Ammattikorkeakouluopettajuutta pidetään dynaamisena, uudistuvana ja monipuolisena pedagogiikan osa-alueena. Siinä ajatellaan korostuvan yhteisöllisen ja verkostoituvan opettajuuden periaatteiden, jotka miellämme myös työhyvinvointia edistäviksi tekijöiksi. (ks. esim. Erkamo 2006; Rauhala 2005; Sonninen 2006.). Tässä kirjoituksessa tarkastelemme väitteemme todenperäisyyttä pedagogisen tuen ja koherenssin käsitteiden avulla. Puheenvuoromme perustuu sekä empiirisen lomakehaastatteluaineiston että teoreettisen kirjallisuusaineiston tarkastelulle. Tarkastelumme lähtökohtana on halumme selvittää, mitä pedagogisen tuen käsitteellä tarkoitetaan ja millaisia yhtymäkohtia sillä on työhyvinvointiin.
Pedagogisen tuen käsitteestä
Kirjallisuudessa pedagogisen tuen käsite näyttäytyy haastavana. Siksi pyrimme lomakehaastattelun avulla selvittämään, millaisia merkityksiä ammattikorkeakouluopettajat tähän käsitteeseen liittävät. Kirjallisuudessa käsitteellä voidaan viitata sen laajassa merkityksessä opetussuunnitelma- ja opetuksen kehittämistyöhön, opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen sekä ohjaustoimintaan, opintoneuvontaan ja näiden ympärille järjestettyjä tukipalveluihin (Korhonen 2007a). Kun pedagoginen tuki liitetään opettajien väliseen yhteistyöhön, yhteisöllisyyteen ja positiiviseen käsitykseen opettajuudesta, se näyttäytyy voimavarana. (Ihanainen 2009; Kempas 2010; Tenno 2011).
Pedagogisen tuen määreitä
Pedagogista tukea koskevaan laadulliseen webpropol-kyselyymme vastasi yhteensä 52 Diakonia-ammattikorkeakoulun opettajaa kolmelta Diak Etelän kampukselta. Vastaajista 49 antoi luvan käyttää syntynyttä aineistoa tässä artikkelissa. Lomakkeemme sisälsi sekä avoimia että asteikollisia kysymyksiä. Analysoimme saamamme aineiston lähiluvun ja laadullisen aineiston analyysin keinoin sekä tarkastelimme ja erittelimme määrällisen aineiston painotuksia.
Aineiston perusteella syntyi kuva siitä, että pedagoginen tuki liittyy merkittävällä tavalla työhyvinvointiin koherenssin tunteen kokemisen kautta. Koherenssi, joka koskee työn ymmärrettävyyttä, merkityksellisyyttä ja hallittavuutta, viittaa tässä yksilön tapaan havainnoida ja hallita ympäristöään. Omasta työstään ja sen kehittämisestä kiinnostunut opettaja jäsentää omaa intentionaalista työtään ammatillisessa koulutuksessa sekä itsenäisenä että yhteisöllisenä prosessina. Hän tavoittelee mielekästä ja tarkoituksenmukaista toimintaa (vrt. Marjala 2009), jota ohjaavat sekä opetussuunnitelman sisältämä pedagoginen ajattelu että työn reunaehdot. Niihin sisältyvät erilaiset säädökset ja ohjeet, resurssit sekä käsitys opettajuudesta. Resurssien kohdentamisella määritellään sitä mikä nähdään arvokkaana ja toivottuna toimintana. Saamamme aineiston mukaan tätä voidaan kuvata niin kutsutun pedagogisen siirtymän avulla.
Pedagoginen siirtymä ja koherenssi
Aineistomme perusteella pedagogisella siirtymällä voidaan tarkoittaa sitä, että ammattikorkeakoulupedagogiikassa eletään montaa aikaa ja toteutetaan monenlaisia pedagogisia strategioita samanaikaisesti. Nopeat yhteiskunnalliset muutokset, koulutuksen kansainvälinen vertailtavuus, osaamisperustaisuustarkastelu ja taloudellinen niukkuus osoittautuvat erilaisiksi tavoiksi jäsentää ydinkysymystä siitä, miten syntyy hyvää ammatillista osaamista ja millaiset oppimisen prosessit ovat sen edellytys. Opettajan pedagoginen ajattelu ja sen edellyttämä tuki näyttäytyvät tässä tarkastelussa moniulotteisina. Opettajien näkemyksen mukaan yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys, jakaminen, innovatiiviset lähestymistavat ja opiskelijoiden kanssa yhdessä kehittäminen lisäsivät työhyvinvointia. Kirjallisuuden ja laadullisen aineistomme valossa työn ymmärrettävyys, merkittävyys ja hallittavuus (koherenssi) lisääntyvät yhdessä tehdessä.
Kulttuurinen muutos on suuri. Opettajan työtä mitoitetaan ja resursoidaan edelleen varsin perinteisesti. Opettajien kokemuksen mukaan on paljon sellaista työtä, jota ei lainkaan määritellä ja mitoiteta opettajan työhön kuuluvaksi. Näkymätön työ sisältää paljon hallinnollista ja teknistä, joka kuormittaa varsinkin silloin, kun järjestelmät eivät toimi eivätkä erilaiset käytössä olevat ohjelmat kommunikoi keskenään.
Yhteisöllisyyden korostuminen opettajien pedagogista tukea koskevassa pohdinnassa viittaa jaettuun osaamisen ja kehittämisen tilaan (Kostiainen 2009, 146). Siinä korostuvat luottamus ja vuorovaikutus, jotka voivat syntyä arvostetussa, merkityksellisessä ja yhteisöllisessä työssä. Sen voi päätellä tuottavan myös työhyvinvointia.
Kirjoittaja
Ikali Karvinen, Yliopettaja, (TtT, TtM, Sh AMK), ikali.karvinen(at)diak.fi, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä
Marjo Kolkka, Yliopettaja, (YTM, FT), marjo.kolkka(at)diak.fi, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Erkamo, Matti 2006. Kokemuksia uudistuvasta opettajuudesta. Teoksessa Erkamo, M., Haapa, S., Kukkonen, M-L., Lepistö, L., Pulli, M. ja Rinne, T. (toim.) Uudistuvaa opettajuutta etsimässä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 11. Helsinki, 165-170.
Ihalainen, Pekka 2009. Puolipilvistä ja kirkastuvaa. Ammatillisen verkkopedagogiikan kehittäminen. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kehittämisraportteja (5) 2009. Helsinki.
Kempas, Eija 2010. Joustaville opiskelumuodoille on kysyntää. ePooki (9) 2010. http://www.oamk.fi/epooki/?julkaisu=18 20.10.2011.
Korhonen, Vesa 2007. Korkeakoulutus pedagogisen kehittämisen kontekstina. Teoksessa V. Korhonen (toim.) Muuttuvat oppimisympäristöt yliopistossa? Tampere: Tampere University Press, 9-24.
Marjala, Pauliina 2009. Työhyvinvoinnin kokemukset kertomuksellisina prosesseina – narratiivinen arviointitutkimus. Acta Univerisitatis Ouluensis, C Technica 315. Oulu: Oulun Yliopisto.
Rauhala, Pentti 2005. Perinteisestä opettajasta tietoyhteiskunnan kansankynttiläksi. Ammattikorkeakoulujen kehittämistyön lähestymistavat -seminaari 3.11.2005. http://india.haaga-helia.fi/fi/ammatillinenopettajakorkeakoulu/tutkimus-jakehittamistoiminta/toteutuneetprojektit/amk-opettajuudenkehittaminen/materiaalipankki/Perinteisestaopettajastatietoyhteiskunnankansankynttilaksi.pdf. 7.11.2011.
Sonninen, Jorma 2006. Ammattikorkeakouluopettajien uudistuva asiantuntijuus. Teoksessa Erkamo, M., Haapa, S., Kukkonen, M-L., Lepistö, L., Pulli, M. ja Rinne, T. (toim.) Uudistuvaa opettajuutta etsimässä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 11. Helsinki, 110-119.
Tenno, Tiiu 2011. Surffaajat ja syventyjät : verkko-oppimisympäristön pedagogisen rakenteen ja opiskelijoiden toimintaorientaatioiden tarkastelua. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20115241130 21.10.2011.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
