Digital Solutions in Teacher Education enhance Wellbeing and Expertise

Authors: Essi Ryymin, Irma Kunnari and Alexandre Fonseca D’Andréa

Teacher education programme for Brazilian teachers

Häme University of Applied Sciences (HAMK) has coordinated The VET Teachers for the Future – Professional Development Programme for Brazilian teachers since 2014 together with its partner Tampere University of Applied Sciences (TAMK). The programme has been implemented altogether three times now. One training lasts about 7-9 months including study sections both in Finnish and in Brazilian learning environments. The programme scores 30 credits.

Altogether 106 teachers have graduated from the programme so far, and thousands of students and teacher colleagues have been contributed to regional development work in Brazil. The participants of the programme represent several disciplines and sciences, for example biotechnology, agricultural engineering, agronomy, computer science, chemistry, mathematics, linguistics, educational sciences and business administration. The teachers’ work in the Federal Institutes in Brazil, which are institutions for higher, basic and professional education specialized in offering vocational and technology education. The goal of the Federal Institutes is to answer to social and economic demands of the region by using applied research to boost innovations and the local development.

The goal in The VET Teachers for the Future programme is to encourage the participants to collaboratively rethink and design innovative education and learning environments to respond to their on-going regional and future challenges. The main contents of the program include competency-based education with 21st century skills and cooperation between universities and the world of work. The teacher students create and implement an individual or a shared development project during the training. The projects include a wide spectrum of inventions from the scientific research to high tech and social innovations, for example new digital applications and games for education, school management models, new pedagogical practices and training programmes as well as pedagogical models for preventing social exclusion.

Making professional development transparent by digital solutions

In the programme digital solutions were consciously utilized in order to make teachers’ professional development visible, especially issues related to relatedness, social connections and networked expertise. For example, teachers were encouraged to solve educational challenges together and share, and further develop, their thinking collaboratively and openly on different digital platforms. Hakkarainen and his team (2004) have developed a theoretical and methodological framework to examine networked expertise; higher-level competences that arise, in appropriate environments, from sustained collaborative efforts to solving problems and building knowledge together.

Many theorists have defined relatedness as a basic human need that is essential for wellbeing (Baumeister & Leary 1995; Deci Ryan 2012), and others have suggested that having stable, satisfying relationships is a general resilience factor across the lifespan (Mikulincer 1998). The role of positive emotions in the formation of social bonds (Baumeister & Leary 1995) and in the creation of important skills and resources (Fredrickson 2001; Sheldon King 2001) has been widely noticed.

Creating wellbeing for members of the community can be understood as a learning process that enhances relatedness, competence and autonomy (Ryan & Deci 2000; Sheldon & King 2001; Hakkarainen, Palonen, Paavola & Lehtinen 2004; Seligman & Csikszentmihalyi 2000). These basic psychological needs are determinative with regard to optimal experience and wellbeing in daily life, also in an educational environment. Creating wellbeing within a teacher education programme can be seen then as an active, collaborative and situated process in which the relationship between individuals and their environment is constantly constructed and modified (Soini, Pyhältö & Pietarinen 2010).

The first study results reveals creative use of digital solutions

There in an ongoing study in which Finnish and Brazilian programme partners try to capture optimal practices of teachers’ professional development, in terms of building relatedness, feeling of competence, autonomy and networked expertise. A key question is also how the digital solutions can be used in wellbeing and networked expertise building?

During the training programme the group of teacher students from Brazil were personally interviewed. Also the data from the use of different digital platform and database was gathered, e.g. from learning diaries (blogs), discussion forums and competence demonstrations from interactive applications. The transcripts and the digital data is qualitatively analyzed. The content analysis (Krippendorff 2004) aimed to define the teachers in professional development practices by using case analysis of each participant’s descriptions of key events promoting professional development during the education programme (Patton 1990, 376-377).

The first study results (Kunnari & Ryymin 2016; Ryymin, Kunnari, Joyce & Laurikainen 2016; Ryymin et al. 2015) reveal that practices such as building, caring and respecting connections, creating positive interpretations and affordances together, adopting practices according to the perceived needs of the teachers have an impact on relationships that fostered senses of relatedness, competence and autonomy of teacher students. These relationships appeared to play an important role in creating successful social conditions for learning, wellbeing and pedagogical change. This can be seen as an interpersonal flourishing, which is a core feature of quality living across cultures.

The preliminary findings suggest also that the teachers consciously constructed networked expertise and socio-psychological wellbeing by applying digital solutions creatively, and this had a positive impact on their pedagogical practices. Creative, flexible and open use of digital solutions enhanced wellbeing for example by multiplying emotional, societal and cognitive support and by making peer support, positive feedback, reciprocal respect as well as cultural knowhow, knowledge, sensitivity and understanding transparent and accessible. The networked expertise was evolved, e.g. by sharing connections and resources, consulting colleagues and linking people and by solving relevant regional challenges together. The digital solutions seemed to facilitate the process effectively. The programme, as well as the applied research process, is ongoing, iterative and dynamic by its nature, and more detailed findings and conclusions will be reflected and dialogued later in the process. It is also very important to analyze what the challenges and obstacles in teachers’ professional development and pedagogical change are, as well as what are the qualities for successful international teacher education in the future.

Picture 1. The Graduation Seminar of the third The VET Teachers for the Future – Programme on 9th of December 2016 in Maceió, Brazil. HAMK Study Group together with their Tutor Teachers.


Essi Ryymin, Ph.D., Research and Development Manager, Principal Lecturer, Häme University of Applied Sciences, essi.ryymin(at)
Irma Kunnari, M.Ed., Principal Lecturer, Ph.D. Student, Häme University of Applied Sciences, irma.kunnari(at)
Alexandre Fonseca D’Andréa, Ph.D., Teacher of Basic, Technical and Technological Education, Federal Institute of Education, Science and Technology of Paraíba,

Baumeister, R. F., & Leary, M. R. 1995. The Need to Belong: Desire for Interpersonal Attachments as a Fundamental Human Motivation. Psychological Bulletin, 117(3), 497-529.

Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2012. Motivation, personality, and development within embedded social contexts: An overview of self-determination theory. In R. M. Ryan (Ed.), Oxford handbook of human motivation (pp. 85-107). Oxford, UK: Oxford University Press.

Fredrickson, BL. 2001. The Role of Positive Emotions in Positive Psychology: The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions. The American psychologist. 2001;56(3): 218-226.

Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S. & Lehtinen, E. 2004. Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Advances in Learning and Instruction Series. Amsterdam: Elsevier.

Krippendorff, K. 2004. Content Analysis: An Introduction to Its Methodology (2nd ed.). Thousand Oaks, CA: Sage

Kunnari, I. & Ryymin, E. 2016. Successful Teacher Development in the Digital Era – The Role of Wellbeing and Networked Expertise. Paper presented in EAPRIL (The European Association for Practitioner Research on Improving Learning) Conference, 3.-25.11.2016, Porto.

Mikulincer, M. 1998. Attachment working models and the sense of trust: An exploration of interaction goals and affect regulation. Journal of Personality and Social Psychology, 74, 1209-1224.

Patton, M.Q. 1990. Qualitative evaluation and research methods (2nd ed.). Newbury Park, CA.

Ryan, R.M. & Deci, E.L. 2001. On Happiness and Human Potential: A Review of Research on Hedonic and Eudaimonic Well-Being. Annual Review of Psychology, 52, 141-166.

Ryymin, E., Kunnari, I., Joyce, B. & Laurikainen, M. 2016. Networked Expertise Empowering Brazilian Teachers’ Professional Development and Pedagogical Change. International Journal for Cross-Diciplinary subjects in Education, 7(2), 2755-2760. DOI: 10.20533/ijcdse.2042.6364.2016.0375

Ryymin, E., Corado, C., Joyce, B., Kokkomäki, J., Kunnari, I., Laurikainen, M., Lianda, R & Viskari, M. 2015. Finnish-Brazilian Learning Process as an Experimental Path towards Pedagogical Change. Paper presented in NOLAN, The 8th Nordic Latin American Research Network Conference, 11.-13.6.2015, Helsinki.

Seligman, M.E.P., & Csikszentmihalyi M. 2000. Positive Psychology. An Introduction. American Psychologist, 55 (1), 5-14.

Sheldon, K.M., & King, L.A. 2001. Why positive psychology is necessary. American Psychologist, 56, 216-217.

Soini, T., Pyhältö, K. & Pietarinen, J. 2010. Pedagogical well-being: Reflecting learning and well-being in teachers’ work. Teaching and teachers: theory and practice, 16, 735–751.

eTourismCurriculum Finland: digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetusverkosto

Kirjoittajat: Juho Pesonen, Outi Kähkönen, Päivi Hanni-Vaara


Matkailu on Suomessa kasvava vientiala, joka työllisti 140 000 työntekijää vuonna 2014 ja tuotti vientiin rinnastettavaa matkailutuloa yli neljä miljardia euroa (TEM 2016). Digitaalisuus sekä tieto- ja viestintäteknologiat ovat muuttaneet matkailualaa vallankumouksellisesti. Tiedon etsiminen, matkan ostaminen ja elämysten jakaminen on siirtynyt mitä suuremmissa määrin verkkoon. Matkatoimistot ja matkanjärjestäjät tarjoavat palveluitaan pääasiassa sähköisiä kanavia pitkin, ja perinteiset kivijalkatoimistot ovat lähestulkoon kadonneet katukuvasta. Automatisointi ja teknologian mahdollistamat itsevarausjärjestelmät ovat monin tavoin muuttaneet matkustuskokemustamme. Matkakohteiden ja yritysten kilpailukyvyn voidaan osittain katsoa määräytyvän sen perusteella, miten ne pystyvät tuomaan itsensä esille ja miten ne kykenevät viestimään vuorovaikutteisesti sähköisissä kanavissa. Digitaalisessa matkailuliiketoiminnassa on kuitenkin Suomessakin paljon kehityskohteita (TEM 2015).

Digitaalisen matkailuliiketoiminnan osaamista ei suomalaisissa korkeakouluissa ole tietääksemme ollut tähän asti juurikaan saatavilla, vaikka sen merkitys matkailualan kehittämiselle on elintärkeää. Tätä varten suomalaisissa ammattikorkeakouluissa on Itä-Suomen yliopiston matkailualan opetus- ja tutkimuskeskuksen (MOT) koordinaatiolla luotu uudenlainen verkostomallinen virtuaalinen opetuskokonaisuus eTourismCurriculum Finland. Tässä artikkelissa esitellään eTourismCurriculum Finlandin toiminta digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetusverkostona. Kyseinen opetuskokonaisuus on jopa kansainvälisellä tasolla harvinainen tapa toteuttaa korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Verkoston luomisessa kertyneet kokemukset ovat hyödyllisiä uusien korkeakouluverkostojen rakentamisessa.

Verkoston rakentaminen ja toiminnan aloittaminen

Matkailualan opetus- ja tutkimuskeskuksella oli vuosina 2011–2014 Etelä-Savon maakuntaliiton Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama eMatkailu-hanke, jonka päämääränä oli parantaa matkailun sähköisen liiketoimintaosaamisen tutkimusedellytyksiä (EURA). Hankkeessa selvitettiin sähköisen matkailuliiketoiminnan koulutuksen tasoa ja kerättiin myös yhteystietoja sähköisen matkailuliiketoiminnan kurssien vastuuopettajista eri oppilaitoksissa. Tarkoituksena oli muodostaa lista niistä henkilöistä, joilla olisi tarjota osaamista aihepiirin opetuksen kehittämiseksi. Vuoden 2012 lopussa tiedusteltiin kaikilta näiltä opettajilta mielenkiintoa lähteä mukaan kansallisesti kehittämään matkailun verkkoliiketoiminnan opetusta suomalaisissa korkeakouluissa. Kiinnostus aihepiiriin oli alusta lähtien erittäin suurta. Verkkoliiketoiminnan merkitys ja etenkin sen osaamisen kehittäminen olivat monessa oppilaitoksessa tunnistettuja aihealueita. Ensimmäisessä tapaamisessa paikalla oli yhdeksän henkilöä, jotka edustivat Haaga-Helia AMK:ta, Rovaniemen AMK:ta, Jyväskylän AMK:ta, Satakunnan AMK:ta, MOT:a ja Savonlinnan seudun osaamiskeskusta. Kaikki toimijat osallistuivat alusta lähtien toimintaan omilla resursseillaan, eikä yhteistyötä ole rahoitettu millään tavalla muuten kuin koordinointina eMatkailu-hankkeesta vuosina 2013 ja 2014.

Verkostomallinen toiminta eTourismCurriculumissa

eTourismCurriculum-verkoston toiminta on alusta lähtien ollut kansallista. Mukana on ollut toimijoita ympäri Suomea eri oppilaitoksista, niin opintopäälliköitä kuin sähköisen matkailuliiketoiminnan opettajia. Tätä varten verkoston toiminnassa on hyödynnetty virtuaalisia työkaluja kuten Dropboxia, Basecampia ja Skypeä. Vuosina 2013–2015 työryhmä tapasi virtuaalisesti yhdeksän kertaa. Verkoston vakiinnuttua kuukausittaiset tapaamiset on järjestetty ainoastaan virtuaalisesti.

Verkostomallisen, kansallisen toiminnan rakentaminen on ollut haastavaa. Verkoston toiminnan muotoutuessa on haettu ja selvitetty ulkopuolisen rahoituksen mahdollisuuksia, mutta sopivaa rahoitusinstrumenttia ei ole löytynyt. eTourismCurriculumissa tarkoitus on ollut kehittää malli, joka toimisi ilman, että mukana olevien oppilaitoksien välillä pitäisi siirtyä rahaa. Tällöin olisi mahdollista pitää hallintokulut mahdollisimman pieninä ja tuottaa opintopisteitä kustannustehokkaasti.

Kahden ensimmäisen vuoden aikana tapaamisissa suunniteltiin sekä kurssien sisältöjä että toimintamalleja. Keväällä 2015 kehiteltiin toimintamalli, joka on nyt verkoston käytössä. Tässä mallissa jokainen verkoston oppilaitos sitoutuu järjestämään yhden, omaa erikoisosaamistaan vastaavan viiden opintopisteen kurssin sekä oman että verkoston muiden oppilaitosten opiskelijoiden käyttöön. Tällä tavalla pystytään seitsemän oppilaitoksen voimalla muodostamaan 35 opintopisteen opintokokonaisuus kaikkien kursseja järjestävien oppilaitosten saataville.

Kurssit päätettiin järjestää Open Moodle -järjestelmässä, sillä Moodle oli alustana tuttu monelle vastuuopettajalle. Siellä oli mahdollista luoda käyttäjätunnukset sekä ulkopuolisille opettajille että opiskelijoille. Oppilaitokset sidottiin toimintaan kaksivuotisella sopimuksella, jossa he sitoutuivat tarjoamaan verkoston käyttöön viiden opintopisteen vuosittaisen opettajaresurssin, resursseja kurssien kokonaiskehittämiseen oppilaitoksen omien käytänteiden mukaan, opiskelijoiden ilmoittautumisen kursseille ja arvosanojen rekisteröimisen omiin järjestelmiin sekä OpenMoodle-järjestelmän maksut.

Kaikki kurssit päätettiin järjestää englanniksi. Myös aihepiirin materiaalista suurin osa on englanniksi. Tällöin kurssit on mahdollista järjestää myös kansainvälisille opiskelijoille. Digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetus verkostossa alkoi kesällä 2016. Kursseille voivat osallistua verkoston oppilaitosten opiskelijat sekä opiskelijat avoimen AMK:n kautta. Verkostoa koordinoi Itä-Suomen yliopisto, ja siinä ovat mukana Laurean ja Haaga-Helian lisäksi Karelian, Lapin, Jyväskylän ja Satakunnan ammattikorkeakoulut. Käytännössä oppilaitosten vastuuopettajat hoitavat opintojen markkinoinnin ja toimivat myös oppilaitosten yhteyshenkilöinä.


Opetuksesta on tulossa jatkuvasti vähemmän ja vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua. Virtuaaliset työkalut mahdollistavat monipuoliset opetusmenetelmät sekä tehokkaan yhteistyön. Jopa tämän verkoston luomisen aikana sähköiset työkalut ovat kehittyneet uudelle tasolle ja virtuaalitapaamiset onnistuvat tänä päivänä jo loistavasti.

eTourismCurriculumilla on paljon annettavaa suomalaiselle korkeakoulutukselle. Tämän verkostomallin avulla mukana olevat oppilaitokset saavat kukin 35 opintopistettä opintoja opiskelijoilleen viiden opintopisteen opetusresurssilla. eTourismCurriculumissa ei ole verkostomaksua, vaan ainoastaan alustan ylläpitomaksut, jotka riippuvat opiskelijamääristä. Kurssit soveltuvat lisäksi erinomaisesti kansainvälisille opiskelijoille, kesäopintoihin ja avoimen ammattikorkeakoulun opintoihin. Lisäksi kursseja on yleensä mahdollista skaalata ylöspäin, eli virtuaalikursseille on mahdollista ottaa suuri määrä opiskelijoita ympäri Suomea. Tällä hetkellä tavoitteena onkin avata kaikki kurssit Avoimen ammattikorkeakoulun puolelle mahdollisimman nopeasti.

Virtuaaliopintojakson kehittäminen on innostanut opettajia hyödyntämään virtuaalisia työkaluja aiempaa monipuolisemmin ja jakamaan kokemuksia näistä kokeiluista myös opettajakollegoille omassa korkeakoulussa ja eTourismCurriculum-verkostossa. Asiantuntijoiden kokoaminen yhteen sekä avoin tietojen ja taitojen vaihto on lisännyt osaamista koko verkostossa ja kehittänyt tällä tavalla eTourismCurriculumin sisältöjen lisäksi myös muiden kurssien pedagogiikkaa ympäri Suomen mukana olevissa oppilaitoksissa.

Matkailun digitaalinen liiketoiminta kehittyy ja muuttuu huimaa vauhtia, minkä vuoksi haasteena on tarjota ajantasaisia ja ennakoiviakin opintoja. Haasteena tällaisessa verkostossa on myös jäsenten sitoutuminen. Oppilaitokset sidotaan tuottamaan oma kurssinsa kahden vuoden sopimuksilla kerrallaan. Toisaalta yksittäisen toimijan poisjääminen tai vaihtuminen ei opintokokonaisuutta romuta. Kurssit on alusta lähtien suunniteltu siten, että opiskelijoiden ei tarvitse käydä niitä tietyssä järjestyksessä. Opiskelijoiden ei myöskään tarvitse opiskella kaikkia kursseja, vaan he voivat omien mielenkiinnon kohteiden mukaan valita omaa osaamista parhaiten täydentävät eTourismCurriculum-kurssit.


Juho Pesonen, tutkimuspäällikkö, Itä-Suomen yliopisto, juho.pesonen(at)
Outi Kähkönen, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, outi.kahkonen(at)
Päivi Hanni-Vaara, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, paivi.hanni-vaara(at)

EURA. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittaman projektin kuvaus. Haettu 22.3.2017 osoitteesta

TEM (2015). Digitaalisen matkailumarkkinoinnin ja myynnin haasteet ja ratkaisuehdotukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. 69/2015.

TEM (2016). Matkailu on Suomessa kasvava vientiala ja merkittävä työllistäjä.

Kestävä kaupunkikehitys avainasemassa kehittyvillä markkinoilla

Kaupungistuminen kehittyvissä maissa

Urbanisoitumis- eli kaupungistumisprosessi on viime vuosikymmenten aikana keskittynyt yhä selvemmin kehittyviin maihin. Ominaista kehitykselle on se, että urbanisaatio tapahtuu alueilla, jotka eivät ole sosio-ekonomisesti kehittyneitä ja joissa teollinen tuotanto on vähäistä. Lisäksi rajalliset resurssit vaikuttavat alueilla asuviin ihmisiin ja luovat uusia haasteita paikallisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden suunnittelutyöhön. (Potter 2008.) Näitä ovat muun muassa riittämätön infrastruktuuri ja resurssien, kuten veden ja sähkön vaikea saatavuus, slummiutuminen ja siitä koituvat turvallisuus- ja terveysriskit sekä kasvava rikollisuus ja korruptio. Asioita, jotka voivat pahimmillaan vaikuttaa merkittävästi maan taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen. Ongelmien voidaan odottaa radikalisoituvan monessa maassa ilmastonmuutoksen myötä. (Frost ja Sullivan 2014.)

Namibian haasteet rakentamisessa, vedessä ja energiassa

Namibia on Lounais-Afrikassa Atlantin rannikolla sijaitseva 2,3 miljoonan asukkaan valtio, joka itsenäistyi vuonna 1990 Etelä-Afrikasta. Etelä-Afrikan vallan ja apartheidin aikaisten vapaata liikkuvuutta ja asumista rajoittavien säädösten poistuessa väestön muutto etenkin maaseudulta kaupunkiin voimistui merkittävästi (Indongo ym. 2013). Edelleen hallituksella on vaikeuksia riittämättömän maan sekä taloudellisten resurssien puutteen vuoksi tarjota laadukasta ja energiatehokasta asumista väestölle. Lisäksi Namibiassa on havaittavissa maailman suurimmat tuloerot gini-kertoimella mitattuna (Worldbank 2016), mikä luo erityistä painetta väestön muuttoon kaupunkeihin parempien palveluiden, työllisyysmahdollisuuksien ja koulutuksen toivossa.

Namibian valtio kamppailee yhä pahenevan vesikriisin ja kasvavien energiavaatimusten keskellä, jotka rasittavat kaupunkien toimintakykyä. Namibian maaperä on yksi Afrikan hedelmättömimmistä. On arvioitu, että 97 prosenttia vedestä menetetään kokonaishaihtumisen seurauksena. Namibiassa joudutaankin tukeutumaan suurilta osin pohjavesivarantoihin, jotka täyttyvät hitaasti vaihtelevien vesisateiden ja lyhytaikaisten virtausten vuoksi. Nykyinen kaupunkikehitys kuluttaa toiseksi eniten vettä maataloussektorin jälkeen ja on arvioitu, että Namibia tulee kärsimään absoluuttisesta vesipulasta vuoteen 2020 mennessä. (Khabi ja Mashauri 2014.) Namibiassa on hallinnon osalta reagoitu vallitsevaan tilanteeseen hitaasti. Maassa muun muassa noudatetaan edelleen vesilainsäädäntöä vuodelta 1956.

Namibia pyrkii energiaomavaraisuuteen ja luottaa sähkön tuotannossa lähinnä kaasuun ja dieselpolttoaineeseen. Kasvavat sähkön ja energian hinnat, riittämättömät energiavarannot ja riippuvuus maan ulkopuolisista energialähteistä aiheuttavat uhkaa maan tulevaisuuden kehitykselle. Namibialla on suunnitelmissa perustaa uusi Kudun kaasukenttää hyödyntävä voimala, jonka on määrä valmistua vuoteen 2020 mennessä. Namibiassa suhtaudutaan vaihtelevasti uusiutuvaa energiaa hyödyntäviin teknologioihin. Maassa on vasta hiljattain alettu heräämään uusiutuvan energian mahdollisuuksiin energiaomavaraisuuden saavuttamisessa (kuva 1).

SAMK tutustumassa Innosun-yrityksen 5 MW aurinkovoimaan (kuvaaja Minna Keinänen-Toivola)
Kuva 1. SAMK tutustumassa Innosun-yrityksen 5 MW aurinkovoimaan. Kuva: Minna Keinänen-Toivola

Moni valtion omistama yhtiö toimii maassa tehottomasti, mikä herättää epäilyksen siitä, kuinka Namibia kykenee vastaamaan tehokkaasti lisääntyvään veden ja energian kysyntään kasvavissa kaupungeissa. Vesi- ja energiasektoreilla keskeisiä palveluiden tarjoajia ovat valtion omistamat yritykset NamPower ja NamWater, jotka myös vaikuttavat siihen, keillä on oikeus käyttää palveluita ja millä hinnoin. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan perustuvia energiaratkaisuja tarjoavien itsenäisten energiatuottajien on toistaiseksi ollut hankala päästä markkinoille olemattoman kilpailun vuoksi.

Kohti kestävää kaupunkikehitystä yhteiskunnan ymmärtämisellä

Namibian valtio julkisti keväällä 2016 maan kehittämissuunnitelman (Harambee Prosperity Plan vuosille 2016/2017–2019/2020). Harambeen suunnitelmassa tavoitteina ovat tehokas hallinto, taloudellinen edistys, sosiaalinen eteneminen, infrastruktuurin kehitys, kansainväliset suhteet ja yhteistyö. Infrastruktuurin kehityksessä pääteemat ovat energia, vesi, liikenne ja ICT.

Lokakuussa 2015 alkanut Satakunnan ammattikorkeakoulun ja paikallisen yliopiston Namibia University of Science and Technology:n NAMURBAN -tutkimusprojekti kohtaa Namibian kansalliset suunnitelmat. Hankkeen päätavoitteena on kehittää tutkimukseen pohjautuva Namibian kaupunkiolosuhteisiin resurssitehokas konsepti, joka tuottaa veteen, uusiutuvaan energiaan, asumiseen, kierrätykseen ja ICT:hen liittyviä kokonaisratkaisuja. Mukana on lukuisia suomalaisia yrityksiä, kuten Fimuskraft Oy, GA90 Recycling Oy, Naps Solar Systems Inc., Rannan Teollisuuskone Oy, Riffid Oy, Sansox Oy, ja SWOcean Oy (kuva 2).

Heikki Koivisto/SAMK ja Fimuskraft Oy:n Ahti Koivunen tutustumassa Merlus Food Processor:n kalojen jalostusprosessiin. Kuva: Minna Keinänen-Toivola
Kuva 2. Heikki Koivisto/SAMK ja Fimuskraft Oy:n Ahti Koivunen tutustumassa Merlus Food Processor:n kalojen jalostusprosessiin. Kuva: Minna Keinänen-Toivola

Kokonaisratkaisujen luonnissa keskeistä on paikallistason toimijoiden, kuten kaupunkien johdon kuunteleminen (kuva 3) sekä yhteiskunnan kokonaisvaltaisempi ymmärtäminen. Teknologian lisäksi projektissa tutkitaan kestävien kaupunkijärjestelmien saavuttamiseen liittyvien eri toimijoiden (esim. yksityinen ja julkinen sektori) välisiä vuorovaikutussuhteita, toimintaa ohjaajia lakeja ja säädöksiä sekä teknisten infrastruktuurien omistussuhteita. Yhdessä nämä tekijät toimijoiden erilaisten tulevaisuuden odotusten kanssa määrittelevät urbaanien infrastruktuurien hallinnan tilaa vesi- ja energiasektoreilla Namibiassa.

Tutkimuksessa keskeisenä tavoitteena on luoda skenaarioita eli arvioita tulevaisuuden vesi- ja energiasektorien kehityksestä ja siitä, kuinka näiden sektoreiden osalta vallitsevat hallintojärjestelmät mahdollisesti mukautuvat tulevaisuuden vaatimuksiin ja muuttuviin olosuhteisiin. Tavoitteeseen sitoutuu ajatus yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä, jotta saavutetaan kestävät kaupunkijärjestelmät tulevaisuudessa.

Kuva 3. NAMURBAN projektin vetäjä Minna Keinänen-Toivola keskustelemassa kaupunkikehityksestä Walvis Bayn pormestarin kanssa. Kuva: Meri Olenius


Minna Keinänen-Toivola, FT, tutkimuspäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Teknologia-osaamisalue, minna.keinanen-toivola(at)
Nina Savela, valtiotieteiden kandidaatti, pro gradu-työntekijä, Turun yliopisto, nina.savela(at)

Frost and Sullivan Africa 2014. Presentation “Business Impact in Africa, Mega Trends driving mega opportunities in Sub Saharan Africa”

Indongo N., Angombe S. ja Nickanor N. 2013. Urbanisation in Namibia, Views from semi-formal and informal settlements. University of Namibia. Windhoek. Haettu 19.11.2016 osoitteesta

Khabi N., Mashauri, D. 2014. Sustainable Domestic and Industrial Water Utilisation in Namibia. European Journal of Scientific Research Vol. 127 (1): 46-57.

Potter, R. B. 2008. Geographies of Development: An introduction to Development Studies. Routledge Ltd.

Worldbank 2016. Haettu 19.11.2016 osoitteesta

Vastuullinen hankinta ilmailualalla


Tämä artikkeli perustuu Lahden ammattikorkeakoulussa tehtyyn opinnäytetyöhön Corporate responsibility in airline industry procurement – case Finnair oyj. Siinä tutkittiin, kuinka tulevaisuuden haasteisiin voitaisiin vastata integroimalla yritysvastuu yrityksen hankintaketjuun. Työn tavoitteena oli myös tarkastella hankinnan ja toimittajasuhteiden roolia yritysvastuussa sekä tarjota käytännönläheisiä työkaluja implementointiin, joka kattaa hankintatoimen prosessit ja toimintatavat. Case-tutkimusta varten haastateltiin neljää aiheen kannalta keskeistä yrityksen työntekijää: Chief Executive Officer (CEO), Vice President of Procurement, Director of Sustainable Development sekä Brand Manager. Seuraavissa kappaleissa määritellään tutkimuksen liittyvät keskeiset termit, esitellään tutkimuksen case-yritys sekä kerrotaan lyhyesti tutkimustuloksista ja johtopäätöksistä.

Yritysvastuu ja vastuullinen hankinta

Yritysvastuulla (engl. corporate responsibility) tarkoitetaan yleisesti velvoitetta, joka ulottuu lainsäädännön ja talouden vaatimusten ulkopuolelle, ottaa huomioon sidosryhmien tarpeet ja odotukset siitä, mikä on hyväksyttävää ja oikeudenmukaista, ja pyrkii tavoittelemaan pitkän aikavälin hyötyjä yhteiskunnalle (Robbins & Decenzo 2001, Idowu & Louche 2011, 56 mukaan). Yritysvastuu jaetaan tyypillisesti kolmeen osa-alueeseen: ympäristövastuuseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen vastuuseen. Toimitusketjun hallinta voidaan määritellä lähestymistavaksi, jossa koko verkosto toimittajista loppuasiakkaaseen on hallittu niin, että saavutetaan paras lopputulos koko verkoston kannalta (Cooper & Ellram 1993, 1). Hankinta puolestaan tarkoittaa liiketoiminnan johtamisen toimintoa, joka takaa organisaation tarvitsemien ulkoisten resurssien tunnistamisen, itse hankinnan, saatavuuden takaamisen ja johtamisen niin, että liiketoiminnan strategiset tavoitteet saavutetaan (CIPS 2013, 6).

Globaalissa taloudessa yritysten toimintaan vaikuttavat myös erilaiset kansainväliset megatrendit. Ernst & Young (2015) sekä KPMG (2014) mukaan esimerkiksi teknologinen kehitys, ilmastonmuutos, Aasian voimistuminen sekä resurssipula ovat voimistuvia trendejä, jotka yritysten tulisi ottaa huomioon säilyttääkseen asemansa ja markkinaosuutensa sekä menestyäkseen pitkällä tähtäimellä. Lisäksi sidosryhmien kasvava yhteiskunnallis-taloudellinen tietoisuus lisää painetta yrityksille toimia eettisesti ja huomioida oman hankintaketjunsa ympäristölliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset (Tang & Zhou 2012, 485).

Yritykset nähdäänkin globaaleina maailmankansalaisina, joilta vaaditaan korkeampaa moraalia päätöksenteossa kuin yksityisiltä ihmisiltä. Vaatimukset näkyvät esimerkiksi yrityksille kohdistetussa lainsäädännössä ja sääntelyssä. On osoitettu, että yritykset, jotka ottavat huomioon sidosryhmiensä tarpeet ja odotukset sekä toimivat vastuullisesti, päihittävät kilpailijansa pitkällä aikavälillä (Eccles ym. 2011, Confino 2014). Jotta yritysvastuu olisi tehokasta ja muutoksia saataisiin aikaan, ja toisaalta voidaan hyödyntää sen tarjoamat mahdollisuudet liiketoiminnalle, sen on oltava integroitu prosesseihin ja toimintatapoihin (Juutinen 2016, 58).

Hankintojen osuus yrityksen liikevaihdosta voi olla jopa yli 50%, mikä tarkoittaa, että kumppanit edustavat ostajayritystä ja vastaavat omalta osaltaan ostavan organisaation menestyksestä. Riippuvuus parhaista toimittajista, jotka tukevat yritystä sen strategisissa tavoitteissa ja sitoutuvat yhteistyöhön, kasvaa. Tästä johtuen myös hankintaketjun johtamisen ja riskienhallinnan merkitys korostuvat. Kun puhutaan yritysvastuusta hankinnoissa, vastuu kattaa koko ketjun, ja ostava organisaatio on vastuussa myös kumppaneidensa toimintatavoista. (Nieminen 2016, 12-13; Hallikas ym. 2011.) Tämän vuoksi toimittajien valinnassa yritysvastuun tulee olla yksi valintaperuste, ja kilpailutuksen tulee olla avointa. Yritysvastuun jalkauttamista hankintaketjun sisällä edesauttaa myös selkeiden yritysvastuuta koskevien vaatimusten asettaminen, yritysten vastuullisuuden tavoitteellisuus ja mittaaminen, hankintaketjun sisäinen viestintä ja toiminnan läpinäkyvyys sekä toiminnan jatkuva kehittäminen. (Flanagan 2016a, Juutinen 2016, 193-194 mukaan).

Case: Finnair Oyj

Ilmailuala on haastava toimintaympäristö, joka on altis ulkoisille tekijöille, muutoksille ja megatrendeille. Lentoyhtiöt operoivat kapeilla voitoilla, ja kohtaavat jatkuvia paineita alentaa kustannuksiaan ja parantaa mm. polttoainetehokkuuttaan. Kilpailu alalla on kovaa, ja tästä syystä lentoyhtiön on huomioitava toimintaympäristönsä ylläpitääkseen markkinaosuutensa. (Clayton & Hilz 2015, IATA 2015.)

Tutkimuksen case-yritys Finnair Oyj on kotimainen lentoyhtiö, joka tarjoaa yhteydet yli sataan kohteeseen. Finnairin liikevaihto oli vuonna 2015 2.3 miljardia, josta operatiivinen liiketulos oli 23.7 miljoonaa. Yhtiön palveluksessa on noin 4800 työntekijää. Omalla toimialallaan Finnair on ollut edistyksellinen yritysvastuuasioissa ja saanut sen vuoksi myös tunnustusta. Finnair on raportoinut julkisesti ympäristövaikutuksistaan vuodesta 1997, ja yritysvastuustaan laajemmin vuodesta 2008 hyödyntäen GRI-raportointimallia (Global Reporting Initiative). Vuonna 2015 Finnair nimitettiin yhdeksi Pohjoismaiden johtavista yrityksistä ilmastonmuutokseen liittyvän tiedon raportoinnissa. (Finnair 2016a, 2-3, 86; Finnair 2016b, 2-3, 9.)

Yritysvastuun merkitys ilmailualalla

Haastateltavien näkemyksen mukaan yritysvastuu nähdään Finnairilla välttämättömänä osana pohjoismaista tapaa toimia sekä perusedellytyksenä liiketoiminnalle, uusille kumppanuuksille ja kasvulle. Ilmailualalla on tähän asti keskitytty lähinnä ympäristövastuuseen, ja sosiaalinen vastuu on vielä uutta. Yritysvastuun merkitys ja aihepiirin laajuus kasvavat jatkuvasti eikä yhdelläkään yrityksellä ole varaa olla huomioimatta sitä strategiassaan, toimitusjohtaja toteaa. Haasteellisen ja muutosalttiin toimialan vuoksi kaikki mahdollisuudet on hyödynnettävä eikä kilpailusta voida jäädä jälkeen. Tästä syystä Finnairilla halutaan olla valmiita tulevaan säätelyyn ja olla muutoksen edellä.

Vastuullisen liiketoiminnan uskotaan vaikuttavan positiivisesti niin oman henkilöstön kuin kumppaneidenkin motivaatioon, sitoutumiseen ja tyytyväisyyteen, mikä puolestaan luo edellytykset onnistumiselle. Yritysvastuun avulla voidaan myös luoda yritykselle lisäarvoa, sillä sen katsottiin tukevan yrityksen muutosvalmiutta, parantavan operaatioiden turvallisuutta ja tehokkuutta sekä pienentävän liiketoiminta-, brändi- ja hankintariskejä. Tämä kaikki parantaa yrityksen mainetta ja sosiaalista hyväksyttävyyttä, mikä puolestaan vahvistaa henkilöstön ja yhteistyökumppaneiden sitoutumista.

Finnairin mukaan menestyvä palveluyritys kuuntelee sidosryhmiään ja markkinoita – asiakkailla ja järjestöillä on kuuluva ääni julkisessa keskustelussa. Ilmailualan asiakas ei vaadi vastuuta yhtä yksityiskohtaisesti kuin muilla toimialoilla. Yritysasiakkaiden vaatimukset ja lainsäädäntö sen sijaan tuovat paineita. Valtion omistajuussuhteen nähdään tuovan lisää julkista näkyvyyttä sekä odotuksia vastuullisuuteen liittyen.

Vastuullinen hankinta ja toimittajien rooli

Yritysvastuun, riskienhallinnan ja läpinäkyvyyden haasteina nähdään pitkät hankintaketjut, monopolitoimittajat ja agenttiverkostot. Lisähaastetta vastuulliselle liiketoiminnalle tuovat kehittyvien maiden paikallinen kulttuuri, lainsäädäntö ja toimintatavat, jotka voivat olla hyvin erilaiset kuin Suomessa. Hankintaketjun rooli nähdään merkittävänä Finnairin strategialle, sillä toimittajat ovat kansainvälisten operaatioiden ja kustannustehokkaan kasvun mahdollistajia.

Lisäksi on hyvä muistaa, että asiakkaan näkökulmasta lentoyhtiön yhteistyökumppanien palvelu nähdään osana yhtiön palvelua – toimittajat edustavat omalta osaltaan Finnairia. Tästä syystä on varmistettava, että toimittajat kunnioittavat samoja kansainvälisesti hyväksyttyjä periaatteita ja toimintatapoja kuin yhtiö itse. Yritysvastuun integroimisessa Finnair hyödyntää erilaisia metodeja kuten eettinen toimintaohje (CoC), kilpailutus-työkalu ja sopimusklausuulit kilpailutuksessa sekä SEDEX (Supplier Ethical Data Exchange), jonka sisältämiä työkaluja ovat mm. itsearvioinnit, riskiarvioinnit sekä auditoinnit.


Vaatimalla vastuullisuutta toimittajiltaan lentoyhtiöt voivat myötävaikuttaa positiivisesti yhteisöissä ja samanaikaisesti parantaa mahdollisuuksiaan vastata kansainvälisiin haasteisiin ja toimintaympäristönsä muutoksiin. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Finnairin yritysvastuustrategiaa tukevia tekijöitä ovat yrityksen visio ja kulttuuri, sitoutunut johto ja henkilöstö, kilpailu, lainsäädäntö ja säätely. Haasteina puolestaan ovat pitkät hankintaketjut, toimittajien monopolistinen neuvotteluasema ja se, ettei työntekijöillä ole riittävästi aikaa perehtyä yritysvastuuasioihin omassa työssään. Koska yritysvastuuasioissa vastuu kattaa koko ketjun, ostava organisaatio on vastuussa myös kumppaneidensa toimintatavoista.


Jasmiina Klemettinen, tradenomi, Lahden ammattikorkeakoulu, jasmiina.klemettinen(at)
Anna Pajari, FM, KTM, lehtori, Lahden ammattikorkeakoulu, anna.pajari(at)

CIPS. 2013. The Definitions of ‘procurement’ and ‘supply chain management’. Haettu 26.8.2016 osoitteesta

Clayton, E. & Hilz, A. 2015. Industry perspectives: 2015 Aviation trends. PwCs Strategy& Haettu 21.7.2016 osoitteesta

Confino, J. 2014. Sustainable corporations perform better financially; report finds. The Guardian. Haettu 20.4.2016 osoitteesta

Cooper, M. & Ellram, L. 1993. Characteristics of supply chain management and the implications for purchasing ans logistics strategy. International journal of logistics management, 4:2. 13-24.

Eccles, R., Ioannou, I. & Serafeim, G. 2011. The impact of Corporate Sustainability on Organizational Processes and Performance. Working paper number 12-035. Harward Business School. Haettu 3.8. 2016 osoitteesta

Ernst & Young. 2015. Megatrends 2015 – Making sense of a world in motion. Haettu 15.7.2016 osoitteesta$FILE/ey-megatrends-report-2015.pdf

Finnair. 2016a. Annual Report 2015. Finnair. Haettu 16.8.2016 osoitteesta

Finnair. 2016b. Financial statements 1JAN-31DEC 2015. Finnair. Haettu 16.8.2016 osoittesta

Hallikas, J., Koivisto-Pitkänen, M., Kulha, T., Lintukangas, K. & Puustinen, A. 2011. Supply management capability as a source of competitiveness in global value networks – Results of national survey. Technology Business Research Center. Research Reports 26. Lappeenranta University of Technology. Haettu 15.8.2016 osoitteesta

IATA (International Air Transport Association). 2015. Press Release No.: 58:Airlines Continue to Improve Profitability 5.1% Net Profit Margin for 2016. IATA. Haettu 22.7.2016 osoitteesta

Idowu, S., and Louche C. 2011. Theory & Practice of Corporate Social Responsibility, Chapter 4, Springer – Verlag, Berlin Heidelberg. 55 – 70. Haettu 8.7.2016 osoitteesta

Juutinen, S. 2016. Strategisen yritysvastuun käsikirja. 23-243. Helsinki: Talentum Pro.

Klemettinen, J. 2016. Corporate Responsibility in Airline Industry Procurement. Thesis. Lahti University of Applied Sciences Ltd, Degree Programme in International Trade.

KPMG. 2014, Future State 2030: The global megatrends shaping governments, publication number 130685. KPMG. Haettu 7.7.2016 osoitteesta

Nieminen, S. 2016. Hyvä hankinta, parempi bisnes. 10-151. Helsinki: Talentum Pro.

Tang, C. & Zhou, S. 2012. Research advances in environmentally and socially sustainable operations. European Journal of Operational Research Volume 223, Issue 3, 16 December 2012, 585–594.

Quality of life in a Kathmandu slum

Early in the morning in 9th of May 2012, people living in Thapathali slum community woke up, when bulldozers, protected by riot police forces, started the government program, “Bagmati River Basin Improvement Project”, by demolishing the large and most visible slum built on the river bank of Bagmati River. Few hours later the whole settlement together with its church and school, was a huge heap of sticks, bricks, plywood, sheet metal and pieces of tarpaulin. (Human Rights Watch 2012.)

In the shadows of the Asian urban jungle, slum and squatter settlements are growing in numbers but their existence is on other people’s hands. Living at the margins of society, their inhabitants are often deprived of basic access to education, health care and a decent standard of living. But can life also hold promises of a better future? What does wellbeing actually mean for the inhabitants themselves? This paper presents a joint research and development process by Diaconia University of Applied Sciences (Diak), Turku University of Applied Sciences and the Nepalese St. Xavier’s College, with an aim to describe and analyze the wellbeing of people in the Balkhu riverside slum settlement in Kathmandu, Nepal. We are interested in answering two questions: What do people in a slum think about their everyday life? How satisfied are they with their current life?

Mother and children in Balkhu
Picture 1. Mother and children in Balkhu. PHOTO: Kyösti Voima

The student research team from Diak first established contact with the community and learned basic information through observations and initial discussions. This contact was based on earlier collaboration done by lecturer Kyösti Voima from Diak. Then community leaders, contractors, government personnel and various stakeholders, totaling over 30 persons, were interviewed, and the survey in Balkhu community was conducted. Local key resources were the trusted leader of a community-based organization in the settlement as well as the social development officer and environment and energy officer from the District Development Committee (DDC) in Kathmandu. Two Bachelor’s theses (Khanal 2014 and Rumba 2014) were done in this project.

The Balkhu settlement

Nepal is a poor nation. Estimated per capita Gross Domestic Product per capita PPP was US $ 2265 for the year 2014. At the same time GDP per capita PPP in Finland was US $ 38 569 (Trading Economics 2016). High rate of rural poverty has caused internal displacement and attracted people to settle in urban areas (Acharya 2010, 179-180). Uncontrolled rapid urbanization, low socio-economic growth, inadequate capacity to cope with housing needs and poor imbalanced governance has caused increase of urban poverty (Shakya 2010, 1; see picture 6).

Since the 1950s dozens of settlements have been established alongside the two major rivers, Bagmati and Vishnumati. The Balkhu settlement is located along the holy river Bagmati. The riverside has natural access to water, making it a preferred choice for new dwellers but these rivers are the most polluted ones in the country (Toffin 2010, 157–158; see picture 3). A need for drinkable water is huge and many ways to guarantee clean water are in use (see picture 5). Also sanitation is challenging (see picture 6). An estimated 1650 people reside in 360 households, making Balkhu one of the largest settlements in the valley. Several religious groups are established in the settlement area (Kivelä 2014).

The dumping ground with nearest settlement houses
Picture 2. The dumping ground with nearest settlement houses. PHOTO: Sami Kivelä

Next to Balkhu settlement is the Balkhu Fruit market and opposite are a few industries and warehouses. Balkhu is a strategic location from the economic point of view as it is next to Ring Road which connects with the transport system going away from Kathmandu Valley. There is an open dumping site used by the fruit market to dispose of unwanted market waste, majority of these being bio waste (see picture 2), and another unprotected mixed waste dumping site just on the opposite side of the river, increasing the waste load of the heavily polluted river.

Balkhu riverside environment
Picture 3. Balkhu riverside environment. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
Balkhu Housing types and alley
Picture 4. Balkhu Housing types and alley. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
 Water source in Balkhu
Picture 5. Water source in Balkhu. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
Sanitation in Balkhu
Picture 6. Sanitation in Balkhu. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba

Quality of life in a slum

The concept of quality of life (QOL) has been expressed in different ways. The concept is close to such concepts like Good life, Wellbeing, Satisfaction and Happiness. The earliest well-known Western formulation of good life (quality of life) was expressed by Aristotle in his concept of “eudaimonia”, where the individuals were encouraged to realize their full potential to achieve a “good life.” In the meanwhile, Eastern philosophers brought forward the QOL by equal distribution of resources and restraining from individual desires. (Diener and Suh 1997, 190.) QOL according to the utilitarian theory presented the idea of satisfaction of the individual desires and a good society is defined as the one which provides the maximum satisfaction or positive experiences to its citizens. It is not limited to crude materialism but it also involves generosity and satisfaction from altruistic behavior. (Cobb 2000, 7.)

The quality of life of people in the Balkhu Settlement is presented from a subjective viewpoint as well as by objective observation. Objective observations have been done in participatory observation and interviews and results are documented in this article with photos from Balkhu. The subjective part of wellbeing deals with how satisfied Balkhu residents are with different domains of their life. Domains have been selected based on earlier studies on subjective wellbeing (see Kainulainen 2014). These themes are studied by questioning the following questions:

  • How well do you manage with everyday life on yourself?
  • How satisfied are you with your health, sanitation, present life, housing, neighbors and safety?
  • How do you see your future?

Quality of Life in the Balkhu Slum Settlement

In total 103 households out of recorded 361 were surveyed by four two person teams. The survey had 46 open- and close-ended questions which covered different themes. The themes were personal information, education, economic status, cultural status, health, water and sanitation, social issues, housing and political status.

As an illegal settlement the community is subject to government evacuation or demolition. The houses in Balkhu are also subject to natural calamities and the surrounding environment is not suitable for healthy living. The polluted Bagmati River is a great threat in terms of health and flooding. The settlement is subject to social and economic discrimination and marginalization. Given all these factors the community is considered insecure for living. The survey revealed 57 percent responded they were dissatisfied with safety within the community while only 20 percent of families were satisfied with the safety of the community.

The developing plans of Bagmati River by Kathmandu Municipality increase the peoples fear to be evacuated (see Bagmati action plan 2008). Every fourth responded evacuation as the fearful factor. 40 percent responded natural calamities such as flood and fire to be the other factors. Rest of the respondent mentioned fear of robbery, diseases, sewage and alcoholism to be fearful factors. People have good reason for their fear. The unsuccessful government action in 2012 made the situation of thousands of slum settlers even more vulnerable than before.

balkhun figure 1
Figure 1. Subjective wellbeing of the Balkhu squatter settlement.

Every third (36 %) of the people said they were dissatisfied with their present life while same share of them felt neither satisfied nor dissatisfied. Only one in four were satisfied with their present life. 20 percent of Balkhu people felt their future was worsening while 22 percent felt their future was getting better. More than half of the people have the feeling that future will be the same as today. In regards to health facilities, 53 percent of the residents were not satisfied with their health. The sanitation in Balkhu was also not satisfactory for 65 percent of the people.


The Balkhu settlement is a prime example of urban poverty and very little improvement has been seen in addressing this issue as the number of settlements is growing year after year. According to our findings, neither the objective nor the subjective quality of life can been considered satisfactory in Balkhu. The settlement lacks the basic facilities such as proper shelter, safe drinking water, clean environment and electricity among others. Personal faith can be integral for maintaining hope – whether you are a Hindu, Buddhist, Christian or Muslim – and faith-based organizations have provided crucial practical and spiritual aid. However, care should always be taken that religious adherence does not exclude anyone from getting aid. Full dignity and respect of universal human rights need to be ensured for all.

Subjective wellbeing tells the story of how people feel about and evaluate their objective environment. Objective and subjective indicators tell us that the situation is extremely bad in slums. But subjective indicators also tell us that even in a very dire situation some people don’t give up and people have dreams and hope (see Biswas-Diener & Diener 2001). The facts we have brought up in this article give us as developers of UAS some hints how to strengthen the capacity of people living in slums to overcome the challenges.

Happiness in Balkhu
Picture 7. Happiness in Balkhu. PHOTO: Kyösti Voima

According to our experiences we recommend the following: building a “neutral” community house for community meetings to enable people from different ethnic and religious backgrounds to come together; improving the infrastructure: water, sanitation, waste management; training of preschool teachers to strengthen the children’s school readiness as well as starting a Neighborhood Care Point (NCP) to increase the children’s wellbeing and strengthening the capacity of the community health promotion.


Anup Khanal, Graduate Student, Bachelor of Social Services, Diaconia University of Applied Sciences, droid.anup(at)
Sakari Kainulainen, Senior Specialist, Adjunct Professor, Diaconia University of Applied Sciences, sakari.kainulainen(at)
Kyösti Voima, Lecturer in International Affairs, MPH Int’l Health, Diaconia University of Applied Sciences, kyosti.voima(at)
Sami Kivelä, Lecturer in International Affairs, M. Theol, Diaconia University of Applied Sciences, sami.kivela(at)

Acharya, B. R. (2010). Urban Poverty: A Sociological Study of Shankhamul Squatter. Accessed 26.9.2014,

Biswas-Diener, R. & Diener, E. (2001). Making the Best of a Bad Situation: Satisfaction in the Slums of Calcutta. Social Indicators Research 55(3), 329–352.

Cobb, C. W. (2000). Measurement tools and the quality of life. Accessed 12.10.2014.

Diener, E. & Suh, E. (1997). Measuring Quality of Life: Economic, Social, and Subjective Indicators. Accessed 12.10.2014.,percent20social,percent20andpercent20subjectivepercent20indicators.pdf

Human Rights Watch. Accessed 2.5.2016.

Kainulainen, S. (2014). Mitä uutta kokemuksellisuus tuo hyvinvoinnin käsitteeseen ja käyttöön? Teoksessa A. Nieminen, A. Tarkiainen & E. Vuorio (toim.) Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun Raportteja 177. Turku.

Khanal, A. (2014). Living on the Edge – Quality of life in Balkhu Squatter Settlement, Nepal. Bachelor of Social Services final thesis. Diaconia University of Applied Sciences.

Kivelä, S. (2014). Faiths and community in a riverside slum in Nepal. Paper presented at the Diaconia under Pressure conference in Stockholm 18.9.2014. Organized by the International Society for the Research and Study of Diaconia and Christian Social Practice.

Rumba, R. (2014). Balkhu Settlement in Kathmandu: A Poor Neighborhood. Situation Analysis. Bachelor of Social Services final thesis. Diaconia University of Applied Sciences.

Shakya, S. (2005). An extensive study of the urban poverty situation and its environmental implications in the squatter settlements of Kathmandu and Dharan. Accessed 18.10.2014.

Toffin, G. (2010). Urban fringes: squatter and slum settlements in the Kathmandu Valley. Accessed 26.9.2014.

Trading Economics. Accessed 29.4.2016.

The Future Competences for Working with Older People

The Future Competences for Working with Older People

Population ageing is a common issue around the Europe. The number of older people is growing and by the year 2030 every third person in the EU will be more than 60 years of age. (DART 2012). Ageing affects the entire society and it will also challenge social and health care services. The growing number of the oldest age groups will indicate increasing need for social and health care services in the future. Moreover, at the same time care services and environments are changing and becoming more diverse, there is an obvious need for new kind of social and health care expertise.

European level cooperation in developing competences in active ageing is undeniable. International cooperation in competence development is needed to enhance the quality of services and to improve the attractiveness of older people care. European collaboration related to ageing is also beneficial when aiming to increase the mobility of workforce in social and health care services. Sharing common competences and expertise in active ageing provides more opportunities for future professionals to work in different international environments.

ELLAN unites European higher education institutions

ELLAN (European Later Life Active Network) project connects Higher Education Institutions extensively around the Europe. The consortium includes 26 partners from 25 European countries. ELLAN project (2013–2016) is funded by the EU´s Lifelong Learning Programme and coordinated by Savonia University of Applied Sciences, School of Health Care (Finland).

ELLAN project promotes European collaboration and exchange of good practices related to working with ageing population. ELLAN reconstructs the diverse educational approaches by developing an agreed European Core Competences Framework (ECCF) for working with older people. During the project the educational network is also sharing innovations in teaching and learning as well as identifying factors that may influence students to choose to work with older people in the future.

Developing competencies through research

The development of the ECCF is based upon five studies which were carried out during the 1st and 2nd year of the project: (1) Literature review exploring competences required in working with older people; (2) Qualitative research focusing on older people’s perceptions about required competences of professionals; (3) Quantitative study exploring professionals’ views of competences needed to support older people; (4) Quantitative research of factors influencing health and social care students’ views of older people; (5) Identification of best practice and innovative teaching and learning methods encouraging students to choose to work with older people.

The aim of the literature review was to find out which competences of the social and health care professionals working with older people related to the CanMEDS roles are described in the literature. CanMeds model was chosen to be the basis for the competences of ECCF. CanMEDS framework was originally formulated to describe the abilities physicians have to have in order to meet the health care needs of the people they serve. These abilities are grouped thematically under seven roles. A competent physician seamlessly integrates the competences of all seven CanMEDS roles. The CanMEDS roles are Medical Expert (the integrating role), Communicator, Collaborator, Leader, Health Advocate, Scholar, and Professional. The overarching goal of CanMEDS is to improve patient care. The model has been adapted around the world, both within and outside the health professions (Frank et al. 2014). (Figure 1).

figure 1
Figure 1. CanMEDS roles

A total of 228 studies were found. According to the findings, found competences were in general directed to a particular healthcare worker with a wide variety of competences in the different roles. To get insight in the generic competences, a secondary analysis was conducted in which 38 studies were included. The research question was: which generic competences of health and social professionals related to the CanMEDS roles are described in the literature? The conclusion of the literature was that the care and support of older people is very complex. A multidisciplinary team approach is necessary. Collaboration and communication are essential competences to optimize the team approach but also to respond to the individual needs of older persons. Moreover, collaboration with the older person is important. Sometimes communication with older people requires special skills. The CanMEDS roles offers a framework for the needed competences. However, multicultural competences need to be added, and special attention has to be paid to technological competences and the recognition of older people abuse. (Roodbol & Dijkman 2016.)

Attitudes of health and social care students towards older people and also their perceptions of working with older people were examined in a survey. Undergraduate health and social care students (n=955) from five different European countries completed two widely used questionnaires: Attitudes towards Older People Scale (Kogan 1961) and Student´s Perception of Working with Older People Scale (Nolan et al. 2006). According to the results student´s attitudes were generally very positive towards older people. Those with least experience with older people displayed more negative attitudes. However, high reported experience with older people was not conclusively linked to positive attitudes. The main result of the study pointed out the apparent indecision among students to work with older people or choose careers of working with them in the future. (Coffey et al. 2015.)

Older people’s perceptions about the required competences of professionals working with older people were collected by interviews in six of the partner countries. The partners selected a convenience sample of 16 participants (N=96) and used semi-structured interviews for data collection. A common interview script was followed and data analysis was conducted using thematic analysis (Braun and Clarke, 2006). Four major themes were identified: (1) recognizing older people’s individuality as well as their personal and social background; (2) effective communication and positive relationships between professionals and older people; (3) technical competence and expertise as well as team work; (4) vocation, commitment and ethical recommendations. The development of these competencies has potential to improve the quality of care delivered by health and social care professionals to older people. (Soares 2015.)

International cooperation in competence development is needed to enhance the quality of services and to improve the attractiveness of older people care.

Social and health care professionals’ perspective to the competences related to older people was collected by a questionnaire in six partner countries (N=885). The quantitative method used was based on the modified Caring Nurse – Patient Interactions Scale (CNPI-70). The results showed that professionals perceive that it is important to encourage older people to believe in themselves, to motivate them, to acknowledge their potential, to give hope, help and support when needed. Professionalism in care of the older person was experienced as crucial. Health and social care professionals regard as important collaboration, risk assessment and the encouragement of autonomy. A central theme was accepting aging as a physiological process and not just a disease. (Felsmann & Andruszkiewicz 2015.)

A study to identify innovative good practices in education for gerontology was carried out in order to find learning approaches which could positively contribute students to choose a career in gerontology. A template was developed, based on the criteria for innovation and the Senses Framework as described by Nolan et al. (2002). The template was distributed to Higher Education Institutions providing education in Gerontology in five partner countries. Twenty-three templates were completed and analysed. According to the results, innovative teaching methods that take into account the needs of students were found and structured by Miller’s educational model for competence-based learning. The selected best practices will be disseminated throughout Europe. To conclude the study envisaged that the educational practices identified could positively influence students’ attitudes and decisions about working with older people. (Schoofs 2015.)

European Core Competences Framework (ECCF)

The European Core Competences Framework is based on the view that professionals are working in different roles while working with older people. The framework describes the minimum set of competences that constitutes a common baseline for all professionals in social and health care working with older people. The developed competences are described for the roles of CanMEDS model (Figure 1). The competences are formulated on the European Qualifications Framework (EQF) level 6 (Bachelor) and 7 (Master). The ECCF will be formulated by bringing together the results of the studies described above and verified by using Delphi technique, involving 24 experts from 8 countries in order to find consensus of the developed framework. Following the CanMeds model seven roles will be described: expert, communicator, collaborator, organizer, health and welfare advocate, scholar and professional. (Dijkman & Roodbol 2015.)


The ECCF can be used in developing curricula of social and health care professionals. The desired outcome of this project is improved quality of higher education of social and health care professionals working with older people. The ECCF will be presented at the 23rd Nordic Congress on Gerontology in Tampere, Finland, June 2016, and will be available at the project website after that.


Jukka Aho, Senior Lecturer, MNSc., Savonia University of Applied Sciences, jukka.aho(at)
Marjut Arola, Principal Lecturer, Lic.Soc.Sc., Karelia University of Applied Sciences, marjut.arola(at)
Irma Mikkonen, Principal Lecturer, PhD, Savonia University of Applied Sciences, Irma.mikkonen(at)

Braun, V. & Clarke, V. (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psychology 3, 77-101.

Coffey, A., Buckley, C., Gaidys, U., Sansoni, J., Arola, M., Deimante-Hartmane, D., Corvo, E., Auer, S., Petersen-Ewert, C., & Tyrrell, M. (2015). Beliefs of students about growing older and perceptions of working in gerontology. Nursing older people. The journal for professionals working in gerontological care 27 (1), 33-37.

DART – Declining, Ageing and Regional Transformation 2012. Final report. Accessed 23.2.2016.

Dijkman, B. & Roodbol, P. (2015). European Competence Framework for working with older persons by professional´s health and social care. Report draft.

ELLAN – European Later Life Active Network. Accessed 23.2.2016

Felsmann, M. & Andruszkiewicz, A. (2016). The opinions of health and social care professionals on important competencies in caring for older people. Report draft.

Frank, J.R., Snell, L.S. & Sherbino J. (eds.) (2014). Draft CanMEDS 2015 Physician Competency Framework – Series III. Ottawa: The Royal College of Physicians and Surgeons of Canada; 2014 September. Accessed 6.4.2016

Kogan, N. (1961). Attitudes toward old people: the development of a scale and an examination of correlates. Journal of Abnormal and Social Psychology 63, 44-54.

Nolan, M.R., Brown, J., Davies, S., Nolan, J. & Keady, J. (2006). The Senses Framework: improving care for older people through a relationship-centered approach. Getting research in Practice (GRiP) Report No 2. Accessed 3.4.2016

Roodbol, P.F. & Dijkman, B. L. (2016). Generic competences for health and social workers working with older persons. Literature Review: A secondary analysis. Report draft.

Schoofs, G. (2015). Motivating Health and Social Care students to choose a career in Gerontology through innovative education. Report draft.

Soares, C. (2015). Older people’s views on professional competences. Report draft.

Bild 1

Tvärprofessionellt lärande och internationalisering i Norden

Välfärdsmodellen i de nordiska länderna står inför många nya utmaningar. Utmaningar gäller alla, men framför allt de offentligt finansierade välfärdstjänster som ska förverkligas med allt knappare resurser nu och i framtiden. Något förenklat kunde man säga att utmaningarna är tre: en förändrad efterfrågan på välfärdstjänster då befolkningsstruktur och regional spridning förändras, en minskad statlig resurs att hantera förändringarna med och, slutligen, olika ideologiska och politiska ståndpunkter med avseende på hur staten ska bemöta utmaningarna (Nygård, 2013).

I anslutning till kraven på förändring, omstrukturering och effektivering efterlyses mera samarbete mellan professionerna, och ofta ett tvärprofessionellt eller multiprofessionellt förhållningssätt särskilt inom social- och hälsovård (Jfr WHO 2010; Social- och hälsovårdsministeriet 2013). I det finländska social- och hälsovårdsministeriets rapport står bl.a. att ”[d]et otillräckliga samarbetet mellan olika sektorer och nivåer inom basservicen är /…/ en klar svaghet.” (Social- och hälsovårdsministeriet, 2013, 61). Här riktas blickarna också mot utbildnings- och forskningsverksamheten där undertecknade är verksamma.

Vi som jobbar inom social- och hälsovårdens utbildningsområde har ett stort ansvar att bättre svara både mot behovet av utvecklandet av tvärprofessionella kompetenser inom välfärdsprofessionerna, och mot utvecklandet av en multiprofessionell arbetsmiljö som bättre svarar mot kunders/ klienters/ brukares individuella behov. ”För att bidra till utveckling av arbetsgemenskapernas och den multiprofessionella personalens kontinuerliga inlärning och kompetens /…/ krävs det ett intensivt samarbete med de regionala kompetenscentrumen inom det sociala området, primärvårdsenheterna, universiteten och skolorna, forskningsinstituten och vetenskapscentren.” (Social- och hälsovårdsministeriet, 2013, 102) Studerande ska utbildas både till att kunna betjäna kunders/ klienters/ brukares individuella behov och till att fylla de specifika kompetenskrav som är kopplade till behörighet och direktiv som rör de olika professionerna som vi utbildar yrkesutövare inom. Frågor som då ofta uppstår är bl.a.: i hur stor utsträckning ska vi svara mot arbetslivets krav på en hög specialiseringsgrad, specialiserad kunskap och en stark professionsidentitet? Och i hur stor utsträckning ska vi sträva efter att främja inlärning utgående ifrån en generalistisk kunskaps- och värdegrund, som svarar mot ett brett, mångprofessionellt behov i arbetet med olika brukar-/ klientgrupper?

Interdisciplinärt lärande och kommunikationskompetens

Helst skulle utbildningarna naturligtvis erbjuda allt, både det generella och det specifika – men i verkligheten låter det sig inte alltid göras. Utbildningarna svarar naturligtvis inte enbart mot kompetenskrav eller kunskapsideal, eller enbart mot arbetslivets uttalade nutida behov, utan även mot t.ex. ministeriers kvalitetskriterier, finansieringsindikatorer, ekonomiska och personella resurser m.m. Och oberoende av vilken väg vi väljer, behöver vi kunskap om varandra och respekt och ödmjukhet inför olika professioners specialkompetensers för att kunna erbjuda ett mera långsiktigt och tvärprofessionellt förhållningssätt. Detta uppnås dock inte i en handvändning, eller utan insats i tid och rum.

Woods (2007) föreslår en modell för interdisciplinär/ tvärvetenskaplig kommunikationskompetens som bygger på två grundläggande element: kompetens som sträcker sig över olika akademiska/ teoretiska kunskapsdomäner och därtill en effektiv kommunikationskompetens. Den förra inbegriper bl.a. konceptuell förståelse och förmågan att ge innehållet en meningsfull betydelse, och vid behov kompetens att diskutera sig fram till en delad förståelse mellan olika aktörer. Kommunikationskompetens omfattar å sin sida kulturella komponenter, så som färdighet att tolka och relatera den andra professionens verklighet till den egna referensramen, nyfikenhet att lära och förstå, samt förmåga att relatera sin egen praxis till en annan disciplins praxis. Slutligen krävs också en kritisk medvetenhet om den egna disciplinens kultur och förmåga att utvärdera densamma.

Norden som referensram

Ett sätt att försöka svara på de olika kraven omstruktureringar och samhällsutveckling ställer är att utnyttja de möjligheter internationellt samarbete erbjuder. Även detta är förvisso en strategi som ofta efterlyses, både i den offentliga debatten och i riktlinjer för utvecklingen inom utbildning och social- och hälsovård (Utbildningsministeriet, 2009).

Särskilt inom det sociala området i Svenskfinland upplever vi då att den nordiska kontexten utgör en ofta bortglömd, om än en av våra viktigaste – och mest tillgängliga – referensramar. Likheterna i välfärdsstat och värdegrund (t.ex. Nygård, 2013) skapar goda förutsättningar för att identifiera nyanser, dra slutsatser och inhämta kunskap som är överförbar till den egna kontexten och praxisen med relativt små medel. Tillsammans kan vi vidga vyerna för reflektion med en annan yrkesgrupp och/eller profession som kan fylla de behov vi svarar mot lika bra som – eller kanske rent av bättre än – vi själva och ”vår” egen profession.

Tre år i rad har NordPlus-nätverket NordPed arrangerat en intensivkurs ”Professional Competences within Social Education” med deltagare från fyra utbildningar i fyra nordiska länder: utbildningen till socionom vid Yrkeshögskolan Novia (Finland), socionomutbildningen vid Linnéuniversitete i (Sverige), (social-) pedagogutbildningen vid Professionshögskolan UCC (Danmark) och utbildningen till vernepleier (hälso- och socialarbetare) vid Högskolan i Harstad, numera UiT Norges Arktiske Universitet (Norge). Målet med kurserna har varit att fokusera på professionella kompetenser inom det sociala utbildningsområdet i Norden, särskilt etisk kompetens, kulturell kompetens och relationskompetens. En utgångspunkt har varit att både den tvärprofessionella kompetensen och den professionsspecifika kompetensen är av stor betydelse i människonära arbete, och att det holistiska perspektivet är viktigt i mötet med brukare och klienter. Studerande inom de sociala utbildningarna utbildas till att kunna hantera en mångfald av metoder beroende på brukarens belägenhet, samtidigt som det är viktigt att kunna se den egna professionens gränser och ta till vara andra professioners styrkor.

Under kursernas gång har deltagande studeranden fått frågan om vad de upplever att de lärt sig av varandra och varandras professioner i Norden. Här har studerande givit något olika svar under de olika intensivkurserna, men bl.a. upplevde kursdeltagarna hösten 2014 att socionomer i Sverige får en bredare teoretisk grund i utbildningen än övriga nordiska länder. Det som upplevdes som särskilt positivt var att mycket uppmärksamhet ägnas åt jämställdhet och mångfald – något utbildningarna och professionerna i övriga Norden kunde fördjupa sig mer i. Styrkan i den norska vernepleierutbildningen upplevdes i främsta rummet vara den hälsokompetens som kännetecknar utbildningen och professionen i Norge. Här poängteras spetskunskap och fokus på människor med kognitiv funktionsnedsättning – medan den generella synen med inriktning på missbruk, ungdomar och medellösa, intar mindre utrymme än i övriga deltagande utbildningar. Utbildningens och professionens styrka ansågs vara att vernepleierutbildningen erbjuder en helhetssyn på den enskilda brukaren – dock ur ett smalare perspektiv, vilket tillika utgör en begränsning. Då studerandena såg till den danska utbildningen, som har ett mera renodlat fokus på förskolepedagogik/ barnträdgårdslärarpedagogik, lyftes särskilt processen i arbetet med brukaren/ barnen fram. Kreativa angreppssätt så som musik, drama m.m. sågs som element som de övriga länderna och professionerna gärna kunde lära sig mera av. I Finland ingår mycket verksamhetsförlagd utbildning (praktik) i socionomutbildningen och detta upplevdes som mycket positivt av studerande från de övriga nordiska länderna.

På frågan om vad som kännetecknar en god socionom/ pedagog/ vernepleier har studerandena ändå varit eniga i att det människonära arbetet i alla nordiska länder karakteriseras av en etisk dimension där den professionella vågar utmana normer och värderingar med målet att ”se hela människan”, ”fokusera på individen och det bästa för hen” och att ”låta brukaren göra självständiga val och i största möjliga mån få bestämma över sitt eget liv” (citat ur studerandeutvärderingar).

Texten ovan illustrerar enskilda nedslag i tiden, varvid de nordiska studerandena inte nödvändigtvis skulle ge samma svar vid ett annat tillfälle. Omdömena exemplifierar ändå faktumet att de nordiska professionerna, sina likheter till trots, uppfattas som både olika och kompletterande.

Tvärprofessionellt lärande och internationalisering i ett

Då vi betraktar de tre nordiska intensivkurserna ”Professional Competences within Social Education” i backspegeln drar vi slutsatsen att en djupare förståelse av olika perspektiv skapas då nordiska studeranden och utbildningar får tid att utbyta kunskap och erfarenheter. Den djupare förståelsen hjälper studerande att renodla sin egen professionella identitet och värdegrund, samtidigt som de lär sig förståelse av varandra. Trots att ingen kan lära sig allt om varandras professioner på kort tid, ger mötet en grund för reflektion och ny förståelse.

Utöver de lärdomar vi vunnit med avseende på tvärprofessionalitet och internationalitet har vi lärt oss ytterligare en viktig dimension av lärande: personliga möten, ansikte mot ansikte, mellan människor från olika utbildningar, professioner och länder skapar ödmjukhet inför varandra, nya synsätt, respekt och kunskap att ta till vara varandras kompetens då den behövs. Det som krävs är dock tid och resurser för personliga möten mellan människor och mellan olika professioner. Endast givet tillräckligt tid och utrymme för personlig interaktion kan en genuin förståelse och en delad mening för att ett verkligt internationellt och interprofessionellt lärande äga rum.

 Bild: Novia UAS / Linus Lindholm


Susanne Jungerstam, överlärare, pol.dr., Yrkeshögskolan Novia, Finland, susanne.jungerstam(at)
Marie Albertsson, adjunkt, fil.lic., Linnéuniversitetet, Sverige, marie.albertsson(at)
Justin Karlson, lektor, cand.mag., Professionshøjskolen UCC, Danmark, juka(at)
Henny Kinn Solbjørg, universitetslektor, BA vernepleie, UiT Norges Arktiske Universitet, Norge, henny.kinn(at)

Nygård, M. (2013). Socialpolitik i Norden. Lund: Studentlitteratur.

Social- och hälsovårdsministeriet (2013). Slutrapport av beredningsgruppen för en lag om ordnandet av social- och hälsovården. Helsingfors: Social- och hälsovårdsministeriets rapporter och promemorior 2013:47. Hämtad 8.2.2016 från

Utbildningsministeriet (2009). Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009–2015. Opetusministeriön julkaisuja 2009:21. Hämtad 8.2.2016 från

WHO (2010). Framework for Action on Interprofessional Education & Collobrative Practice. Hämtad 13.9.2013 från

Woods, C. (2007). Researching and developing interdisciplinary teaching: towards a conceptual framework for classroom communication. Higher Education, 54, 853-866.


The Developers of Digital Health and Welfare Services

Photo: Savonia UAS

The healthcare systems in Europe are facing new challenges such as ageing of the population, increased budgetary pressure and thereby there is a need for cost-efficient solutions. e and mHealth could be one way to tackle these challenges by contributing to a more patient-focused healthcare. (European Commission, 2014,2015a). Eysenbach defines eHealth as follows (2001): “e-health is an emerging field in the intersection of medical informatics, public health and business, referring to health services and information delivered or enhanced through the Internet and related technologies. In a broader sense, the term characterizes not only a technical development, but also a state-of-mind, a way of thinking, an attitude, and a commitment for networked, global thinking, to improve health care locally, regionally, and worldwide by using information and communication technology.”

As the Digital Agenda for Europe states, challenges can be found in insufficient skills and motivation of the health care personnel to take part in the digital world (European Commission, 2015b). Research shows that continuous evaluation of information and competence is needed in health care education. The minimum competence requirements needed for health care professionals in the future are: the informatics knowledge base, informatics tools adoption and nursing and health information integration management. (Rajalahti, 2014)

The project “The Developer of Digital Health and Welfare Services” is a multi-cultural and multi-professional project that aims to create a new curriculum giving future professionals skills in developing improved eHealth and welfare services for citizens. The project is founded by Central Baltic. The partners are from Estonia, Latvia and Finland.

The project starts by evaluating the current curriculums to find the current knowledge about developing eHealth and welfare services.

In the second phase the project creates the new 30 ECTS curriculum. The curriculum is inspired by the recommendations of the International Medical Informatics Association (Mantas et al, 2010, 2011), The TIGER Initiative (2009) and the article Designing a Modern IT Curriculum (Westerlund & Pulkkis, 2015). Also the European Computer Driving License is defining skills all professionals´ already should have on a bachelor lever (EDCL, 2015).

Research shows that continuous evaluation of information and competence is needed in… Click to Tweet

The content of the new curriculum is based on measured competency and the latest multi-professional knowledge about the needs of the digital society. (eHealth Action Plan 2012, STM 2014, Finnish Nursing Association 2016.) In the study unit, future professionals ( in IT, economics, social- and health care) are developing their current competencies to match the needs of digital health care and welfare, taking into account the professional qualifications defined in EQF levels 5-6 as well as cultural differences in the Central Baltic region (Recommendation of the EU, 2008).

The curriculum will be based on the Learning by Developing (LbD) pedagogical model, developed in Laurea University of Applied Sciences (UAS) (Raij, 2007) In the LbD model, the goal is to bring about real changes in the world and new ways to act (Taatila & Raij,  2012). Combining theoretical and practical knowledge (Nonaka & Takeuchi, 1995) in the UAS´s projects means having knowledge in practice, of practice and for practice, and generating new innovations (Raij, 2007). Students, teachers, working life professionals and customers work together in real working life related research and development projects. The outcomes are innovations and new partner’s competences with regional actors. (Ahonen, Meristö, Ranta & Tuohimaa, 2014.)

The partners arrange a study unit piloting the curriculum. The students’ eHealth related competency is measured at the beginning and after the pilot. The curriculum, which is built on an e-learning platform, is piloted in Finnish (2), Estonian and Latvian VET/UAS programmes. The students (20×4) in the pilot get excellent competence and skills in designing and creating eHealth services in an international co-operation. Webinars and seminars support the studies. Training periods are also possible. The themes of the development projects are ageing citizens, cross-border workers, young people at risk of becoming excluded and people with chronic diseases.  The Structure of DeDiWe project is described in the figure one.

The Structure of Pilot
The figure 1. The Structure of Pilot.

It is important for the students to learn current core competencies and skills of their vocational subjects, but it is equally important to be a competent innovator and developer.

The new 30 ECTS study module is built around three main themes of 5 ECTS each; the client, the environment and the development of digital activities. These 15 ECTS can then be combined with 15 ECTS thesis or project work with working life partners.

The project not only creates a new curriculum but also gives the students the possibilities to implement development projects that are useful for the citizens. The core curriculum is the same for all students, which allows for a variety of professionals to work together. The level of the learning outcomes, as the starting level in the different modules, partly differ between professionals and to secure the possibility for all to develop the learning assignments are designed considering this. Each partner has its own set of students, but since they work in the same e-learning environment, cooperation is easy, regardless of country or organization.

The knowledge is viewed in three different ways: in, of and for practice. The new curriculum promotes multi-professional studying with the LbD – model, which gives students excellent opportunities to learn in real working life projects – and innovate new services to eHealth and welfare services.


Outi Ahonen, MNSc, Senior Lecturer, Laurea University of Applied Science outi.ahonen(at)
Gun-Britt Lejonqvist, LHSc, Principla lecturer, Arcada University of Applied Sciences, gun-britt.lejonqvist(at)
Baiba Apkalna,, Project expert, Red Cross Medical College of Riga Stradins University, baiba.apkalna(at)
Kersti Viitkar, MNSc, Coordinator of Nursing and Midwifery Curricula, Tartu Health Care College, kerstiviitkar(at)

Ahonen, O., Meristö, T., Ranta, L. &. Tuohimaa, H. 2014. Project as a Patchwork Quilt –from Study Units to Regional Development. In K. Raij (Ed.), Learning by Developing Action Model (67-84) Helsinki, Laurea University of Applied Science. Retrieved January 7 2016, from

eHealth Action Plan 2012-2020. 2012. Innovative healthcare for the 21st century6.12.2012. COM(2012) 736 final, Brussels. Retrieved January 11 2016 ,  from

European Commission. 2014. GREEN PAPER on mobile Health (”mHealth”). SWD(2014) 135 Final. Brussels. Retrieved  January 11 2016, from

European Commission. 2015a. eHealth. Retrieved January 11 2016, from

European Commission. 2015b. Digital Agenda for Europe A Europe 2020 Initiative. Retrieved January 12 2016, from

EDCL, European Computer Driving License. 2015. Retrieved January 2016 from

Eysenbach G. 2001. What is e-health? Journal of  Medical Internet Research , 3(2): e20.  Published online 2001 Jun 18. doi:  10.2196/jmir.3.2.e20. Retrieved  January 12 2016, from

Finnsih Nursing Association. 2016. Strategy for eHealth. Retrieved  January 13  2016, from

Mantas, J., Ammenwerth, E.,  Dermis, G., Hasman, A.,  Haux, R.,Hersh, W., Hovenga, E., Lun, KC. Marin, H. Martin-Sanchez, F. ja Wrighr G. 2010. Recommendations of the International Medical Informatics Association (IMIA) on Education in Biomedical and Health Informatics. International Medical Informatics Association, Working Group on Health and Medical Informatics Education. IMIA Educational Recommendations-Revised.

Mantas, J., Ammenwerth, E.,  Dermis, G., Hasman, A.,  Haux, R.,Hersh, W., Hovenga, E., Lun, KC. Marin, H. Martin-Sanchez, F. ja Wrighr G. 2011. Recommendations of the International Medical Informatics Association (IMIA) on Education in Biomedical and Health Informatics -First Revision. European Journal for Biomedical. Informatics, 7(1), 3-18.

Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The knowledge-creating company. How Japanese companies create the dynamics of innovation. New York, Oxford University Press.

Raij, K. 2007. Learning by developing. Laurea Publications A-58. Laurea University of Applied Sciences.

Rajalahti, E. 2014. The development of health educators’ nursing informatics competence. Faculty of Social Sciences and Business Studies. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 89. 2014.Publications of the University of Eastern Finland. University of Eastern  Finland, Kuopio. Available from,

Recommendation of the European Parliament and of the Council of 23 April 2008 on the establishment of the European Qualifications Framework for lifelong learning, Annex II. 2008. Retrieved  January 12 2016, from

STM. 2014. TIETO HYVINVOINNIN JA UUDISTUVIEN PALVELUJEN TUKENA. Sote-tieto hyötykäyttöön–strategia. Retrieved  January 12 2016, from

Taatila, V. & Raij, K. 2012. Philosophical review of pragmatism as a basis for learning by developing pedagogy. Educational Philosophy and Theory 44(8) .doi: 10.1111/j.1469-5812.2011.00758.x

TIGER Initiative, Technology Informatics Guiding Education Reform 2009: Informatics Competencies for Every Practicing Nurse: Recommendations from the TIGER Collaborative. 2009. Retrieved January 14 2016, from

Westerlund M, Pulkkis G. 2015. Designing a Modern IT Curriculum: Including Information Analytics as a Core Knowledge Area. Paper presented at the 17th Australasian Computing Education Conference (ACE2015), Sydney, Australia, January 2015. Conferences in Research and Practice in Information Technology (CRPIT), Vol. 160. D’Souza,D. &  Falkner,K. (Eds.)

Education Technology Transfer to Developing Countries

Education Technology Transfer to Developing Countries

Education Technology Transfer to Developing Countries


Many companies and educational organisations in Finland are interested in the possibilities of exporting education to new countries. The Finnish school system has a good reputation all over the world. In this article, we will concentrate on India, as one of the authors is originally from India and he is currently working in the education sector. Professor Adaikalam represents the Loyola College Chennai, faculty of social work, and he addresses the topic from the Indian culture’s point of view.

India has rapidly become a major player in world economics. Nowadays, it is one of the largest economies in the world, and over the past two decades it has seen millions of people rise to higher socioeconomic classes. Development steps have also been taken, especially in the health and well-being sectors. India is a developing economy. Two-thirds of the population still live in rural areas, which poses challenges especially for vulnerable groups, regarding people’s access to services.

India has put a lot of effort into developing its school system. The entire school system in India is under a digitalization process, which means that schools of all levels need new kinds of technology and tools, but also an understanding of new needs of learning. It is possible that digital education technologies will eventually revolutionize the way we learn and teach. The problem in India is that best educational practices haven’t been scaled nationally, or the scaling is happening too slowly. One example of this is the fact that 1/5 of Indian children in fifth grade are not able to read simple words. Despite massive investments in developing the education system, learning results have not improved. Pritchett talks about the learning crisis, which he sees as a barrier to economic growth in developing countries (Pritchett 2013).


The population of India has grown quickly, and India has a large amount of young people. India is considered to be one of the world’s fastest growing Internet markets, and it will reach over 300 million Internet users by 2017.  Today, there are more households in developing countries with a mobile phone than with access to clean water. One year ago, the Indian government launched a program to transform India into a digitally empowered society and knowledgeable economy. The purpose of the government’s Digital India initiative is to make government services better available to citizens electronically by improving the online infrastructure and increasing Internet connectivity. At the same time, western countries are exporting their business such as digital learning platforms to the Indian markets. The country’s growing GDP and business opportunities especially in the healthcare and wellbeing markets attract many Finnish companies.

The effects of technology and its productivity expansion for the poor and the middle class, as well as the spreading of accountable governance, have so far been less than expected. Inequality is increasing, as better educated, well connected and more capable people have received most of the benefits. It has been noticed that the utilization of ICT-related products, services and research results from high-income environments entails challenges, especially in remote and low-income communities. An example of this is a project implemented in Peru, where all students of rural schools received computing equipment, but this did not bring any evidence of increasing learning skills in maths or languages. Hardware-centric educational technology projects planned and implemented in highly developed environments for use in developing countries without paying sufficient attention to local contexts are difficult to execute successfully. (World Bank group 2016.)

There are more households in developing countries with a mobile phone than with… Click to Tweet

The worst scenario regarding the export of education would be that citizens in developing countries become disappointed with the education system. At present, people already feel that education wastes their time and lecturers do not offer them access to working life. Another challenge is the quality of studies – there might be a lack of good pedagogical methods or not enough interest in investing teaching. Degree studies take time, and this is time that students could spend working and earning money for the family.

It is extremely important to carefully plan the digital transfer related to learning environments and education. The Indian school system consists of schools of different levels: At one level, schools are completely managed by government agencies. Another level is funded by the government but managed by foundations in a non-profit way. The third level consists of schools both funded and run by foundations on their own. Evidence shows that the mushroomed economic growth in India has concentrated on private schools and colleges and certain regions in an urban-centric way. The quality of education is the top priority, especially in remote areas and among the socially disadvantaged. Technology penetration is particularly crucial in these areas, and western countries have to take responsibility for exporting products in a sustainable way.


Digital tools and platforms in education could offer benefits for developing countries. The Indian government and the states of India have ranked education as one of their priorities and the education system has expanded a lot. Investments in the education sector need to be made to guarantee a skilled and professional workforce. The Government has launched programmes and initiatives to reduce gender inequality, promote girls’ schooling and improve the standard of education. The Indian education sector consists of a number of actors representing the central government, state and regional bodies, as well as private-sector operators.

Indians are well aware of Finland’s high performance in the PISA (Programme for International Student Assessment) survey, and this offers good opportunities for cooperation in the education sector. Cooperation between educational organizations and businesses opens up prospects for companies to cooperate with each other. Especially digital learning solutions have great potential in Indian markets. When it comes to exporting education, the most important aspect to take into consideration is to understand that products need to be transformed in a suitable way to the specific society and culture.

A good way of exporting the digital education system to developing countries would be to use existing technology, which is available in the local environment and familiar for the local people. In addition to the successful export of digital education and ICT tools, it would be important to motivate and guide teachers and other key persons to use the exported technology in beneficial ways in the future. Supporting teachers and paying attention to pedagogical methods and curriculum material would offer a framework and understanding for the importance and possibilities of new technology. (World Bank Group 2016.) As Finland is boosting its educational export and many companies are planning to expand their business to developing countries, the authors of this article would like to emphasise the importance of paying attention to local environments and local citizens’ ways of living and behaving in those environments. Conducting user-centric surveys before expanding a business idea is not always enough, but extensive research implemented in collaboration with local people would support digital exports, even though it takes extra time, because this enables large-scale business transactions that benefit local people as well.


Education export should be based on understanding the needs of India’s ecosystems. A holistic perspective might be a good approach for looking at these ecosystems. A holistic approach to humans and societal development consists of essential elements such as the participation, agency and empowerment of people and enterprises, and these elements could help with the exploitation of digital tools. According to the OECD’s approach, holistic wellbeing includes physical, mental, emotional and social factors, as well as happiness and life satisfaction (OECD 2015). Without these elements, any digital products exported to developing countries will not scale and be implemented in practice successfully.


Sanna Juvonen, Senior Lecturer, RDI, M.Sc. (Education), Laurea University of Applied Sciences, sanna.juvonen(at)
Päivi Marjanen, Principal Lecturer, RDI, Ph.D. (Education), Laurea University of Applied Sciences, paivi.marjanen(at)
Francis Adaikalam, Assistant Professor, M.Phil. Social Medicine and Community Health, Loyola College Chennai, India, francis(at)

Annual Reports from Ministry of Finance, Govt. Of India. (9th February 2016)

Annual Economic Survey. (9th February 2016)

Asian Development Bank. (9th February 2016)

Education.(8th February 2016)

Finland´s India Action plan. Publication of the Ministry for Foreign Affairs 5/2013. Team Finland. Kopijyvä Oy, Jyväskylä.

Government of India, Ministry of Home Affairs. (8th February 2016).

India in Business Ministry of External Affairs, Govt, of India Investment and Technology Promotion Division (9th February 2016)

Indian Budget. (9th February 2016)

Kokonaiskonsepteilla vauhtia koulutusvientiin. (29th February 2016)

NFHS reports on access to health services, NSSO data & Education (9th. February 2016)

NFHS reports on access to health services, NSSO data health. (8th February 2016).

NSSO – Key Indicators of Social Consumption in India: Education. (8th. February 2016).

OECD. 2015, How’s Life? Measuring Well-being. Paris: OECD Publishing.

Pritchett, L. 2013, The Rebirth of Education: Schooling Ain’t Learning. Washington D.C.: Center for Global Development.

Refer Census India 2011 on Socio economic profile. (8th. February 2016)

School education in India. (8th February 2016)

Wikipedia Digital India. (9th February 2016)

With 3rd largest smartphone market in the world, India to reach 314 million mobile internet users by 2017. (8th February 2016)

World Bank Group. 2016. World development report – Digital Dividends. Washington D.C. International Bank for Reconstruction and Development.