TKI-osaamistarpeen muutos ja YAMK:n mahdollisuudet TKIO-toimintana

TKI-osaamistarpeessa on käsillä suuri harppaus. Hallitus on sitoutunut kansalliseen tavoitteeseen nostaa Suomen tutkimus- ja kehittämismenot (T&K) neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. (Vahva ja välittävä Suomi 2023) Suomi ei pääse kasvuun ilman innovatiivisia ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita ja palveluita. (Keltanen & Ravantti 2024). TKI-toiminnalla on ratkaiseva merkitys uuden tiedon ja osaamisen synnyttämisessä, tuottavuuden kasvussa, elinkeinoelämän uudistumisessa ja hyvinvoinnin luomisessa (Vahva ja välittävä Suomi 2023). Yrityksissä tarvitaan uudistuvaa ja uudenlaista asiantuntijuutta, jonka avulla osataan edistää uusien innovaatioiden yhteistoiminnallista kehittämistä. Yli 70 prosenttia yritysjohtajista nimeää osaajien puutteen melko tai erittäin merkittäväksi pullonkaulaksi omalle tutkimus- ja kehitystyölle (Keltanen & Ravantti 2024).

Ylemmät AMK-tutkinnot ovat nyt avainasemassa TKI-osaamisen kasvuloikassa. TKI-integroitu oppiminen voidaan määritellä laajasti oppimiseksi, jossa osaaminen ja ammatillinen kasvu syntyvät teorian ja käytännön TKI-työn yhdistämisestä, työelämän todellisten ilmiöiden ja ongelmien kautta sekä alueellista että yhteiskunnallista vaikuttavuutta edistäen (Helariutta ym. 2021). Integrointi nähdään mahdolliseksi opintoja hankkeistamalla ja TKI-toimintaa opinnollistamalla (Väänänen & Peltonen 2020). Vuonna 2023 YAMK:issa oli yhteensä 22 000 YAMK-opiskelijaa (Vipunen). Jos heidät kaikki valjastetaan työelämän kanssa tehtävään TKI-toimintaan jo opintojen aikana, yritykset ja organisaatiot saavat merkittävän TKI-osaajajoukon. YAMK on merkittävä työelämään läheisesti kytkeytyvä jatkuvan TKI-oppimisen mahdollisuus asiantuntijoille ja yrityksille.

Miten YAMK-koulutukset voivat edistää TKI-tavoitteita ja soveltaa monipuolista ja monialaista avointa innovaatiotoimintaa? Minkälaisia TKIO-osaamista edistäviä näkemyksiä ja ideoita koulutuksen toimijoilla (opettajat ja koulutusjohto) on? Artikkeli perustuu VAKE-hankkeessa (VAKE 2024) toteutettuun esiselvitykseen (21 vastannutta ammattikorkeakoulua) sekä kahteen kevään 2024 aikana toteutettuun TKI-integraatiota ja työelämäyhteistyötä koskevaan työpajaan (yhteensä 26 osallistujaa).

Kohti TKI-osaajaa fasilitoivaa YAMK-tutkintoa

YAMK-koulutusten organisatorisissa ja toiminnallisissa perusratkaisuissa on korkeakoulukohtaista vaihtelua, millä voi olla vaikutusta koulutusten luonteeseen ja laatuun (Esiselvitys 2023). YAMK-tutkinnon tavoitteissa niistä valmistunut “hallitsee laaja-alaiset ja pitkälle erikoistuneet oman alansa erityisosaamista vastaavat käsitteet, menetelmät ja tiedot, joita käytetään itsenäisen ajattelun ja/tai tutkimuksen perustana. Ymmärtää oman ja muiden alojen rajapintojen tietoihin liittyviä kysymyksiä ja tarkastelee niitä ja uutta tietoa kriittisesti. Ratkaisee vaativia ongelmia myös luovin toteutuksin tutkimus- ja/tai innovaatiotoiminnassa, jossa kehitetään uusia tietoja ja menettelyjä sekä sovelletaan ja yhdistetään eri alojen tietoja.” (Valtioneuvoston asetus 120/2017).

Viime vuosina TKIO on nostettu lähemmän tarkastelun kohteeksi erityisesti erottamaan ammattikorkeakoulujen toiminta yliopistojen tutkimuksellisesta tavoitteesta. Opetuksen ja oppimisen tavoitteiden integroiminen TKI-toimintaan tähtää opiskelijan tutkintotavoitteiden mukaiseen ammattiosaamisen kehittymiseen autenttisessa oppimis- ja kehittämisympäristössä, jossa käsitellään todellisia työelämän tai yhteiskunnan ilmiöitä ja ongelmia. Näemme TKIO-toiminnan laajasti opetuksen ja oppimisen yhdistämisenä olemassa olevaan työpaikkojen, TKI-hankkeiden ja opiskelijoiden omaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, jota tehdään oppimistarkoituksessa (vrt. Helariutta ym. 2021; Tossavainen & Kaljunen 2022).

Ketterämpi reagoiminen työelämän tarpeisiin

Työelämä on vahvasti mukana YAMK-koulutuksessa. Työelämän edustajat ovat mukana toteutuksissa sivutoimisina opettajina, vierailevina asiantuntijaluennoitsijoina sekä erilaisten työpajojen työelämäasiantuntijoina. Lisäksi työelämäyhteistyö näkyy työelämän kehittämiseen liittyvissä oppimistehtävissä sekä työelämävierailuina. Keskeisin työelämäyhteistyön muoto on kuitenkin työelämässä olevat opiskelijat. Jokainen opiskelija tuo oman työpaikkansa oppimisensa keskiöön, ja edustaa työpaikkaansa YAMK-opintoihin työelämän tavoitteita integroiden. (Esiselvitys 2023).

Työelämälähtöisyyden käytännön toteutumisessa on kuitenkin suurta vaihtelua ja työpajoissa todettiinkin, että joissain tapauksissa “ylempien tutkintojen retoriikka pyörii työelämän ympärillä, mutta usein opiskelu ei todellisuudessa ole työelämälähtöistä” (Työpaja II). Nyt yritykset ovat antavana osapuolena tarjoamassa tietoa alasta opiskelijoille, mutta työpajoihin osallistuneet näkivät vahvan yhteiskehittämisen mahdollisuuden.

Monialaisen innovointiosaamisen kehittyminen

Monialainen innovointikyky nähtiin kriittisenä taitona tulevaisuuden työelämässä. Tutkimukselliset ja työelämän kehittämisen näkökulmat ja menetelmät tulisikin pystyä rakentamaan “opiskelija- ja työelämälähtöiseksi kokonaisuudeksi, joka tukisi monialaista innovaatiotoimintaa muuttuvassa toimintaympäristössä nykyistä ketterämmin” (Työpaja II). YAMK-opinnoissa tätä osaamista tulisi kehittää koko opintojen ajan. Sen toteutuminen edellyttäisi, että “opsin osaamistavoitteet muutetaan selkeämmin tukemaan innovaatioiden tuottamista ja innoprosesseja” (Työpaja I).

Opiskelijoiden toteuttamat yhteiskehitysprojektit voivat auttaa yrityksiä paitsi sopeutumaan ja kehittymään, myös innovoimaan ja kasvamaan. Tällainen toiminta nähtiin tekoälyaikana hyvinkin sopivana luovana toimintana. Yhteiskehittäminen ja innovointiprojektit YAMK-opintojen aikana harjaannuttavat opiskelijaa käytännön kehittämistyöhön työelämässä myös TKI-menetelmällisestä näkökulmasta. Opiskelijan näkökulmasta menetelmäopinnot koetaan valitettavan usein “epämotivoivina ja turhana pakkopullana” (Työpaja II).

Tutkimuksellinen innovaatio- ja kehittämisosaaminen tulisikin työpajojen osallistujien mukaan YAMK-opinnoissa ajatella toimintatapana ja pedagogisena mallina, joka ohjaa YAMK-opintojen suunnittelua ja toteutusta yhtä lailla opintosuunnitelmien kuvauksessa kuin toteutustasolla. Opetussuunnitelmien tulisi tukea innovaatioiden syntyä ja opintojaksojen tarjota “vähemmän Moodleen ladattavia tehtäviä ja enemmän käytännönläheisiä projekteja, jotka tuottavat konkreettisia tuloksia” (Työpaja I).

Ammattikorkeakoulun näkökulmasta haasteena monialaisessa innovoinnissa on usein koulutusalojen erilaiset tutkintorakenteet ja käytännön ratkaisut. Lisäksi verkkototeutusten haasteet heikentävät yhteiskehittämisen mahdollisuuksia. Jo olemassa oleva tapa, jossa yritykset antavat todellisia haasteita, joihin opiskelijat muotoilevat konkreettisia ratkaisuja, nähtiin hyvänä lähtökohtana YAMK:n ja yritysten yhteistyölle. Innovointihaasteet voisivat myös tulla esimerkiksi kolmannelta sektorilta tai vaihtoehtoisesti korkeakoulu tarjoaisi ”yrityksen”, jota YAMK-opiskelijat kehittävät osana opintojaan. Todellisten innovaatioiden tuottamista varten yhtenä ratkaisuna nähtiin myös läheisempi yhteistyö startuppien kanssa sekä hackathonien järjestäminen (Työpaja I).

Monialaisten tiimien muodostamiseen tuotiin hyviä käytäntöjä. Esimerkiksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa ulkopuolelta ostettu palvelu tyypittää opiskelijat ja jakaa heidät monimuotoisiin tiimeihin. Savonia ammattikorkeakoulun innovoinnin verkkotutkinnoissa tekniikan, muotoilun ja liiketalouden opiskelijat muodostavat monialaiset innovointitiimit itseohjautuvasti. (Työpajat I ja II). Haasteena todellisille innovaatioille nähtiin kysymys implementaatiosta; kenen vastuulla käyttöön vieminen olisi ja kuinka hyvin se toteutuu jo?

Myös hanketoiminnan ja opetuksen integraatiossa vaikuttaisi olevan suurta vaihtelua eri ammattikorkeakoulujen välillä. Asiaa tulisi tarkastella strategisesti ja sovittaa hankkeiden tavoitteita joustavasti YAMK-tutkinnon tavoitteisiin ja samalla kehittää opettajien tutkimus – ja kehittämisosaamista. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi sisällyttämällä YAMK-opinnäytetöitä hankehakemuksiin, allokoimalla YAMK-opettajien työaikaa hankkeisiin, kehittämällä opetussuunnitelmia ja opintopistejärjestelmää paremmin tukemaan hankkeiden tavoitteita.

YAMK-opinnäytetyön rooli TKIO-projektina

Työpajoissa oltiin yksimielisiä siitä, että opinnäytetyön selkeämpi rooli ja profilointi kehittämispainotteiseksi olisi avaintekijä YAMK-koulutuksen profiilien nostamiseksi (Työpajat I ja II).

Työelämän kehittämisen osalta YAMK-opinnäytetyön käytännöllisyyden tärkeyttä painotettiin, eikä sen nähty olevan teoreettisena tuotoksena esimerkiksi kirjallisuuskatsauksen muodossa kykenevä tuottamaan vaadittavaa osaamista. Osassa ammattikorkeakouluissa kirjallisuuskatsaustyyppistä YAMK-opinnäytetyötä ei ole edes mahdollista tehdä, vaan hyväksyminen edellyttää työelämän aitoa kehittämistä. Todellisten innovaatioiden tuottamista varten yhtenä ratkaisuna nähtiin myös opinnäytetöiden integroiminen hanketoimintaan systemaattisemmin tai toteuttaa opinnäytetöitä hankkeita aidosti hyödyttäen. (Työpajat I ja II).

YAMK-opettajan työelämäyhteistyö

Työpajoista nousi esiin, että toimintaympäristön muutokset vaativat tiivistä yhteistyötä yritysten ja opettajien välillä. YAMK-opettajien oma ammatillinen identiteetti ja suhde kehittämiseen vaihtelee eli “Porukka [opettajat] jakautuu akateemikoihin ja työelämäjamppoihin” (Työpaja II).

Työelämän ja jatkuvan kehittämisen näkökulmasta on siis syytä tarkastella myös opetushenkilöstön osaamistarpeita jatkuvaan kehittämiseen ja TKI-työtä tukevaan pedagogiikkaan liittyen. Perinteisten pedagogisen ja substanssiosaamisen rinnalle kaivataan työprofiilien ja osaamisen päivittämistä niin, että “opettaja voisi pedagogisilla ratkaisuillaan arjen perusopetuksessa hyödyntää opiskelijoiden valmista osaamista ja erilaisuutta opiskelijamateriaalissa” (Työpaja II).

Työpajassa tuli esiin, että “projektien ohjaajina toimivien opettajien tulisi olla kärryillä työelämästä ja yritysten tarjoamista haasteista, sekä myös osata soveltaa tehokasta ja fiksua pedagogiikkaa” (Työpaja I). Osassa ammattikorkeakouluja YAMK-opettajat ovat mukana hanketoiminnassa, mikä tuo menetelmä- ja prosessiosaamista opettamiseen ja ohjaukseen. Melko yleistä oli, että “TKI-toiminta ja YAMK-opetus eivät juurikaan kohtaa” (Työpaja I).

Miten YAMK voisi vastata TKI-osaamistarpeen muutokseen?

Kootusti voidaan todeta, että työpajoissa korostui näkemys YAMK:ista TKIO-valmiuksien kehittäjänä. YAMK-opiskelijat voidaan potentiaalisesti nähdä taitavina uuteen tietoon nojaavina innovaattoreina, jotka osaavat tutkia laadukkaasti, kehittää yhdessä nerokkaita konkreettisia ratkaisuja, ja hyödyntää tiiminsä yritysverkostoja uusien ratkaisujen implementoimisessa. Yritysten näkökulmasta yhteiskehittämistä oppimistarkoituksessa voidaan verrata avoimeen innovaatiotoimintaan (Chesbrough 2003), sillä innovaatioprosessit ovat oppimisprosesseja sinänsä (esim. Hasu 2001; Sandberg & Ohman 2011).

YAMK:ssa oppimiseen tähtäävä TKI-toiminta näyttäytyy monipuolisina mahdollisuuksina uusiin innovaatioihin. TKIO ei ole vain EU-hankkeen ja YAMK-opiskelijoiden yhteistyötä, vaan se voi olla työpaikkalähtöistä tai opiskelija- eli työntekijälähtöistä aitoa avoimeen haasteeseen perustuvaa yhteiskehittämistä (kuvio 1).

Avoimessa TKIO:ssa oppiminen tapahtuu yhteisöllisesti ja yhteiskehittäen, ja oppimisympäristönä toimii aito työelämäprojekti perinteisen luokkahuoneen sijaan. Tämä edustaa verkostoitunutta kulttuuria, jossa opetus on tiiviisti sidoksissa työelämään ja aluekehitykseen. Kaikki osapuolet oppivat; opettajat, opiskelijat ja työelämäkumppanit. Tällaisella monitoimijaisella ja usein monialaisella yhteiskehittämisellä edistetään uuden osaamisen ja toimintatapojen kehittymistä työelämässä reaaliaikaisesti sekä TKI-osaamisen kasvua.

YAMK-opiskelijoiden yhteiskehittämisessä syntyvien tuotosten, kuten jopa heti käyttöön juurtuvien uusien palvelujen, tuotteiden ja toimintamallien, voidaan olettaa lisäävän toimeksiantajayritysten TKI-potentiaalia merkittävästi. Ohessa syntyvien tutkimustulosten ja ratkaisujen avoimuus helpottaa aluekehitystä, yritysten ja organisaatioiden oppimista ja osaamisen jatkuvaa kumuloitumista.

Tällaisessa toiminnassa kehittyy yhteiskehittämisen fasilitointiosaaminen, tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmäsalkku ja innovaatio-osaaminen. Tietosisältöjen opettelemisen sijaan keskitytään siis fasilitointiosaamisen koulimiseen ja yhteiskehittämiseen perustuvassa johtamistoiminnassa harjaantumiseen.

Toivotun pedagogiikan osalta YAMK:n on mahdollista ammentaa AMK-tutkintojen laajasta kokemuksesta innovaatio- ja muotoilulähtöisistä työelämän haasteprojekteista. Esimerkiksi Laurean Learning by developing (Raij 2014), Hämeen ammattikorkeakoulun DBE (design-based education eli muotoilulähtöinen koulutus, Lahdenperä ym. 2023), Turun ammattikorkeakoulun Innopeda (Konst & Kairisto-Mertanen 2020) ja Metropolian Monialainen innovaatiopedagogiikka MINNO (Hero 2020) ovatkin luoneet suomalaiselle ammattikorkeakoulukentälle vahvan innovaatiotoiminnan tradition. Näiden pedagogiikkojen kehittäjien on nyt hyvä lyödä päänsä yhteen, ja kehittää tutkintojen viitekehyksen tasolle 7 sopivaa monialaista innovaatiopedagogiikkaa yhdessä.

Myös YAMK opinnäytetyön tulisi olla luonteeltaan TKIO:ta, vaikka sitä harvemmin toteutetaan tiiminä. AMK-opinnäytetyö voi olla pelkkä selvitys tai kartoitus paperilla, mutta YAMK:ssa tavoitteena on myös juurruttaa kehittämisen tuloksia työelämään (Työpaja I). Näin YAMK-opinnäytetyö on opiskelijan suunnittelema ja fasilitoima TKI-hanke, joka ei voi luonteeltaan olla pelkkä tutkimus (T), vaan käytännöllistä tutkimuksellista kehittämistyötä (K) ja uutta, konkreettista ja aitoa lisäarvoa tuottavaa ja käytäntöjä todennetusti muuttavaa (I).

Tyypillisesti opinnäytetyöt toteutuvat jo työelämälähtöisesti ja kohdentuvat erilaisten toimintojen tai prosessien kehittämiseen. Vaikuttavuuden näkökulmasta opinnäytetöiden lopputuotoksia ja (yhteis)kehittämisen kokonaisuuksia on ehdotettu arvioitavan laajemminkin, esimerkiksi uuden tieteellisen tiedon tuottamisen ja työelämään juurruttamisen, laadun paranemisen, teknisen tehokkuuden, taloudellisen tehokkuuden, kustannusvaikuttavuuden, kustannushyödyn sekä kokemusten ja koetun arvon perusteella. (Varsta & Virtanen 2023.)

Seuraavaksi on syytä kerätä näistä malleista parhaat käytännöt ja kokemukset, ja jakaa valtakunnallisesti käytännön toteutusosaamista YAMK-toimijoiden kesken. Tähän hyviä tapoja ovat eri oppilaitosten ristiinoppiminen, fasilitoidut sparraukset, toteutusesimerkkien kerääminen ja yhdessä edelleen kehittäminen kokeillen. YAMK-opiskelijalle on tarjottava mahdollisuus harjaantua vastuullisena ja vahvaan tietoperustaan nojaavana kehittäjä-asiantuntijana, joka osaa johtaa TKI-toimintaa fasilitoivalla otteella. Näin professional doctorate -polulla YAMK-tutkinnon tuottamat valmiudet eivät liity vain tieteelliseen osaamiseen, vaan TKI-työhön kokonaisuutena.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS