Puhutko suomea? Do you speak English? Kohti kielitietoista korkeakoulua

Suomalaiset korkeakoulut kansainvälistyvät vauhdilla. Suomen väestöstä 11 % on ulkomaalaistaustainen (Tilastokeskus 2024). Tulevaisuuden Suomi on vielä kansainvälisempi (Valtioneuvosto 2024). Kansainvälistyvän Suomen korkeakouluissa korostuu tarve kielitietoisuuden muotoilulle.

Kansainvälistyvä HAMK

Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) on 10 000 henkilön ja seitsemän kampuksen oppimis- ja tutkimusympäristö, joka muodostuu opiskelijoiden lisäksi lähes 800 hengen henkilöstöstä. HAMK on kansainvälistynyt nopeasti. Henkilökunnasta vieraskielisiä on 10 % ja opiskelijoista 15 %. HAMKin kansainvälistyminen heijastaa Suomen kansainvälistymistrendiä.

Kansainvälistymisestä käytävä keskustelu johtaa helposti kielitaitopohdintaan. Erityisesti työyhteisön suomenkielentaitoihin liittyvää keskustelua käydään paljon. Kun kansainvälistymistä tarkastellaan kielitietoisuuden näkökulmasta, tulee kieltä tarkastella laajemmin. Kysymys on, miten korkeakoulut ymmärtävät kielen merkityksen kaikkien työyhteisön jäsenten työn näkökulmasta, ja miten korkeakouluja voidaan työyhteisöinä muotoilla tämän ymmärryksen pohjalta kaikille paremmiksi?

Haastattelimme vuonna 2024 13 vieraskielistä työntekijäämme selvittääksemme heidän näkökulmiaan tähän ja sitä, miten HAMK voi kielen oppimista tukea. Artikkelimme pohjautuu näihin haastatteluihin.

Kielitietoisuus on kansainvälistyvien korkeakoulujen avainkysymys

33 % Suomeen muuttajista tulee Suomeen töiden ja 29 % opiskelupaikan ansiosta (Pitkänen ym. 2022, 13). Työ- ja koulutusperusteinen maahanmuutto on nimetty välttämättömäksi, jotta Suomen osaajapula ratkaistaan. Kun muuttoliike vahvistuu, yhä useammasta korkeakoulusta tulee suomea ja englantia käyttävä työyhteisö.

Kansainvälistyvissä organisaatioissa suomen ja englannin kielten käyttötapojen kirjo on valtava. Enemmistö puhuu äidinkielenään suomea. Muiden äidinkielten puhujat muodostavat vähemmistöjä. Suomen kielen taidot vaihtelevat äidinkielenpuhujista niihin, jotka eivät puhu suomea lainkaan. Väliin mahtuu runsaasti erilaisia kielen käyttötapoja. Englanti on joillekin äidinkieli. Valtaosalle se on ensimmäinen, toinen tai kolmas vieras kieli. Työyhteisöjen jäsenille yhteistä on se, että heidän englannin ja suomen kielen taitonsa ja käyttötapansa vaihtelevat suuresti.

Kielitietoisuus on tällaisten organisaatioiden kehittämisen ydinkysymys. Johanna Kompan (2023, 478) mukaan kielitietoisessa organisaatiossa työyhteisö havainnoi työyhteisössä käytettyjä kieliä ja kielellisiä tarpeita monin tavoin. Organisaatio tietää, millaisista vuorovaikutustilanteista työ muodostuu ja mitä tilanteet kielellisesti vaativat. Kun kielitaidon merkitys ja arvo työn tekemiselle on sisäistetty, siitä seuraa toimintaa. Tätä tarvitaan, jotta työyhteisön kaikki jäsenet pystyvät hyödyntämään omaa osaamistaan kokonaisvaltaisesti ja osallistumaan työyhteisöön täysimääräisesti (Bergbom ym. 2022).

Kielitietoisuus koskee jokaista työyhteisön jäsentä. Kaikki ovat kielenpuhujia, ja jokainen voi toimia kielimallina ja kielenoppimisen tukena. (Komppa 2023, 478.) Kielitietoinen organisaatio huomioi sekä englannin että suomen kieleen liittyvät työyhteisötarpeet ja tiedostaa, että kielitaidot ja kielen käyttötavat ovat yksilöllistä. Oma kokemus riittävästä tai riittämättömästä kielitaidosta on subjektiivinen. Monissa organisaatioissa sisäinen viestintä perustuu oletukseen työyhteisön yhtenäisestä kielitaidosta, vaikka todellisuudessa sellaista ei ole olemassa.

Oletukset työyhteisön jäsenten yhtenäisestä kielitaidosta voivat poissulkea työyhteisössä kenet tahansa. Kuka vain työyhteisön jäsenistä voi kokea oman ammatti-identiteetin ja kielitaitojensa epäsuhtaa. Niin englannin kielen kuin suomen kielenkin käyttö voi kuormittaa. Työyhteisön monikielistyminen haastaa erityisesti ne, jotka ovat ennen työskennelleet kotikielellään. (Lehtimaja ym. 2021, 455.)

Kielitietoisessa organisaatiossa kielitaidot eivät estä työssä kehittymistä, osallisuutta tai työyhteisöön kiinnittymistä. Palkitsemisjärjestelmissä ei ole tietyn kielen puhujia suosivia vinoumia. Toimialat, kansainvälisyyden aste, sidosryhmät ja lainsäädäntö määrittävät, millaisia kielitietoisuuden kehittämistarpeita missäkin organisaatioissa kulloinkin on. (Bergbom ym. 2022.)

Palvelumuotoilu tukee kielitietoisuuden kehittämistä

Kielitietoisuuden muotoiluun tarvitaan kehittämistyön välineitä. Palvelumuotoilu on kehittämistyön viitekehys, joka perustuu ajatukseen, että abstrakti keskustelu konkretisoidaan ja sitä kautta kehittämistyötä helpotetaan. Kun organisaatiota halutaan muotoilla kielitietoiseksi, kehittämistyössä hyödynnetään visuaalisen ajattelun keinoja. Palvelumuotoilu nojaa siihen, että kehitetään yhdessä ja opitaan kokeilemalla. Ihmiset, joita muutokset koskevat, otetaan mukaan kehittämään sen sijaan, että asioita ratkottaisiin heidän puolestaan. Mukaan kutsutaan erilaisia kielenpuhujia.

Organisaatio visualisoidaan kontaktipisteiksi, ja sitä tarkastellaan konkreettisena muotona. Pisteitä ovat esimerkiksi työntekijät, intranet sivuineen, toimitilat, kokoukset, työssä käytettävät sovellukset ja ohjelmistot sekä työtä ohjaavat ohjeistukset ja strategiat.

Kontaktipisteet muodostavat organisaation infrastruktuurin. Kun kontaktipisteet on tunnistettu, voidaan niitä tarkastella eri näkökulmista ja päättää käytännön kehittämistoimenpiteistä. Tarkasteluun liittyy pisteillä syntyvien tunnekokemusten tutkiminen. Kun kontaktipisteitä muotoillaan, voidaan lieventää ja poistaa työyhteisössä syntyviä negatiivisia tunnekokemuksia sekä vahvistaa, lisätä ja levittää positiivista mielialaa.

Kontaktipistekarttaa voidaan tarkastella kielitietoisuuden linsseillä, kielellisten ominaisuuksien kautta. Katse voidaan kohdentaa kontaktipisteillä syntyviin kielenkäytön tilanteisiin, kieleen liittyviin oppimismahdollisuuksiin, kielen ja toimintatapojen välisiin yhteyksiin ja näiden merkityksiin. Kielitietoisuuden kautta voi tarkastella sitä, miten eri kielet kontaktipisteillä huomioidaan, millaisia kielen mukauttamismahdollisuuksia nämä sallivat ja millaisia kieleen liittyviä asenteita näillä ilmenee. Kukin piste on myös mahdollisuus viestiä, mihin kaikkeen kieli työyhteisössä vaikuttaa. Kontaktipisteitä voidaan muotoilla siten, että niillä ilmeneviä osallistumisen ja ymmärtämisen esteitä lievennetään ja poistetaan. Samalla varmistetaan, että kontaktipisteiden kautta työskentely on kaikille työyhteisön jäsenille mahdollista – myös niille, joiden kielitaito on vasta kehittymässä.

HAMKissa muotoillaan kielitietoisuutta

HAMKin työntekijät tunnistivat useita kontaktipisteitä, joita muotoilemalla kielitietoisuutta voidaan rakentaa. Kollegat ja digitaaliset ratkaisut nousivat keskusteluiden keskiöön. Kun kontaktipisteillä syntyy tunne kielen osaamisesta, se lieventää yksinäisyyden tunnetta, alakuloisuutta, avuttomuutta ja pelkoja. Jos kontaktipisteet vaikeuttavat kielellisten ominaisuuksiensa takia työn tekoa, voivat ne aiheuttaa hiljentymistä, eristäytymistä, oman persoonan pienentymistä ja tätä kautta jopa identiteettikriisejä. Kontaktipisteiden kielitietoinen muotoilu on siis työhyvinvointikysymys.

HAMKin kannalta on keskeistä, että tieto välittyy sen sisällä. Tietoa välittyy muun muassa intranetissä sekä virallisissa ja epävirallisissa tapaamisissa. Jos osallistuja ei täysin ymmärrä kokouksissa käytävää keskustelua tai niissä näytettäviä esityksiä, työnantajan odotukset jäävät epäselviksi, eikä työntekijä pysty soveltamaan tietoa omassa työssään. Työntekijä jää hiljaiseksi, eikä hänen omaa tietoaan ja osaamistaan saada hyödynnettyä. Tällaisessa tilanteessa työntekijä ei pysty reflektoimaan tietoa ammattiosaamisensa näkökulmasta. Myös verkostoituminen ja projektisuunnittelu vaikeutuvat.

Kahvipöydissä ja spontaaneissa kohtaamisissa välittyy hiljaista tietoa. Jos työyhteisön jäsenten kielitaito on hyvin eritasoista, kohtaamiset luovat avuttomuuden tunteita ja niitä vältetään. Tällöin työntekijä ei saa hiljaista tietoa käsiinsä. Kun kollegat tukevat toisiaan ja edistävät vastavuoroisen ymmärryksen syntymistä kaikenlaisissa kohtaamisissa erilaisista kielitaidosta huolimatta, vahvistuu tunne osallisuudesta ja työyhteisöön kuulumisesta. Myös kieltä opitaan parhaiten, kun tavataan kasvokkain. Arvostavat kasvokkain kohtaamiset vahvistavat kokemusta tulla kuulluksi myös vieraalla kielellä. Kieli on kaikille tärkeä väline oman hiljaisen tiedon ja persoonan esiin tuomisessa.

Digitaalisten kontaktipisteiden muotoilu kielitietoisesti on tärkeää. Järjestelmien ja ohjelmistojen käyttöönotto helpottuu, kun erilaiset kielitaidot huomioidaan. Jos ohjeistukset löytyvät yhdellä kielellä, esimerkiksi työaikaraportoinnissa tai kulujen käsittelyssä, työaikaa kuluu kieltä kääntäessä. Oma kyvykkyyden kokemus kärsii, jos järjestelmät aiheuttavat ymmärtämättömyyden ja riittämättömyyden tunteita ja turhautumista. Digitaalisten kontaktipisteiden kielitietoinen tarkastelu ja korjaaminen on organisaatioille pieni panostus, mutta työyhteisön osallisuuden näkökulmasta merkittävä uudistus.

Kielitietoisen kehittämistyön lisäksi erilaisten suomen ja englannin kielten oppimista ja käyttöä tukevat kokeilut nousivat haastatteluissa tärkeään asemaan. Työyhteisö voi yhteiskehittää kielikursseja ja oppimateriaaleja, sekä kielen oppimista vahvistavia kohtaamisia. HAMKissa on kokeiltu muun muassa S2-kursseja, kielikaveritoimintaa ja arjen vinkkilistaa kollegoille, joilla tuetaan kielen oppijoita.

Miksi kielitietoisuus kannattaa?

Kun kielitietoisuutta kehitetään yhdessä, ammattikorkeakoulut pystyvät muotoutumaan työyhteisöiksi, joissa kaikki pääsevät mukaan. Tärkeää on oivallus siitä, että olemme kaikki kielten käyttäjiä ja erilaisia taitajia. Lisäksi on tunnistettava, että kieli on olennainen osa osallistumista sekä näkyväksi ja kuulluksi tulemista omassa työyhteisössä. Monikieliset työyhteisöt tarvitsevat tukea sekä englannin että suomen kielen oppimiseen.

Kielitietoisuuden muotoiluun tarvitaan sekä johtoa että koko työyhteisöä. Palvelumuotoilu voi toimia apuna.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS