Osaavatko ammattikorkeakoulut viestiä ilmastoteoistaan?

Ilmastonmuutoskeskustelusta on tullut arkipäivää niin Suomessa kuin maailmalla. Keskustelun innoittamina (tai pakottamina) erityyppiset organisaatiot ovat ottaneet ilmastoasiat agendalleen ja yhä useampi toimija julistaa olevansa hiilineutraali vuoteen x mennessä. Yliopistot ovat Suomessa tehneet jo useiden vuosien ajan tavoitteellista ilmastotyötä, mistä todistaa vaikkapa kestävyystieteiden instituutti HELSUS, joka toimii Helsingin yliopiston yhteydessä tai Aalto yliopiston Sustainability Hub (Helsingin yliopisto, n.d.; Aalto-yliopisto, n.d.). Mutta mitä ammattikorkeakoulut ovat tehneet ilmaston saralla?

Kynttilä vakan alla?

Tutkin opinnäytetyössäni (Puurula, 2020) suomalaisten ja pohjoismaisten korkeakoulujen toimia niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Tutkimuksen yhteydessä havaitsin, kuinka eri tavalla korkeakoulut viestivät omista ilmasto- tai kestävän kehityksen toimistaan. Tai lähinnä havaitsin, kuinka yliopistot viestivät omasta kestävyydestään hyvin aktiivisesti, mutta kuinka ammattikorkeakouluista julkista tietoa oli erittäin vähän saatavilla.

Tästä viestinnällisestä epäsuhdasta voisi päätellä, että ammattikorkeakouluissa ei tehdä yhtä aktiivista työtä kestävän kehityksen, kiertotalouden tai ilmastonmuutoksen ehkäisemisen eteen kuin yliopistoissa. Todellisuudessa tilanne ei ole tämä. Myös ammattikorkeakoulut tekevät aktiivista työtä edellä mainituilla osa-alueilla, mistä todistavat esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun hiilineutraaliustavoite vuodelle 2029 tai Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelma (Kääriä & Castrén-Harju, 2019; Friman, Salminen & Salonen, 2020). Työ ei vain ole tarpeeksi näkyvää.

Opinnäytteessäni vertailin yhteensä 20 pohjoismaista korkeakoulua, joista seitsemän oli suomalaisia yliopistoja. Näistä kuudella oli omat kestävän kehityksen internet-sivunsa, jotka toimivat niiden pääviestintäkanavina yliopistojen kestävyydestä. Vastuullisuusraportit, sitoumukset ja kestävyyttä edistävät toimet olivat kaikki helposti löydettävissä näiltä sivuilta. Yhdelläkään ammattikorkeakoululla ei ole vastaavia kokoavia kestävän kehityksen sivuja. Ja tämä on ongelma.

Miksi viestiminen on tärkeää?

Ensinnäkin ongelmaksi muodostuu epätietoisuus. Kun ammattikorkeakoulujen kestävyydestä ei löydy tietoa, tiedon etsijä jää siihen käsitykseen, että kestävyys ei ole ammattikorkeakoulujen prioriteettilistan kärjessä. Tällöin jää helposti käsitykseen, että ammattikorkeakoulut eivät koe kestävyyttä tai ilmastonmuutosta tärkeiksi tai niitä koskettaviksi teemoiksi. Kuitenkin jo vuonna 2008 tilatussa Valtioneuvoston selvityksessä todetaan, että suomalaiset tiedostavat ilmastonmuutoksen uhan, mutta toimintaan heitä motivoi eri toimijoiden ”ilmastojohtajuus” ja esimerkki (Kuittinen, Neuvonen, Mokka, Riala & Sivonen, 2008). Voisiko ammattikorkeakoulujen aktiivisesti harjoittama ilmastoviestintä siis kannustaa korkeakoulujen opiskelijoita ja henkilökuntaa kestävämpään elämäntapaan?

Toisena ongelmaksi muodostuu vaikuttavuus tai lähinnä sen puute. Jos ammattikorkeakoulujen sidosryhmissä ei olla tietoisia, millaista kestävään kehitykseen tai ilmastonmuutokseen liittyvää työtä korkeakouluissa tehdään, ei sidosryhmäyhteistyötä voida hyödyntää täydellisesti. Jos yrityksellä on halua tehdä yhteistyötä esimerkiksi ilmastoon liittyvissä kysymyksissä korkeakoulun kanssa, mutta se ei tiedä kehen ottaa yhteyttä, kuinka yhteistyö lähtee rakentumaan. Crazy townin tuottamassa selvityksessä havaittiin, että 80 % ammattikorkeakoulujen tekemästä yritysyhteistyöstä on aktiivisen henkilöstön varassa, joita on vain 15–20 % kaikesta korkeakoulujen henkilöstöstä (Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman, 2018). Kokoamalla kestävyyteen liittyvän informaation yhteen paikkaan ja tuottamalla sitä aktiivisesti, voidaan pyrkiä ehkäisemään tätä henkilöriippuvuutta, joka vaivaa sidosryhmäyhteistyötä.

Kolmanneksi Milttonin tuottaman vastuullisuustutkimuksen (2017) mukaan 67,8 % suomalaisista piti vastuullisuutta tärkeänä tai erittäin tärkeänä kriteerinä kulutuksessa vuonna 2017. Vuonna 2015 vastaava luku oli 52,9 % eli nousua oli noin 15 % kahden vuoden aikana. Tänään, vuonna 2020, vastaava luku voi olla vielä suurempi. Mutta mitä väliä tällä on? Vastuullisuus on nouseva kuluttajatrendi ja se heijastuu laajemminkin yhteiskuntaan. Lähitulevaisuudessa, kun korkeakoulut joutuvat kilpailemaan opiskelijoista, vastuullisuus voi korostua myös korkeakoulun valinnassa. Jos tradenomiksi voi opiskella melkein missä vain, valitsisinko mieluummin sellaisen koulun, joka on satsannut vastuullisuuteen? Johdonmukaisella viestinnällä korkeakoulu voi vaikuttaa myös imagoonsa eli siihen, kuinka vastuullisena tai kestävänä se nähdään mahdollisten hakijoiden tai sidosryhmien keskuudessa.

Kun vastuullisuus on jatkuvasti kasvava kuluttajatrendi, yhteiskunta kuuluttaa ilmastotekojen perään ja yliopistot julistavat omaa ilmastoerinomaisuuttaan, mitä ammattikorkeakoulut tekevät? Ottavatko ne aktiivisen viestijän roolin ja kertovat rohkeasti tekemästään tutkimuksesta ja koulutuksesta kestävän kehityksen saralla? Vai jääkö niiden tekemä työ unohduksiin, pölyttymään mappiin ö? Valinnan paikka on nyt.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS

Kestävää elinkaariajattelua muotoiluun – Elinkaarikartalla ja META-taulukoinnilla mallinnetaan tuotteen kestävyyttä

Eläinten hyvinvointi osana vastuullista matkailua

Maailmankuvaa muuttava oppiminen tuo tulevaisuuden toivoa

Ongelmalähtöinen projektioppiminen on avain kiertotalouteen