4/2012, Koulutus ja oppiminen, Opiskelijat, Tutkimus ja innovaatiot

Ammattikorkeakoulu vammaispalveluja kehittämässä

Ajatuksia kansainvälisenä vammaisten päivänä

Tämän vuoden kansainvälisen vammaisten päivän, maanantain 3.12. 2012 tarkoituksena on suunnata huomiota vammaisten ihmisten osallisuuteen, oikeuksiin, hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen elämään. Vammaisten ihmisten on tärkeää saada osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan yhtä lailla kuin kenen tahansa kansalaisen.

Vammaisalalla osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa tapahtuu paljon ja isoja rakenteellisia ja sisällöllisiä asioita. Ne pohdituttavat ja puhuttelevat laajasti koko vammaisalaa, asiakaskuntaa, omaisia, ammattihenkilöstöä ja päätöksentekijöitä. Ajankohtaista koko maassa on kehitysvammaisten ihmisten laitosasumisen hajautussuunnittelu ja toteutus, palvelujen kilpailutus monine seuraamuksineen uusien ja jopa ylikansallisten palveluntuottajien esiin tultua palvelumarkkinoille, osatyökykyisten ja vajaakuntoisten ihmisten koulutus- ja työllisyysasiat, palvelujen käyttäjien ja omaisten huoli saada tarkoituksenmukaisia, riittävän yksilöllisiä ja laadukkaita peruspalveluja lähipalveluina asuinseudullaan sekä tarpeen mukaisia erityispalveluita koulutetun ja osaavan ammattihenkilöstön turvin tuotettuina.

Vammaispalvelujen toimintaympäristö on muuttunut viime vuosina merkittävästi. Vammaispolitiikan keskeisimmät kysymykset kansainvälisesti ja kansallisesti ovat ihmisten perusoikeuskysymykset, jotka luonnollisesti määrittävät vammaisuuden ymmärtämistä ja käsitemäärittelyä ja vammaispolitiikan suuntaviivoja ja tavoitteita. Mitä sitten tulevaisuus tuokaan tullessaan? Ja kuinka siihen vaikuttaa? Meneillään oleva kuntarakenteiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistamistyö vammaisalan sisäisten haasteiden ja muutosten ohella tulevat vaikuttamaan vammaispalvelujen kansalliseen, seudulliseen ja paikalliseen järjestämiseen ja toteuttamiseen.

Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten mahdollisuuksien, elämänhallinnan, työ- ja toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukeminen ovat jo pitkään olleet keskeisiä vammaispoliittisia tavoitteita maassamme. Perustuslaissa määritellyt itsemääräämisoikeus ja yhdenvertaisuus ihmisten välillä eivät ole itsestään selviä asioita erityisesti, kun on kyse niiden toteutumisesta jonkin vähemmistöryhmän kohdalla. Vaaditaan usein lainsäädäntöä ja erityispanostusta edellä mainittujen asioiden toteutumiseksi. Vähäisintä ei ole tarve asenteellisiin muutoksiin.

Viime vuosina vammaisten henkilöiden asemaa on parannettu kehittämällä merkittävästi palveluja koskevaa lainsäädäntöä. Samoin on lisätty yhteiskunnan esteettömyyttä ja saavutettavuutta eri osa-alueilla. Perinteisesti palvelujärjestelmän kehittämisessä on painottunut palvelujen tuottajan näkökulma, nykyinen suunta on palvelujen tarvitsijan ja käyttäjän näkökulma. Palveluiden käyttäjän näkökulmasta korostuvat juuri yksilön oikeudet ja valinnan mahdollisuudet.

Jokaiselle vammaiselle ihmiselle oikeus valintoihin ja päätöksentekoon

Palvelun tarvitsijan ja käyttäjän oikeuksien sekä vaikutusmahdollisuuksien ja päätöksenteko-mahdollisuuksien korostaminen ovat tärkeitä arvoja. Arvojen toteutuminen ei vaan ole yksinkertaista, sillä valinta- ja vaikutusmahdollisuuksien siirtäminen arkipäivään tuo joukon ratkaistavia asioita. Millainen on vaikeasti vammaisen ja eniten apua tarvitsevan henkilön arki? Useat heistä tarvitsevat ja käyttävät monenlaisia palveluja. Silloin onkin jo kyseessä palvelun palapeliin sovitettavat osaset ja muodostuvan palveluverkoston hallinta. Palvelujen organisointi vaatii voimavaroja. Toisaalta hyvin toteutettu palveluohjaus ja riittävän kattava palvelu- ja hoitosuunnitelma parhaimmillaan tukevat myös yksilön valinnan vapautta.

Vammaisten ihmisten ja etenkin kehitysvammaisten ihmisten asumisen järjestäminen on suuressa murroksessa. Nyt tehdään suuria linjavalintoja ja päätöksiä siitä, millaisia asumisratkaisuja toteutetaan ja mitä asumista tukevat palvelut tulevat olemaan? Kysymys yhtä kaikki on siitä, millaista on vammaisen ihmisen hyvä elämä. Suomessa edelleenkin asuu suuri osa kehitysvammaisista aikuisista vanhempiensa kanssa tai muiden omaisten luona ja erilaisissa asumisryhmissä ja laitosasumisessa heistä tuhansia. Suomalainen kulttuuri vammais- ja vanhustyössä on laitosvaltainen. Hyvää tarkoittavana ajatuksena on ollut se, että erityisryhmille tarkoitetut keskitetyt ratkaisut ovat hyviä ja kestäviä. Tässä ajatusmallissa on vain käynyt niin, että yksilötason vaikutuksia ei ole liioin tutkittu tai tehty näkyviksi.

Tarvitaan työ- ja toimintakulttuurin muutos

Vammaisen henkilön valinnanoikeuksien toteutuminen törmää Suomessa vielä moniin asenteellisiin ja rakenteellisiin esteisiin. Palvelujen suunnittelukäytännöt eivät ole kehittyneet siten, että ne tukisivat henkilön ja hänen perheensä osallistumista ja kuulluksi tulemista. Tosiasia on myös se, että kun vammaisilta ihmisiltä ja heidän perheiltään on nyt yksilökeskeisen suunnittelun nimissä alettu kysyä, miten he haluaisivat elämänsä elää ja tarvittavat palvelut järjestää, he eivät olekaan valinneet perinteisiä, totuttuja keskitettyjä ratkaisuja. Lainsäädäntöämme tulee uudistaa siihen suuntaan, joka antaisi vammaiselle ihmiselle oikeuden tuettuun päätöksentekoon erilaisissa elämänsä päätöksentekotilanteissa. Ongelmamme on myös palveluvalikoiman kapeus ja alueellinen erilaisuus, sillä läheskään aina ei löydy sellaista palveluja ja tukea, jotka vastaisivat tarkoituksen¬mukaisimmin henkilön tarpeisiin. Tällaisessa tilanteessa ihminen joutuu valitsemaan sellaisia palveluja, joita hän ei ensisijaisesti halua tai tarvitse. Sangen monen vammaisen ihmisen elämän kysymyksiä ratkaistaan kuntoutuksen paradigman nimissä erityishuollon kysymyksinä eikä normaalipalveluina. Tällainen normaalipalvelujen alihyödyntäminen johtaa myös eristäviin käytäntöihin normaaliyhteisöstä. Erityispalveluja ja erityisosaamista toki tarvitaan, mutta ne tulee vain kohdentaa tarkoituksenmukaisesti ja rinnalla rakentaa palvelumuotoilun avulla sellaisia palvelu- ja tukimuotoja, jotka mahdollistavat vammaisten ihmisten elämää kansalaisena lähiyhteisöissään. Kyse on työ- ja toimintakulttuurin muutoksesta ja tavasta tehdä asioita yhdessä, jolloin henkilö päämiehenä on keskiössä ja mahdollisuuksien mukaan neuvottelevana kumppanina niin suunnittelussa, arvioinnissa kuin palvelujen kehittämistyössä. Haaste on työntekijän. Aktiivisen tukemisen työskentelymallissa työntekijä pyrkii tutkimaan ja arvioimaan omaa toimintaansa vuorovaikutuksessa ja etsimään sellaisia työskentelytapoja, jotka tukevat vammaisen henkilön mielipiteen ilmaisua ja osallistumista itselleen tärkeisiin asioihin. (Hintsala & Ahlsten 2011; Ashman, Ockenden, Beadle-Brown & Mansell 2010.)

Työntekijöiden työkäytäntöjen muuttuminen ei yksinään riitä, jos rakenteet ja järjestelmät pysyvät samoina. Esimerkkinä Ison-Britannian sosiaalipalvelujen kehittämisen strategiaksi on määritelty palvelujen ”henkilökohtaistaminen” (personalisation). Tällä tarkoitetaan koko sosiaalipolitiikan ja -käytäntöjen uudistamista siten, että asiakkaiden valinnanoikeus ja vaikutusmahdollisuudet oman tukensa ja tarvitsemiensa palvelujen suunnittelussa vahvistuvat merkittävästi. Tämä muutos asettaa tehtäviä ja vaatimuksia sekä valtiolle, kunnille että palvelujen tuottamiseen ja järjestämiseen osallistuville tahoille. Henkilökohtaisen budjetoinnin käyttöönotto ja vakiinnuttaminen on yksi tavoiteohjelman konkreettisista kehittämistoimista. Henkilökohtaista budjetointia on kehitetty viime vuosina useissa eri maissa ja sen on nähty olevan yksi ratkaisu palvelujen järjestämisen kriisiin. Kokeiluja on meneillään myös meillä Suomessa. Toinen merkittävä vammaisen ja kehitysvammaisen henkilön asemaa parantavaa uudistus on liittynyt mm. Kanadassa ja Englannissa tuetun päätöksenteon kehittämiseen, jossa henkilö saa laillisen oikeuden käyttää apunaan toista henkilöä päätöksenteon tilanteissa. (Hintsala & Ahlsten 2011.)

Arjen unelmia toteuttamassa Länsi-Pohjan seutukunnassa

Erilaiset muutospaineet, ohjelmapoliittiset haasteet sekä vammaispalvelulakiuudistus nostivat esiin vammaispalvelujen kehittämis¬tarpeen myös Länsi-Pohjan alueella. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala vastasi tähän tarpeeseen toteuttamalla vv. 2010-2012 ”VASPA – Vammaispalvelujen kehittäminen Länsi-Pohjassa” -hankkeen yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Yhteistyökumppaneina ja kohderyhminä ovat kehittämistyössä olleet vammaispalveluja ja kehitysvammahuoltoa järjestävät julkishallinnon organisaatiot ja yksityiset palveluntuottajat. Hankkeen rahoitus saatiin Euroopan sosiaalirahastolta (ESR). VASPA-hankkeessa kehittämistyö on kohdistunut vammaispalvelujen sisällölliseen kehittämiseen, palveluorganisaatioiden ja henkilöstön osaamisen vahvistamiseen, tiedon tuottamiseen ja välittämiseen, toimivien ja hyvien seutukunnallisten käytäntöjen rakentamiseen ja esteettömyyden parantamiseen.

Laadukkaiden vammaispalvelujen saatavuuden varmistaminen onkin haastava tehtävä. Ajatus ja ideologia turvata vammaisten ihmisten osallisuus, omatoimisuus ja yhdenvertaisuus mahdollisimman hyvin on nostanut tarpeen ja moninaisia haasteita tarkastella palvelurakenteita ja vammaisten ihmisten roolia ja asemaa palveluiden käyttäjinä. Vammaisten henkilöiden tarvitsemien erityispalveluiden järjestäminen ja tuottaminen edellyttää hyvää ammattitaitoa ja erityistä osaamista. Palveluita tuottavien tahojen ja niissä työskentelevän henkilöstön osaaminen ja osaamisen vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tavoitteiden saavuttamiseksi toiminta hankkeessa organisoitiin toteutettavaksi seutukunnallisten työryhmien avulla ja ammatillista osaamista vahvistettiin erilaisten koulutusten ja konsultaation muodossa.

Ammattikorkeakoulun tehtäviä opetuksen lisäksi ovat aluevaikuttavuus ja työelämäyhteistyö, joiden toteuttamisessa yhtenä merkittävänä toimintamuotona ovat hankkeet. Tämä VASPA-hanke oli onnistunut esimerkki yhteistyöstä, jossa kaikki ammattikorkeakoulun kolme perustehtävää toteutuivat hyvin. Toiminta hankkeessa onnistuttiin integroimaan erinomaisesti opetukseen. Opiskelijat olivat hankkeessa tärkeä voimavara. Olemalla mukana aidoissa työympäristöissä, erilaisten toimeksiantojen parissa ja osallisena työryhmissä on lisännyt opiskelijoille osaamiseen syvyyttä ja ammatillista tietotaitoa. Opiskelijat toteuttivat hankkeessa mm harjoittelujaksoja, tekivät erilaisia selvityksiä ja kartoituksia, suunnittelivat ja toteuttivat isoa seminaaritapahtumaa sekä työstivät erilaisia toimeksiantoja myös opinnäytetöinä. Opintojaksojen yhteydessä toteutettuja oppimistehtäviä on koottu yhteen ja analysoitu yhdessä, joka on auttanut omalta osaltaan jäsentämään vammaisten ja kehitysvammaisten ihmisten ja heidän perheiden palvelutarpeita ja osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kokemuksia.

VASPA-hanke palkittiin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun Laatuteko 2012 -palkinnolla. Palkinto jaetaan vuosittain henkilölle, työyhteisölle tai työryhmälle. Perustelut palkinnolle löytyvät VASPA-hankkeen toiminnasta: Hanke on hyvä esimerkki strategian mukaisesta toiminnasta ja siinä on toteutunut opetuksen, oppimisen, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan, aluekehityksen sekä työelämäyhteistyön integroimista.
Palkinto luovutettiin 28.9.2012 järjestetyn Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun 20-vuotisjuhlatilaisuuden yhteydessä.

”Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen.”
(Eleanor Roosevelt)

Kirjoittaja

Rauni Räty, lehtori, rauni.raty@tokem.fi, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala

Hintsala Susanna ja Ahlsten Marika 2011. Perustuuko asuminen tarpeisiin vai järjestelmien ylläpitämiseen? Artikkeli teoksessa Ripatti Päivi (toim.) Kehitysvammaisten asuminen. Uusi reformio 2010-2015. Raportti 10/2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Unigrafia Oy. Yliopistopaino. Helsinki 2011.

Ripatti Päivi (toim.) Kehitysvammaisten asuminen. Uusi reformio 2010-2015. Raportti 10/2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Unigrafia Oy. Yliopistopaino. Helsinki 2011. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80019/654df847-a315-42e2-ab92-bebb8df864b7.pdf?sequence=1

Räty Rauni (toim.) ja Takkula Tuija 2012. Arjen unelmia toteuttamassa. VASPA-hankkeen raportti. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 7/2012. Uniprint. Oulu 2012.
http://www3.tokem.fi/kirjasto/tiedostot/Raty_Takkula_B_7_2012.pdf

VASPA – Vammaispalvelujen kehittäminen Länsi-Pohjassa -hanke 2010-2012. http://www.tokem.fi/Suomeksi/Vaspa/VASPAn_etusivu.iw3

Laatuteko 2012. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. http://www.tokem.fi/Suomeksi/Tutkimus_ja_kehitys.iw3?showlocation=c2024f72-710f-49cf-b986-aae4bf18386b&newsID=a31c2106-a7f4-4196-a02a-01d24c7fea4c

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli