ammattikorkeakoulu, saara.ahtaanluoma(at)turkuamk.fi


Ahokas, L. & Ahonen, K. (2019). Kiperiä kysymyksiä. Uusiouutiset 7/19, s. 42.

Keinänen, M. (2017). Luokkahuoneista Logomon lavoille. Nuorten myyntiosaamista kasvattamassa uusia opiskelijalähtöisiä menetelmiä kehittämällä. Haettu 3.4.2020 osoitteesta http://milli.turkuamk.fi/files/LUOKKAHUONEISTA_LOGOMON_LAVOILLE_Meiju_Keinanen.pdf

Lundgren, K. (2012). Ympäristöosaajat 2025 – Kuinka tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastataan. Suomen ympäristöopisto SYKLI. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://sykli.fi/wp-content/uploads/2016/09/ymparisto-osaajat2025.pdf

Mytechohjelma.fi

Penttilä, T., Kairisto-Mertanen, L. & Putkonen, A. (2009). Innovaatiopedagogiikka – viitekehys uutta osaamista luovalle oppimiselle. Teoksessa L. Kairisto-Mertanen, H. Kanerva-Lehto & T. Penttilä (toim.) Kohti innovaatiopedagogiikkaa. Uusi lähestymistapa ammattikorkeakoulujen opetukseen ja oppimiseen. Turun ammattikorkeakoulu raportteja 92, s. 9–24.

Virta, M. (2018). Kiertotaloutta oppimassa. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://talk.turkuamk.fi/kiertotalous/kiertotaloutta-oppimassa/

Sustainability as a driver of impact creation

Authors: Amit Kumar Mishra, Jaana Seikkula-Leino & Eeva-Liisa Viskari.

Universities of Applied Sciences need to make an impact in society

Universities of applied sciences (UAS) have existed in Finland since 1990’s. The statutory task of UAS’ is to provide professional higher education and promote the industry, business and regional development and regenerate the industrial structure of the region (Universities of Applied Sciences Act 932/2014). In recent years UASs have been actively seeking alternative ways of making an impact in the society both in terms of education and applied research and development activities.

Understanding impact creation – presenting IC1.0

There is a growing opinion that higher education institutes have to create impact. Tampere University of Applied Sciences has adopted a new approach and started to increase its impact in three strategic fields: sustainability, new technologies and future competencies and learning. These fields interact through the activities, and the team working together, thus creating impact in the society.  Based on this, the authors suggest a Venn diagram (Figure 1) of these strategic fields, which may create impact, and call it the map of impact generation – IC1.0.

Real lasting impact is created by a consolidated effort in at least three domains, namely sustainability, new and emerging technologies, and future competencies and learning. Each of these three domains affects each other in a symbiotic manner.

  • New technologies for sustainability and sustainability for new technologies (T4S4T)

Most of the goals listed in UN’s Sustainable Development Goals (SDGs) need major contributions from emerging technologies. At the same time, SDGs give motivations and challenges for technological innovations.

  • Future competencies and learning and economy for sustainability and sustainability for future competencies and learning (L4S4L)

Be it learning or competency creation, the effect of sustainability is conspicuous. Universities and UASs can expand their business and education material and pedagogy by delivering materials, learning environments and other pedagogical initiatives in the domain of sustainability. Similarly, competencies and learning for technology, and technology for learning and economy (L4T4L) interact (Figure 1).

Figure 1. The map of impact generation IC1.0 as suggested by the authors.
Figure 1. The map of impact generation IC1.0 as suggested by the authors.

How is Tampere University of Applied Sciences creating an impact?

Tampere University of Applied Sciences is implementing a new approach in increasing its societal and educational impact. At the beginning of 2020, three new Impact Leaders have started their targeted work to increase the role of the university in research and development, build networks and strengthen the visibility and recognizability of the university as an R&D player, both nationally and internationally. The three strategic impact areas are:

  1. Adaptation of emerging technologies and 4IR
  2. Learning capabilities in modern work environments and international networks
  3. Ecological innovations and socio-cultural challenges.

Since the target of impact, creation involves a multidisciplinary approach of different domains, continuing knowledge creation, and specific procedures. To begin with, we are aiming to find a more particular understanding of the impact and its nature. What is impact, especially in UAS context? What will be our processes and ways to promote impact? With whom do we create an impact? What are the indicators? How to evaluate and assess the outcomes? These are the questions to be focused on. It cannot, however, be a task of one single UAS only. Therefore, fundamental discussion, both in national and regional level needs to be initiated; what has been the impact of universities of applied sciences in Finland nationally and regionally, and these days even more – internationally?

Authors

Amit Kumar Mishra, PhD, Impact Leader – Emerging Technologies and 4IR, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, amit.india(at)gmail.com

Jaana Seikkula-Leino, PhD, Impact Leader – Future Competencies and Learning, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, jaana.seikkula-leino(at)tuni.fi

Eeva-Liisa Viskari, PhD, Impact Leader – Sustainability, Tampere University of Applied Sciences, RDI and Business Operations, eeva-liisa.viskari(at)tuni.fi

New research group wants to promote sustainability of future circular bioeconomy society

Authors: Silja Kostia, Ulla Häggblom, Erkki Kiviniemi, Mikael Lindell, Riitta Vihuri & Eeva-Liisa Viskari.

New research group promoting sustainable solutions and business

Four research groups started at Tampere University of Applied Sciences (TAMK) in the beginning of February 2020. TAMK is an acknowledged actor in the research, development and innovation (RDI) activities and an attractive multidisciplinary educator with over 10 000 students and over 40 degree programmes. The Master’s degree programme in Risk Management and Circular Economy (RIMCE) is a forerunner. This is an excellent basis for the developmental actions.

Target of the “Next level circular bioeconomy actions” research group is to strengthen TAMK’s impact as a promoter in future sustainable solutions and business. It originates from the existing expertise and research projects, and meets the challenge of a multidisciplinary team sharing a common goal. In this article we describe TAMK’s research topics and achievements in circular bioeconomy, and aims and actions of the new research group. TAMK’s role in the regional innovation ecosystem is also discussed.

From table to table – research closing nutrient and material loops

No food is grown without fertilization and energy input in agriculture. Due to diminishing phosphorus reserves, nutrient recovery and reuse is essential in the future. Promising results have been achieved in terms of using, for example, source-separated urine as such, or nutrients recovered from urine, as a fertilizer. Tampere University of Applied Sciences has coordinated in 2015–2019 several research projects related to nutrient recovery and reuse (Viskari et al., 2018, Malila et al., 2019b), and therefore has a lot of experience in promoting circularity and sustainable livelihoods. The research and development also aim at raising discussion about the acceptability, safety and administrative challenges of these fertilizer products. Furthermore, different technological solutions, like a mobile nutrient-recovering toilet unit in the field use have been tested (Malila et al., 2019a).

Food production, including the whole value chain, is one of the key factors in lowering carbon emissions. Also, the source of protein in our diet has importance. Concrete outcomes of the research projects are for example the initiation of Tampere Hall roof plantations and edible park of the Lielahti Manor, in the project where urban agriculture was implemented and pilot plantations established in the city of Tampere (Asikainen et al., 2017). Use of local and seasonal food has been promoted by recipe development and piloting, with special emphasis on seasonal ingredients and local foodstuffs (Elinvoimaa lähiruoasta, 2018). In addition, new sustainable food products, menus and business models have been created to Särkänniemi area as an outcome of carbon-neutral food chains development, which is more widely described also in this journal (Heikkilä & Lindell, 2019; Heikkilä & Lindell, 2020). Together with five research partners, know-how of economically feasible insect production has been developed. Towards insect bioeconomy project, in which TAMK participated, searched for the latest know-how on biomass, that could be utilized in insect rearing systems, profitability of production, and the cornerstones of the economy, new business models, insect product development, consumer preferences, and the health and welfare effects of insect products (Vihuri & Wickman-Viitala, 2020).

Food and packaging industries aim at using sustainable packages and replacements for plastics in packaging. In Finland, oat paper is the first circular economy package application utilizing side streams of the food industry (Häggblom & Viitaharju, 2020). Other side streams like barley shells, mash, peels of carrots and potatoes are the next target of the research (Ecodesigncircle, 2020). Alongside technical development of innovative materials, an important activity has been a dialogue between creative industries and multidisciplinary student teams. This has resulted in bio-based package and service innovations commissioned by the industry (Häggblom et al., 2017). To promote low carbon bio-based society, a testing environment for biodegradability and compostability of materials and products is important. A testing environment has been built and is available for research and testing of biodegradable materials and products (PIHI, 2020).

Figure 1. How would it sound to you to purchase an oat bread which is packed in a bag partly made of oat shell waste? This might be possible in near future, while first pilot bags have already been manufactured.
Figure 1. How would it sound to you to purchase an oat bread which is packed in a bag partly made of oat shell waste? This might be possible in near future, while first pilot bags have already been manufactured.

Actions are needed to reach the next level

Frølund and coworkers have studied key elements of collaboration between universities and companies for a long time. They underline that collaboration between companies and universities is a critical driver of the innovation economy, and that even smaller, more regionally oriented companies have come to believe that universities are key ecosystem stakeholders in supporting and shaping their regional economies. However, the distributed governance of expertise at universities is recognized one of the key problems in university-industry collaboration (Frølund et al., 2018). To tackle the challenge of distributed governance, need for regular stakeholder meetings in the Campus was identified but also the need to walk off campus. Universities of applied sciences are in the core of regional innovation ecosystems, and although there is never enough communication and interaction, regular and jointly agreed meetings make stakeholder collaboration systematic.

Four types of actions were identified to increase the impact of the research and development in the field of circular economy:

  1. Better communication of present RDI strengths and competences
  2. Strengthening stakeholder relationships and analysis of their needs
  3. Strengthening relationships with international partners and customers
  4. Conceptualizing ideas based on the needs of the stakeholders.

To sum up, mapping of one’s own expertise and experts, more communication and interaction with national and international stakeholders, and development of one’s own processes to support flexible collaboration are key factors. This might look self-evident but still needs a systematic approach and resources, which are now available at TAMK.

The next level in practice

Previous projects and studies have revealed that there is a lot of unused potential in Pirkanmaa region to promote circular economy in several fields of industry (Halonen et al., 2017; Ramboll, 2016). Also, there is a lot of opportunities to develop circular economy service business, while so far the focus has been mostly on material circulation and less on services (Ramboll, 2016). Coordination of FISS (Finnish Industrial Symbiosis System) regional workshops is not yet organized in Pirkanmaa region, which is an opportunity for TAMK to take the leading role. Purpose of the workshops is to find companies and other actors in the region, which have exploitable waste and side streams to be used as a resource for new products and services. Regionally, industrial symbiosis put circular economy in practice.

Construction industry is a significant field of business in the national economy. TAMK is one of the biggest and strongest construction and civil engineering educator in Finland. For promotion of sustainable circular bioeconomy, there are already research actions, for example in monitoring and measurement of hazardous substances in construction materials, which is crucial in demolition and renovation projects, in terms of occupational and environmental health (Viskari et al., 2018, 2019). Further actions will include research and development in carbon neutral construction, promotion of wood construction and taking sustainable housing and human viewpoint into focus. New initiatives have already been mapped and cooperation with construction companies, urban development actors and cities are initiated.

Combining nutrient recycling with new nutrient recovery technologies in an urban environment, creating and initiating sustainable food systems and packaging materials, and promoting new entrepreneurship, products and business opportunities around these themes will be key drivers in the future actions of the research group. For example, in the city of Tampere the new housing area of Hiedanranta and development of Särkänniemi Theme Park sustainable food street offer extremely innovative live labs for the development.

Figure 2. Implementation of alternative sanitation technologies and nutrient recovery in Hiedanranta area in the City of Tampere (Photo: Trung Dang).
Figure 2. Implementation of alternative sanitation technologies and nutrient recovery in Hiedanranta area in the City of Tampere (Photo: Trung Dang).

The way forward

The research group approach is a development project as such. One of the goals is to create continuity of research topics instead of separate projects. Collecting TAMK’s circular bioeconomy projects together made existing capacity “visible”. Analysis of the content of the projects resulted in identification of “from table to table” research theme, presented in this article. Further, six different internal stakeholder groups have been identified also promoting sustainability. TAMK’s role in the regional innovation ecosystem is important not only through RDI activities but also because of the capacity of international networks and collaboration.

The aims, actions and opportunities we have described here do not correspond with the traditional research group. We have deliberately chosen the strategy with strong stakeholder involvement, both inside and outside the organization. We want to strengthen TAMK’s impact as a promoter of circular bioeconomy, which we associate with proactivity, co-creation and even crazy multidisciplinary ideas with a strong involvement of students as innovators. In our vision, solutions for challenges in the future circular society are not conventional, and that is why new multidisciplinary and multi-stakeholder platforms are needed.

Authors

Silja Kostia, Principal Lecturer, Ph.D., Tampere University of Applied Sciences, silja.kostia(at)tuni.fi

Ulla Häggblom, Principal Lecturer, Dr. Sc. (Tech.), Tampere University of Applied Sciences, ulla.haggblom(at)tuni.fi

Erkki Kiviniemi, Senior Lecturer, M.Sc. (Tech.), Tampere University of Applied Sciences, erkki.kiviniemi(at)tuni.fi

Mikael Lindell, Senior Lecturer, M.Sc. (Econ.), mikael.lindell(at)tuni.fi

Riitta Vihuri, Tampere University of Applied Sciences, Senior Lecturer, M.Sc. (Econ.), Tampere University of Applied Sciences, riitta.vihuri(at)tuni.fi

Eeva-Liisa Viskari, Impact Leader, Ph.D., Tampere University of Applied Sciences, eeva-liisa.viskari(at)tuni.fi


Asikainen, E., Björkman, F., Grobler, G., Haapamäki, S., Kloet, M., Mattila, A.-M., Pakula, S., Tuukkanen, K., Viskari, E.-L. (2017). Kunnioitusta raaka-ainetta kohtaan – viljeltyjä tarinoita ruokapöytiin. KIVIREKI-hankkeen julkaisu. Käymäläseura Huussi ry, Tampere. Available at: http://www.huussi.net/wp-content/uploads/2015/09/KIVIREKI_julkaisu_2017.pdf

Ecodesigncircle. (2020). Project’s www pages https://www.ecodesigncircle.eu/17-spotlight/56-heraeae-pahvi-a-cardboard-to-wake-up-finland (read 30.4.2020)

Elinvoimaa lähiruoasta. (2018). Lähiruokareseptejä. Elinvoimaa lähiruoasta – kumppanuudet lähiruoan hankinnoissa –hanke. Available at: https://www.virrat.fi/client/virrat/userfiles/elinvoimaa-lahiruoasta-valmis-versio-002.pdf

Frølund, L., Murray, F. & Riedel, M. (2018). Developing Successful Strategic Partnerships With Universities. MIT Sloan Management Review. Magazine Winter 2018, Issue Research Feature.

Halonen, E., Alakerttula, J., Lanz, M., & Seppänen, M. (2017). Pirkanmaan kiertotalouden innovaatiotoiminnan nykytila. Pirkanmaan liitto. Available: https://tutcris.tut.fi/portal/files/13175134/Pirkanmaan_liiton_selvityksi_2017_Pirkanmaan_kiertotalouden_innovaatiotoiminnan_nykytila_p_2.pdf

Heikkilä, T. & Lindell, M. (2019). Kestävän matkailun hub – Uusi Särkänniemi. Teoksessa A. Mäntysaari, A. Törn-Laapio & H. Siltanen (toim.),  Yhteiskehittämisestä kilpailuetua matkailu- ja ravitsemisalalla. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 270.

Heikkilä, T. & Lindell, M. (2020). Kestävää liiketoimintaa ruokapalveluissa. UAS Journal 2/2020.

Häggblom, U., Damski, V. & Vepsäläinen, A. (2017). Hiilinielu Design Studio – Muotoilu kohtaa biotalouden. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja B:96. Available: http://julkaisut.tamk.fi/PDF-tiedostot-web/B/96-Hiilinielu-Design-Studio.pdf

Malila, R., Viskari, E.-L., Kallio, J. (2019a). Virtsan ravinteet kiertoon – MORTTI -hankkeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 49/2019. ISBN 978-952-11-5107-1, ISSN 1796-1726. Available: http://hdl.handle.net/10138/307654

Malila, R., Viskari, E.-L., Lehtoranta, S. (2019b). The role of source separation in nutrient recovery – comparison of alternative wastewater treatment systems. Journal of Cleaner Production. 219: 350-358. 10 February 2019. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2019.02.024

PIHI. (2020). Project’s www-pages. https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/pihi-pirkanmaan-vahahiiliset-kalvoratkaisut (read 30.4.2020)

Ramboll. (2016). Bio- ja kiertotalouden hankkeet, osaaminen ja haasteet Tampereen kaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. End-of-project report. Available: http://www.pirkanmaa.fi/wp-content/uploads/Bio-ja-kiertotalousselvitys_Loppuraportti_21_09_16_logoilla.pdf

Vihuri, R. & Wickman-Viitala, T. (2020). Hyönteistoimialan liiketoiminnan kehittäminen. TAMKjournal 24.4.2020. Available: http://tamkjournal.tamk.fi/hyonteistoimialan-liiketoiminnan-kehittaminen/

Viskari, E.-L., Grobler, G., Karimäki, K., Gorbatova, A., Vilpas, R. & Lehtoranta, S. (2018). Nitrogen Recovery With Source Separation of Human Urine—Preliminary Results of Its Fertiliser Potential and Use in Agriculture. Frontiers in Sustainable Food Systems. 2:1-14, 28 June 2018. https://doi.org/10.3389/fsufs.2018.00032

Viskari, E.-L., Kauranen, H., Nieminen, M., Nippala, E., Tuominen, E.-L. & Honkala, I. (2018). Palosuoja-aine HBCD rakennuseristeissä ja pakkausmateriaaleissa ‒ esiintyminen, tunnistaminen ja turvallinen käsittely. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 111. Tampere 2018. Available: https://www.tamk.fi/-/palosuoja-aine-hbcd-rakennuseristeissa-ja-pakkausmateriaaleissa-esiintyminen-tunnistaminen-ja-turvallinen-kasittely

Viskari, E.-L., Kauranen, H., Nieminen, M., Nippala, E., Tuominen, E.-L. & Honkala, I. (2019). Palonsuoja-aine on kierrättäjän pulma. Uusiouutiset 2/2019, 36–37.

Opiskelijat ja yritykset yhteen hackathonilla

Kirjoittajat: Risto Salminen & Marja-Liisa Ruotsalainen.

Informaatioteknologian aiheuttamia ympäristövaikutuksia ei ole helppoa visualisoida siten, että ne huomioisivat kaikki olennaiset ympäristön hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Samalla, kun it-ala luo ympäristöä säästäviä innovaatioita, vie it-palveluiden käyttö jatkuvasti enemmän energiaa (Morley, Widdick & Hazas 2018). Lisäksi käytettävissä työkaluissa hyödynnetään työtä ja luonnonvaroja ympäri maailmaa, mikä tuo lisää muuttujia setvittäessä koko toiminnan vaikutuksia vastuulliselle liiketoiminnalle.

Tästä lähtökohdasta oli luontevaa aloittaa Karelia-ammattikorkeakoulun ja Joensuun alueen it-yritysten yhteinen hackathon, jonka tavoitteena oli selvittää, kuinka yritykset voivat vähentää digitaalisten palveluidensa negatiivisia ympäristövaikutuksia. Hackathon valittiin opiskelumuodoksi, sillä ratkaisuehdotuksiin tarvittiin eri koulutusaloilta osaamista, josta olisi hyötyä sekä yrityksille että opiskelijoille.

Korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyön kytkeminen opetukseen on tärkeää mutta usein työlästä. Edellä mainitun haasteen äärellä halusimme yhdistää hanketoteutuksen samanaikaisesti monen koulutusalan kanssa. Näin saimme myös hyviä eväitä ammattikorkeakoulumme koulutukseen ja palveluliiketoimintaan unohtamatta hankkeen varsinaisia kohderyhmiä. Tämän vuoksi näimme parhaaksi vaihtoehdoksi yritysyhteistyön hackathonin merkeissä, sillä hackathonin avulla voisimme jatkossa käsitellä matalammalla kynnyksellä ajankohtaisia aiheita etenkin mukana olevien koulutusalojen osalta.

Uusi ja hyödyllinen kokemus opiskelijoille ja yrityksille

”Sustainable digital services”-hackathonin järjesti Digi2Market-hanke (http://digi2market.karelia.fi/), joka auttaa uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä markkinoinnissa ja markkinoiden laajentamisessa.

Hackathonin valmistelu aloitettiin viime toukokuussa aiheen ideoinnilla ja projektiryhmän kokoamisella. Syksyllä etsittiin yritys- ja asiantuntijakumppaneita ja sovitettiin hackathonia osaksi opintoja. Suunnittelussa hyödynnettiin Turun ammattikorkeakoulun tuoretta ”Avaimet avoimen datan hackathoniin – opas korkeakouluille ja kehittäjille” -hackathon-opasta (Malve-Ahlroth ym. 2019).

Kevätlukukauden alussa aloitettiin opiskelijoiden houkuttelu ja päätettiin hackathonin aikataulu ja ennakkotehtävät. Kansainvälinen opiskelijajoukko koostui tietojenkäsittelyn, median, liiketoiminnan sekä energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoista, jotka jaettiin ryhmiin tarkoituksenaan ratkaista jonkin yksittäisen yrityksen ongelma.

Opiskelijat saivat tietoja ja taitoja muun muassa digitaalisten palveluiden ympäristönäkökulmista koko elinkaaren aikana sekä esitystyökalujen käytöstä. Yrityksiä kannustettiin mukaan sillä, että ne saisivat ideoita siitä, kuinka viestiä nykyisistä vastuullisuusteoista, ja kuinka he voisivat pienentää hiilijalanjälkeään. Juuri nämä yrityksen toimet ovat Digi2Market-hankkeen tärkeimpiä tavoitteita.

Hackathon-opiskeluun kuului ennakkotehtävä, kuusi asiantuntijaluentoa ja kaksipäiväinen hackathon. Ensimmäinen hackathon-tapaaminen opiskelijoiden ja yritysten kesken järjestettiin maaliskuussa vielä kasvotusten, mutta koronaviruksen muuttaneissa olosuhteissa yritysyhteistyö ja yhteinen ongelmanratkaisu jouduttiin lopulta jättämään pois toteutuksesta sen sotkiessa etenkin vaihto-opiskelijoiden ja yritysten osallistumista. Opiskelijoiden osalta alkaneet opinnot jatkettiin loppuun lisätehtävien ja ennakkotehtävien esitelmien avulla. Toteutumatta jääneet hackathon-suunnitelmat ovat hyödynnettävissä onneksi jo ensi lukuvuoden aikana.

Opiskelijoiden koostama tieto kansainvälisille kumppaneille

Opiskelijoiden töissä esiin tulleet ympäristöriskit ja -haitat perustuivat tieteellisiin lähteisiin, ja ongelmiin esitettiin ratkaisuja muun muassa elinkaarianalyysiin keskittyvän LCA-foorumin erinomaisiin aineistoihin pohjautuen (LCA Forum 2019). Töiden tuloksia esiteltiin ja jaettiin myös NPA-ohjelman rahoittaman Digi2Market-hankkeen kansainvälisille kumppaneille Irlantiin, Pohjois-Irlantiin ja Islantiin.

Vaikka poikkeustilanteessa hackathonin toteutus jäi puolitiehen, nähtiin jo tapahtuneen yhteisen tekemisen tuoneen monipuolista osaamista sekä yrityksille, opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle.

Hackathon suunnittelun eteneminen kaaviokuva
Kuva 1. Hackathon-suunnittelun eteneminen.

Kirjoittajat

Risto Salminen, KTM, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, risto.salminen(at)karelia.fi

Marja-Liisa Ruotsalainen, KTM, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.ruotsalainen(at)karelia.fi


Morley, J., Widdicks, K. & Hazas, M. (2018). Digitalisation, energy and data demand: The impact of Internet traffic on overall and peak electricity consumption. Energy Research & Social Science 38, 128–137. https://doi.org/10.1016/j.erss.2018.01.018

Malve-Ahlroth, S., Helo, T., Jukka, M., Klemetti, A., Parikka, V., Säisä, M. & Vermanen, M. (2019). Avaimet avoimen datan hackathoniin : opas korkeakouluille ja kehittäjille. Turun ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019102234213

LCA Forum (2019). DF 73 — Digital transformation: LCA of digital services, multifunctional devices and cloud computing. Sähköinen lähde, haettu 30.4.2020. http://www.lcaforum.ch/Forum/tabid/57/Default.aspx

Artificial intelligence for ecological sustainability – New machine learning applications for sorting of plastic waste?

Authors: Faizan Asad & Mirja Andersson.

The year 2020 has brought great sustainability challenges as the world is facing the pandemics of COVID-19, that has been causing great suffering in term of loss of lives and financial incomes. Artificial intelligence (later AI) is helping to present smart solutions for prevention and diagnosis of this new virus (Alimadadi et al. 2020). However, AI is not going to solve the problem itself, it would need creative and inventive approaches from humans (Hollister 2020). AI is still, after ca. 30 years of existing, an emerging field with great potential to help in globally shared challenges in ecological sustainability such as fighting the climate change, preserving biodiversity and healthy oceans, securing clean water and air, and in being resilient in conditions of extreme weather and disasters (World Economic Forum 2018). Integration of AI / machine learning into systems of plastic recycling, and by that helping the cause of ecological sustainability, could result in innovative and smart solutions too.

Arcada University of Applied Sciences participated during 2014–2016 in a national strategic research program, Material Value Chains (in Finnish Materiaalien Arvovirrat, later ARVI) financed by The Finnish Funding Agency for Technology and Innovation (currently known as Business Finland, previously TEKES) together with nearly 30 organisations including universities, research institutes and companies. The objective of the ARVI research program was to build a mutual understanding of future business opportunities related to recycling of materials, as well as required know-how and abilities for their utilisation. This interdisciplinary research program offered a unique opportunity for Finnish industry and research institutes to carry out long-term strategic research cooperation and launch the circular economy nationally in the field of plastic recycling and waste management (Clic Innovation 2017).

Recycling of plastic waste, even in Finland with well-developed waste management system, would still require more resources (YLE News 2020). To continue our previous applied research work with plastic recycling (Mylläri et al. 2016; Clic Innovation 2017; Andersson et al. 2018; Jönkkäri et al. 2020) as well as our development work with ecological sustainability themes in engineering education (Andersson and Makkonen-Craig 2017), we are launching a new research aim to explore the improvement of sorting processes through suitable applications of AI and machine learning together with collaborating universities and companies. In this article we will briefly introduce this aim by reviewing the current knowledge and status around the topic.

Towards the era of AI by applied research in combination with materials technology

Optimised and smart new technologies, such as a robotic arm equipped with AI for automatic sorting and a machine learning image classifier model for reliable item detection, could assist to keep the plastic materials longer in circulation for improved ecological sustainability. We have applied research financing recently for our research aim on new machine learning applications for plastic recycling from Arcada Foundation. In general, the research topic of plastic recycling at Arcada is also supported by recently granted 2-year financing by Business Finland for co-innovation with private sector. The “All in for Plastics Recycling’’ (later PLASTIn) project is established to support the plastic industry actors to develop systemic, and environmentally optimized recycling concepts. This is achieved with the new knowledge gained about recycling processes and technologies such as sorting, pre-treatment, mechanical and chemical treatment and reject handling, and about system level understanding, allowing improved business opportunities based on recycling.

The project aims to focus on the recycling of challenging plastics, and turn the challenges into new business opportunities of the plastic cluster in Finland and promote the circular economy. The research organisations participating in the PLASTIn project consortium are Finnish Environment Institute, Lappeenranta Lahti University of Technology, Tampere University, VTT Technical Research Centre of Finland and Arcada University of Applied Sciences together with several industrial partners. The research consortium in PLASTIn project will offer a readily available platform to discuss the pros and cons of proposed machine learning applications to benefit plastic recycling.

Challenges with plastic waste and potential improvement by AI

Earlier studies on plastic recycling accomplished for example at ARVI research programme, have confirmed many practical challenges (Clic Innovation 2017). As systems are partially developing, new challenges may arise with the development. According to a recent article by YLE, Finland has ended up with a, in a way, positive problem with increased plastic sorting by the households (YLE News 2020). This problem reflects the willingness of households to sort their waste, which is good, but as a consequence the capacity of mechanical plastic recycling appears to be the limiting factor in the system. The leading professionals and companies in the field have worked to develop the material circulation of plastics for years, but still systemic change caused by the sorting habits of the households in Finland was unexpected.

How is AI currently helping in waste sorting? The use of machine learning in waste sorting through a robotic arm is not an unrealistic or new concept. There are companies around the world that are using this type of AI application already. However, optimally working and affordable solutions for all possible sorting lines do not exist. In Sweden, a company Lundstams Återvinning AB is using a heavy robotic arm to sort construction and demolition waste (Lundstams 2020). In Switzerland, another company SORTERA sort mixed construction and industrial waste. Both companies use the same technology developed by ZenRobotics Ltd., an AI solution company having roots in Finland (ZenRobotics 2019). However, there is high potential of AI research and optimization also in waste sorting applications, remembering that also AI technologies develop in selection, and solutions are getting smaller, faster and more mobile.

Fig 1. A part of machine learning model (Faizan Asad).
Fig 1. A part of machine learning model (Faizan Asad).

The core idea in our research is to use vision detection for sorting plastic waste. This can be achieved by using image identifier ML models e.g. neural network for identification of objects in real time. Another example is RetinaNet model, that has been used for pedestrian detection from the aerial images. OpenCV – another ML model could also be trained for this particular application. The ML model will be trained on open source data and will be tested and optimized. In the second stage of the project, the model will be trained on real life data and adjusted for final application. The final result will be a robotic arm equipped with sophisticated AI to sort plastic waste, of later defined type, since the types of waste and plastics are numerous. However, working applications will need cooperation on a systemic level, with other researchers and companies, and will need the enthusiastic engineering students with their thesis projects to contribute.

Summary

AI is an emerging field that offers creative and innovative applications by assisting in finding solutions in several fields of life. It has brought out of the box remedies to industrial problems, and has tackled daily life issues with ease. AI has been employed already for numerous ecological solutions. However, more resources, more hands and clever heads would be needed to develop AI for ecological sustainability. The year 2020 has brought great sustainability challenges with the world facing the COVID-19 pandemic. AI is providing creative solutions, for both current challenges and on a longer perspective, for example by help in analysing medical data and also assisting in finding solutions for improvement (Rao et al. 2020). It may very well be that AI will become more important in the world after the pandemic than before it. Open data and thorough research are in demand for the sustainable use of AI, and the sustainable decision making based on proven facts and figures, for ecological reasons, too. The world is certainly moving towards AI applications. It is high time the universities of applied sciences take more systematic steps towards the new technological era. This work has only just begun.

Acknowledgements

Arcada University of Applied Sciences wishes to acknowledge the association Svenska Folkskolans Vänner rf. (SFV), as financer of current development project TEKNETIUM that has enabled writing this article.

Authors

Faizan Asad, M.Sc. (Tech.), Project Researcher, Arcada University of Applied Sciences/Department of Energy and Materials Technology, faizan.asad(at)arcada.fi

Mirja Andersson, D.Sc., Head of Department, Arcada University of Applied Sciences/Department of Energy and Materials Technology, mirja.andersson(at)arcada.fi


Alimadadi, A., Aryal, S., Manandhar, I., Munroe, P.B., Joe, B., & Cheng, X. (2020). Artificial intelligence and machine learning to fight COVID-19. Physiological Genomics, 52(4), 200–202. https://doi.org/10.1152/physiolgenomics.00029.2020.

Andersson, M., & Makkonen-Craig, S. (2017). Sustainable values in future engineering education. In N. Hyde-Clarke & C. Wikström-Grotell (Eds.), A Culture of Sustainability and Innovation in Professional Higher Education. Arcada Publication 1, 2017. Online. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5260-84-7. Accessed 7.4.2020.

Andersson, M., Makkonen-Craig, S., Holm, M., & Lehtonen, K. (2018). Muoviosaamista tarvitaan kiertotaloudessa. UAS Journal 1/2018. https://uasjournal.fi/1-2018/muoviosaamista-kiertotaloudessa/. Accessed 7.4.2020.

Clic Innovation. (2017). Material Value Chains. Final report. Online. Available at: http://arvifinalreport.fi/ Accessed 7.4.2020

Hollister, M. (2020). AI can help with the COVID-19 crisis. Article. World Economic Forum. Online. https://www.weforum.org/agenda/2020/03/covid-19-crisis-artificial-intelligence-creativity/. Accessed 7.4.2020

Jönkkäri, I., Poliakova, V., Mylläri, V., Anderson, R., Andersson, M., & Vuorinen, J. (2020). Compounding and characterization of recycled multilayer plastic films. Journal of Applied Polymer Sciences. Online. https://doi.org/10.1002/app.49101. Accessed 7.4.2020.

Lundstams Återvinning. (2020). News. Online. https://www.lundstams.se/robotisering. Accessed 7.4.2020.

Mylläri, V., Hartikainen, S., Poliakova, V., Anderson, R., Jönkkäri, I., Pasanen, P., Andersson, M. & Vuorinen, J. (2016). Detergent impurity effect on recycled HDPE: Properties after repetitive processing, Journal of Applied Polymer Science, 133(31), 43766. https://doi.org/10.1002/app.43766

Rao, A., & Vazquez, J. (2020). Identification of COVID-19 Can be Quicker through Artificial Intelligence framework using a Mobile Phone-Based Survey in the Populations when Cities/Towns Are Under Quarantine. Infection Control & Hospital Epidemiology, 1-18. https://doi.org/10.1017/ice.2020.61

World Economic Forum. (2018). Harnessing Artificial Intelligence for the Earth. Report. Online. http://www3.weforum.org/docs/Harnessing_Artificial_Intelligence_for_the_Earth_report_2018.pdf. Accessed 7.4.2020.

YLE News. (2020). Struggling to keep up, Finland exports plastic waste. News. Online. https://yle.fi/uutiset/osasto/news/struggling_to_keep_up_finland_exports_plastic_waste/11224544. Accessed 7.4.2020.

ZenRobotics. (2019). Robots Ready and Set at SORTERA. News. Online. https://zenrobotics.com/news/robots-ready-and-set-at-sortera/. Accessed 7.4.2020.

Vihreä yrittäjyys kukoistaa liiketoimintaosaamista kasvattamalla

Kirjoittajat: Sanna-Mari Renfors & Jaana Ruoho.

Vihreät yrittäjät tarvitsevat kohdennettua liiketoimintaosaamista

Vihreän talouden kasvu synnyttää uutta liiketoimintaa ja luo hyvinvointia. Se tarjoaa ns. vihreille mikroyrittäjille uusia liiketoimintamahdollisuuksia korkean arvonlisän tuotteiden ja palvelujen kasvavan kysynnän myötä. Esimerkiksi luonnonkosmetiikan kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti ja kiinnostus luonnonvaraisten kasvien hyödyntämiseen elintarvikkeina on viime vuosina lisääntynyt Suomessa nopeasti (kts. Pro luonnonkosmetiikka ry, 2019; Työ- ja elinkeinoministeriö, 2019). Kuluttajat arvostavat yhä enemmän kestäviä liiketoimintakonsepteja, kuten vastuullista vaatetuotantoa ja kierrätysmuotia, ilmastoystävällisiä ravintoloita ja ekokampaamoja.

Vihreällä yrittäjyydellä tarkoitetaan luontoa kestävästi resurssinaan hyödyntävää mikroyrittäjyyttä. Tämä sisältää erilaisia luonnontuotteisiin ja -palveluihin liittyviä toimialoja: luontomatkailu, luonnonkosmetiikka, luontoon pohjautuvat hyvinvointipalvelut, elintarvikkeiden ja juomien valmistus sekä  tekstiileihin liittyvät innovaatiot.

Vihreälle liiketoimintamallille ominaista on se, että toiminta vaikuttaa myönteisesti kestävyyden eri osa-alueisiin ja vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia. Vihreät mikroyrittäjät hyötyisivät rohkeiden ja raikkaiden liiketoimintamallien kehittämisestä alan hyvin perinteisten liiketoimintamallien rinnalle. Erilaiset digitaaliset ja osuustoiminnalliset liiketoimintamallit, vuokraaminen ostamisen sijaan, kierrätysmateriaalien tehokkaampi hyödyntäminen sekä erilaiset voittoa tavoittelevan ja yleishyödyllisen toiminnan yhdistelmät ovat esimerkkejä toimialalle sopivista kestävistä liiketoimintamalleista, joita ei ole täysimittaisesti hyödynnetty.

Tällä hetkellä vihreiden yrittäjien kapea liiketoimintaosaaminen estää kuitenkin jalostamasta innovatiivisia ideoita kannattavaksi ja kestäväksi liiketoiminnaksi sekä kysyntään vastaavaksi tuotetarjonnaksi. Vihreitä arvoja ei ole integroitu osaksi liiketalouden koulutusta, eikä luonnonvara- tai ympäristöalan koulutus pureudu syvällisesti liiketoiminnan kehittämiseen. Tämän vuoksi ammatillista koulutusta tulee uudistaa ja tätä kautta vahvistaa vihreiden yrittäjien tarvitsemaa liiketoimintaosaamista.

Uusi täydennyskoulutuskokonaisuus vastaa yrittäjien tarpeisiin

Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) edistää ekologista kestävyyttä keskisen Itämeren yhteisessä Interreg NatureBizz -hankkeessa (1.3.2018–31.10.2020). SAMKin koordinoima hanke lisää vihreiden mikroyrittäjien räätälöityä ja kohdennettua koulutustarjontaa, joka mahdollistaa näiden yrittäjien liiketoiminnan kehittämisen heidän omien luontoarvojensa mukaisesti. Tällöin liiketoiminnan kehittäminen on sidottu vahvasti ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen.

Ensimmäiseksi hankkeessa tunnistettiin vihreiden yrittäjien liiketoiminnan osaamistarpeet haastattelemalla yrittäjiä ja alan kehittäjäorganisaatioita (n=73) Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Tämän jälkeen yhteisten osaamistarpeiden pohjalta luotiin uusi täydennyskoulutuskokonaisuus. Koulutuskokonaisuus pilotoidaan keväällä 2020 neljässä maassa vihreää yrittäjyyttä suunnittelevien tai jo toimivien yrittäjien kanssa.

Vihreät arvot ovat tärkeä osa uutta koulutuskokonaisuutta

Yrittäjien ja kehittäjäorganisaatioiden mukaan vihreässä yrittäjyydessä ja liiketoiminnassa korostuu liiketoiminta, jossa yhdistyvät luonnonvarat, talous ja yhteiskunta. Yrittäjillä on vahva kiinnostus yhteiskunnan ja ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan, ja liiketoimintaan liittyy vahvasti luonnonarvojen korostaminen, hyvinvoinnin tuottaminen ja kaupallinen tavoite. Ihmisten fyysinen ja henkinen hyvinvointi sekä luonnonmukainen elämä ovat vihreille yrittäjille tärkeitä arvoja, myös eläinten hyvinvointiin kiinnitetään huomiota.  Lisäksi yritysten työtekijät ja jopa jälleenmyyjät jakavat samat arvot.

Vahvan arvopohjan vuoksi yritysten tuotteet heijastavat ekologisia ja eettisiä arvoja. Yrittäjät jatkojalostavat luonnon raaka-aineista tuotteita, jotka tekevät hyvää fyysisesti ja henkisesti sekä vahvistavat laajemmin yhteiskunnan hyvinvointia. Innovatiiviset erikoistuotteet kuten puuvedet käyvät kaupaksi, marjajauheet maistuvat maailmalla ja uusin hittiraaka-aine räjähdysmäisesti kasvavan luonnonkosmetiikan valmistuksessa on männynkaarna.

Kuva 1. Puolukan hinta nousee 150-kertaiseksi jauheena pussissa (Kuva: Sanna-Mari Renfors).
Kuva 1. Puolukan hinta nousee 150-kertaiseksi jauheena pussissa (Kuva: Sanna-Mari Renfors).

Haastatteluiden mukaan tärkeimmät liiketoiminnan osaamistarpeet kohdistuvat näin ollen erityisesti korkean arvonlisän tuotteiden kehittämiseen, kuluttajaviestintään, jakeluketjun hallintaan ja brändin kehittämiseen.  Yrittäjien tulisi jatkojalostaa raaka-aineista kestäviä tuotteita, erilaistaa tuotetarjontaansa hyödyntämällä erilaisia luontoresursseja ja brändätä sekä itsensä, yrityksensä että tuotteensa vahvemmin. Toimiva jakeluketju on puolestaan avain sekä tarvittavien raaka-aineiden saatavuuden takaamiseksi että tuotteiden toimittamiseksi kuluttajien saataville. Kuluttajaviestinnän avulla yritykset kouluttavat kuluttajia tuotteidensa hyödyistä ja käytöstä sekä motivoivat heitä vastuullisiin valintoihin.  Merkittävä osa yritystoimintaa on kuluttajien ohjaaminen ja informointi siitä, miten kestävä elämäntyyli luodaan ja miten hyvinvointia kasvatetaan.

Tunnistettujen osaamistarpeiden pohjalta luotu uusi täydennyskoulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan eri moduulia. Moduulit käsittelevät vihreää yrittäjyyttä, kestävää ja eettistä kuluttamista, tuotteen ja brändin kehittämistä, kuluttajaviestintää, jakeluketjun- ja laadunhallintaa sekä vientiä. Jokainen moduuli sisältää käytännön työkalun liiketoiminnan kehittämiseksi. Moduulikuvaukset ja muut hankkeen tuottamat materiaalit, kuten raportit osaamistarpeista ja käsikirja moduulien sisällöistä, ovat muiden koulutusorganisaatioiden hyödynnettävissä ja ladattavissa hankkeen nettisivuilla.

Kuva 2. Koulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia (Kuva: NatureBizz-hanke).
Kuva 2. Koulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia (Kuva: NatureBizz-hanke).

Koulutuskokonaisuuden pilotointiin osallistui noin 60 yrittäjää tai yrittäjyyttä suunnittelevaa neljässä eri maassa. Palaute koulutuksesta oli erittäin positiivista. Avainsana kerätyssä palautteessa oli inspiraatio: liiketoimintaosaamisen lisääntymisen lisäksi osallistujat kokivat inspiroituneensa koulutuksessa ja saaneensa motivaatiota omaan yrittäjyyteensä erilaisten yritysesimerkkien kautta.

Kirjoittajat

Sanna-Mari Renfors, FT, tutkijayliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna-mari.renfors(at)samk.fi

Jaana Ruoho, KTM, lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu, jaana.ruoho(at)samk.fi


Pro luonnonkosmetiikka ry. (2019). Luonnonkosmetiikka-alan kasvu kiihtyy. Tiedote 20.3.2019.

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2019). Luonnontuotealan toimialaraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Toimialaraportti 2019:32.

Osaavatko ammattikorkeakoulut viestiä ilmastoteoistaan?

Kirjoittaja: Juuso Puurula.

Ilmastonmuutoskeskustelusta on tullut arkipäivää niin Suomessa kuin maailmalla. Keskustelun innoittamina (tai pakottamina) erityyppiset organisaatiot ovat ottaneet ilmastoasiat agendalleen ja yhä useampi toimija julistaa olevansa hiilineutraali vuoteen x mennessä. Yliopistot ovat Suomessa tehneet jo useiden vuosien ajan tavoitteellista ilmastotyötä, mistä todistaa vaikkapa kestävyystieteiden instituutti HELSUS, joka toimii Helsingin yliopiston yhteydessä tai Aalto yliopiston Sustainability Hub (Helsingin yliopisto, n.d.; Aalto-yliopisto, n.d.). Mutta mitä ammattikorkeakoulut ovat tehneet ilmaston saralla?

Kynttilä vakan alla?

Tutkin opinnäytetyössäni (Puurula, 2020) suomalaisten ja pohjoismaisten korkeakoulujen toimia niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Tutkimuksen yhteydessä havaitsin, kuinka eri tavalla korkeakoulut viestivät omista ilmasto- tai kestävän kehityksen toimistaan. Tai lähinnä havaitsin, kuinka yliopistot viestivät omasta kestävyydestään hyvin aktiivisesti, mutta kuinka ammattikorkeakouluista julkista tietoa oli erittäin vähän saatavilla.

Tästä viestinnällisestä epäsuhdasta voisi päätellä, että ammattikorkeakouluissa ei tehdä yhtä aktiivista työtä kestävän kehityksen, kiertotalouden tai ilmastonmuutoksen ehkäisemisen eteen kuin yliopistoissa. Todellisuudessa tilanne ei ole tämä. Myös ammattikorkeakoulut tekevät aktiivista työtä edellä mainituilla osa-alueilla, mistä todistavat esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun hiilineutraaliustavoite vuodelle 2029 tai Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelma (Kääriä & Castrén-Harju, 2019; Friman, Salminen & Salonen, 2020). Työ ei vain ole tarpeeksi näkyvää.

Opinnäytteessäni vertailin yhteensä 20 pohjoismaista korkeakoulua, joista seitsemän oli suomalaisia yliopistoja. Näistä kuudella oli omat kestävän kehityksen internet-sivunsa, jotka toimivat niiden pääviestintäkanavina yliopistojen kestävyydestä. Vastuullisuusraportit, sitoumukset ja kestävyyttä edistävät toimet olivat kaikki helposti löydettävissä näiltä sivuilta. Yhdelläkään ammattikorkeakoululla ei ole vastaavia kokoavia kestävän kehityksen sivuja. Ja tämä on ongelma.

Miksi viestiminen on tärkeää?

Ensinnäkin ongelmaksi muodostuu epätietoisuus. Kun ammattikorkeakoulujen kestävyydestä ei löydy tietoa, tiedon etsijä jää siihen käsitykseen, että kestävyys ei ole ammattikorkeakoulujen prioriteettilistan kärjessä. Tällöin jää helposti käsitykseen, että ammattikorkeakoulut eivät koe kestävyyttä tai ilmastonmuutosta tärkeiksi tai niitä koskettaviksi teemoiksi. Kuitenkin jo vuonna 2008 tilatussa Valtioneuvoston selvityksessä todetaan, että suomalaiset tiedostavat ilmastonmuutoksen uhan, mutta toimintaan heitä motivoi eri toimijoiden ”ilmastojohtajuus” ja esimerkki (Kuittinen, Neuvonen, Mokka, Riala & Sivonen, 2008). Voisiko ammattikorkeakoulujen aktiivisesti harjoittama ilmastoviestintä siis kannustaa korkeakoulujen opiskelijoita ja henkilökuntaa kestävämpään elämäntapaan?

Toisena ongelmaksi muodostuu vaikuttavuus tai lähinnä sen puute. Jos ammattikorkeakoulujen sidosryhmissä ei olla tietoisia, millaista kestävään kehitykseen tai ilmastonmuutokseen liittyvää työtä korkeakouluissa tehdään, ei sidosryhmäyhteistyötä voida hyödyntää täydellisesti. Jos yrityksellä on halua tehdä yhteistyötä esimerkiksi ilmastoon liittyvissä kysymyksissä korkeakoulun kanssa, mutta se ei tiedä kehen ottaa yhteyttä, kuinka yhteistyö lähtee rakentumaan. Crazy townin tuottamassa selvityksessä havaittiin, että 80 % ammattikorkeakoulujen tekemästä yritysyhteistyöstä on aktiivisen henkilöstön varassa, joita on vain 15–20 % kaikesta korkeakoulujen henkilöstöstä (Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman, 2018). Kokoamalla kestävyyteen liittyvän informaation yhteen paikkaan ja tuottamalla sitä aktiivisesti, voidaan pyrkiä ehkäisemään tätä henkilöriippuvuutta, joka vaivaa sidosryhmäyhteistyötä.

Kolmanneksi Milttonin tuottaman vastuullisuustutkimuksen (2017) mukaan 67,8 % suomalaisista piti vastuullisuutta tärkeänä tai erittäin tärkeänä kriteerinä kulutuksessa vuonna 2017. Vuonna 2015 vastaava luku oli 52,9 % eli nousua oli noin 15 % kahden vuoden aikana. Tänään, vuonna 2020, vastaava luku voi olla vielä suurempi. Mutta mitä väliä tällä on? Vastuullisuus on nouseva kuluttajatrendi ja se heijastuu laajemminkin yhteiskuntaan. Lähitulevaisuudessa, kun korkeakoulut joutuvat kilpailemaan opiskelijoista, vastuullisuus voi korostua myös korkeakoulun valinnassa. Jos tradenomiksi voi opiskella melkein missä vain, valitsisinko mieluummin sellaisen koulun, joka on satsannut vastuullisuuteen? Johdonmukaisella viestinnällä korkeakoulu voi vaikuttaa myös imagoonsa eli siihen, kuinka vastuullisena tai kestävänä se nähdään mahdollisten hakijoiden tai sidosryhmien keskuudessa.

Kun vastuullisuus on jatkuvasti kasvava kuluttajatrendi, yhteiskunta kuuluttaa ilmastotekojen perään ja yliopistot julistavat omaa ilmastoerinomaisuuttaan, mitä ammattikorkeakoulut tekevät? Ottavatko ne aktiivisen viestijän roolin ja kertovat rohkeasti tekemästään tutkimuksesta ja koulutuksesta kestävän kehityksen saralla? Vai jääkö niiden tekemä työ unohduksiin, pölyttymään mappiin ö? Valinnan paikka on nyt.

Kirjoittaja

Juuso Puurula, Opiskelija, Kestävän kehityksen koulutusohjelma, Hämeen ammattikorkeakoulu, juuso.puurula(at)hamk.fi


Aalto-yliopisto. (n.d.) Aalto Sustainability Hub. Haettu 2.4. osoitteesta https://www.aalto.fi/fi/kestava-kehitys/aalto-sustainability-hub

Friman, M., Salminen, J. & Salonen, T. (2020). HAMKin kestävän kehityksen ohjelmaa laatii koko korkeakouluyhteisö. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://blog.hamk.fi/kuulumisia-hamkista/hamkin-kestavan-kehityksen-ohjelmaa-laatii-koko-korkeakouluyhteiso/

Helsingin yliopisto. (n.d.). HELSUS. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://www.helsinki.fi/fi/helsus-kestavyystieteen-instituutti

Jääskö, P., Korpela, M., Laaksonen, M., Pienonen, T., Davey, T. & Meerman, A. (2018). KORKEAKOULUJEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖN TILANNEKUVA. Haettu 22.4.2020 osoitteesta https://www.crazytown.fi/wp-content/uploads/2019/02/UBC-Finland-FINAL-010219.pdf?utm_source=ActiveCampaign&utm_medium=email&utm_content=Korkeakoulujen+ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4yhteisty%C3%B6n+tilannekuva+%28UBC+Finland%29+on+nyt+julkaistu+-+lataa+raportti%21&utm_campaign=Crazy+Consultingin+uutiskirje%2C+helmikuu+2019

Kuittinen, O., Neuvonen, A., Mokka, R., Riala, M. & Sivonen, R. (2008). Ilmastoasenteiden muutos ja muuttajat. Haettu 22.4.2020 osoitteesta https://vnk.fi/documents/10616/622954/J0908_Ilmastoasenteiden+muutos+ja+muuttajat.pdf/e6a1768a-f8bc-43b9-ad35-5f84f8dcac6c/J0908_Ilmastoasenteiden+muutos+ja+muuttajat.pdf?version=1.0

Kääriä, J. & Castrén-Harju, K. (2019). Mitä vastuullisuus tarkoittaa Turun ammattikorkeakoulussa? Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://talk.turkuamk.fi/kiertotalous/mita-vastuullisuus-tarkoittaa-turun-ammattikorkeakoulussa/

Miltton. (2017). Milttonin vastuullisuustutkimus 2017. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://www.miltton.fi/wp-content/uploads/2017/05/Miltton_vastuullisuustutkimus_2017_yhteenvetoraportti2.pdf

Puurula, J. (2020). Korkeakoulu kohti hiilineutraaliutta – Case Hämeen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Kestävä kehitys. Hämeen ammattikorkeakoulu. Haettu 3.4.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004034407

Promoting sustainability by using collaboration tools

Author: Liisa Routaharju.

According to the Finnish Environment Institute, a bulk of each Finns carbon footprint is caused by travel. A very simple and effective way of reducing this is reducing the need to travel. One method for achieving this is organizing meetings with the help of collaboration tools that allow discussion, sharing material and content via an internet connection and require no travel. While it’s true that an online meeting doesn’t allow for all the casual interaction of a real life meeting, the benefits have been argued to outweigh the disadvantages.

Kilometers not driven and emissions not discharged

This paper discusses the aspects of online meetings as replacements of face-to-face ones from the perspective of the Circular Economy UAS project. The project begun in April of 2018 with 19 Finnish Universities of Applied Sciences (UAS) joining forces to promote and develop circular economy education in Finland. The work was organized into four working packets, each with a specific focus. My example is that of South-Eastern University of Applied Sciences. Each UAS in the project has allocated work to the different work packets differently, so these estimations do not apply to any other UAS. All the calculations are based on the 41 online meetings attended during year 2019.

Work packet meetings were organized by different UAS representatives around Finland. Typically a meeting would be held at the home location of an organization responsible for arranging it. Instead of calculating the actual distance not traveled, an example of all meetings organized in Helsinki was used, so the distance to each was about 230 km one way. By car (depending on vehicle, this calculation is made using emissions 108 gCO2/km) this would mean over two million grams of CO2 not emitted during year 2019. It is only fair to compare this number to the emissions of train travel, as longer distances are likely to be traveled by train. According to BBC average passenger train emissions are 41g CO2/km, which would amount to emissions of 773 260g CO2. Point here is, that even that amount of emissions was made unnecessary by the use of collaboration tools.

Time not spent traveling

Typical duration of an online meeting was one to two hours, yet with travel time a meeting in Helsinki would take a day’s worth of working hours. Train travel would allow working while traveling, so the meeting would probably not be the only productive activity that day. Online meetings, however, allow several meetings during the same day, even in different locations.

A clear benefit of online meetings is risk reduction. Personal ergonomics aside, the risks exposed to while traveling are likely to be higher than those exposed to at the comfort of your office or home. As I’m writing this, online meetings have become the new normal due to the restrictions set to limit the spreading of the COVID-19 pandemic. Even those of us previously reluctant to participate online meetings are forced to look for ways to collaborate without meeting in person. Could something good come out of this? Could this be the thrust we need to accept the inevitable change?

Author

Liisa Routaharju, Master of Engineering, Senior Lecturer, South-Eastern Finland University of Applied Sciences, liisa.routaharju(at)xamk.fi


BBC website at https://www.bbc.com/news/science-environment-49349566, read on 11.3.2020

Circular Economy UAS website at https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/circular-economy-competence-uas/, read on 23.4.2020

Finnish Environment Institute website at https://www.syke.fi/en-US/Current/Carbon_footprint_of_Finnish_household_co(55211) , read 11.3.2020

Yhteisten tilojen kestävät valinnat vaativat kekseliäisyyttä

Kirjoittaja: Anne-Mari Vuoksi.

Nykypäivän vastuullisissa yrityksissä ja organisaatioissa tiedostetaan toiminnan ympäristövaikutukset ja ympäristövastuullisuus. Organisaation ja työyhteisön vastuuna on myös työntekijöiden valistaminen ja ohjaus kestävämpien valintojen pariin. TKI-toiminnassa on paljon mahdollisuuksia tukea ja kokeilla ympäristön kannalta kestävämpiä toimintoja. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Xamkin, kampuksilla on Green Office -sertifikaatit ja omat kampuskohtaiset tiimit. WWF:n hallinnoima Green Office ympäristöjohtamisen työkalu on tuonut kampusympäristöön useita hyötyjä kestävän kehityksen näkökulmasta.

Sitran Resurssiviisas kansalainen (2019, 43, 49) -kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista on ympäristösyistä vähentänyt kulutusta ja pyrkii tekemään vastuullisempia valintoja. Työpaikoilla kestävät tavat näkyvät myös. Vastanneista noin neljännes toimii aktiivisesti kestävien ratkaisujen puolesta työpaikalla ja opiskeluyhteisössä.

Xlab Kotka –monitoimitiloissa on pyritty tekemään kestäviä valintoja ja päivittäisiä toimia mahdollisimman helpoiksi käyttäjille tukien paikallista toimintaa, niin yrittäjyyden kuin TKI-kehittämisen näkökulmasta. Xlab Kotkan tiloissa on muun muassa hyödynnetty paikallisten yrittäjien tuotteita, uusiokäytetty jo tiloissa olevia materiaaleja sekä pyritty vähentämään hävikkiä.

Käyttötavaraa paikallisesti ja uusiokäyttämällä

Xlab Kotka -työtilan toiminnoissa kannustetaan kestävien valintojen tekemiseen. Tilan sisustamisessa ja somistamisessa on suurelta osin hyödynnetty jo olemassa olevia kalusteita ja kierrätettyjä materiaaleja. Xamkin Kotkan kampusta edeltävistä toimipisteistä saaduilla laadukkailla huonekaluilla on kalustettu tilan aula ja neuvottelutilat, työtiloja varten saatiin sähköpöydät jo päättyneiden hankkeiden hankintoja hyödyntämällä. Sähköpöydät oli jo edelliseen kohteeseen hankittu käytettyinä. Monitoimitila voi kuitenkin jäädä tyhjän ja kolkon oloiseksi pelkkien toimistokalusteiden kanssa. Hankkeen avulla haluttiin luoda rento tila työskentelyyn ja yhteiskehittämiseen sekä tuoda näkyväksi seudun yrittäjyyttä ja kestäviä valintoja.

Paikallisen sisustussuunnittelijan avulla tiloihin saatiin rennompaa ilmettä peilien ja paikallisen valokuvaajan maisemakuvien avulla sekä asettelemalla uusiokäytetyt tavarat fiksusti. Tilojen matot saatiin verkostoja hyödyntäen paikalliselta toimijalta, Finartelta, asiakaspalautusmatoista. Kierrätysmateriaaleista tehtyjä koristetyynyjä hankittiin Goodwill-kierrätysmyymälöistä samalla antaen myös näkyvyyttä seudun yrittäjille. Kymenlaakson Goodwill-myymälät ovat Sotek-säätiön ylläpitämiä ja toiminta tukee paikallista työllistymistä.

Xlab Kotkan tiloissa on mahdollista työskennellä sekä järjestää esimerkiksi TKI-hankkeiden kokouksia ja tapahtumia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kahvia on oltava saatavilla. Kertakäyttökuppien ja -astioiden käyttöön emme halunneet tiloissa kannustaa, sekä kustannuksia että jätehuoltoa ajatellen. Goodwill-myymälöistä hankitut käytetyt astiat ovat toimineet Xlabilla päivittäisessä käytössä loistavasti. Kestokupit ovat myös käytössä Xamkin kampuksien kahvihuoneissa osana vastuullista toimintaa.

Astioita tiloissa on riittävästi päivittäiseen käyttöön sekä pieniin tapahtumiin. Tiloissa järjestettiin vuonna 2019 yli 130 erikokoista tapahtumaa, joissa suurimmassa osassa hyödynnettiin kestotuotteita. Suuremmissa tapahtumissa kertakäyttöastioiden haittoja on pyritty minimoimaan hyvällä kierrätyksellä sekä hyödyntämällä paikallista osaamista. Paikallisen Kotkamillssin muovittomien kahvikuppien ja lautasten käyttö on ollut suosittua tapahtumissa ja olemme olleet positiivisesti yllättyneitä, kuinka moni tapahtuman järjestäjä on tuonut muovittomat mukit tapahtumiinsa. Muovittomat kertakäyttöastiat on myös todennäköisemmin tullut lajiteltua oikein.

Kuva 1. Rentoutta ja kotoisuutta tiloihin tuovat omintakeiset yksityiskohdat. Kierrätysmyymälöistä hankitut kahvimukit ovat päivittäisessä käytössä.
Kuva 1. Rentoutta ja kotoisuutta tiloihin tuovat omintakeiset yksityiskohdat. Kierrätysmyymälöistä hankitut kahvimukit ovat päivittäisessä käytössä.

Kierrätystä kierrättämällä ja hävikkiä minimoiden

Pian tilan käyttöönoton jälkeen huomasimme, että jätteiden lajittelun ja kierrätyksen osalta toimintoja on kehitettävä, jotta myös satunnaiset kävijät osaisivat lajitella tehokkaasti. Siirsimme lajitteluastiat pois keittiön alakaapeista näkyvämmin esille isompiin lajittelulaatikoihin. Kotkan Energian pop-up –pisteeltä saatu suuri palvelutiski uusiokäytettiin keittiössä tarjoilupöytänä ja tason alle mahtuvat tilan kierrätystoiminnot. Seka-, muovi- ja biojätettä varten hankittiin kannelliset roskakorit, muita pisteitä varten hyödynnettiin isoa pahvilaatikkoa, jonka sisään pienemmät keräyslaatikot mahtuvat hyvin. Hankkeen osalta emme nähneet tarpeelliseksi hankkia lajittelua varten suuria laatikoita, vaan uusiokäyttämällä tiloista löytyviä pahvilaatikoita, kestokasseja ja paperipusseja kierrätyspiste rakentui resurssitehokkaasti. Kevyiden lajitteluastioiden tyhjentäminen on myös vaivattomampaa.

Jätteiden ja materiaalien lajittelun osalta parhaimmat tulokset saatiin, kun lajittelu tehtiin helpoksi ja näkyväksi. Myös ajoittainen ohjeistus esimerkiksi kartongin tai muovin lajitteluun on nähty hyväksi. Innovatiivinen ja kustannustehokas kierrätyspiste on saanut paljon positiivista palautetta tilan käyttäjiltä.

Xlabilla on myös kaksi pientä jääkaappia, joista toinen on jo päättyneen hankkeen lopetetuista tiloista. Xlabilla on mahdollista säilyttää päivän lounaat ja välipalat sekä tapahtumatarjoilut. Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain noin 120–160 miljoonaa kiloa (Luke). Määrää pystytään helposti vähentämään omia tapoja muuttamalla ja suunnittelemalla myös työpaikalla. Xlabilla tapahtumista ylijääneet tarjoilut, kahvimaidot sekä muut voi jättää tarvittaessa Xlabin jääkaappeihin. Tärkeää on kuitenkin merkata vapaasti otettavat ruuat ja maitojen avauspäivämäärä. Menetelmä on toiminut hyvin ja tapahtumista jääneet tarjoilut päätyvät lähes poikkeuksetta kahvitaukotarjoiluiksi tiloissa työskentelevien keskuudessa.

Kuva 2. Tiloissa on kokeiltu erilaisia kierrätyspisteitä, mutta käytössä paras ratkaisu on ollut uusiokäytetyn pahvilaatikon hyödyntäminen selkeän kierrätyspisteen luomiseksi.
Kuva 2. Tiloissa on kokeiltu erilaisia kierrätyspisteitä, mutta käytössä paras ratkaisu on ollut uusiokäytetyn pahvilaatikon hyödyntäminen selkeän kierrätyspisteen luomiseksi.

Huomioita vastaaviin tiloihin

Tilojen kestävät ratkaisut eivät aina tule valmiina. Xlab Kotkan tilat ovat kehittyneet pikkuhiljaa, koska tavaroiden ja käyttötarvikkeiden kerääminen eri kohteista vie aikansa. Oman tiimin ja verkostojen kanssa keskustelu sekä jatkuva tilojen kehittäminen ovat avainasemassa. Kaikkea ei välttämättä pystytä aikarajoitusten tai resurssien suhteen hankkimaan käytettynä, mutta on hyvä pohtia, miten hankintoja voi hyödyntää myös jatkossa ja mikä on hankinnan elinkaari. On myös selvitettävä, mikä on paras ratkaisu tilojen toimivuuden kannalta. Monitoimitiloissa muunneltavuus sekä tilan käytön mielekkyys on tärkeää.

Myös tilojen käyttötarkoitus ja huolto vaikuttavat tilojen ratkaisuihin. Xlabilla päivittäinen ylläpito on jokaisen käyttäjän vastuulla, joten kierrätyksen ja siivouksen on oltava helppoa. Siksi olemme kehittäneet kierrätystä ja astioiden huoltoa käytön mukaan. Selkeät säännöt ja ohjeistukset ovat olleet tukena alusta asti. Yhteistyö ja ymmärrys ovat tärkeitä elementtejä.

Vastaavanlaiset tilat eivät ole tuttu konsepti seudulla, joten yhteisten pelisääntöjen oppiminen sekä toimintojen käynnistys vie aikansa. Tilojen käyttämisestä myös hankkeen loputtua on ollut keskustelua jo hankkeen aloittaessa, jotta hankkeen aikana vakiintuneet hyvät käytännöt ja tila saataisiin vakiinnutettua seudun toimijoiden hyväksi myös jatkossa.

Kirjoittaja

Anne-Mari Vuoksi, projektityöntekijä, tradenomi, anne-mari.vuoksi(at)xamk.fi


Luke. Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous. Saatavissa: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/ruokahavikki/ [Viitattu 1.4.2020]

Sitra. Resurssiviisaskansalainen, seurantatutkimus. 29.5.2019. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2019/07/10170601/resurssiviisas-kansalainen-2019-kyselytutkimuksen-tulokset.pdf [Viitattu 1.4.2020]

WWF Green Office. Saatavissa: https://wwf.fi/greenoffice/mika-green-office/ [Viitattu 1.4.2020]

Xlab – Yhteys yrityksiin hanke. Hankeaika 01.05.2018–31.12.2020. Hankesivu: http://www.xlabkotka.fi

Tiedonhallintalaki korkeakouluissa

Kirjoittajat: Kari Kataja, Jaakko Riihimaa & Walter Rydman.

Tiedonhallinta on tärkeässä roolissa ammattikorkeakouluissa. Uusi lainsäädäntö on edellyttänyt ammattikorkeakouluilta tiedonhallinnan kehittämistä.  Ensin EU:n yleinen tietosuoja-asetus (2016/679) ja sitä tarkentava tietosuojalaki (2018/1050) yhtenäistivät henkilötietojen käsittelyä. Tämän jälkeen toimeenpantiin EU:n saavutettavuusdirektiivi digipalvelulailla (306/2019). Viimeisimpänä tuli voimaan tiedonhallintalaki (Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019) 1.1.2020.

Tiedonhallintalaki koskee pääosiltaan myös ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Korkeakouluja ajatellen lain tärkeimpiä kohtia ovat:

  • Viranomaisia kannustetaan yhteistyöhön. Kansalaiselta ei esimerkiksi tarpeettomasti kysytä toisella viranomaisella jo olevia tietoja.
  • Vaatimus tiedonhallintamallista. Tiedonhallintamalli on kuvaus, joka sisältää muun muassa tietoja korkeakoulun toimintaprosesseista, tietovarannoista, tietoaineistojen arkistoinnista ja tuhoamisesta, tietojärjestelmistä ja tietoturvallisuustoimenpiteistä.
  • Tietoturvallisuuden osalta laki pitää sisällään vaatimuksia esimerkiksi käyttöoikeuksien hallinnasta, tietojen käytön lokituksesta ja tietoaineistojen turvallisuuden varmistamisesta. Tämän lisäksi salassa pidettävät tiedot on yleisessä tietoverkossa siirrettävä suojatulla tiedonsiirtomenetelmällä tai salattuna.
  • Paperilla saapuvat asiakirjat tulee muuttaa sähköiseen muotoon, joten niiden käsittely on jatkossa sähköistä.
  • Viranomaisyhteistyön perusta on sähköinen tiedonsiirto. Tarvittaessa voidaan käyttää pelkkiä katseluyhteyksiä.
  • Korkeakoululla tulee olla käytössä asiarekisteri, johon tallennetaan asiat ja niitä kuvaavat kattavat metatiedot. Asiarekisteri voi muodostua useista eri ohjelmistoista, mikä tulee korostamaan sovellusten omistajuuksia ja niihin liittyvien roolien yhteensovittamista.
  • Korkeakoulun täytyy kuvata, kuinka asiakirjajulkisuus toteutetaan. Kuvaus julkaistaan verkossa pois lukien salassa pidettävät tiedot.

Osalla lain vaatimista muutoksista on siirtymäajat, joten kaikkien vaatimusten ei tarvitse olla heti täytettynä. Kuitenkin jo lain voimaantullessa organisaatioilla tuli olla määriteltynä tiedonhallinnan vastuut.

Mitä hyötyä korkeakouluille on tiedonhallintalaista?

Tiedonhallintalakiin liittyvien toimenpiteiden suunnittelussa on hyvä pohtia tavoitteita: tehdäänkö vain lain edellyttämät minimitoimenpiteet vai olisiko perusteltua tehdä joillakin osa-alueilla enemmän, jotta organisaatio saisi enemmän hyötyä. Laki korostaa vastuita ja näkyväksi tekemistä, mutta ei organisointimalleja tai dokumentoinnin muotoja.

Lain vaatimukset on helpompi täyttää, jos organisaatio on jo aikaisemmin noudattanut hyvää tiedonhallintatapaa, käyttänyt asianhallintajärjestelmää, ylläpitänyt arkistonmuodostus- tai tiedonohjaussuunnitelmaa ja tehnyt kokonaisarkkitehtuurityötä. Organisaation on helpompi toteuttaa tiedonhallintalain vaatimukset, kun aiemmat lakisääteiset velvoitteet on otettu kattavasti huomioon.

Laissa on ilmaistu vastuuhenkilöiden nimeämisen merkitys ja delegointivelvoite aiempaa selvemmin. Rehtori on vastuussa, ellei vastuun delegointia ole dokumentoitu. Tämän näkökohdan tulisi suunnata huomiota tiedon resurssiominaisuuteen ja tiedon omistajien vastuisiin.

Sähköisen tiedonsiirron viranomaisorganisaatioiden välillä tulisi vähentää turhia tiedonkeruita ja lisätä yhteentoimivuutta ja tätä kautta sujuvoittaa toimintaprosesseja koko korkeakouluyhteisössä.

Opiskelija saa suuremmat oikeudet omaan dataansa. Tiedolla johtamisen näkökulmasta datan keruu ja oppimisanalytiikka luovat uusia mahdollisuuksia. Sen vuoksi johdon on tärkeää ajatella opiskelijalähtöisesti, tunnistaa korkeakoulun tietovarannot ja kiinnittää huomiota datan laatuun tietoa tuotettaessa. Tätä päämäärää voidaan tukea esimerkiksi juuri tiedonhallintalain ja muiden ”datalakien” velvoitteilla hyvästä dokumentaatiosta.

Tiedonhallintalaki koskee yhdenmukaisena kaikkia korkeakouluja, minkä vuoksi sen toimeenpanoon haluttiin valmistautua yhdessä. Yhteistyön mahdollisuuksien kartoittamiseksi Tieteen tietotekniikan keskus CSC:tä pyydettiin Ideapankin kautta koordinoimaan ns. ideamuotoilu tiedonhallintalain implementoimiseksi korkeakouluissa. Ideapankki on ammattikorkeakoulujen tietohallintojohtajien AAPA-verkoston, yliopistojen IT-johtajien FUCIO-verkoston ja CSC:n yhteinen väline korkeakoulutuksen ja tutkimuksen digitalisaation edistämiseksi.

Ideasta kohti konkretiaa

Viime vuoden (2019) lopussa tiiviissä aikataulussa tehtyyn ideamuotoiluun osallistui yli 20 henkilöä eri korkeakouluverkostoista.  Tuloksina tunnistettiin lain vaikutukset korkeakouluihin, lain toimeenpanon eri kokonaisuudet sekä joukko yhteisiksi määriteltyjä toimenpiteitä. Samoin tunnistettiin lain vaikutukset yksittäisten korkeakoulujen sisäisiin prosesseihin, erityisesti asianhallintaan.

Nopeasti huomattiin, kuinka laajasti tiedonhallintalaki vaikuttaa korkeakoulujen toimintaan. Välittömästi toteutettaviksi toimenpiteiksi nostettiin lain tuomien johdon vastuiden tunnistaminen. Vastuut jaoteltiin korkeakoulujen perustehtäviin (opetus ja tutkimus) ja yleishallintoon. Samoin todettiin koulutustarve. Sen lisäksi kuvataan, kuinka vaatimukset vaikuttavat toimintaan ja luodaan kuva korkeakoulujen valmiusasteesta kunkin vaatimuksen osalta. Tämä vaihe tehdään loppukeväällä 2020.

Pidemmällä perspektiivillä tiedonhallintalaki nähtiin ideamuotoiluryhmässä vahvasti uusien toimintatapojen mahdollistajana. Laki tukee korkeakoulujen jo pidemmän aikaa haaveilemaa organisaatioiden välisten tietovirtojen hyödyntämistä ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Tietojen uudelleenkäytettävyys ja rajapintojen hyödyntäminen auttaa digitaalisten, organisaatiorajat ylittävien palveluiden kehittämisessä. Vaatimukset kokonaisarkkitehtuurityöstä tukevat korkeakouluissa mm. jatkuvuussuunnittelua ja tietojenkäsittelyn kokonaiskuvan hahmottamista.

Tiedonhallintalain (906/2019) Luku 3 (julkisen hallinnon tiedonhallinnan yleinen ohjaus) ei koske korkeakouluja. Keskustelussa nousi vahvasti esiin myös yhteisen korkeakoulujen tiedonhallinnan ohjauksen sisältävän tiedonhallintakartan luonnostelu. Työtä ei onneksi tarvitse aloittaa alusta, vaan aiemmat kokonaisarkkitehtuurityön tulokset ovat suurelta osin sellaisenaan käytettävissä.

Kirjoittajat

Kari Kataja, DI, FM, KTM, KM, Tietosuojavastaava ja tietojärjestelmäpäällikkö, korkeakoulujen tietosuojavastaavien verkoston työvaliokunnan puheenjohtaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, kari.kataja(at)hamk.fi

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, AAPA-verkosto, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Walter Rydman, FM, koordinaattori, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus, walter.rydman(at)csc.fi


EU:n yleinen tietosuoja-asetus 2016/679. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016R0679

Digipalvelulaki: Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306

Ideapankin käyttöohje: https://www.csc.fi/ideapankin-kayttoohjeet

Tiedonhallintalaki: Laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta 906/2019. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190906

Tietosuojalaki 2018/1050. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20181050

Yhteistyöllä kohti korkeuksia

Kirjoittaja: Mikko Matveinen.

Joensuun Penttilänrantaan valmistui elokuussa 2019 Suomen korkein puukerrostalo Lighthouse Joensuu. Kohde on samalla myös maailman korkein jännetankojäykistetty puukerrostalo. Ainutlaatuista projektissa on myös ollut, että puukerrostalo toteutettiin pitkälti paikallisten yritysten voimin. Kaikki tämä ei ole ainoastaan sattumaa, vaan pitkäjänteisen ammattikorkeakouluvetoisen kehitystyön lopputulema.

Kuva 1. Suomen korkein puukerrostalo: Lighthouse Joensuu. (Kuva: Arkkitehtitoimisto Arcadia Oy).

Strateginen valinta

Vuonna 2014 Karelia-ammattikorkeakoulu valitsi yhdeksi painopistealueekseen puurakentamisen osaamisen kehittämisen Pohjois-Karjalan alueella. Tästä lähtien puurakentamiseen liittyvää osaamista on lähdetty systemaattisesti kehittämään osana rakennustekniikan koulutusvastuun (Insinööri AMK) toimintaa, mukaan lukien opetus sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta. Kehitystyötä on tehty muun muassa lukuisien kehittämishankkeiden puitteissa kiinteässä yhteistyössä alan yritysten kanssa. Yhtenä kehittämisen osa-alueena on varusteltu ja kehitetty puurakentamisen osaamisen kehittymistä tukevia laboratoriomittakaavan testaustoimintoja.

Kehityspanoksia on suunnattu erityisesti puukerrostalorakentamiseen ja siihen liittyvään rakennuttamis- ja suunnitteluosaamiseen. Yhteistyö on ollut tiivistä ennen kaikkea rakennuttajien kanssa. Tavoitteena on ollut tuoda puu vaihtoehtoiseksi rakennusmateriaaliksi suunniteltavissa kohteissa. Tämän lisäksi on pyritty vahvistamaan alan suunnittelijoiden ja rakennusliikkeiden osaamista sekä ratkomaan suunnittelussa ja rakentamisessa esiin nousseita ongelmia. Myös päätöksentekoon on pyritty vaikuttamaan tuomalla esille aihealueeseen liittyvää paikkansapitävää informaatiota eri kohderyhmille.

Konkreettisia kehitystyön tuloksia alkoi näkymään keväällä 2017, kun Joensuuhun valmistui 6-kerroksinen puukerrostalo As Oy Joensuun Pihapetäjä. Pihapetäjä oli ensimmäinen yli 2-kerroksinen puukerrostalokohde Pohjois-Karjalassa. Samoihin aikoihin käynnistyi myös muita suuren mittakaavan puurakentamisen kohteita, mukaan lukien Hukanhaudan päiväkoti ja Mehtimäen pesäpallostadion.

Joensuun majakka

Joensuun kaupunki oli jo pidemmän aikaa tavoitellut Penttilänrantaan puurakentamista.  Puurakentaminen ei ollut kuitenkaan edistynyt alueella toivotulla tavalla. Alkusysäys Lighthouse Joensuun rakentamiselle oli Itä-Suomen yliopiston opettajakoulutuksen keskittäminen Savonlinnasta Joensuuhun: tarvittiin lisää opiskelija-asuntoja. Tähän aikaan Joensuun kaupungilla oli vain rajallinen määrä tontteja, jotka soveltuivat opiskelija-asumiseen. Kaupunki tarjosi opiskelija-asuntoja rakennuttavalle tytäryhtiölleen Joensuun Ellille tonttia keskeiseltä paikalta Penttilänrannasta. Kaava mahdollisti rakentamisen 14 kerrokseen saakka, tosin ehtona oli, että rakennusmateriaalina tulisi käyttää puuta.

Opiskelija-asunnot Oy Joensuun Elli tarttui haasteeseen ja yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun kanssa alettiin etsimään toteutusvaihtoehtoja ennennäkemättömälle puurakennukselle Suomessa. Harva uskoi rakennushankkeen toteutusmahdollisuuksiin vielä tässä vaiheessa. Myös kaupungin rakennusvalvonnassa suunnitelmat aiheuttivat haasteita, mutta onneksi aikaisemmista puurakentamisen rakennushankkeista aihealue oli jo jokseenkin tuttu. Lopulta joulukuussa 2017 Lighthousen rakentaminen käynnistyi.

Yksittäinen maamerkki vai puurakentamisen edistäjä?

Samaan aikaan Lighthousen rakentamisen käynnistymisen kanssa Karelia-ammattikorkeakoulu käynnisti rinnalle oman tutkimus- ja kehityshankkeen ympäristöministeriön rahoituksella. Hankkeen avulla oli tarkoitus kerätä tietoa puukerrostalokohteen suunnittelusta ja toteutuksesta. Virallisesti tutkimushankkeen toteutus päättyi vuoden 2019 lopussa, mutta käytännössä toimenpiteet tulevat jatkumaan pitkälle tulevaisuuteen.

Tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa korkeiden, yli 8-kerroksisten puukerrostalojen suunnitteluun ja työmaatoteutukseen liittyen. Kohteesta kerättävää tietoa olivat muun muassa rakenteiden lämpö- ja kosteustekninen toimivuus, rungon painumat ja huojunta sekä rakenteiden äänitekninen toimivuus. Eri mittauksia ja dokumentointia integroitiin opiskelijoiden opinnäytetöiden aiheisiin ja muihin opintoihin. Kohteesta tuotettu tieto oli hyödynnettävissä opetuksessa sekä puurakentamisen alan kehitystyössä. Tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia esiteltiin myös laajasti alan kansallisissa ja kansainvälisissä lehdissä ja seminaareissa.

Tutkimus- ja kehityshankkeen keskiössä oli myös osallistaa rakennustekniikan (insinööri AMK) opiskelijat sen toimenpiteiden toteutukseen. Aikaisempia kokemuksia vastaavasta toimintamallista, josta todellista rakentamisen kohdetta käytetään ns. oppimisalustana, oli jo saatu Pihapetäjä-kerrostalon ja Hukanhaudan päiväkodin osalta.

Kuva 2. Painumamittauslaitteiston asennus Lighthouse Joensuun rakennustyömaalla. (Kuva: Mikko Matveinen).

Vaikuttavuutta tutkimus- ja kehittämistoiminnalla

Lighthouse Joensuu -kohteen valmistumisen jälkeen elokuussa 2019 se palkittiin useilla valtakunnallisilla tunnustuksilla. Yksi niistä oli myös Puuinfo Oy:n vuosittain myöntämä Puupalkinto. Yhtenä keskeisenä osana palkinnon myöntämiskriteereitä nostettiin esille Karelia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoiminta kohteeseen liittyen.

Tänä päivänä Pohjois-Karjalan maakunnan ja Joensuun seudun kasvustrategioissa puurakentamisella osana biotaloutta on vahva asema. Myös alueen yrityksille puurakentamisen alueelta kertynyt osaaminen on alkanut tuottaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Karelia-ammattikorkeakoulu on myös tunnistettu alan yhtenä osaajana Suomessa, tästä osoituksena muun muassa säännöllinen julkaisu- ja seminaariyhteistyö alan edistämisen kärkitoimijan Puuinfo Oy:n kanssa. Huomion arvoista on myös se, että osa rakennustekniikan insinööreiksi valmistuneista on myös hakeutunut työtehtäviin, joissa voi hyödyntää hankittua osaamista puurakenteiden suunnitteluun liittyen.

Kuva 3. Vuoden 2019 Puupalkinto myönnettiin Lighthouse Joensuu -puukerrostalolle. Karelia-ammattikorkeakoulua palkintojakotilaisuudessa edusti Mikko Matveinen. (Kuva: Anne Ilvonen).

Kohti vähähiilistä tulevaisuutta

Ammattikorkeakouluille syntyy painetta toimintansa kehittämiseen muun muassa teknologisen kehityksen, työelämän muutoksien, elinkeinorakenteiden sekä valtion ohjauksen myötä. Näiden lisäksi globaalit haasteet, kuten ilmastonmuutoksen torjunta, ohjaavat toimintaa. Kaikkien näiden edellä mainittujen tekijöiden huomioon ottaminen toimintaa suunniteltaessa vaatii rohkeita avauksia ennen kaikkea strategisella tasolla.

Rakentamisen osalta tarve ympäristötehokkaille ratkaisuille tulee vaikuttamaan voimakkaasti alan kehitykseen tulevaisuudessa. Suomessa ympäristöministeriö on parhaillaan laatimassa kansallisia raja-arvoja uudisrakennusten elinkaaren hiilidioksidipäästöille (CO2e). Raja-arvojen on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 2025. Säädöskehityksen perimmäisenä tavoitteena on kannustaa vähäpäästöisten materiaalien käyttöön sekä energian kulutuksen vähentämiseen rakentamisessa. Karelia-ammattikorkeakoulun osalta aikaisemmin tehdyt valinnat puurakentamiseen liittyvän osaamisen kehittämisen osalta näyttäytyvät tässä valossa oikeana ratkaisuna, sillä puulla hiiltä sitovana materiaalina voidaan nähdä valoisa tulevaisuus rakentamisessa.

Kirjoittaja

Mikko Matveinen, Projektipäällikkö, TaM, Karelia-ammattikorkeakoulu, mikko.matveinen(at)karelia.fi


Bionova Oy 2017: Tiekartta rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen huomioimiseksi rakentamisen ohjauksessa, Ympäristöministeriö. file:///Users/mikko.matveinen/Desktop/Tiekartta%20rakennuksen%20elinkaaren%20hiilijalanj%C3%A4ljen%20huomioonottamiseksi%20rakentamisen%20ohjauksessa%20(1).pdf 27.12.2019

Karelia-ammattikorkeakoulu 2019: Puurakentaminen.
https://www.karelia.fi/puurakentaminen/tutkimus/joensuu-light-house-tutkimus-ja-kehitystoimenpiteet/ 27.12.2019

Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö 2019: Joensuun Pihapetäjä. http://www.joensuunpihapetaja.fi/ 27.12.2019.

Mertanen V. 2019. Puu korkeassa kaupunkirakentamisessa: Artikkelikokoelma, C: Raportteja, 56, Karelia-ammattikorkeakoulu. URN: ISBN:978-952-275-270-3
saatavilla: https://www.theseus.fi/handle/10024/160082

Taidetta 3D- ja laserteknologian avulla

Kirjoittajat: Hanna Nygren, Heidi Piili, Marika Hirvimäki, Eija Mustonen & Maarit Virolainen.

Joitakin vuosia sitten toteutettiin taiteen ja teknologian osaamista yhdistänyt Lares-projekti yhteistyössä LUT-yliopiston, lasertyöstön laboratorion (LUT Laser), Saimaan ammattikorkeakoulun sekä kuuden yrityksen kesken. Seuraava katsaus kertoo tästä vuosina 2014–2016 toteutetusta hankkeesta “Lasertaideresidenssi tunnearvoa konkretisoivana työkaluna” ja siihen osallistuneiden tutkijoiden ja opettajien kokemuksista.

Mikä lasertaideresidenssi?

Lares oli Tekes-rahoitteinen projekti, johon valittiin avoimen hakuprosessiin kautta kahdeksan taiteilijaa yhteensä yli 130 hakijan joukosta. Taiteilijat työskentelivät 1-2 kuukauden mittaisilla niin kutsutuilla residenssijaksoilla yksi tai kaksi kerrallaan yhdessä lasertyöstön laboratorion tutkijoiden kanssa. Jaksojen aikana heillä oli mahdollisuus perehtyä digitaalisiin valmistustekniikoihin, kuten eri laserprosesseihin: leikkaus, hitsaus, merkkaus, pinnoitus, taivutus ja lisäävä valmistus (3D-tulostus). Laserprosessien avulla työstettiin metallia, puuta, muovia, kiveä, tekstiilejä, nahkaa, akryylia ja keramiikkaa. Teknisestä näkökulmasta projektissa siirrettiin lasertuntemusta luoville aloille ja yrityksille. Taiteilijoita opetettiin ymmärtämään digitaalisten valmistustekniikoiden mahdollisuuksia ja he saivat työstää omia töitään hyödyntäen 2D- ja 3D mallinnusta sekä eri laserprosesseja (ks. Hirvimäki 2015; Hirvimäki, Manninen, Piili & Salminen 2016).

Tekniikan näkökulmasta residenssijaksot toivat kokemusta esimerkiksi pitkien ja kapeiden teräskappaleiden leikkaamisesta, piirustusten siirtämisestä työkoneille, intarsian tekemisestä, ohuiden rakenteiden 3D-tulostuksesta, metallin lasermuokkauksesta ja -taivutuksesta, 3D-skannauksen hyödyntämisestä 3D-mallinnuksessa, vanerin laserleikkauksesta ja kuparin merkkaamisesta painolaataksi valmistettaessa. Hankkeessa oli mukana yrityksiä, kuten Kalevala Koru ja Puustelli, joiden kanssa taitelijat toimivat yhteistyössä hyödyntäen yrityksien materiaaleja. (Emt.)

Taiteilijoiden ja teknologia-alan ihmisten yhteistyössä tuli vastaan tavanomaisia eri alojen organisaatioiden yhteistyössä tulevia haasteita, kuten yhteisen kielen löytäminen ja aikataulujen ymmärtäminen. Tekniikan lähtökohta oli suunnittelua korostavampi, kun taas taiteilijat lähtivät helpommin etsimään idealleen hahmoa kokeilun ja työstämisen kautta. Myös visuaalisen idean sanallistaminen oli ajoittain vaikeaa, kun työn lopullinen muoto hahmottui kokeilujen kautta. (Emt.). Monialaisessa yhteistyössä alakohtaisten käsitteellistämistapojen erojen tunnistaminen on todettu yleisesti haasteeksi (Akkerman & Bakker 2011).

Hankkeessa mukana ollut Marika Hirvimäki kertoo, että hän teki Lares-projektin aikana myös yliopistopedagogiikan opintoja. Häntä kiinnosti insinööri-taiteilija -yhteistyössä erityisesti, kuinka monialaisuutta voisi hyödyntää opetuksessa. Projekti oli kokonaisvaltaisesti positiivinen kokemus ja taiteilijat olivat tyytyväisiä lopputulokseen. Projektin aikana tuli hyödynnettyä materiaaleja, joita ei ollut aikaisemmin kokeiltu ja tehtiin myös laitekehitystä taiteilijoiden näkemysten perusteella. Taiteilijat osasivat hyödyntää 3D-malleja eri tavoin kuin oli totuttu ja käänsivät toisinaan epäonnistuneet kokeet mahdollisuuksiksi. Positiivista oli se, että yhteistyö jatkui taiteilijoiden ja yritysten välillä vielä hankkeen loputtua. Pedagogisesta näkökulmasta Hirvimäki toteaa, että on tärkeää huomioida tekniikan ja teknologian jopa pelottavan aikuisia ihmisiä, joille aihe on vieras: “Vaatii aluksi yhteistä tekemistä, läsnäoloa ja rinnakkaistyöskentelyä pelon selättämiseksi.”

Eija Mustonen toteaa, että Lares-hankkeen avulla lähdettiin kehittämään opetusta yhdistämällä kuvataide ja tekniikka ja siinä onnistuttiin yli odotusten. Saimaa-ammattikorkeakoulu tarjoaa nykyisin “Taide&Teknologia” -kursseja, jotka tuovat taiteen opiskelijat ja teknologian ammattilaiset yhteen. Mustosen mukaan myös opiskelijat ovat kokeneet tämänkaltaisen opetuksen tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja palaute on ollut erinomaista.

Taiteen ja teknologian alojen yhteistoiminnallisten oppimisympäristöjen rakentaminen on todettu kansainvälisesti tavoiteltavaksi innovaatioiden rakentelun keinoksi. Lares-hankkeen voikin katsoa olleen hyvin ajassa kiinni. Opetus- ja yritysyhteistyölle on suunniteltu jatkoa MFG 4.0-hankkeessa (ks. https://mfg40.fi/) sekä ESR-rahoitteisessa Teollisuuden huippuosaaja (CEE) -hankkeessa.

Kirjoittajat

Hanna Nygren, KM, projektitutkija, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto, hanna.nygren(at)jyu.fi

Heidi Piili, TkT, dosentti, Lasertyöstön tutkimusryhmä, Konetekniikan osasto, LUT School of Energy Systems, LUT-yliopisto, heidi.piili(at)lut.fi

Marika Hirvimäki, DI, projektitutkija, LUT School of Energy Systems, LUT-yliopisto, marika.hirvimaki(at)lut.fi

Eija Mustonen, TaM, koulutuspäällikkö, Saimaa AMK, eija.mustonen(at)saimia.fi

Maarit Virolainen, FT, tutkijatohtori, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto maarit.ha.virolainen(at)jyu.fi

Akkerman, S. F., & Bakker, A. (2011). Boundary crossing and boundary objects. Review of Educational Research, 81(2), 132–169. DOI:10.3102/0034654311404435

Hirvimäki, M. (2015). Lasertekniikan tutkijan ja taiteilijan yhteinen oppimismatka Lares-projektin aikana –Monialaisuuden huomioiminen opetustilanteessa. Teoksessa Öystilä S., Laine P., & Naukkarinen J. (toim.) Oppiva opettaja 14: Yliopistopedagogisen koulutuksen 2014–2015 opetuksen kehittämishankkeet. Lappeenranta: LUT-yliopisto. Haettu 23.9.2019 osoitteesta https://www.oamk.fi/files/7815/5429/6589/Oppiva_opettaja_14.pdf

Hirvimäki, M., Manninen, M., Piili, H., & Salminen, A. (2016). Lasertekniikan kehittäminen taiteilijayhteistyön kautta. Lares-projektin loppuraportti. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Lasertyöstön laboratorio, Tutkimusraportit 55. Haettu 23.9.2019 osoitteesta https://lutpub.lut.fi/bitstream/handle/10024/124115/LARES-loppuraportti%20lut%20laser.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Pelialan osaamisen hyödyntäminen tupakoinnin ehkäisyssä

Kirjoittajat: Marja-Leena Kauronen & Kirsi Purhonen.

Kouluterveyskyselyn mukaan 8- ja 9-luokkalaisista tupakoi vuonna 2017 päivittäin 10,5 % (sotkanet.fi), minkä vuoksi koulun terveystiedon opetuksen lisäksi on tarvetta kehittää uusia tupakoinnin ehkäisymenetelmiä. Tupakointikokeilu ja sen eteneminen päivittäiseksi tupakoinniksi liittyvät nuorten yhteisöihin, sosiaaliseen käyttäytymiseen, roolimalleihin ja tilannetekijöihin (Galán ym. 2012, Kvaavik ym. 2014, Tombor ym. 2015, Kuipers ym. 2016, Moran ym. 2017). Viime aikaisissa tutkimuksissa on tupakoimattomien vertaisten hyödyntämistä tupakoinnin ehkäisyssä suositeltu (Woodgate & Busolo 2015).

Xamkin Versus-hankkeessa hyödynnettiin pelialan osaamista terveyden edistämisessä. Hankkeessa kehitettiin yläkouluun ja toiselle asteelle tupakoinnin ehkäisyyn tarkoitettu digitaalinen peli, jossa yhdistettiin nuorten tupakointikokeiluja ja tupakointia koskeva tutkimustieto pelitarinaan. Tarinallistetun pelin eri hahmojen käyttäytymiseen liitettiin päivittäinen ja satunnainen tupakointi, tupakointikokeilujen riskitilanteet, kriittinen ajattelu ja uusien asenteiden muotoutuminen nuorten arjen sosiaalisissa tilanteissa. Myös tupakoimattoman nuoren roolimalli sisällytettiin peliin. Kuvallisuus tuki hahmojen persoonallisuuksia ja pelaajan tupakointiin liittyviä valintatilanteita.

Pelin tarkoitus ei ole suoraan opettaa pelaajaa tupakointiin liittyen, vaan peli virittää nuoren kriittistä ajattelua pelin sisälle rakennettujen tarinoiden avulla. Pelin sisään asetetut kysymykset vahvistavat tupakoimattomuutta tai tupakoivan kohdalla herättävät pohtimaan tupakointiin ja tupakoimattomuuteen liittyviä uskomuksia ja arvoja. Peli ei anna pelaajalle oikeita tai vääriä vastauksia, vaan nuoren tulee itse ratkaista tupakointiin tai sen aloittamiseen liittyviä kysymyksiä. Tarinaan on kuitenkin sisällytetty informaatiota tupakointiin liittyvästä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja piiloviesteinä tupakoinnin haittoja.

Nuorten palautetta pelin kehittämiseen tarvittiin muun muassa kuvallisuudesta, tarinallisuudesta, peliin sisältyvistä asenteista ja informaatiosta. Tämän arvioitiin mahdollistuvan parhaiten kehittämällä useita lyhyitä, eri ympäristöihin sijoitettuja pelejä, minkä vuoksi kehittäminen vaatikin viisi eri versiota.

Pelin rakentamisessa hyödynnettiin myös hankkeen tutkimuksellista osiota, joka tuotti pelille tietoa siitä, minkälaisten visuaalisten kontekstien avulla tupakoimattomat ja tupakoivat voidaan erotella toisistaan. Parhainten kuvakyselyllä tunnistettiin tupakoimattomat, alhaisen tupakointiriskin nuoret, joista kuvakysely tunnisti noin 90 prosenttia, kun tupakoivista nuorista tunnistettiin vain hieman yli puolet.

Kuvakyselyn tuloksia hyödynnettiin pelin suunnittelussa. Kun kuvakyselyn tulokset osoittivat pelaajan kuuluvan tupakoinnin riskiryhmään, pelaaja sijoitettiin peliskenaarioon, missä kohdatut pelihahmot ovat lopettamassa tupakointia ja tarvitsevat apua ja tukea. Jos pelaaja ei kuulunut riskiryhmään, hänet sijoitettiin peliskenaarioon, missä kohdatut pelihahmot tupakoivat ja ovat pelaajaa kohtaan vastahakoisia.

Pelillisyys lisää menetelmän interaktiivisuutta. Peliin sijoitettiin kysymyksiä, joiden tarkoitus oli herättää kriittisyyttä ja muuttaa asenteita. Pelissä nuorilta kysyttiin pelin alussa heidän suhtautumistaan: 1) kuinka paljon haittoja he näkevät satunnaisessa tupakoinnissa, 2) onko koulussa käytäntöjä, jotka mahdollistavat tupakoinnin ja 3) kuinka paljon haittoja he näkevät kaveripiirin tupakoinnissa. Pelin lopuksi nuorilta kysyttiin uudelleen saman kysymykset ja he saivat vaihtaa alkuperäistä vastaustaan pelin jälkeen. Erityisesti tupakoimattomien pelaajien näkemykset satunnaisen tupakoinnin haitoista ja kaveripiirin tupakoinnin haitoista vahvistuivat.

Pelialan osaaminen ja kuvien tulkinnan käyttö tutkimusosiossa mahdollistivat uudenlaisen lähestymistavan tupakoinnin ehkäisymenetelmien kehittämisessä. Nuorilta saadun palautteen mukaan pelillisyyden yhdistäminen tupakoinnin ehkäisyyn tuntui mielekkäälle tavalle käsitellä aihetta ja siitä muotoutui erilainen, nuorten kulttuuriin sopiva menetelmä. Lopputulos muokkaa ajattelua ja avaa näkemään pelillisyyden mahdollisuuksia yleensä terveyskäyttäytymisen muuttamisessa.

Kirjoittajat

Marja-Leena Kauronen, TTT, yliopettaja, Terveyden edistämisen (YAMK) koulutusohjelmavastaava, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, marja-leena.kauronen(at)xamk.fi

Kirsi Purhonen, Yhteisöpedagogi (YAMK), projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, kirsi.purhonen(at)xamk.fi

Galán, I., Diez-Ganán, L., Gandarillas, A., Canteo, J. L. & Durbán, M. (2012). Individual and contextual factors associated to smoking on school premises. Nicotine & Tobacco Research. Vsk. 14 (4), 495–500.

Kuipers, M. Robert, P-O., Richter, M., Rathmann, K., Rimpelä, AH., Perelman,J., Federico, B., Lorant, V. & Kunst, AE. (2016). Individual and contextual determinants of perceived peer smoking prevalence among adolescents in six European cities. Preventive Medicine, Vol 88, p.168-175.

Kvaavik, E., Scheffels, J. & Lund, M. (2014). Occasional smoking in Norway. Tidsskrift Norske Laegeforen 28, 134(2): 163-7.

Moran, M.B., Walker, M.W., Alexander, T.N., Jordan, J.W., & Wagner, D.E. (2017). Why Peer Crowds Matter: Incorporating Youth Subcultures and Values in Health Education Campaigns. American Journal of Public Health 107, 3: 389-395.

Sotkanet.fi. Tilastotietoja suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista. https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index

Tombor, I., Shahab, L., Herbec, A., Neale, J., Michie, S., & West, R. (2015). Smoker Identity and Its Potential Role in Young Adults’ Smoking Behavior: A Meta-Ethnography. Health Psychology, 34(10): 992–1003

Woodgate, R.L. & Busolo, D.S. (2015). A qualitative study on Canadian youth’s perspectives of peers who smoke: an opportunity for health promotion BMC Public Health 15: 1301. https://doi.org/10.1186/s12889-015-2683-4

Toisiin tiloihin – kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti

Kirjoittaja: Minna Hautio.

Museoilla on vahva missio olla aktiivinen osa yhteisöä. Yleisötyön muodot ovat laajentuneet käsittämään yhä laajempia yleisöryhmiä ja toiminnan muotoja. Yksi uusista avauksista on ESR-rahoitteinen Museot innovaatioalustoina -hanke, jossa Aboa Vetus & Ars Nova -museo ja Tekniikan museo yhdessä Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) sekä Nuori Yrittäjyys ry:n kanssa parhaillaan tutkivat mahdollisuuksia käyttää museoita innovaatioiden sytykkeenä. Kohderyhmänä ovat nuoret korkeakouluopiskelijat ja tavoitteena on innovaatio-osaamisen lisäksi kehittää opiskelijoiden työelämätaitoja ja vaikuttamismahdollisuuksia.

Hankkeessa on toteutettu innovaatiokokeiluja museossa ajatushautomojen ja innovointikurssien muodossa. Ajatushautomoissa asiantuntijat johdattelivat ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, joiden työstämistä jatkettiin innovointikursseilla museosisältöjä ja innovaatioharjoitteita hyödyntämällä. Innovointikurssit pohjautuvat Nuori Yrittäjyys ry:n luomaan Let’s Innovate -konseptiin.

Innovaatioiden kohderyhmäkirjo ja tavoitteet asetettiin tarkoituksella mahdollisimman laajoiksi. Niissä ei, kuten ei myöskään ajattelussa, haluttu rajoittua pelkästään museoiden toimintakenttään. Museotiloja on käytetty työskentelyssä hyödyksi sekä fyysisinä tiloina että inspiraation virittäjinä. Innoitusta ja uusia ajattelukulkuja on houkuteltu esiin erilaisilla interventioilla, joissa on tehty pohtimiseen, eläytymiseen ja toisin ajattelemiseen liittyviä harjoituksia museoammattilaisten ja taiteilijoiden ohjaamina. Hankkeessa testatut harjoitteet on koottu työkirjan muotoon.

Prosessissa oppijoina ovat kurssille osallistuneiden opiskelijoiden lisäksi myös museoiden ja ammattikorkeakoulun ohjaajat ja asiantuntijat, sillä tavoitteena on kehittää kaikkien osapuolten innovaatiotoimintaosaamista. Lähtökohta on hedelmällinen: molemmissa instituutioissa oppiminen on tavoiteltava asia, mutta siinä missä museoiden lähtökohta ja tavoite on informaali oppiminen, määrittelee oppilaitoksen työtä pitkälti myös formaali oppiminen. Innovaatiotoiminta tuo nämä kaksi kiinnostavalla tavalla lähekkäin. Innovaatioissa olennaista on ajatusten vapaa liikkuvuus, törmäytys ja kiepauttelu. Formaaleiden rakenteiden on syytäkin astua syrjään vapaan ideointivaiheen tieltä. Kuitenkin ideat kaipaavat tuekseen myös rakennetta kyetäkseen muotoutumaan valmiiksi innovaatioksi. Tässä auttaa kurssin struktuuri ja tavoitteellisuus, ja, ehkä yllättäen, myös tiivis aikataulu. Tiukka aikataulutus erilaisine nopeatempoisine välitehtävineen pakottaa sanallistamaan ajattelua ja ottamaan riskejä, ja tuolloin yhteinen ajattelu voi tuottaa uusia innovatiivisia kombinaatioita. Informaali oppiminen puolestaan suosii ajattelua ilman rajoja ja selkeitä tavoitteita. Joskus sen tavoitteena voi olla pelkkä ajattelu itse. Toimintaympäristönä museon kaltainen informaali tila stimuloi vapaata assosiaatiota ja sillä on potentiaalia tuottaa absurdejakin ajatusyhtälöitä.

”Historian ja taiteen museossa työskentely loi syvyyttä kaikkeen tekemiseen.” (Opiskelijapalaute)

Uudenlainen toiminta uudenlaisissa ympäristöissä osoittautui monella tapaa hyödylliseksi: Oppilaitoksen ulkopuolisissa tiloissa järjestetty opetus on aina avartava kokemus niin opiskelijoille kuin lehtoreillekin. Kurssille osallistui Humakin kulttuurituotannon opiskelijoiden lisäksi opiskelijoita myös muista korkeakouluista, mikä toi tervetullutta monialaisuutta ja uutta näkökulmaa ajatteluun. Toiminnallisuus ja mielikuvallistaminen museoissa toivat työskentelyyn puolestaan tarvittavaa vääntömomenttia, jolla oma ajattelu saatiin hyvällä tavalla karkaamaan tavanomaisista uomistaan.

Opiskelijat kuvaavat palautteessaan museon olevan inspiroiva, virikkeellinen, innostava ja luovuutta lisäävä toimintaympäristö. Sen kuvailtiin lisäksi olevan rauhoittava ja esteettinen. Museoympäristön koettiin myös herättävän aivojen toimintaa, tarjoavan syvyyttä kaikkeen tekemiseen ja herättävän mielikuvituksen. Lyhyesti sanoen – sen nähtiin tarjoavan monipuolisesti sitä, mitä normaali luokkahuoneopetus yleensä ei tarjoa.

Formaalin oppimisen näkökulmasta oppimistavoitteet täyttyivät odotetulla tavalla: opiskelijat toteuttivat innovaatioprosesseja onnistuneesti, kaikkine vaiheineen. Ammattiosaamisen ja työelämätaitojen osalta kurssi on kehittänyt innovaatio-osaamisen lisäksi ainakin vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja, organisointi-, projektityö- ja suunnitteluosaamista sekä stressinsietokykyä. Informaalin oppimisen näkökulmasta vaikutukset ovat sekä kauaskantoisemmat että vaikeammin määriteltävissä. Oletettavaa on, että ainakin museoiden merkitys ja mahdollisuudet ovat kurssille osallistuneiden mielessä saaneet uusia ulottuvuuksia.

Kirjoittaja

Minna Hautio, FM, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, minna.hautio(at)humak.fi