Kirjoittaja: Kari-Pekka Heikkinen.
Tietointensiivinen ja oppiva yhteiskunta (esim. Drucker 1993) muodostuu uudistumiskykyisistä kansalaisista. Tietotyöläisten päämääräksi muodostuu yhä useammin yhden täydellisen ratkaisun sijasta monen siedettävän ratkaisuvaihtoehdon kehittäminen, niiden välisten erojen eritteleminen ja punnitseminen (Engeström, Engeström, & Kärkkäinen 1995.) Tällaisten monimutkaisten, “pirullisten”, ongelmien ratkaisutaidossa korostuvat muun muassa luovuus sekä analyyttinen ja kriittinen ajattelu. Harva yksilö omaa kaikkia edellä mainittuja ominaisuuksia, vaan tietotyöläiset työskentelevät yleisesti ryhmissä, koska siten ongelmanratkaisu on oletettavasti tehokkainta ja laadukkainta. Monialainen ryhmässä tapahtuva yhteistyö eri alojen välillä, englanniksi “interdisciplinary collaboration” (Davies & Devlin 2007), vaatii ryhmän jäseniltä alakohtaisten taitojen lisäksi yleisluonteisia taitoja, kuten yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, rajojen ylittämisen taitoa ja verkostojen avulla oppimista.
Innovointi vaatii rajojen rikkomista
Ongelmanratkaisu sekä innovaatiotoiminta vaativat ryhmältä luovaa ja toimeenpanevaa toimintaa. Innovaatio-käsitteen määritellään yleisesti sisältävän seuraavat kolme vaatimusta: sen tulee olla uutuus tai uudentava, hyödyllinen ja käytännössä toteutettu (Siltala 2009, Vehkaperä, Pirilä & Roivas 2013). Innovaatiotoiminta on siten toimintaa, jossa toteutetaan käytäntöön uusia ja hyödyllisiä tuotteita, palveluita tai menetelmiä. Innovaatiotoiminnassa uuden luomiseen liitetään usein luovuus, joka käsitteenä on Solatien ja Mäkeläisen (2009) mukaan kyky luoda uutta sekä löytää uusia ja odottamattomia yhteyksiä eri asioiden välillä ja sitä voi myös oppia. Luovuus on lisäksi kykyä kehittää aluksi oudoilta vaikuttavia ideoita sellaisiksi, että ne toteutuessaan vaikuttavat järkeviltä ja toimivilta (Vehkaperä et al. 2013). Aidosti uutta kehittävä innovaatiotoiminta tarvitsee siten osakseen luovaa toimintaa ja luovia persoonia, joilla on Uusikylän (2012) mukaan tyypillisesti seuraavia piirteitä: rohkeus ja riippumattomuus, kyky kohdata vihamielisyyttä ja ottaa älyllisiä riskejä, kestävyys, uteliaisuus, avoimuus, muutoskyky, kyky syventyä asioihin, kurinalaisuus työssä sekä sisäinen motivaatio.
Vaikka innovaatiotoiminnassa tarvitaan luovien persoonien kykyä nähdä asiat eri tavoin, niin se ei pelkästään riitä. Innovatiivisuus vaatii tietoa ja taitoa ymmärtää idean ja toimintatavan hyödyllisyys ja pitkäjänteisyyttä viedä ne käytäntöön. Siten luovuus liittyy innovaatiotoiminnassa uusien ideoiden tuottamisen vaiheeseen, kun taas innovatiivisuus liittyy myös ideoiden edistämiseen, kehittämiseen ja toteuttamiseen (Tuominen & Lindroos 2009). Yhteenvetona voidaan todeta, että monialaisessa innovaatiotoiminnassa on tärkeää tutustua ja ymmärtää ryhmän eri persoonallisuuksia ja eri ammattilaisten sekä taidollista että tiedollista osaamista. Tutustuminen taas vaatii kykyä ylittää rajoja ryhmässä.
Rajoja pidetään usein esteinä työ- ja oppimisprosesseille (Akkerman & Bakker 2011). Rajat voivat olla esimerkiksi kulttuurisia (Brett 2007), ammatillisia (Klein 1996) ja sosiaalisia (Rampton 2014). Ammatillisten, kulttuuristen tai sosiaalisten rajojen ylittäminen, englanniksi “boundary crossing”, käsittää alojen väliseen yhteistyöhön tarvittavia taitoja, kuten esimerkiksi tiimityötaidot, vuorovaikutustaidot, verkostointitaito, kriittinen ajattelutaito ja projektihallinnan taito. Rajan ylittämistä pidetään välttämättömänä uusien käytäntöjen muuntamisessa ja sen osaamiseksi määritellään kyky hallita ja integroida useita diskursseja ja käytäntöjä eri sosiokulttuuristen rajojen yli (Akkerman & Bakker 2011) sekä kyky toimia osaavasti useissa yhteyksissä (Walker & Nocon 2007). Rajojen ylittäminen vaatii siten rohkeutta, jota tukee hyvä itsetuntemus ja kokemus vastaavista tilanteista. Myös edellä mainitut luovuuteen liitetyt persoonallisuuspiirteet tukevat rajojen ylittämistä ryhmässä, joten monialainen ryhmä hyötyy innovaatiotoiminnassaan luovien persoonien ominaisuuksista.
T-muotoiset taidot kiihdyttävät monialaista innovaatiotoimintaa
Rajojen ylittämisen ja monialaisen ryhmätyön yhteydessä mainitaan usein T-muotoinen ammattilainen, englanniksi “T-shaped professional” (Iansiti 1993), jota kuvaavan T-kuvion pystysuuntainen palkki kuvaa alakohtaista ja sen systeemistä osaamista, analyyttistä ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoa. Esimerkiksi kyky analysoida sähkötekniikan komponenttien ja erilaisten sähköteknisten systeemien ominaisuuksia sekä vahvuuksia eri ratkaisumalleissa kuvaa T:n pystysuuntaista palkkia. Vaakasuuntainen palkki puolestaan kuvaa kykyä ymmärtää toisia aloja ja niiden systeemejä, sekä myös kykyä kommunikoida näiden alojen ammattilaisten kanssa. T-muotoisen ammattilaisen oletetaan omaavan paremmat vuorovaikutus-, tiiminrakentamis- ja projektitaidot kuin I-muotoisen ammattilaisen. T-muotoisen ammattilaisen taitojen kehittäminen vaatii kokemusta monialaisesta ryhmätyöstä, ammattiuran alussa esimerkiksi omien ammattiopintojen aikana.
Useimmissa maissa, kuten Suomessa, korkeakoulutukselle on annettu pääasiallinen rooli uusien ja jatkossa myös enenevässä määrin lisäkoulutettavien tietotyöläisten kouluttajana. Edellä kuvattu tietotyön muutos ja T-muotoinen ammattilaisuus haastavat täten korkeakoulutusorganisaatioita kehittämään tietotyöläisten ammatillista koulutusta. Korkeakoulut ympäri maailmaa ovatkin kiitettävästi perustaneet osana kehittämistoimiaan uusia innovaatio- ja yhteistyöpohjaisia sekä toimintaympäristöihinsä kiinnittyneitä oppimiskokoonpanoja tai -ympäristöjä (esim. Brandt et al. 2013, Bull & Whittle 2014, Long 2012). Nämä oppimisympäristöt ovat Savander-Ranne, Lindfors, Lankinen ja Lintula (2013) jakaneet kolmeen eri kategoriaan: säilyttäviin, uudistaviin ja uutta luoviin. Tarkastelin väitöskirjassani (Heikkinen 2018) erään uutta luovan oppimisympäristön opiskelijoiden kesken tapahtuvaa ja oppimisympäristöstä ulospäin suuntautuvaa rajojen ylittämistä. Väitöskirjatutkimukseni tuloksina esitin monialaisen oppimisympäristön soveltuvan uuden tiedon luomisen tukemiseen ja ammatillisten rajojen ylittämiseen innovaatiokehittämisessä. Lisäksi tutkimus havaitsi opiskelijoiden rajojen ylittämisen oppimisympäristön ulkopuolelle keskittyvän pääasiallisesti tiedon jakamiseen ja uuden tiedon saamiseen. Opiskelijat kokivat rajojen ylittämisen olennaisena osana monialaisen ryhmän innovaatiotoimintaa.
Innovaatiotoimintaa opeteltaessa eri alojen opiskelijoiden välisten rajojen ylittäminen voi olla vaikeaa, jopa ylitsepääsemätöntä. Akkermanin ja Bakkerin mukaan (2011) monialaisten innovaatio- ja yhteistyöpohjaisten oppimisympäristöjen toiminnassa tarvittava vuoropuhelu eri alojen välillä tarvitseekin rajavälittäjiä, englanniksi “brokers”. Rajavälittäjät tunnustetaan tärkeiksi toimijoiksi rajanylitysosaamisen oppimisessa heidän tarjotessaan siltoja eri käytäntöjen tai näkökulmien välillä. Opettajien tai valmentajien toimiminen edelläkuvattujen oppimisympäristöjen roolimalleina on omiaan valmentamaan oppilaita ylittämään rajat ko. oppimisympäristössä ja sen ulkopuolella. Uusiin oppimisympäristöihin tulevia opettajia tulisikin kouluttaa valmentamaan ja kannustamaan opiskelijoiden välisten rajojen ylittämistä. Opettajakoulutuksen lisäksi Oonkin (2016) mukaan opiskelijoiden rajanylitysosaamisen kehittyminen voisi olla osana käytännön taitojen arviointia. Arviointikäytännön avulla tunnustettaisiin ja tuotaisiin esiin rajanylitysosaamisen merkitys osana tietotyöntekijöiden tutkintoa.
Uudet oppimisympäristöt harjaannuttavat tietotyöläisten T-muotoisia taitoja. Uutta luova ja monialainen oppimisympäristö on täynnä oppimisen mahdollisuuksia ja haasteita, sillä se vaatii ryhmältään luovaa ja toimeenpanevaa toimintaa. Tällaisessa ympäristössä oppimisen edellytyksenä on vuorovaikutus eri alojen välillä. Luovien persoonien piirteiden hyödyntäminen tulisi varmistaa osana monialaisen ryhmän innovaatiotoimintaa ja sen sisäisten rajojen ylittämistä. Lisäksi ryhmän vuorovaikutuksen varmentaminen ja valmentaminen tulisi olla tiedostettua oppimistoimintaa sekä osana oppimisen arviointia.
Kirjoittaja
Kari-Pekka Heikkinen, TkT, Oulun ammattikorkeakoulu, kari-pekka.heikkinen(at)oamk.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Akkerman, S. F., & Bakker, A. (2011). Boundary Crossing and Boundary Objects. Source: Review of Educational Research, 81(2), 132–169.
Brandt, C. B., Cennamo, K., Douglas, S., Vernon, M., McGrath, M., & Reimer, Y. (2013). A theoretical framework for the studio as a learning environment. International Journal of Technology and Design Education, 23(2), 329–348.
Brett, J. M. (2007). Negotiating globally: How to negotiate deals, resolve disputes, and make decisions across cultural boundaries. San Francisco, CA: Jossey-Bass.
Bull, C. N., & Whittle, J. (2014). Observations of a software engineering studio: Reflecting with the studio framework. Proceedings of the 2014 IEEE 27th Conference on Software Engineering Education and Training (CSEE&T), 74–83.
Davies, M., & M. T. Devlin. 2007. Interdisciplinary Higher Education: Implications for Teaching and Learning. Centre for the Study of Higher Education, University of Melbourne.
Drucker, P. F. (1993). The rise of the knowledge society. Wilson Quarterly, 17(2), 52–71.
Engeström, Y., Engeström, R., & Kärkkäinen, M. (1995). Polycontextuality and boundary crossing in expert cognition: Learning and problem solving in complex work activities. Learning and Instruction, 5(4), 319–336.
Heikkinen, K.-P. (2018). Exploring studio-based higher education for T-shaped knowledge workers, case LAB studio model. (Tohtoriväitöskirja). University of Oulu, Oulu, Finland. Haettu 4.10.2019 osoitteesta: http://urn.fi/urn:isbn:9789526217451
Iansiti, M. (1993). Real-world R&D: Jumping the product generation gap. Harvard Business Review, 71(3), 138–147.
Klein, J. T. (1996). Crossing boundaries: Knowledge, disciplinarities, and interdisciplinarities. Charlottesville: University Press of Virginia.
Long, J. G. (2012). State of the Studio: Revisiting the Potential of Studio Pedagogy in U.S.-Based Planning Programs. Journal of Planning Education and Research, 32(4), 431–448.
Oonk, C. (2016). Learning and Teaching in the Regional Learning. Environment Enabling Students and Teachers to Cross Boundaries in Multi-Stakeholder Practices. Wageningen: Wageningen University.
Rampton, B. (2014). Crossings: Language and ethnicity among adolescents. Routledge.
Savander-Ranne, C., Lindfors, J., Lankinen, P., & Lintula, L. (2013). Kehittyvät oppimisympäristöt. Helsinki: Metropolia University of Applied Sciences. Haettu 4.10.2019 osoitteesta: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/TAITO/PDF/METROPOLIA_Taito5_Kehittyvat_oppimisymparistot.pdf
Siltala, R. (2009). Innovaatiot, luovuus ja innovatiivisuus. Innovaatioiden lähteellä/Toim. Vesa Taatila. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja A, 68, 8-28.
Solatie, J., & Mäkeläinen, M. (2009). Ideasta innovaatioksi. Luovuus hyötykäyttöön. Helsinki: Talentum.
Tuominen, S., & Lindroos, K. (2009). Ravistettava, omskakas: Toisinajattelijan käsikirja. Helsinki: Tammi.
Uusikylä, K. (2012). Luovuus kuuluu kaikille. Jyväskylä: PS-kustannus.
Vehkaperä, U., Pirilä, K., & Roivas, M. (2013). Innostu ja innovoi. Käsikirja Innovaatioprojektiopintoihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja.
Walker, D., & Nocon, H. (2007). Boundary-crossing competence: Theoretical considerations and educational design. Mind, Culture, and Activity, 14(3), 178–195.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
