Työhön kiinnittyminen rakennus- ja kiinteistöalojen opinnoissa

Kirjoittajat: Marika Ahlavuo, Mika Lindholm, Hannu Hyyppä ja Kaisa Jaalama.

Työhön kiinnittymisessä rakennetaan pysyvää ja alati uudistuvaa vuorovaikutusta niin opiskelijan, työelämäkumppaneiden kuin oppilaitoksen opetus- ja tutkimushenkilöstön kanssa.

Kirjoitus perustuu kokemuksiimme opiskelijan työhön kiinnittymisestä nykyisten ja aiempien työelämäkumppaneiden kanssa tehtyjen projektien osalta Metropolia Ammattikorkeakoulun rakennusalalla sekä Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön alalla. Esitämme syitä siihen, miksi ja millä tavoin syvempää yhteistyötä voitaisiin yritysten ja työelämäkumppanien kanssa toteuttaa. Rakennus- ja kiinteistöalat toimivat hyvänä esimerkkinä uudistuvista käytännönläheisistä aloista, joissa yritysten panostukset voisivat tukea nykyistä enemmän kilpailukykyisen koulutuksen kehittämistä.

Rakennus- ja kiinteistöalojen erikoispiirteitä

Rakennus- ja kiinteistöalat vastaavat noin kolmanneksesta maamme bruttokansantuotteesta ollen suurin yksittäinen liiketoiminnan sektori maassamme (Hyyppä 2012). Haasteena ovat nopea digitalisoituminen, monialaistuminen ja toistuvat laatuongelmat. Alojen käytännönläheisyys houkuttelee opiskelijoita jo hyvin aikaisin opintojen alussa ympärivuotiseen työharjoitteluun, mikä on ristiriidassa yhtenä ammattikorkeakoulujen tulosmittareista toimivan, vaaditun 55 opintopisteen, vuositahdin kanssa.

Muuttuva ammattikorkeakoulujen työelämäyhteistyö

Opiskelijalle varsinkin pidempiaikaiset työelämäprojektit, harjoittelut ja omaehtoinen työssäkäynti opintojen aikana antavat mahdollisuuden tutustua työnantajiin ja suunnata opintojen teoriaopinnot vastaamaan omia sekä alan tulevaisuuden tarpeita. Yrityksillä ei ole edelleenkään mahdollisuuksia matemaattisten aineiden teoriaopetukseen tai pedagogiseen ohjaukseen, joten alojen vaatima vankka teoriapohja on opittava korkeakoulussa. Tämä on haaste työn opinnollistamiselle.

Koulutetut työpaikkaohjaajat, jotka tuntevat oppilaitoksen sekä yrityksen käytössä olevat keinot, tavat ja tavoitteet, ovat saaneet kiitosta yhteistyökumppaneilta. Ongelmana työpaikkaohjaajien hyödyntämisessä on ollut rahan puute. Suuret rakennusyritykset ovat kokeneetkin tarpeelliseksi muodostaa omaan ohjaukseen perustuvia työpaikkaohjelmia. Yritysten sisäiset valmennusohjelmat turvaavat opiskelijalle sen, että yrityksen tavat ja erilaiset työnkuvat taitoineen ja osaamisineen tulevat harjoittelussa tutuiksi. Tulevaisuudessa uudistuvat muutokoulutukset huomioivat työelämälähtöiset opinnot ja harjoittelut nykyistä yksilöidymmin. Tätä kautta ammattikorkeakouluissa opiskelijoille tulee mahdollisuus hyödyntää yritysten tarjoamia työpaikkaohjelmia yhä enemmän opinnoissaan.

Metropoliassa on tehty suurimpien rakennusalan toimijoiden kanssa yhteistyösopimuksia. Näiden avulla on tunnistettu yritysten näkökulma koulutuksen ja tutkimustoiminnan kehittämiseen. Valtaosa Metropolian rakennusalan 130 opinnäytetyöstä ja 80 innovaatioprojektista tehdäänkin yhteistyössä työelämäkumppaneiden kanssa.

Yritysten ja korkeakoulumaailman yhteistyö on saanut monipuolisia muotoja

Metropolian työharjoitteluseminaari on vuosittain järjestettävä rekrytointitapahtuma, jossa kymmenet yritykset esittelevät työllistymispolkujaan opiskelijoille. Seminaarit, sponsoroidut opinnot (esim. työturvallisuuskortti), ekskursiot, järjestöjen yrityspäivät ja pop-up -rekrytointitilaisuudet sekä monet alan ilmaiset ja kohdennetut messutapahtumat ovat esimerkkejä uudistuvista yritysten ja järjestöjen tapahtumista, joilla innostetaan nuoria alan töihin. Samalla alaa ja yrityksiä autetaan uusien työntekijöiden löytämisessä uudistuviin työtehtäviin.

Metropolian ja HTW Berlinin kansainvälisen maisteriohjelman ”Construction and Real Estate Management” tavoitteena on tuottaa kansainvälisiin projekteihin ammattilaisia ja integroida heitä suomalaisiin yrityksiin. Kaksoistutkinto-ohjelma sisältää vuoden opintoja ulkomailla ja toisen vuoden opintoja Suomessa.

Yritysten ja korkeakoulumaailman välistä yhteistyötä ovat viime vuosina vahvistaneet myös erilaiset innovaatiokilpailut, joissa sovelletaan uuden teknologian mahdollisuuksia rakennetun ympäristön tarpeisiin. SICK Oy on esimerkki innovaatiokilpailuja edistäneestä yrityksestä. SICK on yksi maailman johtavista anturien ja anturisovellusten valmistajista teollisuuden-, logistiikan- ja prosessiautomaation sovelluksiin. (SICK 2017).

Hackathonit (Virtanen ym. 2015) ovat kilpailuhenkisiä koodaustapahtumia, jotka järjestetään yhteistyössä lukuisten yritysten kanssa. Tyypillisesti osallistujat muodostavat ryhmiä, jotka rajoitetussa ajassa ideoivat ja kehittävät toiminnallisen prototyypin. Esimerkkinä alan opiskelijoiden suosion saaneesta, toteutetusta tapahtumasta on Water Hackathon, jonka Aalto-yliopisto järjesti yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, CGI:n ja Karttakeskuksen kanssa.

