Opinnäytetyö on yksi ammattikorkeakoulututkinnon lakisääteisistä osista. Parhaimmillaan opiskelijat saavat opinnäytetyön kautta tärkeitä kontakteja ja voivat kehittää osaamistaan aitojen ongelmien ratkaisijoina. Pahimmillaan opinnäyte on kamelin selän katkaiseva korsi: valtaosalta opinnot keskeyttäneistä ja uudelleen aloittavista se puuttuu (Kalima 2011, 228). Opinnäytetyön olemusta ja siinä kohdattuja vaikeuksia on pohdittu ammattikorkeakoulun alkuvaiheista asti. Sen sijaan käytettyjen tiedonlähteiden ja niiden hallintaprosessien tarkastelu on jäänyt vähälle huomiolle.
Tässä artikkelissa esittelen Theseus-tietokantaan tallennettujen opinnäytetöiden tiedonlähteistä tekemiäni havaintoja ja hahmottelen opinnäytetyön lähteiden moniammatillista käsittelyä.
Tiedekorkeakoulujen opinnäytetöissä päälähteinä ovat alkuperäistutkimukset, joita julkaistaan artikkeleina tieteellisissä lehdissä ja kokoomateoksissa tai monografioina. Kokotekstitietokannat ovat tärkeä väline. Tutkimuksia täydentävät esimerkiksi tutkimustyön oppaat ja muu soveltuva painettu kirjallisuus ja digitaalinen aineisto. Ammattikorkeakoulujen opinnäytteissä käytetty lähteiden kirjo poikkeaa tästä näkymästä huomattavasti. Kun otetaan huomioon Suomessa noudatettava korkeakoulutuksen duaalimalli, näin tuleekin olla. Tärkeä kysymys on, millaisilla prosesseilla opinnäytteiden tiedonhallintaa tuetaan.
Ammattikorkeakouluissa painotetaan niiden tehtävien pohjalta opinnäytetöiden kytkeytymistä työelämään eri osapuolia hyödyttävällä tavalla. Siksi ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessin on syytä olla systeemisesti eri osapuoliin kytkeytyvä niin, että opiskelijan ja hänen yhteisöjensä lisäksi äänensä saavat kuuluviin oppilaitoksen henkilökunta ja koulun ulkopuoliset asiantuntijat. Näkyykö tämä opinnäytetöiden lähteistössä?
Esitutkimuksen tehtävänä on saada alustava kuva siitä, millaisia tietolähteitä amk-opinnäytetöissä käytetään ja mitä ongelmia niihin viitattaessa kohdataan. Tavoitteeni on ollut tässä vaiheessa ensisijaisesti kartoittaa lähteiden laadullista kirjoa sen ymmärtämiseksi, millä tavoin opinnäytetyön tekijät ja muut siihen osalliset ymmärtävät amk-opinnäytteeseen soveltuvat lähteet. Opinnäytteiden tekstejä ei ole nyt tutkittu; kyseessä ei ole viittaus- tai tekstianalyysi (vrt. Julkunen 2002).
Opinnäytetyöhön liittyviksi toimijoiksi tässä tutkimuksessa ymmärretään seuraavat kolme ryhmää:
- Opinnäytetyön tekijä(t) eli opiskelija(t) sekä hänen/heidän vertaisryhmänsä (opiskelijoita, esimerkiksi seminaariryhmän jäseniä) ja läheisensä muodostavat yhden ryhmän. Vertaisryhmää voi löytyä myös verkkoyhteisöistä, joihin tekijä(t) osallistuu/osallistuvat.
- Toiseen ryhmään kuuluvat opinnäytetyöprosessiin eri tavoin osallistuvat opettajat (opinnäytetyön ohjaaja(t), mahdolliset muut aihepiirin tuntijat, kielten ja viestinnän opettajat) sekä opinnäytetyön käsittelyyn tai ohjaamiseen osallistuvat henkilöt ammattikorkeakoulun hallinnosta, esimerkiksi IT-toiminnoista ja
- Yksi ryhmä muodostuu työelämäorganisaatioiden, kuten yritysten, laitosten tai yhdistysten henkilöistä, jotka liittyvät opinnäytetyöhön siinä kehiteltävän sovelluksen tai muun tapauksen, ”casen”,
Lähtökohtani on, että näillä ryhmillä ja niiden yksittäisillä edustajilla on omat, enemmän tai vähemmän selkeästi muotoillut ja julkituodut käsityksensä siitä, millaiseen tietoon ja millaisiin lähteisiin opinnäytetyön sopii pohjautua. Osa niistä on kirjattu muodollisiin opinnäytetyöohjeisiin. Edelleen oletan, että näissä käsityksissä on eroja, jotka liittyvät mm. ammattialaan, kokemukseen ja koulutustaustaan. Myös persoonallisuustekijöillä kuten oppimistyyleillä voi olla vaikutusta siihen, miten relevantit ja validit lähteet nähdään. Käsityksiä on syytä erikseen kartoittaa. Tässä vaiheessa puheenvuoron saavat kuitenkin opinnäytetyön lähdeluetteloihin dokumentoidut lähteet.
Aineisto ja menetelmä
Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden ja muiden julkaisujen tallentamiseen on kehitetty Theseus- kokotekstitietokanta, joka on julkisesti käytettävissä osoitteessa www.theseus.fi. Theseus toimii tämän esitutkimuksen keskeisenä tietovarantona, josta opinnäytteitä poimitaan lähempään tarkasteluun.
Theseus-tietokanta on syntynyt opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen rahoittamassa Open Access -hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena on ollut parantaa ammattikorkeakoulujen T&K- toiminnan tulosten ja opinnäytetöiden saavutettavuutta. Theseuksen kehittämistyön sopimusosapuolia ovat ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto Arene ry ja kansalliskirjasto. (Sjölund 2009.) Marraskuussa 2010 tehdyn kyselyn mukaan ammattikorkeakouluista noin puolet käytti Theseusta opinnäytetöiden tallentamiseen. Sen vaihtoehtona olivat opinnäytetöiden säilyttäminen tulosteina (“painettuna”) tai tallentaminen ammattikorkeakoulun omaan intranetiin. (Marjamaa 2011.)
Tämän esitutkimuksen avulla halusin monipuolista kuvaa käytetyistä lähteistä. Siksi pyrin löytämään ilmiön, joka paljastaisi suhteellisen vapaamielisen käsityksen opinnäytetöissä käytettävistä lähteistä. Toisenlaisella otoksella voisi saada myös niukan ja kurinalaisen käsityksen, joka ei kuitenkaan vastaisi koko todellisuutta. Olen aiemmin tarkastellut suhtautumistapoja avoimeen verkkotietosanakirjaan, Wikipediaan (Kämäräinen 2011). Siihen suhtaudutaan usein varotellen ja sen käyttöä opiskeluun liittyvissä teksteissä pyritään rajoittamaan yhtä innokkaasti kuin opiskelijat sitä käyttävät. Wikipedia osoittautui tässä tutkimuksessa hyödylliseksi ”säröksi”, joka johtaa tiedonlähteiden moninaisuuden jäljille.
Viime vuosina on 9–13 % Theseuksen sisältämistä amk-opinnäytetöistä viitannut Wikipediaan. Vuonna 2010 osuus oli 9,04 %, mikä tarkoittaa 925 opinnäytetyötä eri ammattikorkeakouluista. Tästä joukosta poimin lähempään tarkasteluun 10 % otoksen, 92 opinnäytetyötä, jotka edustavat 22 ammattikorkeakoulua. 92:sta otantayksiköstä avautuu edelleen 2 329 tilastoyksikköä eli yksittäistä tiedonlähdettä. Esitutkimukseen valittu otos ei ole riittävä tilastollisten johtopäätösten tekemiseen, mutta antaa näkymän tiedonlähteiden valikoimaan ja ominaisuuksiin sekä lähteitä dokumentoitaessa noudatettuihin käytäntöihin.
Tiedonlähteiden osuuksien tarkastelua
Lähdeluetteloista erottuu yli 30 erilaista tiedonlähteiden tyyppiä. (1) Tämä voi osoittaa, että opiskelijat toimivat kekseliäästi ja vapaamielisesti tiedonhankinnassaan. Ennen kaikkea se kertoo valinnanvarasta, digitaalisen aineiston eriytymisestä ja uusien jakelukanavien sekä sisällön ja muodon kategorioiden synnystä. Tässä tutkimuksessa ei eri syistä tehdä historiallista vertailua. Voi kuitenkin todeta, että monien aiemmin vaikeasti löytyvinä pienpainatteina ja harmaana kirjallisuutena julkaistujen aineistojen vastineet voivat nyt olla tasavertaisesti mukana opiskelijoiden Google-hauissa perinteisesti merkittävämpinä pidettyjen julkaisujen rinnalla.
Viisi yleisintä aineiston opinnäytteissä käytettyä lähteiden tyyppiä ovat seuraavat:
- Tarkemmin tyypittelemättömät www-sivut 32 %
- Monografiat (ei-toimitetut kirjat) 26 %
- Wikipedia 8 %
- Kausijulkaisut 7 %
- Blogit 3 %
Kaksi yleisintä ryhmää kattavat siis yli puolet, ja mainitut viisi ryhmää yhdessä yli 3/4 lähteistä. Sosiaalisen median sovelluksista kärkiviisikkoon mahtuu kaksi, Wikipedia ja blogit. Kaiken kaikkiaan sosiaalisen median osuus aineistossa on n. 12 %. Wikipedian osuudessa on mukana mainintoja, joissa viittaaja on tulkinnut väärin lähteeksi Wikipedian, vaikka kyseessä todellisuudessa on Wikimedia Commons -tietokannan sisältö. Nämä viittaukset ovat enimmäkseen kuvien ja kaavioiden suoraa kopiointia, jonka Commonsissa käytetty lisenssi sallii, mutta jonka pedagogista mieltä voi pohtia.
WWW-sivuja ei tämän esitutkimuksen puitteissa ollut mielekästä yrittää luokitella. Sen sijaan olen poiminut erilleen sellaisia aineistoja, joilla voi olettaa olevan joko sisällön tai käyttötavan osalta erityistä merkitystä. Esimerkiksi selkeästi oppimateriaaliksi tunnistettavan aineiston osuus on n. 3 % ja ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden n. 1 %. Henkilölähteiden (haastattelut, sähköpostit jne.) osuus on noin 3 %, mikä mielestäni on pieni luku, koska olisi olettavaa, että toimeksiantajien merkitys tiedonlähteinä olisi suurempi (vrt. Julkunen 2002, 68). Ilmeisesti henkilölähteiden tietoja on hyödynnetty myös niihin viittaamatta, hiljaisen tiedon tapaan.
Oletan, että niissä aineiston ulkopuolelle jäävissä tapauksissa, joissa oppilaitos, koulutusala tai yksittäinen opettaja on kieltänyt Wikipedian käytön, on samalla karsiutunut muitakin lähdetyyppejä, etupäässä verkkolähteitä, kuten asiantuntijoiden blogeja. Näiden opinnäytteiden potentiaaliseen lähteistöön on kohdistettu sosiaalisen median puhdistus, joka johtanee erilaiseen ilmaistujen lähteiden jakaumaan. Toisaalta osa kielletyn aineiston käytöstä yksinkertaisesti piilotetaan.
1 Tyyppien valikoima kasvaisi suuresti, jos web-lähteitä tyypiteltäisiin hienojakoisesti. Lähteiden jaottelu perustuu mm. tiedon muodostuksen ja käytön mekanismeihin, vakiintuneisiin lähteiden tyyppeihin ja saatavuusnäkökohtiin.
Laadullisia huomioita lähteiden merkitsemisestä
Lähdeluetteloita tarkasteltaessa on liiankin luontevaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka eri lähteet on dokumentoitu. Vaarana on De Bonon ilmaisua käyttääkseni, että tarkastelija ”panee päähänsä mustan hatun” (DeBono 1990) alkaen hakea aineistosta kiinnostavien ilmiöiden sijasta virheitä ja ongelmia. Aineistoa tallentaessani olen kirjannut ongelmia muistiin etenkin silloin, kun ne ovat vaikeuttaneet merkintöjen tulkintaa tai tuoneet esiin uuden, aiemmin esiintymättömän ilmiön.
Aineistosta näkyy selvästi, kuinka vahva World Wide Webin rooli on amk-opiskelijoiden tiedonhankinnassa. Sitä osoittavat myös useat esimerkit, joissa WWW:n käytännöt ja rakenteet sivuuttavat perinteiset merkintätavat tiettyihin lähdetyyppeihin viitattaessa.
Raportointioppaat, kuten paljon käytetty Hirsjärven ym. Tutki ja kirjoita, ohjaavat esimerkiksi seuraavaan lakitekstin merkintätapaan: Tekijänoikeuslaki. 1961. L 8.7.1961/404 muutoksineen. ”Nettinatiivi” opiskelija merkitsee lähteen linkkinä käyttämäänsä tietokantaan, usein Finlexiin: ”Finlex 2008. Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404. Luettu 11.1.2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404”.
Esimerkistä ei selviä tarkempi lainkohta; sen sijaan mukana on ylen määrin asiaankuulumatonta konteksti-informaatiota. Merkintä ei myöskään ole validi muilla lakitekstin lähteillä kuin Finlexillä. Lukupäivän merkitseminen lienee oppilaitoksen yleisohje verkkolähteisiin viitattaessa. Tässä sen noudattaminen tuottaa huvittavan vaikutelman lakitekstin ja vaikkapa verkkomainoksen yhtäläisestä epävakaudesta.
Vastaavaa webin läpi viittaamista kohdistuu myös kokotekstitietokantoihin tallennettuihin artikkeleihin. Lähdeluetteloissa on tällöin seuraavanlaisia sekamerkintöjä: Behkamal, B., Kahani, M., Akbari, M. K., 2008 Customizing ISO 9126 quality model for evaluation of B2B applications. Science Direct, Information and Software Technology Vol.51 Issue 3, 3/2009, 599-609 [viitattu 11.6.2009] Saatavissa: http://www.sciencedirect.com.aineistot.phkk.fi/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6V0B- 4TJ05CY-1&_user=4246040&_coverDate=03%2F31%2F2009&_rdoc=6&_fmt=hig &_orig=browse &_srch=doc-in-fo%28%23toc%235642%232009%23999489996%23789057%23FLA%23display%23Volume%29&_cdi=5642&_sort=d&_docanchor=&_ct=11&_acct=C000062624&_version=1&_urlV ersion=0&_userid=4246040&md5=d380623b92fbd57b5554f9c976f2acb9.
Merkintä kertoo, että opiskelija on kamppaillut opetetun merkintätavan ja web-uskollisuutensa välillä: merkinnässä on artikkelin riittävästi yksilöivät tiedot, mutta Web on vaatinut veronsa. URL- osoitteen alkuosasta näkee, ettei osoite ole yleisesti käyttökelpoinen, koska siinä on oppilaitoksen verkkoon viittaava domain-nimi. Oikeampi ratkaisu olisi viitata lähteeseen kuten painettuun artikkeliin ja ehkä nimetä tietokanta.
Pohdinta
Sähköisten lähteiden ja perinteisten painettujen dokumenttien käytön ja niihin viittaamisen suhteita hahmoteltiin jo ennen Internetin kehittymistä (esim. Trigg 1983, Shneiderman & Kearsley 1989).
Näiden suhteiden pohtiminen ja artikulointi jatkuu yhä ja on osa myös amk-opinnäytetöihin liittyviä prosesseja. Näkökannat vaihtelevat merkintöjen pilkuntarkkaa oikeellisuutta korostavasta purismista sen kysymiseen, tarvitaanko ei-akateemisissa töissä lähteiden merkitsemistä ensinkään, kun ”kaiken voi tarkistaa Googlesta”. Eräitä lähteitä kielletään. Opiskelija saa siis ristiriitaisia viestejä oppilaitokselta, omilta viiteryhmiltään ja ehkä myös työelämäpartnereilta.
Lähteiden käyttö ja merkitseminen ovat niitä alueita, joissa erilaisten tiedonkäytön kulttuurien ja sukupolvien törmäys näkyy. Don Tapscott puhuu ”nettisukupolven kahdeksasta normista”. Ne ovat vapaus, räätälöinti, tutkiminen, rehellisyys, yhteistyö, viihde, nopeus ja innovaatiot. Esimerkiksi rehellisyys-normin yhteydessä Tapscott ryhmineen on todennut, kuinka nettisukupolvi haluaa työskennellä organisaatioissa, joiden arvot kokee rehellisiksi ja itselleen luonteviksi, ja kuinka nuoret toisaalta esimerkiksi tulkitsevat perinteisiä tekijänoikeuksia uudella tavalla. Tiedostojen jakaminen on 18-29-vuotiaiden ikäryhmässä laajalti hyväksyttyä tekijänoikeuksista piittaamatta. (Tapscott 2010, 101.)
Lähteiden standardinmukainen merkitseminen sopii huonosti vapaus- ja räätälöinti-normeihin. Nettisukupolven edustajat haluavat valita ”milloin tehdä erilaisia juttuja” ja ”jopa keitä he haluavat olla” (Tapscott 2010, 89). ”Kun nettisukupolvi saa jotakin käsiinsä, se räätälöi laitteet omikseen” (mts., 92). On perusteltava, miksi nämä käsitykset eivät pätisi myös lähdemerkintöihin. Lähteiden merkitseminen tietyn syntaksin mukaisesti on myös yksinkertaisesti ikävystyttävää, etenkin, kun kukaan ei käytä niitä mihinkään. Aineistossani ilmeisen tarkistamattomat lähdeluettelot osoittavat, etteivät edes opettajat lue niitä. Oma tuore kokemukseni ammatillisesta opettajakoulutuksesta tosin kertoo muuta: myös lähteitä käsiteltiin.
Nopeus-normi, välittömän vastauksen odotus, epäilemättä kasvattaa verkkoaineiston suosiota painetun kustannuksella. Google Books on osa tätä kehitystä. Aineistossani on viittaus Frederic Taylorin teoksen The Principles of Scientific Management vuoden 1911 laitokseen. Sen löytyminen opiskelijan hyllystä tai edes oppilaitoksen kirjastosta ei ole uskottavaa. Google Booksista se kyllä löytyy. ”En enää saa opiskelijoita lukemaan kokonaisia kirjoja”, valittaa kirjallisuuden opettaja samaan ilmiöön viitaten teoksen Pinnalliset: mitä internet tekee aivoillemme mukaan (Carr 2010, 19).
Opinnäytetyöprosessissa kohdataan siis tietokäsityksiin ja arvostuksiin liittyviä ristiriitoja, joilla on sukupolvien ja erilaisten (ala)kulttuurien kohtaamisen luonne. Muuttuvan tietoympäristön ”hallitseminen” lisäämällä kieltoja on työlästä eikä kovin demokraattistakaan. Toisaalta myöskään amk-vaatimusten muotoilu totunnaisista akateemisista normeista löyhentämällä ei ole hedelmällinen tie. Keskeistä on löytää menetelmät ja prosessit, joiden avulla amk-opinnäytetyön eri toimijat tunnistavat kohteen nykyistä enemmän yhteiseksi ja tulevat tietoisiksi toistensa arvoista ja odotuksista opinnäytetyön tiedonhallinnan tavoitteiden ja keinojen suhteen.
Kirjoittaja
Juha Kämäräinen, freelancer informaatikko-kouluttaja, juha.kamarainen(at)mail.suomi.net, Hyvinkää
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Carr, N. 2010, Pinnalliset: mitä Internet tekee aivoillemme, Terra Cognita, Helsinki. DeBono, E. 1990, Kuusi ajatteluhattua, MARK kustannus, Helsinki.
Julkunen, J. 2002, Vieras ja oma teksti kohtaavat insinöörityössä : mitä lähteiden käyttö osoittaa ammattikorkeakouluinsinöörin asiantuntijuudesta ja osaamisesta?, väitöskirja, Helsingin yliopisto.
Kalima, R. 2011, Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen ammattikorkeakoulussa, väitöskirja, Tampereen yliopisto.
Kämäräinen, J. 2011, “Polunpäitä Wikipedian pedagogiseen käyttöön ja muokkaamiseen” teoksessa AMK 2.0: puheenvuoroja sosiaalisesta mediasta ammattikorkeakouluissa, toim. A. Haasio & K. Salo, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Seinäjoki, ss. 66-86.
URL: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32091/B51.pdf?sequence=1
Marjamaa, M. 2011, “Theseus-kyselyn tuloksia: Korjauksia toivotaan etusivulle sekä hakumahdollisuuksiin”, Kreodi: ammattikorkeakoulukirjastojen verkkolehti, 1/2011. URL: http://www.kreodi.fi/artview.asp?ArticleID=399
Shneiderman, B. & Kearsley, G. 1989, Hypertext hands-on! : an introduction to a new way of organizing and accessing information, Addison-Wesley, Reading (MA).
Sjölund, A. 2009, “Verkkokirjasto Theseus”, Kreodi: ammattikorkeakoulukirjastojen verkkolehti, 3/2009.
URL: http://www.kreodi.fi/artview.asp?ArticleID=347
Tapscott, D. 2010, Syntynyt digiaikaan: sosiaalisen median kasvatit, WSOYpro/Docendo, Jyväskylä. Trigg, R.H. 1983, A Network-based Approach to Text Handling for the Online Scientific Community, väitöskirja, University of Maryland.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
