Sekä teollisuus että korkeakoulutus kohtaavat globalisaation myötä kovenevan kilpailun. Teknologinen kehitys nopeutuu ja monimutkaistuu ja tiedon osuus toiminnassa kasvaa. Siksi innovaatiot ovat keskeinen kilpailukykyä selittävä tekijä tietoon perustuvassa taloudessa. Innovaatiot perustuvat tiedon hyödyntämiseen ja eri tietolähteiden kombinointiin. Korkeakoulutus on yksi keskeinen tiedon tuottaja. Siksi korkeakoulutuksella voi olla merkittävä rooli innovaatioiden luomisessa yhteistyössä yritysten kanssa. Innovaatio voi syntyä halusta ratkaista tunnistettu ongelma tai hyödyntää tunnistettu mahdollisuus nyt tai tulevaisuudessa. Innovaatiotoiminnan yksi keskeinen lähtökohta on muutoksen näkeminen mahdollisuutena. Tässä artikkelissa kuvataan innovaatioiden erilaisia syntytapoja ammattikorkeakoulun ja sen kumppanien vuorovaikutuksessa, mahdollisuuksien näkemistä yhdessä. (Laine 2010.)
Käytäntö on yleisin innovaatioiden lähde
Useimpien innovaatioiden lähtökohtana on käytäntö, sillä tiedelähtöisten innovaatioiden osuus kaikista innovaatioista on alle viisi prosenttia. Uudet nousevat teknologiat luovat edelleen mahdollisuuksia innovointiin vaikka teknologiatyöntöä ei sellaisenaan enää pidetäkään hyvänä lähtökohtana innovaatiolle. Nykyään korostuvat asiakkaan tarpeiden tunnistaminen ja ennakointi, asiakkaan osallistuminen tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen sekä uudet liiketoimintamallit. Myös Innovaatioketjun integrointi eli käytännön, soveltavan tutkimuksen ja perustutkimuksen tulosten kombinointi luo lisämahdollisuuksia. Pitkät kehittämisprosessit muuntuvat nopeisiin kokeiluihin ja ainakin palveluiden lanseeraukseen jopa hieman keskeneräisinä. Tutkimusta ei kuitenkaan kannata unohtaa innovoidessakaan, tulee vain löytää oikeat hetket tuoda tutkimustietoa innovaatioprosessiin sen tukemiseksi. (Laine 2010, Laine 2012b, Laine ja Kainu 2012.)
Innovaatioilla on vahva kytkentä yrittäjyyteen. Yrittäjyys on yksi innovatiivisuuden ilmentymä ja toisaalta yrittäjät nähdään yhtenä keskeisenä innovaatioiden synnyttäjänä. Innovaatiot perustuvat tietoon ja siksi myös tietämyksen hallinta, oppiminen ja asiantuntijuus ovat tarpeen sillä alueella, jossa innovaatioita luodaan. Yhä useammin innovaatiot ovat eri toimijoiden tiedon ja osaamisen yhdistämistä, mikä korostaa dynaamisen verkostoitumisen merkitystä. Innovatiivisuus edellyttää myös innovointia tukevan toimintakulttuurin ja kannustimien kehittämistä. (Tidd et al. 2005.)
Kohti avointa innovaatioprosessia
Innovaatiojohtamisen teoriat painottavat kolmea keskeistä asiaa. Ensinnäkin, organisaatiolla tulee olla tavoitteet innovaatiotoiminnalleen. Toisaalta, innovaatioprosessia tulee hallita kokonaisuutena, tietyn prosessin osan optimointi ei riitä. Kolmanneksi, organisaation tulee osata hyödyntää verkostoja innovaatiotoiminnassaan. Innovaatioprosessit ovat ainutlaatuisia, mutta useimmat innovaatioprosessit sisältävät kuitenkin samat perusvaiheet ja -elementit. Kaikki prosessit alkavat yleensä etsintävaiheella, jossa haetaan tietoa ongelman ratkaisemiseksi tai mahdollisuuksien tunnistamiseksi. Tätä seuraa valintojen vaihe, josta voidaan siirtyä toteuttamiseen, ja lopulta arvon luontiin, joka tapahtuu innovaation kaupallistamisen tai muunlaisen hyödyntämisen kautta. Lisäksi organisaation strategia, verkostot, kulttuuri ja organisointi vaikuttavat kaikkiin vaiheisiin luomalla edellytyksiä innovoinnille. (Tidd et al. 2005.)
Innovaatioprosessi voi olla suljettu tai avoin. Suljetulla prosessilla tarkoitetaan itse tehtyä innovointia organisaation sisällä. Avoimessa prosessissa suhtaudutaan ulkoisiin ideoihin ja hyödyntämismahdollisuuksiin tasavertaisesti omiin ideoihin ja mahdollisuuksiin verrattuna (Chessbrough 2003). Uuden määritelmän mukaan avoin innovaatio on hajautettu innovaatioprosessi, joka perustuu johdettuun tiedon virtaukseen organisaation rajojen yli käyttäen taloudellisia tai ei-taloudellisia mekanismeja, jotka ovat linjassa organisaation liiketoimintamallin kanssa (Chesbrough ja Bogers 2014). Ammattikorkeakoulu toimii lähtökohtaisesti vähintään puoliavoimesti: tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tehdään enimmäkseen yhdessä ulkoisten kumppanien kanssa, ja iso osa tuotetusta tiedosta päätyy tavalla tai toisella julkiseksi, lukuun ottamatta erikseen luottamukselliseksi sovittua yhteistyötä. Avoimen innovaation prosessia ammattikorkeakoulussa on hahmoteltu kuvassa 1.
Kuva 1. Avoimen innovaation prosessi ammattikorkeakoulussa (Laine 2010, Laine ja muut 2013).
Strategian osalta on keskeistä asettaa tavoitteet omalle innovaatiotoiminnalle (Chesbrough ja Appleyard 2007). Sen mukaan valikoituvat myös käytettävät prosessit ja verkostot. Jos parannetaan jo olemassa olevaa, voidaan kehitystyö yleensä tehdä osana organisaation normaaleja prosesseja. Jos taas kehittämisen tavoite on radikaalimpi, tulee kehittämistä varten käynnistää omia prosesseja. Niitä voivat olla erillisen kehittämisprojektit, jolla on oma organisaatio tai vaikkapa virtuaalisia ympäristöjä hyödyntävät hajautetut kehitysryhmät. (Laine 2010, 2012a, 2013.)
SAMK innovaatioiden synnyttäjänä
Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa yhteistyössä toimii pk-yrityksiä, suuryrityksiä, pieniä osaamisintensiivisiä yrityksiä ja julkisen sektorin sekä kolmannen sektorin organisaatioita. Vuosittain tutkimusta ja kehitystä tehdään yli kolmensadan organisaation kanssa. Yleensä ulkoinen kumppani esittää tarpeen tai ongelman, johon etsitään ratkaisua yhdessä. Toteutus tapahtuu yleensä projekteina, jotka ovat joko kumppanien tai julkisen rahoittajan rahoittamia. Projektien aikana myös tunnistetaan uusia ratkaistavia ongelmia ja ideoidaan jatkoprojekteja. Onnistunut projektitoteutus johtaa yleensä vähintään yhteen uuteen toteutukseen. Kyse on molempien osapuolten tiedon ja osaamisen yhdistämisestä tasavertaisessa yhteistyössä.
SAMK on innostanut myös innovoimaan opiskelijoitaan. Innovatiivisia opiskelijoita on tunnistettu esimerkiksi järjestämällä innovaatiokilpailuja, opintojaksoilla opiskelijaprojekteissa, harjoittelussa ja opinnäytetöissä. Yrityskiihdyttämö tunnistaa potentiaalisia yrittäjiä ja tarjoaa verkko-opintoja, joissa voi kehittää omaa liikeideaa ja liiketoimintasuunnitelmaa mentorin tukemana. Noin 250 innovatiivista yritystä onkin jo syntynyt. Myös innovatiiviset hankinnat ovat yksi tapa luoda innovaatioita yhdessä pienten yritysten kanssa. Näin on räätälöity mm. ammattikoreakoulun uusi asiakkuudenhallintajärjestelmä. (Laine, Kainu ja Lähdeniemi 2013, Sandelin, Laine ja Lähdeniemi 2012.)
Strategiat ohjaavat
SAMK profiloituu tutkimus- ja yrittäjyysammattikorkeakouluna. Strategioidensa mukaan SAMK on alueen innovaatioverkoston keskeinen toimija, kansainvälistäjä ja yrittäjyyden edistäjä, joka tekee tiivistä yhteistyötä yritysten, yhteisöjen, korkeakoulujen ja kehittämisorganisaatioiden kanssa. SAMKin strategian mukaisia painoaloja ovat opiskelijayrittäjyys, hyvinvointiosaaminen, tulevaisuuden energiaratkaisut, innovatiiviset palvelut ja prosessit sekä meriklusteri.
SAMKilla on viitisentoista tutkimus ja kehittämistoimintaa profiloivaa asiakirjaa, jotka ovat tavoitteiltaan alueellisia, kansallisia tai kansainvälisiä. SAMKilla on lisäksi oma tutkimusohjelma, jolla paitsi kehitetään omaa osaamista luomalla uutta tietoa niin myös samalla siirretään osaamista yrityksille ja yhteisöille sekä omaan opetusprosessiin. Uutena toimenpiteenä on juuri käynnistetty seitsemäntoista monialaista tutkimusryhmää, joilla on potentiaalia kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Ryhmissä on jäseniä myös kansainvälisistä yhteistyökorkeakouluista ja yrityksistä.
Strategioiden ohjaamana vuorovaikutusta on vuosien mittaan tehostettu sisäisesti, asiakasyritysten verkostojen sisällä, verkostojen välillä ja lisäksi luotu osaamisintensiivisten yritysten verkosto muiden klusterien läheisyyteen. Tämä osaamisintensiivisen yritysverkoston muodostavat Satakunnan ammattikorkeakoulun omien opiskelijoiden perustamat yritykset. Vuorovaikutus on myös tiivistynyt käynnistyneen uuden tutkimusohjelman myötä. Satakunnan ammattikorkeakoulu on vuosien mittaan kehittänyt kykyään tunnistaa kumppaniensa tarpeita ja kehittymispotentiaalia, toimintaympäristössä nousevia teknologioita sekä kykyä kombinoida näitä innovaatioiden synnyttämiseksi. Yritysverkostoista myös tunnistetaan osaamisvajeita, joita täydennetään omalla ja muualta haetulla tutkimustiedolla (Laine 2010). Omia prosesseja, työkaluja ja innovaatioteknologiaa kehitetään projektien toteutukseen, oppimisen edistämiseen sekä tiedon jakamiseen ja kombinointiin. Yrityskiihdyttämö on keskeinen elementti ja opiskelijoille tärkeä apu osaamisintensiivisten yritysten luomiseksi. Osaamisintensiivisten yritysten kytkeminen innovaatioverkostoihin on haaste, johon ei vielä ole patenttiratkaisuja. Henkilöstön yrittäjämäisen toiminnan arvostaminen ja johdon tuki on tarpeen strategioiden toteutuksesssa.
Kumppanuudet uusi tapa innovoida
Yksi uusista tavoista luoda innovaatioita ovat alueen organisaatioiden kanssa aloitetut sopimuspohjaiset kumppanuudet. Yhteisissä kumppanuutta käsittelevissä seurantapalavereissa hallitaan kumppanuusprosessia kokonaisuutena ja käydään läpi kaikki suunnittelussa ja toteutuksessa olevat asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi opinnäytetyöt, opiskelijaprojektit, joustava harjoittelu, kehittämishankkeet, täydennyskoulutus sekä uudet ideat ja ehdotukset yhteistyön kehittämiseksi. Palavereissa tehdään myös jo tehtyä ja kokemusperäistä tietoa näkyväksi dokumentoimalla ja kirjaamalla näkyviin kokemuksia aiemmasta ja nykyisestä yhteistyöstä. Tutustumisen lisäksi käytännön kehittämistoimenpiteiden käynnistäminen auttaa näkemään uusia mahdollisuuksia. Tulosten näkyväksi tekeminen myös lisää tulosten hyödyntämispotentiaalia kumppaniorganisaatioissa. (Leino 2009, Laine 2010, Lähdeniemi, Leino ja Laine 2012.)
Kansainvälisten kumppanien kanssa vaihdetaan kokemuksia jo toteutetuista hankkeista ja ideoidaan uutta yhteistyötä. Tutkijavaihtoa hyödynnetään uusien ajatusten löytämiseksi. Kansainvälistä teknologiansiirtoa alueen yrityksille on tehty jo useammassa hankkeessa. Ulkomaiset kumppanikorkeakoulut toimivat yhteyksien ja tiedon välittäjinä. Ideoita siirretään kumppaneilta ja haetaan uusia toteutusmalleja. Tutkimusohjelman käynnistyttyä tehdään myös enemmän kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Liiketoiminnan kehittämiseen on myös ehditty käynnistää ylimaakunnallisia hankkeita. Uusia toiminnan muotoja ovat mm. Living Lab -ympäristöt, sosiaalinen media innovaatioalustana, käyttäjälähtöinen kehittäminen ja käyttäjän osallistumisen tutkiminen. Innovaation ekosysteemit muodostuvat joukosta toimijoita, joiden keskuudesta nousee uusia tunnistettuja mahdollisuuksia sekä ajatuksia niiden hyödyntämiseksi. Näitä voivat olla esimerkiksi kumppaniyritykset ja yhteisöt, kansalliset kumppanit korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista.
Ulkoisella rahoituksella on monessa mielessä keskeinen rooli innovaatioiden synnyttämisessä. Ensinnäkin, se mahdollistaa suuremman resursoinnin yksittäiseen hankkeeseen ja lisää näin onnistumisen mahdollisuuksia. Toisaalta, ulkoinen rahoitus usein edellyttää myös yksityistä rahoitusosuutta. Tämä tuo samalla mukaan yritysten vaatimuksia ja tuettuunkin innovointiin syntyy aito asiakaslähtöisyys lisäten sen osumatarkkuutta. Rahoittajilla on myös usein välittäjän rooli, heiltä saadaan uutta tietoa muista potentiaalisista yhteistyökumppaneista ja keskeisistä tapahtumassa olevista muutoksista. Avoimen innovaation prosessia on eritelty kuvassa 1. (Laine 2010, Laine, Kainu ja Lähdeniemi 2013.)
Ammattikorkeakoulun toiminnan lähtökohdat ovat keskeisesti alueellisia. Siksi oman vaikutusalueen kumppanien toiveita pyritään kuuntelemaan herkällä korvalla ja vastaamaan esitettyihin toiveisiin. Lisäksi ammattikorkeakoulun rooliin kuuluu tunnistaa uusia teknologioita ja tietoa, joka voisi olla arvokasta alueella oleville organisaatioille ja tehdä mahdollisuuksien mukaan aktiivisia avauksia näillä alueilla. SAMKin innovaatiotoiminta perustuu vaikutusalueen yritysten tarpeiden tunnistaminen ja strategiaan, jossa on konkreettiset tavoitteet yrittäjyydelle ja innovaatioille. Omien kompetenssien ja kriittisen massan kehittäminen tulee olla jatkuvaa. Tietoa ja resursseja pitää pystyä käyttämään yli organisaatio- ja prosessirajojen. Toiminnassa hyödynnetään vakiintuneempia klustereita, dynaamisia verkostoja ja sopimuspohjaisia kumppanuuksia. Tutkimus, soveltaminen ja kokeilut integroidaan laajemmiksi kokonaisuuksiksi tutkimusohjelman ja monialaisten tutkimusryhmien avulla. Nopeilla kokeiluilla voidaan kombinoida osaamista ja laajentaa reviiriä hallitusti.
Yhtä ja oikeaa mallia korkeakoulun ja yritysten väliseen innovointiin ei ole olemassa – systeeminen, omista lähtökohdista ponnistava ja uusia kokeiluja korostava ote onkin tarpeen innovaatioiden edistämisessä korkeakoulutuksen ja yritysten vuorovaikutuksessa. Korkeakoulutuksen on innovaatioita etsiessään hyvä huomioida lähtökohtina oma toimintaympäristönsä ja toisaalta globaali kehitys. Sen tulee asettaa omia konkreettisia tavoitteita innovaatiotoiminnalle sekä kehittää omia kompetenssejaan asetettujen tavoitteiden perusteella. Sen tulee sekä tehostaa omia prosessejaan että verkostojensa hyödyntämistä. Vuorovaikutuksella ja verkostoilla on keskeinen merkitys innovaatioiden synnyttämisessä. Ei voida myöskään väheksyä tukevan kulttuurin sekä teknologioiden merkitystä. Niitä on ylläpidettävä ja kehitettävä jatkuvasti.
Innovointi johtaa myös parempaan oppimiseen
Opiskelija on tunnistettu keskeiseksi toimijaksi innovoinnissa (Laine 2010). Opiskelijan tueksi on käynnistetty Apparaatti ja Soteekki -ympäristöt projektien toteutuksen ympäristöiksi. Opiskelijoiden ideoita tuetaan myös luotsaamalla ideoita Yrityskiihdyttämön ja oman kaupallistamisprosessin kautta eteenpäin. Ideoiden kaupallistamisen prosesseja on kehitetty yhdessä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Näissä on havaittu hyväksi suurten tavoitteiden ja pienten askeleiden yhdistelmät. Rinnakkaisella tekemisellä nopeutetaan prosessia sekä monialaisella tiimillä pienennetään riskiä hallittavammaksi. (Laine, Raiskinmäki ja muut 2013). Hyvä opetus ja hyvät projektit tukevat toisiaan. Esimerkiksi yrityskumppanin esittämän haastavan projekti-idean toteutus opinnäytetyönä voi johtaa tulosten saamaan positiiviseen huomioon ja palkitsemiseen kansainvälisessä konferenssissa (Valo, ja muut 2013). Opinnäytetyön lähtökohtana käytettiin projekteissa hankittua osaamista ja laitekantaa. Opettajalle tutkimus ja kehittäminen ovat mahdollisuus luoda innovaatio myös omaan opetukseensa eli uudistaa oma osaaminen ja opetus projektien tekemisen kautta (Laine 2012c). Tämä koituu myös opiskelijan eduksi sisältöjen ja opetustapojen uudistuessa.
Kirjoittaja
Kari Laine, yliopettaja, TkT, Satakunnan ammattikorkeakoulu, kari.laine@samk.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Chesbrough, H. 2003. Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Boston Massachusetts, Harvard Business School Press.
Chesbrough, H. ja Appleyard, M. 2007. Open Innovation and Strategy. California Management Review 50, 1, 57-76.
Chesbrough, H. ja Bogers, M., 2014. Explicating open innovation: clarifying an emerg-ing paradigm for understanding innovation. In: Chesbrough, H., Vanhaverbeke, W., West, J. (Eds.), New Frontiers in Open Innovation. Oxford University Press, Oxford.
Kainu, A-P. ja Laine, K. 2012. Service Innovation for SMEs in Collaboration with Higher Education. Presentation, FINPIN conference, Muenster, Germany.
Laine, K. 2010. Fostering Innovation in Collaboration between Higher Education and Industry. A Systemic Model Based on Case Study. Publication 929. Doctoral dissertation.Tampere University of Technology, Tampere.
Laine, K. 2011. Avoin innovaatiotoiminta ammattikorkeakoulun ja kumppanien vuorovaikutuksessa. Teoksessa Lähdeniemi, M., Rautava-Nurmi, H ja Valtokivi, H (toim.) Yrittäjyyden asialla. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Pori.
Laine, K. 2012a. Managing Innovation for Growth in High Technology Small Firms. Teoksessa Ray Oakey, Aard Groen, Peter van der Sijde and Gary Cook (toim.) New Technology-Based Firms in the New Millenium, Emerald Publishing, pp. 173 – 185.
Laine, K. 2012b. Palvelun vuorovaikutteinen kehittäminen. Esitys Design Bites -seminaarissa Espoossa 21.3.2012.
Laine, K. 2012c. Opettajan toimintamalli koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin yhdistämiseen. Tampereen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakoulutus. Kehittämistyö.
Laine, K. 2013. University as an Innovation Activist: Strategy-Based Research and Innovation as the University’s Role. Teoksessa van der Sijde, P., Cook, G., Wakkee, I, and Groen A. 2013. High Technology Entrepreneurship. VU University Press, Amsterdam. Chapter 6, p. 85-99.
Laine, K. ja Kainu, A-P. 2012. Service Innovation and Transfer of Service Competence in Collaboration between Higher Education and Entrepreneurial Firms. Proceedings of High Technology Small Firms Conference, Amsterdam, Holland.
Laine, K. Kainu A-P. ja Lähdeniemi M. 2013. Strategiaohjattu TKI ja osaamisintensiivinen yrittäjyys ammattikorkeakoulun alueellisena tehtävänä. Teoksessa Väänänen, I. Harmaakorpi, V. & Raappana, A (toim.) Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Lahti University of Applied Sciences, Publication Series C, 127., 17-25.
Laine, K. Raiskinmäki, P. Oikarainen, M. Lehtonen, J. ja Kainu A-P 2013. Research commercialisation in Finnish Univeristies of Applied Sciences. Proceedings of the 2013 University-Industry Interaction Conference. 27th to 29th May, 2013, Amsterdam, the Netherlands.
Laine, K., van der Sijde, P., Lähdeniemi, M. ja Tarkkanen, J. (toim.) 2008. Higher Education Instutions and Innovation in the Knowledge Society. Arene ry, Helsinki.
Leino, M. 2009. Partnerships between Satakunta University of Applied Sciences and Indusry in R&D&I. Esitys, Quality Audit Feedback Seminar 24th March.
Leino, M. ja Laine, K. 2013. Osallistava ja kokeileva oppiminen konenäön opetuksessa – case automaatioteknologia, hyvinvointiteknologia ja TKI-toiminta. Teoksessa Sirkka, A. & Sankari, A. (toim.) Oppimista motivoiva moninaisuus. Satakunta University of Applied Sciences, Publication series D 3/2013.
Lähdeniemi, M., Leino, M., ja Laine, K. 2012. Partnering between Higher Education and Industry. Esitys, FINPIN 2012 Conference, Muenster, Germany.
Sandelin, S. Laine, K. ja Lähdeniemi, M. 2012. Open innovations between a university of applied sciences and SMEs a Finnish model for regional innovation. Teoksessa Hogefoster, M. (toim.) Strategies and Promotion of Innovation in Regional Policies Around the Mare Balticum. Baltic Sea Academy.
Tidd, J., Bessant, J., ja Pavitt, K. 2005. Managing innovation: Integrating Technological, Market and Organizational Change, 3rd ed. John Wiley & Sons.
Valo, P., Leino, M., Kortelainen, J., Laine, K. ja Iivonen, A. 2013. Intelligent Machine Vision System for Measuring Geometrical Characteristics of Reinforcing Bar. Proceedings of International Conference on Innovative Technologies, IN-TECH2013. Budapest.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
