1/2012, Tutkimus ja innovaatiot

Luova osaaminen ajankohtaisissa ohjelmajulistuksissa

Johdanto

Elintason kohoamisen myötä hyvinvoinnin käsite on alkanut merkitä yhä selkeämmin yksilön tarpeiden huomioon ottamista. Samalla kun elämänlaadun merkitys on kasvanut, kulttuuri ja taide ovat nousseet tärkeälle sijalle osana ihmisten hyvää arkea. Ihmissuhteet, mielen tasapaino, yksilöllinen itsensä ilmaisu ja yhdessä tekeminen ovat 2010-luvulla korostuneet materiaalisen kuluttamisen sijaan. Myös elinympäristön ja palvelujen ihmislähtöinen muotoilu tuottaa emotionaalista hyvinvointia. Musiikin parantava vaikutus on todettu useiden vakavasti otettavien tutkimusten avulla, ja taideharrastuksilla on osoitettu olevan psyykkistä ja fyysistä terveyttä edistävä vaikutus.

Taloudellisen vaurauden sijaan ihmisten voimaannuttamisen kykyä on alettu pitää keskeisenä virtalähteenä aikamme häijyimpien ongelmien ratkomisessa. Sosiaalinen koheesio ja elinympäristön vakaus eivät ole enää itsestään selvyyksiä. Nuorisomellakat, rajut opiskelijamielenosoitukset ja Wall Street -kapinan tyyppiset liikkeet ovat pakottaneet perinteiset hyvinvointivaltiotkin etsimään uusia näkökulmia. Kasvavien ongelmien myötä taidelähtöinen toiminta ja sen myötä syntyvä osallisuus on havaittu eheyttäväksi keinoksi ehkäistä vakavaa syrjäytymiskierrettä.

Terhi Takasen ja Seija Petrowin kirjoittama Sitran raportti Kohtaamisten voima: tarina yhdessäluovasta uudistumisesta (2010) tukee edellä kuvattua. Jo esipuheessa tulee esiin, miten nyky-yhteiskunnassa ja vaikkapa julkishallinnon kehittämisessä tarvitaan voimaantumista: “Sen avulla pystymme yhdessä luomaan uutta ja rohkeaa kehittämiskulttuuria, jossa uskallamme kokeilla uusia asioita, toimia ennakkoluulottomasti ja oppia tekemistämme virheistä yhdessä. Uskon, että vain toimimalla samanaikaisesti monella eri tasolla ja käyttämällä eri keinoja saavutamme syväluotaavia muutoksia.”

Tuotekehityksessä ja käyttäjälähtöisessä suunnittelussa on mukana nykyään laaja kirjo luovan alan ammattilaisia, olivat he sitten muotoilijoita, soveltavan teatterin tekijöitä, kulttuurituottajia tai vaikkapa sähköisen median osaajia. Luova ajattelu, kyky kyseenalaistaa urautunutta ajattelua ja rohkeus käyttää intuitiota kehittämisen keskeisenä voimana ovat kysyttyjä ominaisuuksia työelämässä. Siksi taiteen, kulttuurin ja muotoilun merkitys on noussut esiin myös liike-elämän innovaatioiden ja niiden kautta taloudellisen hyvinvoinnin lähteenä.

Tässä katsauksessa on poimintoja ajankohtaisista, suomalaista päätöksentekoa ohjaavista politiikkaohjelmista, raporteista ja strategioista. Niitä arvioidaan sen pohjalta, miten taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet niissä näyttäytyvät. Katsauksessa painottuu jossain määrin Helsinkiin ja muuhun pääkaupunkiseutuun liittyvä näkökulma. Perusteena on erityisesti se, että Helsingillä ja Uudenmaan maakunnalla on aivan erityinen painoarvo kulttuurin talouden, työpaikkojen ja työvoiman sijainnin kannalta (Alanen 2010).

Helsinki naapureineen on myös vuoden 2012 muotoilupääkaupunki. Kulttuurisen hyvinvoinnin roolia on kiinnostava tarkastella World Design Capital eli WDC-vuoden taustalla vaikuttavassa ohjelmajulistuksessa. Metropolialueella on myös aivan erityiset syrjäytymisen, eriarvoistumisen ja monikulttuurisuuden ongelmat. Siksi Helsingin vastikään hyväksytty kulttuuristrategia 2012-2017 ja Espoon kaupungin tilaama tutkimus

Metropolin hyvinvointi (2010) ovat tärkeitä signaaleja siitä, millaisessa roolissa kulttuuri nähdään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Kuva Helsinki tanssii -tapahtumasta, kuvaaja Eetu Ahonen
Kuva Helsinki tanssii -tapahtumasta, kuvaaja Eetu Ahonen

Elinvoimainen Suomi

Sitran vuosina 2009 – 2010 toteuttaman kehitysohjelman raportti Elinvoimainen Suomi on yksi keskeisimpiä kannanottoja tulevaisuuden menestyksen rakentamisessa. Se korostaa voimakkaasti ihmisistä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta lähtevää energiaa ja tekemisen meininkiä. “Näemme, että teollisuuden ja hyvinvointipalvelujen lisäarvo syntyy yhä enenevässä määrin kentällä asiakkaiden ja kansalaisten kanssa käytävän vuorovaikutuksen seurauksena. Ilman elinvoimaa ja uusia ajattelu- sekä toimintamalleja on turha uneksia suomalaisesta hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä,” yliasiamies Mikko Kosonen toteaa heti raportin esipuheessa.

Raportissa todetaan ansiokkaasti myös, miten ennaltaehkäisevän työn arvostusta tulisi parantaa ja siihen liittyvät palvelut nostaa ongelmalähtöisten suoritteiden edelle. Immateriaalisten, elämyksiin perustuvien tekijöiden keskeinen asema osana palveluja on myös hyvin tunnistettu. Elämyksellisyys voi kirjoittajien mukaan toteutua esimerkiksi mediaalisuutena, muotoiluna tai sosiaalisen verkoston ulottuvuutena. Heidän mukaansa tällainen kulttuuriosaamisesta kumpuava lisäarvo on parhaimmillaan vaikeasti kopioitavaa ja siksi kestävää kilpailuetua luovaa.

Elinvoimainen Suomi on havainnut useita tärkeitä ajankohtaisia trendejä ja yhteiskunnan hiljaisia signaaleja. Sen arvoa ei heikennä, vaikka siinä näkyy muutamia puutteitakin. Muiden muassa rohkeuden ja luovuuden merkitystä tuodaan voimakkaasti esiin, mutta ymmärrys esimerkiksi kulttuurin, taiteen, itseilmaisun sekä taito- ja taideaineiden merkityksestä luovaksi yksilöksi kasvamiselle on jäänyt vähäiseksi. Esimerkiksi sana taide esiintyy vain yhden, melko sattumanvaraisen case-esimerkin yhteydessä, ja sanaa kulttuuri käytetään ainoastaan hyvin laajassa, lähinnä toimintatavoille tai -ympäristölle rinnakkaisessa merkityksessä. Kulttuurin ja taiteen ensisijaisuus vahvan, sisältä ohjautuvan persoonallisuuden kehittymisessä ei vaikuta olevan raportin laatijoille kovin omakohtaisesti sisäistynyttä todellisuutta.

Oivallus

Elinkeinoelämän keskusliitto on selvittänyt 2020-luvun työelämässä tarvittavaa osaamista Oivallus– nimisessä hankkeessaan. Hankkeen toinen väliraportti lokakuulta 2010 vertaa heti ensimmäisen lukunsa ensimmäisessä kappaleessa tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja jazz-musiikin soittamiseen. Jazzissa yhtyeen jäsenten vuorovaikutus, jokaisen soittajan yksilöllisen soundin kehittyminen, improvisointi ja avoimuus monenlaisille etenemistavoille ovat keskeisessä asemassa. “Metaforan avulla kuvataan, miten yhä useampi työ irtautuu rutiineista”, raportissa perustellaan vertausta. Elinkeinoelämän asiantuntijoiden mukaan tulevaisuuden työtehtävät eivät voi olla tarkasti määriteltyjä. “Päämäärä tiedetään, mutta tarkat nuotit tavoitteeseen pääsemiseksi puuttuvat.Lopputulosta kohti voi edetä monella eri tavalla. Siksi improvisointi, luovuus ja luoviminen ovat jokapäiväisiä työvälineitä ja menestyksen eväitä”, raportti toteaa. (Oivalluksia 2010.)

Taidelähtöisten metaforien käyttö raportissa kertoo siitä, kuinka kipeästi monimutkaistuvassa työelämässä tarvitaan irtiottoa kaikesta kaavamaisuudesta, hierarkkisuudesta ja ammatillisten rajojen varjelusta. Taidemaailman toimintatapoja nostetaan toistuvasti myönteisiksi esimerkeiksi huomisen työelämää koskevassa keskustelussa. Tulevaisuudessa ei pärjätä menneisyyden ajattelutavoilla. Siksi kulttuurialoista on tullut se lähde, joista elinkeinoelämä etsii inspiraatiota ja toteutusvoimaa uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen.

Oivalluksia nostaakin esiin monia taidelähtöisiä työtapoja henkisen ketteryyden lähteenä. Sen mukaan yritykset ottavat työn organisoinnissa jo nyt oppia elokuvateollisuudesta, jossa produktiot syntyvät erilaisten osaajien vaihtelevina yhteistyöprojektina. “Tiimi hajoaa, kun elokuva on valmis. Seuraavalla on uusi käsikirjoitus ja tavoite, joten se syntyy harvoin samalla kokoonpanolla.”

Raportissa haastateltujen yritysjohtajien mukaan tarve tehdä yhteistyötä erilaisten osaajien kanssa muuttaa organisaatioiden rakenteita. Löyhemmät yhteenliittymät syrjäyttävät linjaorganisaation, koska “tässä maailmassa kaikki kiteytyy yhteistyökyvykkyyteen ja -halukkuuteen.” Lähes kaikki taidealan vahvat osaamisalueet ovat nyt edelläkävijän roolissa yhteiskunnan haasteiden ratkomisessa. Raportissa niin design-osaaminen, freelancer-toiminta, ihmisten ja heidän salattujen motiiviensa intuitiivinen ymmärtäminen sekä mielikuvien ja tarinoiden liittäminen tuotteeseen korostuvat merkittävällä tavalla.

Hankkeen loppuraportin (2011) mukaan toivottuun tulevaisuuteen päästään nostamalla luovuuden edistäminen kaiken koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi. Luovuus tarkoittaa raportissa ”mahdollisuusajattelua ja vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista”. Luovuutta edistävän koulutuksen raportti katsoo lähentyvän menetelmiltään ideaalista työelämää: se kannustaa kokeilemaan virheitä pelkäämättä ja tekemään yhdessä. Siksi tästä eteenpäin tulisi panostaa taitoihin tietojen rinnalla ja yhdessä tekemiseen yksilösuorittamisen sijaan.

Oivalluksia on merkittävä avaus humanistisen ja kulttuuriosaamisen laajempaan ja tiiviimpään hyödyntämiseen elinkeinoelämässä. Siinä on tunnistettu, ettei ihminen ole puhtaasti rationaalinen ja analyyttinen toimija ja että esimerkiksi juuri taidealalla on runsaasti dynaamisia prosesseja, jotka luovat tunnevoimaa. Jos taiteen parissa pystytään synnyttämään alati muuntuvia sisäisiä kumppanuuksia, projektikohtaista heittäytymistä, ehdottoman luottamuksen ilmapiiriä ja virittäytymistä aistimaan epätavanomaisia mahdollisuuksia, niin taidelähtöinen toiminta voi tuoda myös perinteisempään elinkeinoelämään sen kipeästi tarvitsemaa energisoivaa virtaa.

Metropolin hyvinvointi

Espoon kaupungin lähtökohdat tilaamalleen tutkimukselle Metropolin hyvinvointi olivat rohkea kyseenalaistaminen ja uudet avaukset metropolialueen elinvoiman vahvistamiseksi. Tutkimusprofessori Antti Hautamäen mukaan tutkimushankkeessa on tarkasteltu uudelta pohjalta sellaisia peruskäsitteitä kuin kilpailukyky, hyvinvointi, kansalaisyhteiskunta, kumppanuus ja palveluajattelu. Esimerkiksi yritysten ja julkisen sektorin pääomien ja henkilöstön lisäksi raportti lukee kilpailukykyyn mukaan kuuluviksi kansalaisvoimavarat eli kansalaiset ja heidän verkostonsa.

Hautamäen johtamassa tutkimuksessa kulttuuri ja itseilmaisu ymmärretään elämän onnellistuttajana. Onnellisuutena raportissa pidetään koettua hyvinvointia ja subjektiivisia tunteita, kun taas aineellisiin ja persoonattomiin resursseihin perustuva tarpeentyydytys on objektiivista hyvinvointia. Molempia hyvinvoinnin muotoja tarvitaan innovaatioyhteiskunnan ja hyvän arjen syntymisen edellytyksenä. Kirjoittajat pitävät koko yhteiskunnan kannalta aliarvostettuna voimavarana kansalaisten vertaistoimintaa, sosiaalista verkottumista ja aktiivista kansalaisuutta. Tämän sektorin potentiaalin esiin saamisessa tarinallisuus, taidelähtöiset menetelmät ja erilaisten ryhmien kohtaamisen kyky ovat avainasemassa.

Design-ajattelu ja käsityöläisyydestä juurensa saaneet muotoilun opit on nostettu raportissa keskeiseen asemaan. Muuten yhteiskunta ei voi saada haluamaansa kestävää hyvinvointia ja laadultaan ylivertaisia ratkaisuja. Design-ajattelun voiman katsotaan perustuvan kiinnostukseen sitä kohtaan, mitä voi syntyä, kun kokeillaan paljon, mitataan tuloksia usein, ei tavoitella täydellistä vaan toimivaa ja ymmärretään ihmisten monimuotoista käyttäytymistä osana instituutioiden maailmaa.

Design-ajattelua halutaan kytkeä yhteiskunnallisten haasteiden ja häijyimpien ongelmien kesyttämiseen, koska sen avulla saadaan mukaan piileviä resursseja ja joukkojen älyä. Ihmiset voivat oppia epävirallisilla areenoilla. He haluavat liittyä yhteisen hyvän suureen kertomukseen. Siksi ihmis- ja yhteisövetoiset prosessit tuovat yllättäviä ratkaisuja, sitouttavat kansalaisia aktiiviseen toimintaan ja luovat ei materiaalisiin arvoihin perustuvaa kilpailukykyä alueelle.

Metropolin hyvinvointi esittää 10 askelen ohjelman metropolin hyvinvointiin. Niistä kahdeksas perustuu kulttuuriin muutosvoimana. Kulttuurin suuren arvon katsotaan perustuvan tekemiseen, koetun jakamiseen ja siten syntyvään yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Tutkimuksessa korostetaan tarvetta perinteisen kulttuuripolitiikan laaja-alaistamiseen: arvokkaana on nähtävä myös muu kuin taiteilijoiden ja taideorganisaatioiden työn tulokset. Merkityksellistä on myös amatöörien itse tekeminen ja sen myötä viriävä voimaantuminen.

Muotoilupääkaupunki 2012

Helsingin ja sen naapurikaupunkien valinta maailman muotoilupääkaupungiksi on nostanut valokeilaan designin kaikkiallisuuden. Nimitys on antanut kaupungeille sysäyksen kehittää innovatiivista muotoilua kaupunkikulttuuriin liittyvissä konteksteissa. Samalla se on edistänyt asukkaiden osallisuutta suunnittelussa sekä yhteistoimintaa kaupunkilaisten ja kuntatoimijoiden kesken. Muotoiluvuoden ansiota on myös se, että julkisten tilojen ja kohtaamispaikkojen merkitys aktiiviselle kansalaisuudelle, luovuudelle ja hyvinvoinnille on käynyt yhä ilmeisemmäksi.

WDC-vuosi on jaettu teemallisesti kolmeen osa-alueeseen: avoimeen kaupunkiin, designin rooliin globaalissa vastuussa sekä sulautuvan muotoilun taloudellista kasvua edistävään merkitykseen.

Avoin kaupunki -teeman tavoite on tarjota keinoja kaupunkilaisille lähteä mukaan omia asuinalueitaan koskevaan päätöksentekoprosessiin. Kaupungit kuuluvat niiden asukkaille, ja pienetkin teot voivat olla vaikutuksiltaan suuria. Kaupungin tehtävänä on luoda rakenteet, joissa tieto, ideat, ajatukset ja ihmiset liikkuvat mahdollisimman avoimesti ja joissa turhista rajoituksista voidaan irtaantua.

Designin uusi rooli korostaa kestävää kehitystä, yhteiskunnallisuutta ja yleishyödyllisyyttä. Hyvä suunnittelu on julkisten palveluiden ja infrastruktuurin välttämättömyys, jota ilman aina monimutkaistuvampi yhteiskunta ei toimi. Kokonaisvaltaisen elämän laadun edistäminen muotoilun on tärkeää kaikkialla maailmassa, oli kyse arjen jokapäiväisistä tilanteista tai yhteiskunnan järeän luokan järjestelmien, vaikkapa liikenneratkaisujen, toimivuudesta.

Ihmisten elämään sulautuvan muotoilun teema tuo esiin designin uuden talouskasvun virtalähteenä. Muotoiluajattelu mahdollistaa kokonaan uusien konseptien tuottamisen suunnitteluongelmiin niin julkisella sektorilla kuin yritysten maailmassa. Visualisoinnin luovien menetelmien hyödyntäminen ja käyttäjien mukaan ottaminen jo aivan suunnittelun alusta lähtien on keskeistä. Näin voidaan synnyttää paremmin toimivia ja siksi haluttuja ratkaisuja.

Muotoilupääkaupunkivuoden teemoissa kiteytyivät avoin suunnittelu, vuorovaikutus, jokaisen osallistujan arvo kaupunkikulttuurin kehittämisen voimavarana sekä dynaaminen suhde kaupunkitilojen muuntuvuuteen. Laaja-alainen käsitys kulttuurisesta hyvinvoinnista tulee esiin WDC- vuoden lukuisissa hankkeissa erityisesti avoin kaupunki -teeman alla. Kaupunkitilan elävöittäminen on arjen hyvää muotoilua, tapahtui se sitten minkä taidemuodon tai joukkoistavan kulttuuriteeman avulla.

Kuva: kansalaisnavigointia metropolissa -hankkeen projekti, kuvaaja Pilvi Kallio.
Kuva: kansalaisnavigointia metropolissa -hankkeen projekti, kuvaaja Pilvi Kallio.

Helsingin kulttuuristrategia 2012 – 2017

Helsingin kulttuuristrategia linjaa kuudeksi vuodeksi eteenpäin kaupungin keskeiset kulttuuria koskevat kehittämisen painopisteet. Tavoitteena strategiassa on ollut saada julkisesti rahoitetuilla kulttuuripalveluilla laajaa vaikuttavuutta. Samalla halutaan edistää pääkaupungin kulttuuriprofiilia, vetovoimaisuutta ja kilpailykykyä kansainvälisissä toimintaympäristöissä.

Helsinki näkee kulttuuripalvelujensa kehittämisen taustalla seuraavat ohjaavat periaatteet:

Kulttuuri kuuluu peruspalveluihin ja demokratian välttämättömiin edellytyksiin. Taiteilijoilla ja muilla luovan työn tekijöillä on tärkeä rooli kaupunkilaisten luovuuden kehittymiselle

Kulttuuri on kansalaisyhteiskuntaa, ja kulttuurinäkökulmaa tarvitaan myös elinkeino-, sosiaali-, ympäristöpolitiikan, opetuksen ja kaupunkisuunnittelun alueilla

Kulttuuri on kestävää kehitystä, ja kaupungin julkiset tilat, paikat ja kadut ovat kulttuurielämälle tärkeitä foorumeita

Kulttuuri vahvistaa yhteisöllisyyttä, edistää terveyttä ja ehkäisee yhteiskunnallista polarisoitumista. Kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus on tärkeää koko ihmisen elinkaaren ajan.

Kulttuuri luo taloudellista kasvua ja luovan työn tekijät tuottavat osaltaan taloudellista kasvua, hyvinvointia ja yrittäjyyttä kaupungin hyväksi.

Strategisissa linjauksissa ja toimenpiteissä on päädytty painottamaan joitain kokonaisuuksia. Näistä ensimmäinen korostaa kulttuuripalvelujen hyvinvointia edistävää toimintaa. Toinen haluaa vaalia eri kulttuurialojen tarvitsemaa tilaa kasvaa ja uudistua kaupungissa sekä edistää vapaan kentän taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia. Kolmantena huolehditaan kulttuuritoiminnan keskeisestä asemasta Helsingin kaupunkirakenteen suunnittelussa. Neljäntenä tuodaan esiin Helsingin toimivuuden, imagon ja vetovoimaisuuden parantaminen kulttuurin ja tapahtumallisuuden avulla.

Helsingin kulttuuristrategian kiinnostavana piirteenä on kulttuurin ja luovuuden nostaminen poikkeuksellisen selvästi pääkaupungin henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin peruspilariksi. Luovuudesta katsotaan syntyvän työtä ja työpaikkoja, joista Helsingissä sijaitsee tulevaisuudessakin merkittävä osa. Uusi näkökulma kulttuuripalveluihin on, että oikeus laadukkaisiin kulttuuripalveluihin annetaan myös kaupungin omalle henkilöstölle, ei ainoastaan kaupunkilaisille asiakkaina.

Vaikka kulttuuristrategia korostaa muotoilupääkaupunkivuotta lähtölaukauksena uudelle strategiakaudelle, taidelähtöisten innovaatioiden välittäminen muille aloille ei siinä juuri näyttäydy kulttuuriin varsinaisesti kuuluvana osa-alueena. Myöskään kaupungin palvelujen uudenlaisen, käyttäjälähtöisen muotoilun mahdollisuuksiin WDC-vuoden pohjalta ei strategiassa tai toimenpiteissä oteta kantaa.

Sen sijaan taiteen soveltavan käytön nostaminen taiteen itseisarvon rinnalle on merkittävä linjaus. Niin ikään tärkeänä kannanottona ja tulevaisuuden kulttuuriammattien kannalta kauaskantoisena lauseena voidaan pitää sitä, että strategisissa linjauksissa edellytetään sivistystoimen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyötä. Uusilla yhteisillä toimintatavoilla pyritään vahvistamaan kulttuurin, taiteen ja liikunnan hyödyntämistä osana päivittäistä hoitotyötä. Tässä eri hallintokuntien keskinäistä vuorovaikutusta edistävässä kannanotossaan Helsinki on ottanut askeleen kohti taiteen terveysvaikutusten laajamittaista mahdollistamista.

Lopuksi

Luovuus ja innovaatiot olivat voimakkaasti esillä edellisessä hallitusohjelmassa suomalaisen hyvinvoinnin ja taloudellisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Samassa hallitusohjelmassa sovittiin myös terveyden edistämisen politiikkaohjelmasta, jonka osana syntyi Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ehdotus toimenpideohjelmaksi vuosille 2010 – 2014.

Nykyinen Jyrki Kataisen hallitusohjelma ei jatka kovin johdonmukaisesti näiden teemojen edistämistä. Esimerkiksi hyvinvointiin liittyvässä luvussa ei mainita kulttuurin tai taiteen merkitystä terveyden edistämisessä. Valtion talousarviossa vuodelle 2012, sen opetusministeriötä koskevassa pääluvussa, tosin todetaan, että ”taide ja kulttuuri edistävät väestön hyvinvointia ja elämänlaatua sekä vahvistavat kulttuurista pääomaa. Vahvistamalla kulttuurin perustaa, luovan työn tekijöiden toimintaedellytyksiä, kansalaisten kulttuuriosallistumisen mahdollisuuksia ja kulttuurin taloutta edistetään sivistystä, luovuutta, osaamista ja innovatiivisuutta, alueiden elinvoimaisuutta sekä työllisyyden ja kansantalouden kehitystä”.

Edellä oleva katsaus tiettyihin valittuihin strategioihin, kehitysohjelmiin ja tutkimusraportteihin on tehty vain karkealla tasolla. Tästä huolimatta vaikuttaa, että kulttuurin ja taiteen merkitys hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen on tunnistettu ja tunnustettu parhaiten kunnallisen päätöksenteon tasolla. Tilastokeskuksen mukaan suuret kaupungit (Espoo, Helsinki, Vantaa, Turku, Lahti, Tampere, Jyväskylä ja Oulu) hallitsevat kulttuurin taloutta. Kaupungit näyttävät panostavan luovan alan toimintaedellytyksiin ja erilaisiin mittaviin panostuksiin kaupungin kulttuuriprofiilin terävöittämiseksi. Näistä esimerkkinä on WDC-vuoden ohella Turun kulttuuripääkaupunkivuosi 2011.

Maaseutukunnat tuntuvat painottavan elämänlaatua loma-asumisen, matkailun, paikalliskulttuurin ja luonnonarvojen lähtökohdasta. Suurissa kaupungeissa on ehkä riittävän monipuolisesti eri kulttuurialojen toimijoita. Siksi niiden taide- ja kulttuurikentässä voi helpommin syntyä jotain ennen kokematonta. Luovan alan toimijat näyttäytyvät todennäköisesti tästä syystä merkittävässä roolissa juuri suurten kaupunkiseutujen tulevaisuutta hahmottavissa kehitysohjelmissa.

Kirjoittaja

Tuire Ranta-Meyer, johtaja, FT, dosentti, tuire.ranta-meyer(at)metropolia.fi, Metropolia-ammattikorkeakoulu, Kulttuuri ja luova ala

Alanen, Aku 2010. Suuret kaupungit hallitsevat kulttuurin taloutta. Tieto & trendit 4-5. Tilastokeskus.

Elinvoimainen Suomi 2010. Toim. Aarne Nurmio ja Teppo Turkki. Helsinki: Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.

Helsingin kulttuuristrategia 2012 – 2017. Kts. http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatos/2011/Halke_2011-12- 14_Kvsto_19_Pk/A874A435-9120-4E9C-8DAC-8A24768481D3/Liite.pdf

Hyyppä, Markku ja Liikanen Assi 2005. Kulttuuri ja terveys. Edita.

Liikanen, Assi 2010. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014 . Opetusministeriön julkaisuja 2010:1. Kts. http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Taiteesta_ja_kulttuurista_hyvinvointia.html.

Metropolin hyvinvointi 2010. Toim. Antti Hautamäki, Demos Helsinki ja Jyväskylän yliopisto. Helsinki: Espoon kaupunki.

Oivallus 2009. 1. väliraportti: Uudet ideat syntyvät rajapinnoilla. Elinkeinoelämän keskusliitto. Kts. www.ek.fi/oivallus ja http://ek.multiedition.fi/oivallus/fi/liitetiedostot/Oivallus_loppuraportti_web.pdf

Oivallus 2010. 2. väliraportti: Moniosaajuus syntyy ryhmissä. Tulevaisuuden koulutus tukee ja edistää yhdessä tekemistä. Elinkeinoelämän keskusliitto. Kts. www.ek.fi/oivallus ja http://ek.multiedition.fi/oivallus/fi/liitetiedostot/ajankohtaiset/oivallus-2-valiraportti-final.pdf

Oivallus 2011. Loppuraportti. Elinkeinoelämän keskusliitto. Kts. www.ek.fi/oivallus ja http://ek.multiedition.fi/oivallus/fi/liitetiedostot/Oivallus_loppuraportti_web.pdf

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma 22.6.2011. Kts. http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf

Takanen, Terhi ja Petrow Seija 2010. Kohtaamisten voima: tarina yhdessäluovasta uudistumisesta

Sitran raportti 290. Helsinki: Edita. Kts. myös http://www.sitra.fi/julkaisut/sitra290.pdf. Tuulaniemi, Juha 2011. Palvelumuotoilu. Hämeenlinna: Talentum Media.

Valtion talousarvioesitys 2012, hallinnonala 29, kohta 80. Kts. http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2012/aky_2012.html

World Design Capital Helsinki 2012. Kts. http://wdchelsinki2012.fi/ ja http://wdchelsinki2012.fi/wdc- helsinki-2012.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli