Digital Solutions in Teacher Education enhance Wellbeing and Expertise

Authors: Essi Ryymin, Irma Kunnari and Alexandre Fonseca D’Andréa

Teacher education programme for Brazilian teachers

Häme University of Applied Sciences (HAMK) has coordinated The VET Teachers for the Future – Professional Development Programme for Brazilian teachers since 2014 together with its partner Tampere University of Applied Sciences (TAMK). The programme has been implemented altogether three times now. One training lasts about 7-9 months including study sections both in Finnish and in Brazilian learning environments. The programme scores 30 credits.

Altogether 106 teachers have graduated from the programme so far, and thousands of students and teacher colleagues have been contributed to regional development work in Brazil. The participants of the programme represent several disciplines and sciences, for example biotechnology, agricultural engineering, agronomy, computer science, chemistry, mathematics, linguistics, educational sciences and business administration. The teachers’ work in the Federal Institutes in Brazil, which are institutions for higher, basic and professional education specialized in offering vocational and technology education. The goal of the Federal Institutes is to answer to social and economic demands of the region by using applied research to boost innovations and the local development.

The goal in The VET Teachers for the Future programme is to encourage the participants to collaboratively rethink and design innovative education and learning environments to respond to their on-going regional and future challenges. The main contents of the program include competency-based education with 21st century skills and cooperation between universities and the world of work. The teacher students create and implement an individual or a shared development project during the training. The projects include a wide spectrum of inventions from the scientific research to high tech and social innovations, for example new digital applications and games for education, school management models, new pedagogical practices and training programmes as well as pedagogical models for preventing social exclusion.

Making professional development transparent by digital solutions

In the programme digital solutions were consciously utilized in order to make teachers’ professional development visible, especially issues related to relatedness, social connections and networked expertise. For example, teachers were encouraged to solve educational challenges together and share, and further develop, their thinking collaboratively and openly on different digital platforms. Hakkarainen and his team (2004) have developed a theoretical and methodological framework to examine networked expertise; higher-level competences that arise, in appropriate environments, from sustained collaborative efforts to solving problems and building knowledge together.

Many theorists have defined relatedness as a basic human need that is essential for wellbeing (Baumeister & Leary 1995; Deci Ryan 2012), and others have suggested that having stable, satisfying relationships is a general resilience factor across the lifespan (Mikulincer 1998). The role of positive emotions in the formation of social bonds (Baumeister & Leary 1995) and in the creation of important skills and resources (Fredrickson 2001; Sheldon King 2001) has been widely noticed.

Creating wellbeing for members of the community can be understood as a learning process that enhances relatedness, competence and autonomy (Ryan & Deci 2000; Sheldon & King 2001; Hakkarainen, Palonen, Paavola & Lehtinen 2004; Seligman & Csikszentmihalyi 2000). These basic psychological needs are determinative with regard to optimal experience and wellbeing in daily life, also in an educational environment. Creating wellbeing within a teacher education programme can be seen then as an active, collaborative and situated process in which the relationship between individuals and their environment is constantly constructed and modified (Soini, Pyhältö & Pietarinen 2010).

The first study results reveals creative use of digital solutions

There in an ongoing study in which Finnish and Brazilian programme partners try to capture optimal practices of teachers’ professional development, in terms of building relatedness, feeling of competence, autonomy and networked expertise. A key question is also how the digital solutions can be used in wellbeing and networked expertise building?

During the training programme the group of teacher students from Brazil were personally interviewed. Also the data from the use of different digital platform and database was gathered, e.g. from learning diaries (blogs), discussion forums and competence demonstrations from interactive applications. The transcripts and the digital data is qualitatively analyzed. The content analysis (Krippendorff 2004) aimed to define the teachers in professional development practices by using case analysis of each participant’s descriptions of key events promoting professional development during the education programme (Patton 1990, 376-377).

The first study results (Kunnari & Ryymin 2016; Ryymin, Kunnari, Joyce & Laurikainen 2016; Ryymin et al. 2015) reveal that practices such as building, caring and respecting connections, creating positive interpretations and affordances together, adopting practices according to the perceived needs of the teachers have an impact on relationships that fostered senses of relatedness, competence and autonomy of teacher students. These relationships appeared to play an important role in creating successful social conditions for learning, wellbeing and pedagogical change. This can be seen as an interpersonal flourishing, which is a core feature of quality living across cultures.

The preliminary findings suggest also that the teachers consciously constructed networked expertise and socio-psychological wellbeing by applying digital solutions creatively, and this had a positive impact on their pedagogical practices. Creative, flexible and open use of digital solutions enhanced wellbeing for example by multiplying emotional, societal and cognitive support and by making peer support, positive feedback, reciprocal respect as well as cultural knowhow, knowledge, sensitivity and understanding transparent and accessible. The networked expertise was evolved, e.g. by sharing connections and resources, consulting colleagues and linking people and by solving relevant regional challenges together. The digital solutions seemed to facilitate the process effectively. The programme, as well as the applied research process, is ongoing, iterative and dynamic by its nature, and more detailed findings and conclusions will be reflected and dialogued later in the process. It is also very important to analyze what the challenges and obstacles in teachers’ professional development and pedagogical change are, as well as what are the qualities for successful international teacher education in the future.

Picture 1. The Graduation Seminar of the third The VET Teachers for the Future – Programme on 9th of December 2016 in Maceió, Brazil. HAMK Study Group together with their Tutor Teachers.


Essi Ryymin, Ph.D., Research and Development Manager, Principal Lecturer, Häme University of Applied Sciences, essi.ryymin(at)
Irma Kunnari, M.Ed., Principal Lecturer, Ph.D. Student, Häme University of Applied Sciences, irma.kunnari(at)
Alexandre Fonseca D’Andréa, Ph.D., Teacher of Basic, Technical and Technological Education, Federal Institute of Education, Science and Technology of Paraíba,

Baumeister, R. F., & Leary, M. R. 1995. The Need to Belong: Desire for Interpersonal Attachments as a Fundamental Human Motivation. Psychological Bulletin, 117(3), 497-529.

Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2012. Motivation, personality, and development within embedded social contexts: An overview of self-determination theory. In R. M. Ryan (Ed.), Oxford handbook of human motivation (pp. 85-107). Oxford, UK: Oxford University Press.

Fredrickson, BL. 2001. The Role of Positive Emotions in Positive Psychology: The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions. The American psychologist. 2001;56(3): 218-226.

Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S. & Lehtinen, E. 2004. Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Advances in Learning and Instruction Series. Amsterdam: Elsevier.

Krippendorff, K. 2004. Content Analysis: An Introduction to Its Methodology (2nd ed.). Thousand Oaks, CA: Sage

Kunnari, I. & Ryymin, E. 2016. Successful Teacher Development in the Digital Era – The Role of Wellbeing and Networked Expertise. Paper presented in EAPRIL (The European Association for Practitioner Research on Improving Learning) Conference, 3.-25.11.2016, Porto.

Mikulincer, M. 1998. Attachment working models and the sense of trust: An exploration of interaction goals and affect regulation. Journal of Personality and Social Psychology, 74, 1209-1224.

Patton, M.Q. 1990. Qualitative evaluation and research methods (2nd ed.). Newbury Park, CA.

Ryan, R.M. & Deci, E.L. 2001. On Happiness and Human Potential: A Review of Research on Hedonic and Eudaimonic Well-Being. Annual Review of Psychology, 52, 141-166.

Ryymin, E., Kunnari, I., Joyce, B. & Laurikainen, M. 2016. Networked Expertise Empowering Brazilian Teachers’ Professional Development and Pedagogical Change. International Journal for Cross-Diciplinary subjects in Education, 7(2), 2755-2760. DOI: 10.20533/ijcdse.2042.6364.2016.0375

Ryymin, E., Corado, C., Joyce, B., Kokkomäki, J., Kunnari, I., Laurikainen, M., Lianda, R & Viskari, M. 2015. Finnish-Brazilian Learning Process as an Experimental Path towards Pedagogical Change. Paper presented in NOLAN, The 8th Nordic Latin American Research Network Conference, 11.-13.6.2015, Helsinki.

Seligman, M.E.P., & Csikszentmihalyi M. 2000. Positive Psychology. An Introduction. American Psychologist, 55 (1), 5-14.

Sheldon, K.M., & King, L.A. 2001. Why positive psychology is necessary. American Psychologist, 56, 216-217.

Soini, T., Pyhältö, K. & Pietarinen, J. 2010. Pedagogical well-being: Reflecting learning and well-being in teachers’ work. Teaching and teachers: theory and practice, 16, 735–751.

eTourismCurriculum Finland: digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetusverkosto

Kirjoittajat: Juho Pesonen, Outi Kähkönen, Päivi Hanni-Vaara


Matkailu on Suomessa kasvava vientiala, joka työllisti 140 000 työntekijää vuonna 2014 ja tuotti vientiin rinnastettavaa matkailutuloa yli neljä miljardia euroa (TEM 2016). Digitaalisuus sekä tieto- ja viestintäteknologiat ovat muuttaneet matkailualaa vallankumouksellisesti. Tiedon etsiminen, matkan ostaminen ja elämysten jakaminen on siirtynyt mitä suuremmissa määrin verkkoon. Matkatoimistot ja matkanjärjestäjät tarjoavat palveluitaan pääasiassa sähköisiä kanavia pitkin, ja perinteiset kivijalkatoimistot ovat lähestulkoon kadonneet katukuvasta. Automatisointi ja teknologian mahdollistamat itsevarausjärjestelmät ovat monin tavoin muuttaneet matkustuskokemustamme. Matkakohteiden ja yritysten kilpailukyvyn voidaan osittain katsoa määräytyvän sen perusteella, miten ne pystyvät tuomaan itsensä esille ja miten ne kykenevät viestimään vuorovaikutteisesti sähköisissä kanavissa. Digitaalisessa matkailuliiketoiminnassa on kuitenkin Suomessakin paljon kehityskohteita (TEM 2015).

Digitaalisen matkailuliiketoiminnan osaamista ei suomalaisissa korkeakouluissa ole tietääksemme ollut tähän asti juurikaan saatavilla, vaikka sen merkitys matkailualan kehittämiselle on elintärkeää. Tätä varten suomalaisissa ammattikorkeakouluissa on Itä-Suomen yliopiston matkailualan opetus- ja tutkimuskeskuksen (MOT) koordinaatiolla luotu uudenlainen verkostomallinen virtuaalinen opetuskokonaisuus eTourismCurriculum Finland. Tässä artikkelissa esitellään eTourismCurriculum Finlandin toiminta digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetusverkostona. Kyseinen opetuskokonaisuus on jopa kansainvälisellä tasolla harvinainen tapa toteuttaa korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Verkoston luomisessa kertyneet kokemukset ovat hyödyllisiä uusien korkeakouluverkostojen rakentamisessa.

Verkoston rakentaminen ja toiminnan aloittaminen

Matkailualan opetus- ja tutkimuskeskuksella oli vuosina 2011–2014 Etelä-Savon maakuntaliiton Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama eMatkailu-hanke, jonka päämääränä oli parantaa matkailun sähköisen liiketoimintaosaamisen tutkimusedellytyksiä (EURA). Hankkeessa selvitettiin sähköisen matkailuliiketoiminnan koulutuksen tasoa ja kerättiin myös yhteystietoja sähköisen matkailuliiketoiminnan kurssien vastuuopettajista eri oppilaitoksissa. Tarkoituksena oli muodostaa lista niistä henkilöistä, joilla olisi tarjota osaamista aihepiirin opetuksen kehittämiseksi. Vuoden 2012 lopussa tiedusteltiin kaikilta näiltä opettajilta mielenkiintoa lähteä mukaan kansallisesti kehittämään matkailun verkkoliiketoiminnan opetusta suomalaisissa korkeakouluissa. Kiinnostus aihepiiriin oli alusta lähtien erittäin suurta. Verkkoliiketoiminnan merkitys ja etenkin sen osaamisen kehittäminen olivat monessa oppilaitoksessa tunnistettuja aihealueita. Ensimmäisessä tapaamisessa paikalla oli yhdeksän henkilöä, jotka edustivat Haaga-Helia AMK:ta, Rovaniemen AMK:ta, Jyväskylän AMK:ta, Satakunnan AMK:ta, MOT:a ja Savonlinnan seudun osaamiskeskusta. Kaikki toimijat osallistuivat alusta lähtien toimintaan omilla resursseillaan, eikä yhteistyötä ole rahoitettu millään tavalla muuten kuin koordinointina eMatkailu-hankkeesta vuosina 2013 ja 2014.

Verkostomallinen toiminta eTourismCurriculumissa

eTourismCurriculum-verkoston toiminta on alusta lähtien ollut kansallista. Mukana on ollut toimijoita ympäri Suomea eri oppilaitoksista, niin opintopäälliköitä kuin sähköisen matkailuliiketoiminnan opettajia. Tätä varten verkoston toiminnassa on hyödynnetty virtuaalisia työkaluja kuten Dropboxia, Basecampia ja Skypeä. Vuosina 2013–2015 työryhmä tapasi virtuaalisesti yhdeksän kertaa. Verkoston vakiinnuttua kuukausittaiset tapaamiset on järjestetty ainoastaan virtuaalisesti.

Verkostomallisen, kansallisen toiminnan rakentaminen on ollut haastavaa. Verkoston toiminnan muotoutuessa on haettu ja selvitetty ulkopuolisen rahoituksen mahdollisuuksia, mutta sopivaa rahoitusinstrumenttia ei ole löytynyt. eTourismCurriculumissa tarkoitus on ollut kehittää malli, joka toimisi ilman, että mukana olevien oppilaitoksien välillä pitäisi siirtyä rahaa. Tällöin olisi mahdollista pitää hallintokulut mahdollisimman pieninä ja tuottaa opintopisteitä kustannustehokkaasti.

Kahden ensimmäisen vuoden aikana tapaamisissa suunniteltiin sekä kurssien sisältöjä että toimintamalleja. Keväällä 2015 kehiteltiin toimintamalli, joka on nyt verkoston käytössä. Tässä mallissa jokainen verkoston oppilaitos sitoutuu järjestämään yhden, omaa erikoisosaamistaan vastaavan viiden opintopisteen kurssin sekä oman että verkoston muiden oppilaitosten opiskelijoiden käyttöön. Tällä tavalla pystytään seitsemän oppilaitoksen voimalla muodostamaan 35 opintopisteen opintokokonaisuus kaikkien kursseja järjestävien oppilaitosten saataville.

Kurssit päätettiin järjestää Open Moodle -järjestelmässä, sillä Moodle oli alustana tuttu monelle vastuuopettajalle. Siellä oli mahdollista luoda käyttäjätunnukset sekä ulkopuolisille opettajille että opiskelijoille. Oppilaitokset sidottiin toimintaan kaksivuotisella sopimuksella, jossa he sitoutuivat tarjoamaan verkoston käyttöön viiden opintopisteen vuosittaisen opettajaresurssin, resursseja kurssien kokonaiskehittämiseen oppilaitoksen omien käytänteiden mukaan, opiskelijoiden ilmoittautumisen kursseille ja arvosanojen rekisteröimisen omiin järjestelmiin sekä OpenMoodle-järjestelmän maksut.

Kaikki kurssit päätettiin järjestää englanniksi. Myös aihepiirin materiaalista suurin osa on englanniksi. Tällöin kurssit on mahdollista järjestää myös kansainvälisille opiskelijoille. Digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetus verkostossa alkoi kesällä 2016. Kursseille voivat osallistua verkoston oppilaitosten opiskelijat sekä opiskelijat avoimen AMK:n kautta. Verkostoa koordinoi Itä-Suomen yliopisto, ja siinä ovat mukana Laurean ja Haaga-Helian lisäksi Karelian, Lapin, Jyväskylän ja Satakunnan ammattikorkeakoulut. Käytännössä oppilaitosten vastuuopettajat hoitavat opintojen markkinoinnin ja toimivat myös oppilaitosten yhteyshenkilöinä.


Opetuksesta on tulossa jatkuvasti vähemmän ja vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua. Virtuaaliset työkalut mahdollistavat monipuoliset opetusmenetelmät sekä tehokkaan yhteistyön. Jopa tämän verkoston luomisen aikana sähköiset työkalut ovat kehittyneet uudelle tasolle ja virtuaalitapaamiset onnistuvat tänä päivänä jo loistavasti.

eTourismCurriculumilla on paljon annettavaa suomalaiselle korkeakoulutukselle. Tämän verkostomallin avulla mukana olevat oppilaitokset saavat kukin 35 opintopistettä opintoja opiskelijoilleen viiden opintopisteen opetusresurssilla. eTourismCurriculumissa ei ole verkostomaksua, vaan ainoastaan alustan ylläpitomaksut, jotka riippuvat opiskelijamääristä. Kurssit soveltuvat lisäksi erinomaisesti kansainvälisille opiskelijoille, kesäopintoihin ja avoimen ammattikorkeakoulun opintoihin. Lisäksi kursseja on yleensä mahdollista skaalata ylöspäin, eli virtuaalikursseille on mahdollista ottaa suuri määrä opiskelijoita ympäri Suomea. Tällä hetkellä tavoitteena onkin avata kaikki kurssit Avoimen ammattikorkeakoulun puolelle mahdollisimman nopeasti.

Virtuaaliopintojakson kehittäminen on innostanut opettajia hyödyntämään virtuaalisia työkaluja aiempaa monipuolisemmin ja jakamaan kokemuksia näistä kokeiluista myös opettajakollegoille omassa korkeakoulussa ja eTourismCurriculum-verkostossa. Asiantuntijoiden kokoaminen yhteen sekä avoin tietojen ja taitojen vaihto on lisännyt osaamista koko verkostossa ja kehittänyt tällä tavalla eTourismCurriculumin sisältöjen lisäksi myös muiden kurssien pedagogiikkaa ympäri Suomen mukana olevissa oppilaitoksissa.

Matkailun digitaalinen liiketoiminta kehittyy ja muuttuu huimaa vauhtia, minkä vuoksi haasteena on tarjota ajantasaisia ja ennakoiviakin opintoja. Haasteena tällaisessa verkostossa on myös jäsenten sitoutuminen. Oppilaitokset sidotaan tuottamaan oma kurssinsa kahden vuoden sopimuksilla kerrallaan. Toisaalta yksittäisen toimijan poisjääminen tai vaihtuminen ei opintokokonaisuutta romuta. Kurssit on alusta lähtien suunniteltu siten, että opiskelijoiden ei tarvitse käydä niitä tietyssä järjestyksessä. Opiskelijoiden ei myöskään tarvitse opiskella kaikkia kursseja, vaan he voivat omien mielenkiinnon kohteiden mukaan valita omaa osaamista parhaiten täydentävät eTourismCurriculum-kurssit.


Juho Pesonen, tutkimuspäällikkö, Itä-Suomen yliopisto, juho.pesonen(at)
Outi Kähkönen, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, outi.kahkonen(at)
Päivi Hanni-Vaara, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, paivi.hanni-vaara(at)

EURA. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittaman projektin kuvaus. Haettu 22.3.2017 osoitteesta

TEM (2015). Digitaalisen matkailumarkkinoinnin ja myynnin haasteet ja ratkaisuehdotukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. 69/2015.

TEM (2016). Matkailu on Suomessa kasvava vientiala ja merkittävä työllistäjä.

Kestävä kaupunkikehitys avainasemassa kehittyvillä markkinoilla

Kaupungistuminen kehittyvissä maissa

Urbanisoitumis- eli kaupungistumisprosessi on viime vuosikymmenten aikana keskittynyt yhä selvemmin kehittyviin maihin. Ominaista kehitykselle on se, että urbanisaatio tapahtuu alueilla, jotka eivät ole sosio-ekonomisesti kehittyneitä ja joissa teollinen tuotanto on vähäistä. Lisäksi rajalliset resurssit vaikuttavat alueilla asuviin ihmisiin ja luovat uusia haasteita paikallisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden suunnittelutyöhön. (Potter 2008.) Näitä ovat muun muassa riittämätön infrastruktuuri ja resurssien, kuten veden ja sähkön vaikea saatavuus, slummiutuminen ja siitä koituvat turvallisuus- ja terveysriskit sekä kasvava rikollisuus ja korruptio. Asioita, jotka voivat pahimmillaan vaikuttaa merkittävästi maan taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen. Ongelmien voidaan odottaa radikalisoituvan monessa maassa ilmastonmuutoksen myötä. (Frost ja Sullivan 2014.)

Namibian haasteet rakentamisessa, vedessä ja energiassa

Namibia on Lounais-Afrikassa Atlantin rannikolla sijaitseva 2,3 miljoonan asukkaan valtio, joka itsenäistyi vuonna 1990 Etelä-Afrikasta. Etelä-Afrikan vallan ja apartheidin aikaisten vapaata liikkuvuutta ja asumista rajoittavien säädösten poistuessa väestön muutto etenkin maaseudulta kaupunkiin voimistui merkittävästi (Indongo ym. 2013). Edelleen hallituksella on vaikeuksia riittämättömän maan sekä taloudellisten resurssien puutteen vuoksi tarjota laadukasta ja energiatehokasta asumista väestölle. Lisäksi Namibiassa on havaittavissa maailman suurimmat tuloerot gini-kertoimella mitattuna (Worldbank 2016), mikä luo erityistä painetta väestön muuttoon kaupunkeihin parempien palveluiden, työllisyysmahdollisuuksien ja koulutuksen toivossa.

Namibian valtio kamppailee yhä pahenevan vesikriisin ja kasvavien energiavaatimusten keskellä, jotka rasittavat kaupunkien toimintakykyä. Namibian maaperä on yksi Afrikan hedelmättömimmistä. On arvioitu, että 97 prosenttia vedestä menetetään kokonaishaihtumisen seurauksena. Namibiassa joudutaankin tukeutumaan suurilta osin pohjavesivarantoihin, jotka täyttyvät hitaasti vaihtelevien vesisateiden ja lyhytaikaisten virtausten vuoksi. Nykyinen kaupunkikehitys kuluttaa toiseksi eniten vettä maataloussektorin jälkeen ja on arvioitu, että Namibia tulee kärsimään absoluuttisesta vesipulasta vuoteen 2020 mennessä. (Khabi ja Mashauri 2014.) Namibiassa on hallinnon osalta reagoitu vallitsevaan tilanteeseen hitaasti. Maassa muun muassa noudatetaan edelleen vesilainsäädäntöä vuodelta 1956.

Namibia pyrkii energiaomavaraisuuteen ja luottaa sähkön tuotannossa lähinnä kaasuun ja dieselpolttoaineeseen. Kasvavat sähkön ja energian hinnat, riittämättömät energiavarannot ja riippuvuus maan ulkopuolisista energialähteistä aiheuttavat uhkaa maan tulevaisuuden kehitykselle. Namibialla on suunnitelmissa perustaa uusi Kudun kaasukenttää hyödyntävä voimala, jonka on määrä valmistua vuoteen 2020 mennessä. Namibiassa suhtaudutaan vaihtelevasti uusiutuvaa energiaa hyödyntäviin teknologioihin. Maassa on vasta hiljattain alettu heräämään uusiutuvan energian mahdollisuuksiin energiaomavaraisuuden saavuttamisessa (kuva 1).

SAMK tutustumassa Innosun-yrityksen 5 MW aurinkovoimaan (kuvaaja Minna Keinänen-Toivola)
Kuva 1. SAMK tutustumassa Innosun-yrityksen 5 MW aurinkovoimaan. Kuva: Minna Keinänen-Toivola

Moni valtion omistama yhtiö toimii maassa tehottomasti, mikä herättää epäilyksen siitä, kuinka Namibia kykenee vastaamaan tehokkaasti lisääntyvään veden ja energian kysyntään kasvavissa kaupungeissa. Vesi- ja energiasektoreilla keskeisiä palveluiden tarjoajia ovat valtion omistamat yritykset NamPower ja NamWater, jotka myös vaikuttavat siihen, keillä on oikeus käyttää palveluita ja millä hinnoin. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan perustuvia energiaratkaisuja tarjoavien itsenäisten energiatuottajien on toistaiseksi ollut hankala päästä markkinoille olemattoman kilpailun vuoksi.

Kohti kestävää kaupunkikehitystä yhteiskunnan ymmärtämisellä

Namibian valtio julkisti keväällä 2016 maan kehittämissuunnitelman (Harambee Prosperity Plan vuosille 2016/2017–2019/2020). Harambeen suunnitelmassa tavoitteina ovat tehokas hallinto, taloudellinen edistys, sosiaalinen eteneminen, infrastruktuurin kehitys, kansainväliset suhteet ja yhteistyö. Infrastruktuurin kehityksessä pääteemat ovat energia, vesi, liikenne ja ICT.

Lokakuussa 2015 alkanut Satakunnan ammattikorkeakoulun ja paikallisen yliopiston Namibia University of Science and Technology:n NAMURBAN -tutkimusprojekti kohtaa Namibian kansalliset suunnitelmat. Hankkeen päätavoitteena on kehittää tutkimukseen pohjautuva Namibian kaupunkiolosuhteisiin resurssitehokas konsepti, joka tuottaa veteen, uusiutuvaan energiaan, asumiseen, kierrätykseen ja ICT:hen liittyviä kokonaisratkaisuja. Mukana on lukuisia suomalaisia yrityksiä, kuten Fimuskraft Oy, GA90 Recycling Oy, Naps Solar Systems Inc., Rannan Teollisuuskone Oy, Riffid Oy, Sansox Oy, ja SWOcean Oy (kuva 2).

Heikki Koivisto/SAMK ja Fimuskraft Oy:n Ahti Koivunen tutustumassa Merlus Food Processor:n kalojen jalostusprosessiin. Kuva: Minna Keinänen-Toivola
Kuva 2. Heikki Koivisto/SAMK ja Fimuskraft Oy:n Ahti Koivunen tutustumassa Merlus Food Processor:n kalojen jalostusprosessiin. Kuva: Minna Keinänen-Toivola

Kokonaisratkaisujen luonnissa keskeistä on paikallistason toimijoiden, kuten kaupunkien johdon kuunteleminen (kuva 3) sekä yhteiskunnan kokonaisvaltaisempi ymmärtäminen. Teknologian lisäksi projektissa tutkitaan kestävien kaupunkijärjestelmien saavuttamiseen liittyvien eri toimijoiden (esim. yksityinen ja julkinen sektori) välisiä vuorovaikutussuhteita, toimintaa ohjaajia lakeja ja säädöksiä sekä teknisten infrastruktuurien omistussuhteita. Yhdessä nämä tekijät toimijoiden erilaisten tulevaisuuden odotusten kanssa määrittelevät urbaanien infrastruktuurien hallinnan tilaa vesi- ja energiasektoreilla Namibiassa.

Tutkimuksessa keskeisenä tavoitteena on luoda skenaarioita eli arvioita tulevaisuuden vesi- ja energiasektorien kehityksestä ja siitä, kuinka näiden sektoreiden osalta vallitsevat hallintojärjestelmät mahdollisesti mukautuvat tulevaisuuden vaatimuksiin ja muuttuviin olosuhteisiin. Tavoitteeseen sitoutuu ajatus yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä, jotta saavutetaan kestävät kaupunkijärjestelmät tulevaisuudessa.

Kuva 3. NAMURBAN projektin vetäjä Minna Keinänen-Toivola keskustelemassa kaupunkikehityksestä Walvis Bayn pormestarin kanssa. Kuva: Meri Olenius


Minna Keinänen-Toivola, FT, tutkimuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Teknologia-osaamisalue, minna.keinanen-toivola(at)
Nina Savela, valtiotieteiden kandidaatti, pro gradu-työntekijä, Turun yliopisto, nina.savela(at)

Frost and Sullivan Africa 2014. Presentation “Business Impact in Africa, Mega Trends driving mega opportunities in Sub Saharan Africa”

Indongo N., Angombe S. ja Nickanor N. 2013. Urbanisation in Namibia, Views from semi-formal and informal settlements. University of Namibia. Windhoek. Haettu 19.11.2016 osoitteesta

Khabi N., Mashauri, D. 2014. Sustainable Domestic and Industrial Water Utilisation in Namibia. European Journal of Scientific Research Vol. 127 (1): 46-57.

Potter, R. B. 2008. Geographies of Development: An introduction to Development Studies. Routledge Ltd.

Worldbank 2016. Haettu 19.11.2016 osoitteesta

Vastuullinen hankinta ilmailualalla


Tämä artikkeli perustuu Lahden ammattikorkeakoulussa tehtyyn opinnäytetyöhön Corporate responsibility in airline industry procurement – case Finnair oyj. Siinä tutkittiin, kuinka tulevaisuuden haasteisiin voitaisiin vastata integroimalla yritysvastuu yrityksen hankintaketjuun. Työn tavoitteena oli myös tarkastella hankinnan ja toimittajasuhteiden roolia yritysvastuussa sekä tarjota käytännönläheisiä työkaluja implementointiin, joka kattaa hankintatoimen prosessit ja toimintatavat. Case-tutkimusta varten haastateltiin neljää aiheen kannalta keskeistä yrityksen työntekijää: Chief Executive Officer (CEO), Vice President of Procurement, Director of Sustainable Development sekä Brand Manager. Seuraavissa kappaleissa määritellään tutkimuksen liittyvät keskeiset termit, esitellään tutkimuksen case-yritys sekä kerrotaan lyhyesti tutkimustuloksista ja johtopäätöksistä.

Yritysvastuu ja vastuullinen hankinta

Yritysvastuulla (engl. corporate responsibility) tarkoitetaan yleisesti velvoitetta, joka ulottuu lainsäädännön ja talouden vaatimusten ulkopuolelle, ottaa huomioon sidosryhmien tarpeet ja odotukset siitä, mikä on hyväksyttävää ja oikeudenmukaista, ja pyrkii tavoittelemaan pitkän aikavälin hyötyjä yhteiskunnalle (Robbins & Decenzo 2001, Idowu & Louche 2011, 56 mukaan). Yritysvastuu jaetaan tyypillisesti kolmeen osa-alueeseen: ympäristövastuuseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen vastuuseen. Toimitusketjun hallinta voidaan määritellä lähestymistavaksi, jossa koko verkosto toimittajista loppuasiakkaaseen on hallittu niin, että saavutetaan paras lopputulos koko verkoston kannalta (Cooper & Ellram 1993, 1). Hankinta puolestaan tarkoittaa liiketoiminnan johtamisen toimintoa, joka takaa organisaation tarvitsemien ulkoisten resurssien tunnistamisen, itse hankinnan, saatavuuden takaamisen ja johtamisen niin, että liiketoiminnan strategiset tavoitteet saavutetaan (CIPS 2013, 6).

Globaalissa taloudessa yritysten toimintaan vaikuttavat myös erilaiset kansainväliset megatrendit. Ernst & Young (2015) sekä KPMG (2014) mukaan esimerkiksi teknologinen kehitys, ilmastonmuutos, Aasian voimistuminen sekä resurssipula ovat voimistuvia trendejä, jotka yritysten tulisi ottaa huomioon säilyttääkseen asemansa ja markkinaosuutensa sekä menestyäkseen pitkällä tähtäimellä. Lisäksi sidosryhmien kasvava yhteiskunnallis-taloudellinen tietoisuus lisää painetta yrityksille toimia eettisesti ja huomioida oman hankintaketjunsa ympäristölliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset (Tang & Zhou 2012, 485).

Yritykset nähdäänkin globaaleina maailmankansalaisina, joilta vaaditaan korkeampaa moraalia päätöksenteossa kuin yksityisiltä ihmisiltä. Vaatimukset näkyvät esimerkiksi yrityksille kohdistetussa lainsäädännössä ja sääntelyssä. On osoitettu, että yritykset, jotka ottavat huomioon sidosryhmiensä tarpeet ja odotukset sekä toimivat vastuullisesti, päihittävät kilpailijansa pitkällä aikavälillä (Eccles ym. 2011, Confino 2014). Jotta yritysvastuu olisi tehokasta ja muutoksia saataisiin aikaan, ja toisaalta voidaan hyödyntää sen tarjoamat mahdollisuudet liiketoiminnalle, sen on oltava integroitu prosesseihin ja toimintatapoihin (Juutinen 2016, 58).

Hankintojen osuus yrityksen liikevaihdosta voi olla jopa yli 50%, mikä tarkoittaa, että kumppanit edustavat ostajayritystä ja vastaavat omalta osaltaan ostavan organisaation menestyksestä. Riippuvuus parhaista toimittajista, jotka tukevat yritystä sen strategisissa tavoitteissa ja sitoutuvat yhteistyöhön, kasvaa. Tästä johtuen myös hankintaketjun johtamisen ja riskienhallinnan merkitys korostuvat. Kun puhutaan yritysvastuusta hankinnoissa, vastuu kattaa koko ketjun, ja ostava organisaatio on vastuussa myös kumppaneidensa toimintatavoista. (Nieminen 2016, 12-13; Hallikas ym. 2011.) Tämän vuoksi toimittajien valinnassa yritysvastuun tulee olla yksi valintaperuste, ja kilpailutuksen tulee olla avointa. Yritysvastuun jalkauttamista hankintaketjun sisällä edesauttaa myös selkeiden yritysvastuuta koskevien vaatimusten asettaminen, yritysten vastuullisuuden tavoitteellisuus ja mittaaminen, hankintaketjun sisäinen viestintä ja toiminnan läpinäkyvyys sekä toiminnan jatkuva kehittäminen. (Flanagan 2016a, Juutinen 2016, 193-194 mukaan).

Case: Finnair Oyj

Ilmailuala on haastava toimintaympäristö, joka on altis ulkoisille tekijöille, muutoksille ja megatrendeille. Lentoyhtiöt operoivat kapeilla voitoilla, ja kohtaavat jatkuvia paineita alentaa kustannuksiaan ja parantaa mm. polttoainetehokkuuttaan. Kilpailu alalla on kovaa, ja tästä syystä lentoyhtiön on huomioitava toimintaympäristönsä ylläpitääkseen markkinaosuutensa. (Clayton & Hilz 2015, IATA 2015.)

Tutkimuksen case-yritys Finnair Oyj on kotimainen lentoyhtiö, joka tarjoaa yhteydet yli sataan kohteeseen. Finnairin liikevaihto oli vuonna 2015 2.3 miljardia, josta operatiivinen liiketulos oli 23.7 miljoonaa. Yhtiön palveluksessa on noin 4800 työntekijää. Omalla toimialallaan Finnair on ollut edistyksellinen yritysvastuuasioissa ja saanut sen vuoksi myös tunnustusta. Finnair on raportoinut julkisesti ympäristövaikutuksistaan vuodesta 1997, ja yritysvastuustaan laajemmin vuodesta 2008 hyödyntäen GRI-raportointimallia (Global Reporting Initiative). Vuonna 2015 Finnair nimitettiin yhdeksi Pohjoismaiden johtavista yrityksistä ilmastonmuutokseen liittyvän tiedon raportoinnissa. (Finnair 2016a, 2-3, 86; Finnair 2016b, 2-3, 9.)

Yritysvastuun merkitys ilmailualalla

Haastateltavien näkemyksen mukaan yritysvastuu nähdään Finnairilla välttämättömänä osana pohjoismaista tapaa toimia sekä perusedellytyksenä liiketoiminnalle, uusille kumppanuuksille ja kasvulle. Ilmailualalla on tähän asti keskitytty lähinnä ympäristövastuuseen, ja sosiaalinen vastuu on vielä uutta. Yritysvastuun merkitys ja aihepiirin laajuus kasvavat jatkuvasti eikä yhdelläkään yrityksellä ole varaa olla huomioimatta sitä strategiassaan, toimitusjohtaja toteaa. Haasteellisen ja muutosalttiin toimialan vuoksi kaikki mahdollisuudet on hyödynnettävä eikä kilpailusta voida jäädä jälkeen. Tästä syystä Finnairilla halutaan olla valmiita tulevaan säätelyyn ja olla muutoksen edellä.

Vastuullisen liiketoiminnan uskotaan vaikuttavan positiivisesti niin oman henkilöstön kuin kumppaneidenkin motivaatioon, sitoutumiseen ja tyytyväisyyteen, mikä puolestaan luo edellytykset onnistumiselle. Yritysvastuun avulla voidaan myös luoda yritykselle lisäarvoa, sillä sen katsottiin tukevan yrityksen muutosvalmiutta, parantavan operaatioiden turvallisuutta ja tehokkuutta sekä pienentävän liiketoiminta-, brändi- ja hankintariskejä. Tämä kaikki parantaa yrityksen mainetta ja sosiaalista hyväksyttävyyttä, mikä puolestaan vahvistaa henkilöstön ja yhteistyökumppaneiden sitoutumista.

Finnairin mukaan menestyvä palveluyritys kuuntelee sidosryhmiään ja markkinoita – asiakkailla ja järjestöillä on kuuluva ääni julkisessa keskustelussa. Ilmailualan asiakas ei vaadi vastuuta yhtä yksityiskohtaisesti kuin muilla toimialoilla. Yritysasiakkaiden vaatimukset ja lainsäädäntö sen sijaan tuovat paineita. Valtion omistajuussuhteen nähdään tuovan lisää julkista näkyvyyttä sekä odotuksia vastuullisuuteen liittyen.

Vastuullinen hankinta ja toimittajien rooli

Yritysvastuun, riskienhallinnan ja läpinäkyvyyden haasteina nähdään pitkät hankintaketjut, monopolitoimittajat ja agenttiverkostot. Lisähaastetta vastuulliselle liiketoiminnalle tuovat kehittyvien maiden paikallinen kulttuuri, lainsäädäntö ja toimintatavat, jotka voivat olla hyvin erilaiset kuin Suomessa. Hankintaketjun rooli nähdään merkittävänä Finnairin strategialle, sillä toimittajat ovat kansainvälisten operaatioiden ja kustannustehokkaan kasvun mahdollistajia.

Lisäksi on hyvä muistaa, että asiakkaan näkökulmasta lentoyhtiön yhteistyökumppanien palvelu nähdään osana yhtiön palvelua – toimittajat edustavat omalta osaltaan Finnairia. Tästä syystä on varmistettava, että toimittajat kunnioittavat samoja kansainvälisesti hyväksyttyjä periaatteita ja toimintatapoja kuin yhtiö itse. Yritysvastuun integroimisessa Finnair hyödyntää erilaisia metodeja kuten eettinen toimintaohje (CoC), kilpailutus-työkalu ja sopimusklausuulit kilpailutuksessa sekä SEDEX (Supplier Ethical Data Exchange), jonka sisältämiä työkaluja ovat mm. itsearvioinnit, riskiarvioinnit sekä auditoinnit.


Vaatimalla vastuullisuutta toimittajiltaan lentoyhtiöt voivat myötävaikuttaa positiivisesti yhteisöissä ja samanaikaisesti parantaa mahdollisuuksiaan vastata kansainvälisiin haasteisiin ja toimintaympäristönsä muutoksiin. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Finnairin yritysvastuustrategiaa tukevia tekijöitä ovat yrityksen visio ja kulttuuri, sitoutunut johto ja henkilöstö, kilpailu, lainsäädäntö ja säätely. Haasteina puolestaan ovat pitkät hankintaketjut, toimittajien monopolistinen neuvotteluasema ja se, ettei työntekijöillä ole riittävästi aikaa perehtyä yritysvastuuasioihin omassa työssään. Koska yritysvastuuasioissa vastuu kattaa koko ketjun, ostava organisaatio on vastuussa myös kumppaneidensa toimintatavoista.


Jasmiina Klemettinen, tradenomi, Lahden ammattikorkeakoulu, jasmiina.klemettinen(at)
Anna Pajari, FM, KTM, lehtori, Lahden ammattikorkeakoulu, anna.pajari(at)

CIPS. 2013. The Definitions of ‘procurement’ and ‘supply chain management’. Haettu 26.8.2016 osoitteesta

Clayton, E. & Hilz, A. 2015. Industry perspectives: 2015 Aviation trends. PwCs Strategy& Haettu 21.7.2016 osoitteesta

Confino, J. 2014. Sustainable corporations perform better financially; report finds. The Guardian. Haettu 20.4.2016 osoitteesta

Cooper, M. & Ellram, L. 1993. Characteristics of supply chain management and the implications for purchasing ans logistics strategy. International journal of logistics management, 4:2. 13-24.

Eccles, R., Ioannou, I. & Serafeim, G. 2011. The impact of Corporate Sustainability on Organizational Processes and Performance. Working paper number 12-035. Harward Business School. Haettu 3.8. 2016 osoitteesta

Ernst & Young. 2015. Megatrends 2015 – Making sense of a world in motion. Haettu 15.7.2016 osoitteesta$FILE/ey-megatrends-report-2015.pdf

Finnair. 2016a. Annual Report 2015. Finnair. Haettu 16.8.2016 osoitteesta

Finnair. 2016b. Financial statements 1JAN-31DEC 2015. Finnair. Haettu 16.8.2016 osoittesta

Hallikas, J., Koivisto-Pitkänen, M., Kulha, T., Lintukangas, K. & Puustinen, A. 2011. Supply management capability as a source of competitiveness in global value networks – Results of national survey. Technology Business Research Center. Research Reports 26. Lappeenranta University of Technology. Haettu 15.8.2016 osoitteesta

IATA (International Air Transport Association). 2015. Press Release No.: 58:Airlines Continue to Improve Profitability 5.1% Net Profit Margin for 2016. IATA. Haettu 22.7.2016 osoitteesta

Idowu, S., and Louche C. 2011. Theory & Practice of Corporate Social Responsibility, Chapter 4, Springer – Verlag, Berlin Heidelberg. 55 – 70. Haettu 8.7.2016 osoitteesta

Juutinen, S. 2016. Strategisen yritysvastuun käsikirja. 23-243. Helsinki: Talentum Pro.

Klemettinen, J. 2016. Corporate Responsibility in Airline Industry Procurement. Thesis. Lahti University of Applied Sciences Ltd, Degree Programme in International Trade.

KPMG. 2014, Future State 2030: The global megatrends shaping governments, publication number 130685. KPMG. Haettu 7.7.2016 osoitteesta

Nieminen, S. 2016. Hyvä hankinta, parempi bisnes. 10-151. Helsinki: Talentum Pro.

Tang, C. & Zhou, S. 2012. Research advances in environmentally and socially sustainable operations. European Journal of Operational Research Volume 223, Issue 3, 16 December 2012, 585–594.

Quality of life in a Kathmandu slum

Early in the morning in 9th of May 2012, people living in Thapathali slum community woke up, when bulldozers, protected by riot police forces, started the government program, “Bagmati River Basin Improvement Project”, by demolishing the large and most visible slum built on the river bank of Bagmati River. Few hours later the whole settlement together with its church and school, was a huge heap of sticks, bricks, plywood, sheet metal and pieces of tarpaulin. (Human Rights Watch 2012.)

In the shadows of the Asian urban jungle, slum and squatter settlements are growing in numbers but their existence is on other people’s hands. Living at the margins of society, their inhabitants are often deprived of basic access to education, health care and a decent standard of living. But can life also hold promises of a better future? What does wellbeing actually mean for the inhabitants themselves? This paper presents a joint research and development process by Diaconia University of Applied Sciences (Diak), Turku University of Applied Sciences and the Nepalese St. Xavier’s College, with an aim to describe and analyze the wellbeing of people in the Balkhu riverside slum settlement in Kathmandu, Nepal. We are interested in answering two questions: What do people in a slum think about their everyday life? How satisfied are they with their current life?

Mother and children in Balkhu
Picture 1. Mother and children in Balkhu. PHOTO: Kyösti Voima

The student research team from Diak first established contact with the community and learned basic information through observations and initial discussions. This contact was based on earlier collaboration done by lecturer Kyösti Voima from Diak. Then community leaders, contractors, government personnel and various stakeholders, totaling over 30 persons, were interviewed, and the survey in Balkhu community was conducted. Local key resources were the trusted leader of a community-based organization in the settlement as well as the social development officer and environment and energy officer from the District Development Committee (DDC) in Kathmandu. Two Bachelor’s theses (Khanal 2014 and Rumba 2014) were done in this project.

The Balkhu settlement

Nepal is a poor nation. Estimated per capita Gross Domestic Product per capita PPP was US $ 2265 for the year 2014. At the same time GDP per capita PPP in Finland was US $ 38 569 (Trading Economics 2016). High rate of rural poverty has caused internal displacement and attracted people to settle in urban areas (Acharya 2010, 179-180). Uncontrolled rapid urbanization, low socio-economic growth, inadequate capacity to cope with housing needs and poor imbalanced governance has caused increase of urban poverty (Shakya 2010, 1; see picture 6).

Since the 1950s dozens of settlements have been established alongside the two major rivers, Bagmati and Vishnumati. The Balkhu settlement is located along the holy river Bagmati. The riverside has natural access to water, making it a preferred choice for new dwellers but these rivers are the most polluted ones in the country (Toffin 2010, 157–158; see picture 3). A need for drinkable water is huge and many ways to guarantee clean water are in use (see picture 5). Also sanitation is challenging (see picture 6). An estimated 1650 people reside in 360 households, making Balkhu one of the largest settlements in the valley. Several religious groups are established in the settlement area (Kivelä 2014).

The dumping ground with nearest settlement houses
Picture 2. The dumping ground with nearest settlement houses. PHOTO: Sami Kivelä

Next to Balkhu settlement is the Balkhu Fruit market and opposite are a few industries and warehouses. Balkhu is a strategic location from the economic point of view as it is next to Ring Road which connects with the transport system going away from Kathmandu Valley. There is an open dumping site used by the fruit market to dispose of unwanted market waste, majority of these being bio waste (see picture 2), and another unprotected mixed waste dumping site just on the opposite side of the river, increasing the waste load of the heavily polluted river.

Balkhu riverside environment
Picture 3. Balkhu riverside environment. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
Balkhu Housing types and alley
Picture 4. Balkhu Housing types and alley. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
 Water source in Balkhu
Picture 5. Water source in Balkhu. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
Sanitation in Balkhu
Picture 6. Sanitation in Balkhu. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba

Quality of life in a slum

The concept of quality of life (QOL) has been expressed in different ways. The concept is close to such concepts like Good life, Wellbeing, Satisfaction and Happiness. The earliest well-known Western formulation of good life (quality of life) was expressed by Aristotle in his concept of “eudaimonia”, where the individuals were encouraged to realize their full potential to achieve a “good life.” In the meanwhile, Eastern philosophers brought forward the QOL by equal distribution of resources and restraining from individual desires. (Diener and Suh 1997, 190.) QOL according to the utilitarian theory presented the idea of satisfaction of the individual desires and a good society is defined as the one which provides the maximum satisfaction or positive experiences to its citizens. It is not limited to crude materialism but it also involves generosity and satisfaction from altruistic behavior. (Cobb 2000, 7.)

The quality of life of people in the Balkhu Settlement is presented from a subjective viewpoint as well as by objective observation. Objective observations have been done in participatory observation and interviews and results are documented in this article with photos from Balkhu. The subjective part of wellbeing deals with how satisfied Balkhu residents are with different domains of their life. Domains have been selected based on earlier studies on subjective wellbeing (see Kainulainen 2014). These themes are studied by questioning the following questions:

  • How well do you manage with everyday life on yourself?
  • How satisfied are you with your health, sanitation, present life, housing, neighbors and safety?
  • How do you see your future?

Quality of Life in the Balkhu Slum Settlement

In total 103 households out of recorded 361 were surveyed by four two person teams. The survey had 46 open- and close-ended questions which covered different themes. The themes were personal information, education, economic status, cultural status, health, water and sanitation, social issues, housing and political status.

As an illegal settlement the community is subject to government evacuation or demolition. The houses in Balkhu are also subject to natural calamities and the surrounding environment is not suitable for healthy living. The polluted Bagmati River is a great threat in terms of health and flooding. The settlement is subject to social and economic discrimination and marginalization. Given all these factors the community is considered insecure for living. The survey revealed 57 percent responded they were dissatisfied with safety within the community while only 20 percent of families were satisfied with the safety of the community.

The developing plans of Bagmati River by Kathmandu Municipality increase the peoples fear to be evacuated (see Bagmati action plan 2008). Every fourth responded evacuation as the fearful factor. 40 percent responded natural calamities such as flood and fire to be the other factors. Rest of the respondent mentioned fear of robbery, diseases, sewage and alcoholism to be fearful factors. People have good reason for their fear. The unsuccessful government action in 2012 made the situation of thousands of slum settlers even more vulnerable than before.

balkhun figure 1
Figure 1. Subjective wellbeing of the Balkhu squatter settlement.

Every third (36 %) of the people said they were dissatisfied with their present life while same share of them felt neither satisfied nor dissatisfied. Only one in four were satisfied with their present life. 20 percent of Balkhu people felt their future was worsening while 22 percent felt their future was getting better. More than half of the people have the feeling that future will be the same as today. In regards to health facilities, 53 percent of the residents were not satisfied with their health. The sanitation in Balkhu was also not satisfactory for 65 percent of the people.


The Balkhu settlement is a prime example of urban poverty and very little improvement has been seen in addressing this issue as the number of settlements is growing year after year. According to our findings, neither the objective nor the subjective quality of life can been considered satisfactory in Balkhu. The settlement lacks the basic facilities such as proper shelter, safe drinking water, clean environment and electricity among others. Personal faith can be integral for maintaining hope – whether you are a Hindu, Buddhist, Christian or Muslim – and faith-based organizations have provided crucial practical and spiritual aid. However, care should always be taken that religious adherence does not exclude anyone from getting aid. Full dignity and respect of universal human rights need to be ensured for all.

Subjective wellbeing tells the story of how people feel about and evaluate their objective environment. Objective and subjective indicators tell us that the situation is extremely bad in slums. But subjective indicators also tell us that even in a very dire situation some people don’t give up and people have dreams and hope (see Biswas-Diener & Diener 2001). The facts we have brought up in this article give us as developers of UAS some hints how to strengthen the capacity of people living in slums to overcome the challenges.

Happiness in Balkhu
Picture 7. Happiness in Balkhu. PHOTO: Kyösti Voima

According to our experiences we recommend the following: building a “neutral” community house for community meetings to enable people from different ethnic and religious backgrounds to come together; improving the infrastructure: water, sanitation, waste management; training of preschool teachers to strengthen the children’s school readiness as well as starting a Neighborhood Care Point (NCP) to increase the children’s wellbeing and strengthening the capacity of the community health promotion.


Anup Khanal, Graduate Student, Bachelor of Social Services, Diaconia University of Applied Sciences, droid.anup(at)
Sakari Kainulainen, Senior Specialist, Adjunct Professor, Diaconia University of Applied Sciences, sakari.kainulainen(at)
Kyösti Voima, Lecturer in International Affairs, MPH Int’l Health, Diaconia University of Applied Sciences, kyosti.voima(at)
Sami Kivelä, Lecturer in International Affairs, M. Theol, Diaconia University of Applied Sciences, sami.kivela(at)

Acharya, B. R. (2010). Urban Poverty: A Sociological Study of Shankhamul Squatter. Accessed 26.9.2014,

Biswas-Diener, R. & Diener, E. (2001). Making the Best of a Bad Situation: Satisfaction in the Slums of Calcutta. Social Indicators Research 55(3), 329–352.

Cobb, C. W. (2000). Measurement tools and the quality of life. Accessed 12.10.2014.

Diener, E. & Suh, E. (1997). Measuring Quality of Life: Economic, Social, and Subjective Indicators. Accessed 12.10.2014.,percent20social,percent20andpercent20subjectivepercent20indicators.pdf

Human Rights Watch. Accessed 2.5.2016.

Kainulainen, S. (2014). Mitä uutta kokemuksellisuus tuo hyvinvoinnin käsitteeseen ja käyttöön? Teoksessa A. Nieminen, A. Tarkiainen & E. Vuorio (toim.) Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun Raportteja 177. Turku.

Khanal, A. (2014). Living on the Edge – Quality of life in Balkhu Squatter Settlement, Nepal. Bachelor of Social Services final thesis. Diaconia University of Applied Sciences.

Kivelä, S. (2014). Faiths and community in a riverside slum in Nepal. Paper presented at the Diaconia under Pressure conference in Stockholm 18.9.2014. Organized by the International Society for the Research and Study of Diaconia and Christian Social Practice.

Rumba, R. (2014). Balkhu Settlement in Kathmandu: A Poor Neighborhood. Situation Analysis. Bachelor of Social Services final thesis. Diaconia University of Applied Sciences.

Shakya, S. (2005). An extensive study of the urban poverty situation and its environmental implications in the squatter settlements of Kathmandu and Dharan. Accessed 18.10.2014.

Toffin, G. (2010). Urban fringes: squatter and slum settlements in the Kathmandu Valley. Accessed 26.9.2014.

Trading Economics. Accessed 29.4.2016.

The Future Competences for Working with Older People

The Future Competences for Working with Older People

Population ageing is a common issue around the Europe. The number of older people is growing and by the year 2030 every third person in the EU will be more than 60 years of age. (DART 2012). Ageing affects the entire society and it will also challenge social and health care services. The growing number of the oldest age groups will indicate increasing need for social and health care services in the future. Moreover, at the same time care services and environments are changing and becoming more diverse, there is an obvious need for new kind of social and health care expertise.

European level cooperation in developing competences in active ageing is undeniable. International cooperation in competence development is needed to enhance the quality of services and to improve the attractiveness of older people care. European collaboration related to ageing is also beneficial when aiming to increase the mobility of workforce in social and health care services. Sharing common competences and expertise in active ageing provides more opportunities for future professionals to work in different international environments.

ELLAN unites European higher education institutions

ELLAN (European Later Life Active Network) project connects Higher Education Institutions extensively around the Europe. The consortium includes 26 partners from 25 European countries. ELLAN project (2013–2016) is funded by the EU´s Lifelong Learning Programme and coordinated by Savonia University of Applied Sciences, School of Health Care (Finland).

ELLAN project promotes European collaboration and exchange of good practices related to working with ageing population. ELLAN reconstructs the diverse educational approaches by developing an agreed European Core Competences Framework (ECCF) for working with older people. During the project the educational network is also sharing innovations in teaching and learning as well as identifying factors that may influence students to choose to work with older people in the future.

Developing competencies through research

The development of the ECCF is based upon five studies which were carried out during the 1st and 2nd year of the project: (1) Literature review exploring competences required in working with older people; (2) Qualitative research focusing on older people’s perceptions about required competences of professionals; (3) Quantitative study exploring professionals’ views of competences needed to support older people; (4) Quantitative research of factors influencing health and social care students’ views of older people; (5) Identification of best practice and innovative teaching and learning methods encouraging students to choose to work with older people.

The aim of the literature review was to find out which competences of the social and health care professionals working with older people related to the CanMEDS roles are described in the literature. CanMeds model was chosen to be the basis for the competences of ECCF. CanMEDS framework was originally formulated to describe the abilities physicians have to have in order to meet the health care needs of the people they serve. These abilities are grouped thematically under seven roles. A competent physician seamlessly integrates the competences of all seven CanMEDS roles. The CanMEDS roles are Medical Expert (the integrating role), Communicator, Collaborator, Leader, Health Advocate, Scholar, and Professional. The overarching goal of CanMEDS is to improve patient care. The model has been adapted around the world, both within and outside the health professions (Frank et al. 2014). (Figure 1).

figure 1
Figure 1. CanMEDS roles

A total of 228 studies were found. According to the findings, found competences were in general directed to a particular healthcare worker with a wide variety of competences in the different roles. To get insight in the generic competences, a secondary analysis was conducted in which 38 studies were included. The research question was: which generic competences of health and social professionals related to the CanMEDS roles are described in the literature? The conclusion of the literature was that the care and support of older people is very complex. A multidisciplinary team approach is necessary. Collaboration and communication are essential competences to optimize the team approach but also to respond to the individual needs of older persons. Moreover, collaboration with the older person is important. Sometimes communication with older people requires special skills. The CanMEDS roles offers a framework for the needed competences. However, multicultural competences need to be added, and special attention has to be paid to technological competences and the recognition of older people abuse. (Roodbol & Dijkman 2016.)

Attitudes of health and social care students towards older people and also their perceptions of working with older people were examined in a survey. Undergraduate health and social care students (n=955) from five different European countries completed two widely used questionnaires: Attitudes towards Older People Scale (Kogan 1961) and Student´s Perception of Working with Older People Scale (Nolan et al. 2006). According to the results student´s attitudes were generally very positive towards older people. Those with least experience with older people displayed more negative attitudes. However, high reported experience with older people was not conclusively linked to positive attitudes. The main result of the study pointed out the apparent indecision among students to work with older people or choose careers of working with them in the future. (Coffey et al. 2015.)

Older people’s perceptions about the required competences of professionals working with older people were collected by interviews in six of the partner countries. The partners selected a convenience sample of 16 participants (N=96) and used semi-structured interviews for data collection. A common interview script was followed and data analysis was conducted using thematic analysis (Braun and Clarke, 2006). Four major themes were identified: (1) recognizing older people’s individuality as well as their personal and social background; (2) effective communication and positive relationships between professionals and older people; (3) technical competence and expertise as well as team work; (4) vocation, commitment and ethical recommendations. The development of these competencies has potential to improve the quality of care delivered by health and social care professionals to older people. (Soares 2015.)

International cooperation in competence development is needed to enhance the quality of services and to improve the attractiveness of older people care.

Social and health care professionals’ perspective to the competences related to older people was collected by a questionnaire in six partner countries (N=885). The quantitative method used was based on the modified Caring Nurse – Patient Interactions Scale (CNPI-70). The results showed that professionals perceive that it is important to encourage older people to believe in themselves, to motivate them, to acknowledge their potential, to give hope, help and support when needed. Professionalism in care of the older person was experienced as crucial. Health and social care professionals regard as important collaboration, risk assessment and the encouragement of autonomy. A central theme was accepting aging as a physiological process and not just a disease. (Felsmann & Andruszkiewicz 2015.)

A study to identify innovative good practices in education for gerontology was carried out in order to find learning approaches which could positively contribute students to choose a career in gerontology. A template was developed, based on the criteria for innovation and the Senses Framework as described by Nolan et al. (2002). The template was distributed to Higher Education Institutions providing education in Gerontology in five partner countries. Twenty-three templates were completed and analysed. According to the results, innovative teaching methods that take into account the needs of students were found and structured by Miller’s educational model for competence-based learning. The selected best practices will be disseminated throughout Europe. To conclude the study envisaged that the educational practices identified could positively influence students’ attitudes and decisions about working with older people. (Schoofs 2015.)

European Core Competences Framework (ECCF)

The European Core Competences Framework is based on the view that professionals are working in different roles while working with older people. The framework describes the minimum set of competences that constitutes a common baseline for all professionals in social and health care working with older people. The developed competences are described for the roles of CanMEDS model (Figure 1). The competences are formulated on the European Qualifications Framework (EQF) level 6 (Bachelor) and 7 (Master). The ECCF will be formulated by bringing together the results of the studies described above and verified by using Delphi technique, involving 24 experts from 8 countries in order to find consensus of the developed framework. Following the CanMeds model seven roles will be described: expert, communicator, collaborator, organizer, health and welfare advocate, scholar and professional. (Dijkman & Roodbol 2015.)


The ECCF can be used in developing curricula of social and health care professionals. The desired outcome of this project is improved quality of higher education of social and health care professionals working with older people. The ECCF will be presented at the 23rd Nordic Congress on Gerontology in Tampere, Finland, June 2016, and will be available at the project website after that.


Jukka Aho, Senior Lecturer, MNSc., Savonia University of Applied Sciences, jukka.aho(at)
Marjut Arola, Principal Lecturer, Lic.Soc.Sc., Karelia University of Applied Sciences, marjut.arola(at)
Irma Mikkonen, Principal Lecturer, PhD, Savonia University of Applied Sciences, Irma.mikkonen(at)

Braun, V. & Clarke, V. (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psychology 3, 77-101.

Coffey, A., Buckley, C., Gaidys, U., Sansoni, J., Arola, M., Deimante-Hartmane, D., Corvo, E., Auer, S., Petersen-Ewert, C., & Tyrrell, M. (2015). Beliefs of students about growing older and perceptions of working in gerontology. Nursing older people. The journal for professionals working in gerontological care 27 (1), 33-37.

DART – Declining, Ageing and Regional Transformation 2012. Final report. Accessed 23.2.2016.

Dijkman, B. & Roodbol, P. (2015). European Competence Framework for working with older persons by professional´s health and social care. Report draft.

ELLAN – European Later Life Active Network. Accessed 23.2.2016

Felsmann, M. & Andruszkiewicz, A. (2016). The opinions of health and social care professionals on important competencies in caring for older people. Report draft.

Frank, J.R., Snell, L.S. & Sherbino J. (eds.) (2014). Draft CanMEDS 2015 Physician Competency Framework – Series III. Ottawa: The Royal College of Physicians and Surgeons of Canada; 2014 September. Accessed 6.4.2016

Kogan, N. (1961). Attitudes toward old people: the development of a scale and an examination of correlates. Journal of Abnormal and Social Psychology 63, 44-54.

Nolan, M.R., Brown, J., Davies, S., Nolan, J. & Keady, J. (2006). The Senses Framework: improving care for older people through a relationship-centered approach. Getting research in Practice (GRiP) Report No 2. Accessed 3.4.2016

Roodbol, P.F. & Dijkman, B. L. (2016). Generic competences for health and social workers working with older persons. Literature Review: A secondary analysis. Report draft.

Schoofs, G. (2015). Motivating Health and Social Care students to choose a career in Gerontology through innovative education. Report draft.

Soares, C. (2015). Older people’s views on professional competences. Report draft.

Bild 1

Tvärprofessionellt lärande och internationalisering i Norden

Välfärdsmodellen i de nordiska länderna står inför många nya utmaningar. Utmaningar gäller alla, men framför allt de offentligt finansierade välfärdstjänster som ska förverkligas med allt knappare resurser nu och i framtiden. Något förenklat kunde man säga att utmaningarna är tre: en förändrad efterfrågan på välfärdstjänster då befolkningsstruktur och regional spridning förändras, en minskad statlig resurs att hantera förändringarna med och, slutligen, olika ideologiska och politiska ståndpunkter med avseende på hur staten ska bemöta utmaningarna (Nygård, 2013).

I anslutning till kraven på förändring, omstrukturering och effektivering efterlyses mera samarbete mellan professionerna, och ofta ett tvärprofessionellt eller multiprofessionellt förhållningssätt särskilt inom social- och hälsovård (Jfr WHO 2010; Social- och hälsovårdsministeriet 2013). I det finländska social- och hälsovårdsministeriets rapport står bl.a. att ”[d]et otillräckliga samarbetet mellan olika sektorer och nivåer inom basservicen är /…/ en klar svaghet.” (Social- och hälsovårdsministeriet, 2013, 61). Här riktas blickarna också mot utbildnings- och forskningsverksamheten där undertecknade är verksamma.

Vi som jobbar inom social- och hälsovårdens utbildningsområde har ett stort ansvar att bättre svara både mot behovet av utvecklandet av tvärprofessionella kompetenser inom välfärdsprofessionerna, och mot utvecklandet av en multiprofessionell arbetsmiljö som bättre svarar mot kunders/ klienters/ brukares individuella behov. ”För att bidra till utveckling av arbetsgemenskapernas och den multiprofessionella personalens kontinuerliga inlärning och kompetens /…/ krävs det ett intensivt samarbete med de regionala kompetenscentrumen inom det sociala området, primärvårdsenheterna, universiteten och skolorna, forskningsinstituten och vetenskapscentren.” (Social- och hälsovårdsministeriet, 2013, 102) Studerande ska utbildas både till att kunna betjäna kunders/ klienters/ brukares individuella behov och till att fylla de specifika kompetenskrav som är kopplade till behörighet och direktiv som rör de olika professionerna som vi utbildar yrkesutövare inom. Frågor som då ofta uppstår är bl.a.: i hur stor utsträckning ska vi svara mot arbetslivets krav på en hög specialiseringsgrad, specialiserad kunskap och en stark professionsidentitet? Och i hur stor utsträckning ska vi sträva efter att främja inlärning utgående ifrån en generalistisk kunskaps- och värdegrund, som svarar mot ett brett, mångprofessionellt behov i arbetet med olika brukar-/ klientgrupper?

Interdisciplinärt lärande och kommunikationskompetens

Helst skulle utbildningarna naturligtvis erbjuda allt, både det generella och det specifika – men i verkligheten låter det sig inte alltid göras. Utbildningarna svarar naturligtvis inte enbart mot kompetenskrav eller kunskapsideal, eller enbart mot arbetslivets uttalade nutida behov, utan även mot t.ex. ministeriers kvalitetskriterier, finansieringsindikatorer, ekonomiska och personella resurser m.m. Och oberoende av vilken väg vi väljer, behöver vi kunskap om varandra och respekt och ödmjukhet inför olika professioners specialkompetensers för att kunna erbjuda ett mera långsiktigt och tvärprofessionellt förhållningssätt. Detta uppnås dock inte i en handvändning, eller utan insats i tid och rum.

Woods (2007) föreslår en modell för interdisciplinär/ tvärvetenskaplig kommunikationskompetens som bygger på två grundläggande element: kompetens som sträcker sig över olika akademiska/ teoretiska kunskapsdomäner och därtill en effektiv kommunikationskompetens. Den förra inbegriper bl.a. konceptuell förståelse och förmågan att ge innehållet en meningsfull betydelse, och vid behov kompetens att diskutera sig fram till en delad förståelse mellan olika aktörer. Kommunikationskompetens omfattar å sin sida kulturella komponenter, så som färdighet att tolka och relatera den andra professionens verklighet till den egna referensramen, nyfikenhet att lära och förstå, samt förmåga att relatera sin egen praxis till en annan disciplins praxis. Slutligen krävs också en kritisk medvetenhet om den egna disciplinens kultur och förmåga att utvärdera densamma.

Norden som referensram

Ett sätt att försöka svara på de olika kraven omstruktureringar och samhällsutveckling ställer är att utnyttja de möjligheter internationellt samarbete erbjuder. Även detta är förvisso en strategi som ofta efterlyses, både i den offentliga debatten och i riktlinjer för utvecklingen inom utbildning och social- och hälsovård (Utbildningsministeriet, 2009).

Särskilt inom det sociala området i Svenskfinland upplever vi då att den nordiska kontexten utgör en ofta bortglömd, om än en av våra viktigaste – och mest tillgängliga – referensramar. Likheterna i välfärdsstat och värdegrund (t.ex. Nygård, 2013) skapar goda förutsättningar för att identifiera nyanser, dra slutsatser och inhämta kunskap som är överförbar till den egna kontexten och praxisen med relativt små medel. Tillsammans kan vi vidga vyerna för reflektion med en annan yrkesgrupp och/eller profession som kan fylla de behov vi svarar mot lika bra som – eller kanske rent av bättre än – vi själva och ”vår” egen profession.

Tre år i rad har NordPlus-nätverket NordPed arrangerat en intensivkurs ”Professional Competences within Social Education” med deltagare från fyra utbildningar i fyra nordiska länder: utbildningen till socionom vid Yrkeshögskolan Novia (Finland), socionomutbildningen vid Linnéuniversitete i (Sverige), (social-) pedagogutbildningen vid Professionshögskolan UCC (Danmark) och utbildningen till vernepleier (hälso- och socialarbetare) vid Högskolan i Harstad, numera UiT Norges Arktiske Universitet (Norge). Målet med kurserna har varit att fokusera på professionella kompetenser inom det sociala utbildningsområdet i Norden, särskilt etisk kompetens, kulturell kompetens och relationskompetens. En utgångspunkt har varit att både den tvärprofessionella kompetensen och den professionsspecifika kompetensen är av stor betydelse i människonära arbete, och att det holistiska perspektivet är viktigt i mötet med brukare och klienter. Studerande inom de sociala utbildningarna utbildas till att kunna hantera en mångfald av metoder beroende på brukarens belägenhet, samtidigt som det är viktigt att kunna se den egna professionens gränser och ta till vara andra professioners styrkor.

Under kursernas gång har deltagande studeranden fått frågan om vad de upplever att de lärt sig av varandra och varandras professioner i Norden. Här har studerande givit något olika svar under de olika intensivkurserna, men bl.a. upplevde kursdeltagarna hösten 2014 att socionomer i Sverige får en bredare teoretisk grund i utbildningen än övriga nordiska länder. Det som upplevdes som särskilt positivt var att mycket uppmärksamhet ägnas åt jämställdhet och mångfald – något utbildningarna och professionerna i övriga Norden kunde fördjupa sig mer i. Styrkan i den norska vernepleierutbildningen upplevdes i främsta rummet vara den hälsokompetens som kännetecknar utbildningen och professionen i Norge. Här poängteras spetskunskap och fokus på människor med kognitiv funktionsnedsättning – medan den generella synen med inriktning på missbruk, ungdomar och medellösa, intar mindre utrymme än i övriga deltagande utbildningar. Utbildningens och professionens styrka ansågs vara att vernepleierutbildningen erbjuder en helhetssyn på den enskilda brukaren – dock ur ett smalare perspektiv, vilket tillika utgör en begränsning. Då studerandena såg till den danska utbildningen, som har ett mera renodlat fokus på förskolepedagogik/ barnträdgårdslärarpedagogik, lyftes särskilt processen i arbetet med brukaren/ barnen fram. Kreativa angreppssätt så som musik, drama m.m. sågs som element som de övriga länderna och professionerna gärna kunde lära sig mera av. I Finland ingår mycket verksamhetsförlagd utbildning (praktik) i socionomutbildningen och detta upplevdes som mycket positivt av studerande från de övriga nordiska länderna.

På frågan om vad som kännetecknar en god socionom/ pedagog/ vernepleier har studerandena ändå varit eniga i att det människonära arbetet i alla nordiska länder karakteriseras av en etisk dimension där den professionella vågar utmana normer och värderingar med målet att ”se hela människan”, ”fokusera på individen och det bästa för hen” och att ”låta brukaren göra självständiga val och i största möjliga mån få bestämma över sitt eget liv” (citat ur studerandeutvärderingar).

Texten ovan illustrerar enskilda nedslag i tiden, varvid de nordiska studerandena inte nödvändigtvis skulle ge samma svar vid ett annat tillfälle. Omdömena exemplifierar ändå faktumet att de nordiska professionerna, sina likheter till trots, uppfattas som både olika och kompletterande.

Tvärprofessionellt lärande och internationalisering i ett

Då vi betraktar de tre nordiska intensivkurserna ”Professional Competences within Social Education” i backspegeln drar vi slutsatsen att en djupare förståelse av olika perspektiv skapas då nordiska studeranden och utbildningar får tid att utbyta kunskap och erfarenheter. Den djupare förståelsen hjälper studerande att renodla sin egen professionella identitet och värdegrund, samtidigt som de lär sig förståelse av varandra. Trots att ingen kan lära sig allt om varandras professioner på kort tid, ger mötet en grund för reflektion och ny förståelse.

Utöver de lärdomar vi vunnit med avseende på tvärprofessionalitet och internationalitet har vi lärt oss ytterligare en viktig dimension av lärande: personliga möten, ansikte mot ansikte, mellan människor från olika utbildningar, professioner och länder skapar ödmjukhet inför varandra, nya synsätt, respekt och kunskap att ta till vara varandras kompetens då den behövs. Det som krävs är dock tid och resurser för personliga möten mellan människor och mellan olika professioner. Endast givet tillräckligt tid och utrymme för personlig interaktion kan en genuin förståelse och en delad mening för att ett verkligt internationellt och interprofessionellt lärande äga rum.

 Bild: Novia UAS / Linus Lindholm


Susanne Jungerstam, överlärare, pol.dr., Yrkeshögskolan Novia, Finland, susanne.jungerstam(at)
Marie Albertsson, adjunkt, fil.lic., Linnéuniversitetet, Sverige, marie.albertsson(at)
Justin Karlson, lektor, cand.mag., Professionshøjskolen UCC, Danmark, juka(at)
Henny Kinn Solbjørg, universitetslektor, BA vernepleie, UiT Norges Arktiske Universitet, Norge, henny.kinn(at)

Nygård, M. (2013). Socialpolitik i Norden. Lund: Studentlitteratur.

Social- och hälsovårdsministeriet (2013). Slutrapport av beredningsgruppen för en lag om ordnandet av social- och hälsovården. Helsingfors: Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 2013:47. Hämtad 8.2.2016 från

Utbildningsministeriet (2009). Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009–2015. Opetusministeriön julkaisuja 2009:21. Hämtad 8.2.2016 från

WHO (2010). Framework for Action on Interprofessional Education & Collobrative Practice. Hämtad 13.9.2013 från

Woods, C. (2007). Researching and developing interdisciplinary teaching: towards a conceptual framework for classroom communication. Higher Education, 54, 853-866.


The Developers of Digital Health and Welfare Services

Photo: Savonia UAS

The healthcare systems in Europe are facing new challenges such as ageing of the population, increased budgetary pressure and thereby there is a need for cost-efficient solutions. e and mHealth could be one way to tackle these challenges by contributing to a more patient-focused healthcare. (European Commission, 2014,2015a). Eysenbach defines eHealth as follows (2001): “e-health is an emerging field in the intersection of medical informatics, public health and business, referring to health services and information delivered or enhanced through the Internet and related technologies. In a broader sense, the term characterizes not only a technical development, but also a state-of-mind, a way of thinking, an attitude, and a commitment for networked, global thinking, to improve health care locally, regionally, and worldwide by using information and communication technology.”

As the Digital Agenda for Europe states, challenges can be found in insufficient skills and motivation of the health care personnel to take part in the digital world (European Commission, 2015b). Research shows that continuous evaluation of information and competence is needed in health care education. The minimum competence requirements needed for health care professionals in the future are: the informatics knowledge base, informatics tools adoption and nursing and health information integration management. (Rajalahti, 2014)

The project “The Developer of Digital Health and Welfare Services” is a multi-cultural and multi-professional project that aims to create a new curriculum giving future professionals skills in developing improved eHealth and welfare services for citizens. The project is founded by Central Baltic. The partners are from Estonia, Latvia and Finland.

The project starts by evaluating the current curriculums to find the current knowledge about developing eHealth and welfare services.

In the second phase the project creates the new 30 ECTS curriculum. The curriculum is inspired by the recommendations of the International Medical Informatics Association (Mantas et al, 2010, 2011), The TIGER Initiative (2009) and the article Designing a Modern IT Curriculum (Westerlund & Pulkkis, 2015). Also the European Computer Driving License is defining skills all professionals´ already should have on a bachelor lever (EDCL, 2015).

Research shows that continuous evaluation of information and competence is needed in… Click to Tweet

The content of the new curriculum is based on measured competency and the latest multi-professional knowledge about the needs of the digital society. (eHealth Action Plan 2012, STM 2014, Finnish Nursing Association 2016.) In the study unit, future professionals ( in IT, economics, social- and health care) are developing their current competencies to match the needs of digital health care and welfare, taking into account the professional qualifications defined in EQF levels 5-6 as well as cultural differences in the Central Baltic region (Recommendation of the EU, 2008).

The curriculum will be based on the Learning by Developing (LbD) pedagogical model, developed in Laurea University of Applied Sciences (UAS) (Raij, 2007) In the LbD model, the goal is to bring about real changes in the world and new ways to act (Taatila & Raij,  2012). Combining theoretical and practical knowledge (Nonaka & Takeuchi, 1995) in the UAS´s projects means having knowledge in practice, of practice and for practice, and generating new innovations (Raij, 2007). Students, teachers, working life professionals and customers work together in real working life related research and development projects. The outcomes are innovations and new partner’s competences with regional actors. (Ahonen, Meristö, Ranta & Tuohimaa, 2014.)

The partners arrange a study unit piloting the curriculum. The students’ eHealth related competency is measured at the beginning and after the pilot. The curriculum, which is built on an e-learning platform, is piloted in Finnish (2), Estonian and Latvian VET/UAS programmes. The students (20×4) in the pilot get excellent competence and skills in designing and creating eHealth services in an international co-operation. Webinars and seminars support the studies. Training periods are also possible. The themes of the development projects are ageing citizens, cross-border workers, young people at risk of becoming excluded and people with chronic diseases.  The Structure of DeDiWe project is described in the figure one.

The Structure of Pilot
The figure 1. The Structure of Pilot.

It is important for the students to learn current core competencies and skills of their vocational subjects, but it is equally important to be a competent innovator and developer.

The new 30 ECTS study module is built around three main themes of 5 ECTS each; the client, the environment and the development of digital activities. These 15 ECTS can then be combined with 15 ECTS thesis or project work with working life partners.

The project not only creates a new curriculum but also gives the students the possibilities to implement development projects that are useful for the citizens. The core curriculum is the same for all students, which allows for a variety of professionals to work together. The level of the learning outcomes, as the starting level in the different modules, partly differ between professionals and to secure the possibility for all to develop the learning assignments are designed considering this. Each partner has its own set of students, but since they work in the same e-learning environment, cooperation is easy, regardless of country or organization.

The knowledge is viewed in three different ways: in, of and for practice. The new curriculum promotes multi-professional studying with the LbD – model, which gives students excellent opportunities to learn in real working life projects – and innovate new services to eHealth and welfare services.


Outi Ahonen, MNSc, Senior Lecturer, Laurea University of Applied Science outi.ahonen(at)
Gun-Britt Lejonqvist, LHSc, Principla lecturer, Arcada University of Applied Sciences, gun-britt.lejonqvist(at)
Baiba Apkalna,, Project expert, Red Cross Medical College of Riga Stradins University, baiba.apkalna(at)
Kersti Viitkar, MNSc, Coordinator of Nursing and Midwifery Curricula, Tartu Health Care College, kerstiviitkar(at)

Ahonen, O., Meristö, T., Ranta, L. &. Tuohimaa, H. 2014. Project as a Patchwork Quilt –from Study Units to Regional Development. In K. Raij (Ed.), Learning by Developing Action Model (67-84) Helsinki, Laurea University of Applied Science. Retrieved January 7 2016, from

eHealth Action Plan 2012-2020. 2012. Innovative healthcare for the 21st century6.12.2012. COM(2012) 736 final, Brussels. Retrieved January 11 2016 ,  from

European Commission. 2014. GREEN PAPER on mobile Health (”mHealth”). SWD(2014) 135 Final. Brussels. Retrieved  January 11 2016, from

European Commission. 2015a. eHealth. Retrieved January 11 2016, from

European Commission. 2015b. Digital Agenda for Europe A Europe 2020 Initiative. Retrieved January 12 2016, from

EDCL, European Computer Driving License. 2015. Retrieved January 2016 from

Eysenbach G. 2001. What is e-health? Journal of  Medical Internet Research , 3(2): e20.  Published online 2001 Jun 18. doi:  10.2196/jmir.3.2.e20. Retrieved  January 12 2016, from

Finnsih Nursing Association. 2016. Strategy for eHealth. Retrieved  January 13  2016, from

Mantas, J., Ammenwerth, E.,  Dermis, G., Hasman, A.,  Haux, R.,Hersh, W., Hovenga, E., Lun, KC. Marin, H. Martin-Sanchez, F. ja Wrighr G. 2010. Recommendations of the International Medical Informatics Association (IMIA) on Education in Biomedical and Health Informatics. International Medical Informatics Association, Working Group on Health and Medical Informatics Education. IMIA Educational Recommendations-Revised.

Mantas, J., Ammenwerth, E.,  Dermis, G., Hasman, A.,  Haux, R.,Hersh, W., Hovenga, E., Lun, KC. Marin, H. Martin-Sanchez, F. ja Wrighr G. 2011. Recommendations of the International Medical Informatics Association (IMIA) on Education in Biomedical and Health Informatics -First Revision. European Journal for Biomedical. Informatics, 7(1), 3-18.

Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The knowledge-creating company. How Japanese companies create the dynamics of innovation. New York, Oxford University Press.

Raij, K. 2007. Learning by developing. Laurea Publications A-58. Laurea University of Applied Sciences.

Rajalahti, E. 2014. The development of health educators’ nursing informatics competence. Faculty of Social Sciences and Business Studies. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 89. 2014.Publications of the University of Eastern Finland. University of Eastern  Finland, Kuopio. Available from,

Recommendation of the European Parliament and of the Council of 23 April 2008 on the establishment of the European Qualifications Framework for lifelong learning, Annex II. 2008. Retrieved  January 12 2016, from

STM. 2014. TIETO HYVINVOINNIN JA UUDISTUVIEN PALVELUJEN TUKENA. Sote-tieto hyötykäyttöön–strategia. Retrieved  January 12 2016, from

Taatila, V. & Raij, K. 2012. Philosophical review of pragmatism as a basis for learning by developing pedagogy. Educational Philosophy and Theory 44(8) .doi: 10.1111/j.1469-5812.2011.00758.x

TIGER Initiative, Technology Informatics Guiding Education Reform 2009: Informatics Competencies for Every Practicing Nurse: Recommendations from the TIGER Collaborative. 2009. Retrieved January 14 2016, from

Westerlund M, Pulkkis G. 2015. Designing a Modern IT Curriculum: Including Information Analytics as a Core Knowledge Area. Paper presented at the 17th Australasian Computing Education Conference (ACE2015), Sydney, Australia, January 2015. Conferences in Research and Practice in Information Technology (CRPIT), Vol. 160. D’Souza,D. &  Falkner,K. (Eds.)

Education Technology Transfer to Developing Countries

Education Technology Transfer to Developing Countries

Education Technology Transfer to Developing Countries


Many companies and educational organisations in Finland are interested in the possibilities of exporting education to new countries. The Finnish school system has a good reputation all over the world. In this article, we will concentrate on India, as one of the authors is originally from India and he is currently working in the education sector. Professor Adaikalam represents the Loyola College Chennai, faculty of social work, and he addresses the topic from the Indian culture’s point of view.

India has rapidly become a major player in world economics. Nowadays, it is one of the largest economies in the world, and over the past two decades it has seen millions of people rise to higher socioeconomic classes. Development steps have also been taken, especially in the health and well-being sectors. India is a developing economy. Two-thirds of the population still live in rural areas, which poses challenges especially for vulnerable groups, regarding people’s access to services.

India has put a lot of effort into developing its school system. The entire school system in India is under a digitalization process, which means that schools of all levels need new kinds of technology and tools, but also an understanding of new needs of learning. It is possible that digital education technologies will eventually revolutionize the way we learn and teach. The problem in India is that best educational practices haven’t been scaled nationally, or the scaling is happening too slowly. One example of this is the fact that 1/5 of Indian children in fifth grade are not able to read simple words. Despite massive investments in developing the education system, learning results have not improved. Pritchett talks about the learning crisis, which he sees as a barrier to economic growth in developing countries (Pritchett 2013).


The population of India has grown quickly, and India has a large amount of young people. India is considered to be one of the world’s fastest growing Internet markets, and it will reach over 300 million Internet users by 2017.  Today, there are more households in developing countries with a mobile phone than with access to clean water. One year ago, the Indian government launched a program to transform India into a digitally empowered society and knowledgeable economy. The purpose of the government’s Digital India initiative is to make government services better available to citizens electronically by improving the online infrastructure and increasing Internet connectivity. At the same time, western countries are exporting their business such as digital learning platforms to the Indian markets. The country’s growing GDP and business opportunities especially in the healthcare and wellbeing markets attract many Finnish companies.

The effects of technology and its productivity expansion for the poor and the middle class, as well as the spreading of accountable governance, have so far been less than expected. Inequality is increasing, as better educated, well connected and more capable people have received most of the benefits. It has been noticed that the utilization of ICT-related products, services and research results from high-income environments entails challenges, especially in remote and low-income communities. An example of this is a project implemented in Peru, where all students of rural schools received computing equipment, but this did not bring any evidence of increasing learning skills in maths or languages. Hardware-centric educational technology projects planned and implemented in highly developed environments for use in developing countries without paying sufficient attention to local contexts are difficult to execute successfully. (World Bank group 2016.)

There are more households in developing countries with a mobile phone than with… Click to Tweet

The worst scenario regarding the export of education would be that citizens in developing countries become disappointed with the education system. At present, people already feel that education wastes their time and lecturers do not offer them access to working life. Another challenge is the quality of studies – there might be a lack of good pedagogical methods or not enough interest in investing teaching. Degree studies take time, and this is time that students could spend working and earning money for the family.

It is extremely important to carefully plan the digital transfer related to learning environments and education. The Indian school system consists of schools of different levels: At one level, schools are completely managed by government agencies. Another level is funded by the government but managed by foundations in a non-profit way. The third level consists of schools both funded and run by foundations on their own. Evidence shows that the mushroomed economic growth in India has concentrated on private schools and colleges and certain regions in an urban-centric way. The quality of education is the top priority, especially in remote areas and among the socially disadvantaged. Technology penetration is particularly crucial in these areas, and western countries have to take responsibility for exporting products in a sustainable way.


Digital tools and platforms in education could offer benefits for developing countries. The Indian government and the states of India have ranked education as one of their priorities and the education system has expanded a lot. Investments in the education sector need to be made to guarantee a skilled and professional workforce. The Government has launched programmes and initiatives to reduce gender inequality, promote girls’ schooling and improve the standard of education. The Indian education sector consists of a number of actors representing the central government, state and regional bodies, as well as private-sector operators.

Indians are well aware of Finland’s high performance in the PISA (Programme for International Student Assessment) survey, and this offers good opportunities for cooperation in the education sector. Cooperation between educational organizations and businesses opens up prospects for companies to cooperate with each other. Especially digital learning solutions have great potential in Indian markets. When it comes to exporting education, the most important aspect to take into consideration is to understand that products need to be transformed in a suitable way to the specific society and culture.

A good way of exporting the digital education system to developing countries would be to use existing technology, which is available in the local environment and familiar for the local people. In addition to the successful export of digital education and ICT tools, it would be important to motivate and guide teachers and other key persons to use the exported technology in beneficial ways in the future. Supporting teachers and paying attention to pedagogical methods and curriculum material would offer a framework and understanding for the importance and possibilities of new technology. (World Bank Group 2016.) As Finland is boosting its educational export and many companies are planning to expand their business to developing countries, the authors of this article would like to emphasise the importance of paying attention to local environments and local citizens’ ways of living and behaving in those environments. Conducting user-centric surveys before expanding a business idea is not always enough, but extensive research implemented in collaboration with local people would support digital exports, even though it takes extra time, because this enables large-scale business transactions that benefit local people as well.


Education export should be based on understanding the needs of India’s ecosystems. A holistic perspective might be a good approach for looking at these ecosystems. A holistic approach to humans and societal development consists of essential elements such as the participation, agency and empowerment of people and enterprises, and these elements could help with the exploitation of digital tools. According to the OECD’s approach, holistic wellbeing includes physical, mental, emotional and social factors, as well as happiness and life satisfaction (OECD 2015). Without these elements, any digital products exported to developing countries will not scale and be implemented in practice successfully.


Sanna Juvonen, Senior Lecturer, RDI, M.Sc. (Education), Laurea University of Applied Sciences, sanna.juvonen(at)
Päivi Marjanen, Principal Lecturer, RDI, Ph.D. (Education), Laurea University of Applied Sciences, paivi.marjanen(at)
Francis Adaikalam, Assistant Professor, M.Phil. Social Medicine and Community Health, Loyola College Chennai, India, francis(at)

Annual Reports from Ministry of Finance, Govt. Of India. (9th February 2016)

Annual Economic Survey. (9th February 2016)

Asian Development Bank. (9th February 2016)

Education.(8th February 2016)

Finland´s India Action plan. Publication of the Ministry for Foreign Affairs 5/2013. Team Finland. Kopijyvä Oy, Jyväskylä.

Government of India, Ministry of Home Affairs. (8th February 2016).

India in Business Ministry of External Affairs, Govt, of India Investment and Technology Promotion Division (9th February 2016)

Indian Budget. (9th February 2016)

Kokonaiskonsepteilla vauhtia koulutusvientiin. (29th February 2016)

NFHS reports on access to health services, NSSO data & Education (9th. February 2016)

NFHS reports on access to health services, NSSO data health. (8th February 2016).

NSSO – Key Indicators of Social Consumption in India: Education. (8th. February 2016).

OECD. 2015, How’s Life? Measuring Well-being. Paris: OECD Publishing.

Pritchett, L. 2013, The Rebirth of Education: Schooling Ain’t Learning. Washington D.C.: Center for Global Development.

Refer Census India 2011 on Socio economic profile. (8th. February 2016)

School education in India. (8th February 2016)

Wikipedia Digital India. (9th February 2016)

With 3rd largest smartphone market in the world, India to reach 314 million mobile internet users by 2017. (8th February 2016)

World Bank Group. 2016. World development report – Digital Dividends. Washington D.C. International Bank for Reconstruction and Development.

Internationalisation in companies in North Karelia

1 Introduction

At the moment, internationalisation plays an important role mainly in large companies and work places in North Karelia. The number of small and medium sized enterprises (SMEs) operating at a global level is still rather small. Exporting is restricted to relatively few companies in North Karelia: about 20 companies are responsible for 80 % of exports. The share of SMEs in exporting was only 11‐ 16 % of the total export figures for 2008‐2009. (See Pohjois‐Karjalan elinkeino, liikenne‐ ja ympäristökeskus 2010.) In order to rise to the challenge of international business, companies need competitive products and/or services, international demand for their products and/or services, personnel with international competence and motivation, as well as sufficient investment in international business.

2 Background information for the survey

The survey on the current state of internationalisation in companies in North Karelia was carried out in collaboration with North Karelia University of Applied Sciences and North Karelia Chamber of Commerce. The aim was also to prepare background material for the Development Plan for Internationalisation at NKUAS. The Planning Specialist, Anneli Airola, from NKUAS was responsible for the survey at NKUAS. She worked in close cooperation with the Manager Director, Tiina Tolvanen, from North Karelia Chamber of Commerce.

2.1 Research objectives

The main objectives of the survey centred on three areas: 1) to identify competence requirements in international business, 2) to explore the companies’ future aims related to international business and 3) to examine the cooperation between companies and educational institutions in North Karelia.

2.2 Method

The online questionnaire related to the objectives of the survey was sent out by email to member companies of North Karelia Chamber of Commerce in February 2010. Replies were received from 309 companies. The data from the 309 questionnaires were coded for statistical analysis to answer the research questions. The SPSS was used for statistical analysis. In addition to this, twelve company interviews were carried out and the interviews were transcribed for the purpose of analysis. A press release was drawn up and circulated to local newspapers at a press conference in June 2010. The results of the company survey, as well as the results of the surveys carried out among the staff and students of North Karelia University of Applied Sciences, were reported in the publication Kansainvälistyvä Pohjois‐Karjala (Airola 2011). The quotations used in this article are direct quotations from the company interviews.

2.3 Background information on the companies

309 companies completed the questionnaire. With regard to the size of the companies: half of the companies (51 %) were small companies employing a maximum of four staff, 44 % of the companies employed 5 – 249 staff, and the remainder (5 %) represented larger companies employing over 250 personnel. The companies represented the following areas of business: 32 % industry, 19 % retail trade, 8 % tourism, 3 % accommodation, 3 % ICT and 43 % other areas of business.

Almost half of the companies (44 %, N=135) informed us that they were in some way engaged in international activities. The term `international activities´ refers, in many cases, to exporting; however, importing, producing services for foreigners, foreign investments, student exchange, recruiting foreign employees and trainee exchange can also be regarded as examples of international activities. In this study, 70 % of the companies representing the areas of tourism and accommodation had foreign customers, over half of the industrial companies (55 %) undertook export activities and 40 % of the companies in the retail trade were engaged in international activities.

The main market for all the companies was Finland. 19 % of the companies also did business in the Nordic countries, 23 % in other European countries and 15 % in Asia or North and South America. The biggest single foreign market was Russia (13 %), followed by Sweden (12 %) and then by Germany (10 %).

3 Business Competence

“We need competence, organisational skills and a clear strategy.”

When trying to become global players, companies need above all to have a competitive product or service and international demand for their products or services; however, companies also need to have a desire for expansion into international markets as well as the ability to expand. The competence of personnel in international activities is crucial. Investing in international business is a natural and essential alternative or even a prerequisite for growth, if domestic markets are not sufficient for a company. Sometimes a pure chance, such as an encounter at a trade fair, could start a company off in international business. The web pages of companies offer opportunities for potential contacts. A more secure way to internationalise is, of course, thorough preparation based on analysis of foreign markets and reflection on the company’s strengths and weaknesses towards opportunities offered by possible target markets. (See e.g. Pirnes & Kukkola 2002.) There are many challenges involved in embarking upon international business, e.g. choosing business partners, the new operational environment and sufficient communication skills. The international competence of personnel has a strong effect on success in international markets.

The area of international business competence in companies in North Karelia was focused on with two research questions relating to: 1) the current international business competence of staff and 2) recruitment requirements for international roles.

3.1 Shortages in international competence

“Versatile language skills are an important and special challenge for a company.”

In relation to international business competence, the sufficiency of staff resources, expertise about customers’ requirements and concrete skills in international business activities were studied in this survey. The term `concrete skills in international business activities´ refers to skills in legal matters, logistics, insurances and delivery terms, finance, language and cultural knowledge, and competitive pricing.

Figure 1. Shortages in international business competence (%)
Figure 1. Shortages in international business competence (%)

The greatest shortages were found in legal matters, logistics, insurances, delivery terms and international finance (36 – 39 %). About one third of the companies felt that they had shortages in language skills and cultural knowledge. According to about one third of the companies (N=101), staff resources were not sufficient to take part in international business. (See Figure 1.) In the company interviews, it was pointed out that staff resources were often a real challenge for local companies. In smaller companies, as well as in companies that have recently started their international business, it was usually the managing director who was responsible for international business. He/she was usually the founder and the main owner of the company. If the managing director had some international expertise, he/she was usually involved in so many other company issues that he/she was not able to dedicate himself/herself fully to international business. On the other hand, limited resources meant that it was not always possible or desirable to hire new employees.

The least shortages were found in the items ‘expertise about customers’ requirements’ and ‘competitive pricing’. Only 16 % of the companies felt that they had problems with competitive pricing. Usually in surveys investigating international competence, the competitive pricing is a problem, because in foreign trade it is impossible to price products/services at the same principles as in domestic trade (Larjovuori, Laiho & Talonen 2004.)

When the areas of business were compared, industrial companies were found to have the most shortages in international competence (37 %), whereas in other areas about one quarter of the companies felt that they had shortages in international competence. The kinds of shortages in international competence were found to be about the same in all the areas.

3.2 Recruitment requirements for international roles

“Finding skillful employees is a challenge.”

In the following question, the respondents were asked to consider the kind of requirements needed for a person who was being recruited for international roles. Skills related to oral communication were considered to be the most important: language and communication skills (71 %), good negotiation and cooperation skills (49 %) and good salesmanship (30 %) (see also Jussila, Mäkinen, Mäkirinne & Tompere 1997). (See Figure 2.)

Figure 2. Recruitment requirements for international tasks (%)
Figure 2. Recruitment requirements for international tasks (%)

The results show that personal communication was considered to be very valuable in international business. In addition, familiarity with trade practices and practical processes was valued, together with the ability to acquire information. In this area, the replies were similar regardless of the field or the size of the company. In many interviews, it was pointed out that there could be problems in recruitment, particularly if the company was situated outside Joensuu. On the other hand, if the company was known as a good brand the location of the company had no relevance at all.

Language, culture and communication are challenges in international business. Language competence is considered to be extremely important in international business and particularly important in building successful relationships. If there is no common language between business partners, companies could fail to understand the true meaning of business. As a result of the liberation of world markets, requirements related to language competence have diversified. Employees who are competent at several languages are needed. According to the staff and educational survey carried out by the Confederation of Finnish Industries (EK) in 2009, English, Swedish and Russian are the most important languages needed for working life in Finland. The position of English will remain strong and will be even more important in the future. As the significance of Asia and Southern America is set to increase in international trade, more speakers of Portuguese, Chinese and Spanish will be needed in the future. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2010.)

This survey also found English to be the most important requirement in recruitment. However, finding a person with versatile language competence, e.g. also with a knowledge of German, French, Russian or Spanish, is extremely difficult in North Karelia. Despite the fact that North Karelia is a neighbour to Russia, not very many people have a good command of the Russian language.

In addition to language skills, cultural competence is required in international business communication. Sometimes, the role of culture is over‐emphasised: in Europe, business people can get along very well if they are true to themselves and take other people into consideration in an appropriate way. However, the world is rich in habits and culture: for example, in the case of Asia it is good to have cultural knowledge, since habits and values differ from those of ours. One of the companies interviewed had organised a course on Chinese culture for its staff, because China was a new business partner for the company. It is also worth pointing out that personal experiences are important in learning culture.

4 Aims for internationalisation in the future

“Internationality is a lifeline for our company.”

Aims related to internationalisation in the future were examined by asking companies about: a) international business as a target for development, b) expansion by international business and c) the company’s position on the world‐wide markets.

The results show that almost half of the companies were willing to face the challenge of global markets and wanted to invest in internationalisation. 41 % of the companies felt that internationalisation was an important target for development during the next three years; similarly, almost half of the respondents felt that internationalisation was a way to expand the company’s growth (43 %); and as many as 51 % of the companies intended to become among the best companies in the world.

More than half of the companies in the areas of industry, tourism, accommodation and ICT felt that internationalisation was an important development target and was a way for them to expand. Correspondingly, more than half of these companies wanted to be among the best companies in the world. In the field of retail trade, companies were not so optimistic: only about 25 % of the companies here felt that internationalisation was an important target for development and a way to expand. On the other hand, however, 40 % of the companies in retail business still wanted to be among the best companies in the world.

The companies were asked whether they intended to expand their market areas. 29 % of the companies (N=85) gave a positive answer. The compani s in industry had the greatest expansion plans (49 %), whereas the companies in the retail business had the least expansion plans. Expansion plans were directed mainly towards Europe, but Asia was also clearly an area of interest. As for individual countries, Russia was of the most interest, followed by Sweden, Germany, the Nordic countries, Germany, China and Japan. Related to their plans for expansion, the companies were asked whether they had plans to develop new products or services to meet the needs of foreign customers. The results show that 37 % of the companies intended to develop new products or services.

One significant characteristic in the globalisation of North Karelia is its location as Russia’s neighbour. The close vicinity of growing Russian markets gives Finland a competitive edge. This kind of advantage is not, however, be taken for granted. Instead, a lot of determined work is required. In order to succeed in business with Russia, companies need to have knowledge about Russian business, culture and legislation as well as business manners (see Korhonen, Sivonen, Kosonen & Saukkonen 2008). Over 40 % (N=129) of the companies felt that their knowledge about Russian business was not sufficient. Expectations towards doing business with Russia in North Karelia are huge. The interviews revealed, however, that markets in Russia are not easy and surprises can always be anticipated. For example, Russian legislation and language barriers make business rather complicated. Also on a national level, companies felt that the missing common language was an obstacle in developing business between Finland and Russia (see e.g. Elinkeinoelämän keskusliitto 2010).

Not all of the companies interviewed were interested in Russian business: some did not need Russian cooperation, as they did not have suitable products or just did not want to work in Russian markets. Some companies pointed out that North Karelia was perhaps rather too Russia‐oriented
and that Russia was emphasised too much in public spe ches. Some companies stated that they did not want to take a risk concerning Russian business, but instead chose less risky markets. Also, shortages in knowledge about Russia could present a clear obstacle.

5 Cooperation between companies and educational institutions

“Important activities”

Only 8 % of the respondents had cooperated with educational institutions in relation to international activities. Most cooperation had taken place with North Karelia University of Applied Sciences in the following fields: students’ theses, international trainees and staff training. Cooperation related to students’ theses had been carried out with larger companies. According to the respondents, there might be more opportunities for cooperation in the field of theses, but it would require more activity from companies as well as information and activity from North Karelia University of Applied Sciences. Some companies had also cooperated with the University of Eastern Finland, North Karelia College, the North Karelia Adult Education Centre, Joensuu normaalikoulu and Niinivaara comprehensive school.

As a result of English degree programmes and exchange activities in the University of Eastern Finland and North Karelia University of Applied Sciences, companies had been given the opportunity to hire an international trainee. North Karelia University of Applied Sciences arranged work placements for 270 foreign trainees from 1993 onwards. Trainees came from different countries, mainly Belgium, Germany, France and Poland. (Kohonen 2010.) In this survey, 41 companies had taken trainees from EU‐countries, Russia, China, Turkey, Korea, Japan, Israel and the Ukraine. Industry and the retail trade had been the most active in hiring international trainees. Approximately the same number of companies was also interested in hiring a trainee in the future.

6 Conclusion

The aim of the survey was to study internationalisation in companies in the region of North Karelia. 309 companies were involved in the study. The survey provided good and extensive information on internationalisation in North Karelia: international business competence, aims related to internationalisation in the future and the cooperation between companies and educational institutions.

International business means new challenges for a company as well as new risks. The results obtained in this survey are similar to those in previous research (e.g. Larjovuori, Laiho & Talonen 2004): SMEs lack many of competences needed in international business. Internationalisation, however, is for many SMEs a necessity rather than a choice. International business offers new dimensions but, on the other hand, more competence is required from staff than that required in domestic trade. The results of the survey show that there were shortages in international business competence. When recruiting personnel for international roles, communication skills, language and communication skills, negotiation and cooperation skills as well as salesmanship, turned out to be the most important requirements. English was the most important language, but people with a command of other languages would also be needed.

The companies had significant aims for the future: almost half of the companies stated that internationalisation was an important development target during the next three years and believed that internationalisation was a way to expand the company’s activities. More than half of the companies questioned intended to be among the best companies in the world in the future. However, only 30 % of the companies were planning to expand their marketing area, only 16 % had an internationalisation strategy and only 37 % intended to develop new products or services. Thus, it seems that aims related to internationalisation would remain abstract aims and not turn into concrete actions. Developing new, competitive products or services is very important, because they have a key position in the growth of the national economy and thus, in employment. On a national level, Finnish companies, particularly early‐stage and established entrepreneurs, also do not have high growth expectations (Global entrepreneurship monitor 2010).

Promoting internationalisation is of vital importance for North Karelia’s future. Promoting internationalisation is one of the major topics in different regional strategies. For example, according to the strategy of North Karelia 2030, international level competitive business life and reinforcement of expertise and employment are among the main foci (Regional Council of North Karelia). International business offers new dimensions but, on the other hand, more competence is required from staff compared to that required for domestic trade. As North Karelia is a rather small region (about 166 000 inhabitants), close cooperation between the business sector and educational institutions is needed to increase the international competence of staff. At the same time, the global competence of students is being developed, thus ensuring a qualified labour force for regional needs.

Based on the results of the survey, the following actions are recommended: 1) Training and education, e.g. professional education, short courses and seminars for companies to increase the level of business competence. It would be important for local educational institutions and regional development companies to discuss how each of them could promote the internationalisation of the region and furthermore, to agree on the distribution of training and education. Modern technology should to be utilised effectively in training. 2) To develop the availability of international trainees for companies. The cooperation of companies with international trainees has been shown to be valuable. Therefore, it is desirable that this kind of cooperation continues. 3) A language skills survey in companies to find out the current and future language needs of companies. The previous language skills surveys in North Karelia date back to the early 2000’s (Airola 2004 and Airola & Piironen 2005), therefore, a new survey is required. This kind of survey would help both companies when planning their staff’s language training as well as educational institutions when they are developing language studies.


Anneli Airola, PhD, Planning Specialist, anneli.airola(at), North Karelia University of Applied Sciences (NKUAS)

Airola, A. 2011. Kansainvälistyvä Pohjois‐Karjala. Näkökulmia kansainvälistymiseen pohjoiskarjalaisissa yrityksissä ja Pohjois‐Karjalan ammattikorkeakoulussa. Pohjois‐Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C:45.

Airola, A. 2004. Yritysten kielitaitotarpeet Pohjois‐Karjalassa. Pohjois‐Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Tiedotteita 17.

Airola, A. & Piironen, M. 2005. How Can I Help You? Kielitaitotarpeiden kartoitus sosiaali‐ ja terveysalalla Joensuussa. Pohjois‐Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Tiedotteita 22. Elinkeinoelämän keskusliitto. 2010. Työelämässä tarvitaan yhä useampia kieliä. EK:n henkilöstö‐ ja koulutustiedustelu. a_kielia.pdf. June 15, 2011.

Global entrepreneurship monitor. 2010. nish_2009_Report.pdf June 30, 2011.

Jussila, K., Mäkinen, M., Mäkirinne, M. & Tomperi, T. 1997. Kansainvälistymisen edellyttämät työntekijän henkilövalmiudet. Helsingin yliopisto. Vantaan Täydennyskoulutuslaitos.

Kohonen, T. (toim.) 2010. Opiskelijat yritysten kansainvälistymisen edistäjinä. Kertomuksia Pohjois‐ Karjalan yritysjohtajilta ja ammattikorkeakoulun opiskelijoilta. Pohjois‐Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:19.

Korhonen, K., Sivonen, T., Kosonen, R. & Saukkonen, P. 2008. Pohjoiskarjalaisten pienten ja keskisuurien yritysten Venäjä‐yhteistyöpotentiaali ja tukitarpeet. Helsingin kauppakorkeakoulu. Kansainvälisten markkinoiden tutkimuslaitos. April 2, 2011.

Larjovuori, R‐L., Laiho, M. & Talonen, H. 2004. Kansainvälistyvän pk‐yrityksen liiketoimintaosaamisen kehittämistarpeet. KTM Julkaisuja 27/2004. Elinkeino‐osasto.

Pirnes, H. & Kukkola, E. 2002. Kansainvälisen liiketoiminnan käsikirja. Helsinki: WSOY. Pohjois‐Karjalan elinkeino‐, liikenne‐ ja ympäristökeskus. 2010. Pohjois‐Karjalan vienti taanti 2009.

Tiedote 1.4.2010. June 15, 2011.

Regional Council of North Karelia. Regional Strategic Programme 2030. egic+Programme+2030?folderId=~maakuntaliitto%2FJulkiset%2FEnglanti&cmd=download. June 15, 2011.

Kansainvälistyminen kv‐toimistojen tehtävissä

Kansainvälistyminen on ollut tärkeä asia koko ammattikorkeakoulun historian ajan, ja on sitä edelleen (Koulutuksen – ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmat eri vuosilta, Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009‐2015). Korkeakoulun kansainvälistymistä ja sen johtamista on tutkittu monista näkökulmista (ks. lisää keskustelua esim. Söderqvist 2002, ed. Martikainen 2006). Kansainvälisten asioiden toimistot (myöh. kv‐toimistot) ovat olennaisia kansainvälistymissektorin toimijoita. Kv‐toimistot ovat monenlaisissa rooleissa tämän päivän korkeakouluissa. Ne voivat olla esimerkiksi ainoastaan yhden tärkeän kansainvälistymistoiminnon, opiskelijaliikkuvuuden, organisaattoreita tai niillä voi olla strategisen kehittäjän tehtävä ylimmän johdon tukena, tai ne voivat olla kaikkea tältä väliltä, ja tehtävät voivat vaihtua. Tämän puheenvuoron tavoitteena on tutkimuksen ja havaintojen esittelyn avulla lisätä keskustelua kv‐toimiston tehtävistä korkeakoulun vision täyttämisessä.

Tässä tutkimuksessa käytetään pohjana Söderqvistin, Salmen ja Karkun yhteensä kymmenien vuosien kv‐työkokemusta. Sen perusteella esitellään kv‐toimiston tehtäviä kuvaamaan tehty kuvio vuodelta 2008. Lisäksi maalis‐ ja huhtikuun vaihteessa 2011 on pyritty keräämään kaikilta ammmattikorkeakoulujen kv‐päälliköiltä tai vastaavaa tehtävää muulla nimikkeellä tekeviltä vastaus kysymykseen: ”Mitkä ovat näkemyksenne siitä, mitkä ovat korkeakoulun kv‐toimiston (tai jos haluaa vastata kv‐johtajan ts. sinun johtamasi toiminnan) [tai jos korkeakoulun organisoinnin kannalta järkevämpää vastata kv‐toiminnan] tärkeimmät kolme tai viisi tehtävää.” Tiedonkeruu pyrittiin tekemään haastatteluina, ja osin saatiin täydennystä sähköpostitse. Osin vastaukset saatiin sähköpostitse, ja niitä tarkennettiin haastatteluin. Yhteensä Suomen 27:stä ammattikorkeakoulusta
vastaukset saatiin 23:lta ammattikorkeakoululta. Tätä d taa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Alkuperäisen kuvion pohdinnassa esitellään myös tämän uudemman datan analyysin perusteella syntyneitä ajatuksia.

Kansainvälistymisen sisällöistä

Söderqvist (2002, 29) on määritellyt kansainvälistymisen tarkoittamaan muutosta kansallisesta korkeakoulusta kansainväliseksi korkeakouluksi. Luostarinen (1979) määrittää yritysten kansainvälistymistä samaan tapaan ”transfer from the purely domestic company stage to the internationally operating company stage” keskustellessaan tutkimuskysymyksenasettelustaan.

Kansainvälistymismuutos korkeakouluissa sisältää Söderqvistin (2001) mukaan kansainvälisen näkökulman lisäämisen kaikkiin johtamisen osa‐alueisiin. Tämän kansainvälistymismuutoksen tarkoituksena on parantaa opettamisen ja tutkimuksen laatua sekä auttaa saavuttamaan halutut pätevyydet (Söderqvist 2001). Tänä päivänä ehdotamme em. määrittelyyn oppimisympäristön laadun parantamista opettamisen laadun parantamisen sijaan. Osana oppimisympäristöä on tietysti opettaminen. Söderqvist (2001) esittelee kansainvälistymisen vaiheiksi seuraavan taulukon mukaiset VIP‐toiminta, opiskelijaliikkuvuuden edistäminen, tutkimuksen ja opetuksen kansainvälistäminen, kansainvälistymisen institutionalisointi, kansainvälistymisen kaupallistaminen.

Zero stage
Internationalisation as Marginal Activity
 – There are some free movers
– Internationalisation is an exotic and status phenomenon – some important actors in the organisation travel to conferences
– Foreign languages are taught
First stage
Student Mobility
 – Awareness of the need to internationalise
– Commitment to planning and implementing different programmes enhancing the mobility of students
– Creation of international offices to handle the routines of student mobility
– Internationalisation is taken as an end in itself
– ECTS becomes an important tool to facilitate counselling and the acknowledgement of foreign studies
Second stage
Curriculum and Research Internationalisation
 – Awareness of teachers necessary to make internationalisation of the curriculum and research possible
– Organising of teacher mobility
– Internationalisation taken as a means to enhance the quality of education
– Different ways to internationalise the curriculum
– Appointment of international coordinators to handle curriculum and research internationalisation
Third stage
Institutionalisation of Internationalisation
 – Internationalisation is given a strategy and a structure
– Networking both through cheap travel and new ICT; partnerships and strategic alliances
– The quality of internationalisation is receiving more attention
– Multiculturalism
– Appointment of an internationalisation manager
Fourth stage
Commercialising the Outcomes of Internationalisation
 – Exporting education services
– Franchising education services
– Licensing
– Joint ventures
– Strategic alliances
– Creation of organs to promote commercialisation

Table 1: Söderqvist´s Stages of HEI Internationalisation
Minna Söderqvist

Toisaalta, Söderqvist (teoksessa Söderqvist‐Parsons 2005 s.4, ja Söderqvist 2005a s.36‐38) havainnollistaa, että kansainvälistyminen on puu, jonka juurina ovat valtioiden ja organisaatioiden väliset sopimukset ja yleisesti hyväksytyt periaatteet sekä runkona korkeakoulun kansainvälistymisstrategia osana korkeakoulun yleisstrategiaa. Lehvästön tämän ajattelun mukaan muodostavat eri kansainvälistymisen toiminnot, joista liikkuvuus suurimpana, mutta rekrytointi ulkomailta, opiskelijamarkkinointi, kv‐tutkimus, kehitysmaayhteistyö, kotikansainvälistyminen ja kv‐ yritysyhteistyö ovat esimerkkejä. Nämä lehvästön muodostavat eri toiminnot, ja niiden painoarvot kansainvälistymistoiminnan sisällä, vaihtelevat ajassa.

Kuvio 1: © Söderqvist, Minna: Internationalisation seen as a tree,
Kuvio 1: © Söderqvist, Minna: Internationalisation seen as a tree,

Seuraavassa kuvassa kehittämme tätä näkemystä edelleen. Uuden kuvan avulla tarkastelemme maailmaa kv‐päällikön näkökulmasta ja yritämme selventää sitä, mitä kv‐toimiston tehtäviin kuuluu yksinään ja mitä taas yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Nämä tehtävät perustuvat kokemuksiin Teknillisestä ja Taideteollisesta korkeakoulusta. Söderqvist vastasi kansainvälistymisen strategisesta kehittämisestä TKK:lla 12/2006‐7/2010, Salmi on toiminut kv‐päällikkönä TAIKissa vuodesta 1991 ja sitä ennen kv‐rahoituksen tehtävissä. Karkku on ollut kv‐asioitten suunnittelijana vuodesta 2002. Söderqvist on lisäksi toiminut koulujen kansainvälistymisen kehittämisen parissa vuodesta 1994 eri oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa.

Kuvio 2: © Söderqvist, Minna, Salmi, Eija, Karkku Hanna: KV‐toimiston tehtävät
Kuvio 2: © Söderqvist, Minna, Salmi, Eija, Karkku Hanna: KV‐toimiston tehtävät

Kv‐toimiston ydintehtäviä on mielestämme kuusi kappaletta, jotka ovat kuvion keskiössä. Nämä ovat

  • proaktiivinen ylimmän johdon tukeminen kv‐asioissa
  • kv‐partneri‐ ja kv‐verkostotietämyksen kehittäminen ja ylläpitäminen
  • kansainvälistymisen koordinointi korkeakoulutasolla
  • kansainvälisten palvelujen tuottajien esimiehenä toimiminen
  • kv‐osaamisen ylläpitämistä organisaation hyödyksi
  • kv‐kampuksen kehittäminen sekä
  • ajasta nousevien kv‐asioiden tekeminen ja
  • liikkuvuus monissa muodoissaan sekä kehittämisprojektit.

Kv‐toimisto on lisäksi monessa mukana muiden toimijoiden kanssa. Tätä havainnollistamme kuvion ulkolaidan asioiden otsikoiden avulla. Kokemustemme mukaan kv‐toimisto on

  • mukana tuottamassa kv‐strategiaa ylimmän johdon tukena,
  • kansainvälistämässä opetussuunnitelmia ja tukemassa yksittäisten kurssien kansainvälistämistä,
  • tekemässä kv‐markkinointia ja kv‐viestintää,
  • ylläpitämässä ja kehittämässä kv‐verkostosuhteita ja osallistumassa kv‐verkostojen toimintaan,
  • auttamassa kv‐rekrytoinneissa sekä
  • kehittämässä kv‐tilauskoulutusta.

Nämä 12 tehtävää painottuvat eri tavoin eri konteksteissa ja eri aikoina. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten keskityttiin kovin kansainvälisen opiskelijamarkkinoinnin kehittämiseen, reilu pari vuotta sitten kv‐tilauskoulutuksen kehittämiseen ja tänä päivänä ehkä pähkitään strategisten partnerien ja muiden partnerien kanssa toimimista, kehitetään kaksoistutkintoja tai pyritään hankkimaan potentiaalisia opiskelijoita ulkomailta vieraskielisiin koulutusohjelmiin ja tarjoamaan erilaisia palveluita suomea osaamattomille ja suomalaista kulttuuria huonosti tunteville.

Ammattikorkeakouluista kerätty data on samansuuntaista. Ammattikorkeakoulun kv‐päälliköiden vastauksista löytyi kolme erilaista diskurssia. Laajimmin, noin puolella vastanneista 24:sta kv‐ päälliköstä, oli edelläesitetyn kuvion mukainen laaja näkemys kv‐toimistojen tehtävistä. Tätä tukevat seuraavat lainaukset:

”KV‐toimiston tehtävänä on korkeakoulun kansainvälistymisen kehittäminen.” (A11)

”KV‐toimisto ohjaa ja koordinoi AMK:n kansainvälistä toimintaa sekä tarjoaa muille tulosalueille kv‐tukipalveluja.” (A24)

”Kv‐toimiston tärkeimmät tehtävät ovat korkeakoulun, sen opiskelijoiden ja henkilöstön kansainvälistymisen tukeminen… ” (A6)

”KV‐toimiston tärkeä tehtävä on edistää, valmistellaja toteuttaa korkeakoulun kansainvälistymiseen liittyviä asioita” (A13)

”KV‐toimiston tehtävänä on… institutionaalisen kansainvälistymisen tukeminen.” (A22)

Kaksi muuta diskurssia olivat tasavahvoja – noin neljäsosa vastanneista kannatti niistä kumpaakin. Toisen mukaan KV‐toimiston tehtävänä on selkeästi liikkuvuuden ja kaiken siihen liittyvän tekeminen:

”Liikkuvuus on kaikkein keskeisin tehtävä” (A10, A14)

Useat myös luettelivat tärkeimmiksi tehtäviksi vain erilaisia liikkuvuuden edistämiseen liittyviä tehtäviä ( A7, A15, A16, A18, A19, A23, A27).

Toisessa tasavahvassa diskurssissa puolestaan painotettiin liikkuvuutta ”Liikkuvuus vie 50 % kaikesta ajasta. ” (A27, A8), mutta toisaalta liikkuvuuden lisäksi mainittiin jokin muu ajassa olevista kansainvälistymiseen liittyvistä kehittämisasioista (A2, A3, A9, A10, A16, A8, A25, A6). Kv‐palvelujen tuottamisen mainitsi erikseen vain kaksi AMK:n kv‐päällikköä tärkeimpien tehtävien joukossa (A11, A24).

Organisaation muu tila vaikutti selkeästi myös kv‐toimiston tehtäviksi mainittuihin asioihin. Mikäli huomiota vei jokin iso asia, kuten rakennemuutos (A8, A16, A18), niin kv‐toimiston tehtävissä painottui liikkuvuus ehkä enemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa (Söderqvist 2001a, 2001c).

Samoin kv‐toimiston tehtävissä painottuivat aivan pakolliset pyöritettävät asiat, jos kv‐toimiston johto oli väliaikaisissa käsissä (A15, A20).

Koon vaikutus resursseihin ja kv:n sisältöihin

Ammattikorkeakoulujen kv‐toimistojen tehtävät vaihtelevat ammattikorkeakoulun koon mukaan, mitä tukevat myös Söderqvistin ja Salmen havainnot yliopistojen kv‐päälliköiden kokouksista reilulta kolmelta vuodelta vuoden 2010 heinäkuuhun saakka. Tämän lisäksi, korkeakoulujen kv‐toimistojen tehtävien painotukset vaihtelevat tämänkin kyselyn perusteella kovin sen mukaan, miten kv käsitetään ammattikorkeakoulun tehtävien seassa. Siitä on konkreettisena osoituksena myös kv:hen allokoidut henkilöresurssit, jotka vaihtelevat haastateltujen keskuudessa yhdestä reiluun kymmeneen kv‐toimiston työntekijään – lisäksi useimmissa ammattikorkeakouluissa tulevat myös aloittain nimetyt useimmiten opettajataustaiset kv‐koordinaattorit tai kv‐vastaavat. Yliopistopuolella ”kv‐koordinaattorit” ovat useimmiten kv‐suunnittelijoita, siis eivät opetuskokemusta omaavia, vaan hallinnollisia henkilöitä. Näin tehtävätkin painottuvat hyvin erilaisiksi, ja substanssin kehittäminen kansainvälisyyden keinoin jää vähemmälle. Mikäli kv:hen on allokoitu vain vähäisiä resursseja, niin tehtävät useimmiten amk‐datan valossa ovat hyvin liikkuvuuspainotteisia, mukana on ehkä yksi ajasta nouseva kehittämisprojekti. Jos kv‐toimistossa puolestaan on enemmän väkeä, niin tehtävätkin ovat laajempia. Toisaalta, voihan asia olla niinkin päin, että jos kv käsitetään laajempana ilmiönä kuin vain liikkuvuus, niin siihen myös allokoidaan enemmän resursseja. Joka tapauksessa, nämä ilmiöt, enemmän resursseja ja enemmän tehtäviä, vähäiset henkilöresurssit ja vain liikkuvuuden organisointiin liittyviä tehtäviä, tuntuvat esiintyvän yhtaikaa, vaikka syy‐ ja seuraussuhteista onkin mahdotonta tämän datan valossa sanoa mitään.

Kansainvälistymisen osa‐alueista käytännössä

Esittelemme seuraavassa edellä mainittuja eri tehtäviä tarkemmin. Kansainvälistymisen johtaminen on kv‐toimiston tärkeimpiä tehtäviä. Kv‐toimisto toimii tässä tietysti ylimmän johdon ohjeiden mukaan, ja toivottavasti ylimmän johdon suorassa alaisuudessa. Strateginen kehittäminen on mahdotonta muualta kuin toiminnan kovasta ytimestä. Tätä näkemystä edustivat myös muutamat ammattikorkeakoulut (A24, A22, A26).

Kansainvälistymisen operatiiviseen johtamiseen kuuluu mm. kv‐strategian laatiminen ja ylläpitäminen yhteistyössä organisaation muiden toimijoiden kanssa, ylimmän johdon tukeminen kv‐ asioiden valmistelussa, kv‐toimintojen koordinointi, arviointi ja jatkuva kehittäminen korkeakoulutasolla sekä kv‐palveluja tuottavien esimieheys. Ylimmän johdon tukemisen mainitsi vain yksi ammattikorkeakoulun kv‐päällikkö (A13), tosin kv‐toimiston roolin kv:n asiantuntijana mainitsi lisäksi kaksi (A2, A9). KV‐palveluja tuottavien henkilöiden esimiestehtävät toi esiin useampi henkilö (A24, A26, A11, A13, A14, A22).

Ajantasaisen tiedon seurannan ja tiedottamisen mainitsi sen sijaan useampi (A3, A9, A13, A26). Sen sijaan kv‐toimintojen koordinointi – ilman suurempaa analyysiä mitä se tarkoittaa – tuli mainituksi lähes kaikissa tiedonkeruutilanteissa.

Asioiden ja ihmisten suoran johtamisen lisäksi tarvitaan todellista tekemistä. Ehkä näkyvin k ‐ toimistojen tekeminen liittyy opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan liikuttamiseen Suomeen ja Suomesta. Liikkuvuuden tai tuen liikkuvuudelle mainitsivat KAIKKI ammattikorkeakoulujen kv‐päälliköt. Kv‐toimistot luovat, kehittävät ja käyttävät tähän liittyviä prosesseja. Suomessa onkin loistavia käytänteitä, varsinkin opiskelijaliikkuvuuden prosesseissa (ks esim PINNET‐ nettisivusto). Ruotsissa on sama tilanne (ks Goda Exempel 2005).

Opettajaliikkuvuuden kehittyminen on valitettavasti Euroopankin tasolla vielä huonolla tolalla (ks. esim. EU:n Trends‐ raportit). AMK:n kv‐päälliköistä monet kuitenkin mainitsivat opettajien ja muun henkilöstön kv‐osaamisen tukemisen tärkeimpien tehtä ien joukossa (A5, A6, A18, A19, A24, A25).

Toinen esimerkki todellisesta tekemisestä on kv‐toimistoissa partneri‐ ja verkostosuhteiden luominen ja partnerien ja verkostojen kanssa toimiminen käytännössä – verkostossahan tehdään sitä, mitä sen jäsenet haluavat, ja organisaatio saa verkostosta parhaimman tuen omille tavoitteilleen toimimalla verkostossa aktiivisesti. Suuremmissa organisaatioissa tehtävän luonne muuttuu helposti siten, että kv‐toimisto koordinoi muualla tehtyä suhteiden luomista ja kehittämistä, mutta toisinkin voi olla. Esimerkiksi Suomen toiseksi suurimmassa yliopistoissa kv:n strateginen kehittäjä osallistui johdon toiveesta itse aktiivisesti johdon määrittämien neljän verkoston toimintaan kolmen vuoden ajan. Verkostojen kanssa toiminnan mainitsi vain muutama ammattikorkeakoulun kv‐päällikkö (A8, A18, A22, A27), strategisten kumppanuksien kehittämisen sen sijaan toi esille 13 kv‐päällikköä, ja partnerisuhteiden kehittämisen ja luomisen myös moni (A3, A8, A9, A13, A16, A25, A27). Sidosryhmäyhteistyön mainitsi vain yksi käyttäen tätä termiä (A24), ja yksi toi myös esiin asiakkuuksien ja kumppanuuksien eron (A8).

Kolmas tärkeä tehtävä on kv‐kampuksen kehittäminen. Se tarkoittaa monenlaisia asioita kampuksen kyltittämisestä vierailla kielillä kampuksen hengen luomiseen. Knight (1995) piti jo kuusitoista vuotta sitten ”ethos”ta eli kansainvälisyyttä tukevan kulttuurin ja ilmapiirin luomista yhtenä tärkeimmistä neljästä kansainvälistymisen suuntauksesta. Näitä asioita ei maininnut yksikään ammattikorkeakoulun kv‐päällikkö – ehkä ne ovat jo tehtyä asiaa?

Erilaiset kv‐toimistojen tervetuloa‐aktiviteetit ja vaihto‐opiskelijoille järjestettävät ohjelmat ovat osa tätä ilmapiirin luomista ja ylläpitämistä, ja tätä tehdäänkin aktiivisesti. Yhä enemmän pitäisi korkeakouluissa tuottaa vastaavaa ohjelmaa myös opintojensa alussa oleville ulkomaisille tutkinto‐ opiskelijoillle, hehän ovat sentään paikan päällä useamman vuoden. Osaaminen tähän on jo olemassa kv‐toimistoissa, joten kv‐toimistojen ja kv‐ohjelmista vastaavien tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä näissä merkeissä. Vieraskielisten ohjelmien kansainvälistymiseen liittyvät asiat mainitsikin jopa 14 ammattikorkeakoulun kv‐päällikköä, ja erilainen neuvonta, ohjaus, infopäivät, tiedotus yms kansainvälisen ilmapiirin luomista epäsuorasti edesauttavat toimet tuli esille lähes jokaisen vastauksessa jollain tavalla.

Koulutusohjelmavastaava (kova) yrittää luoda puitteita kansainvälistymiselle, jotta opettajat ja opiskelijat voisivat toimia niin, että opiskelijoilla olisi halutut osaamiset tulevassa työssä. Opiskelijoiden kv‐osaamisen kehittämisen kv‐toimiston tehtävänä toi esille vain kolme AMK:n kv‐ päällikköä (A5, A11, A25). Kaksoistutkinnotkin mainitsi vain neljä (A10, A12, A14, A22).

Kova käyttää hyödykseen kv‐päällikön luomia suhteita, ja luo niitä toisaalta itse tietyn koulutusohjelman tarpeista käsin. Suhteita tarvitaan paitsi toisiin korkeakouluihin, jotta voidaan tehdä yhteisprojekteja, myös kansainvälisiin yrityksiin koti‐ ja ulkomailla, jotta saadaan huolehdittua, että kaikilla koti‐ ja ulkomaisilla opiskelijoilla on työharjoittelupaikat, ja sitä kautta mahdollisuus työllistyä. Tänä päivänä ulkomaalaisten työttömyysprosentti on onneksi pudonnut 29%:sta (Söderqvist 2005b, Söderqvist 2006) muutamia prosenttiyksikköjä, mutta on edelleen tiettyjen kansalaisuusryhmien kohdalla moninkertainen kotimaisiin verrattuna. Yrityksiin päin tarpeet eivät jää tähänkään: tarvitaan englanniksi vastaanottavia vierailukohteita, englanniksi puhuvia vierailuluennoitsijoita, sekä ulkomaisillekin opiskelijoille opinnäytetyö‐ ja projektiaiheita. Samoin kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisessä tukeminen on Suomessa tärkeä tehtävä. ”Rekryt” ja vastaavat tukevat tässä, mutta kyllä kv‐toimiston on hyvä olla mukana luomassa kv‐kampusta tältäkin osin. Tämän mainitsi vain kaksi kv‐päällikköä (A2, A9), joista toinen erikseen toi esiin, ettei se kuulu kv‐päällikön tehtäviin, huolimatta ulkomaalaisten vaikeudesta työllistyä tai löytää työharjoittelupaikkoja. Tämä yllätti analyysissä, sillä asia tulee kuitenkin usein esille kv‐päälliköiden tavatessa toisiaan esimerkiksi kv‐kevätpäivillä tai ministeriön tai CIMOn tilaisuuksissa.

Rikkana rokassa on vielä tutkimusyhteistyö, jopa ammattikorkeakoulun lakisääteisissä tehtävissä on tutkimus. Joissakin onnekkaissa tapauksissa monikansallinen tai muu yritys tulee kampukselle ja yhteistyö syvenee entisestään – näin esim. Nokia TKK:lla. TKI:n kansainvälistämisen mainitsi vain neljä henkeä (A12, A2, A6 ja A19), joten tällä puolella lie riittää vielä asennemuokkausta, että tehtävä otetaan kv‐toimistojen asialistalle. Toisaalta viisi muuta AMKia (A5, A22, A23, A24, A27) mainitsi tärkeimpien asioiden joukossa hanketoiminnan, joka tosin käsitettiin varsin monilla tavoilla. Hanketoiminnalla tarkoitettiin joko opetustoiminnan kansainvälistämiseen liittyvää hanketta, mutta useammin esimerkiksi kv‐viikon järjestämistä, kesäkoulun järjstämistä, Erasmukseen tai muuhun rahoitusohjelmaan liittyvää hanketta, hakutoimintoa tai markkinointia.

Yksittäisen opettajan on hankala ehtiä luoda näin moniulotteisia suhteita, joten korkeakoulun sisäisten palvelutoimintojen apua kaivataan, tuleepa se sitten kv‐toimistosta tai yrityssuhteista vastaavasta yksiköstä. Eettisestä näkökulmasta olisi hienoa, jos suhteita ehdittäisiin luoda myös kehitysmaiden auttamisen näkökulmasta – se varmaankin edistäisi maailmanrauhaa ja toteuttaisi korkeakoulujen kolmatta tehtävää.

Kv‐kampuksen luomisessa niinikään opiskelijayhdistykset ovat tärkeä toimija kv‐hengen luomisessa, esimerkiksi Helian Kanto‐ryhmä oli maailmankuulu. Tällä hetkellä yhä useammat opiskelijayhdistykset ovat onneksi valmiina toimimaan myös kv‐tutkinto‐opiskelijoiden palvelemiseksi, mutta toiminnassa on vielä paljon kehitettävää, jotta kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi. Vain yksi AMK:n KV‐päällikkö toi esiin tämän tehtävän.

Useimmista paikoista taitaa yhä puuttua erityiset kv‐henkilökunnan perehdyttämiskäytännöt, koska useimmilla työpaikoilla Suomessa on kotimaisenkin henkilöstön perehdyttämisessä tutkimusten mukaan yhä kehitettävää. (ks esim. Tuomi 2005). Tätä ajatusta tukee myös suuri joukko perehdyttämiseen tehtyjä ammattikorkeakoulun johtamisen aineen opinnäytetöitä. Henkilöstön kv‐ osaamisen tukemisen eri muodoissaan mainitsi onneksi usea AMK:n kv‐päällikkö (A5, A25, A24, A6, A19, A18, A20

Ajasta nousevia kv‐asioita tehdään myös usein ensin kv‐toimistossa, kunnes uusille toiminnoille saadaan tekijät. Tällaisia ajasta nousevia asioita ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana mm. ulkomaisen henkilökunnan rekrytointi, kansainvälinen markkinointi potentiaalisille opiskelijoille, tilauskoulutuksen kehittäminen ja verkostoissa toimiminen. Ammattikorkeakoulujen kv‐päälliköiden vastauksista tällä kertaa esille nousivat vieraskielisten ohjelmien kehittäminen (14 vastaajaa), strategisten kumppanuuksien kehittäminen (13 vastaajaa), henkilöstön kv‐osaamisen kehittämiseen liittyvät asiat (aiemmin mainitut 7 vastaajaa), kv‐markkinointiin liittyvät asiat 7 vastaajaa (A8, A9, A18, A23, A24, A26, A27). Kv‐viestinnän mainitsi vain neljä (A15, A18, A24, A26), vaikka kv‐ markkinoinnin otti esille useampi. Rahoitukseen liittyvät ongelmat (A4, A13, A15, A18, A26) ja viennin aloittaminen (A5, A9, A12, A22, A 23) tulivat myös mainituiksi tärkeimpien tehtävien joukossa.

Koulutuksen antamisen näkökulmasta erittäin tärkeä kansainvälistymisen osa‐alue on opetussuunnitelmien kansainvälistäminen ja opettajien tukeminen kansainvälistymisessä. Tämä linkittyy kv‐kampuksen luomisen kanssa, kuten yllä huomattiin. Opetussuunnitelmien kansainvälistymiseen osallistuvat toki monet muutkin toimijat: yliopistoissa mm. professorit ja koulutussuunnittelijat sekä ammattikorkeakouluissa mm. opettajat. Kv‐toimistoissa on tietämystä korkeakoulujen välisistä suhteista, jotka ovat tässä kohden avainasemassa käytännön opetussuunnitelmaa kansainvälistettäessä. Tehokkaassa organisaatiossa luodaan rakenteita, joiden avulla eri toimijoiden luomat kv‐suhteet saadaan kaikkien saataville, vaikka niistä vastaisikin tietty taho. Kukkakaan ei kuki hoitamatta. Työvälineenä voivat olla esimerkiksi markkinoinnin maailmasta tutut CRM‐ohjelmistot, jotka tosin harvemmin ovat vielä yleisessä käytössä korkeakouluissa.

Taidealoilla ja ammattikorkeakouluissa tehdään myös paljon kansainvälisiä kehittämisprojekteja erilaisille organisaatioille, kuten kuviossa 2 kuvaamme. Design‐opiskelijat tuottavat mm. näyttelyitä ja ammattikorkeakouluopiskelijat osallistuvat kansainvälisten yritysten kehittämiseeen monimuotoisilla projekteilla, jotta opiskelijat saavat käytännön osaamista kansainvälisessä, monikultturisessa kontekstissa tehtävästä projektista. AMKien kv‐päälliköistä yksi toi esille kulttuuritoimialan kv‐koordinaattorin osaamisen erilaisuuden suhteessa muihin aloihin – usein kulttuurin alalla osaaminen on niin kapea‐alaista, että on vaikea edistää sisältöjä, vaan tekeminen jää rakenteiden tuottamisen tasolle (A13).

Toisaalta, tutkimusta painottavissa perinteisissä korkeakouluissa ja yliopistoissa kansainvälisen tutkimuksen puitteiden luominen on erittäin tärkeä kv‐toimiston arjen tehtävä. Etabloituneet professorit kyllä osaavat hoitaa asiansa, mutta uransa alussa olevat tutkijat tarvitsevat Innovaatioyliopiston työryhmätyönä tekemiemme kyselyiden ja järjestämiemme tilaisuuksien perusteella luomisvaiheessa ohjausta mm. rahoituksen hankinnassa, olennaisten partnerien, tutkimuslehtien ja tutkimuskonferenssien valinnassa sekä mm. matkustamiskäytäntöihin liittyen esimerkiksi pidempien tutkimusvierailujen kohdalla. Tätä ohjausta kv‐toimisto ei tietenkään voi antaa ilman etabloituneiden professorien kanssa tehtyä yhteistyötä ja heiltä saatuja eväitä. AMK‐ puolella tämän TKI‐tehtävien kansainvälistämisen mainitsi neljä henkeä, kuten aiemmin jo mainittiin.

Kansainvälinen rekrytointi on yhä tärkeämpää, kun halutaan olla kansainvälisesti eturivin toimijoita – pelkin kansallisin voimin se tuskin onnistuu, vaan mukaan tarvitaan laajempaa näkemystä, jonka vuoksi tulee olla erilaisista kulttuuri‐ ja organisaatiotaus oista tulevia henkilöitä varmistamassa monet näkökulmat. Kansainvälinen rekrytointi on monimuotoisempaa kuin kansallinen, niinpä sitä tehdäänkin yhteistyössä henkilöstöjohtamisen asiantuntijoiden kanssa. KV‐rekrytointia ei maininnut yksikään AMKin kv‐päällikkö tärkeimpien tehtävien joukossa.

Kv‐tilauskoulutus on vasta mahdollistettu lainmuutoksin. Se vaatii kokonaan uudenlaista ajattelua ja toimijuutta (Laitinen 2010). Kv‐toimistot eivät voi tuottaa tätäkään yksinään, mutta kylläkin ovat tarpeellinen osa kv‐tilauskoulutuksen kehittämisen tiimiä partneritietämyksineen ja sopimuksentekokokemuksineen. Viennin edistämisen mainitsi ajassa olevana kehittämishaasteena viisi AMK:n kv‐päällikköä.

Yllättävää oli, että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kansainvälistämisen mainitsi vain yksi AMK, ja alueen kansainvälistämisenkin vain kaksi (A12, A 20).


Yllä esiteltiin kansainvälistymistä ja sen johtamista kv‐päälliköiden näkökulmasta. Tehtävä on erittäin monimuotoinen, paljon laajempi kuin vain liikkuvuus, kv‐kampus, kv‐kumppanuudet ja kv‐ opiskelijoiden hankinta, kuten edellä saatettiin havaita.


Minna Söderqvist, yliopettaja, koulutusohjelmavastaava, minna.soderqvist(at) Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Eija Salmi, kansanvälisten asioiden päällikkö, eija.salmi(at), Aalto‐yliopiston taideteollinen korkeakoulu

Hanna Karkku, kansainvälisten asioiden suunnittelija, hanna.karkku(at), Aalto‐yliopiston taideteollinen korkeakoulu

European Unversity Association Trends‐reports

Högskoleverket Goda exempel på internationalisering, Högskoleverket 2005:6R, Kalmar: Lenarders grafista Ab, 2005

Knight, Jane Internationalization at Canadian Universities: the Changing Landscape. Ryerson International, Ryerson Polytechnic University in collaboration with Association of Universities and Colleges of Canada, February 1995

Laitinen Markus Tilauskoulutuskäsikirja, si9‐2015, Opetusministeriön julkaisuja 2009:21, Helsinki: Yliopistopaino 2009

Koulutus ja tutkimus 2003 – 2008 kehittämissuunnitelma, Opetusministeriön julkaisuja 2004:6, Helsinki: Yliopistopaino 2004

Koulutus ja tutkimus 2007 – 2012 kehittämissuunnitelma, Opetusministeriön julkaisuja 2008:9, Helsinki: Yliopistopaino 2008

Söderqvist, Minna European Policy Statements Suomen korkeakoulujen EPS‐strategiat 2000, Cimo REPORT, Helsinki: Multiprint 3 /2001

Söderqvist, Minna Internationalisation and its management at higher‐education institutions, applying conceptual, content and discourse analysis, Acta academiae oeconomicae helsingiensis, HSE A‐206, Helsinki: Heseprint 2002

Söderqvist, Minna The Internationalisation and Strategic Planning of Higher‐Education Institutions. An analysis of Finnish EPS‐strategis, Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B‐33, Helsinki: Heseprint 2001

Söderqvist, Minna Jämförelse ave internationalisering av högre utbildning I Finland och Sverige, teoksessa En gränslös högskola? om internationalisering av grund och forskarutbildning Högskoleverket 2005:1 R, Stockholm: EO Print Ab, 2005a

Söderqvist, Minna Kansainvälistyminen osana opettajan työtä – johtamisen näkökulmasta s. 15 ‐ 24, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2008: 2

Söderqvist, Minna Korkeakoulujen kansainvälistyminen – mitä se on? Korkeakoulutieto 1/2005 36 ‐
40, Opetusministeriö, Vammala: Vammalan kirjapaino

Söderqvist, Minna Suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymisen kehittymisestä s. 135 ‐ 143 teoksessa ”Yli rajojen. Erasmus eurooppalaista korekakoulutusta rakentamassa”. Helsinki: Libris, CIMO 2007

Söderqvist, Minna Työnantajien näkemyksiä ulkomaalaisista työpaikoilla s. 278 ‐ 295 teoksessea toim. Martikainen, Tuomas: Ylirajainen kulttuuri, etnisyys Suomessa 2000‐luvulla, Tietolipas 212, SKS, Helsinki: Hakapaino 2006

Söderqvist, Minna Ulkomaalaiset työnantajan silmin – se on niinku tyyppi ja osaaminen, ei se tutkinto, ei. Helian julkaisusarja A:20, Helia, Helsinki: Multiprint, 2005b

Söderqvist, Minna & Holstius Karin Internationalization of Finnish small and medium‐sized service companies, Helian julkaisusarja A:19, Helia, Helsinki: Multiprint, 2005c

Söderqvist, Minna & Parsons, Christine Effective stratregic management of internationalization , EAIE Occasional paper 18 Amsterdam: Drukkerij Raddraaier, 2005

Tuomi, Lauri Strategic human resource development in SMEs. The identification of key employees and their discourses on human resource development. Vaasa: Universita Wasaensi. 2005

Liite 1: Haastatellut ammattikorkeakoulun kv‐päälliköt tai vastaavaa tehtävää tekevät

Diakonia‐ammattikorkeakoulu HELSINKI Riikka Hälikkä  sposti 30.3.2011
Haaga‐Helia ammattikorkeakoulu  HELSINKI  Sirpa Holmström  sposti 5.4.2011
Humanistinen ammattikorkeakoulu  HELSINKI  Timo Sorvoja  haastattelu
Hämeen ammattikorkeakoulu  HÄMEENLINNA  Marja Räikkönen  haastattelu 29.3.2011
Jyväskylän ammattikorkeakoulu  JYVÄSKYLÄ  Nina  Björn  sposti 30.3.2011
Kajaanin ammattikorkeakoulu  KAJAANI  Meira Kaikkonen  spostit 31.3.2011
Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu  KEMI  Annikki Pulkkinen  haastattelu 31.3.2011
Keski‐Pohjanmaan ammattikorkeakoulu ‐
Mellersta Österbottens yrkeshögskola
 KOKKOLA  Peter Finell  haastattelu 31.3.2011
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu  KOTKA  Henrik Luikko  haastattelu 29.3.2011
Lahden ammattikorkeakoulu  LAHTI  Ulla Weijo  haastattelu 31.3.2011
Laurea‐ammattikorkeakoulu  VANTAA  Arja Majakulma  haastattelu 29.3.2011
Metropolia Ammattikorkeakoulu  HELSINKI  Arja Hannukainen  haastattelu 31.3.2011
Mikkelin ammattikorkeakoulu  MIKKELI  Henrik Luikko  haastattelu ja sposti 29.3.2011
Oulun seudun ammattikorkeakoulu  OULU  Marjo Pääskylä  haastattelu 1.4.2011
Pohjois‐Karjalan ammattikorkeakoulu  JOENSUU  Katriina Korhonen  haastattelu ja sposti 31.3.2011
Rovaniemen ammattikorkeakoulu  ROVANIEMI  Hellevi Leppiaho  sposti 31.3.2011
Saimaan ammattikorkeakoulu  LAPPEENRANTA  Seppo Pellinen  haastattelu 31.3.2011
Satakunnan ammattikorkeakoulu  PORI  Marina Wikman ja Jari Heiniluoma  haastattelut 1.4.2011
Savonia‐ammattikorkeakoulu  KUOPIO  Tuula Linnas  haastattelu 1.4.2011
Seinäjoen ammattikorkeakoulu  SEINÄJOKI  Helli Kitinoja  sposti 1.4.2011
Tampereen ammattikorkeakoulu  TAMPERE  Kirsi Tolvanen  haastattelu 1.4.2011
Turun ammattikorkeakoulu  TURKU  Kirsti Virtanen  sposti 30.3. ja haastattelu 1.4.2011
Vaasan ammattikorkeakoulu ‐ Vasa yrkeshögskola  VAASA  Tuija Tammi  sposti 31.3.2011
Yrkeshögskolan Novia  VASA  Inger Westerlund  sposti 31.3.2011
 Högskolan på Åland  MARIEHAMN  Lena Nyman‐Wiklund  haastattelu 31.3.2011

International R&D at Oulu University of Applied Sciences – practices from Raahe

Historical Retrospective

Computer engineering education in Raahe was established in 1972. Raahe Campus of School of Engineering is the oldest educational institution of such kind in Finland. The School of Engineering is a part of the Oulu University of Applied 2 Sciences (formerly known as Oulu Polytechnic). The university is one of the largest universities of applied sciences in Finland with approximately nine thousand students.

From early days of education in Raahe a practical implementation of graduation work has always been a part of an educational process. Students from Raahe used to work in companies or in educational and research laboratories of Raahe campus and solve real-world problems or develop engineering solutions for the needs of on-going projects. Such practices spread around Finland and now are an essential part of educational processes of any Finnish university of applied sciences.

A history of an international research and development work has started at the same time – as some of the students from Raahe were involved into international projects in those companies, where they did their graduation work. Sometimes students worked abroad in foreign companies. This type of international R&D was not collaborative. Teachers from Raahe campus who supervised students’ graduation work were just able to acquaint themselves with some of the international practices and R&D work of the companies.

When in 1995 Finland joined the European Union, new opportunities for international collaboration opened to all educational institutions in Finland within Socrates Programme activities, such as Erasmus project, and Leonardo da Vinci Programme. Aarno Meskanen, a headmaster of Raahe Engineering School that became to be the Raahe Institute of Computer Engineering in 1999, encouraged students and staff to utilize benefits of exchange programs. A first significant result of a staff exchange was a visit of German research center by Jouko Paaso and Pentti Koskinen and their work at Fraunhofer. Both of them started their dissertations and after a period of time obtained PhD degrees.

A first international R&D project in Raahe started at a beginning of 1998. An idea of the Active Self-Directed Learner (ASL) project was to introduce educational materials explaining a nature of energy, energy sources, and the use and saving of energy. A result of this work ready for distribution was published on a CD in a form of a multimedia content.

Educational institutions from four countries participated to ASL project: Germany, Netherlands, United Kingdom, and Finland. The project has also given great opportunities for students – to be involved into an international collaboration. Some of the students were involved for an entire duration of the project – three years.

A significant step towards to development of international R&D in Raahe happened in 2001 when Pehr Brahe Laboratory (PBOL) started its operations. PBOL was founded by three organisations: VTT Technical Research Centre of Finland, University of Oulu, and Oulu Polytechnic (this is how the Oulu University of Applied Sciences was called by that time). Research professor Jouko Paaso was a Head of PBOL. In a beginning research fields included distributed software engineering methods, intelligent software solutions and technologies, as well as network and software business.

Groups of workers (including students) from every founding organisation shared working environment at PBOL and contributed to joined R&D operations. University of Oulu was in charge of fundamental and theoretical research. VTT was in charge of fundamental and practical research. Raahe Institute of Computer Engineering was in charge of applied research. Such excellent arrangement of PBOL’s operations allowed students from Raahe to be involved into a variety of R&D projects as members of any of the PBOL’s working groups. Students performed development and engineering work together with students of University of Oulu, and research staff of all three organisations.

One of the first international R&D activities at PBOL was the ITEA VHEMiddleware Project. The project was about interoperability between future Home Networks belonging to several distributed Smart Homes with a purpose of establishing of one Virtual Home Environment. It is also important to mention internationally-acknowledged works of Yrjö Hiltunen in such research area as the Artificial Intelligence (AI), particularly – on applying of Self-organising Maps (SOM) in a variety of applied cases.

In 2004, when Aarno Meskanen retired from his post as the director of the Raahe Insitute of Technology and Business, Timo Pieskä was elected to this position. A new director also understood well an importance of an international collaboration. Staff exchange and mutual visits with foreign universities continued. During the past years collaborative agreements with several foreign universities, including some from Russia and Ukraine, were concluded. This brought a wide geography for a student exchange. A very effective collaboration was established with UBO, University of Western Brittany, Brest, France.

Recent Practices

Currently the Oulu University of Applied Sciences is reorganising own organisational structure and educational resources. The biggest changes are happening in Raahe. First, an early engineering full-time education of the Raahe Campus of School of Engineering (how it is called now) will gradually be transferred to Oulu, while a share of professional and adult education is planned to be increased in Raahe. Second, an increase of R&D activities is planned in Raahe. This will also include an international collaboration.

This year PBOL celebrated its 10-th anniversary. It is now called the Pehr Brahe Center for Industrial and Services ICT. Now PBOL operates under an agreement between Oulu University of Applied Sciences, University of Oulu, VTT and the Town of Raahe. A nature of collaboration between research groups changed in accordance to new agreement, but an idea of joined research remained.

A group from OUAS is the biggest at PBOL. It is completely formed by people from the Raahe Campus, but has a well-established cooperation with people from the Oulu Campus. The group is led by Markku Korhonen, who is at the same time a Head of R&D activities in OUAS Raahe.

Research areas are the following:

  • Semantic Web and Technologies
  • Artificial Intelligence, Software Agents
  • System Interoperability, SOA
  • Ubiquitous Computing
  • Social Networks
  • Mobile Services and Applications
  • Emerging Web Development Technologies
  • Ubiquitous Web Access
  • Device Recognition and Content Adaptation
  • Mobile Devices and Technologies
  • Home Automation Networks and Technologies
  • Consumer Electronics Devices and Technologies

These research areas are very large and it is quite difficult to maintain a high level of expertise in all of them inside a group. This is where research collaboration may help. It is essential to acquire expertise and resources from own university, or from one of the partner organisations. In addition to that in Raahe strong cross-border collaboration with certain universities was established.

For example, exchange students may be employed to real development work during their project work courses. With UBO University from France, a practice of sending students for a practical training was acknowledged. Almost every year a group of three students from that university comes to Finland for a practical training at PBOL. As for expertise exchange with the same university, videoconferences and brainstorms are organised few times a year. During those, joint research project opportunities, educational and organisational moments as well as concrete research problems are discussed.

Researchers from PBOL used to attend to high-level international conferences, workshops, and organisational events. It helps to maintain a level of knowledge and develop an international appearance. Reading research papers and watching presentations online will never replace a pleasure and a usefulness of a live conversation with an expert. By answering a proper formulated question, the expert may be able to save hours if not days of work. During such live conversations there may be an opportunity for clarification or refinement of information or even for a short brainstorm in a group of other people involved into a conversation.

Regular attending to international events of similar kind will allow knowing more people of that community and being known by them. Active participation to discussions and sharing knowledge and experience may help to maintain a positive image and cause an interest to own work of a participant. Thus there may occur an opportunity to discuss of research collaboration including joint applications for project funding (e.g. Seventh Framework Programme, Advanced Research & Technology for EMbedded Intelligence and Systems, Ambient Assisted Living Joint Programme, etc.).

One more way to maintain a level of knowledge and develop an international appearance is to be active in online activities relevant to a research domain. This includes a membership in selected associations, unions, forums, and boards; activities at public calls for reviewing documents (e.g. standards or specifications); evaluation of a work; or just attending to online discussions of important issues. It also includes activities in online professional networks (such as groups at LinkedIn).

One has to be aware though that online activities and a process of maintaining of collaborative connections by correspondence consume highly such an important resource as time.

A very important requirement for a successful international collaboration is an availability of a concrete result of a work in an area of an expertise. Generally saying, the best result of any work is if someone (e.g. a company) will use it. A good result should be demonstrated and described. A demonstration depends on a nature of the work: it can be a series of graphs, or a working prototype. A description of work is often a weak point in case of universities of applied sciences. The best description of work is a research paper or an article. But sometimes due to resource constraints it is even difficult to produce a proper documentation for the work. This may limit collaboration opportunities.

One of the practices adopted in Raahe is organising demonstrations and collaboration-discussion meetings with visitors and exchange staff from foreign universities. Sometimes visitors are also able to demonstrate results of their work. Research staff and teachers interested in those may be invited to attend to such demonstrations. In case of mutual interest on certain work results, a further information exchange is following. This is where a lack of work description may have a negative impact.

When having a variety of research areas, it is easier to achieve success by refining a research for a smaller research domain. The OUAS group at PBOL was involved into research projects of different domains: mobile services, mobile marketing, enterprise information systems, industrial and business solutions, and home solutions. The last domain became to be a main scope of the most recent projects, such as UbiAtHome, SPIN, and Ryhti. During past projects, UbiAtHome and SPIN, practical solutions for a notion referred as Ubiquitous Home Environment (UHE) were developed.

UHE is a user-centric system – through which users can interact with their living environment and outside world – that is a part of global ubiquitous environment which is physically limited to a living area and surroundings. Home Environment is considered to be a main research domain of the OUAS group in an on-going project Ryhti. Knowledge and experience obtained in a given research domain by the group at PBOL, allowed OUAS to become to be a member of several international consortiums. One of those consortiums formed a project that was granted funding under the EU Ambient Assisted Living Joint Programme.

Important Achievement

From a spring of 2010 the OUAS group began international activities relevant to the Ambient Assisted Living. The group started from a poster presentation at AALIANCE conference in Malaga, Spain. One of a consequential activity was attending to the AAL Forum 2010 in Odence, Denmark. There was a chance to see presentations of big EU initiative as for a development of universal open platform and reference specification for Ambient Assisted Living (universAAL) – and to discuss with people from that project.

Finland was not involved into the project. As a result of discussions, OUAS was invited to collaborate with the universAAL consortium. From that time the OUAS group at PBOL started an evaluation of an opportunity for a similar R&D project in Finland. As a result a new initiative was 8 publicly announced 03.05.11 at the EU networking workshop organized by VTT. The initiative is called the Finnish Reference Platform for Home Environment.

Finnish Reference Platform for Home Environment – is a national-wide platform that could serve as a basis for home solutions and can be built by a joined consolidated effort of all the stakeholders. Thus an idea is to adopt the best from a variety of EU and Finnish R&D initiatives and commercial solutions and consolidate them into one approach. The approach will result in a reference architecture for home environment solutions and services that will bring considerable benefits to end-users, businesses, and academia. Such initiative will allow Finland to be at the edge of an international R&D in a domain of home solutions.

The initiative was presented to and discussed with the universAAL project consortium during the Open Day event in Pisa, Italy, 05.05.11. Collaboration schemas are agreed.

Updated description including technical and organisational details, a list of interested stakeholders and useful information about the Finnish Reference Platform for Home Environment will be available at the following URL:


Vadym Kramar, project Officer (R&D), vadym.kramar(a), Oulu University of Applied Sciences

Kestävää elinkaariajattelua muotoiluun – Elinkaarikartalla ja META-taulukoinnilla mallinnetaan tuotteen kestävyyttä


Artikkelin Kestävää elinkaariajattelua muotoiluun aiheena on kestävä elinkaariajattelu ja kestävät elinkaariajattelumenetelmät. Artikkelin tausta juontaa 1990-luvulle, jolloin tutkin erilaisten jätemateriaalien käyttöä keramiikan raaka-aineeksi. Väriä keramiikkaan, teollisen tuotannon jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntäminen keramiikan väriaineina -tutkimuksen (Niemelä 1999) ydin oli tutkia jätemateriaalien sopivuutta ja värjäyskykyä keramiikkaan erilaisin materiaalikokein ja koetuottein. Tuolloin näkö- kulmina olivat ekologinen ja kierrätysnäkökulma, mutta ne eivät enää 2000-luvulla riittäneet muotoilu- ja tutkimustyön perusteeksi, ja näkökulmaa oli laajennettava käsittämään myös kestävän kehityksen muut ulottuvuudet. Laajassa merkityksessä kestävyydellä on ekologisuuden lisäksi taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Nämä kestävyyden vaateet voi muotoilija arvioida ja mallintaa tuotteestaan elinkaarikarttaan tai META-taulukointiin. Tämä mallintamista nimitän kestäväksi elinkaariajatteluksi.

Kestävän kehitys

Kestävyyttä muotoilutyöhön tavoitellessa on ensisijaista, että ymmärtää kestävän kehityksen ja globalisaation ilmiöt, sillä muutoksia ympäristöasioissa, kansainvälisessä poliittisessa järjestelmässä, globaalissa taloudessa ja tietoteknologisessa kehityksessä on tapahtunut 1990-luvulta lähtien. Kaupan vapautuminen ja uusi teknologia ovat poistaneet ajan ja paikan rajoituksia. Tämä on vaikuttanut myös muotoiluun, sen prosesseihin, käytäntöihin ja tuotteisiin.

Muotoilu on mukana molemmissa ilmiöissä muuttuneiden ammattikäytänteiden kautta. Ala on kansainvälistynyt ja tietoteknistynyt viime vuosikymmeninä, ja muotoilutyö on siten muuttunut monimuotoisemmaksi ja globaalimmaksi. Anna Valtosen tutkimuksessa Redefining Industrial Design (2007) paikannettiin teollisen muotoilijan ammattikuvan muuttumista Suomessa. Valtonen määritti (2007, 341−342) useita tekijöitä ammattikuvan muutokseen. Näitä olivat muun muassa kansallisten muotoiluohjelmien vaikutus, koulutuksen muuttuminen, yritysten uudistuminen kilpailukyvyn näkö- kulmasta ja uuden teknologian vaikutus.

Muotoilualaa on tarkasteltu kestävän kehityksen, globalisaation ja talouden näkökulmista paljon viime vuosikymmeninä. Erityisesti on kirjoitettu teollisen muotoilun merkityksestä taloudelle ja kestävyydelle (ks. esim. Margolin 1998, Rams 1998, Manzini 1998, Heskett 1998, Julier 2000, Muotoilu 2005! 2000). Myös taidekäsityön tilasta ja olemassa olosta ollaan oltu huolestuneita, koska taidekäsityöalojen koulutus ja koulutusohjelmat vähenevät (ks. esim. Veräjänkorva 2007). Keskustelujen ja pohdintojen sisällöissä on vastakkaisuutta. Toisaalta on haluttu kehittää muotoilun alaa talouden ja kulutuskulttuurin tarpeisiin, mutta toisaalta taas tämä nähdään ympäristön näkökulmasta haitallisena kehityksenä. Vaikka muotoilun alalla on herätty havaitsemaan ympäristöongelmat, on monen kirjoittajan näkemyksenä kuitenkin se, etteivät muotoilijat ole ottaneet ekologista, sosiaalista ja kulttuurista vastuuta työstään. Muotoilussa kohdataan toistuvasti globalisaation ja kestävän kehityksen vastakkaiset suunnat.

Kestävä kehitys

Suomen kestävän kehityksen toimikunta on määrittänyt kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.” (Ympä- ristösanasto 1998, 15.) Suomen hallituksen kestävän kehityksen ohjelmassa kestävä kehitys jaetaan kolmeen peruselementtiin (kuva 1): ekologiseen, taloudelliseen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen (Ympäristöministeriö 1998, 6; ks. myös Ympäristöministeriö 2011).

Kestävän kehityksen määritys on saanut 2000-luvulla syvyyttä, ja sen strategiaa ohjaavat seuraavat periaatteet (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006):

  • kestävän kehityksen taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden keskinäisriippuvuus
  • ylisukupolvisuus ja politiikan pitkäjänteisyys
  • johdonmukaisuus eri politiikkalohkojen kesken niin globaalisti, kansallisesti kuin paikallisesti
  • vankka tieteellinen pohja sekä riskien ja todennäköisyyksien arviointiin perustuva lähestymistapa
  • inhimillisten voimavarojen vahvistaminen tarjoamalla parempia edellytyksiä kestäviin valintoihin sekä yhdenvertaisia mahdollisuuksia yksilöiden itsensä toteuttamiseen ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa.
Kuva 1. Kestävää kehityksen kolme peruselementtiä ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. (Ympäristöministeriö 1998, 7.)
Kuva 1. Kestävää kehityksen kolme peruselementtiä ovat ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. (Ympäristöministeriö 1998, 7.)

Näistä ohjaavista periaatteista on muotoilun alalla huomioitava erityisesti kestävän kehityksen ulottuvuuksien keskinäisriippuvuus. Ulottuvuudet taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen ovat keskinäisriippuvaisia ja siten vaikuttavat muotoilutyön ja tuotteen kestävyyden muodostumiseen. Tuotteen ekologinen tarkastelu tai muotoilu ei riitä, vaan se on tehtävä kaikkien ulottuvuuksien mukaisesti.

Ekologista kestävyyttä on selvitetty muotoilun alalla eniten, ja sen toteuttamiseen on olemassa erilaisia muotoilumenetelmiä, esimerkiksi elinkaariajattelun menetelmä. Kulttuurin kestävyys on ulottuvuus, jota on tarkasteltu muotoilun alalla vähäisesti. Kulttuurin käsitteen (ks. Hofstede 1991, 5; 1993, 20−21) mukaisesti muotoilukulttuurin kestävyys näkyy sen arvoissa ja toiminnoissa. Perusteellinen arvo- ja toimintapohdinta johdattaa näkemään, miten kulttuurista kestävyyttä edistetään muotoilun alalla ja sen käytännöissä ja koulutuksessa.

Kestävyyden sosiaaliseen ja ekologiseen ulottuvuuteen kuuluvat tuotteen valmistamiseen liittyvät eettiset ja ekologiset näkökannat. Kuka tuotteen valmistaa tai valmistuttaa, miten, mistä ja missä se valmistetaan? Ne ovat kysymyksiä, joita muotoilija joutuu pohtimaan selkiyttäessään omaa arvoperustaansa. Näin kulttuurinen ulottuvuus linkittyy väistämättä sosiaaliseen ja ekologiseen ulottuvuuteen. Kulttuuriseen ulottuvuuteen kuuluu muotoilijan arvoperusta ja sen käyttäminen muotoilutyössä.

Kestävä muotoilu

1990-luvun lopulla kestävän kehityksen suuntaamana huomattiin, että ekologinen muotoilu tai kierrätysmuotoilu eivät ole riittäviä ratkaisuja tulevaisuuden tuotteiden suunnittelussa ja rinnalle oli otettava myös kulttuurin, eettisyyden ja sosiaalisuuden tuomat haasteet. Eettisyys ja sosiaalisuus laajentavat muotoilun ottamaan vastuuta ihmisistä, ei pelkästään tuotteesta ja ympäristöstä. Ekologisen muotoilun ympärille muodostui näin laajempi käsite – kestävän kehityksen ulottuvuuksien suuntaama kestävä muotoilu. Kestävä muotoilu toi mukanaan haastavia kysymyksiä ihmisten tarpeista, oikeudenmukaisuudesta, eettisyydestä, muotoilun sosiaalisista vaikutuksista ja täydellisestä luonnonvarojen tehokkuudesta.

Kestävää muotoilua kuvastavat nykyään myös kestävän kehityksen ulottuvuuksia peilaavat ja sivuavat (ks. kuva 2) muotoilusuuntaukset ja -menetelmät. Näitä ovat esimerkiksi hyvinvointimuotoilu, sosiaalinen muotoilu, empaattinen muotoilu, palvelumuotoilu, design for all ja slow design. Suuntaukset sisältävät yhteneviä näkökulmia kestävän kehityksen ulottuvuuksien kanssa. Sosiaalinen muotoilu sekä hyvinvointimuotoilu sisältävät eettisyyden ulottuvuuden, palvelumuotoilu sisältää ekologisen ja sosiaalisen ulottuvuuden palveluiden korvatessa tuotteita, ja empaattinen muotoilu sisältää kulttuurisen ja eettisen ulottuvuuden muotoilun ottaessa huomioon käyttäjien tarpeita.

Kuva 2. Kestävän muotoilun elementtejä sisältäviä muotoilusuuntauksia. (Niemelä 2009.)
Kuva 2. Kestävän muotoilun elementtejä sisältäviä muotoilusuuntauksia. (Niemelä 2009.)

Esimerkiksi empaattinen muotoilu merkitsee Helena Leppäselle (2006, 24) itsen ja Toisen autenttista kohtaamista, sisäisen ja ulkoisen dialogin lisäksi myös Toisen elä- mismaailman visuaalisuuden ja taktillisuuden kehollista havainnointia. Käyttäjän kokemukset ovat ensiarvoisia, samoin muotoilijan tulkinta näistä käyttäjän kokemuksista. Muotoilijan tulee ymmärtää ja reflektoida tutkimansa lähtökohdat. Leppäsen Kaitaprojektissa (2006) muotoiltiin astioita ikäihmisten tarpeisiin havainnoiden, kuunnellen, dokumentoiden ja läsnä ollen. Projektin lähtökohdat antoivat muotoilijalle konkreettisen rajat muotoilijan vapauden ja sosiaalisen vastuun pohdintaan.

Sosiaaliselle muotoilulle on Satu Miettisen (2008) mukaan keskeistä ihmisten hyvinvoinnin lisääminen sekä elinkeinojen vahvistaminen. Toimintatapana on erilaisten muotoilutilanteiden luominen, ihmisten voimavarojen vahvistaminen ja ns. hiljaisen tiedon valjastaminen yhteisölliseen käyttöön. Sosiaalinen muotoilu on tärkeä työväline köyhyyden vähentämisessä.

2000-luvun ilmiönä on muotoilun suuntauksiin noussut myös palvelumuotoilun käsite ja menetelmät (ks. esim. Miettinen ja Koivisto 2009). Palvelumuotoilu keskittyy palveluihin asiakkaan näkökulmasta ja palvelut muotoillaan asiakkaalle käyttökelpoisiksi, edullisiksi ja haluttaviksi aineettomiksi tuotteiksi. Samalla palvelut ovat välittäjälle tehokkaita ja erilaisia. Palvelumuotoilija visualisoi, muotoilee ja organisoi ratkaisuja, joita ei vielä ole saatavissa. (Mager 2008.) Kestävyyttä palvelumuotoilu edistää mm. dematerialisaation myötä, mikä tarkoittaa väheneviä tuotemääriä palvelujen korvatessa niitä.

Slow design -otteella viitataan slow food -näkökulmaan. Slow design -käsitteestä kirjoittaa Alastair Fuad-Luke seuraavasti (2004/2005): Se on sellaisten uusien elämäntyylien, työskentelyn ja toimimisen löytämistä, jotka kunnioittavat hyvinvointia, biodiversiteettiä ja planeettamme äärellisiä luonnonvaroja. Se on uusi tapa olla. Slow design keskittyy hyvinvointiin, joka jakautuu kolmeen osaan: yksilön, ympäristön ja sosiokulttuuriseen hyvinvointiin.

Kestävä elinkaariajattelu – Elinkaarikartta ja META-taulukointi

Tuotteen muotoilua ohjaavia ja elinkaaren ympäristövaikutuksia arvioivia ekologisia arviointimenetelmiä ja strategioita on saatavilla kymmeniä. Näitä menetelmiä on olemassa eritasoisia: vaikeita (mm. täysi elinkaariarviointi, EcoReDesignTM-ohjelma, MIPS-analyysi) ja helpompia (mm. rules of thumbs ja benefit analysis -menetelmät), määrällisiä ja laadullisia. Menetelmien ongelmana yksittäisen muotoilijan näkökulmasta on, että ne on usein kehitetty asiantuntijaryhmille, suuryrityksille ja -teollisuudelle, jolloin yksittäisen muotoilijan mahdollisuudet toteuttaa arviointimenetelmän prosessi kaikkine vaiheineen on työlästä ja kallista.

Ekologisia arviointimenetelmiä selvittäessäni huomasin (Niemelä 2010), että niiden yhtenä osana oleva tuotteen elinkaaren tarkastelu sopii muotoilijan osaamiseen ja studiotuotannon näkökulmiin. Elinkaariarviota yksinkertaisempien selvitysten yhteydessä puhutaan elinkaariajattelusta. Ursula Tischnerin (2000, 14) mukaan elinkaariarviota ei tule sekoittaa elinkaariajatteluun, sillä elinkaariarviointi on monimutkainen työväline, joka vaatii paljon aikaa ja rahaa.

Mitä elinkaariajattelu sitten on? Elinkaariajattelu on Tischnerin mukaan (2000, 13) ekologisen muotoilun perusnäkökulma. Se on yhtenäinen näkökulma tuotteen koko elinkaaresta. Se kattaa raaka-aineiden tuotannon, tuotteen tuotannon, jakelun, käytön, kierrätyksen ja hävittämisen. Elinkaariajattelu sisältää siis samat elementit kuin elinkaariarvio, mutta se on kevyempi tapa seurata ympäristövaikutuksia. Eva Heiskasen (2004, 135) mukaan elinkaariajattelussa pyritään keräämään tietoa tuotteen elinkaaren aikaisista ympäristöasioista riskien välttämiseksi ja parannusten aikaansaamiseksi.

Elinkaariajattelun voi tehdä laadullisena, ja Ulla Suojanen (2002, 33) näkeekin laadullisen elinkaariajattelun käsityöyrittämisen osana. Laadullinen analyysi on käsityöyrittäjälle ja käsityömäistä toimintatapaa käyttävälle helpompaa kuin määrällisten menetelmien käyttö, sillä yrittäjän yhteys materiaaliin, sen käyttöönottoon ja työstämiseen on usein läheinen, jolloin hänellä on hyvät mahdollisuudet arvioida tuotantonsa vaikutuksia ja siten toimia luontoa säästävällä tavalla. Elinkaariajattelun hyödyntäminen on siis toimiva lähtökohta kestävän kehityksen periaatteiden viemisessä muotoiluun, sillä elinkaariajattelun voi laajentaa käsittämään kestävyyden kaikki elementit. Myös muotoilijan materiaalituntemus ja -kokemus tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessista hyödyttävät elinkaariajattelun käyttämistä. Elinkaariajattelu ei kuitenkaan ole ”mielessä ajattelua”, vaan se on tehtävä näkyväksi menetelmällisesti ja systemaattisesti, jotta tuotteen elinkaarta voi analysoida ja kehittää.

Miten sitten muotoilijan kannattaa edetä, jotta kaikki kestävyyden ulottuvuudet saataisiin mukaan muotoilutyöhön ja tuotteeseen? Muotoilijan kannattaa aloittaa tuotteen kestävyyden mallintamis- ja arviointiprosessi elinkaarikarttaa tai METAtaulukointia käyttäen (ks. kuva 3). Tuotteen elinkaaren voi mallintaa ja havainnollistaa elinkaaren konkreettisella visualisoinnilla elinkaarikartaksi. Elinkaarikarttaan piirretään ja sanallistetaan kaikki elinkaaren vaiheisiin liittyvät ajatukset ja pohdinnat (kuva 4), jotka liittyvät tuotteen ekologisuuteen, eettisyyteen ja esteettisyyteen, unohtamatta kulttuurisuutta ja taloudellisuutta. Värejä kannattaa käyttää kuvaamaan tuotteen elinkaaren eri tasoja ja rakennetta. Elinkaarikartan visuaalinen toteuttaminen tuo esille ympäristövaikutusten pääkohtia. Mitä tarkemmin elinkaarikartan piirtää ja mitä enemmän sitä pohtii, sitä enemmän on tuotteen elinkaaresta sisäistänyt.

META-taulukointimenetelmässä (ks. kuva 3), elinkaariprosessia seuraavassa rakenteessa ja ympäristövaikutusten päätekijöihin (M = materiaali, E = energia, T = päästöt ja jätteet, A = sosiaalisuus, eettisyys, muotoilunäkökulmat; esteettisyys, kulttuurisuus) jakautuvassa pohdinnassa on etuna, että sen avulla muotoilija voi pohtia tuotteen koko prosessin ympäristövaikutuksia ja samanaikaisesti peilata niitä tuotteisiin liittyviin sosiaalisiin, eettisiin, kulttuurisiin, taloudellisiin, muotoilullisiin ja esteettisiin näkökulmiin omassa sarakkeessa A. Taulukko tuo esille sekä muotoilijan ympäristö- ja tuoteajattelua että arvoja ja ymmärrystä tuotteen elinkaaresta ja muotoilutyöstä. Esimerkiksi jos muotoilija on käyttänyt tiettyä materiaalia tai tuotantomenetelmää muotoilutyössään ja päättää soveltaa tuotteisiinsa elinkaariajattelua META-taulukon avulla, voi arviointi osoittaa muotoilutyön linjan olevan tuotteen kestävyyden kannalta oikean tai väärän suuntainen.

Kuva 3. Kuvassa on META-taulukko. Brezetin ja van Hemelin esittämä (1997) MET-taulukko on laajennettu META-taulukoksi. Taulukkoon on lisätty sarake (A), joka on merkitty vihreällä värillä.
Kuva 3. Kuvassa on META-taulukko. Brezetin ja van Hemelin esittämä (1997) MET-taulukko on laajennettu META-taulukoksi. Taulukkoon on lisätty sarake (A), joka on merkitty vihreällä värillä.

Elinkaarikartta keraamisen studiotuotteen kestävyyden mallintamisessa

Elinkaarikarttaan mallinnetaan tuotteen elinkaareen liittyvät muotoiluvalinnat, valmistusprosessit, materiaalit, kulutetut energiat ja päästöt sekä jäte- ja kierrätysvaiheet. Kuvassa 4 on mallinnettuna studiotuotetun keraamisen käyttöesineen elinkaarikartta. Keramiikan kohdalla valmistusprosessin aikainen materiaalikäyttö, energian kulutus ja päästöt ovat tärkeitä tiedostaa jo suunnitteluvaiheessa, sillä keramiikkaa ei voi palauttaa alkuraaka-aineiksi polton jälkeen ja hylätyn tuotteen kierrättäminen materiaaliksi on haasteellista. Myös raaka-aineiden valinnat ja polttoprosessin energialähteen valinta vaikuttavat sekä ympäristövaikutuksiin että tuotteen esteettisyyteen. Esimerkiksi suomalaisen punasaven valinta tuotteiden esteettiseksi lähtökohdaksi vaikuttaa tuotteen laatuun, käyttöikään ja polton energiankulutukseen.

Elinkaarikartasta voi päätellä, että studiotuotetun keraamisen käyttöesineen päästöt sekä energian ja materiaalin kulutus tapahtuvat suurelta osin tuotteen valmistusprosessissa (punaiset soikiot elinkaarikartassa: muodonanto, jätevesi, polttoenergia, kuivaus). Toisena päätelmänä voi todeta, että elinkaaressa on kohtia, joissa ympäristö- vaikutuksia voidaan vähentää (ks. vihreät soikiot elinkaarikartassa). Esimerkiksi muotoilija voi käyttää omaa työvoimaansa tuotteen valmistamiseen ja jättää näin energiaa kuluttavan laitteen käytön vähemmälle. Näissä kohdissa tapahtuu muotoilijan toteuttamia positiivisia valintoja kestävyyden näkökulmasta katsottuna. Nämä valinnat voivat olla myös tuotteen muotoiluun vaikuttavia materiaali- ja muotoiluvalintoja. Keraamisen studiotuotteen elinkaaren ympäristövaikutuksiin vaikuttavat positiivisesti muotoilu, raaka-aineiden valinta, käsityömäinen valmistusmenetelmä, toiminnan paikallisuus sekä materiaalivalinnoissa että markkinoinnissa, paperiton markkinointi (esim. www-sivuilla), pakkaaminen kierrätysmateriaaleihin sekä tuotteen loppukierrä- tys tuotteena (hyvä ajaton muotoilu).

Kolmas elinkaarikartasta ilmenevä huomio on, että elinkaarikartan rakenteen ei tarvitse olla puumainen kuten usein on kirjallisuudessa esitetty (ks. Lewis & Gertsakis 2001, 46). Siitä voi rakentaa McDonoughin ja Braungartin (2002) kehdosta-kehtoon -ajatuksen mukaisesti elinkaarirenkaan, jossa poisheitettävän tuotteen materiaali kiertää uuteen tuotteeseen tai tuote kiertää uudelleen käyttöön. Tämä on kehdosta kehtoon -ajattelua, jonka tulisi syrjäyttää perinteinen kehdosta hautaan -ajattelu.

Kuva 4. Studiotuotetun keraamisen käyttöesineen elinkaariajattelu esitettynä elinkaarikartalla. Siniset soikiot kuvaavat tuotteen suunnittelu-, valmistus- ja käyttövaiheita (elinkaaren päävaiheita). Vihreät soikiot kuvaavat niitä vaiheita, joissa ympäristövaikutuksia voi vähentää ja punaisella värillä on merkitty ympäristövaikutuksia aiheuttavat ja lisäävät vaiheet.
Kuva 4. Studiotuotetun keraamisen käyttöesineen elinkaariajattelu esitettynä elinkaarikartalla. Siniset soikiot kuvaavat tuotteen suunnittelu-, valmistus- ja käyttövaiheita (elinkaaren päävaiheita). Vihreät soikiot kuvaavat niitä vaiheita, joissa ympäristövaikutuksia voi vähentää ja punaisella värillä on merkitty ympäristövaikutuksia aiheuttavat ja lisäävät vaiheet.

META-taulukko keraamisen studiotuotteen kestävyyden mallintamisessa

META-taulukoinnissa (ks. taulukko 1) arvioidaan tuotteen materiaalit, energian vaateet, päästöt ja jätteet sekä sosiaaliset, eettiset, kulttuuriset, taloudelliset, muotoilulliset ja esteettiset näkökulmat sen sarakkeiden mukaisesti. META-taulukkoon on syytä ottaa huomioon seuraavat näkökulmat: materiaalien puute ja uusiutuminen, maiseman huononeminen, materiaalien uudelleen käyttö, kierrätys tai kierrätysmateriaalien käyttö, tuotteen ja sen osien elinkaaren sekä materiaalien määrä tuotteessa. Energiakulutuksen arviointi tarkoittaa taulukoinnissa sekä tuotannossa kulutettua energiaa että käytössä kulutettua energiaa. Myös eri materiaalien sisältämät energiasisällöt kuuluvat tähän osaan. Päästöistä listataan sekä myrkylliset että haitalliset päästöt, jotka tapahtuvat elinkaaren aikana. Myös vedenkulutus tulee arvioida taulukkoon.

On huomattava, että keraamisen studiotuotteen elinkaaren alkuvaiheessa voi muotoilijan valitsema materiaali, väriaine tai valmistusprosessi heikentää huomattavasti esimerkiksi tuotteen elinikää. Oikeansuuntainen materiaali- tai valmistusprosessin valinta elinkaaren alkuvaiheessa voi siis vaikuttaa positiivisesti vähentäen ympäristövaikutuksia, kun taas ajattelematon materiaali- tai valmistusprosessin valinta voi aiheuttaa esimerkiksi tuotteen eliniän lyhenemisen.

Elinkaarikartan ja META-taulukon käyttäminen muotoiluprosessin ja tuotteen kestä- vyyden mallintamisessa vaatii sitoutumista asiaan. On tiedostettava, että edellä esitettyjen arviointimenetelmien käyttäminen mallinnuksessa on aikaa ja osaamista vaativaa toimintaa. Kestävyyden käsitteet, menetelmät ja tuotteen elinkaari sekä prosessi on ymmärrettävä, jotta tarkastelulla olisi riittävä perusta. Kestävän elinkaariajattelun käyttäminen vaati tietoa myös materiaalista, energian ja veden kulutuksesta, haitallisista ja myrkyllisistä aineista sekä perustelua muotoilutyön valinnoista ja ratkaisuista eettisestä ja esteettisestä näkökulmasta.

Taulukko 1. Studiotuotetun keraamisen käyttöesineen META-taulukointi. Punaisella värillä on merkitty ne kohdat, joissa tapahtuu negatiivisia ympäristövaikutuksia. Vihreällä ne kohdat, joissa muotoilija voi vaikuttaa prosessiin positiivisesti.
Taulukko 1. Studiotuotetun keraamisen käyttöesineen META-taulukointi. Punaisella värillä on merkitty ne kohdat, joissa tapahtuu negatiivisia ympäristövaikutuksia. Vihreällä ne kohdat, joissa muotoilija voi vaikuttaa prosessiin positiivisesti.


Mirja Niemelä, yliopettaja, mirja.niemela(a), Hämeen ammattikorkeakoulu

Brezet, Han & van Hemel, Caroline 1997. Ecodesign. A Promising Approach to Sustainable Production and Consumption. UNEP, United Nations Environment Programme Industry and Environment. United Nations Publications.

Fuad-Luke, Alastair 2004/2005. Slow. Slow Theory. A Paradigm for Living Sustainably. Saatavissa: Viitattu: 28.2.2008.

Heskett, John 1998. The Economic Role of Industrial Design. Teoksessa The Role of Product Design in Post-industrial Society, toim. Tevfik Balcioglu. METU Faculty of Architecture Press: Ankara and Kent Institute of Art and Design, Kent.

Heiskanen, Eva 2004. Elinkaariarvioinnit ja elinkaariajattelu. Teoksessa Ympäristö ja liiketoiminta, toim. Eva Heiskanen. Gaudeamus Kirja, Helsinki.

Hofstede, Geert 1991. Cultures and Organizations. Sortware of the Mind. Intercultural Cooperation and its Importance for Survival. HaperCollins Publishers, London.

Hofstede, Geert 1993. Kulttuurit ja organisaatiot. Mielen ohjelmointi. Suom. Ritva Liljamo. Profit, WSOY.

Julier, Guy 2000. The Culture of Design. SAGE Publications Ltd.

Leppänen, Helena 2006. Muotoilija ja toinen. Astiasuunnittelua vanhuuden kontekstissa. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 72. Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki. Väitöskirja.

Lewis, Helen & Gertsakis, John 2001. Design + Enviroment. A Global Guide to Designing Greener Goods. Greenleaf Publishing, UK.

Mager, Birgit 2008. Definition Service Design. What is Service Design. Saatavissa: Viitattu 1.10.2009.

Manzini, Ezio 1998. Products in a Period of Transition. Products, Services and Interactions for a Sustainable Society. Teoksessa The Role of Product Design in Postindustrial Society, toim. Tevfik Balcioglu. METU Faculty of Architecture Press, Ankara and Kent Institute of Art and Design, Kent.

Margolin, Victor 1998. Design and The World Situation. The Role of Product Design in Post-industrial Society, toim. Tevfik Balcioglu. METU Faculty of Architecture Press, Ankara and Kent Institute of Art and Design, Kent.

McDonough, William & Braungart, Michael 2002. Cradel to Cradel. Remaking the Way We Make Things. North Point Press, New York.

Miettinen, Satu 2008. Sosiaalinen muotoilu vähentää köyhyyttä. Muotoilua puskassa. Saatavissa: Tulostettu 28.5.2008.

Miettinen, Satu & Koivisto, Mikko 2009. Designing Services with Innovative Methods. University of Art and Design, B 93.

Muotoilu 2005! 2000. Valtioneuvoston periaatepäätös muotoilupolitiikasta 15.06.2000. Taiteen keskutoimikunta ja Opetusministeriö, toim. Heini Korpelainen.

Niemelä, Mirja 2009. Muotoilu- ja hyvinvointi -teemasta. Teoksessa Wellbeingtoimialan kapasiteetin kehittämishanke, Muotoilu- ja hyvinvointiala, toim. Mirja Niemelä, Pirjo Seddiki, Annikki Rosberg, Jari Vesterinen, Aija Lundahl, Lotta Poikolainen ja Tarja Saari. Hämeen ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma, Wetterhoff.

Niemelä, Mirja 2010. Kestävää muotoilua mallintamassa. Tulkitseva käsitetutkimus taideteollisen muotoilun näkökulmasta. Aalto yliopisto, Taideteollinen korkeakoulu julkaisusarja A 104. Väitöskirja.

Rams, Dieter 1998. The Responsibility of Design in the Future. The Role of product Design in Post-industrial Society, toim. Tevfik Balcioglu. METU Faculty of Architecture Press, Ankara and Kent Institute of Art and Design, Kent.

Suojanen, Ulla 2002. Ekokilpailukykyä PK-yritykseen. Kestävän kehityksen elinkaarija arvoketjumalli kasityövaltaisiin yrityksiin. Opetusministeriön EU-rakennerahastotjulkaisu 12/2002.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2006. Kohti kestäviä valintoja -kansallisesti ja globaalisti kestävä Suomi. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Tischner, Ursula 2000. Ecodesign in Practice. Teoksessa How to do Ecodesign, A Guide for Environmentally and Economically Sound Design, toim. The German Federal Enviroment Agency. Verlag from GmBH, Frankfurt am Main. 9–14.

Valtonen, Anna 2007. Redefining Industrial Design. Changes in the Design Practice in Finland. University of Art and Design Helsinki A 74. Väitöskirja.

Veräjänkorva, Tiina 2007. Diagnoosi taidekäsityöstä, Tarkastelussa taiteen, muotoilun ja käsityön rajapinta. Taiteen keskustoimikunta, Valtion muotoilutoimikunta.

Ympäristöministeriö 1998. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma. Suomen ympä- ristö 254. Oy Edita AB, Helsinki.

Ympäristöministeriö 2011. Kestävä kehitys. Mitä on kestävä kehitys? Saatavissa: Päivitetty 1.2.2011. Tulostettu 20.5.2011.

Ympäristösanasto 1998. Ympäristöalan keskeiset käsitteet ja termit. Tekniikan sanastokeskus. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Julkaisemattomat lähteet

Niemelä, Mirja 1999. Väriä keramiikkaan, Teollisen tuotannon jätteiden ja sivutuotteiden hyödyntäminen keramiikan väriaineina. Taideteollinen korkeakoulu, Keramiikkaja lasisuunnittelun osasto, Helsinki. Lisensiaatintyö.

Korkeakoulujen kansainvälistymisen kaksi dimensiota

Suomen korkeakoulujen haaste on niiden riittämätön kansainvälistyminen. Suomi on kyllä aktiivisesti mukana opiskelija- ja henkilökuntavaihdossa ja Suomessa tutkintoa suorittavien ulkomaisten opiskelijoiden määrä on kasvanut. Suomen korkeakouluissa on kuitenkin vähän ulkomaista henkilökuntaa. Tutkimuksen ja innovaatiopolitiikan alalla Suomen kansainväliset yhteydet voisivat olla monipuolisemmat ja laajemmat kuin ne nyt ovat.

Viidenkymmenen vuoden aikana Suomessa on tapahtunut nopea muutos, jossa kaksi viimeistä vuosikymmentä on ollut erityisen vaiherikkaita. Syrjäisestä kansakunnasta on nopeasti tullut aktiivinen toimija eurooppalaisessa yhteisössä ja myös globaalilla kentällä. Kun muutos on ollut nopea, niin odotettavissa on ollut vastareaktio: Käydyt eduskuntavaalit heijastivat suomalaisten tuntoja, jossa monet äänestäjät tuntuvat suhtautuvan epäillen kansainväliseen vuorovaikutukseen ja sen eri muotoihin.

Myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on erilaisia näkemyksiä kansainvälistymisen tavoitteista. Monet haluaisivat suunnata kansainväliset operaatiot odotettavissa olevan taloudellisen hyödyn suunnassa: meidän tulisi saada opiskelijoita elinkeinoelämän kannalta tärkeistä maista tai luoda tutkimusyhteyksiä vain parhaisiin kumppaneihin. Haasteena on se, että Suomi ei ole ylivertaisen kiinnostava sen enempää ulkomaisille opiskelijoille kuin tutkijoillekaan.

Toiseen dimensioon sijoittuu ajattelutapa, jossa kansainvälisyys nähdään keinona edistää maailmanlaajuista ymmärrystä, jossa tavoitteena on parantaa ihmisten elämisen laatua. Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee silloin olla avoimia vuorovaikutukseen globaalisti. Haasteena on kulttuurisen ymmärryksen lisääminen ja syventäminen sekä taloudellisten voimavarojen mitoittaminen järkevästi.

On selvää, että korkeakoulujen tulee olla suunnannäyttäjänä kansainvälisyyden edistämisessä. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että Suomen korkeakouluyhteisöjen sisällä tulisi käydä nykyistä laajempaa keskustelua kansainvälistymisen eri dimensioista ja että keskustelun tulisi kattaa korkeakouluyhteisön kaikki jäsenet. Keskustelun tulisi aidosti tavoittaa erilaiset moraaliset ja eettiset ulottuvuudet: on olemassa tilaus arvopohjaiselle debatille. Keskustelun avoimuus ja moniarvoisuus voisi olla esimerkki ja viesti myös kansalaisyhteiskunnalle. Muussa tapauksessa korkeakoulut ovat sivussa tai jäävät marginaaliin, kun puhutaan kansainvälistymisen eri puolista Suomessa tai Euroopassa.


There are two dimensions in Finland´s Higher Education institutions internationalization. In the other one economical values and profit are emphasized and in other dimension studies and activities from the cultural understanding point of view are important. The author describes that these two dimensions are also visible in Finnish political debate. Higher Education institutions have their role in both debates.


Tapio Varmola, rehtori, KT, dosentti, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Kansainvälisyys osana ammattikorkeakoulujen arkea

Korkeakoulut ovat aina olleet kansainvälisiä. Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat kuitenkin olleet suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymisen monipuolistumisen ja syventymisen aikaa. Ammattikorkeakoulujen kansainvälisen toiminnan kehittämisverkosto Pinnet on koonnut alan asiantuntijoita yhteistyöhön yli kymmenen vuoden ajan.

Verkosto sai rahoitusta opetusministeriöltä vuosina 2004 – 2009. Vuoden 2010 alusta lähtien verkosto on toiminut avoimena verkostona ja mukana ovat olleet kaikki ammattikorkeakoulut. Asiantuntijuutta jakamalla ja järkevällä työnjaolla kaikkien ammattikorkeakoulujen kansainväliset palvelut ovat vakiintuneet korkeatasoisiksi.

Pinnetin Turun ammattikorkeakoulun raporteissa julkaisemassa Kansainvälisyys osana ammattikorkeakoulujen arkea -teoksessa kuvataan ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisen nykytilaa eri puolilta Suomea kootuin esimerkein. Teokseen pyydettiin kirjoituksia eri ammattikorkeakouluista ja kansainvälistymisen eri muodoista. Monipuolisten artikkeleiden kokoaminen ammattikorkeakoulujen kansainvälisen työn asiantuntijoilta kuvastaa hyvin rikasta ja antoisaa ammattikorkeakoulujen yhteistyötä kansainvälisyyden parissa. Artikkelit kertovat monipuolisesta kehitystyöstä. Se, mikä oli uutta 1990-luvulla, on nyt arkipäivää useimmissa suomalaisissa ammattikorkeakouluissa.

Julkaisun verkkoversio on ladattavissa veloituksetta ja painetun ilmaiskappaleen voi tilata osoitteesta julkaisumyynti(a)


Hellevi Leppiaho, Annikki Pulkkinen, Marjo Pääskylä, Katri Salonen & Satu Virtanen (toim.)