Kuva 1. Tiivis yhteistyö kaupunkien, toisen asteen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen, yritysten ja kuntien sekä kaupunkien kanssa on ainoa tapa tuottaa pysyviä tuloksia digitalisoituvan rakennusalan kanssa. Kuva Espoon kaupungin ja OMNIAn aikuisten osaamiskiihdyttämön avajaista.

Yritysten huippuosaajat voimavarana opetuksessa?

Suomessa koulutusjärjestelmä käyttää opetukseen yhä vähemmän rahaa ja työvoimaa sekä halvempia tai mielellään ilmaisia ohjelmistoja ja aineistoja. Ammattikorkeakouluissa on kuitenkin ylläpidetty traditiota, jossa Suomen eturivin rakennusalan ja muiden alojen huippuosaajat yrityksistä ja muualta työelämästä käyvät korkeakouluissa luennoimassa vahvistaen työelämän ja koulutuksen välistä vuoropuhelua. Metropolian rakennusalan opinnoissakin eri alojen vaikuttajat kuten Mikael Jungner, Risto Vahanen, Atte Blom ja Timo Vuorensola ovat esitelmöineet opiskelijoille niin johtajuudesta kuin sosiaalisten taitojen tärkeydestä työelämävalmiuksissa.

Metropolia AMK:n ja Aalto-yliopiston rakennus- ja kiinteistöalojen yhteistyö käynnistyi 2007. Yhteistyössä on koulutettu osaajia tulevaisuuden digiajan työtehtäviin rakennusalan ja laajemmin rakennetun ympäristön alalle. Toimivan yhteistyön tuloksena on saatu jatkojalostettua lukuisia ajankohtaisia alan yhteisjulkaisuja ja yhteisiä ulkopuolisesti rahoitettuja tutkimushankkeita. Opiskelijoiden työllistyminen alalle on ollut joustavaa, koska Aalto-yliopistolla ja Metropolialla on vahvoja kumppanuuksia kiinnostaviin työelämätoimijoihin. Innovaatio- ja opinnäytetöissä on ennakoitu lähitulevaisuudessa alaa läpileikkaavia haasteita, joita opiskelijat ovat selvittäneet kirjallisuushakujen, yrityskyselyin ja haastatteluin. Opiskelijoiden selvitystöiden kohteina ovat olleet esim. terveellinen rakennus, palvelutalon pihapiirin uudistaminen yhteistyössä hyvinvointi- ja rakennusalojen opiskelijoiden kanssa, sosiaalisen median mahdollisuudet sekä RFID-tunnisteiden käyttömahdollisuudet rakentamisessa.

Uudenlaiset tavat kytkeä yrityksiä opetukseen

Lukuisat koulutusorganisaatiot, avoimet yliopistot ja verkossa pidettävät sadat yliopistojen tarjoamat avoimet kurssit (MOOCit) edistävät perusopetuksen rinnalla työmarkkinoiden tarpeisiin pohjautuvien kurssien tarjontaa. Opetussisältöjen toteutuksen osittainen kilpailuttaminen voisi avata läheisemmän suhteen yritysmaailmaan. Usealla alan yrityksellä on vuosien yhteistyössä kertynyt ainutlaatuista ja yksityiskohtaista osaamista sekä myös pedagogista näyttöä omalta toiminta-alaltaan. Uusi vaihtoehto koulutuksen toteuttamisessa voisi olla, että tutkimus- ja opetusinfrastruktuurit olisivat oppilaitoksen hallinnassa, jolloin opetussuunnitelman mukaiset kurssit ja opintokokonaisuudet, tai osa niistä, kilpailutettaisiin. Tällä voitaisiin turvata opetuksen uudistuminen ja ajantasaisuus. Kilpailutetun opetuksen toteuttaisi valittu voittanut osapuoli, yritys, tutkimuslaitos, korkeakoulu tai näistä koostuva konsortio. Koulutusorganisaatiot voisivat yritysten rahoittamilla maksullisilla opintojaksoilla säästää miljoonia ja opetus uudistuisi. (Hyyppä & Ahlavuo 2017.)

Kuva 2. Uusi digitekniikka, avoimet aineistot, kiinteä yritysyhteistyö ja henkilöstön liikkuvuus ovat rakennus- ja kiinteistöalojen valtteja.

Lopuksi

Rahoitusmallin aiheuttama paine rakennus- ja kiinteistöalojen opetuksen jatkon kannalta johtanee siihen, että alan suurimpien toimijoiden kanssa siirrytään vähitellen yritysten sisäisten valmennusohjelmien kautta opinnollistamaan työssä opittuja taitoja. Toisaalta korkeakoulutuksen muovaantuminen opetuksen mahdollisen kilpailuttamisen, yritysyhteistyön, hackathonien, innovaatiokilpailujen ja MOOCien myötä voi tukea monipuolisia opetussisältöjä ja opiskelijan oppimista, jos ne osataan nivoa mielekkäästi ja pedagogisesti osaksi opetussuunnitelmia ja oppimisen tavoitteita.

Kirjoittajat

Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, koordinaattori, kulttuurituottaja Aalto-yliopisto, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Mika Lindholm, osaamisaluepäällikkö, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Rakentaminen ja arkkitehtuuri, mika.lindholm(at)metropolia.fi

Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopisto, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

Kaisa Jaalama, tohtorikoulutettava, HtM, Aalto-yliopisto, kaisa.jaalama(at)aalto.fi


Hyyppä, H. (2012). Rakennus-ja kiinteistöalan tulevaisuuden näkymiä. Metropolia ammattikorkeakoulu, rakennus- ja kiinteistöala.

Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. (2017). Opetusta kilpailuttamalla uutta osaamista? Maankäyttö 3/2017:18:20.

Karttakeskus (2018). Water Hackathon Aalto-yliopiston-projektikurssi 19.1.-2.2.2018. Haettu 1.4.2018 osoitteesta http://www.karttakeskus.fi/water-hackathon/

SICK (2017). SICK 25 v Innovaatiokisan tulokset. Haettu 1.4.2018 osoitteesta https://www.sick.com/fi/fi

Virtanen, J-P. & Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. & Laitala, A. (2015). Hackathon rantautuu maankäyttöalalle. Maankäyttö 3/2015:6:9.

 

Uraohjelmat paras ponnahduslauta työelämään

Kirjoittajat: Soili Fabritius ja Karoliina Pigg.

Rakennusalan yritykset ovat viime vuosina käynnistäneet opiskelijaohjelmia, joiden avulla he houkuttelevat tulevaisuuden osaajia urapoluilleen. Oulun ammattikorkeakoulun Rakentamistekniikan osaston opiskelijoille on tarjolla kolme ohjelmaa: YITin, Skanskan ja Lehto Groupin. Opiskelijat suorittavat ohjelmassa osan opinnoistaan ja yritys lupaa harjoittelu- ja kesätyömahdollisuuksia sekä päättötyöpaikan. Kun taidot karttuvat, tarjolla on haastavampia tehtäviä ja parhaimmillaan polun päässä odottaa vakituinen työsuhde.

Räätälöityjä urapolkuja

YIT-opinnoissa ja Skanskan Oppiva-harjoitteluohjelmassa on yhdistetty teoriaopintoja ja työmaajaksoja tai itsenäisiä tehtäviä. Tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat monipuolisesti paitsi rakentamiseen ja työmaan käytänteisiin myös projektinhallintaan ja johtamiseen. (Skanska 2017; YIT 2018.)

Opinnoissa käsitellään mm. työturvallisuuteen ja rakentamisen laatuun liittyviä asioita ryhmätöiden, case-esimerkkien ja työmaakäyntien avulla. Lisäksi varmistetaan, että tulevat ammattilaiset oppivat ymmärtämään projektien aikatauluttamiseen liittyvät asiat sekä esimiestyön.

Skanskan Oppiva-harjoitteluohjelmassa opiskelijat hakevat suoraan johonkin tiettyyn työtehtävään. Resurssisuunnittelun avulla kartoitetaan, millaisiin tehtäviin henkilöstöä tarvitaan kolmen vuoden kuluttua, ja paikkoja laitetaan tarjolle sen mukaan. Tulevaisuuden työvoimatarpeita ennakoidaan siis hyvissä ajoin.

Oppiva-harjoitteluohjelma kestää kolme vuotta. Keväisin järjestetään valmennuspäivät ja kesäkuukausina opiskelijat ovat harjoittelussa Skanskan eri työmailla ja toimistoilla. Kesän lopussa käydään palautekeskustelut, joissa kootaan kesän harjoittelujakson anti, kirjataan ylös odotukset seuraavalle työvuodelle ja valmentaudutaan kohti seuraavaa tehtävää.

– Räätälöimme työtehtävän mukaisen perehdytyksen, ja näin jokaiselle muodostuu henkilökohtainen Oppiva-polku, henkilöstönkehittäjä Tiia Nurminen toteaa. Yksilöllisestä koulutuksesta huolimatta opiskelijoita kannustetaan verkostoitumaan tiiviisti toisten opiskelijoiden kanssa.

– Ryhmäytymistä tuetaan jo perehdytysvaiheessa kokoontumalla yhdessä keilaamisen tai muun harrasteen äärelle. Tavoitteena on, että valmistumisen jälkeen tuoreella skanskalaisella on tuttuja kollegoja työmaillamme eri puolilla Suomea, Nurminen kertoo.

Tuorein yritysten tarjoamista opiskelijaohjelmista on Lehto Groupin (2018) Uralupaus-ohjelma, joka on käynnistetty vuoden 2018 alussa. Sitä ei ole sidottu mihinkään yhteiseen aikatauluun vaan mukaan voi mennä missä vaiheessa opintoja tahansa.

– Uralupaus-ohjelma tarkoittaa käytännössä palkallista harjoittelua omalla työpaikalla – oli se sitten rakennustyömaalla, toimistolla tai tehtaalla. Opiskelija voi osaamisen kehittyessä edetä yhä haastavampiin tehtäviin, kuvailee HR-asiantuntija Tanja Kanerva Lehto Groupilta.

Opiskelijaohjelmista työvoimaa ja tuoreinta osaamista

Uraohjelmiin rekrytoidaan vuosittain merkittävä määrä opiskelijoita, joten niiden suunnittelu ja toteutus vaativat paljon työtä. Liikkeelle lähdetään rekrytointiprosessista, ja valintojen jälkeen vuorossa ovat koulutuspäivien, kesäharjoittelujaksojen ja opinnäytetöiden organisointi ja ohjaus. Rekrytoinneista vastaava Tanja Kanerva kertoo kaiken olevan vaivan arvoista:

– Opiskelijoista huokuu innokkuus oppia uutta ja myös kehittää toimintaamme. Heillä on alan tuoreinta tietoa, ennakkoluulottomuutta ja he ovat tärkeä osa myös innovaatiotoimintaamme. Toimivin tiimi syntyy nuorten osaajien ja rautaisten konkareiden yhdistämisestä.

Lähijaksoja, kehitystehtäviä ja työmaavierailuja

Kuva 1. Antti Kurvinen ja Kanerva Huovinen ovat viittä vaille valmiita rakennusinsinöörejä. Kurvinen pääsi opiskelijaohjelmaan toisena opiskeluvuonnaan, Huovinen kolmantena työskenneltyään YIT:llä kesän ajan työnjohtoharjoittelijana. Kuva: Karoliina Pigg

Kanerva Huovinen päätyi YIT-opintoihin saatuaan positiivisen harjoittelukokemuksen.

– Harjoittelu oli hyvin ohjattu ja työporukka mukava. Sain antaa ja vastaanottaa palautetta. Toiveitani kuunneltiin, esimerkiksi sain lisää vastuuta pyydettyäni sitä. Ajattelin, että haluan työskennellä YIT:llä jatkossakin, Huovinen kertoo.

– Ajattelin, että YIT-opinnot voisivat auttaa hahmottamaan koulussa opiskeltuja sisältöjä yrityksen näkökulmasta käytännössä. Myös tulevat harjoittelu- ja lopputyömahdollisuudet yrityksessä motivoivat.
YIT:n tarjoamiin opintoihin sisältyi kolme lähijaksoa ja kaksi kehitystehtävää.

– Lähijaksojen sisältöihin saimme itse vaikuttaa. Kuulimme YIT:läisten uratarinoita ja opimme esimerkiksi yrityksen kulttuurista ja arvoista, rakentamisen laadusta, työturvallisuudesta ja asiakasymmärryksestä.

– Erityisesti esimiehenä toimiminen erilaisissa tilanteissa työmaalla oli helpompaa, kun asioita oli lähijaksoilla käsitelty, toteaa Antti Kurvinen.

Kurvinen oli tyytyväinen myös vierailuihin:

– Kävimme mm. Triplan työmaalla, josta sai perspektiiviä, miten asiat oikeasti isoilla työmailla hoidetaan.

Kuva 2. Huovinen vietti kesän 2017 työnjohtoharjoittelussa, jonka jälkeen hän jatkoi osa-aikaista työskentelyä vesitornityömaalla Raahessa. – On ollut mukavaa saada työskennellä opintojen ohella. Opiskelun ja työn yhdistäminen vaatii kuitenkin opiskelijalta paljon aikatauluttamista ja suunnitelmissa pysymistä. Jotkut asiat saattavat vaatia reagointia, vaikka olisi juuri opiskelutehtävien kimpussa tai ostosten kanssa kaupan kassalla. Kuva: YIT Rakennus Oy

Opinnoissa ei päällekkäisyyksiä

Antti Kurvisen mielestä Oamkin ja yrityksen tarjoamat opinnot tukevat toisiaan:

– YIT-opinnoissa asioita käsitellään yrityksen edun näkökulmasta, ja johtamisen ja esimiehenä toimimisen teemat koin erityisen hyödyllisiksi. Yrityksen tarjoamissa opinnoissa asioita käsitellään konkreettisemmin ja käytännönläheisemmin kuin koulussa. Oamkin tuotannon kurssit, kuten laadunhallinta- ja työturvallisuuskurssit, valmentavat hyvin YIT-opintoihin.

Kanerva Huovinen arvioi:

– Minulle oli tärkeää verkostoituminen muiden YIT-opinnoissa mukana olevien opiskelijoiden kanssa; hehän ovat tulevaisuudessa työkavereitani, kertoo Huovinen.

– Parasta oli juuri tutustuminen samanhenkisiin ja motivoituneisiin opiskelijoihin.

Tulevaisuus selkeänä

Kanerva Huovinen valmistuu rakennusinsinööriksi loppukeväällä. Jo ennen valmistumispäivää hän työskentelee kokoaikaisesti työmaainsinöörinä Kuopion Kuntolaaksossa, joka käsittää uuden uimahallin ja pysäköintilaitoksen rakentamisen sekä jäähallin perusparannuksen. Valmistumisen yhteydessä työsuhde vakinaistetaan.

Suunnitelmat ovat selkeinä Kurvisellakin:

– Haluan tehdä työnjohtajan tehtäviä jonkin aikaa, ehkä muutamia vuosia valmistumisen jälkeen. Tulevaisuudessa haluan olla kehittämässä tuotantoa ja työmaiden toimintaa, esimerkiksi kehitysinsinöörinä tai jonakin ylempänä toimihenkilönä konttorilla.

Aito kosketuspinta työelämään

Rakentamisen tuotantotekniikan yliopettaja Antero Stenius näkee yritysyhteistyön erittäin tärkeänä ja palkitsevana:

– Aktiivisten kontaktien avulla meillä säilyy aito yhteys työelämään ja pystymme tarkkailemaan rakennusalan töiden ja opiskelun vastaavuutta. Ala kehittyy koko ajan, joten eteen tulee uusia asioita, joita opinnoissa ei ole voitu käsitellä. Tuoreimpana esimerkkinä Stenius mainitsee YIT:n käyttöön ottaman TAHTI-aikataulusuunnittelumenetelmän, jolla pystytään lyhentämään merkittävästi sisävalmistusvaiheen läpimenoaikaa. Menetelmän opettaminen on sisällytetty välittömästi Oamkin insinöörikoulutukseen.

Antero Stenius kertoo myös opiskelijoiden hyötyvän oppilaitoksen ja yritysten välisestä yhteistyöstä:

– Opiskelijat ovat selvästi motivoituneempia päästessään tekemään harjoitustöitä aidoista aiheista. Tunneilla ja harjoitustöissä on voitu ratkoa yhdessä esimerkiksi rakentamisen laatuun ja työturvallisuuteen liittyviä ongelmanratkaisutehtäviä. Lisäksi on käyty läpi tuotannonohjauksen toimintamalleja esimerkiksi tilanteissa, kun urakoissa on jääty aikatauluista jälkeen. Yrityksiltä saatu monille opiskelijoille opinnäytetyötilauksia.
Antero Steniuksen mukaan yritysten ja oppilaitosten yhteistyö sisältää myös yhteiskuntavastuuta, sillä tavoitteena on edistää rakennusalan koulutusta yleisesti. Oulun ammattikorkeakoulun Rakentamistekniikan osastolta valmistuu vuosittain satakunta rakennusinsinööriä, -mestaria ja -arkkitehtia alan työtehtäviin. Oulun ammattikorkeakoulun osaajat ovat merkittävä tekijä Pohjois-Pohjanmaan elinkeinoelämässä.

Yhteistyön muodot tukevat hallituksen tavoitteita

Yksi pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeista on työelämään siirtymisen nopeuttaminen. Ohjelman mukaisesti tavoitteena ovat alkupäästä pidemmät työurat, mahdollisimman joustavat opintopolut koulutusasteiden sisällä ja välillä sekä nopea valmistuminen sekä siirtymät työelämään. Hallitus haluaa lisätä myös työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. (Valtioneuvosto 2015.)

Oulun ammattikorkeakoulun strategiaan 2017 – 2020 on työelämäkumppanuus kirjattu yhdeksi neljästä keskeisimmästä päivittäistä toimintaa ohjaavasta arvosta. Se on näkyvä osa oppilaitoksen arkea. (OAMK 2016.) Työelämän ja koulutuksen vuorovaikutuksen tiivistäminen esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja yritysten yhteisillä opiskelijaohjelmilla tukee hallituksen tavoitteita saumattomasti.

Artikkelikuva: Kanerva Huovinen oli mukana perustusten teossa Simon tuulipuistotyömaalla 2016. Kuva: YIT Rakennus Oy

Kirjoittajat

Soili Fabritius, FM, suomen kielen ja viestinnän lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, soili.fabritius(at)oamk.fi
Karoliina Pigg, FM, suomen kielen ja viestinnän tuntiopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, karoliina.pigg(at)oamk.fi


Lehto Group (2018.) Lehto Uralupaus – opiskelijaohjelman kautta uutta potkua opiskeluihin. Haettu 5.4.2018 osoitteesta https://lehto.fi/lehto-uralupaus-opiskelijaohjelman-kautta-uutta-potkua-opiskeluihin/.
OAMK (2016.) Elinvoimaa ja hyvinvointia pohjoiseen. Oulun ammattikorkeakoulun strategia 2017 – 2020. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Haettu 5.4.2018 osoitteesta http://www.oamk.fi/strategia/.
Skanska (2017.) Skanska Oppiva -harjoitteluohjelma. Haettu 5.4.2018 osoitteesta https://www.skanska.fi/tietoa-skanskasta/toihin-meille/opiskelijoille/skanska-oppiva/.
Valtioneuvosto (2015.) Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 10. Sivut 17– 18. Haettu 3.4.2018 osoitteesta http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/hallitusohjelma.
YIT (2018.) Paras ponnahduslauta tulevaisuuteen. Haettu 5.4.2018 osoitteesta https://www.yitgroup.com/fi/toihin-yitlle/opiskelijoille.

Työelämän kokema hyöty ammattikorkeakoulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä

Johdanto

Yhteistyö työelämän kanssa on lakisääteisesti ammattikorkeakoulun tehtävä. Opintojaksoihin integroituva yhteistyö onkin ammattikorkeakouluopetuksen arkea mutta myös ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvää yhteistyötä työelämän kanssa on systemaattisesti kehitetty eritoten vuoden 2003 lakiuudistuksen jälkeen (Laki ammattikorkeakouluista 2003 /351; Asetus ammattikorkeakouluista 2003/352). Tätä työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä on tutkittu paljon, tosin pääasiassa koulutuksen näkökulmasta (esim. Jaroma 2008; 2009). Mutta millaista hyötyä työelämä yhteistyöstä saa? Tähän kysymykseen haettiin vastausta Stepit KOHOprojektissa. Stepit KOHO-projekti on osa Kolme askelmaa yhteisölliseen työelämä- kumppanuuteen (STEPIT) – projektia, joka toteutuu vuosina 2008 – 2012 Keski Pohjanmaan ammattikorkeakoulun organisoimana (http://projekti.centria.fi). KOHOa, kuten koko Stepit-projektia, rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto ja Pirkanmaan ELYkeskus ja sitä toteuttavat Jyväskylän ja HAAGA-HELIAn ammattikorkeakoulujen Ammatilliset opettajakorkeakoulut ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK.

Stepit KOHO-projektissa haluttiin kehittää korkeakouluhenkilöstön työelämäyhteistyö ja työelämä kumppanuusosaamista alumneja enemmän hyödyntäväksi. Projektissa suunniteltiin, toteutettiin ja arvioitiin korkeakouluille suunnattu työelämäkumppanuusja työelämäyhteistyöosaamista kehittävä valmennusohjelma (Potinkara ym. 2011 painossa). Valmennusohjelma toteutettiin vuoden 2010 aikana Lahden ja HAAGA-HELIAn ammattikorkeakouluissa. Ennen valmennusohjelman käynnistämistä haluttiin selvittää, millaista yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa on työelämän näkökulmasta (Vanha-aho 2009).

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoituivat Toimihenkilökeskusjärjestö STTKn jäsenliittojen ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet jäsenet. Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on koulutettujen ammattilaisten ja asiantuntijoiden eli toimihenkilöiden ammatillinen keskusjärjestö, johon kuuluu 20 jäsenliittoa ja sen kokonaisjäsenmäärä on noin 614 000 jäsentä. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista STTKn jäsenistä ei ole saatavilla tarkkaa tietoa.

Tutkimus toteutettiin webropol-kyselynä. Kysely lähetettiin STTK:sta sähköpostilla sen jäsenliitoille helmikuussa 2009 lähetettäväksi edelleen niiden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille jäsenille. Vastaajien taustatietojen lisäksi kyselyssä selvitettiin, millaista yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa on, kenen aloitteesta se on käynnistynyt, miten hyödylliseksi vastaaja kokee yhteistyön, mitkä ovat yhteistyön mahdollisesti esteet ja miten yhteistyötä voisi kehittää. Kyselylomakkeessa oli 18 kysymystä ja se sisälsi sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Tämä artikkeli keskittyy tutkimuksen yhden osan, työelämän kokemien yhteistyön hyötyjen tarkasteluun.

Tutkimuskysymykset muotoutuivat seuraaviksi:

  1.  Onko yhteistyöstä ammattikorkeakoulun kanssa hyötyä?
  2.  Jos, niin millaista hyöty ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen, työelämässä olevan henkilön mielestä on?

Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja avoimet vastaukset luokiteltiin aineistolähtöisellä sisällön analyysilla (Kyngäs & Vanhanen 1999). Tulokset esitetään prosentuaalisina jakaumina ja aineistoesimerkkeinä avoimista vastauksista.

Tulokset

Vastaajat ja yhteistyö

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 5 371 henkilöä. Koska kaikkiin kysymyksiin ei ollut pakollista vastata, vastaajamäärät vaihtelevat kysymyksittäin. Vähän yli puolet vastaajista oli julkiselta sektorilta (52,8 %), yksityiseltä puolelta vastaajista oli vähän vajaa puolet (44,1 %) ja vain vajaa viisi prosenttia edusti kolmatta sektoria (3,1 %) Vastaajista enemmistö (lähes 40 %) oli sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneita. Toiseksi eniten oli tradenomeja (20 %) ja kolmanneksi suurin ryhmä olivat insinöörit (11 %). Runsas neljännes vastaajista (26,5 %) oli valmistunut vuonna 2003 tai ennen sitä.

Lähes kolme neljännestä (72,3 %) vastaajista ilmoitti, että heidän työpaikkansa teki yhteistyötä ammattikorkeakoulun kanssa. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Yhteistyön tekeminen
Kuvio 1. Yhteistyön tekeminen

Yleisimmät yhteistyön muodot olivat opiskelijan työharjoittelu ja opinnäytetyöt. Lähes neljännes vastanneista kävi luennoimassa ammattikorkeakoulussa. ja vajaa viidennes teki yhteistyötä opiskelijoiden projektitöihin liittyen. (Kuvio 2).

Kuvio 2. Yhteistyön muodot.
Kuvio 2. Yhteistyön muodot.

Lisäksi ’jotain muuta’ vastausvaihtoehdossa mainittiin koulutusyhteistyö ammattikorkeakoulujen kanssa. Työpaikan tarvitsemaa täydennyskoulutusta mainittiin suunniteltavan ja toteutettavan yhteistyössä ammattikorkeakoulun kanssa. Useasta vastauksesta kävi ilmi, että yhteistyö ei ollut suunnitelmallista, vaan sitä tehtiin tarpeen mukaan projekti kerrallaan. Muutamissa vastauksissa mainittiin yhteistyön syventämisen olevan parhaillaan työn alla.

Yhteistyön hyödyllisyys ja hyödyt työelämälle

Lähes 80 % vastaajista koki yhteistyön ammattikorkeakoulun kanssa erittäin tai melko hyödyllisenä. Vain alle 5 % vastaajista koki yhteistyön jokseenkin tai täysin hyödyttömänä. (Kuvio 3).

Kuvio 3. Yhteistyön hyödyllisyys
Kuvio 3. Yhteistyön hyödyllisyys

Vastaajia pyydettiin myös kuvaamaan sanallisesti toteutuneen yhteistyön hyötyjä. Nämä vastaukset luokiteltiin niiden sisällön perusteella viiteen eri luokkaan. Aineistosta nousseita yhteistyön hyötyjä vastaajille olivat uusien työntekijöiden rekrytointi, uuden tiedon ja osaamisen lisääntyminen työpaikalla ja yhteistyön yritykselle antama näkyvyys alueellisesti. Yhteistyötä kuvattiin myös kaikkia osapuolia hyödyttäväksi prosessiksi. Osa vastaajista oli epävarma yhteistyön hyödystä ja osia vastauksista ei pystytty luokittelemaan, koska niiden sisältö ei liittynyt yhteistyön toteuttamiseen. (Kuvio 4)

Kuvio 4. Yhteistyön hyödyt
Kuvio 4. Yhteistyön hyödyt

Seuraavassa avataan tarkemmin avoimia vastauksia. Yhteistyön tekeminen koettiin hyväksi tavaksi rekrytoida uusia työntekijöitä. Yli kolmasosa vastaajista mainitsi uusien työntekijöiden ja sijaisten löytämisen yhteistyöstä saatavaksi hyödyksi. Opiskelijoiden mukanaan tuomia ”uusia tuulia” sekä ajantasaista tietoa uusista menetelmistä arvostettiin laajasti, kuten myös opiskelijoiden tekemien opinnäyte- ja projektitöiden kautta syntyviä tuloksia. Lisäksi vastaajat olivat tyytyväisiä myös siitä, että harjoittelijoiden ohjaaminen ”pakotti” työntekijät tarkastelemaan olemassa olevia toimintatapoja kriittisemmin, kun niitä joutui perustelemaan harjoittelijoille. Vaikka harjoittelijoiden tuomaa helpotusta työtaakkaan kiiteltiin, moni vastaaja kritisoi silti sitä, että heidän omaa työaikaansa sidottiin liiaksi harjoittelijoiden ohjaamiseen

”Harjoittelijat ovat ovi työelämän ja koulutuksen kehittämisen välillä.”
”Tämän päivän opiskelija on tulevaisuuden työkaveri.”

Useat vastaajista näkivät hyödyllisyyden opiskelijan saaman työkokemuksen ja asiantuntijatiedon kautta. He kokivat ”velvollisuudekseen” omalta osaltaan tuottaa työmarkkinoille ammattitaitoista ja osaavaa työvoimaa osallistumalla esimerkiksi harjoittelun ohjaukseen. Avoimissa vastauksissa asiaa kuvattiin mm. seuraavilla tavoilla:

”Verkostoituminen ja työelämän ja oppilaitoksen välinen yhteistyö on erittäin tärkeää, jotta pystyisimme jatkossa vastaamaan työelämän tarpeisiin ja haasteisiin.”
”Tämän päivän trendi on jatkuva oppiminen, ja tätä silmällä pitäen yhteistyö AMK:n kanssa tarkoittaa sitä, että opiskelijat tuovat tullessaan uutta tietoa, joka parhaimmillaan auttaa myös henkilökuntaa pysymään ”ajan hermolla”.”
”Saadaan koulutus vastaamaan työelämän tarpeisiin.”

Mitä pidempään yhteistyö oli jatkunut, sen tyytyväisempiä vastaajat siihen olivat. Jo alle vuoden kestäneen yhteistyön perusteella reilusti yli puolet (61,1 %) piti yhteistyö- tä vähintään melko hyödyllisenä. Yhdestä viiteen vuotta yhteistyötä tehneiden keskuudessa melko hyödylliseksi sen arvioi jo yli 80 % vastaajista ja yli viisi vuotta kestäneen yhteistyön jälkeen jo lähes 90 %. Eräs vastaaja kuvasi pitkäkestoisen yhteistyön hyötyjä seuraavasti:

”Tiivis, jo vuosikymmeniä jatkunut yhteistyö on meille arkipäivää. Olemme voineet kehittää opiskelijaohjausta, opiskelijoilta saamamme palaute on erittäin hyvää ja monet ovat valmistuttuaan palanneet meille töihin. Puolin ja toisin olemme voineet jakaa uusinta alan tietoa ja näin kaventaa koulun ja työelämän välistä kuilua.”

Pohdinta

Artikkelissa tarkasteltiin työelämän kokemia hyötyjä ammattikorkeakoulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Artikkeli on aineiston alustavaa analyysiä. Vastausten perusteella yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa nähtiin hyödyllisenä. Tämä tulos on yhteneväinen vuonna 2008 INTO-projektissa työelämälle tehdyn kyselyn (n = 314) tulosten kanssa, jossa 87 % vastaajista oli erittäin tai melko tyytyväinen ammattikorkeakoulun kanssa tehtävään yhteistyöhön (Zacheus 2009).

Tutkimuksemme mukaan yhteistyö näytti liittyvän pääosin opetukseen integroitaviin muotoihin kuten työharjoitteluun ja opinnäytetyöhön. Samansuuntaisiin tuloksiin on tullut Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) selvityksessään, jonka mukaan EK:n jäsenyrityksestä kaksi kolmesta teki yhteistyötä oppilaitosten kanssa tyypillisimmin työssäoppimiseen ja harjoitteluun liittyvänä (EK:n yritys- ja oppilaitosyhteistyö 2008) sekä Leskinen (2010) tekemässään selvityksessä työelämän ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun Liiketalouden yksikön yhteistyöstä, joka niin ikään liittyi eniten harjoitteluun ja opinnäytetöihin. Ammattikorkeakouluopiskelijan harjoittelun on Salosen (2005) työelämälle suunnatun kyselyn perusteella todettu olevan hyödyllinen sekä opiskelijoille että työelämälle. Salosen (2005) mukaan yritykset ja organisaatiot saivat opiskelijan työharjoitteluajasta apua rekrytointiin, koska tällöin työantaja voi tutustua opiskelijaan, mahdolliseen tulevaan työntekijään. Harjoittelussa oleva opiskelija tuo myös tullessaan uutta tietoa ja auttaa näin työntekijää päivittämään omaansa. Opiskelijan koettiin myös helpottavan työtaakkaa. Opiskelija, kyseenalaistamalla työtapoja, voi myös kehittää työn tekemistä. Oman tutkimuksemme tulokset ovat samansuuntaisia Salosen tulosten kanssa.

Opinnäytetyö on tyypillinen opintoihin liittyvä työelämäyhteistyön muoto. Opinnäytetyön mahdollisuudet työelämän kehittämisessä taas väitetään tunnistettavan työelä- mässä paremmin kuin ammattikorkeakouluissa (Isohanni & Toljamo 2005) ja työelämä odottaakin opinnäytetöiltä vahvaa käytännöllisyyttä ja hyödynnettävyyttä (Rissanen 2003). Frilander-Paavilaisen (2005) ammattikorkeakouluopettajille, opiskelijoille ja työelämän edustajille suunnattu tutkimus osoitti, että opinnäytetyö kehittää sekä yksilöllistä (opiskelijan) että yhteisöllistä (työelämän ja ammattikorkeakoulun) asiantuntijuutta. Mainintoja jaetun asiantuntijuuden kehittymisestä ei hänen aineistostaan kuitenkaan noussut. Yritykset mainitsivat lisäksi käyttävänsä opinnäytetyötä rekrytoinnin välineenä. Tässä tutkimuksessamme esille tullut kuvaus yhteistyön hyödystä win-win-win tilanteena voidaan nähdä yhteneväisenä Frilander-Paavilaisen yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittämisen kanssa. Työelämä kokiessaan että yhteistyön tekeminen hyödyttää muitakin kuin vain työpaikkaa, näkee näin yhteistyössä strategisen kumppanuuden elementtejä, jossa yhteistyötä kuvataan osapuolen tarpeesta lähtevänä, molempia hyödyntävänä, suunniteltuna yhteistyönä (Ståhle & Laento 2000).

Aiemmin työelämälle tehdyn selvityksen perusteella kunta ja järjestösektori kokivat ammattikorkeakoulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä olevan hyötyä oman toiminnan kehittämisessä. Yksityisellä sektorilla asia ei näin ole. (Zacheus 2009.) Nämä näkökulmat ovat selkeä haaste ammattikorkeakoululle. Yhteistyötä täytyy ylläpitää, hoitaa ja vaalia eikä pitää itsestään selvyytenä. Lisäksi kannattaa huomioida yhteistyökumppaneiden erilaisuus yhteistyön ylläpidossa ja kehittämisessä.

Tulosten yleistettäessä on syytä huomioida, että kyselymme vastaajista suurin osa edusti sosiaali- ja terveysalaa, jossa työharjoittelulla on vankat ja vakiintuneet perinteet yhteistyömuotona. Kuntasektorilla myös lainsäädäntö määrää opiskelijaohjauksen kunnan sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tehtäväksi ja esimerkiksi harjoittelun ohjauksesta ammattikorkeakoulu maksaa sosiaali- ja terveysalan harjoittelupaikoille. Muiden toimialojen edustajien määrä oli huomattavasti suppeampi, joten kovin pitkälle meneviä toimialakohtaisia päätelmiä ei voida tehdä vaan tarvitaan tarkempaa analyysiä koulutus- tai toimialakohtaisten tulosten selvittämiseksi.

Tulokset antavat positiivisen kuvan työelämän ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön toteutumisesta Toimihenkilökeskusjärjestö STTKhon kuuluvien työntekijöiden työpaikoilla. Yhteistyö nähdään myös työelämälle hyödyllisenä. Yhteistyö mahdollistaa uusien työntekijöiden rekrytoinnin, se kehittää työpaikoilla osaamista ja tuo sinne uutta tietoa. Yhteistyö nähdään myös kaikkia osapuolia hyödyttäväksi, jolloin yhteistyössä alkaa mahdollisesti olla kumppanuuden piirteitä.

Griffits ja Guille ovat esittäneet (2003) neljä yhteistyön käytäntöä, joita tarvitaan, jotta työelämä ja oppilaitokset voivat saavuttaa ja toteuttaa todellista yhdessä tekemistä, kumppanuutta ja oppimista. Ensimmäinen käytänne on yhdessä ajattelemisen mahdollistaminen (thinking) (1). Se on mahdollista yhteisten keskustelujen ja jopa väittelyjen avulla. Eli toimijat työpaikoilta ja oppilaitoksista täytyy saattaa yhteen ja keskustelemaan yhdessä. Toinen käytänne on dialoginen tutkimus (dialogic inquiry) (2), jossa vähemmän asiasta tietävä voi työskennellä osaavamman kanssa yhdessä ja tietoisesti tutkia ja pohtia työn tekemistä. Eli opettajat työelämään ja työelämän toimijat koululle opetusta seuraamaan. Vierailija katselee ja avustaa, mutta myös kyselee ja ihmettelee ääneen. Rajojen ylittäminen (boundary crossing) (3) on laajempi määritelmä toiminnalle, jossa työelämä ja oppilaitos haastettaan ylittämään konkreettisia organisaatioiden fyysisiä rajoja (kuten edellisessä) tai kirjoittamattomien toimintatapojen rajoja siis vierailemaan ja toiminaan toistensa toimintaympäristöissä ja osallistumaan toisen työhön ja arkeen sekä kyseenalaistamaan jo vallitsevia yhteistyön tapoja. Neljäntenä Griffits ja Guille mainitsevat tiedon ja taidon uudelleensijoittamisen (resituating knowledge and skills) (4), jolla tarkoitetaan nykyisten toimintojen ja työtapojen tarkastelua kokonaan uudesta perspektiivistä ja sen pohtimista, miten muuten asian voisi tehdä. Eli tässä toimintatavassa laaditaan suunnitelma, miten muuten voisimme toimia yhdessä ja miten muuten asiat sekä työpaikalla että oppilaitoksessa voisi tehdä.

Moran ja kumppaneiden (2010) mukaan alueen yhteinen kehittäminen vaatii yhteisten tavoitteiden luomista yritysten ja korkeakoulun kesken. Alueelliset ja maakunnalliset strategiat ovat eittämättä askel tähän suuntaan, mutta tarvittaneen myös lähempänä toimijoita olevia toimiala- ja / tai ammatti- ja / tai koulutusala- ellei peräti koulutusohjelmakohtaisia tavoitteita, konkreettisia toimintasuunnitelmia ja vuosikelloja. Nämä syntyvät vain ihmisten kohtaamisten ja henkilökohtaisten suhteiden kautta. Henkilökohtaiset suhteet olkoot kuitenkin vasta ensimmäinen askel yhteistyön laajentamiseksi ja syventämiseksi kohti kumppanuutta.

Tahdomme kiittää Marjut Vanha-ahoa (Tradenomi AMK) tutkimusaineiston keräämisestä ja alustavasta analyysistä sekä Ilkka Väänästä (FT) aineiston tilastollisesta analyysistä ja tuloksia esittävien kuvioiden tekemisestä.

Kirjoittajat

Liisa Vanhanen-Nuutinen, tutkimuspäällikkö, liisa.vanhanen-nuutinen(a)haaga-helia.fi, Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Sirpa Laitinen-Väänänen, yliopettaja, projektipäällikkö, tutkija-opettaja, sirpa.laitinen-vaananen(a)jamk.fi, Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillinen opettajakorkeakoulu, Luxemburgin yliopisto

Asetus ammattikorkeakouluista 2003/352. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030352.

Auvinen P & Grönroos E & Hilli Y & Hirvonen E & Hyrkkäinen U & Mäntylä R. 2008. Ammattikorkeakoulun henkilöstön tutkimus- ja kehittämistoiminnan osaaminen. Teoksessa A. Jaroma (toim.) Virtaa verkostosta. Mikkelin ammattikorkeakoulu, A Tutkimuksia ja raportteja 36, 43-86.

EK:n yritys- ja oppilaitosyhteistyö 2008. http://www.ek.fi/www/fi/koulutus/yritys_oppilaitos_yhteistyo/yritys_oppilaitos_yhteist yo.php Luettu 22.5.2011.

Frilander-Paavilainen, E-L. 2005. Opinnäytetyö asiantuntijuuden kehittäjänä ammattikorkeakoulussa. Kasvatustieteen tiedekunta. Helsingin yliopisto.

Griffiths, T. & Guile, D. 2003. A connective model of learning: the implications for work process knowledge. European Educational Research Journal 2(1), 56-73.

Isohanni, I. & Toljamo, M. 2005. Ammattikorkeakoulun opinnäyte opiskelijoiden, opettajien ja työelämän näkökulmasta – kirjallisuuskatsaus ammattikorkeakoulujen opinnäytetöihin liittyvistä tutkimuksista. Kever-verkkolehti no 3 / 2005. http://www.piramk.fi/kever/kever.nsf/

Jaroma, A. 2008. (toim.) Virtaa verkostosta. Mikkelin ammattikorkeakoulu, A Tutkimuksia ja raportteja 36, 43-86.

Jaroma, A. 2009. (toim.) Virtaa verkostosta II. Mikkelin ammattikorkeakoulu, A Tutkimuksia ja raportteja 47, Mikkeli: Kopijyvä Oy.

Kyngäs, H. & Vanhanen L. 1999. Sisällön analyysi. Hoitotiede. 11(1), 3-12.

Laki ammattikorkeakouluista 9.5.2003/351 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351 Luettu 22.5.2011

Leskinen, M. 2010. Työelämän edustajien kokemuksia ja näkemyksiä työelämäyhteistyöstä Oulun seudun ammattikorkeakoulun Liiketalouden yksikön yhteistyön kanssa. Raportti. Oulun seudun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämistyön julkaisut. ePooki 4/2010. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/20665/oamk_tkjulkaisu_13.pd f?sequence=1 Luettu 22.5.2011.

Potinkara, H., Alanko-Turunen, M., Weissmann, K., Laitinen-Väänänen, S., VanhanenNuutinen, L. 2011. Kumppanuuteen perustuva työelämäyhteistyön valmennusohjelma. Teoksessa: S. Laitinen-Väänänen, L. Vanhanen-Nuutinen & U. Hyvönen (toim.) Askelmerkkejä työelämäkumppanuuteen. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja. (Painossa)

Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina. Fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Acta Universitatis Tamperensis 970. Tampereen yliopisto. Tampere.

Salonen, P. 2005. Harjoittelusta helpotusta rekrytointiin. Selvitys työ- ja elinkeinoelämälle toteutetusta harjoitteluaiheisesta kyselystä. B: Ajankohtaista. KeskiPohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Ståhle, P. & Laento, K. 2000. Strateginen kumppanuus –avain uudistumiskykyyn ja ylivoimaan. Ekonomia. Porvoo: WSOY.

Vanha-aho, M. 2009. Yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa: Työelämän näkökulma. www.centria.fi/stepit

Zacheus, T. 2009. Työelämäyhteydet ammattikorkeakouluissa 2008. KeskiPohjanmaan ammattikorkeakoulu. B: Ajankohtaista – Artikkelit. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.