Tutkimus- ja kehitystoiminnalla on keskeinen osa ammattikorkeakoulujen lähialueyhteistyössä. Käytännössä tutkimus- ja kehitystoiminnalla ei ole kuitenkaan tähän mennessä ottanut sille kuuluvaa roolia ammattikorkeakoulujen toiminnassa. Ensisijaisesti tämä on johtunut toimintaan osoitetun rahoituksen puutteesta, sillä käytännössä kaikki T&K on toteutettu hankerahoituksen puitteissa. Projektiluonteinen rahoitus on jättänyt toiminnan askartelutasoiseksi verrattuna siihen, millaiseksi se alun perin visioitiin.
Vielä voimassa oleva malli huomioi ainoastaan laskennallisen opiskelijamäärän sekä suoritetut tutkinnot. Onneksi rahoitusta ollaan paraikaa uudistamassa siten, että vuodesta 2014 alkaen rahoitusperusteissa huomioidaan selkeämmin kaikki ammattikorkeakoulujen tehtävät, myös lähialueyhteistyö ja tutkimus- ja kehitystoiminnan, esimerkiksi ulkoisen rahoituksen osuus sekä erilaiset julkaisut. Samalla ammattikorkeakoulujen on syytä tarkastella oman tutkimus- ja kehitystoimintansa roolia osana tarjolla olevaa opetusta.
SAMOK julkaisi viime vuonna ”Toimiva korkeakoulukampus” -julkaisun, jossa esitellään ammattikorkeakoulujen tehtäviä sekä parempaa opiskelua palvelevaa ympäristöä eri näkökulmista. Yksi keskeisistä näkökulmista on tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä yritysyhteistyön korostaminen osana koulutustarjontaa. Nyt kun koko ammattikorkeakoulukenttää ollaan uudistamassa, avautuu samalla myös tilaisuus luoda uudenlaiset toimintaedellytykset koulutuksen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä yritysyhteistyön kasvavalle integraatiolle. Tämä edellyttää monessa paikassa ajattelu- ja toimintatapojen päivittämistä.
Esimerkiksi fyysiset puitteet ja rahoitus ovat vasta onnistuneet tutkimus- ja kehitystoiminnan mahdollistajia. Todellinen muutos lähtee siitä, että opiskelijat saavat riittävästi kokemusta tutkimus- ja kehitystoiminnasta opintojensa aikana ja mieluiten pakollisena osana omia opintojaan. Lisäksi näiden T&K-projektien tulisi nousta yritysten ja yhteistyökumppaneiden todellisista tarpeista ja siten tukea ammattikorkeakoulun lähialueyhteistyön entistä parempaa toteutumista. Samalla tehtäisiin repäisevä irtiotto siitä toimintakulttuurista, jossa opiskelijoilla ei ole varsinaista roolia tutkimus- ja kehitystoiminnassa, joka luultavasti periytyy monessa tapauksessa jopa useiden vuosikymmenten takaa.
Ihanteellinen T&K-projekti syntyy ulkopuolisen toimijan todellisista tarpeista, sen ohjauksesta vastaavat opetushenkilökunta ja sen parissa työskentelee opintojen eri vaiheissa olevia opiskelijoita. Mikäli projektin toteutukseen on käytössä tutkimus- ja kehitystyön mahdollistavat toimitilat ja työkalut ja sen toteutus mahdollistaa vielä useiden eri alojen opiskelijoiden yhteistyön (esimerkiksi tietotekniikka ja sosiaali- ja terveysala), ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta voi saavuttaa sille kuuluvan aseman keskeisenä osana valtakunnallista innovaatiotoimintaa.
Kirjoittaja
Toni Asikainen, hallituksen jäsen, SAMOK, toni.asikainen@samok.fi
