1/2017, Pääkirjoitus

Korkeakoulut digitaalista todellisuutta luomassa

Kuva: Jarmo Röksä

Kirjoittajat: Tiina Valkendorff, Markus Söderlund, Elina Ylikoski

Yhteiskunnan nopea digitalisoituminen on saattanut korkeakoulut uudenlaisten tehtävien äärelle. Ensinnäkin korkeakouluilla on merkittävä rooli tulevaisuuden digitaalisten toiminta-, oppimis- ja työympäristöjen ennakoinnissa, tutkimisessa ja kehittämisessä. Toiseksi, korkeakoulujen tehtävänä on uudistaa ja tuottaa sellaista osaamista, joka vastaa näihin muutoksiin – niin opiskelijoiden kuin opetushenkilöstönkin osalta. Kolmanneksi korkeakouluissa tulee olla valmiuksia omaksua digitaalisia työvälineitä ja toimintamalleja myös niiden omissa toiminnoissa eli erilaisissa oppimis- ja palveluympäristöissä.

Vuoden 2017 alkuun mennessä suomalaiset korkeakoulut ovat kokeilleet, kehittäneet ja käyttäneet digitaalisia välineitä, menetelmiä, oppimisympäristöjä ja ratkaisuja kaikilla näillä alueilla lukuisin eri tavoin. Nyt voidaankin tarkastella jo varsin moniulotteisesti sitä, mitä digitalisaatio korkeakouluissa merkitsee.

Tämän teemanumeron artikkeleita ovat olleet tuottamassa kirjoittajat eri korkeakouluista ja organisaatioista ympäri Suomen. Tekstit valaisevat laajasti korkeakoulujen toimintaa digitalisaation edistäjinä ja hyödyntäjinä ja osoittavat hyvin, kuinka digitalisaatio koskettaa perinteisten tieto- ja viestintäteknologian alojen lisäksi vahvasti kaikkia aloja kaivostyöstä kasvatukseen, sosiaalityöhön ja matkailuun.

Kirjoitukset kertovat siitä, millaisia kokemuksia digitalisaatiosta on, ja millaista tietoa, osaamista sekä oppimista digitalisaatio on tuottanut. Lisäksi ne tuovat esille sen, millaisia mahdollisuuksia ja hyötyjä korkeakouluissa on havaittu. Digitalisaatio läpäisee eri koulutusalat, ja sen myötä syntyy uudenlaista yhteistyötä ja toimintamalleja, kansainvälisiä verkostoja ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Artikkeleista nousee selvästi esille myös digitalisaatioon liittyviä haasteita. Korkeakoulusektorilla – kuten missä tahansa muuallakin – on vanhentunutta konekantaa, yhteensopimattomia järjestelmiä ja aikansa eläneitä työmenetelmiä. Useissa teksteissä tuodaan esille myös se, että eri organisaatioissa ja korkeakouluissa käytössä olevat järjestelmät ja digitaaliset oppimisympäristöt ovat niin erilaisia, että yhteistyö on haasteellista. Internet on paikaton, mutta digitalisoitunut korkeakoulu on yhä melko vahvasti alueeseen sidottu. Paikallisuudessa voi olla etunsa, mutta globalisoituneessa yhteiskunnassa digitalisoituneen korkeakoulun pitäisi pystyä avautumaan myös oman fyysisen toimintaympäristönsä yli. Artikkeleissa tuodaan kuitenkin esille myös hyviä esimerkkejä siitä, millaisia yhteistyömalleja on kehitetty ja miten vahvaa kiinnostusta korkeakouluissa on kansalliseen ja kansainväliseen verkostoitumiseen.

Digitaalinen korkeakoulu tarvitsee tarkoituksenmukaiset digitaaliset työkalut ja ympäristöt.  Viime kädessä ratkaisevassa asemassa ovat kuitenkin ihmiset, jotka niitä kehittävät ja käyttävät. Opiskelijoiden ja henkilökunnan osaaminen ja motivaatio ovat ratkaisevassa asemassa. Ihmisten välillä on merkittäviä eroja siinä, millaisia valmiuksia heillä on digitaalisten ympäristöjen omaksumisessa. Vaikka yhteiskunnassa on puhuttu pitkään diginatiiveista, ovat monet nuoret vailla digitaalisia perustaitoja. Digitaalinen syrjäytyminen on myös tosiasia. Uusien ja jatkuvasti muuttuvien toimintaympäristöjen omaksuminen voi näyttäytyä haasteena, joka kuormittaa ja vie runsaasti aikaa. Toisaalta uusien, avointen ympäristöjen mahdollisuudet voivat innostaa niin opiskelijoita kuin henkilöstöäkin uusien asioiden oppimiseen ja kehittämiseen. Myös opiskelijoilla voi jo korkeakouluissa aloittaessaan olla uudenlaista osaamista annettavanaan tälläkin alueella.

Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak) digitalisaatio on nostettu yhdeksi kehittämisohjelmaksi, joka läpäisee koulutuksen, TKI-toiminnan ja yhteiset palvelut. Opiskelijoille ja henkilöstölle kehittämistyö konkretisoituu vuonna 2018 valmistuvana digikampuksena, josta jatkossa löytyvät esimerkiksi erilaiset oppimisen ympäristöt, koulutusten verkkotarjonta, opetuksen tukipalvelut sekä avoimen TKI-toiminnan mahdollistavat tukipalvelut ja ympäristöt. Digitaalisia oppimisympäristöjä on hyödynnetty uudella tavalla muun muassa Humakin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun organisoimissa kaikille avoimissa ja maksuttomissa MOOC-verkkokursseissa (Massive Open Online Course) osana digitaalisen nuorisotyön Distanssi-hanketta (Distanssi 2017). Lisäksi Humakissa kehitetään digitaalista mobiilisovelllusta kuvakommunikaatioon juuri alkaneessa KUVAKO-hankkeessa. Lights on! -hankkeessa (Lights on! 2017) taas kulttuurikohteita elävöitetään mobiilipeleillä.  Tämän kaltainen kehitys eli digitalisaation hyödyntäminen uusilla alueilla ja toiminnan tarkoituksenmukainen siirtäminen digitaalisiin ympäristöihin lienee vääjäämätöntä muissakin korkeakouluissa.

Innostavinta digitalisaatiossa – niin meillä Humakissa kuin muuallakin – on kuitenkin katsoa yli instituutioiden hallinnollisten prosessien kauas tulevaisuuteen: Mitä uusia avauksia digitalisaatio tuo tullessaan vaikkapa yhteisöpedagogeille, kulttuurituottajille tai viittomakielen tulkeille? Miten uudet yleisöt tavoitetaan, miten kohtaamisia elävöitetään tai miten kommunikaation esteettömyyttä edistetään virtuaalisissa ympäristöissä? Mitä uutta osaamista tarvitaan nuorten digitaalisessa ohjaamisessa tai seniorikansalaisten osallisuuden kehittämisessä digitaalisessa palveluympäristössä?

Tämän teemanumeron tarkoitus on paitsi koota yhteen jo tehtyä kehittämistyötä, myös herättää uteliaisuutta, kiinnostusta ja kriittisyyttä digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin. Nopeutuva digitalisaatio ja sen seuraukset – vaikkapa työn automatisaatio –  voidaan nähdä joko tulevaisuuden yhteiskunnan pelastajina tai sitten jopa ihmiset syrjäyttävänä voimana. Korkeakouluille on annettu merkittävä rooli tulevaisuuden rakentajana myös tällä alueella – käytetään se viisaasti.

Kirjoittajat

Tiina Valkendorff, VTT, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, tiina.valkendorff(at)humak.fi
Markus Söderlund, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu, markus.soderlund(at)humak.fi
Elina Ylikoski, KTT, innovaatiojohtaja, Humanistinen ammattikorkeakoulu, elina.ylikoski(at)humak.fi

Demos Helsinki ja Demos Effect. 2017. Työ 2040 Skenaarioita työn tulevaisuudesta.

Distanssi. 2017. Distanssi-hanke 2016-17. Haettu 21.3.2017 osoitteesta http://distanssi.humak.fi

Lights on! 2017. Light on! -hanke. Haettu 21.3. osoitteesta: http://lightson.humak.fi/

Määttä, J., Pohjanmäki, T. & Timonen, P. (toim.). 2016. Kohti Digikampusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu, julkaisuja 22, Helsinki.

Koiranen, I., Räsänen, P. & Södergård, C. 2016. Mitä digitalisaatio on tarkoittanut kansalaisen näkökulmasta? Talous ja yhteiskunta 3/2016. Haettu 21.3.2017 osoitteesta: http://www.labour.fi/ty/tylehti/ty/ty32016/ty32016pdf/ty32016KoiranenRasanenSodergord.pdf

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *