Suomalaisten venäjän kielen taidon puutetta pidetään yleensä ongelmana, vaikka se ei suinkaan ole yritysten suurin ongelma. Kielitaidon puutteeseen näyttää olennaisesti liittyvän myös liiketoimintakulttuurin osaamattomuus ja huono yleinen Venäjä-tuntemus. Tämä tilanne korostuu erityisesti vientiyrityksissä, kun taas Venäjällä toimivat suomalaisyritykset voivat turvautua venäläiseen henkilökuntaan ja käyttää yhteydenpidossa esimerkiksi englantia. Suurimpia kauppaa haittaavia ongelmia ovat tullaus ja logistiikka, byrokratia ja korruptio. Tästä on helppo tehdä ainakin se johtopäätös, että tärkeää on niin kieli-, kulttuuri- kuin liiketoimintaosaaminen. Venäjä-osaajalta vaaditaan ennen kaikkea hyvää Venäjän yleistietämystä, kielitaitoa ja toimintaympäristön kontekstuaalista ymmärrystä. Byrokratia- ja korruptio-ongelmien käsitteleminen vaatii usein enemmän kulttuurin kuin liiketoiminnan osaamista.
Kansainvälisessä kaupassa vieraiden kielten osaamisen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Tämä pätee myös Venäjään ja venäjään. Ilman kielitaitoa voi toki toimia tai käyttää englantia sen jälkeen, kun joku venäjäntaitoinen on tutkinut markkinatilanteen, selvittänyt kilpailijat, hinnat ja jakelutiet, asiakkaiden konkreettiset tarpeet, markkinointitavat ja -kanavat, ottanut selvää vaadittavista dokumenteista ja lainsäädännöstä. Vain venäjänkielentaitoinen pystyy hankkimaan markkinatietoa, tietoa Venäjän eri alueiden taloudesta, hankkimaan uusia asiakkaita ja hoitamaan asiakkuuksia. Nämä ovat usein myös sellaista tietoa, jonka hankkimisessa yrityksen tavoitteiden ja suunnitelmien tunteminen on tärkeää eikä tällaista toimintaa välttämättä ole järkevää ulkoistaa kohdealueella toimiville venäläisille. Tällaista osaamista pitäisi olla myös yrityksen sisällä.
Venäjällä toimiminen ei ole toimimista pelkästään Suomesta poikkeavassa, vaan nykyisin jo hyvin kansainvälisessä toimintaympäristössä. Suurin osa suomalaisista yrityksistä toimii Euroopan puoleisella Venäjällä: Luoteis-Venäjällä ja osa varsin pienellä, Pietaria ja Moskovaa ympäröivällä alueella. Vaikka osassa venäläisiä yrityksiä on iäkäs, vanhan koulukunnan yritysjohto, jolla ei välttämättä ole liiketoiminnan koulutusta, niin nuoren, länsimaisen bisneskoulutuksen hankkineen sukupolven toimintatavat näkyvät varsinkin kansainvälistymisensä aloittaneissa yrityksissä. Kysymys ei kuitenkaan ole länsimaisten liiketoimintatapojen, puhumattakaan bisneskulttuurin, mekaanisesta siirtymisestä Venäjälle. Eihän näin ole käynyt missään: tunnemme edelleen niin brittiläisen, ranskalaisen kuin suomalaisenkin liiketoimintakulttuurin ja pyrimme tunnistamaan niiden eroja, jotta voisimme toimia näillä markkina-alueilla menestyksellisesti. Erojen tunnistaminen ei riitä, vaan osaamista pitää kyetä myös soveltamaan ja laittamaan kokemaansa tärkeysjärjestykseen sekä antamaan merkityksiä niin ilmiöille, niiden vaikutuksille kuin puheellekin.
Venäjä-sivistys osana Venäjä-asiantuntijuutta
Yrityksille tehdyissä kyselyissä on yleensä ollut muutama vastaus, jossa kehotetaan luettamaan opiskelijoilla Dostojevskia ja Tolstoita. Näin toteaa esimerkiksi Riikka Nevalainen (2009) opinnäytetyössään. Suomalaisessa Venäjä-osaamisesta käydyssä keskustelussa on korostettu tarvetta tuntea Venäjän historiaa ja kulttuuria. Timo Vihavainen (1997) kirjoittaa artikkelissaan ”Mitä on suomalainen Venäjän tuntemus ja mihin sitä tarvitaan?” Idäntutkimus-lehdessä tästä jo aikana, jolloin EU:ssa suomalaisten oletettiin tuntevan naapurinsa hyvin. Kun sitten osoittautui, että olettamus ei aivan vastannut todellisuutta, keskustelu Venäjä-osaamisesta alkoi. Vihavainen pohtii, minkälaista Venäjä-tuntemusta venäläiset meiltä odottavat ja mitä hyötyä syvällisestä Venäjän tuntemisesta ja ymmärtämisestä meille voisi olla. Hän toteaa, etteivät ”venäläiset voi erityisemmin kunnioittaa sellaista maansa eksperttiä, joka pystyy myymään heille vodkaa tai hyviä neuvoja, mutta jonka tiedot Venäjän kulttuurista ja historiasta ovat räikeän vajavaiset”.
Vihavainen kysyy myös: entäpä jos vastapuoli ei olekaan sivistynyt? Menevätkö suoritetut opinnot hukkaan? Ja vastaa: ”Kaikkein sivistymättöminkin biznesmen on oman historiaansa ja kulttuuriinsa sidoksissa ja puhuu sen käsitteistön ja kokemuksen kautta ja ne ovat hänen henkistä ympäristöään, tiedostipa hän sen tai ei.” Venäjän korkeakulttuurin tuntemus ei ole päämäärä sinänsä, vaan luo mahdollisuuden tutustua ajattelurakenteisiin ja niihin elementteihin, jotka jokainen kulttuurin siirtymisessä sukupolvelta toiselle tahtomattaan omaksuu. Ne näkyvät käyttäytymisessämme neuvottelu- ja ostotilanteissa ja ne välittyvät erilaisissa tunnetiloissa.
Ammattikorkeakoulutuksen yhteydessä on käsitelty erittäin vähän sivistysaspektia. Klassinen liikesivistyksen käsite, jota vielä pari vuosikymmentä sitten käytettiin yleisesti, on unohtunut. Pekka Nummela, Mervi Friman, Osmo Lampinen ja Matti Vesa Volanen ovat pohtineet OKM:n julkaisemassa raportissa (2008), miksi ammattikorkeakoulun ja sivistyksen suhde on jännitteinen ja miten sivistys voitaisiin liittää osaksi ammattikorkeakoulun perusolemusta. Monissa ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmissa käsitellään asioita, joiden ymmärtäminen vaati(si)i hyvää yleissivistystä. Varsin tärkeää tämä on kansainvälisten liiketoimintojen opiskelijoille. Suomalaisten ja venäläisten yhteisen historian tunteminen antaa keskustelunaiheita. Sivistys luo parempia edellytyksiä arvioida yritysten sosiaalisen ja yhteiskuntavastuun toteuttamista, ympäristövastuuta ja muita yritystoiminnan eettisiä kysymyksiä myös Venäjällä. Näiden tärkeys määräytyy kulttuurissa vallitsevien arvojen mukaan, ei pelkästään sopimuksilla tai taloudellisen hyödyn perusteella. Maassa, jossa liiketoimintakulttuuri ei aina vastaa meidän käsityksiämme laillisesta ja moraalisesta toiminnasta, on itsellä syytä olla selkeä toimintalinja ja kestävät pelisäännöt. Nykymaailmassa voidaan jokaiselta kansainvälisessä toimintaympäristössä toimivalta vaatia kykyä arvioida oman toimintansa päämäärien ja käyttämiensä keinojen seurauksia.
Venäjä-osaamisen vaatimukset nousevat niistä prosesseita ja kehityskuluista, joita tapahtuu Venäjän sisäisessä ja ulkoisessa toimintaympäristössä. Kyse on siis monimutkaisten tekijöiden vuorovaikutuksesta ajassa ja paikassa. Venäjää käsittelevää tietoa on helppo hankkia, mutta sen järjestäminen relevantteihin rakenteisiin ja sisältökokonaisuuksiin on vaikeampi tehtävä. Merkittävät Venäjän kehitystä arvioivat analyysit tehdään eri tieteenalojen tutkimuksessa. Esimerkiksi investointeja ja markkinointia varten tarvitaan demografisia tietoja. Venäjän toimintaympäristö saa yhä enemmän globaaleja piirteitä ja erityisesti yritystoiminnan peruslähtökohdat ovat jo muuttuneet. Jotta voi toimia kansainvälisten operaatioiden asiantuntijana Venäjällä, pitää tuntea ylipäätään kansainvälistä liiketoimintaa: sen malleja ja toimintatapoja ja siihen vaikuttavia kansainvälisiä normeja ja organisaatioita. Hyvät tiedot toimintaympäristöstä ovat kaiken perusta, mutta todellinen asiantuntija perustaa tekemisensä monipuoliseen arvioon moniulotteisista konteksteista. Opiskelu ja työharjoittelu ulkomailla ovat tärkeitä, koska arkielämä vaatii monenlaisia taitoja, jossa pääsee toimimaan sellaisissa sosiaalisissa konteksteissa, joissa vaaditaan myös ongelmanratkaisutaitoja pelkän kielitaidon sijaan.
Venäjää ei pidä liiaksi mystifioida, mutta se on erilainen toimintaympäristö. Vanhat kliseiset toteamukset siitä, että Venäjää ei voi järjellä ymmärtää, on syytä unohtaa. Venäjän ymmärtäminen vaatii perehtymistä menneisyyteen, kykyä hahmottaa toisella tavalla olemisen peruskysymyksiä ja vilpitöntä halua oppia toimimaan toisenlaisten elämänedellytysten muovaamassa sosiaalisessa todellisuudessa. Lisää keskustelua on artikkelissamme, joka on julkaistu Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Research Publication´ssa vuonna 2012.
Kirjoittaja
Soili Lehto-Kylmänen, lehtori, FK, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Kansainvälinen liiketoiminta ja kulttuuri, soili.lehto@kyamk.fi
Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala, koulutusjohtaja, YTT, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Kansainvälinen liiketoiminta ja kulttuuri, marja-liisa.neuvonen-rauhala@kyamk.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Lehto-Kylmänen, S., Neuvonen-Rauhala, M-L. 2012. Russia know-how from the point of view of competencies. Case: Kymenlaakso University of Applied Sciences. Publications of Kymenlaakso University of Applied Sciences. Series B. No:74.
Nevalainen R., 2009, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Kymenlaakson alueen Venäjän-kauppaa käyvien yritysten yhteistyömahdollisuudet. Opinnäytetyö, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu.
Nummela P., Friman, M., Lampinen, O., Volanen V.M. 2008. Sivistynyt asiantuntijuus. Teoksessa Ammattikorkeakoulut ja sivistys, Opetusministeriön julkaisuja 2008: 34, 58–67.
Vihavainen, T. 1997. Mitä on suomalainen Venäjän tuntemus ja mihin sitä tarvitaan? Idäntutkimus, 2/1997, 50–55.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
