Jaana Lamberg & Senja Sakko
Korkeakoulutoimijat tulevat kirjoittamisen ja julkaisujen pariin hyvin erilaisista lähtökohdista. Useimmissa organisaatioissa he kohtaavat kuitenkin taustastaan riippumatta samat vaatimukset: kirjoittaa pitää ja julkaista eritoten. Ylhäältä käsin asetetut julkaisutavoitteet eivät kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan tukea, jonka avulla niihin on mahdollista päästä.
Ammattikorkeakoulujen henkilökunnasta jotkut työllistyvät oppilaitokseensa suoraan opintojensa jälkeen, jotkut ovat tehneet pitkän uran yrityskentällä ja astuvat ensi kertaa korkeakoulun ovesta opettajina, joillain puolestaan on vankka akateeminen tausta. Julkaisuja odotetaan koko korkeakouluyhteisön henkilökunnalta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämä tarkoittaa sitä, että tekstiä pitäisi syntyä myös sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät välttämättä osaa tai edes halua tuottaa sellaista.
Julkaisupalveluiden näkökulmasta tarjottujen tekstien laatu vaihtelee. Sen sijaan, että tekstejä hiotaan loputtomiin edestakaisin kirjoittajan ja julkaisijan välillä, kirjoittajia kannattaa tukea ja opastaa jo luonnosvaiheessa ja jopa sitä ennen. Käytännöllinen kirjoittaja tarvitsee erityistukea tieteelliseen kirjoittamiseen, mutta yhtä lailla akateeminen kirjoittaja voi tarvita apua tutkimustulosten yleistajuistamiseen.
Yksinkertaisimmillaan tuki on julkaisuprosessin eri vaiheissa annettavaa henkilökohtaista ohjeistusta ja neuvontaa. Tehokkaammaksi sitä voidaan saada antamalla ohjeita useammalle henkilölle yhtä aikaa – siis erilaisin julkaisu- ja kirjoittamiskoulutuksin.
Kirjoittamisideoita ja aikaa niiden toteuttamiseen
Korkeakoulujen omat kirjoittajakoulutukset voivat lähteä perusteista: miten löydän aiheen, miten rakennan loogisesti etenevän tekstin. Tämä sopii erityisesti aloittaville kirjoittajille. Luovalle kirjoittamiselle tyypilliset tiukasti ajastetut orientaatioharjoitukset saavat kirjoittamisen liikkeelle. Esimerkiksi viiden minuutin ajan kirjoitetaan mahdollisia aiheita ja ideoita muistiin, minkä jälkeen valitaan niistä mieleisin. Tämän jälkeen kymmenen minuuttia kirjoitetaan, mitä tiedetään aiheesta, ja toiset kymmenen minuuttia siitä, mitä ei (vielä) tiedetä. Näistä muodostetaan kiinnostavimmat kohdat alleviivaamalla ja viidentoista minuutin uudelleenkirjoituksella ns. rajattu luonnos, joka on jo askel kohti artikkelikäsikirjoitusta. (Ks. Vainikkala, 2021, ss. 159–160, Haanpää, 2015, s. 59)
Aikarajoitetut harjoitukset voivat auttaa kirjoittajia huomaamaan, että pienessäkin hetkessä voi saada tekstiä aikaiseksi. Kirjoitusvartti voi joskus olla yhtä tehokas kuin kokonainen tunti, mutta yleensä vaatii hiukan harjoittelua ja säännöllisyyttä, että osaa asettua kirjoittamisen ääreen lyhyeksi aikaa. (Esim. Svinhufvud, 2016, ss. 110–111; Isosävi & Lindholm, 2021)
Monelle kokeneemmallekin kirjoittajalle voi olla vaikeaa tarttua kirjoitustyöhön, ellei varaa sille kalenterista selkeää aikaa. Ajan järjestämisessä toimivaa voi olla kirjoitusretriitti kasvotusten tai virtuaalisesti, sillä siinä tulee luontevasti kirjoittamiselle korvamerkittyä aikaa (ks. esim. Isosävi & Lindholm, 2021; Soini & Nummenmaa, 2012). Vielä helpompaa on sopia kollegoiden kanssa lähi- tai etätoteutuksena pidettävistä kirjoittajatreffeistä, joiden aikana edistetään omaa tai yhteistä kirjoitusta. Tämän pitää kuitenkin olla myös johdon tasolla hyväksyttyä ajankäyttöä, sillä kirjoittamistyöhön kuluu helposti useita tunteja, eikä kirjoittamisaikaa pidetä kaikissa tehtävissä itsestäänselvästi työaikana.
Oma ja organisaation asiantuntijuus kasvaa
Omasta työstä ja sen kehittämisestä kertominen ulospäin on tärkeää yksilön oman ammattitaidon ja -identiteetin kannalta. Tämä näkyi myös toisen tämän katsauksen kirjoittajan muutama vuosi sitten tekemässä kyselyssä, joka suunnattiin Hämeen ammattikorkeakoulun henkilökuntaan kuuluville kirjoittajille. Vastaajien ilmoittamia syitä kirjoittamiselle olivat mm. oman osaamisen esille tuominen, tiedon jakaminen ja hankkeen tai oman organisaation näkyvyyden lisääminen. Lisäksi kirjoittamisen koettiin jäsentävän ajattelua ja kirjoittamisen ja julkaisemisen kehittävän ammattitaitoa. Huomionarvoista oli se, että vertaisarvioijana toimineet kirjoittajat näkivät sen myös hyödyttävän heitä itseään kirjoittajina. (Lamberg, 2019)
Yksilön asiantuntijuuden kasvu hyödyttää luonnollisesti myös organisaatiota. Uskottavan asiantuntijan myötä korkeakoulun uskottavuus vahvistuu, vetovoima koulutuspaikkana ja työnantajana kasvaa, ja parhaimmassa tapauksessa sen yhteiskunnallinen arvostus lisääntyy.
Hyvällä tuella tuotetut sisällöt voivat sytyttää riemun ja jopa kunnianhimon tähdätä kirjoittajana yhä korkeammalle. Kaikkea kirjoittajia tukevaa koulutusta ei tarvitse järjestää yksin, vaan voi toimia yhteistyössä toisen organisaation kanssa ja hankkia ulkopuolisia kouluttajia. Laadun parantaminen on mahdollista, mutta se vaatii resursseja, jotka toisaalta lopulta maksavat itsensä takaisin.
Jaana Lamberg, FM, julkaisusuunnittelija, Hämeen ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimi päätyönsä ohella AMK-Lehti / UAS Journalin toimitussihteerinä vuosina 2018–2022. Hän on kouluttautunut myös sanataideohjaajaksi. jaana.lamberg(at)hamk.fi.
Senja Sakko, FM, julkaisusuunnittelija, Hämeen ammattikorkeakoulu. senja.sakko(at)hamk.fi.
Lähteet
Haanpää, P. (2015). Sanataideohjaajan opas. Avain.
Isosävi, J. & Lindholm, C. (2021). Väitöksen jälkeen : opas akateemiselle uralle. Art House.
Lamberg, J. (2019). Julkaiseminen ajattelun ja kirjoittamisen jatkumona. Informaatiotutkimus, 38(2), 38–50. https://doi.org/10.23978/inf.83316.
Soini, T. & Nummenmaa, A. R. (2012). Aikaa ajattelulle, tilaa keskustelulle. Kirjoittamisretriitti. Teoksessa T. Soini & K. Pyhältö (toim.), Akateeminen ohjaus tohtorikoulutuksessa. Tampere University Press. http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061631.
Svinhufvud, K. (2016). Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. 3. uudistettu ja täydennetty laitos. Art House.
Vainikkala, M.-R. (2021). Kirjoittajakurssikirja. Books on Demand.
Summary
Support and guidance are crucial in helping staff in higher education achieve the publication targets. Universities of Applied Sciences employ individuals with diverse backgrounds, some of whom may lack the expertise to produce high-quality publications.
Providing personalised guidance and writing training may improve the quality of texts produced by authors and reduce the need for extensive revisions. Time-limited exercises, face-to-face or virtual writing retreats, and writing meetings with colleagues can help writers develop their skills and increase personal and organizational expertise. The credibility and social prestige of the institution can also be strengthened through the growth of individual expertise. Partnering with external trainers may further improve the quality of support provided to writers.