Kirsi Hipp, Anniina Honkonen & Ritva Pihlaja
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (Turvallisuuskomitea 2025) kokonaisturvallisuus kuvataan toimintamallina, joka perustuu viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintaan sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason väliseen vuorovaikutukseen. Mallin tavoitteena on vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan resilienssiä eli kriisinkestävyyttä ja kansallista varautumista.
Kylät ovat paikallisyhteisöjä, joiden yhteisöllisyys, reagointinopeus ja paikallistuntemus ovat merkittäviä akuuteissa häiriötilanteissa (Fried 2023) erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joissa viranomaisresurssit ovat rajalliset ja paikallisyhteisöjen vapaaehtoistyö on korvaamatonta (Alanko ym. 2024; Lepistö ym. 2020). Järjestöt, naapuriapu ja spontaanit vapaaehtoiset ovat usein ensimmäisiä auttajia kriisitilanteissa (Mäenpää ym. 2025).
Kyläturva-hankkeessa (1.9.2024-31.12.2026) kehitetään Kanta-Hämeeseen yhdessä kolmen pilottikylän kanssa kyläturvallisuuden toimintamallia, joka vahvistaa kyläyhteisöjen turvallisuusosaamista ja -resursseja sekä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan aitoa yhteistyötä. Hanketta toteuttavat Laurea-ammattikorkeakoulu ja Hämeen ammattikorkeakoulu yhdessä Hämeen Kylät ry:n kanssa. Suomen Kylät ry:n valtakunnallisen Kylävara-hankkeen (1.10.2024-30.9.2026) tarkoituksena on puolestaan edistää yhtenäisiä kansallisia toimintatapoja kokoamalla kylien yhteisöllisen varautumisen konsepti, Kylävara. Molempia hankkeita rahoitetaan Euroopan maaseuturahastosta.
Kylien varautumisen vahvistaminen Kyläturva-hankkeessa
Kyläturvallisuustyötä on tehty eri puolilla Suomea jo vuosien ajan, ja kylissä on otettu hoidettavaksi monia varautumiseen ja turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. Taustalla vaikuttavat toisaalta maaseudun haasteet kuten pitkät etäisyydet, viranomaisavun viiveet, sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen ja turvallisuuden tunteen heikentyminen, toisaalta kylien vahvuudet kuten yhteisöllisyys ja yhdessä toimimisen perinne (Sisäministeriö 2025).
Paikallinen kansalaistoiminta ja varautumistyö kylissä vahvistaa niiden resilienssiä ja mahdollistaa nopean reagoinnin häiriötilanteissa (Mäenpää ym. 2025). Kylät voivat olla mukana esimerkiksi paikallisten turvallisuus- ja pelastussuunnitelmien laadinnassa sekä auttajina häiriötilanteissa. Kylien varautumista tukee vastuuhenkilöiden nimeäminen, valmiussuunnitelmat, selkeä työnjako julkisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sekä säännöllinen harjoittelu (Kusumastuti ym. 2022). Käytännössä kylien turvallisuustyö on usein epämuodollista ja henkilösidonnaista, minkä vuoksi toiminnan jatkuvuus ja kattavuus vaihtelevat merkittävästi eri kylien välillä. Kylien turvallisuustyön tulisi olla kyläläisten tarpeista lähtevää ja toteutettu osana kylän yhteisöllistä toimintaa (Sisäministeriö 2014).
Kyläturva-hankkeen kolmella pilottikyläalueella on perustettu kyläturvaryhmät, jotka vastaavat kylän turvallisuussuunnitelmista, aktivoivat kyläläisiä turvallisuustyöhön sekä toimivat yhteistyössä kunnan ja viranomaisten kanssa. Kuntien esittämän toiveen mukaisesti kyläturvaryhmästä nimetään kyläturvahenkilö yhteyshenkilöksi kunnan suuntaan. Kylän turvallisuussuunnitelmaan kootaan kylän keskeiset tiedot, resurssit, riskit sekä sovitut toimintamallit ja vastuut. Suunnitelma tukee kyläläisten varautumista ja hätätilanteissa toimimista, edistää keskustelua kylän turvallisuudesta ja tuottaa arvokasta tietoa myös kuntatasolle. Kylien paikallistieto on arvokasta myös viranomaisille. Se voi olla ratkaisevaa esimerkiksi riskien tunnistamisessa ja nopeassa reagoinnissa (Mäenpää ym. 2025).
Kyläturva-hankkeessa kehitetty Riski- ja resurssikartta (kuva 1) auttaa kyliä tunnistamaan ja arvioimaan lähiympäristön riskejä sekä alueen resursseja. Tämä toimii pohjana riskien vähentämiselle ja resurssien tehokkaammalle hyödyntämiselle häiriötilanteissa yhteistyössä kylän ja muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi kylillä on osana Kylävara-hanketta toteutettu kylätalokartoitus, jossa selvitettiin kylätalojen käyttöä kriisi- ja häiriötilanteissa.
Kohti tiiviimpää viranomaisyhteistyötä kyläturvallisuudessa
Kylien omaehtoinen varautuminen ei ole lakisääteistä. Kylien rooli varautumisessa näkyy lainsäädännössä ja yhteiskunnallisissa strategioissa lähinnä epäsuorasti kuntia koskevan normiston kautta, joten se jää paljolti näkymättömäksi tai tulkinnanvaraiseksi. Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus varautua häiriötilanteisiin koko alueellaan (Kuntalaki 410/2015; Pelastuslaki 379/2011; Valmiuslaki 1552/2011) eli myös kylissä. Kehitettävää on paljon, sillä tuoreen selvityksen mukaan vain puolella kunnista on voimassa oleva paikallinen turvallisuussuunnitelma (THL 2025).
Vaikka osallisuuden on todettu olevan edellytys, jotta yhteiskunnan resilienssi vahvistuu, kansalais- ja järjestötoiminta sekä paikalliset yhteisöt nousevat esille vain vähän, kun puhutaan varautumisesta ja kokonaisturvallisuudesta. Kolmannen ja neljännen sektorin – järjestöjen ja kansalaistoimijoiden – merkitys tunnistetaan asiakirjoissa (mm. Sisäministeriö 2025), mutta konkreettinen yhteistyö kylien, kuntien, hyvinvointialueiden ja pelastuslaitosten välillä on vielä satunnaista.
Varautuminen onnistuu toimijoiden yhteisellä suunnittelulla ja verkostomaisella yhteistyöllä (Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy 2024; Turvallisuuskomitea 2025; Fried 2023), jossa kylät ja viranomaiset täydentävät toisiaan. Hyvinvointialueiden varautumisen opas korostaa verkostojen rakentamista ja ylläpitoa sekä eri toimijoiden välistä yhteistyötä (Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy 2024). Käytännössä yhteistyö on kuitenkin usein puutteellisesti koordinoitua, erityisesti juuri hyvinvointialueiden kanssa, ja kansalaistoimijoiden rooli jää epäselväksi (Mäenpää ym. 2025).
Viranomaisyhteistyön ja eri toimijoiden roolien selkeyttäminen on nähty kylissä ensiarvoisen tärkeänä. Kyläturva-hankkeen pilottikylien asukkaat tiedostavat olevansa riippuvaisia omista resursseistaan kriisitilanteissa. Huoli julkisten palvelujen riittävyydestä tuli selkeästi esiin myös hankkeen toteuttamassa kyläturvakyselyssä asukkaille (Hipp ym. 2025). Kylissä on halua ja kykyä turvallisuustyöhön, mutta epätietoisuutta aiheuttavat viranomaisten mahdollisuudet sekä rajapinnat viranomaisten ja vapaaehtoisten toiminnan välillä. Kyläläisille tärkein on tieto siitä, mitkä asiat heidän pitää pystyä hoitamaan itse ja mitkä asiat ovat viranomaisten toimivaltuuksin hoidettavia. On tärkeää varmistaa paikallisten suunnitelmien yhteensopivuus kuntien ja hyvinvointialueen varautumissuunnitelmien kanssa sekä määritellä yhdessä viranomaisten kanssa roolit, resurssit ja toimintamallit häiriötilanteiden varalle (Fried 2023).
Viranomaisyhteistyön selkiyttämiseksi Kyläturva-hankkeessa on käynnistetty yhdessä pilottikylien, kunnan, hyvinvointialueen ja pelastuslaitoksen kanssa Kyläturvallisuuspöytä-toimintamalli. Kunnan vuosittain koolle kutsumissa kyläturvallisuuspöydissä keskustellaan kyläturvallisuudesta ja toimijoiden vastuista sekä mahdollisista yhteisharjoituksista. Turvallisuuden vuosikelloa (Kuvio 1) hyödyntämällä voidaan vuoden turvallisuustoimet koota yhteen ja jakaa tehtävät vuoden varrelle eri toimijoiden kesken.
Kyläturva- ja Kylävara-hankkeissa kehitetään toimintamallia myös tiedonkulun turvaamiseksi kylillä sekä kylien ja viranomaisten välillä. Keskeinen osa tätä on kyläradio, helppokäyttöinen varaviestintäväline tilanteisiin, joissa puhelin- ja verkkoyhteydet eivät ole käytettävissä. Kyläradiota päästiin testaamaan Kyläturva-hankkeen pilottikylällä joulukuussa 2025 Hannes-myrskyn yhteydessä (YLE 2025).
Kylien potentiaali kokonaisturvallisuuden vahvistajana
Kylien merkitys osana kokonaisturvallisuuden ketjua on viime vuosina alettu tunnistaa paremmin (Kattilakoski & Sireni 2025), ja kylien aktiivisuus varautumisen ja turvallisuuden vahvistamisessa on selvästi lisääntynyt. Kylät ja vapaaehtoistoimijat ovat keskeisiä paikallisia turvallisuustoimijoita, joiden osallistuminen vahvistaa sekä asukkaiden turvallisuuden tunnetta että tuo ruohonjuuritason paikallistuntemusta ja osaamista osaksi turvallisuustyötä.
Kyläturvallisuustyön vakiinnuttaminen edellyttää huomion kiinnittämistä kolmeen keskeiseen seikkaan. Ensinnäkin kylät ovat keskenään erilaisia paitsi olosuhteiltaan, myös voimavaroiltaan. Kylien valmiudet ja aktiivisuus vaihtelevat, minkä vuoksi viranomaisten tuki ja jalkautuva neuvonta ovat erityisen tärkeitä siellä, missä kyläyhteisöjen omat resurssit ovat vähäiset.
Toiseksi kylätoiminta ja kyläturvallisuustyö perustuvat vapaaehtoisuuteen. Kylien rooli turvallisuustoimijana eroaa olennaisesti viranomaisten lakisääteisistä velvollisuuksista, eikä kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa voida rakentaa velvoitteiden varaan. Sen sijaan se edellyttää kannustamista, luottamusta, vuoropuhelua sekä kansalaislähtöisen tiedon ja toiminnan arvostamista.
Kolmanneksi korostuu viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyön merkitys. Kyläturva- ja Kylävara-hankkeiden aikana on käynyt selväksi, että kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten yhteistyö on yksi kokonaisturvallisuuden ketjun kriittisimpiä lenkkejä. Kylissä ja paikallisyhteisöissä on valtavasti potentiaalia vahvistamaan kokonaisturvallisuutta, mutta ilman toimivia kytkentöjä kuntien, hyvinvointialueiden ja pelastuslaitosten turvallisuustyöhön sekä avointa keskusteluyhteyttä, tämä potentiaali jää monin tavoin hyödyntämättä. Tässä myös ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli. Alueellisina, monialaisina toimijoina ne voivat toimia välittäjinä kylien, viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden välillä sekä tukea toimintamallien juurtumista osaksi alueellista varautumista, resilienssiä ja huoltovarmuutta. Kokonaisturvallisuuden ketju on vahva vain, jos sen kaikki lenkit tunnistetaan ja huomioidaan – myös ne, jotka sijaitsevat kyläteiden varsilla.
Kirjoittajat
Kirsi Hipp, terveystieteiden tohtori, tutkijayliopettaja, Kyläturva-hankkeen hankeasiantuntija, Hämeen ammattikorkeakoulu, kirsi.hipp(at)hamk.fi
Anniina Honkonen, sosionomi (YAMK), Kyläturva-hankkeen projektipäällikkö, Laurea-ammattikorkeakoulu, anniina.honkonen(at)laurea.fi
Ritva Pihlaja, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, geronomi (AMK), Kylävara-hankkeen projektipäällikkö, Suomen Kylät ry, ritva.pihlaja(at)suomenkylat.fi
Lähteet
Alanko, L., Kilpi, N., Ahola, N., Mäenpää, P., & Faehnle, M. (2024). Alueelliset erot kansalais- ja vapaaehtoistoiminnassa – tukemisen tarpeet ja verkostojärjestöjen rooli hyvinvointialueuudistuksessa. Oikeusministeriön julkaisuja, selvityksiä ja ohjeita 2024:2. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-947-8
Fried, S. (2023). Turvallinen kylä – Opas kylien turvallisuustyöhön. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK. https://www.spek.fi/wp-content/uploads/2024/01/spek_oppaat_2023_kylaturvallisuus.pdf
Hipp, K., Ruponen, J., & Punna, H. (2025). Turvallisuuden tunne Kanta-Hämeen kylissä. HAMK Unlimited Scientific. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251217121181
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy. (2024). Hyvinvointialueen varautuminen – opas 2.0 – Varautumisen yhteistyön sisältöjä. https://www.hyvil.fi/wp-content/uploads/2024/03/Hyvinvointialueen-varautuminen-opas-2.0-1.pdf
Kattilakoski, M., & Sireni, M. (2025). Kyläturvallisuus osana kylätoimintaa ja kokonaisturvallisuuden ketjua. Maaseutututkimus, 33, 133–161. https://doi.org/10.51807/maaseutututkimus.159831
Kuntaliitto. (2020). Kunnan varautumisen johtaminen. Suomen Kuntaliitto. https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2020/2071-kunnan-varautumisen-johtaminen
Kusumastuti, R. D., Nurmala, N., Arviansyah, A., & Wibowo, S. S. (2022). Indicators of community preparedness for fast-onset disasters: A systematic literature review and case study. Natural Hazards, 110(1), 787–821. https://doi.org/10.1007/s11069-021-04970-9
Lepistö, J., Joentakanen, J., Laurikainen, H., Kekki, T., & Harvaturva-verkosto. (2020). Harvaan asuttujen alueiden turvallisuus – Tilanneraportti turvallisuudesta harvaan asutuilla seuduilla. Sisäministeriön julkaisuja 2020:15. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-622-5
Mäenpää, P., Faehnle, M., Grönlund, H., Pitkänen, K., Alanko, L., Sarkia, K., & Kuosmanen, S. (2025). Reaktionopeutta, paikallistietoa ja huolenpitoa – Paikallinen kansalaistoiminta vahvistaa yhteiskunnan pitkäjänteistä resilienssiä ja kriisivalmiutta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2025:2. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-340-1
Ruggiero, A., Piotrowicz, W. D., & John, L. (2024). Enhancing societal resilience through the whole-of-society approach to crisis preparedness: Complex adaptive systems perspective – The case of Finland. International Journal of Disaster Risk Reduction, 114, 104944. https://doi.org/10.1016/j.ijdrr.2024.104944
Sisäisen turvallisuuden ohjausryhmän työvaliokunta. (2019). Turvallisuutta kaikkialla – Paikallisen ja alueellisen turvallisuussuunnittelun kansalliset linjaukset. Sisäministeriön julkaisuja 2019: 2. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-241-8
Sisäministeriö. (2025). Harvaan asuttujen alueiden turvallisuus 2025. Tilanneraportti turvallisuudesta harvaan asutuilla alueilla. Sisäinen turvallisuus. Sisäministeriön julkaisuja 2025: 3. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/4cd71823-3523-4949-b3dc-3d0845292a8d/content
Sisäministeriö. (2014). Turvalliset ja elinvoimaiset kylät. Opas kyläturvallisuuteen. Sisäministeriön julkaisu 30/2014. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/fac096b0-7a63-4fc4-a8be-b776d7e721b8/content
THL. (2025). Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuntajohdossa – TEA 2025. Tilastoraportti 20.11.2025. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/944c3cf6-2521-4dea-bb8e-4a465996540a/content
Turvallisuuskomitea. (2025). Yhteiskunnan turvallisuusstrategia – Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:1. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-762-1
YLE. (31.12.2025). Vapaaehtoisia tarvitaan lisää – Hannes-myrsky testasi Lopen kyläradioverkoston toimivuutta. https://yle.fi/a/74-20201825
Abstract
The Finnish concept for comprehensive security aims to strengthen societal resilience through collaboration between authorities, business community, organisations and citizens.
This article analyses cooperation between authorities and voluntary actors. Based on experiences in two projects (Kyläturva, Village Safety and Kylävara, Village Preparedness), the role of local communities and volunteering remains often under-recognised. Villages’ key strengths, such as strong social cohesion, rapid response capacity and local knowledge, are particularly vital in sparsely populated areas with limited public resources. However, unclear roles, fragmented coordination and insufficient interaction between municipalities, wellbeing services counties, rescue authorities and local communities reduce the effectiveness of preparedness efforts.
Villages are a critical, yet often overlooked, part of this chain of collaboration. Higher education institutions can have an important role in strengthening village-level preparedness and regional resilience.
Vastaa