Yhteistyö tukee Itämeren kehittämistä yhtenäiseksi matkakohteeksi

Kirjoittaja: Sanna-Mari Renfors.

Itämeri-strategian toteutuminen edellyttää maiden välistä yhteistyötä

Itämeri-strategian (Euroopan Komissio 2015) tavoitteena on luoda alueesta yhtenäinen matkakohde. Strategiassa Itämeri nähdään yhdeksi markkina-alueeksi, mikä edellyttää palvelujen yhteiskehittämistä ja -markkinointia. Erityisesti ns. Keskisellä Itämerellä eli Suomessa, Virossa ja Latviassa matkailuelinkeinon kansainvälinen kasvu on ollut nopeaa. Tämä on tuonut mukanaan erilaisia liiketoiminnan kehittämisen haasteita.

Keskisen Itämeren alueella matkailuelinkeino kärsii erityisesti dynaamisten yrittäjien ja osaavan henkilökunnan puutteesta. Maiden matkailustrategiat ja toimenpideohjelmat (Latvian elinkeinoministeriö 2017; Työ- ja elinkeinoministeriö 2018; Visit Estonia 2017) painottavatkin osaamisen työelämävastaavuutta ja työntekijöiden ammattitaidon vahvistamista kasvuun vastaamiseksi. Maissa halutaan myös edistää alan työntekijöiden liikkuvuutta, sillä työ ja näiden tekijät eivät kohtaa.

Alueen yhteisten, elinkeinosta ja sen kehittämisstrategioista nousevien osaamisvajeiden ja -tarpeiden vuoksi neljä Keskisen Itämeren korkeakoulua kehitti Satakunnan ammattikorkeakoulun johdolla uuden matkailuliiketoiminnan opintokokonaisuuden opetussuunnitelmineen (33 opintopistettä). Kyseisen “Boosting Growth of Tourism Business – Supporting the Development of the Central Baltic Area as a Coherent Tourism Destination” -opintokokonaisuuden tavoitteena on vahvistaa erityisesti alueen kansainvälisen matkailun kasvua ja kilpailukykyä. Opintokokonaisuuden lähtökohta nousee siten Itämeri-strategiasta.

Osaamisen yhteiskehittäminen merkittävässä roolissa

Opintokokonaisuus luotiin osallistamalla matkailuelinkeino mukaan suunnitteluprosessiin. Suunnittelun taustalla oli ajatus siitä, että ne toimijat ovat mukana sisällön määrittämisessä, joihin opetussuunnitelma suoraan vaikuttaa. Osaamistarpeiden hahmottamiseksi Suomessa, Virossa ja Latviassa haastateltiin siten yhteensä 103 matkailuelinkeinon toimijaa. Osa haastatteluista tehtiin fokusryhmissä, osa yksilöhaastatteluina. Haastateltavat edustivat laajasti erilaisia sektoreita ja toimijoita, jotka kytkeytyvät matkailupalvelujen tuottamiseen ja matkailun edistämiseen. Lisäksi suunnitteluvaiheessa kartoitettiin alueellisten ja kansallisten matkailustrategioiden sekä erilaisten toimialaraporttien näkökulmia aiheesta.

Kuva 1. Kansainvälinen tiimi haastatteli yli 100 matkailuelinkeinon toimijaa kolmessa maassa.

Laajan tutkimustiedon perusteella tunnistettiin ja linjattiin yhteiset, elinkeinolähtöiset osaamistarpeet Suomessa, Virossa ja Latviassa sekä valittiin näihin pohjautuvat opintojaksojen teemat. Uusi opintokokonaisuus sisältää kolme kuuden opintopisteen ydinopintojaksoa ja viisi kolmen opintopisteen osaamista täydentävää opintojaksoa, jotka yhdessä vastaavat ajankohtaisiin osaamistarpeisiin. Opintojaksotarjontaa rakennettaessa huomioitiin myös käynnissä olevat opetussuunnitelmat ja verrattiin elinkeinon tarpeita näiden sisältöihin.

Yhteistyössä syntyneet opintojaksot pilotoidaan englanniksi verkko-opintoina sekä yhteisenä innovaatioleirinä lukuvuonna 2018–2019. Tutkinto- ja vaihto-opiskelijoiden lisäksi opintojaksoille on ilmoittautunut runsaasti matkailualalla toimivia asiantuntijoita täydentämään osaamistaan.

Opetus toteutetaan suurimmaksi osaksi verkon välityksellä kansainvälisissä opiskelijatiimeissä. Elinkeino kytketään opiskeluun erityisesti case-työskentelyn kautta. Opiskelijat perehtyvät yhdessä Keskisen Itämeren matkakohteiden ja yritysten ajankohtaisin haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä esittelevät ratkaisujaan elinkeinolle. Opiskelijat myös hankkivat itse tietoa esimerkiksi haastattelemalla alan toimijoita omassa maassaan ja vertailevat tiedon perusteella yhdessä eri maiden toimintamalleja toisiinsa. Opiskelijat tapaavat myös kasvokkain viikon kestävällä innovaatioleirillä Virossa, jonka aikana tuotteistetaan Keskisen Itämeren yhteisiin luonto- ja kulttuuriresursseihin pohjautuvia matkailutuotteita ja tutustutaan paikalliseen matkailuelinkeinoon.

Lopuksi

Tämän prosessin merkittävin oppimiskokemus on ymmärryksen lisääntyminen siitä, miten matkailu toimialana ja sen käytänteet eroavat maittain. Vaikka Itämeri on maantieteellisesti suhteellinen pieni alue, matkailuala ja sen ilmiöt käsitetään sitoen ne omaan toimintaympäristöön ja kulttuuritaustaan. Jotta elinkeinoa voidaan kehittää maiden välisenä yhteistyönä, on ensin ymmärrettävä toisten sille antamat merkitykset.

Elinkeinon tarvitseman ydinosaamisen voidaan kuitenkin väittää olevan sama eri maissa. Matkailu on globaali bisnes, johon Itämeren maissa vaikuttavat samat muutostekijät. Tämän vuoksi elinkeinon haastattelujen tuloksissa ei ollut suuria eroja maittain – yhteiset osaamistarpeet hahmottuivat selkeästi. Näissä osaamistarpeissa ja käynnissä olevien opetussuunnitelmien sisällöissä huomattiin kuitenkin selkeitä eroavuuksia. Tämä osoittaa elinkeinon osallistamisen merkityksellisyyden.

Tässä katsauksessa mainittu opintokokonaisuus on kehitetty Interreg Central Baltic -rahoitteisesta hankkeessa. Opintokokonaisuudesta ja yhteisistä osaamistarpeista on saatavilla lisätietoa nettisivuilla: www.projectboosted.eu

Kirjoittaja

Sanna-Mari Renfors, FT, tutkijayliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna-mari.renfors(at)samk.fi

Euroopan Komissio. (2015). European Union Strategy for the Baltic Sea Region. Action Plan, Commission Staff Working Document, Brussels.

Latvian elinkeinoministeriö. (2017). Regional Survey of Tourism Development of Latvia. Haettu https://www.interregeurope.eu/fileadmin/user_upload/tx_tevprojects/library/file_1508254284.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2018). Matkailu 4.0 toimenpideohjelma. Haettu https://tem.fi/matkailu-4.0-toimenpideohjelma

Visit Estonia. (2017). Tourism in Estonia in 2016. Haettu https://static1.visitestonia.com/docs/3024432_tourism-in-estonia-2016.pdf

Digityökalu opinnollistamisessa – hyödyntämistä ja suunnittelua

Kirjoittajat: Katja Finnilä, Tommi Lehtonen, Sirpa Levo-Aaltonen.

Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) rakennusalan työnjohdon koulutuksessa hyödynnettiin opinnollistamiseen (ks. esim. Mäki, Moisio & Aura 2017, 9) yhtä digitaalista työkalua. Siinä opiskelijat käyttivät työpaikoilla ollessaan ohjelmistoa apuna suorittaessaan Työmaan projektityöt -opintojaksoa. Samanaikaisesti suunniteltiin digitaalisen työkalun soveltamista Toteemi-hankkeen pilottiin, missä ohjelmiston käyttäjiksi oli tarkoitus ottaa myös työpaikkaohjaajat. Tässä artikkelissa kuvataan Työmaan projektityöt -opintojaksojen toteutuksia ja opettajien kokemuksia niistä sekä ajatuksia, miten se auttoi pilotin suunnittelussa.

Työmaan projektityöt -opintojaksoilla ohjelmiston käyttöä opinnollistamisessa

TAMKissa rakennusalan työnjohdon koulutuksen opiskelijoilla on kolme eri projektityöopintojaksoa. Nämä opintojaksot toteutetaan yhteistyössä aitojen rakennustyömaiden kanssa. Opintojaksoilla opiskelijat pääsevät soveltamaan käytännössä TAMKissa oppimiaan asioita ja luomaan kontakteja yrityselämään. Opintojakson suorittamiseen on varattu yksi kokonainen päivä lukujärjestykseen ja oppiminen tapahtuu työmailla. Työmaan projektitöiden tarkoitus on tutustuttaa opiskelijat rakennustyömaan arkeen ja siellä tapahtuviin aitoihin työtehtäviin. Opiskelijat luovat kontakteja yrityksiin ja tätä kautta moni on saanut myös paikan kesätöille tai opinnäytteelle.

Työmaan projektityöt -opintojakso on kolmiosainen ja suoritetaan vuosikursseilla 1–3. Työmaan projektityöt 1 on viiden opintopisteen laajuinen, Työmaan projektityöt 2 on seitsemän opintopistettä ja Työmaan projektityö 3 on laajuudeltaan kuudesta kahdeksaan opintopistettä. Tutkimuksen alainen digitaalinen työkalu on ollut käytössä Työmaan projektityöt 1 ja 2 -opintojaksoissa lukuvuonna 2017–2018.

Projektityöt on laadittu siten, että opiskelijat kuormittaisivat mahdollisimman vähän työmaita. Opiskelijoille annetaan tehtävät viikoittaisella lähiohjaustunnilla sekä tehtävien tarkastus ja arviointi tapahtuvat aina ennen seuraavaa lähituntia, jossa opiskelijoille kerrotaan palaute edellisen viikon tehtävistä. Projektityö 1 ja 2 tehtävät tehdään pääsääntöisesti pareittain, aikuisryhmissä myös osin yksilötehtävinä.

Projektityö 1:n tehtävät on annettu siten, että niihin löytyy vastaus tutustumalla työmaahan ja sen asiakirjoihin. Projektityö 2:ssa opiskelija tekee jo autenttisia työtehtäviä ja suunnitelmia. Näin ollen projektityö 2:ssa tehtävien vastaukset eivät siis löydy suoraan asiakirjoista tai työmaalta, vaan opiskelija soveltaa koulussa oppimiaan tietoja tehdessään suunnitelmia, laskelmia, aikatauluja jne. Autenttisuus (Kukkonen & Marttila 2017, 82) onkin tärkeää mm. opiskelijan ammatti-identiteetin rakentumisessa.

Käytössä ollut digitaalinen ohjelmisto mahdollistaa opiskelijoiden tiimiytymisen 1–x henkilön tiimeihin. Esimerkiksi paritöissä molemmat tiimin jäsenet pystyvät samanaikaisesti tekemään tehtäviä yhdessä työskentelyalustassa ja molemmat näkevät toistensa tuotokset reaaliajassa. Opettaja antaa sähköiseen järjestelmään arviot ja palautteet päivätehtävien osalta projektitöissä 1 ja 2. Projektityö 1:ssä on viisi tehtäväpäivää ja projektityö 2:ssa noin kymmenen tehtäväpäivää. Opiskelijat saavat parikohtaisen palautteen ja arvion ohjelman kautta. Yleisellä tasolla tehtävien sisällöstä ja haasteista puhutaan viikoittaisella lähiopetustunnilla. Opintojaksojen arvosana muodostuu osapäivien suoritusten keskiarvon perusteella.

Projektityö 1 ja 2 -opintojaksoilla on ohjaajina kaksi opettajaa. Opettajat työskentelevät verkossa, opettavat lähiopetustunneilla sekä kiertävät myös rakennustyömailla ohjaamassa opiskelijoita. Työmaalla käydään yhdessä opiskelijoiden kanssa läpi viikon tehtäviä ja tämän lisäksi kierretään työmaalla katsomassa, mitä siellä tapahtuu. Usein kokeneen henkilön läsnä ollessa opiskelijoille herää paljon keskustelua ja kysymyksiä työmaan tapahtumista. Henkilökohtaisten opettajavierailuiden lisäksi opettajat ovat koko projektityöpäivän ajan tavoitettavissa puhelimitse, mikäli opiskelijat tarvitsevat neuvoa tehtävien tekemiseen.

Toteemi-hanke ja ohjelmiston soveltamisen suunnittelua pilottiin

TAMK on Toteemi-hankkeessa (Toteemi n.d.) kehittämässä ja pilotoimassa keinoja, jotka mahdollistavat opiskelijoiden työpaikoilla tapahtuvan osaamisen kehittymisen tunnistamisen ja tunnustamisen koulutuksen aikana sekä myös mahdollistavat yrityksiä tunnistamaan ja kehittämään omia osaamisiaan uudella tavalla. TAMKin osahanke edistää joustavien yksilöllisten opintopolkujen toteutumista sekä työn opinnollistamista. Opiskelija saa työelämän vaatimaa osaamista. Hankkeessa ovat mukana TAMKin tekniikan yksiköt, ammatillinen opettajankoulutus ja useita pirkanmaalaisia yrityksiä.

TAMKin osahankkeessa luodaan ja pilotoidaan osaamissopimuksen malli sekä yrityksen ja korkeakoulun välille että osaksi opiskelijan henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa. Osaamissopimuksen tavoitteena on saada opiskelijan ja elinkeinoelämän osaamistarpeet kohtaamaan. Opiskelija kerryttää sellaisia osaamisia, jotka lisäävät kohdeyrityksen strategista osaamista ja kasvupotentiaalia. Osana osaamissopimusta kehitetään myös digitalisaatiota hyödyntäviä työkaluja kertyvän osaamisen seurantaan.

Kokemukset Työmaan projektityöt -opintojaksoilla käytetystä ohjelmistosta innoitti kehittämään ohjelmistoa myös yhteen Toteemi-hankkeen pilottiin. Opettajien osaaminen ja kokemukset ohjelmiston käytöstä edesauttoivat digityökalun kehittämistä pilottia varten. Tavoitteena oli, että saadaan opinnollistamista mukaan myös teoriapainotteiselle opintojaksolle ja että pilotissa työpaikkaohjaajat myös hyväksyvät opintojaksoon liittyvät opiskelijan yksilölliset osaamistavoitteet. Näin tarkoituksena oli saada kokemusta ja mallia opinnollistamiseen niin, että myös työpaikoille voidaan asiasta selkeästi viestiä, kun osaamissopimuksista aletaan heidän kanssaan keskustella.

Hankkeen ensimmäiseksi pilottiopintojaksoksi valikoitui Työturvallisuus-opintojakso, jossa aiemmista toteutuksista poiketen otettiin näytöt osaksi opiskelua. Työturvallisuus-opintojakson toteutus suunnattiin monimuoto-opiskelijoille, jotka kartuttaisivat pääasiassa työpaikoilla ja itsenäisesti opiskellen osaamistaan opintojakson osaamistavoitteiden mukaisesti korkeakoulussa tapahtuvan lyhyen lähiopetuksen lisäksi. Siten Työturvallisuus-opintojaksolle alettiin suunnitella jo aiemmin Projektityö 1:ssä ja 2:ssa kokeillun digitaalisen ohjelmiston soveltamista.

Käytössä olevaan digitaalista ohjelmistoa on kehitetty opinnollistamisen tarpeisiin alusta alkaen. Opiskelijalle käyttöliittymä on helppo, myös mobiililaitteella. Opettajan työssä etuja ovat tehtävien tarkastuksen nopeus sekä välittömän palautteen antaminen tehtäväkohtaisesti. Ohjelmassa on mahdollista tehdä myös päiväkirjatyyppistä työskentelyä, mikäli opintojakson toteutus sitä vaatii. Keskustelufoorumi-toiminto on kehitteillä. Opiskelijat kokevat ohjelmiston käytön mielekkääksi, koska käyttöliittymä on yksinkertainen. Opettaja voi valinnan mukaan muokata tehtävästä esimerkiksi tekstinsyöttökentän, tiedosto- tai kuvapalautuksen, monivalinnan, täydennystaulukon tai muita erilaisia tehtävätyyppejä. Pilottia varten tarvittiin lisää toiminnallisuuksia ohjelmistoon. Ohjelmistoa myös kehitetään eteenpäin pilotista saatujen palautteiden avulla.

Projektitöissä saatujen kokemusten perusteella ohjelman peruskäyttö sujui jo hyvin, mutta työssäoppimisen käyttöön ohjelmaan pyydettiin lisäämään ”näyttötehtävä”-niminen tehtävätyyppi aiempien päivä- ja viikkotehtävien rinnalle. Lisäksi koska pilotissa on tavoitteena sitouttaa opiskelija tiettyihin osaamistavoitteisiin, haluttiin ottaa käyttöön työkalu, jolla opiskelija määrittää ennen tehtävän aloitusta, millä keinoin hän aikoo täyttää opintojakson osaamistavoitteet. Pilotissa opiskelijalle nimetty työpaikkaohjaaja arvioi opiskelijan tekemän suunnitelman ja varsinaisen käytännön näytön opettajan lisäksi. Tämä tapahtuu sähköpostitse ohjelmistolinkin avulla, jossa työpaikkaohjaaja arvioi suorituksen ”hyväksytty/hylätty” -asteikolla. Aiemmat kokemukset ohjelmiston käytöstä Työmaan projektityöt -opintojaksoilla auttoivat paljon pilotin suunnittelussa, missä tavoitteena oli soveltaa yhtä digitaalista työkalua osaamisen seurantaan.

Kirjoittajat

Katja Finnilä, DI, RI, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, Rakennusalan työnjohdon koulutus, katja.finnila(at)tamk.fi

Tommi Lehtonen, Ylempi AMK, Lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, Rakennusalan työnjohdon koulutus, tommi.lehtonen(at)tamk.fi

Sirpa Levo-Aaltonen, TkL, KTM, Yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, sirpa.levo-aaltonen(at)tamk.fi


Kukkonen, H. & Marttila, L. 2017. Kuviteltua todellisuutta – ammattikorkeakoulu oppimisen ja opiskelun ympäristönä. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Haettu 4.5.2018 osoitteesta http://www.tamk.fi/web/tamk/-/kuviteltua-todellisuutta-ammattikorkeakoulu-oppimisen-ja-opiskelun-ymparistona

Mäki, K., Moisio, A. & Aura, P. (toim.) 2017. Kolme kulmaa opinnollistamiseen – opas opinnollistamisen ratkaisuista, työkaluista ja vinkeistä. Haaga-Helian julkaisut 7/2017. Helsinki: Grano.

Toteemi (n.d.). Toteemi – Työstä oppimassa, työhön. Haettu 4.5.2018 http://www.amktoteemi.fi/fi

Projektioppimisella kiinni työelämään ja alakohtaiseen osaamiseen

Kirjoittajat: Anu Hilli ja Outi Virkkula.

Projektioppiminen on oppimisen menetelmä, jossa käytännön toiminnasta muodostetaan projekti, kehittämistehtävä. Projektilla on selkeät tavoitteet, aikataulu ja resurssit. Ongelmalähtöisen oppimisen keskiössä on oppijan kyky tunnistaa tärkeimmät ongelmat ja tietää, miten niiden ratkaisemisessa edetään. Ongelmaperustainen projektioppiminen yhdistää nämä molemmat oppimisen näkökulmat. Menetelmä soveltuu hyvin erilaisiin tuotanto-, tutkimus- ja kehittämisprojekteihin, joita toteutetaan yhdessä yritysten tai muiden toimijoiden kanssa.

Ongelmaperustainen projektioppiminen edistää opiskelijoiden varhaista kiinnittymistä työelämään. Oulun ammattikorkeakoulun tarjoamissa agrologiopinnoissa työelämään kiinnittyminen aloitetaan jo ensimmäisenä opiskeluvuotena, jolloin työelämäkontaktit ovat sidoksissa pääasiassa maatilatalouteen. Toisena ja kolmantena opiskeluvuotena toimintaympäristö laajenee ja mukaan tulevat maaseutuyritysten ja -alueiden kehittäminen. Kolmannen vuoden agrologiopiskelijat ovat lukuvuoden 2017–2018 aikana osallistuneet kolmeen 15 opintopisteen laajuiseen ja projektimaisesti toteutettuun omaa ammattiosaamista kehittävään oppimiskokonaisuuteen. Projektiryhmien aiheina ovat olleet aidot työelämäcaset: maatilan kokonaisvaltainen kehittäminen, kiertotalous ja innovaatiosuunnittelu sekä maaseutumatkailun kehittäminen.

Projektityöskentely edellyttää opiskelijoilta vahvaa sitoutumista, joten opiskelijoiden on pidettävä projektia kiinnostavana ja haastavana. Projektin tulee edistää opintojakson osaamiselle asetettuja tavoitteita. Lisäksi projektin on vastattava sopivaa vaatimustasoa, jotta se saadaan määräajassa toteutettua. Tämä asettaa monenlaisia vaatimuksia yhteistyölle. Projektityöskentely edellyttää opettajilta sitoutumista, vuorovaikutteisen ilmapiirin rakentamista ja aktiivisia ohjauskohtaamisia. Ohjauksessa on kyettävä tukemaan sisällöllisiä kysymyksiä ja prosessin etenemistä.

Projektioppimisessa opettajan hyvät ohjaustaidot ovat keskeisiä. Ohjauksen ensisijaisena tavoitteena ovat opiskelijoiden ammatillinen kasvu, oppimisvalmiuksien ja tutkivan työotteen kehittäminen.
Alakohtaiset työelämälähtöiset projektit antavat opiskelijoille hyvän mahdollisuuden osoittaa sekä kehittää omaa osaamistaan ja agrologin ammattitaitoa. Opintojen loppuvaiheessa suoritetut projektit toteutetaankin opiskelijajohtoisesti ja eri rooleissa. Opiskelijoilla on päävastuu projektin onnistumisesta. Osalla opiskelijoita on aiemmin hankittua työkokemusta ja yhteistyöverkostoja, joiden kautta työelämään kiinnittymistä on jo tapahtunut. Osalla opiskelijoita oman uran suunnittelu on vasta alkuvaiheessa.

Projektioppiminen tuottaa opiskelijoille uusia työelämäkontakteja. Erilaisten toimijoiden kanssa yhteistyössä toteutetut projektit antavat monipuolisen kuvan alasta ja sen toimintaympäristöstä. Lisäksi projektien kautta voi avautua uusia yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi opinnäytetyönä tai harjoittelumahdollisuutena. Yhteistyötaholle opiskelijaprojekti antaa käyttöön mittavan opiskelijaresurssin, ”tuoreet silmät”, joita motivoi aito työelämäcase. Se, että oma osallistuminen aidosti vaikuttaa maaseutuyrittäjän, maaseututoimijan toiminnan kehittämiseen, on opiskelijalle tärkeää.

Kirjoittajat

Hilli Anu, FT, metsätalousinsinööri, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, anu.hilli(at)oamk.fi

Virkkula Outi, KL, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, outi.virkkula(at)oamk.fi

Osaavaa ohjausta Master-opiskelijalle työssä ja opiskelussa

Kirjoittaja: Kirsti Kehusmaa.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat eli Master-opiskelijat ovat työelämän ja opiskelun taitureita monessa merkityksessä. Tai ainakin heidän edellytetään sitä usein olevan jo opintojen alkaessa. Master-tutkintoa suoritetaan pääsääntöisesti työn ohessa. Opinnot ja oppimistehtävät linkitetään omaan työhön eri tavoin ja moni tekee myös opinnäytetyönsä kehittämisprojektina työnantajalleen. Parhaimmassa tapauksessa oppimisen vaikutukset siirtyvät laaja-alaisesti työpaikalle hyödyttämään liiketoimintaa ja/tai työyhteisöä laaja-alaisesti. Opiskelija pystyy kehittämään osaamistaan ja työtään sekä samalla omia uramahdollisuuksiaan.

Pahimmassa tapauksessa Master-opiskelu sitoo opiskelijan työnantajaan, jonka palveluksessa hän ei halua pysyä tai työhön, joka ei häntä motivoi enää. Opintovapaa mahdollistaa joillekin irtioton nykyisestä työpaikasta, mutta opinnäytetyöaiheen ja uuden toimeksiantajan löytäminen opintovapaalla voi puolestaan tuottaa haasteita. Osa opiskelijoista ryhtyy yrittäjiksi opintojen aikana tai valmistelee oman yrityksen perustamista. Opiskelijoita voi motivoida myös toive siirtyä urallaan eteenpäin tehtäviin, joissa edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa.

Moni Master-opiskelija elää ruuhkavuosiaan sovittaen yhteen lasten hoitoa, omista ikääntyvistä vanhemmista huolehtimista, työtä ja opiskelua. Lyhyellekin opiskeluajalle saattaa kasautua useita elämää mullistavia tekijöitä: työpaikalla tapahtuu merkittäviä muutoksia, työpaikka, opiskelija tai joku hänen perhepiirissään sairastuu vakavasti, avioliitto hajoaa.

Master-opiskelija on usein vaativissa asiantuntija- tai esimiestehtävissä toimiva ammattilainen, jolle on kertynyt työelämän osaamista vuosien ajalta. Hän on ehkä jo aiemmin suorittanut työn ohessa alemman korkeakoulututkinnon tai muita opintoja. Tämä saattaa luoda harhakuvan, että Master-opiskelija luovii sujuvasti läpi opintojen ilman erityistä ohjaustarvetta. Tosiasiassa ohjaustarve vaihtelee voimakkaasti yksilön ja hänen kulloisen tilanteensa mukaan.

Ohjaajan monet kasvot

Opinnäytetyön tekeminen merkitsee jokaiselle opiskelijalle ohjaussuhdetta, osalle opiskelijoista ehkä ainoaa ohjaussuhdetta opintojen aikana. Toisaalta juuri opinnäytetyön tekeminen on useimmille opintojen suurin ponnistus. Opinnäytetyön ohjauksella on keskeinen rooli opintojen sujuvoittamisessa ja mielekkyyden takaamisessa.

Haaga-Heliassa on käynnistetty yhden Master-koulutusohjelman puitteissa malli, jossa sama opettaja vastaa oman pienryhmänsä opintojen ja opinnäytetyön ohjauksesta koko opiskelun ajan. Meneillään olevassa kaikkia Haaga-Helian Master-ohjelmia koskevassa opetussuunnitelmauudistuksessa kehitetään opinnäytetyön ja opintojen ohjauksen prosesseja hyödyntäen kokemuksia mm. tästä mallista.

Opinnäytetyön ja opintojen ohjauksen yhdistäminen tukee hyvin opiskelujen edistymistä, mutta siihen liittyy myös joitakin haasteita. Saman opettajan tulisi olla paitsi kykenevä, myös motivoitunut ohjaamaan sekä opintoja että opinnäytetöitä. Tämän lisäksi ohjaajan pitää pystyä käsittelemään opiskelijan kanssa tämän uraan tai elämäntilanteeseen liittyviä, monesti varsin haasteellisia asioita. Henkilökohtaisen opintosuunnitelman, oppimistehtävien ja opinnäytetyön tulee muodostaa looginen kokonaisuus, joka tukee parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijan urakehitystä ja osaamistavoitteita – nykyisessä ja tulevissa tehtävissään.

Opettajatiimi monipuolisen ohjauksen takaajana

Kaiken edellä mainitun ja lisäksi syvällisen asiaosaamisen yhdistyminen samassa opettaja-ohjaajassa on harvinaista. Eräs vaihtoehtoinen ratkaisu on tiimiopettajuus, joka mahdollistaa monipuolisen tuen Master-opiskelijoille. Haaga-Helian Master-koulutuksen uudistuksessa pohditaan parhaillaan mallia, jossa Master-opettajatiimi vastaisi oman osaamisalueensa opintokokonaisuuden ohessa myös samaan osaamisalueeseen liittyvien opinnäytetyöryhmien ja -tekijöiden ohjauksesta. Vaikka asiaosaaminen toimii tässä mallissa opettajatiimin kokoavana tekijänä, on toivottavaa, että tiimissä olisi monipuolisesti ohjauksellista, pedagogista, työelämä- ja TKI-osaamista.

Ohjaustyössä on huomioitava ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan monet mahdollisuudet, jotta opinnäytetyöt ja opinnot kytkeytyvät hanketyöhön soveltuvin osin. Opettajatiimin tai jonkun sen jäsenen integroituminen TKI-toimintaan on aika lailla välttämätöntä, jotta tämä yhteys saadaan syntymään. Ohjaus- ja opetustyössä tarvitaan kattavaa työelämätuntemusta ja monipuolisia verkostoja paitsi ohjaukseen, myös opinnollistamiseen, opintojen suunnitteluun ja kehittämiseen sekä opinnäytetyöaiheiden kartoittamiseen. Haaga-Heliassa Work & Study -malliksi konseptoitu opinnollistaminen on Master-opinnoissa vielä suhteellisen vähän hyödynnetty mahdollisuus. Erityisen toivottavaa olisi saada aikaiseksi Master-koulutuksiin Work & Study -opintokokonaisuuksia, joissa opinnollistamista voitaisiin suunnitella ja toteuttaa myös ryhmissä. Esimerkiksi yrittäjäksi ryhtyville tai omaa yritystään kehittäville Master-opiskelijoille Work & Study -opinnot tuntuvat toimivan hyvin.

Opettajatiimissä työelämäosaaminen ja -kontaktit sekä niiden hyödyntämismahdollisuudet moninkertaistuvat verrattuna yhden opettajan resursseihin. Hyväksi havaitut ohjaamisen käytännöt leviävät ja osaaminen kasvaa opettajatiimin sisällä yhteisten kokemusten myötä. Opiskelija tarvinnee jatkossakin yhden henkilökohtaisesti nimetyn ohjauksesta vastaavan henkilön, mutta opettajatiimi tuo mukanaan laajempaa ja monipuolisempaa asiantuntemusta ja tukea opiskelun ja ohjauksen erilaisiin tarpeisiin.

Robotti avuksi

Ohjaustyöhön sisältyy merkittävä määrä rutiiniluonteista työtä ja neuvontaa yhä uudestaan toistuvista teemoista. Tekoälyyn perustuvat oppimisanalytiikan ratkaisut ja chatbotit ovat jo tulossa ohjaustyön tueksi. Haaga-Helian Master-opinnoissa on pilotoitu tekoälyn hyödyntämistä opintojakson ”co-teacherinä”. Kehitystyötä tullaan jatkamaan tällä saralla, jotta edellä kuvatut opettajatiimit voidaan vapauttaa rutiiniluontoisemmasta ohjaustyöstä. Haaga-Helian Master-opetussuunnitelmauudistuksen tavoitteena on luoda entistä parempia mahdollisuuksia monimuotoisiin, monialaisiin ja yksilöllisesti suunniteltaviin opintopolkuihin. Tämä edellyttää puolestaan entistä henkilökohtaisempaa opinto-ohjausta. Samaan aikaan rutiinimainen ja toistuva ohjaus ja neuvonta on pystyttävä hoitamaan opiskelijaa hyvin palvellen.

Tulevaisuudessa tekoälyä hyödyntävät ratkaisut pystyvät entistä vaativampaan ohjaustyöhön. Niiden avulla tunnistetaan opiskelun pullonkauloja, kohdistetaan ohjausta ja tukitoimia, autetaan yksilöllisten oppimispolkujen suunnittelussa, mahdollistetaan monipuolista arviointia ja palautteiden hyödyntämistä. Ihanteellisessa tilanteessa opettajat ja ohjaajat yhdessä näiden teknologisten ratkaisujen kanssa luovat oppimiskokemuksia, jotka tukevat opiskelijaa läpi opiskeluajan ja kannustavat elinikäisen oppimisen tielle. Ehkä näin opiskelijoistamme tulee paitsi todellisia työelämän mestareita ja ajankäytön mastereita, myös oppimisen ammattilaisia?

Kirjoittaja

Kirsti Kehusmaa, Tekn.lis. (työpsykologia ja johtaminen) Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Kehityspäällikkö, Master-ohjelmat, kirsti.kehusmaa(at)haaga-helia.fi

Onko työelämässä pakko reflektoida? 

Kirjoittajat: Marja Kopeli, Aija Hietanen, Kaarina Sirviö.

Työelämämentori lokakuussa 2017: ”Kerrotko vielä mitä tarkoittaa reflektointi.”
Savonian visio: ”Savonia on Suomen vaikuttavin ammattikorkeakoulu 2020.”

Mikä yhdistää yllä olevaa kahta ilmeisen irrallista lausetta? Vastaus: Savonia-ammattikorkeakoulun suuhygienistikoulutus, joka toteutuu satelliittina Päijät-Hämeessä.

Savonia, Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, Heinolan kaupunki ja Lahden ammattikorkeakoulu aloittivat vuonna 2017 sopimuspohjaisen koulutusyhteistyön, jonka tarkoituksena on vastata Päijät-Hämeessä olevaan suuhygienistien työvoimatarpeeseen. Syksyllä 2017 aloittanut suuhygienistien opiskelijaryhmä jakaantuu kahtia; Kuopiossa on 25 ja Päijät-Hämeessä 15 opiskelijaa. Päijät-Hämeen ryhmän opiskelijoista kaikki opiskelevat työn ohessa, ja heidän integroitumisensa päiväopiskeluryhmään mahdollistetaan digitalisaatiota ja työelämäläheisyyttä hyödyntävillä pedagogisilla ratkaisuilla.

Päijät-Hämeen satelliittilaisilla on opiskelunsa tukena Savonian normaalin opetus- ja ohjaushenkilöstön lisäksi heidän työnantajansa nimeämät työelämämentorit. Työelämämentori kulkee opiskelijan rinnalla opintojen alusta loppuun. Hänen keskeisenä tehtävänään on tukea opiskelijan ammatillista kasvua ja vahvistaa kiinnittymistä tulevaan suuhygienistin ammatti-identiteettiin ja työelämään.

Mentori ja opiskelija laativat sopimuksen, jossa määritellään mentoroinnin tavoitteet ja teemat sekä sovitaan mm. mentoritapaamisten ajankohdat. Yleensä opiskelija ja mentori tapaavat sovitusti kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi mentori osallistuu opiskelijan oppimisprosessiin ja osaamisen kehittymisen arviointiin kommentoimalla opiskelijan henkilökohtaiseen oppimisympäristöönsä (PLE) tekemää puolivuosireflektiota.

Alun sitaatissa oleva työelämämentorin kysymys reflektoinnista osuu mentoroinnin ytimeen. Reflektion avulla ihminen tulee tietoiseksi omista vahvuuksistaan ja kehittymistarpeistaan. Korkeakoulutettujen keskeisiä tulevaisuuden työelämätaitoja on innovointi- ja kehittämisosaaminen. Reflektiotaito on edellytys innovoinnille ja kehittämiselle, koska se antaa välineet tarkastella asioita ja ilmiöitä eri näkökulmista.

Reflektointi ei ole helppoa. Sekä mentorin että opiskelijan on helppo alkaa kuvata toimintaa ja sitä, mitä on tehty. Reflektiossa kuitenkin pitäisi kuvata, mitä oman pään sisällä on tapahtunut: mikä on muuttunut, mitä on ihmetellyt tai hämmästellyt, mikä on ollut hankalaa, miten osaaminen on kehittynyt ja kaikkiin näihin liittyvä ”miksi”. Reflektointi vaatii avoimuutta ja rohkeutta, ja omien kokemusten auki kirjoittaminen toiselle edellyttää luottamuksellista suhdetta mentorin ja opiskelijan kesken.

Savonian satelliitissa sekä opiskelijat että mentorit kirjoittavat reflektiota. Savonia järjestää OKM:n erillisrahoittaman Toteemi-hankkeen tuella mentoreille valmennuksen. Valmennus koostuu kolmen vuoden aikana seitsemästä lähitapaamisesta, joissa käsitellään mm. oppimis- ja ohjaustyylejä, osaamisen arviointia, palautteen antamista, reflektiotaitojen ohjaamista, ammatillista kasvua ja dialogisuutta.  Lisäksi lähitapaamisissa jaetaan kokemuksia jo toteutuneista mentoritapaamisista ja harjoitellaan erilaisia vuorovaikutustilanteita. Lähitapaamisten välissä valmennettavat pohtivat omaa kasvuaan mentorina. Mentoreiden oma reflektointi antaa heille valmiuksia kommentoida opiskelijoiden tekstejä osaamisen kehittymisestä.

Savonia tähtää pedagogisilla ja koulutusvastuitaan koskevilla ratkaisuilla visionsa mukaisesti vaikuttavuuteen. Vaikuttavuus syntyy vastaamisesta ennakoivasti työelämän tarpeisiin. Päijät-Hämeen satelliitissa käytettävä mentorointi kiinnittää opiskelijat työelämään uuden ammattinsa roolissa ja rakentaa heille uutta ammatti-identiteettiä.  Savonia kouluttaa sosiaali- ja terveysalalle kehittämis- ja innovointitaitoisia ja reflektiivisen ammattikäytännön omaavia asiantuntijoita.

Kirjoittajat

Marja Kopeli, FM, koulutusvastuusuunnittelija, Savonia-ammattikorkeakoulu, marja.kopeli(at)savonia.fi

Aija Hietanen, THM, terveydenhuollon lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, aija.hietanen(at)savonia.fi

Kaarina Sirviö, TtT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu, kaarina.sirvio(at)savonia.fi

PLE ja Open Badge – työhön kiinnittymisen työvälineinä 

Kirjoittajat: Aija Hietanen ja Anna-Leena Ruotsalainen.

Henkilökohtainen oppimisympäristö (Personal Learning Environment, PLE) ja työelämäläheiset osaamismerkit (Open Badge) kiinnittävät Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijat työelämään jo opintojen aikana. Niiden avulla opiskelija tekee näkyväksi osaamisensa ja ne verkostot, joissa osaaminen on kehittynyt. Ne toimivat samalla myös työnhaun dokumentteina ja elinikäisen oppimisen työkaluina. Henkilökohtainen oppimisympäristö kulkee opiskelijan mukana oppilaitoksesta työelämään ja jatkokoulutuksiin. Savonia-ammattikorkeakoulun terveysala, tekniikka ja liiketalous aloittivat ensimmäiset PLE-kokeilut yhteistyössä työelämän kanssa jo 10 vuotta sitten. Terveysalalla kehittämistyö jatkuu edelleen mm. Lahden ammattikorkeakoulun koordinoiman EU-rahoitteisen TEHTY – tehokkaasti työelämään -hankkeen vauhdittamana, jossa Savonia-ammattikorkeakoulun tehtävänä on kehittää työelämäläheisiä osaamismerkkejä PLE:n osaksi. Tässä hankkeessa pilottiryhmänä toimivat fysioterapeuttiopiskelijat.

Terveysalan opiskelijat rakentavat ensimmäisen lukukauden aikana henkilökohtaiset oppimisympäristöt Savonia-ammattikorkeakoulun blogipalvelimelle. Opiskelijat aloittavat työskentelyn omassa PLE:ssään opiskeluun liittyvien harjoittelujen yhteydessä. Ennen harjoittelujakson alkua opiskelija kirjaa ylös lähtötasonsa ja tavoitteensa. Harjoittelujakson aikana opiskelija reflektoi merkittäviä oppimiskokemuksiaan ja sen päättyessä tekee loppuyhteenvedon oppimisestaan ja uusista kehittymistavoitteistaan. Koko prosessissa ovat mukana opettaja ja harjoittelun ohjaaja työelämästä. He kommentoivat, antavat palautetta ja ohjaavat opiskelijan oppimisprosessia, jossa teoria ja käytäntö yhdistyvät konkreettisella tavalla. Opiskelijan, opettajan ja työelämän ohjaajan välille syntyvä kiinteä vuoropuhelu on osa opiskelijan ammatillisen kasvun prosessia. Näin toteutettuna kasvuprosessi tulee näkyväksi ja sitä on helppo tarkastella jälkikäteen. Jokainen harjoittelujakso raportoituu ja tallentuu opiskelijan henkilökohtaiseen oppimisympäristöön muodostaen sinne sitä työelämäverkostoa (Personal Learning Network, PLN), jossa ammatillinen osaaminen on kehittynyt.

Harjoittelujaksojen lisäksi henkilökohtainen oppimisympäristö sisältää opiskelijan puolivuosireflektiot osaamisen kehittymisestä suhteessa opetussuunnitelman tavoitteisiin sekä uuden tiedon integroitumisesta aiemmin opittuun. Opiskelija voi personoida oppimisympäristöään haluamallaan tavalla tuottamalla sinne monimediaista sisältöä, joka tekee hänen osaamisensa ja verkostonsa näkyväksi. PLE:n keskeisiä sisältöjä ovat mm. substanssiosaaminen, opinnäytetyö, työhistoria, täydennyskoulutukset, harrastukset, kansainvälinen toiminta, video-cv ja osaamismerkit.

Tehokkaasti työelämään -hankkeessa kehitetään henkilökohtaisten oppimisympäristöjen lisäksi työelämäläheisiä Open Badgeja eli osaamismerkkejä. Osaamismerkkien työstäminen aloitettiin työelämätyöpajoissa, joihin kutsuttiin fysioterapeutteja työelämästä ja fysioterapiaopiskelijoita. Työpajoissa pohdittiin, miten työ ja työn osaamisvaatimukset tulevat muuttumaan vuoteen 2030 mennessä. Työpajoissa nousseista tulevaisuuden osaamisista laadittiin kysely, joka lähetettiin laajemmalle työelämäedustajien joukolle ja heitä pyydettiin asettamaan osaamiset tärkeysjärjestykseen. Tämän prosessin tuloksena tärkeimmiksi fysioterapeuttien tulevaisuuden osaamisiksi nousivat tiimiosaaminen, yrittäjyysosaaminen, kehittämis-innovointiosaaminen, kuntoutusteknologiaosaaminen ja kansainvälisyysosaaminen. Näistä osaamisista työstettiin osaamismerkkien kriteerit yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Opiskelija voi hakea itselleen osaamismerkkiä, jonka kriteerien mukainen osaaminen hänen tulee osoittaa henkilökohtaisessa oppimisympäristössään. Osaamismerkein vahvistettu PLE antaa rekrytoijalle laajempaa tietoa työnhakijan osaamisesta ja halusta kehittää itseään.

Henkilökohtainen oppimisympäristö ja työelämäläheiset osaamismerkit kiinnittävät opiskelijan työelämään jo opintojen alusta lähtien. Oppimisprosessit ja osaaminen tulevat näkyviksi niin opiskelijalle itselleen, opettajille että työnantajille. Työelämä osallistuu aktiivisesti opiskelijan oppimisprosessiin: ”Nyt saa kiinni opiskelijan ajattelusta”, kuten eräs harjoittelun ohjaaja totesi. Samalla toteutuu oppimisen omistajuus ja opiskelijan reflektointitaidot kehittyvät. Lisäksi opiskelijan minäpystyvyys ja tulevaisuususko vahvistuvat.

Kirjoittajat

Aija Hietanen, THM, terveydenhuollon lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, aija.hietanen(at)savonia.fi

Anna-Leena Ruotsalainen, THM, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, anna-leena.ruotsalainen(at)savonia.fi

Kuinka kansainväliset opiskelijat saadaan työllistymään?

Kirjoittajat: Anna Ollanketo ja Milla Roinainen.

Kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita halutaan entistä tuloksellisemmin integroida Suomen työmarkkinoille ja yhteiskuntaan. Kilkas – Kilpailukykyä ja kasvua ulkomaalaisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi –hankkeen tavoitteena oli rakentaa kaikki ammattikorkeakouluja palveleva toimintamalli ulkomaalaisen korkeakouluopiskelijan työllistymisen edistämiseen Suomessa. Hanke on rahoitettu Euroopan sosiaalirahastosta.

KILKAS-hanketta koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk), ja se muodosti verkoston yhdessä Oulun, Seinäjoen, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulujen kanssa. Hankkeessa ammattikorkeakoulut tekivät omia paikallisia kokeiluja ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi erityisesti liiketalouden opiskelijoiden parissa. Samaan aikaan kansallisessa työryhmässä prosessoitiin yhteistä toimintamallia.

Toimintamalli ja ketterät kokeilut

KILKAS-toimintamallin (Xamk n.d.) kohderyhmänä ovat kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja ammattikorkeakoulujen henkilökunta. Mallin opiskelijoille suunnatussa englanninkielisessä versiossa kannustetaan ja ohjataan opiskelijaa kiinnittämään huomiota työllistymiseen opintojen alusta saakka (kuvio 1). Toimintamallin avulla opiskelijalle kerrotaan suomen kielen opintojen tärkeydestä, verkostoitumisesta Suomessa, työharjoittelusta, työelämäprojekteista, urasuunnittelusta ja mahdollisuuksista työllistyä Suomessa. Kaikkien opiskelijoiden tavoitteena ei ole työllistyä suomalaiseen yritykseen heti ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen, minkä vuoksi heille on kerrottu myös mahdollisuudesta perustaa yritys ja jatkaa opintoja. Malli on kuvattu ammattikorkeakoulututkintoa suorittaville ulkomaalaisille opiskelijoille, mutta sitä voi hyödyntää myös eri tutkintoasteilla.

Kuvio 1. Englanninkielinen KILKAS-toimintamalli kansainvälisille opiskelijoille.

Mallin suomenkielisessä versiossa (kuvio 2) kuvataan opiskelijan opintopolku, jossa tuetaan opiskelijan integroitumista ja työllistymistä Suomeen. Malli toimii työkaluna ohjaus- ja opetustyötä tekeville tukemalla koulutusohjelmasuunnittelua, opiskelijan opinto- ja uraohjausta ja työelämäyhteistyön kytkemistä opintoihin koko opiskeluprosessin ajaksi.

Kuvio 2. Suomenkielinen KILKAS-toimintamalli opetus- ja ohjaushenkilöstön tueksi.

Toimintamalliin kuuluvissa ketterissä kokeiluissa on kuvattu paikallisia työllistymistä edistäviä toimenpiteitä, joita ammattikorkeakouluissa tehtiin hankkeen aikana. Onnistunut kokeilu oli esimerkiksi Career path – kansainvälisen opiskelijan polku työllistymiseen Suomessa, jossa paikalliset asiantuntijat TE-toimistosta, Uusyrityskeskuksesta, kehittämisyhtiöstä ja yrityksistä pitivät tietoiskuja työnhakemisesta, yrityksen perustamisesta, yrityksen rekrytointiprosesseista sekä alueen yritysrakenteesta ja suhdanteista (Xamk n.d.).

Uraohjauksen ketterässä kokeilussa, Job mentor -ohjelmassa, suomalaiset opiskelijat perehdyttivät kansainväliä opiskelijoita. Ohjelman tavoitteena oli perehdyttää kansainväliset opiskelijat suomalaiseen työkulttuuriin sekä antaa tietoa työmarkkinoista, työnhakemisesta, palkkauksesta ja työsuhteen solmimisesta. Job mentor -ohjelma antoi mahdollisuuden tavata ja verkostoitua suomalaisten kanssa sekä kehittää itseään suomalaisille työmarkkinoille. Mentorin avulla voi myös vahvistaa suomen kielen taitoa. (Järvinen, Ollanketo & Siitonen, 81–83.)

Erilaiset suomen kielen opetukseen liittyvät kokeilut olivat myös hyvin menestyksekkäitä. Turun ammattikorkeakoulun Business Finnish Communication -kurssilla haastettiin opiskelijoita pelien ja simulaatioiden avulla tutustumaan omiin vahvuuksiinsa ja suomalaisen työelämän piirteisiin. Opettajien kokemusten mukaan kurssi onnistui hyvin, koska opiskelijat olivat erittäin motivoituneita ja aktiivisia. Suomen kielen oppimisen kannalta tärkeintä olisi nivoa kielen opiskelu osaksi alan opintoja ja kaikkia opintojen vaiheita (Kivivuori & Sandberg 2018,15–23.)

Verkostoidu! – helpommin sanottu kuin tehty

Työharjoitteluun, kehittämisprojekteihin ja opinnäytteisiin liittyvistä ketteristä kokeilusta on löydettävissä yksi yhteinen nimittäjä, joka vaikuttaa ennakoivan opiskelijan työllistymistä. Tämä nimittäjä on verkostoituminen, tarkemmin ottaen verkostoituminen oman alan yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opiskeluja. Yritysten kehittämisprojekteja voi hankkeistaa oppimistehtäviksi ja opinnäytetöiksi.

Alumnitoiminnan kehittäminen liittyi läheisesti verkostoitumiseen. Alumnitoiminnan kokeiluista Tampereella ja Turussa opittiin se, että tarvitaan sekä koko ammattikorkeakoulun tasolla yhteisesti koordinoitua alumnitoimintaa että tutkinto-ohjelmien omaa yhteistyötä. Tämän lisäksi on hyvä pitää mielessä, että kaikkia valmistuneita ei saada mukaan alumneiksi, joten on tärkeää panostaa aktiivisiin alumneihin, jotta verkosto pysyy elävänä. (Hopeela, Le Grand & Tuomala 2018, 65–71.)

Verkostoitumisen tavoitetta tukee myös Opetushallituksen (2016) toteuttama Uutta osaamista pk-yrityksiin -hanke, jossa kartoitettiin sitä, miten ja miksi suomalaiset pienet ja keskisuuret yritykset hyödyntävät kansainvälistä osaamista ja millaisia esteitä hyödyntämisen tiellä on. Tuloksista käy ilmi, että koulutusorganisaatioiden tulisi viestiä kv-osaajien rekrytoinnin hyödyistä yrityksille entistä tehokkaammin ja tukea kansainvälisiä opiskelijoita myös itse yhteydenotoissa yrityksiin. Eräs suurimmista syistä siihen, miksi pk-yrityksissä ei ole ollut kv-osaajia on se, etteivät he ole hakeneet pk-yrityksiin. (Opetushallitus 2017.)

Verkostoituminen liittyy moniin eri toimintoihin ja tekemiseen. Käytännössä verkostoituminen voi tuntua yksilölle vaikealta – etenkin toisesta maasta tulleena. Tämän vuoksi tarvitaan ammattikorkeakouluilta verkostoitumista tukevia rakenteita: yritysvierailuja, alumnitapahtumia, asiantuntijaluennoitsijoita työelämästä ja kehittämisprojekteja kaikissa opintojen vaiheissa. Jatkossa lisää panostusta tarvitaan entistä räätälöidympään uraohjaukseen opinnoista työelämään siirtymisen nivelvaiheessa.

Kirjoittajat

Anna Ollanketo, Tradenomi (yamk) ja projektipäällikkö, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, anna.ollanketo(at)xamk.fi

Milla Roininen, VTM ja hankeasiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu, milla.roininen(at)turkuamk.fi


XAMK (n.d.). KILKAS – Kilpailukykyä ja kasvua ulkomaalaisten ammattikorkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi. Haettu 3.5.2018 osoitteesta https://www.xamk.fi/kilkas

Hopeela J., Le Grand N. & Tuomala M. (2018). Developing alumni activities in Tampere and Turku Universities of Applied Sciences. Julkaisussa Ollanketo A. (toim.) Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistäminen. Toimintamalli ja ketteriä kokeiluja. XAMK kehittää 36. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.

Järvinen T., Ollanketo A., & Siitonen M. (2018). Kokeiluja kansainvälisen opiskelijan uraohjauksessa. Julkaisussa Ollanketo A. (toim.) Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistäminen. Toimintamalli ja ketteriä kokeiluja. XAMK kehittää 36. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.

Kivivuori J. & Sandberg R. (2018). Positiivinen vire suomen kielen oppimisessa. Julkaisussa Ollanketo A. (toim.) Kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden työllistymisen edistäminen. Toimintamalli ja ketteriä kokeiluja. XAMK kehittää 36. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.

Opetushallitus (2017). Uutta osaamista pk-yrityksiin. Osataanko ulkomaalaisia opiskelijoita hyödyntää pienissä ja keskisuurissa yrityksissä? Raportti. Opetushallitus, Owal Group. Haettu 15.5.2018 osoitteesta http://uuttaosaamista.fi/wp-content/uploads/2016/05/Uuttaosaamista.pdf

Hanketyöllä tuetaan opiskelijoiden siirtymistä työelämään

Kirjoittajat: Marja-Liisa Ruotsalainen ja Kirsi Taskinen.

Karelia-ammattikorkeakoulussa on viime vuosina pyritty monin eri keinoin sujuvoittamaan ns. nivelvaihetta eli opiskelijoiden siirtymistä työelämään. Myös TKI-hankkeissa on tehty paljon töitä, jotta valmistuvat opiskelijat ja potentiaaliset työnantajat löytäisivät toisensa mahdollisimman helposti. Esimerkiksi Work Smart – Älykkäästi Töihin -hankkeessa opiskelijoiden tueksi kehitettiin kolmen työpajan malli, joka huipentuu opiskelijoiden ja työelämän edustajien verkostoitumistreffeihin. Opetushallituksen asiantuntijaraati arvioi Work Smart -mallin tänä vuonna erinomaiseksi.

Toinen erityisesti nivelvaiheeseen paneutuva TKI-hanke on viime vuonna alkanut SMErec – New generation recruitment skills for SMEs and workforce. SMErec tarjoaa opiskelijoille uusia työkaluja työuran suunnitteluun jo opintojen aikana. Opiskelijoiden työnhakutaitojen lisäksi SMErecin tavoitteena on parantaa myös mikro- ja pk-yritysten rekrytointiosaamista. Karelia-amk:n yhteistyökumppaneita hankkeessa ovat Turun AMK ja Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö JOSEK Oy. Lisäksi hyviä käytänteitä kuullaan ja jaetaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa, joita ovat ammattikorkeakoulut Belgiasta (HoGent) ja Saksasta (Harz).

Kehittämishankkeilla on pyritty luomaan menetelmät, jotka soveltuvat läpileikkaavasti kaikille koulutusaloille ja ovat käytettävissä sujuvasti, kun ulkoisen rahoituksen resurssi päättyy. Opiskelijoilla tulee olla tasaveroiset mahdollisuudet saavuttaa riittävät työelämätaidot riippumatta substanssialojen painotuksista. Yhteinen kehittäminen opetuksen kanssa edistää uusien toimintatapojen juurtumista osaksi käytäntöjä.

Työelämätuntemusta työpajoista

Työelämätaidot voivat olla opinnoista työelämään siirtyville vieraita, sillä niitä ei ole välttämättä tarvinnut ajatella aiemmin. Opintojen aikana aiheesta käydään helposti keskustelua abstraktilla tasolla, jolloin omakohtainen ymmärrys esimerkiksi siitä, miten omaa osaamista voi parhaiten esitellä, jää epäselväksi. Tarvitaan ohjausta ajatteluun ja asioiden sanoittamiseen.

Kuva 1. Work Smart- ja SMErec -hankkeet tukevat opiskelijoiden työuraohjausta Karelia-ammattikorkeakoulussa.

Work Smart – Älykkäästi töihin -menetelmän kehittämistyöllä on luotu työpajoihin perustuva toimintatapa uraohjaajan tueksi opiskelijoiden ohjauksessa. Näin edistetään opiskelijoiden työelämätuntemusta ja työnhakutaitoja. Kokonaisuus koostuu kolmesta työpajasta ja itsenäisestä työskentelystä. Tavoitteena on, että opiskelija osaa toimia yleisten työelämäkäytänteiden mukaan. Lisäksi opiskelija osaa arvioida osaamistaan ja suunnitella osaamisensa kehittämistä.

Menetelmän harjoitusten avulla opiskelija oppii markkinoimaan osaamistaan ja työpanostaan sekä dokumentein että henkilökohtaisissa tapaamisissa potentiaalisten työnantajien kanssa. Näin opiskelija osaa hakea oman alan työelämäkontakteja ja tietää oman alansa sekä yleiset työelämän pelisäännöt. Opinto-ohjaajien työn tueksi Work Smart -menetelmässä on paljon materiaalia ohjaukseen: sekä ryhmätehtäviä kontaktiopetukseen että yksilötehtäviä itsenäiseen työskentelyyn.

Kun opiskelijoita ohjataan ottamaan yhteyttä yrityksiin, sovelletaan ”Kolme askelta työelämään” -valmennusmallia. Malli on luotu opiskelijoiden ohjeeksi aiemmin Karelia-ammattikorkeakoulussa toteutetussa Mahdollisuus maaseudulla -hankkeessa. Mallissa neuvotaan kirjaamaan kontaktit systemaattisesti Excel-taulukkoon työelämäverkostojen realisoitumisen varmistamiseksi. Näin työnhakijalla on tallessa yhteystietojen, sähköpostiviestinnän ja puhelinkontaktien myötä väylä henkilökohtaiseen tapaamiseen potentiaalisen työnantajan kanssa.

Työelämätaitoja valmennuksista

SMErec-hankkeen valmennuksilla Karelia-ammattikorkeakoulu haluaa tukea opiskelijoiden itsetuntemusta ja kasvattaa heidän ymmärrystään kompetenssien merkityksestä. Lisäksi halutaan lisätä resilienssiä, sillä meneillään oleva työelämämurros edellyttää muutoskyvykkyyttä ja epävarmuuden sietokykyä.

Tulevaisuuden työelämä vaatii elinikäisen oppimisen halua, verkostoitumistaitoja ja sisäisen yrittäjyyden asennetta riippumatta siitä, onko työura palkkatöissä, itsenäisenä asiantuntijana (tai vaikka hybridiyrittäjänä) vai osa sellaisia työntekemisen muotoja, joita emme edes vielä tunne. SMErecissä ajattelemme, että tutkinto on lupaus, mutta ei avain työpaikkaan. Yksilön tulee tehdä itse oma työuransa, vaikka se joskus onkin sattumankauppaa ja polun tunnistaa vasta jälkeenpäin.

Kuva 2. SMErec-hankkeen valmennuksen ohjenuoria opiskelijoille.

SMErec tukee opiskelijoiden ammatillista kasvua valmennuksilla, joissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan rekrytointiprosesseissa tarvittavia taitoja. Lisäksi opiskelijat saavat hankkeen kautta käyttöönsä työkaluja, joiden avulla oman työuran tavoitteita voi pohtia myös itsenäisesti.

Valmennus auttaa muodostamaan uuden näkökulman taitoihin, kokemukseen, vahvuuksiin ja myös kehittymisalueisiin, kun mietitään kiinnostusalueita suhteessa työmarkkinoihin. Valmennuksella pyritään tukemaan yksilöä ymmärtämään paremmin, mitä hän todella arvostaa sekä miten elämää ja työn tekemiseen liittyvää tulevaisuutta voi suunnitella jo opintojen aikana tavoitteellisesti. Tässä kontekstissa eli opinnoista työuralle siirryttäessä tavoitteena on omien ajatusten selkiyttäminen, pohdinta ja pysähtyminen urasuunnittelun äärelle.

Valmennuksessa syntyy ymmärrys siitä, että vaikka opiskelijalla on saman teoreettisen koulutuksen myötä kertynyttä osaamista kuin muilla saman vuosikurssin opiskelijoilla, oma työura pohjautuu kunkin omiin lähtökohtiin ja kyvykkyyksiin. Ymmärretään, että missään työpaikassa ei ole kolmeakymmentä tradenomia tai viittätoista talonrakennusinsinööriä tekemässä samaa tehtävää, vaan ihmisten yksilölliset tiedot, taidot ja tekemisen tapa määrittelevät työurakehityksen.

Tähän mennessä saadun palautteen mukaan opiskelijat kokevat hyödylliseksi mm. valmennuksissa annetut esimerkit, joiden kautta on helpompi hahmottaa, kuinka omaa kompetenssia voi tuoda esiin rekrytointitilanteessa. Lisäksi valmennusten pienryhmätyöskentely toimii hyvänä ajatusten herättäjänä. Pienryhmässä kuulee opiskelijatoverin näkemyksiä kaikille yhteisistä asioista, joita kukin kuitenkin pohtii omista lähtökohdistaan.

Kontakteja verkostoitumistapaamisista

Yhteistä mainituille valmennuksille on tavoite saada opiskelijat tutkinnon suorittamisen jälkeen oman alan töihin. Kehittämistyöllä tuetaan kaikin voimin opetuksen kautta syntyneitä työelämäyhteyksiä ja pyritään tiivistämään verkostoja, jotta sujuva työllistyminen muuttuisi tavoitteesta normaaliksi käytännöksi. Tällä tavalla vahvistetaan lakisääteistä ammattikorkeakoulun tehtävää eli aluekehittämistä, kun toteutetaan kehittämis- ja innovaatiotoimintaa alueen elinkeinojen hyödyksi. Maakunnan yritysten kanssa säännöllisesti toteutuvat sparraustilaisuudet edistävät opiskelijoiden työnhakutaitoja ja yritysten työnantajamielikuvaa. Tämän lisäksi vahvistuu kumppanuustoiminta ammattikorkeakoulun ja yrityskentän välillä.

Kuva 3. Verkostoitumistapaamisissa kohtaavat opiskelijat ja työelämän edustajat.

Suunniteltujen, ohjattujen ja tavoitteellisten verkostoitumissessioiden kautta mahdollistetaan opiskelijan näkökulmasta helppo ja suhteellisen vaivaton tapa selvittää kesätyö- ja harjoittelupaikkojen tarjonta. Valmennusmenetelmän näkökulmasta tarkasteltuna tyypillisessä verkostoitumistyöpajassa opiskelija saa tietää tutkinnolleen sopivista työtehtävistä kahdeksassa erilaisessa työpaikassa. Tavoitteena on avartaa ymmärrystä siitä, miten erilaisiin työtehtäviin kertyneellä ammatillisella osaamisella voi työelämässä sijoittua.

Verkostoitumistyöpajojen aikajännettä on hiottu kehittämishankkeissa, jotta opiskelijat ehditään innostaa kutsumaan paikalle mieluisia työnantajaorganisaatioita ja yrityksillä on aikaa osallistua tilaisuuksiin. Oman merkityksensä tuo opintojen vaihe, sillä tutkinnon loppuvaiheessa toteutuvien valmennusten on havaittu saavan opiskelijat uskomaan omaan työllistymiseensä ja osaamisensa soveltuvuuteen työelämän tarpeisiin. Kun tutkintoa on suoritettavana vielä useampi vuosi, opiskelijoille toivotaan työnantajapalautteen myötä syntyvän näkemys siitä, miten jäljellä olevia opintoja vielä kannattaisi painottaa mieleisen työpaikan tarpeet huomioiden.

Toiveena on, että opiskelija kokee työurasuunnittelun loppuelämän prosessina ja osaa suhtautua todennäköisiin vastoinkäymisiin realistisesti – ei katastrofina, vaan mahdollisuutena tehdä asioita myös toisin.

Kirjoittajat

Marja-Liisa Ruotsalainen, KTM, projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.ruotsalainen(at)karelia.fi

Kirsi Taskinen, FM, projektikoordinaattori, Karelia-ammattikorkeakoulu, kirsi.taskinen(at)karelia.fi