Kaksikielinen korkeakoulutus – osaajia tulevaisuuden Suomeen

Suomi kärsii osaajapulasta monilla aloilla, ja tilanteen ennustetaan pahenevan lähivuosina eläköitymisen kiihtyessä ja työikäisten ikäluokkien pienentyessä (Tuomaala 2024). Siksi tarvitsemme opiskelijoita ja työvoimaa ulkomailta. Monilla aloilla tarvitaan kuitenkin suomen tai ruotsin kielen osaamista, erityisesti sosiaali- ja terveysalalla, jossa työtä tehdään ihmisten kanssa.

Ammattikorkeakouluopinnoissa kansallista kieltä tarvitaan jo opintojen aikana, erityisesti opintoihin oleellisesti kuuluvissa harjoitteluissa. Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus on siksi tervetullut vaihtoehto englanninkielisille tutkinto-ohjelmille. Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus tarkoittaa tutkintoa, jossa opiskelun voi aloittaa ilman suomen tai ruotsin kielen taitoa. Opiskelukieli on alussa englanti, mutta toista kieltä integroidaan substanssiopetukseen vähitellen niin, että valmistuvan opiskelijan suomen tai ruotsin kielen taito on ammatin edellyttämällä tasolla. (TOKASA 2023.)

Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat kehittäneet TOKASA-hankkeessa toiminnallisesti kaksikielisen korkeakoulutuksen mallin, jota on pilotoitu niiden sairaanhoitajakoulutuksissa vuodesta 2022 alkaen. Malli perustuu funktionaaliseen kielikäsitykseen, joka painottaa aitoja kielenkäyttötilanteita, joissa opiskelija havaitsee ja oppii kieltä käyttämällä kielen eri muotoja ja sääntöjä erilaisissa merkityksellisissä vuorovaikutustilanteissa (Aalto ym. 2009). Opetus painottuu ammattikieleen ja tulevan työn kannalta keskeisiin vuorovaikutustilanteisiin.

Kiinnostus toiminnallisesti kaksikielistä koulutusta kohtaan on kasvanut ammattikorkeakouluissa, myös sosiaali- ja terveysalan ulkopuolella. Esimerkiksi Savoniassa on aloitettu kaksikielinen restonomitutkinto ja Kaksikielinen korkeakoulutus KaksKo -hankkeessa pilotoidaan kaksikielistä pedagogiikkaa tekniikan ja seikkailukasvatuksen aloilla (KaksKo 2025).

Keskeinen osa TOKASA-mallin kehittämistä on arviointitutkimus, joka on seurannut vuonna 2022 aloittaneiden TOKASA-ryhmien opiskelijoiden, opettajien ja harjoittelun ohjaajien kokemuksia. Tässä artikkelissa esitellään, millaisia kokemuksia ja näkemyksiä opiskelijoilla ja heidän opettajillaan on, kun kieltä ja ammattitaitoa opitaan toiminnallisesti kaksikielisessä sairaanhoitajakoulutuksessa. Artikkelin lopuksi pohditaan TOKASA-mallin sovellettavuutta ja yhteiskunnallista merkitystä.

Aineistot on kerätty teemahaastattelemalla ensimmäisten TOKASA-ryhmien opiskelijoita ja heidän opettajiaan vuosina 2022 ja 2024. Ensimmäiseen haastattelukierrokseen osallistui 23 opiskelijaa ja 9 opettajaa, toiseen 15 opiskelijaa ja 17 opettajaa. Haastatteluihin osallistuminen oli täysin vapaaehtoista, ja osa osallistui molempiin, osa vain toiseen kierroksista. Haastatteluaineistot analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.

Opiskelijoiden oivallukset: oma motivaatio ja jatkuva harjoittelu tie kielitaitoon

Opiskelijoiden haastatteluissa oma oppimismotivaatio nousi yhdeksi keskeisimmistä suomen kielen oppimisen edellytyksistä. Toinen usein mainittu tekijä oli systemaattinen suomen kielen (S2) integrointi substanssiopetukseen. Opettajilta toivottiin, että suomen kieltä käytetään johdonmukaisesti ja rohkaistaan opiskelijoita alusta lähtien puhumaan suomea pienelläkin sanavarastolla. Opiskelijat kokivat, että toiminnalliset oppimismenetelmät, kuten simulaatiot, pelit ja roolileikit, olivat erinomaisia mahdollisuuksia oppia kieltä autenttisissa tilanteissa ja samalla vahvistaa käytännön hoitotyön taitoja. Koska osa opiskelijoista oli tottunut opettajavetoiseen luento-opetukseen kotimaassaan, toiminnallisiin opetusmenetelmiin ja itsenäiseen opiskeluun tottuminen vaati aikaa.

Valtaosa opiskelijoista näytti ymmärtäneen TOKASA-mallin keskeisen idean: kielen oppiminen on tehokkainta, kun se kulkee käsi kädessä substanssin oppimisen kanssa. Moni opiskelija kuvasi kuitenkin aluksi arastelleensa käyttää suomea. Kielitaito alkoi kehittyä kunnolla, kun opiskelija pääsi yli virheiden pelosta, ja alkoi käyttää suomen kieltä myös arjen tilanteissa, kuten asioidessaan kaupassa tai erilaisissa palveluissa.

Kielen aktiivinen käyttö kehitti taitoa päivä päivältä, mikä puolestaan lisäsi itseluottamusta ja kannusti jatkamaan.

Kaikki haastatellut opiskelijat korostivat harjoittelupaikan merkitystä suomen kielen oppimiselle.
Vaikka oppilaitoksessakin opittiin kieltä, monelle TOKASA-opiskelijalle ensimmäinen harjoittelujakso oli ensimmäinen täysin suomenkielinen ympäristö. Moni rohkaistui puhumaan suomea, kun harjoittelusta ei voinut selvitä käyttämättä kieltä. Kielen aktiivinen käyttö kehitti taitoa päivä päivältä, mikä puolestaan lisäsi itseluottamusta ja kannusti jatkamaan. Parhaassa tapauksessa tähän prosessiin yhdistyi ohjaus, joka tuki kielen kehittymistä, jolloin syntyi positiivinen kierre. Opiskelijoiden mukaan merkityksellisimmät oppimiskokemukset syntyivät silloin, kun ohjaaja ja koko työyhteisö kannustivat opiskelijaa epämukavuusalueelle esimerkiksi tekemään vaativaa suullista tai kirjallista raportointia suomen kielellä.

Opiskelijat toivoivat, että opettajat ymmärtäisivät kielen oppimisen vaativan heiltä paljon työtä. Ylipäänsä koettiin tärkeäksi sekä opettajien että opiskelijoiden keskuudessa, että opettajilla on kyky ymmärtää kaksikielistä koulutusta suorittavien opiskelijoiden erityistilanne.

Oppimista edistävät tekijät – opettajien näkemykset

Opettajat toivoivat, että opiskelijat ymmärtäisivät, että kielen oppiminen vaatii paljon työtä ja sitoutumista kielen käyttämiseen. Joidenkin opettajien mukaan pilottiryhmässä oli muutamia opiskelijoita, jotka näyttivät ajattelevan, että ensisijaisen tärkeää on oppia hoitotyö ja kieltä voi omaksua myöhemmin. Lisäksi monen opiskelijan elämäntilanne edellytti työssäkäyntiä opintojen ohessa, mikä opettajien käsityksen mukaan saattoi viedä liikaa voimia ja siten heikentää sitoutumista suomen kielen opintoihin.

Opettajat painottivat, että substanssiopettajien ja suomen kielen opettajien on tärkeää suunnitella ja toteuttaa oppimistilanteita ja materiaaleja yhdessä. Tärkeää on myös, että opettajat toimivat tiiviissä yhteistyössä opiskelijoiden ohjauksessa, jolloin tieto kielitaidon kehittymisestä ja mahdollisista haasteista kulkee sujuvasti kaikille osapuolille. Keskeiseksi nähtiin myös opettajien kieli- ja kulttuuritietoinen ote opetustyössään. Jotta opetusmalli toimii, kaikkien opetukseen osallistuvien tulee sitoutua käyttämään suomen kieltä systemaattisesti.

Opettajat tekivät kullekin opintojaksolle opetettavan sisällön ydinainesanalyysin, jolla tehtiin tilaa suomen kielen oppimiselle osana substanssin opetusta. Oppimismenetelmistä Flipped learning -menetelmä tukee tätä, sillä tällöin lähiopetuksessa käsitellään vain ydinsisällöt. Erilaisten toiminnallisten menetelmien käyttöä pidettiin tehokkaana tapana edistää aktiivista oppimista ja vahvistaa opiskelijoiden osallistumista.

Hoitotyön teoriaopetuksen jälkeen S2-opettaja käsitteli samaa asiaa kielen ja vuorovaikutuksen näkökulmasta toiminnallisesti, jonka jälkeen kädentaitoja ja vuorovaikutusta harjoiteltiin vielä simulaatioissa ja työpajoissa ennen ammattitaitoa edistävää harjoittelua (kuvio 1.). Näin opiskelija kertasi samaa sisältöä sekä substanssin että vuorovaikutuksen näkökulmasta useita kertoja oppimisen vahvistamiseksi.

Myös opettajat olivat havainneet harjoittelujaksojen merkittävän roolin kielen oppimisessa. Kun opiskelijat olivat palanneet kannustavasta harjoittelusta, he olivat selvästi rohkaistuneet käyttämään suomea myös oppitunneilla. Sekä opettajat että opiskelijat pitivät kielisopimusta keskeisenä välineenä, kun suomen kielen oppimista systematisoidaan harjoittelun aikana.

Kaksikielinen korkeakoulutus vastaa työelämän tarpeisiin

Kun opiskelijoiden ja opettajien esiin nostamat tekijät tuodaan yhteen, syntyy oppimisympäristö, joka tukee sekä kielen oppimista että ammatillista kehittymistä. Suomen kielen kehittymisen kannalta ratkaisevaa on se, miten pian opiskelija alkaa integroitua Suomeen ja käyttää suomea arjessaan. Kun kielitaito karttuu, se puolestaan tukee integroitumista. Siksi on tärkeää seurata, miten kielitaito kehittyy ja opiskelijan ohjauksessa on huomioitava kielen kehittymistä ja integroitumista tukeva näkökulma. Tätä tukee myös substanssiopettajan ja S2-opettajan tiivis yhteistyö.

Kun suomen kieltä käytetään systemaattisesti ja rohkaistaan opiskelijoita lempeästi yhä vaativampiin kielenkäyttötilanteisiin, opiskelijoille syntyy merkityksellisiä oppimiskokemuksia ja itsevarmuus käyttää kieltä kasvaa. Tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijoiden kielitaito oli kehittynyt merkittävästi koulutuksen aikana. Lisäksi moni opiskelijoista oli työllistynyt jo opintojen aikana lähihoitajan tai sairaanhoitajan tehtäviin.

Toiminnallisesti kaksikielisellä korkeakoulutuksella voidaan kouluttaa osaavia ammattilaisia työvoimapulasta kärsiville aloille. Koska kieli ja ammatti opiskellaan samanaikaisesti, eikä aikaa kulu erillisiin kieliopintoihin ennen kuin koulutus alkaa, malli saattaa nopeuttaa osaajien siirtymistä suomalaisille työmarkkinoille. Korkeakouluissa tehdyn työn tulisi kuitenkin jatkua myös työpaikoilla, niin että kielen oppiminen nähdään koko työyhteisön tehtävänä (Komppa 2023; Vartiainen 2019) ja suomen tavoitteellinen oppiminen harjoittelu- ja työajalla on mahdollista. Esimerkiksi Kielibuusti-hankkeessa on tuotettu erinomaista materiaalia työyhteisöille kielitietoiseen ohjaamiseen, vastavuoroiseen oppimiseen ja kielikäytänteiden kehittämiseen (Kielibuusti 2025).

Kansallisten kielten taito edistää kansainvälisen opiskelijan työllistymismahdollisuuksia koulutusta vastaaviin tehtäviin Suomessa sekä tukee suomalaisten työmarkkinoiden veto- ja pitovoimaa. Kun osaa työssä ja yhteiskunnassa käytettävää kieltä, se tukee integraatiota ja vahvistaa halua jäädä töihin Suomeen ulkomaille muuton sijaan. (esim. Välimäki ym. 2023.) Näin toiminnallisesti kaksikielinen koulutusmalli tarjoaa käytännönläheisen ja tehokkaan keinon vastata työelämän osaajatarpeisiin, samalla se edistää kotoutumista, työmarkkinoille kiinnittymistä ja yhteiskunnan kestävää kehitystä.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS