1/2013, Opiskelijat, Puheenvuoro

Rakenneuudistuksen kautta onneen – Metropolian tulevaisuudenkuva

Visio neljän kampuksen Metropoliasta

Metropolia ammattikorkeakoulun toiminta käynnistyi 1.8.2008 ja sen pohja muodostettiin EVTEKin ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian varaan. Suomen suurimmaksi ammattikorkeakouluksi yhdistymisen kautta noussut 16 000 opiskelijan ja 1 200 henkilöstön jäsenen korkeakouluyhteisö on kuitenkin koko historiansa ajan ollut sirpaloitunut ympäri pääkaupunkiseutua. Kahden ammattikorkeakoulun toimintakulttuurien yhteentörmäyksiltä ei myöskään voitu välttyä ja tänäkin päivänä menneisyyden haamut kummittelevat satunnaisesti niin henkilöstölle kuin opiskelijoille.

Ammattikorkeakoulukenttä on kehittynyt omasta tahdostaan ja sitä on kehitetty pakon (= talouden) sanelemana ylhäältä käsin. Metropoliassa uudistuminen on kuitenkin nähty positiivisena mahdollisuutena ja erilaisia muutostarpeita on lähestytty ennakoiden. Tästä johtuen, Metropolian tilastrategian mukaisesti, koko korkeakoulun toistakymmentä yksikköä keskitetään neljälle kampukselle noin vuoteen 2017 mennessä. Kyseisten kampusten todennäköiset sijainnit ovat Helsingin Arabiassa, Vantaan Myyrmäessä, Espoon Leppävaarassa ja Helsingin Myllypurossa, joista viimeksi mainittu rakennetaan perustuksista alkaen tyhjästä. Loput kampuksista tulevat vaatimaan perusteellisen remontin suuremman opiskelija- ja henkilöstömäärän takia.

Unelmakampus – mitä ihmettä?

Kampusuudistuksen yhteydessä Metropolialla on todennäköisesti historiansa paras mahdollisuus karkottaa menneisyyden haamut ja siirtyä uuteen, Metropolian Meiningin™, mukaiseen aikakauteen. Tähän ei kuitenkaan riitä hyvin suunnitellut kampusrakennukset, vaan vaaditaan huomattavasti suurempi muutos suhtautumisessa opetukseen ja oppimiseen: opetushenkilöstön on pyrittävä eroon kalvosulkeisista ja opiskelijoiden on ymmärrettävä, että tieto on omaksuttava itsenäisellä ja aktiivisella otteella.

Tilaratkaisut ovat silti merkittävässä roolissa positiivisen muutoksen saavuttamisessa. Kampusten monialaisuus ja erilaiset tilatarpeet, kuten hiljaisen työskentelyn tilat ja ryhmätyötilat, huomioimalla saavutetaan moderni työskentely-ympäristö kaikille Metropolian toimijoille. Monikäyttöiset tilat kalustuksesta tietoteknisiin ratkaisuihin voidaan valjastaa tukemaan korkeakoulun henkeä. Esimerkiksi erilliset ruokailutilat henkilöstölle ja opiskelijoille pitää unohtaa – opettajan ja opiskelijan pitää kohdata muulloinkin kuin opetustilanteessa.

On syytä huomata, että kaikki kehitys ei vaadi uusia ideoita, vaan välillä on hyvä muistella myös mennyttä. Kysynkin, mihin ovat kadonneet ne ajat, kun opettajat istuivat iltaa opiskelijoiden kanssa paikallisessa kuppilassa ja puhuivat politiikasta, taloudesta tai historiasta? Kun opettajana oleminen tarkoitti mentorin roolin ottamista ja nuoren luotsaamista aikuisuuteen ja elämään? Kun opiskelu tarkoitti muutakin, kuin mahdollisimman pienellä vaivalla mahdollisimman nopeasti suoriutuen työelämään juoksemista? Unelmakampuksellani järjestettäisiin viikoittaiset perjantai-iltapäivän kahvit opiskelijakunnan kahvilassa, jossa opetushenkilöstö, yritysmaailman edustajat ja opiskelijat voisivat vapaasti keskustella ajankohtaisista aiheista ja elämästä yleensäkin.

Kampukset eivät kuitenkaan elä kuplissa vaan ovat vuorovaikutuksessa ja kehittävät ympäristöään. Kampusten yhteyteen on mahdollista kehittää erilaisia palvelukonsepteja lastentarhoista terveydenhoitolaitoksiin ja yrityshautomoista uimahalleihin. Erilaisten tilaratkaisujen ja muunneltavien tilojen kautta varmistetaan myös vähäinen tilojen tyhjäkäyttö, kun palveluita voidaan tarjota myös korkeakouluyhteisön ulkopuolelle. Yritysmaailma tulee integroida osaksi korkeakouluyhteisöä ja yrittäminen, TKI (KIT) -toiminta ja erilaiset projektit luontevaksi osaksi korkeakoulun arkea.

Ajatusleikkiä voi viedä myös pidemmälle kehittelemällä ideaa kampusten yhteyteen rakennettavista opiskelija-asunnoista. Esimerkiksi kansainvälisille opiskelijoille suunniteltujen kampusten yhteyteen rakennettujen asuntojen ja niiden pohjakerroksista löytyvien palvelujen, kuten ravintoloiden ja kauppojen, muodostama kansainvälinen ja sykkivä yhteisö elävöittäisi koko kaupunginosaa. Liikunta- ja terveyspalveluiden kytkeminen samaan kokonaisuuteen toisi hyötyä niin henkilöstölle kuin opiskelijoillekin, ja miksei myös kampuksen ympäristön asukkaille.

Palataan lopuksi vielä oppimiseen ja opetukseen. Monialaisten kampuskeskittymien kautta voidaan hakea uudenlaisia ratkaisuja, joilla helpotetaan yksilöllisten opintopolkujen luomista. Erilaisilla vapaavalintaisilla opintokokonaisuuksilla esimerkiksi toimintaterapian opiskelija voi kehittää liiketalouden osaamistaan mahdollista yritystoimintaa ajatellen ja insinööriopiskelija voi ruokkia luovaa puoltaan kulttuurialan opinnoilla. Liikkuvuus kampusten välillä kasvaa, jos opiskelijoilla on mahdollisuus valita niin sanotut sivuaineopintonsa vapaasta tarjottimesta kaikkien alojen väliltä. Tällä tavalla kukaan ei poteroidu omalle alalleen, vaan kontakteja luodaan läpi korkeakoulun.

Suosittelen kaikkia rakenteellisesta kehittämisestä kiinnostuneita selaamaan Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n julkaisun Toimiva korkeakoulukampus vuodelta 2012. Siihen on tiiviisti kirjattuna ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden näkemykset unelmien kampuksesta ja korkeakouluyhteisöstä.

Kirjoittaja

Aku Aarva, koulutuspoliittinen asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijakunta – METKA, aku.aarva@metkaweb.fi

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *