Transformatiivinen oppiminen kestävyysosaamisen tukena

Tulevaisuus haastaa ennennäkemättömällä tavalla työelämässä tarvittavia taitoja ja käsityksiä oppimisesta. On jo tunnistettu, että 2000-luvun monialaiset, yleiset, siirrettävät ja yhteiskunnallisen uudistumisen mahdollistavat transversaaliset työelämätaidot tuovat haasteita ammattikorkeakoulutuksen osaamisen, roolien, opetussuunnitelmien ja oppimisympäristöjen kehittämiselle. (Isacsson ym. 2016.)

Ammattikorkeakoulujen sitoutuminen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden tavoitteisiin (Arene 2020) luo lisää haasteita. Samanaikaisesti EU:n Green Deal (Euroopan komissio 2019) kannustaa toimijoita kohti kiertotaloutta sekä uusia johtamisen ja työn malleja.

Tulevaisuuden työelämän tärkein geneerinen osaaminen pohjautuu kestävyyden metataitoihin (Opetushallitus 2019), joita on kuvattu esimerkiksi Euroopan komission GreenComps-viitekehyksessä (Bianchi ym. 2022). Koulutuksen kehittämisen painopiste on siirtymässä substanssiosaamisesta kohti oppijan omasta kokemuksesta nousevaa luovuutta, tulevaisuusajattelua ja muutoskyvykkyyttä. Opettajien osaamisen kehittämisessä huomio kiinnittyy kestävyysajattelun sisäistämiseen osaksi ammatillista identiteettiä sekä pedagogisiin taitoihin, joilla vahvistetaan transformatiivista oppimista (Asikainen & Tapani 2021).

Transformatiivinen oppiminen tähtää syvään muutokseen ihmisen käsityksissä, ajattelussa, tunteissa ja toiminnassa. Tällä hetkellä yhteiskunnassa toimitaan yhä monien teollistumisen aikakaudelta peräisin olevien ajattelu- ja toimintamallien mukaan. Systeemitutkijoiden mukaan olemme tulleet historialliseen muutoskohtaan, jossa vanhat mallit eivät enää toimi. Kestävyyssiirtymälle ei näytä olevan riittäviä edellytyksiä, mikäli vallitsevat käsitykset eivät irtaudu nykyisestä jatkuvaan kasvuun ja kulutukseen perustuvasta ajattelusta (Laininen 2019:1). Keskustelu ekososiaalisesta ja planetaarisesta sivistyksestä on laajentanut muutoksen koskemaan koko elämäntapaamme ja käsitystämme edistyksestä. Materiaalisen elintason jatkuvasta kasvattamisesta siirrytään elämänlaadun parantamiseen samalla kun mekanistinen maailmankuva vaihtuu systeemiseen ja elävään todellisuuden tulkintaan. (Salonen & Bardy 2015; Joutsenvirta & Salonen 2020.)

Systeemisessä tarkastelussa ihmisen ulkopuolella sijaitsevat kestävyyshaasteet nähdään toisiinsa kietoutuneina ongelmavyyhteinä, joiden juurisyyt löytyvät sisäisen maailmamme tekijöistä. Ne ovat erilaisia arvoja, uskomuksia ja oletuksia, jotka ohjaavat toimintaamme osin tiedostamattomasti. (Senge 1990.)

Kestävyyssiirtymään kytkeytyvä systeemisen muutoksen tarve luo uusia vaatimuksia ammattikorkeakoulujen tarjoamalle koulutukselle. Tällä hetkellä sekä työelämässä että koulutuksessa korostuu puhe yksilöiden osaamisista ja kompetensseista. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan entistä enemmän yhteisöllisiä kyvykkyyksiä sekä mahdollisuuksia kasvaa henkisesti myös aikuisuudessa. Millaiset oppimisympäristöt ja toimijaroolit vievät työelämään yhteisöllisesti kehkeytyvää ymmärrystä ongelmien keskinäisriippuvuuksista sekä yhdessäohjautuvaa johtamiskulttuuria?

Oppimisen kolme tasoa

Transformatiivinen oppiminen uudistaa tulevaisuuden osaamisia ja taitoja (kuvio 1). Ihmisen maailmasuhteen rakentuminen tapahtuu kognitiivisen, metakognitiivisen ja transformatiivisen oppimisen tasoilla, jotka ovat keskenään syklisessä vuorovaikutuksessa (Sterling 2010; Laininen 2019:2). Kestävyyshaasteiden työstämiseen tarvitaan tehokuutta palvelevan kognitiivisen oppimisen rinnalle kykyä metakognitiiviseen oppimiseen, jota luonnehtivat reflektiivisyys sekä kriittinen ja systeeminen ajattelu. Ihmisyyden täysi potentiaali on mahdollista saada käyttöön oppimisen transformatiivisella tasolla, joka hyödyntää tunteita, kehollista tietämistä ja intuitiivista kapasiteettia. Yhteisöjen ja yhteiskunnan uudistumista edistää dialogisuus, joka laajenee rationaaliselta tasolta tunteiden ja kehollisten viestien jakamiseksi.

Transformatiivinen oppiminen pyrkii avartamaan myös tulevaisuusajattelua. Sen sijaan, että lukkiudumme tiettyyn meille tarjottuun tulevaisuuskuvaan, on viisasta olla avoin monenlaisille vaihtoehtoisille tulevaisuuksille. Voimme pysähtyä toisten kanssa kuvittelemaan, että osa minusta on jo toivomassamme tulevaisuudessa ja voin alkaa luomaan sitä todeksi. Asioiden väliset kytkökset ja suhteiden laadut tulevat näkyviin, kun ihminen on erilaisia näkökulmia ja tietämisen tapoja yhdistävässä vuorovaikutuksessa. Hänen olemisen tapansa voi avartua. Merkityksellinen tulevaisuusnäkymä alkaa saada muodon ihmisten välissä samalla kun irtautuminen vanhoista uskomuksista ja rutiineista helpottuu. (Joutsenvirta 2022; Takanen 2022.)

Transformatiivista oppimista ei voida ilmeisesti kuvata tyhjentävästi taitojen ja osaamisen kehittymisen kautta. Unescon mukaan tarvitaan “oppimista olemaan yhtä maailman kanssa” (Common Worlds Research Collective 2020). Kun oppimisen tasoilla siirrytään ylöspäin, oppijan tulevaisuusnäkymä avartuu vaihtoehtoisten sekä haluttujen tulevaisuuksien näkemiseen ja kuvitteluun. Toimijuus laajenee osallisuudeksi ja vaikuttamiseksi esimerkiksi omassa oppilaitoksessa tai työpaikassa. Transformatiivisella tasolla oppijat kykenevät yhdessä uudistamaan vallitsevaa yhteisön kulttuuria. Oppimisen tasojen kautta maailmasuhde avartuu erillisyyden kokemuksesta vuorovaikutukseen toisten olevaisten ja ympäröivän todellisuuden kanssa sekä edelleen holistiseen kokemukseen olemisesta yhtä maailman kanssa.

Mistä löytyvät edelläkävijäkoulut?

Nykyinen koulutusajattelu pohjautuu ennalta asetettuihin koulutustavoitteisiin. Ne määrittelevät tietyt oletukset tulevaisuudesta ja sen mukaisista osaamistarpeista sekä lähestymistavan työelämän, yhteiskunnan ja tulevaisuuden suuntaan. Tämä voi johtaa siihen, että nuoret eivät voimaannu tulevaisuuden muuttamiseen, vaan kasvavat ainoastaan sopeutumaan siihen. (Holfelder 2019.) Kykenevätkö edelläkävijäkoulut avartamaan oppimisen tavoitteita osaamis- ja kompetenssiajattelun ulkopuolelle? Systeemisen muutoksen osalta korkeakoulujen roolina on kehittää muutostarpeisiin vastaavaa oppijatoimijuutta, opettajuutta, oppimisympäristöjä ja pedagogisia välineitä. Kuinka tähän kytkeytyy yhteiskuntaa uudistava ekososiaalinen sivistys ja työelämän muuttuvat tarpeet?

Taulukko 1 kuvaa ammattikorkeakoulujen uutta roolia kestävyyssiirtymän edistäjinä. Kolme ydinsaraketta kuvaavat koulutuksen nykypäivän ja kestävän tulevaisuuden välistä siirtymävaihetta, joissa korkeakoulut etenevät eri tahtiin. Siirtymävaiheen esimerkkinä käytimme Lapin AMKin syksyllä 2023 käynnistyvää uutta ”Managing Sustainability and Systems Change” (MaSS) YAMK-ohjelmaa.

Taulukko 1. Työelämäkoulutuksen mahdollisuudet edistää kestävyyssiirtymää erilaisten muutostekijöiden kautta.

Miten työelämäkoulutuksella edistetään kestävyyssiirtymää?
Muutostekijät	Nykytilanne korostaa	Siirtymävaihe	Kestävä tulevaisuus
Koulutuksen lähtökohta	Yhteiskunnan ja työelämän nykyiset tarpeet Lineaarinen tulevaisuusajattelu Toisintaa olemassa olevaa järjestystä ja nykyisiä tarpeita	Yhteiskunnan ja työelämän tulevaisuuden tarpeet Vaihtoehtoiset tulevaisuudet Vahvistaa systeemistä ja tulevaisuuslähtöistä ajattelua	Yhteiskunnan ja työelämän uudistaminen Tekee todeksi toivottavia tulevaisuuksia Uudistaa systeemiä
Pedagogiikka ja oppimisympäristö	Kognitiivista oppimista vahvistava Korostaa alakohtaisia substanssiosaamisia ja yhteisiä kompetensseja Molempia osapuolia hyödyttävät kumppanuussuhteet	Tietämisen tapoja laajentava Vahvistaa geneerisiä metataitoja kompleksiseen ympäristöön Moninäkökulmaisuutta yhteen tuova ja uutta luova dialogisuus	Maailmasuhdetta ja kulttuuria uudistava Oppimisympäristöt mahdollistavat toisintekemisen Yhteiskuntaa uudistavat kumppanuudet ja innovaatioekosysteemit
Oppijan toimijuus ja oppimisen tuotos	Kestävyysasioiden osaaja Ulkoinen motivoituminen Kartuttaa omassa työssään tarvitsemaansa erityisasiantuntijuutta	Yhdessäohjautuva toimija Sisäinen ja ulkoinen motivoituminen Vahvistaa ihmistenvälistä asiantuntijuutta	Tulevaisuuden muotoilija Merkityksellinen työ, täysi ihmisyys Luo ekosysteemin asiantuntijuutta
Opettajan rooli ja kestävyysidentiteetti	Asiantuntija, osaamisen arvioija Kartuttaa oppijoiden ammatillista pätevyyttä Kestävyysnäkökulma osana opetusta	Mentori, yhdessäoppija ja reflektoija Luo tilan oppijan henkiselle kasvulle ja yhteisötaitojen vahvistamiselle Opetus kestävyysnäkökulman kautta	Koulutuksen ja yhteiskunnan uudistaja Osallistuu todellisuuden yhteisluomiseen Opetus tulevaisuusnäkökulman kautta
Oppilaitoksen kestävyysorientaatio	Irrallinen Kestävyys organisaation rakenteena ja osana yhteiskuntaa	Avautuminen yhdessäluojien verkostoon Kestävyys organisaation tavoitteena ja kytköksissä yhteiskunnan tavoitteisiin	Avautuminen globaaliin ympäristöön Vahva kestävyys organisaation tarkoituksena

Suora hyppäys uuteen on liian radikaali, koska muutoksessa on huomioitava nykyistä koulutusta ohjaavat rakenteet. Kompleksisessa toimintaympäristössä oppiminen edellyttää uuden tiedon oppimisen rinnalla myös kykyä oppia pois jostakin, joka on kiinni vanhassa kulttuurissa, sekä kykyä soveltaa olemassa olevaa osaamista uusin tavoin. MaSS-koulutusohjelma pyrkii luomaan syvemmän tason reflektoinnin ja oppimisen tiloja, joissa ihmisten välinen vuorovaikutus vahvistuu ja avautuu tila kaikkien tietämisen tasojen ja osaamisen laatujen käyttämiselle.

Osana MaSS-tutkintokoulutuksen suunnittelua pilotoitiin transformatiivista oppimista keväällä 2022 Kestävän tuotannon kehittämisen -YAMK-koulutusryhmän kanssa. Opintojaksolla syvennyttiin kestävän kehityksen, kiertotalouden ja vastuullisuuden teemoihin kytkien ne osaksi liiketoiminnan systeemistä kehitystä. Opiskelijapalautteiden perusteella kykenimme yhdistämään näitä teemoja hyödyntäen vuorovaikutuksellisuutta, vertaisoppimista sekä yhdessä reflektointia. Kokemusta hyödynnetään MaSS-koulutusohjelman opintojaksojen suunnittelussa. Ohjelman pyrkimyksenä on luoda kokonaisvaltainen kuva kestävyyssiirtymästä kestävyystaitojen vahvistamiseksi, millä vastataan myös työelämän epävarmuuksiin ja nopeisiin muutoksiin toiminnan kehittämisen ja johtajuuden osalta.

Tähtäimessä uudenlainen toimijuus

Kysymykset työhön kytkeytyvän arvomaailman ja sisäisen arvomaailman kohtaamisesta sekä yksilön roolista kestävän tulevaisuuden rakentamisessa pohdituttavat yhä useampia meistä. Mikä on oman roolin ja työn merkitys kestävämmän tulevaisuuden luomisessa? Uudistuminen lähtee sisältä nousevasta muutostahdosta sekä toisten kokemuksista rikastuvasta vuorovaikutuksesta, joka synnyttää uudenlaista toimijuutta.

Uudistavan toimintakulttuurin muodostamiseksi on luotava tilaa, aikaa ja toimijuutta. MaSS-koulutusohjelmassa opettajien rooli on toimia mentorina ja yhdessäreflektoijina opiskelijoiden luodessa tilaa transformatiiviselle toiminnalle. Oppimisessa korostuu dialogisuus ja ihmistenvälisten suhteiden laatu. Nämä luovat sosiaalisen kudoksen ja ’resonanssitilan’, jossa on mahdollisuus vapautua vanhoista uskomuksista ja yhdistyä kollektiiviseen toimijuuteen uuden luomiseksi. Osaamista (skills, competencies) ohjataan yksilöä korostavasta staattisesta asiantuntijuudesta kontekstiin muovautuvaksi ja yhdessä kehkeytyväksi kyvykkyydeksi (capacities). (Joutsenvirta 2022.)

MaSS-ohjelman tavoitteena on, että opiskelijat arvioivat oman osaamisensa kehittymistä läpi koulutuksen oppimistarpeiden muotoutuessa uudelleen osaamisen kehittyessä. Opintojen myötä opiskelija kasvaa ja tunnistaa kasvunsa opiskelijasta asiantuntijaksi sekä osaksi asiantuntijayhteisöä. Tutoropettajat tukevat kehittymistä läpi opintojen muovaten rooliaan opiskelijan kehittymisen myötä opettajasta mentoriksi ja edelleen asiantuntijakollegaksi toiselle asiantuntijalle. Kestävän tulevaisuuden ammattikorkeakoulu oppii ja kouluttaa transformatiivisesti tulevaisuudesta käsin. Ammatillinen osaaminen on edelleen koulutuksen ydintä, mutta suhde siihen on muuttunut systeemiä uudistavaksi.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS