Johdanto
Opiskeluhyvinvointi on ollut otsikoissa ja korkeakouluissakin erityisen huomion kohteena muutaman vuoden. Opiskeluhyvinvointi on opiskelijan kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja se voidaan ulottaa käsittämään opiskelutaitojen ja opetustoiminnan ohella myös välittömän oppimisympäristön ulkopuolista ympäristöä. Opiskelukykyyn vaikuttavat mm. henkilökohtaisen elämänmuutokset, turvaverkostot, terveys ja voimavarat. Opiskeluhyvinvoinnin tehtävä on tukea opiskelijaa hänen matkallaan ammatilliseksi asiantuntijaksi.
Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tekijöitä ja tilaa on tutkittu sekä nuorten että aikuisten osalta (esim. Kunttu & Huttunen 2009; Lätti & Putkuri 2009). Lisäksi muutama vuosi sitten on aloitettu useitakin valtakunnallisia kehityshankkeita eri korkeakoulusektoreilla. Tekniikan koulutuksen kehittämiseen vuonna 2008 aloitettu INSSI-hanke kokoaa yhteen valtakunnallisesti hyviä opetus- ja ohjauskäytänteitä edelleen käyttöönotettavaksi. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden syrjäytymistä on ehkäisty vuodesta 2009 ”to Care, to Dare, to Share” (CDS) -hankkeessa. Myös esteettömyys on ollut yhtenä valtakunnallisena kehitysprojektina.
Välittämisen ilmapiiri on Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun Liiketalouden ja tekniikan keskuksen yhteinen ennaltaehkäisevän ohjauksen toimintamuoto, jonka piirissä on n. 1 300 opiskelijaa.
Hyvinvointi voimavarana
Korkeakouluopiskelijoilta odotetaan vankkaa itseohjautuvuutta myös oman elämänsä kriisitilanteissa. Vaikka opiskeluhyvinvointiin liitetään mielikuvina lähinnä henkisen puolen terveyttä, lasketaan siihen myös opiskeluun tarvittavat välineet ja lain edellyttämä esteettömyys sekä paljon muita tekijöitä.
Suurin osa opiskelijoista voi tutkimusten mukaan hyvin (mm. Vuokila-Oikkonen & Halonen 2011). Samalla lähes jokaisesta ryhmästä löytyy muutama opiskelija joilla on opiskelukykyyn liittyviä ongelmia. Opiskelijoilla on yhä enemmän masentuneisuutta, päihde- tai peliriippuvuutta tai muita mielenterveyteen liittyvää ongelmia, joihin perinteinen opinto-ohjaus reagoi ohjaamalla opiskelijat asiantuntevan terveydenhuollon piiriin. Tällaisilla opiskelijoilla opinnot jäävät helposti kesken ja yksinäisyydestä johtuva masennus vaikeuttaa asioihin tarttumista. Hyvä ja huomioiva opiskelijaryhmä huolehtii jäsenistään myös opiskelijan oman kriisin kohdalla.
Kuva 1: Opiskelukykymalli
Monissa korkeakouluissa toimii aktiivisesti moniammatillinen opiskeluhyvinvointityöryhmä, jonka tehtävänä on poistaa oppimisen esteitä ja ennaltaehkäistä turhia opintojen keskeytymisiä. Sekä ohjauksen että hyvinvointityön ongelmia suurissa opiskelijaryhmissä on hektinen opiskelurytmi yhdistettynä ongelmatilanteiden hitaaseen ilmenemiseen. Nopeiden korjausliikkeiden tekeminen ja opiskelijoiden tukeminen voi olla myöhäistä niissä tilanteissa, joissa vahinko on jo tapahtunut. Hyvällä kontaktilla opiskelijoihin, hyvällä ryhmähengellä ja ohjauksella päästään parhaimmassa tapauksessa ennaltaehkäisemään esim. syrjäytymistä, oppimisvaikeuksia tai muita hyvinvointiin liittyviä ongelmia.
Opiskeluhyvinvointityöryhmä toteuttaa hyviä käytänteitä nimenomaan moniammatillisesta näkökulmasta ja huolehtii niiden jalkautumisesta korkeakoulun kampuksille. Ryhmä voi myös koordinoida hyvinvointitapahtumia ja käsittelee hyvinvointiin liittyvien tietojen arviointeja sekä tarvittaessa ryhtyy jatkotoimenpiteisiin.
Korkeakoulussa opiskelijan tukena voivat olla myös opintopsykologi, oppilaitospastori, erityisopettaja, opiskelijapalvelut ja terveydenhuollon eri toimijat. Lisäksi kunkin koulun opiskelijakunnasta löytyy vastuuhenkilöitä joihin opiskelija voi ongelmatilanteissa ottaa yhteyttä. Opiskelijatutoritoiminta auttaa etenkin opintojen alkuvaiheessa opiskelijat sujuvien opintojen alkuun.
Opetus, ohjaus ja oppimisympäristö hyvinvoinnin osana
Hyvinvoiva opiskelija opiskelee viihtyisässä, turvallisessa ja yhdenvertaisessa ympäristössä, joka mahdollistaa hänelle positiivisen ja avoimen vuorovaikutuksen vertaisopiskelijoiden ja opetushenkilöstön kanssa. Hänelle looginen opetussuunnitelma tarjoaa ennustettavuutta ja jatkuvuutta sekä erilaisen oppijan kasvua tukevia joustavia pedagogisia ratkaisuja.
Hyvä asiantunteva pedagogiikka tukeutuu vahvasti ohjaukseen ja vuorovaikutukselliseen yhteisölliseen oppimiseen. Vaikka korkeakoulun tulee antaa opiskelijalle hyvät valmiudet ryhmässä ja verkostoissa toimimiseen, on opiskelijalla toisaalta myös oikeus opiskella itsenäisesti. Opiskelija saa toimistaan rakentavaa palautetta mutta toisaalta kykenee myös antamaan sitä. Ohjauskeskusteluissa opiskelija saa henkilökohtaisen kosketuksen opetushenkilöstöön.
Opiskelutaidoilla on keskeinen osa opiskelijan menestymisessä korkeakouluopinnoissaan, mikä taas on perustana opiskeluhyvinvoinnille. Näitä taitoja käsitellään usein lyhyesti orientaatio-opintojaksoilla, joihin voi kuulua erilaisia oppimisstrategioita, urasuunnitelmia ja portfolioita. On pitkälti opiskelijasta kiinni, miten hän ottaa vastaan uusiin opiskelutaitoihin liittyviä huomioita, sillä monesti vasta kriisi opiskelussa herättää opiskelijan myöntämään kehitystarpeita omissa opiskelutaidoissaan. Näihin liittyvissä kysymyksissä keskeisessä roolissa toimivat opinto-ohjaajat, ja tarvittaessa käytössä on myös HOPS-ohjaajia, opettajatutoreita sekä callidus-tutoreita.
Vaikka korkeakoulujen tutkintosäännöissä on periaatteessa varmistettu kokonaisvaltainen ohjaus, on opiskelijan usein ohjausta tarvitessaan hakeuduttava itsenäisesti ohjauksen pariin. Ammattikorkeakoulujen ohjaustoiminta on rakennettu vahvaksi ja opettajat ovat usein myös pedagogiselta työotteeltaan ohjaavia, joten apua hakevat opiskelijat löytävät sitä nopeasti. Opiskelijat kokevat opiskeluhyvinvoinnin kuitenkin eri tavoin ja tukipalveluihin turvaudutaan monesti liian myöhään.
Hyvinvoinnin edistäminen pyrkiikin huomioimaan opiskelijoista lähtevät tarpeet. Hyvinvointiin liittyvät myös opiskelijan omat sosiaaliset kyvyt sekä hänen sisäinen arvomaailmansa ja motivaatiotasonsa. Onnistumisen kokemukset tuottavat mielihyvää joka säteilee ympäröivään yhteisöön ja lisää positiivista ilmapiiriä. Toisaalta pahoinvoiva opiskelija voi tuoda ryhmäänsä ahdistusta ja pelkoa. Opiskelijalla on itsellään vastuu opinnoistaan, ja ammatillista kasvua tukeva pedagogiikka siirtää vastuuta hallitusti opettajalta opiskelijalle. Tämä kasvattaa hiljalleen opiskelijan uskoa omiin kykyihinsä. Hyvinvoiva yhteisön jäsen myös jakaa ympäristöönsä positiivista viretilaa.
Opiskeluhyvinvointi on osa korkeakouluorganisaation strategisia kestäviä eettisiä periaatteita ja käytänteitä. Hyvinvointityö on koko organisaation vastuulla. Sitoutunut johto tarjoaa paitsi tarvittavat resurssit, myös mahdollisuuden kokeilla uusia tapoja hyvinvoinnin parantamiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.
Välittämisen ilmapiiri VIP
Välittämisen ilmapiiri sisältää hyvinvoivan opiskeluympäristön eri tekijöitä ja perustuu ryhmän vastuuseen yksilöistään, yhteisöllisyyteen. Ryhmäläisten huomioimisella vahvistetaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä poistetaan esteitä.
Ammattikorkeakouluissa sattuneet ampumatapaukset vuonna 2007 ja 2008 saivat kaikki korkeakoulut huolestumaan opiskelijoidensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajat päättivät perustaa kokeiluna tietotekniikan koulutusohjelmaan opiskeluhuoltoryhmä, jonka tehtävänä olisi pohtia mitä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä koulutusohjelmassa voisi toteuttaa.
Samaan aikaan tekniikan opiskelijat ottivat yhteyttä opiskelijayhdistykseensä ja pyysivät toimenpiteitä, joilla varmistetaan turvallisen ilmapiirin jatkuminen omassa opiskeluympäristössä.
Näiden kahden samanaikaisen tapahtuman perusteella alkuperäinen, yhden koulutusohjelman opiskeluhuoltoryhmä muuttui keskuksen kaikki neljä tekniikan koulutusohjelmaa käsittäväksi monialaiseksi hyvinvointityöryhmäksi (’hyty’). Ryhmään kuului opinto-ohjaaja, oppilaitospastori, terveydenhoitaja sekä opettajien ja opiskelijoiden edustajat. Myöhemmin ryhmä on täydentynyt opintopsykologilla.
Hyvinvointityöryhmä kohtasi nopeasti kysymyksen, jota varmasti jokainen suomalaisen korkeakoulun hyvinvointityötä tehnyt on joutunut pohtimaan: miten opiskelijoiden voinnista voidaan saada tietoa? Vaikka vertaistutorointi on toimintana erittäin tärkeä ja tutorit vertaisia, ovat he kuitenkin aina ylemmän vuosikurssin opiskelijoita eivätkä useinkaan tunne ryhmää kovin hyvin.
Saadakseen ongelmia korjatuksi hyty-ryhmä tarvitsi tietoa ongelmista opiskelijaryhmältä itseltään, jolloin päätettiin perustaa vertaisverkosto aloittaville opiskelijoille. Kustakin aloittavasta ryhmästä valittaisiin yksi opiskelija välittämisen ilmapiirin parantaminen (VIP) -opiskelijaksi, tehtävänään aistia ryhmänsä tilaa ja viestiä siitä hyvinvointiryhmään. Tässä yhteydessä mukaan otettiin myös keskuksen liiketalouden opiskelijat ja asetettiin tavoitteeksi saada kuhunkin ryhmään kaksi toisiaan tukevaa VIP-opiskelijaa.
VIP-toimintatapa oli kaikille uusi, joten tarvittavan koulutuksen ja työskentelymuodon kehittäminen osoittautui haasteelliseksi. Ensimmäinen koulutus antoikin valituille opiskelijoille paljon mahdollisuuksia siihen, että toiminnasta tulisi opiskelijan ehdoilla tehtyä, organisoitunutta ja kehittävää, VIP-opiskelijan omaa jaksamista tukevaa ja ryhmähenkeä kohottavaa toimintaa. Opiskelijat ottivat ryhmissään erilaisia rooleja – toiset olivat enemmän havainnoijia kun taas toiset tekivät erilaisia aktiivisia VIP-tekoja esimerkiksi kuppikuntien yhteensaattamiseksi.
Koulutuksessa perustyökalupakki
VIP-opiskelijoita valitaan vuosittain 20-28 opiskelijaa ensimmäisestä vuosikurssista. Opiskelijoiden koulutukseen liittyy mm. ryhmässä toimimisen psykologiaa, opiskelukykymallin osatekijöihin tutustumista ja siihen liittyvien ongelmatilanteiden havainnointia sekä sosiaalisten tilanteiden hallintaa.
Opiskelijat saavat koulutuksessa perustyökalut ihmisen aitoon kohtaamiseen sekä näkökulmia erilaisista hyvinvointiin liittyvistä yleisistä ja ajankohtaisista asioista. Varsinaisen koulutuspäivän jälkeen opiskelijat kokoontuvat kerran kuukaudessa oppimaan ja keskustelemaan uudesta teemasta. Samassa yhteydessä keskustellaan yleisesti ryhmien tilanteesta sekä siitä, mitä VIP-opiskelijat ovat tehneet ryhmänsä ja ryhmähengen eteen. Lopuksi kukin opiskelija täyttää lomakkeen, jossa he lyhyesti arvioivat ryhmänsä tilaa ja ongelmia sekä arvioivat omaa hyvinvointiaan. Tällä pyritään siihen että VIP-ryhmä ei ottaisi toiminnasta enempää taakkaa itselleen kuin on tarkoitus.
VIP-opiskelijoiden yhtenä tehtävänä on järjestää keskukseen hyvinvointitapahtuma, joka koostuu useista hyvinvoinnin osa-alueesta. Tapahtuma on järjestetty syyslukukaudella pimeän ajan lisääntyessä ja tuo erityisen positiivisen hetken koko keskuksen arkeen.
VIP-toiminta osa arkea
VIP-opiskelijat toimivat tehtävässään yhden kalenterivuoden, jonka jälkeen he saavat 3-4 opintopistettä kirjoitettuaan toiminnastaan raportin. VIP-toiminnan ajatuksena on kuitenkin jatkuvuus eli opiskelijat jatkavat tehtävässään opintojensa loppuun. Tämä on käytännön toiminnassa toteutunut yllättävän hyvin, sillä VIP-opiskelijat ovat ottaneet toimikaudellaan vastuunsa ryhmän hyvinvoinnista ja ovat tarvittaessa aktiivisia asioiden esilletuomisessa. Samalla he tuovat opiskeluhyvinvointia ja siihen liittyviä asioita näkyväksi keskuksessamme. Vanhat VIP-opiskelijat saavat osallistua kaikkeen VIP-toimintaan, mitä keskus järjestää.
Opiskelijahyvinvointityöyhmä kokoontuu pääsääntöisesti kerran kuukaudessa, ja ryhmässä keskustellaan erilaisista keskuksen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Asioita pohditaan myös koko ammattikorkeakoulun ja valtakunnalliselta näkökulmalta sekä tehdään arvioita lähitulevaisuuden tarpeista. Näissä keskusteluissa päätetään niistä ennaltaehkäisevistä hyvinvointiin liittyvistä toimenpiteistä jotka parantavat fyysistä ja henkistä esteettömyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä oppilaitoksessa. Nämä toimet parantavat opiskelijoiden sitoutumista opintoihinsa ja opiskeluyhteisön yhteisöllisyyttä. Tämä taas parhaimmillaan vähentää syrjäytymistä, keskeyttämisiä sekä edesauttaa valmistumista.
Onnistuneen VIP-toiminnan perustana on luottamuksellinen työote paitsi hyvinvointiryhmän ja VIP-opiskelijan, myös opiskelijan ja opiskeluryhmän kesken. Ennaltaehkäisevä toiminta perustuu tarkoituksenmukaiseen ja säännölliseen palautteeseen, jossa ryhmälle tai ryhmäläiselle annetaan mahdollisuus vaikuttaa asioihin asiamiehen kautta ilman pelkoa leimautumisesta. Tämä taas madaltaa kynnystä parantaa asioita jo silloin kun ne vasta antavat heikkoja signaaleita.
Samaan aikaan Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa on otettu käyttöön opettajatutorointi jolla tehostettiin henkilökohtaista ohjausta. VIP-toiminta yhdessä opettajatutoroinnin kanssa on muuttanut keskuksen opinto-ohjausta enemmän ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi kuin aikaisemmin.
Loppupäätelmät
Laatupalaute-kyselyn mukaan keskuksen opiskelijatyytyväisyys on noussut vuosittain ja on nyt erinomaisella tasolla. Opiskeluhyvinvointi on monitahoinen ja opiskelijalle henkilökohtainen asia, joten arviota VIP-toiminnan osuudesta on vaikea tehdä. Varmuudella voidaan kuitenkin päätellä, että yhdessä opettajatutoroinnin kanssa VIP-toiminta parantaa opiskelijan sitoutumista opintoihinsa, ryhmän toimivuutta, opiskeluympäristön viihtyisyyttä ja turvallisuutta.
VIP-opiskelijat saavat pyytää haluamastaan aiheesta koulutusta ja se pyritään heille järjestämään. Onnistuneen toiminnan lähtökohtina ovat olleet helppo lähestyttävyys hyvinvointi-työryhmän jäseniin, kannustava työote sekä ehdottoman tärkeänä opiskelijoiden itsensä näköinen vertaistyö.
Ammattikorkeakoululaki velvoittaa koulun tukemaan yksilön ammatillista kasvua ja edistämään toimillaan elinikäistä oppimista. Opiskelijan hyvinvointi tulee olla yhtenä vakavasti otettavana, organisaation yhteisenä asiana ja ydintehtävänsä keskeisenä kehityskohteena korkeakoulujen strategisissa tavoitteissa. Hyvinvoivassa opiskeluyhteisössä on hyvä oppia ja opettaa.
Kirjoittajat
Satu Ranta, tutkija, satu(at)saturanta.fi
Joni Ranta, opinto-ohjauksen lehtori, joni.ranta(at)pkamk.fi, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Kunttu K. & Huttunen T.: Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2008. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön tutkimuksia 45. Helsinki 2009.
Lätti, M. & Putkuri, P. (toim.): Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18. Jyväskylä 2009.
Opiskeluterveydenhuollon opas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:12.
Vuokila-Oikkonen, P. & Halonen, A-E. (toim.): Rakentamassa ammattikorkeakouluyhteisöä. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B Raportteja 48. Helsinki 2011.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
