4/2020, väitöslektio

Sosionomit (ylempi AMK) etsivät yhä paikkaansa muuttuvilla työmarkkinoilla

Kirjoittaja: Sirppa Kinos.

Sosiaalialan työ on kehittynyt hyväntekeväisyydestä koulutettujen ammattilaisten työksi. Uusimpien tulokkaiden joukossa ovat sosionomit (ylempi AMK), joita on koulutettu Suomessa pian 20 vuotta. Sosionomi (ylempi AMK) -tutkinto kehittää monipuolisesti osaamista, mutta vain kolmasosa siirtyy tutkinnon myötä vaativampiin tehtäviin. Parhaiten etenevät sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelmasta valmistuneet. Tutkinnon tunnettuutta pitäisikin parantaa ja alan tehtävärakennetta kehittää. Artikkeli perustuu Turun yliopistossa syyskuussa 2020 tarkastetun väitöskirjani lectio praecursoriaan.

Sosionomi (ylempi AMK) -koulutus käynnistyi 2000-luvun alkupuolella

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot, myöhemmin nimeltään ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, syntyivät 2000-luvun alussa (laki ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta 645/2001). Tutkinnon puolestapuhujat näkivät tarvetta uudenlaiselle, työelämää kehittävälle tutkinnolle, jonka voi suorittaa työn ohella ja näin syventää ammattikorkeakoulututkinnon ja työkokemuksen tuottamaa osaamista. Monella alalla tehtiin myös työelämän tarvekartoitus uuden tutkinnon tarvetta osoittamaan, mutta ei sosiaalialalla (Rantanen ym. 2010, 63–64).

Turun ammattikorkeakoulussa sosionomi (ylempi AMK) -tutkintokoulutus käynnistyi vuonna 2007. Sain tilaisuuden toimia siellä opettajana ja opettajatuutorina. Oli innostavaa seurata läheltä monen opiskelijan osaamisen kehittymistä ja uraa. Heräsi kysymys, miksi joidenkin kohdalla ura urkeni harppauksin, kun taas jotkut jatkoivat entisissä työtehtävissään entisin työehdoin. Keskustelimme valtakunnallisessa sosiaalialan YAMK-verkostossa muun muassa siitä, mikä on sosionomien (ylempi AMK) työelämäpaikka muiden sosiaalialan ammattien joukossa ja laajemminkin hyvinvointipalveluiden kentällä. Eli miksi ja mihin me koulutamme heitä?

Hyväntekeväisyydestä hyvinvointivaltioon ja hyvinvointiyhteiskuntaan

Sosiaalialan ammattien ja koulutuksen juuret ulottuvat 1800-luvun loppuun, teollistumiskehitykseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen (Klemelä 1999, 13–34; Seppälä 2006). Työn lähtökohtia olivat säätyläisnaisten vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys, kirkon diakoniatyö ja patruunoiden palvelut turvattomille lapsille ja vanhuksille. Sosiaalisten ongelmien ja köyhyyden lisääntyessä kuntia velvoitettiin tehostamaan vaivaishoitoa vuoden 1852 köyhäinhoitoasetuksella. Vaivaistalojen johtajien 10 päivän oppijaksoa Jyväskylässä 1896 on pidetty ensimmäisenä askeleena kohti sosiaalityön koulutusta Suomessa.

Myöhempinä vuosikymmeninä sosiaalialan ammattien ja ammatillisen työn kehittyminen kytkeytyi kiinteästi hyvinvointivaltion rakentumiseen. Hyvinvointipalvelujen laajentuminen 1960- ja 1970-luvuilla loi lisääntyvää kysyntää sosiaalialan ammattilaisten työlle. Alan koulutusrakenteet ovat muovautuneet vahvimmin vasta 1990-luvulla, lähihoitajakoulutuksen ja sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen myötä (Vuorensyrjä ym. 2006, 31). Hyvinvointivaltion supistuessa 1990-luvulta alkaen sosiaalinen näkökulma on menettänyt painoarvoaan (Viinamäki & Pohjola 2016, 12, 19–20). Ajassamme onkin muodikkaampaa puhua yhteisöllisyydestä, osallisuudesta ja terveyden edistämisestä – ei sosiaalisesta tai sosiaalipolitiikasta. Sosiaalisten ongelmien yhteiskunnalliset syyt usein sivuutetaan, ja niitä tarkastellaan yksilön perspektiivistä, elintapojen ja terveyskäyttäytymisen kysymyksinä. Toisaalta kehitys on kulkenut kohti hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa korostuu myönteisellä tavalla kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan vastuu omasta ja toisten hyvinvoinnista. Myös sosiaalialan pitää uudistua vastaamaan hyvinvointiyhteiskunnan haasteisiin eikä kiinnittyä menneeseen. (Kaartinen ym. 2018, 93–95; Lindh ym. 2018, 10–11; Sihto 2011, 262, 272.)

Sosionomi (ylempi AMK) -tutkinto osana sosiaalialan tutkintojärjestelmää

Sosionomi (ylempi AMK) -tutkinto on yksi monista sosiaalialan tutkinnoista (katso taulukko 1) ja rinnastuu yliopiston maisteritutkintoon.

Taulukko 1. Sosiaalialan tutkinnot (mukaillen Viinamäki & Pohjola 2016, 44).

Nämä tutkinnot eroavat koulutusmääriltään suuresti. Opetushallinnon tilastojen mukaan lähihoitajakoulutuksen aloittaa vuosittain noin 7000, sosionomi (AMK) -koulutuksen 3 000, sosiaalityöntekijäopinnot noin viisisataa ja sosionomi (ylempi AMK) -koulutuksen noin 400 opiskelijaa.

Maisterin tutkinto sosiaalityö pääaineena, sosionomi (AMK) -tutkinto ja lähihoitajatutkinto tuottavat sosiaalihuollon ammattihenkilön kelpoisuuden, mutta sosionomi (ylempi AMK) -tutkinto ei sitä tee. Näin määrittelevät laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä ja Valvira (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto). Kyseisen lain myötä alan tehtävärakenne on selkiintynyt muutoin, paitsi sosionomien (ylempi AMK) osalta. Sen paikka sosiaalialan tehtävärakenteessa ja laajemminkin hyvinvointipalvelujen kentällä on edelleen melko epäselvä.

Tutkimus sosionomien (ylempi AMK) sijoittumisesta, osaamisesta ja osaamisen haasteista

Väitöstutkimukseni tavoitteena oli tuottaa tietoa sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneiden sijoittumisesta työelämään, osaamisesta ja sen kehittämisen haasteista muuttuvassa toimintaympäristössä. Koulutussosiologisesta näkökulmasta kyse on korkeakoulujärjestelmän onnistumisesta kvalifikaatiotehtävässään ja tutkinnon kannattavuudesta henkilökohtaisena investointina. Seurantatutkimuksen aineiston hankin strukturoiduilla Webropol-kyselyillä tutkintoa opiskeleville ja uudelleen valmistumisen jälkeen. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 205 opiskelijaa, joista seurantakyselyyn vastasi 113 valmistunutta. Aikaa tutkinnon suorittamisesta oli kulunut keskimäärin 1,3 vuotta. Aineiston analysoin tilastollisin menetelmin ja sisällönanalyysillä.

Osaaminen kehittyi mutta vain osa eteni vaativampiin tehtäviin

Tulosteni mukaan sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon opiskelua edelsi keskimäärin yli 7 vuoden työskentely sosionomina (AMK), usein ohjaaja-nimikkeellä. Tutkintoa hakeuduttiin opiskelemaan eri syistä, kuten ammatillisen osaamisen kehittäminen, uudet työtehtävät ja urakehitys. Seurantakyselyssä kolme neljästä arvioi, että tavoitteet olivat toteutuneet ainakin osittain. Yhtä moni voisi kuitenkin olla työssään myös ilman ylempää AMK-tutkintoa. Työnantajien katsottiin arvostavan enemmän yliopistossa suoritettua maisteritutkintoa, erityisesti julkisella sektorilla.

Tutkinto kehitti asiantuntijuusosaamisen alueella erityisesti kykyä työskennellä itsenäisesti vaativissa asiantuntijatehtävissä, heikoimmin taitoa toimia kansainvälisissä verkostoissa. Johtamisosaamisen alueella parhaiten kehittyivät taidot ihmisten ja asioiden johtamisessa. Heikoimmin kehittyi taloudellinen osaaminen sekä tutkimus- ja kehittämisosaamisen alueella laatujärjestelmien tunteminen.

Tutkintoa pidettiin yleensä kannattavana henkilökohtaisena investointina, koska ammatillinen osaaminen syveni ja osalle mahdollistui urapolku hyvinvointipalveluiden esimiestehtäviin. Lähes kolmasosa oli ylemmän AMK-tutkinnon myötä siirtynyt vaativampiin tehtäviin. Esimiestehtävissä toimivien osuus nousi selvästi, erityisesti yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Alhaisin se oli julkisella sektorilla. Yli puolet koki kuitenkin tekevänsä vaativuudeltaan alimitoitettua työtä. Parhaiten menestyivät sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelmasta valmistuneet. He olivat muista koulutusohjelmista valmistuneita useammin siirtyneet vaativampiin tehtäviin, esimerkiksi esimiestyöhön. He kokivat myös muita enemmän työnantajan arvostusta, saivat keskimäärin parempaa palkkaa ja arvioivat osaamisensa kehittyneen muita paremmin.

Eniten haasteita työpaikoilla aiheuttivat väestön monikulttuuristuminen ja palvelurakenteiden uudistuminen. Osaamisen kehittämisen tarpeita ilmeni eniten kehittämisen ja johtamisen alueella sekä yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Alle puolella oli työpaikallaan hyvät kouluttautumismahdollisuudet. Tulevaisuudelta toivottiin edelleenkin uusia mahdollisuuksia työelämässä ja urakehitystä.

Sosionomien (ylempi AMK) osaamista ei vieläkään hyödynnetä kokonaisvaltaisesti

Tutkimus osoittaa, että vaikka sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneita on koulutettu jo pian 20 vuotta, heidän osaamistaan ei edelleenkään hyödynnetä täysipainoisesti. Heidän asemansa työmarkkinoilla on edelleenkin epämääräinen. Toisin kuin tutkintoa käynnistettäessä visioitiin, työelämän erityisasiantuntija- ja kehittämistehtävät eivät ole mainittavasti heille avautuneet. Erityisesti julkisella sektorilla urakehitys on haasteellista. Kampanjat tutkinnon tunnettuuden lisäämiseksi eivät ehkä ole riittävä toimenpide tilanteen parantamiseksi. Kelpoisuuslainsäädännön päivittämisen yhteydessä sosiaali- ja laajemminkin hyvinvointipalveluiden tehtävärakennetta tulisi lopultakin tarkastella myös tämän ryhmän osalta. Muussa tapauksessa voi olla mielekästä keskittyä kouluttamaan heitä sinne, missä he parhaiten työllistyvät eli hyvinvointipalveluiden esimiestehtäviin.

Kirjoittaja

Sirppa Kinos, VTT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, sirppa.kinos(at)turkuamk.fi

Kaartinen, Miina, Katisko, Marja & Nieminen, Ari 2018. Sosiaalityö maailmanyhteiskunnassa – uudenlaiseen asiantuntijuuteen. Teoksessa Tarja Juvonen, Jari Lindh, Anneli Pohjola, Marjo Romakkaniemi (toim.) Sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2018. Tallinna: UniPress.

Klemelä, Kirsi 1999. Ammattikunnista ammatillisiin oppilaitoksiin. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 48. Turun yliopisto.

Köyhäinhoitoasetus 1852.

Laki ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta 645/2001.

Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015.

Lindh, Jari, Pohjola, Anneli, Juvonen, Tarja & Romakkaniemi, Marjo 2018. Johdatus sosiaalityön asiantuntijuuden muutokseen. Teoksessa Tarja Juvonen, Jari Lindh, Anneli Pohjola, Marjo Romakkaniemi (toim.) Sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2018. Tallinna: UniPress.

Opetushallinnon tilastopalvelu. Ammatillinen koulutus, tutkinnot –aikasarja. Ammatillisen tutkinnon uudet opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet, sosiaali- ja terveysalan perustutkinto; ammattikorkeakoulututkinnon uudet opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet, sosionomi (AMK); ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon uudet opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet. Osoitteessa: https://vipunen.fi/fifi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Ammatillinen%20koulutus%20-%20tutkinnot%20-%20aikasarja.xlsb, [hankittu 1.12.2018].

Rantanen, Teemu, Isopahkala-Bouret, Ulpukka, Raij, Katariina & Järveläinen, Eeva. 2010. Ylempi AMK -tutkinto ja sen tuottama osaaminen työnantajien näkökulmasta. Teoksessa Teemu Rantanen & Ulpukka Isopahkala-Bouret (toim.) Näkökulmia ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tuottamaan osaamiseen sosiaali- ja terveysalalla. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja A71.

Seppälä 2006. Yhteiskunta, sosiaalipolitiikka ja koulutus. Katsaus sosiaalialan koulutuksen kehitysvaiheisiin. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Sihto, Marita 2011. Sosiaalinen vai terveydellinen – yhteistä näkökulmaa etsimässä. Teoksessa Elinan Palola & Vappu Karjalainen (toim.) Sosiaalipolitiikka – Hukassa vai uuden jäljillä? Teema 12. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Viinamäki, Leena & Pohjola, Anneli 2016. Tutkimus sosionomi (ylempi AMK) –tutkinnon suorittaneiden koulutus- ja työmarkkina-asemasta. Lapin AMK sarja A. Tutkimukset 1/2016.

Vuorensyrjä, Matti, Borgman, Merja, Kemppainen, Tarja, Mäntysaari, Mikko & Pohjola, Anneli 2006. Sosiaalialan osaajat 2015. Sosiaalialan osaamis-, työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointihanke (SOTENNA): loppuraportti. Sosiaalityön julkaisusarja 4. Jyväskylän yliopisto.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *