Media sosiaalisessa mediassa opiskelijoiden silmin

Taustaa

Mediamaisema muuttuu valtavalla vauhdilla eikä mediamurroksen loppua näy; muutoksessa ovat jakelutavat, printtimedian digitalisoituminen, journalistiset työprosessit sekä liiketoimintamallit. Media on aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa, mutta millaista lisäarvoa se medialle tuo?

Vielä vuonna 2000 uskottiin, että online-media voi tarjota interaktiivisia, multimediallisia sisältöjä kuten erilaisia yhteisöjä, suuria arkistoja ja jatkuvia juttupäivityksiä, jotka houkuttelevat lukijoita (Chyi & Sylvie 2000). Reilu vuosikymmen myöhemmin tilanne on totaalisesti muuttunut. Esimerkiksi Mitchell & Rosentiel (2012) arvioivat, että sosiaalinen media ja mobiilisuus ovat perusteellisesti muuttamassa uutismedian rakenteita. Online-yleisöt ovat kyllä lisääntyneet, mutta samaan aikaan printin levikit ovat supistuneet, eivätkä bannerimainonnan tulot yllä läheskään printin tasolle. Lukijat eivät myöskään ole halukkaita maksamaan online-sisällöistä (Thurman & Myllylahti 2009), joten nykyiset median liiketoimintamallit eivät toimi. Erityisesti nuoret eivät ole halukkaita maksamaan online-sisällöistä, eivätkä he tilaa printtilehtiä. Mediatalot ovat joutuneet irtisanomaan lukemattoman määrän toimittajia. Medioiden lukumäärän vähentyminen on uhka vapaalle tiedonvälitykselle ja demokratialle.

Printin suosion laskuun on jossain määrin vaikuttanut Internetin suosion lisääntyminen. Kun vuonna 2000 verkossa kulutettu viihdeaika oli noin 20 minuuttia päivässä, vuonna 2009 se on kasvanut lähes 90 minuuttiin päivässä. Uudet älypuhelimet ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että verkkoon on yhä helpompi mennä. Mitchell, Rosentiel, Houston Santhanam & Christian (2012) arvioivat, että mobiilikäytöllä tulee olemaan suuri vaikutus uutisteollisuudelle. Tosin Chan-Olmsted, Rim & Zerba (2013) ovat osoittaneet, että vaikka nuorilla on yhä useammin käytössään älypuhelimet, he eivät ole innokkaita online-uutisten lukijoita ja ovat samalla myös haluttomia printin kuluttajia.

Sosiaalinen media käsitteenä

Mitä me tiedämme nuorten sosiaalisen median käytöstä ja sen vaikutuksesta uutisten lukemiseen? Sosiaalinen media on melko tuore ilmiö, vaikka siitä on puhuttu paljon. Sosiaalisen median käsite on sekin yhä kiistanalainen. Yhtäältä sitä on kuvattu konseptina tai mallina, joka sisältää osallistumista, verkostoitumista, jakamista, sisältöjen yhteistuottamista yhtälailla kuin ajan viettämistä erilaisissa nettiryhmissä tai innovoimista yhteisvoimin. (Kietzmann, Hermkens, McCarthy & Silvestre 2011; Aunesluoma, Majava & Wilenius 2010; Kaplan & Haenlein 2010; Kim, Jeong & Lee 2010; Boyd & Ellison 2008; Castells 2007; Lietsala & Sirkkunen 2008.) Toisaalta esimerkiksi journalismissa yleisön osallistumista median sisällöntuotantoon sosiaalisen median välityksellä on kutsuttu osallistuvaksi mediaksi, me mediaksi (We media), osallistuvaksi journalismiksi, avoimen lähteen journalismiksi (Deuze 2006; Gillmor 2006; Rosen 2005; 2004; Bowman & Willis 2003; Pavlik 2001). Se voi merkitä myös joukkoistamista, yhteistuotantoa ja yhteisrahoitusta (Aitamurto 2012; 2011). Burnsin (2008) mukaan aktiiviset lukijat muuttavat journalisteja portinvartijoista portinpitäjiksi. Domingo ym. (2008) väittävät, että osallistuva journalismi johtuu ulkoisista tekijöistä, kuten teknologian kehittymisestä, taloudesta ja kulttuurisesta muutoksesta. Sosiaalisesta mediasta ja lukijoiden osallistumisesta on tullut tärkeä osa journalismia ja mediamaisemaa.

Kietzmann ym. (2011) ovat kuvanneet sosiaalista mediaa hunajakennoksi, joka sisältää seitsemän erilaista osiota, joiden avulla sosiaalista mediaan voidaan tarkastella: identiteetti, keskustelut, jakaminen, läsnäolo, suhteet, maine ja ryhmät. Kieztmann ym. (2011) mukaan ihmiset ryhmittyvät eri tavoin sosiaalisen median areenoille; yhdellä areenalla rakennetaan identiteettiä, toisella ollaan läsnä ja keskustellaan. Läsnäolo ja ystävien saavutettavuus ovat sosiaalisen median keskeisimpiä elementtejä. Sosiaalisen median paikat ja alustat eivät ole pysyviä, vaan ystävien perässä muutetaan alustalta toiselle. (Drake, Gumse & Koivusalo 2013.)

Kaikki eivät pidä sosiaalisen median käyttöä pelkästään hyvänä asiana. Carrin (2011) mukaan yksilöllinen luovuus alistetaan nyt ryhmän luovuudelle, ja sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisten aivojen kehittymiselle.

Tässä tutkimuksessa pidämme sosiaalisena mediana yhtäältä ajatusmallia, jonka mukaan yhdessä tekemällä, ideoimalla, tutkimalla, kirjoittamalla, kuvaamalla ja jakamalla saavutamme enemmän kuin yksin tekemällä, ja toisaalta kaikkia niitä alustoja, applikaatioita ja sivustoja, jotka tekevät tuon ajatusmallin mahdolliseksi.

Sosiaalisen median moninaisuus on muuttanut mielenkiintoisella tavalla internetin käyttöä ja hyödyntämistä myös liiketoimintatarkoituksiin. Yksi tapa tutkia näiden muutosten merkitystä on lähestyä tutkittavaa kohdetta käyttämällä erilaisia malleja ja mallinnuksia. Esimerkiksi Rossing, DeVries & Vollerbroek (2012) ovat tutkineet sosiaalista mediaa juuri mallinnuksen avulla (Social Media Patterns). Heidän mukaansa sosiaalisen median malli on kuvaus sosiaalisen median käytön prosesseista, jotka muodostuvat sen käytöstä, tavoitteista, interaktiosta tai rajapinnoista, joissa prosesseja luonnehditaan kontekstuaalisiksi, tavoite-orientoituneiksi ja interaktiivisiksi.

Tutkimuksen taustalla vaikuttava Pattern apporach teoria eli mallintaminen

Erilaisten mallien ja mallinnusten käyttö teoreettisen pohdiskelun tukena ei ole mikään uusia asia. Arkkitehti Christopher Alexander (1977) esitteli teoksessaan Timels Way of Building mallien kielen (Pattern language). Mallien kielen Alexander (1977) määritteli näin:

”Network of patterns that call upon one another and helps us remember insight and knowledge about the design and can be used in combination to create solutions.”

Alexanderin perimmäisenä ajatuksena oli, ettämallien kieli auttaa käyttäjiä ja asukkaita suunnittelemaan omat asuinrakennuksensa ja -ympäristönsä. Kun asukkailla on käytössään hierarkkinen kokoelma arkkitehtuurisia mallinnuksia, kuten esimerkiksi: missä ovet voivat sijaita, kuinka säilytystilat toimivat parhaiten, miten ikkunat antavat valoa, asukkaat voivat tehdä tulevaisuuden rakennuksista aiempaa käytettävimpiä. Aivan kuten nykyään sosiaalisessa mediassa yhteisöllisyys, mukanaolo ja yhdessä tekeminen on tärkeää, myös Alexander (1977) ajatteli, että asukkaat tulee ottaa mukaan suunniteltuprosesseihin, ja heidän täytyy voida vaikuttaa niihin jokaisella tasolla. Johnson (1992) puolestaan katsoo, että mallit toimivat erilaisina ratkaisuina arkkitehtuurisiin ongelmiin ja ne kuvaavat ongelmia, joita esiintyy yhä uudelleen jossain tietyssä kontekstissa. Malli kertoo myös, miten ongelma voidaan ratkaista. Schuler (2008) on kuvannut mallinnusta seuraavasti:

• mallit ratkaisevat ongelmia annetussa kontekstissa
• mallit ovat nähtävissä olevia tekoja, empiirisiä löydöksiä, hypoteeseja tai parhaita käytänteitä
• malleja on joka tasolla, ne voivat olla globaaleja tai paikallisia, teoreettisia tai käytännönläheisiä
• mallit ovat ponnahduslauta keskustelulle, tutkimukselle ja aktivismille.

Mallintamisen avulla voidaan ratkaista ongelmia, ja ratkaisumallit voidaan kuvata ja yhdistää toisiinsa. Ratkaisumallit kytkeytyvät toinen toisiinsa ja niistä muodostuu Schulerin (2008) mukaan mallien kieli. Nykyään myös muut tieteenalat, kuten matematiikka ja tietotekniikka sekä myös vaateteollisuus ja muodinluojat, ovat hyödyntäneet mallien kieltä.

Schuler (2008) korostaa, että mallin tarkoitus on keskittyä tiettyyn suunnitteluongelmaan ja kertoa, miten se ratkaistaan. Mallien käyttö perustuu siihen, että ne antavat pikaisia ratkaisuja. Malleja käytettäessä on kuitenkin huomioitava ympäristön vaikutus eli mallin käyttäjän objektiivisuus.

Olemme hyödyntäneet tässä tutkimuksessa tätä arkkitehtien luomaa mallinnusideaa kuvataksemme sosiaalisen median hyödyntämistä uutismediassa sekä sen tuottamaa interaktiota online-kontekstissa. Loimme sosiaalisen median mallit, joiden kautta pyysimme opiskelijoita tarkastelemaan medioiden sosiaalisen median käyttöä. Mielestämme tärkeimpiä tarkastelun kohteita olivat: 1) yhteydet, 2) jakaminen, 3) postaukset, 4) kommentointi, 5) keskustelut, 6) luominen ja 7) äänestys.

Yhteyksillä tarkoitamme sitä, miten paljon media kannustaa lukijoitaan keskinäiseen kanssakäymiseen, mm. perustamaan yhteisöjä median verkkosivustoille tai yhdistämään lukijoita muuten keskenään. Jakamisella ja postauksilla tarkoitamme tässä tutkimuksessa sitä, että media sallii jakaa omaan sisältöään eri tavoin. Tällä mallilla tarkoitamme sitä, miten sisältöjä tuotetaan yhdessä median edustajien kanssa. Kommentoinnilla puolestaan tarkoitamme sitä, että median eri sisältökohdissa lukija voi kommentoida uutista, blogia tai juttua. Keskustelu eroaa kommentoinnista siten, että yleensä keskustelussa viedään aihetta eteenpäin eli kun yksi keskustelija aloittaa aiheesta, toinen keskustelija täydentää sitä. Keskustelua voidaan käydä myös tulevista jutuista tai antaa toimittajille juttuaiheita. Luomisella tarkoitamme toimittajien ja lukijoiden yhdessä tekemistä, mikä voi olla sisällön luomista, kuvia, logoja tai joukkoistamalla kerättyä materiaalia. Äänestämisellä tarkoitamme sitä, että lukija arvioi toimittajien tai lukijoiden tekemää sisältöä.

Media ja journalismi – avointa vai suljettua? Deuzen teoria tutkimuksen taustalla

Median mukanaoloa sosiaalisessa mediassa voidaan tarkastella yhtäältä juuri mallintamisen välityksellä ja toisaalta siitä näkökulmasta, miten hyvin media tosiasiassa sallii lukijoiden mukanaolon – yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen kun ovat sosiaalisen median tärkeitä tunnuspiirteitä. Taustateoriaksi tälle tarkastelulle otamme Deuzen (2003) jaon avoimeen ja suljettuun journalistiseen kulttuuriin. Deuze (2003) tekee jaon avoimen ja suljetun journalistisen kulttuurin välillä tarkastelemalla mukanaoloa neljästä eri näkökulmasta; orientoivasta, monitoroivasta, instrumentaalisesta ja dialogisesta näkökulmasta. Nämä näkökulmat hän on sijoittanut nelikenttään (kuva 1), jossa sisällöntuotanto on pääasiassa toimittajavetoista silloin, kun lukijoille tarjotaan lähinnä orientoivaa materiaalia tai pelkästään linkkejä muihin lähteisiin. Kun lukijoiden sallitaan tulla mukaan, mutta toimittavat moderoivat heidän tuottamiaan sisältöä, on kyse monitoroidusta näkökulmasta. Dialogista sisältö on silloin, kun toimittajat ja lukijat ovat aidossa dialogissa keskenään, eli toimittajat vastaavat heille kirjoitettuihin kommentteihin tai he suunnittelevat ja toteuttavat sisältöjä yhdessä lukijoiden kanssa. Nelikentässä orientoiva ja monitoroiva näkökulma edustavat suljettua journalistista kulttuuria ja instrumentaalinen ja dialoginen näkökulma edustavat avointa journalistista kulttuuria. (Deuze 2003). Jako instrumentaaliseen ja orientoivaan näkökulmaan on alun perin Bardoelin (1996). Deuze on jalostanut hänen ideaansa sosiaalisen median aikakaudelle sopivaksi.

Tutkimuksen analyysivaiheessa sijoitimme sosiaalisen median mallit 1) yhteydet, 2) jakaminen, 3) postaukset, 4) kommentointi, 5) keskustelut, 6) luominen ja 7) äänestys Deuzen (2003) nelikenttää ja pohdimme, miten hyvin media ottaa lukijat huomioon, jos tarkastelunäkökulmana on avoin tai suljettu journalistinen kulttuuri.

Tutkimuskysymykset, -aineisto ja analyysi

Nuoret ovat usein ensimmäisten käyttäjien joukossa, kun uusia innovaatioita ja tuotteita tulee markkinoille. Tässä tutkimuksessa olemme erityisen kiinnostuneita siitä, miten nuoret – tulevaisuuden median kuluttajat – käyttävät tällä hetkellä sosiaalista mediaa ja sosiaalisen median kautta levitettyjä uutisia, ja kuinka heidän toimintatapansa voivat muuttaa mediamaisemaa yhä edelleen. Koska tutkimuksen kohteena on nuoria eri puolelta maailmaa, olemme myös kiinnostuneita siitä, millaisia kulttuurisia ja eettisiä eroja eri maiden medioiden välillä on, ja miten nuoret näitä eroja tutkijoille selittävät.

Tutkimuskysymyksiä ovat:

• Mitä sosiaalisen median malleja uutismedia eri maissa käyttää ja millaista tarkoitusta varten niitä käytetään?
• Miten nuoret arvostavat näitä käytettyjä malleja?
• Millaisia kulttuurisia ja eettisiä eroja voidaan löytää eri maiden ja eri medioiden välillä?

Tutkimusaineistoa on kerätty laadullisin menetelmin havainnoimalla, haastattelemalla ja benchmarkkaamalla.

Tutkimusaineiston keruuta on ohjannut teoria malleista ja mallien kielistä (Patterns and Pattern Languages) (Alexander 1977; Schuler 2008) siten, että aineistoa kerätessä on keskitytty malleihin 1) yhteydet, 2) jakaminen, 3) postaukset, 4) kommentointi, 5) keskustelut, 6) luominen ja 7) äänestys sekä Deuzen ajatus avoimesta ja suljetusta journalistisesta kulttuurista.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa keräsimme tutkimusaineistoa syksyllä 2012 Hollannissa NHL University of Applied Sciences oppilaitoksessa 20 kansainväliseltä vaihto-oppilaalta. Vaihto-oppilaat tulivat Hongkongista, Italiasta, Espanjasta ja Etelä-Koreasta. Aineiston keruu ja oman aineiston esittely muille opiskelijoille sisällytettiin kurssiin Intercultural Communications. Halusimme liittää aineiston keruun tälle kurssille, koska se tuki kurssin oppimistavoitteiden saavuttamista ja samalla saimme riittävästi dataa eri maista. Vertailun vuoksi keräsimme tutkimusdataa myös hollantilaisten opiskelijoiden kanssa.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa keräsimme aineistoa keväällä 2013 Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa englanninkielisissä koulutusohjelmissa yhteensä 86 opiskelijalta ja 12 eri maan mediasta: Belgia, Brasilia, Kazakstan, Kiina, Iso-Britannia, Liettua, Saksa, Suomi, Unkari, Venezuela, Venäjä ja Viro. Aineistojen keruu oli osa kurssitehtäviä Information Retrieval ja Net Publishing kursseilla. Aineistojen keruu ja opiskelijoiden keskinäinen tiedonvaihto omasta kulttuurista sisältyi myös osaksi näiden kurssien ohjelmaa.

Lisäksi kurssilla Sisällöntuotanto muuttuvassa mediassa kolme journalismiopiskelijaa keräsi haastatteluaineistoa 16 toimittajalta ja toimitusten esimiehiltä.

Aineistoja oli keräämässä yhteensä 106 opiskelijaa, 17 eri maasta ja he tutkivat 87 eri median sosiaalisen median käyttöä. Aineiston keräämiseksi olimme laatineet lomakkeen, joka on liitteenä.

Lisäsimme kulttuurien välistä tiedonvaihtoa siten, että Hollannissa tutkimuksessa mukana olleet opiskelijat esittelivät omia tutkimustuloksiaan kolmelle suomalaiselle journalismiopiskelijalle ja päinvastoin. Näin opiskelijat saivat käsityksen eri maiden mediakulttuureista. Lisäksi teimme yhteisen tutustumismatkan hollantilaiseen Leeuwarden Courant -lehteen ja haastattelimme siellä toimittajia sosiaalisen median käytöstä. Opiskelijavaihdon rahoitimme Erasmus-ohjelmasta.

Ohjeistimme opiskelijat keräämään aineistoa pääasiassa oman kotimaansa mediasta siten, että he tarkastelevat millaisena valittu media opiskelijan silmin näyttää, millaisia sosiaalisen median malleja media hyödyntää ja mihin käyttötarkoituksiin. Pyysimme opiskelijoita pohtimaan, miten hyvin heidän mielestään mediat onnistuvat tavoittamaan lukijoitaan ja saamaan uusia yleisöjä. Toivoimme heidän arvioivan onko media perinteinen printti vai pelkästään online-media, uutislehti, aikakauslehti, radio, TV, vai näitä kaikkia; paikallinen, alueellinen vai valtakunnallinen; milloin media on perustettu; millaista linjaa esimerkiksi konservatiivinen tai liberaali media edustaa; onko se kooltaan (lukijamäärältään) pieni, keskikokoinen vai suuri ja millainen on median kohdeyleisö.

Medioista osa oli sellaisia, että kielitaitomme ei riittänyt varmistamaan, että käytetyt aineistot ovat valideja, siksi käytimme aineistojen tarkistamisessa apuna oppilaitosten muun muassa Kiinan ja Venäjän kieltenopettajia.

Medioiden läpileikkaus

Opiskelijat kävivät läpi 87 eri mediasivustoa. Opiskelijoilla oli joissain tapauksissa hankaluuksia luokitella, minkä tyyppinen media on. Tämä luokittelu on meidän tekemämme opiskelijoiden antamien tietojen ja omien tekemiemme tarkistusten perusteella.

• 22 kansallista päivälehteä
• 10 alueellista päivälehteä
• 4 paikallista päivälehteä
• 4 paikallista viikkolehteä, julkaisutiheys kerran tai kaksi kertaa viikossa
• 4 talouspäivälehteä
• 3 uutistoimistoa
• 11 online uutissivustoa, ei printtiä
• 6 aikakauslehteä
• 3 iltapäivälehteä
• 1 talousonline-sivusto
• 4 ilmaisjakelulehteä
• 2 urheilulehteä
• 13 radio- ja tv-asemaa

Kuvassa 3 tutkittujen medioiden maantieteellinen jakauma

Taulukossa 1 on eriteltynä mediat (27), jotka NHL ammattikorkeakoulun vaihto-oppilaat kävivät läpi syksyllä 2012 ja taulukossa 2. Haaga-Helian englanninkielisten koulutusohjelmien opiskelijoiden keväällä 2013 läpikäymät mediat (60).

Opiskelijat liittivät heille annettuun tutkimuslomakkeeseen linkit kustakin tutkitusta mediasta. Lisäksi pyysimme heitä ottamaan kuvakaappauksia heidän löytämistään sosiaalisen median malleista. Tarkistimme linkit ja kävimme läpi opiskelijoiden kuvakaappaukset kuva kuvalta.

Tutkimuksen rajoitukseksi on mainittava, että tutkimusaineisto vaihtelee jonkin verran sen mukaan, mistä maasta opiskelijat ovat, ja kuinka aktiivisesti opiskelijat ovat tutkimuslomakkeita täyttäneet. Esimerkiksi aasialaiset opiskelijat täyttivät kaikki kohdat erittäin huolellisesti ja kävivät laajasti läpi löytämiään tuloksia lomakkeen pohdintaosassa. Sen sijaan osa hollantilaisista ja suomalaisista opiskelijoista tyytyi vain kopiomaan linkin mediaan ja ottamaan yhden kuvakaappauksen sen kummemmin asiaa pohtimatta. Eroja oli myös opiskelijoiden valitsemissa medioissa, mm. eteläkorealaiset opiskelijat valitsivat ainoastaan tv- ja radioasemia ja online-medioita, kun taas eteläeurooppalaiset opiskelijat valitsivat valtakunnallisia ja paikallisia päivä- ja viikkolehtiä tutkimuksensa kohteeksi. Venäläisillä opiskelijoilla medioiden valinta oli monipuolista päivälehdistä aikakautisiin lehtiin, online-sivustoista uutistoimistoihin. Minkään muun maalaiset opiskelijat eivät valinneet uutistoimistojen sivustoja tutkimuskohteikseen. Baltian maista Virosta ja Latviasta tulleet opiskelijat suosivat online-uutispalveluja ja radio- ja televisiokanavia. Tutkimusjoukossa mukana olleet kaksi brittiä valitsivat molemmat BBC:n, eikä lainkaan printtimediaa, jolla on perinteisesti ollut vahva asema Iso-Britanniassa

Kaikki jakavat uutisia vai jakavatko?

Käytimme analyysissämme seuraavia sosiaalisen media malleja 1) yhteydet, 2) jakaminen, 3) postaukset, 4) kommentointi, 5) keskustelut, 6) luominen ja 7) äänestys, joista yhdistimme samaan kategoriaan jakamisen ja postaukset sekä kommentoinnin ja keskustelut, koska opiskelijoiden oli hankala tehdä eroja näiden mallien välillä.

Jakamisella ja postauksilla tarkoitamme tässä tutkimuksessa sitä, että media sallii jakaa omaan sisältöään eri tavoin. Sisällön voi linkittää esimerkiksi omaan Facebook-statuspäivitykseen tai sisältölinkin voi lähettää kaverinsa sähköpostiin sitä sen kummemmin kommentoimatta. Sisältöjä voi jakaa myös kommenttien kera. Yleisimmät tavat jakaa sisältöjä olivat Facebook, Twitter ja YouTube, joiden ikonit löytyivät lähes jokaiselta tutkitulta sivustolta. Mediat olivat jossain määrin myös Google+:ssa, mutta osan profiilit olivat siellä tyhjiä. Jako Pinterestin tai Foursquaren kautta ei tutkimusvaiheessa ollut kovinkaan suosittua, vaikkakin medioilla oli myös tämä vaihtoehto käytettävänään. Esimerkiksi hollantilaisen Leeuwarden Courant -lehden toimittajat kertoivat, että he ovat Pinterestissä, mutta eivät tiedä vielä miksi ja mitä siellä pitäisi tehdä.

Useimmissa maissa oli myös omia sosiaalisen median sivustoja, joiden kautta mediat jakoivat sisältöjään ja joissa sisältöjä kulutetaan. Esimerkiksi Hollannissa mediat ovat Hyves.nl -sivustolla ja Espanjassa El Pais lehden toimittajien luomalla ESCUP-sivustolla. Mediat käyttivät Hong Kongissa ahkerasti Yahoon uutisaggregaattia, Etelä-Koreassa taas Nate ’pan sivustoa. Venäjällä ahkerasti käytetyt sosiaalisen median sivustot olivat Vkontakte.ru, Odnoklassniki.ru ja MoiMir.ru, Kiinassa RenRen.com, Virossa ja Latviassa Draugiem.lv., Brasiliassa ja Venezuelassa puolestaan Googlen Orkut.com oli varsin suosittu sosiaalisen median sivusto. Suomalaiset opiskelijat eivät maininneet suomalaisia sosiaalisen median yhteisöjä.

Opiskelijoiden mukaan mediat sallivat sisältöjen jakamisen, koska se on halpa keino tavoitella uusia yleisöjä ja suuria ihmismassoja. Lisäksi opiskelijat arvelivat, että mediatalot testaavat, mitkä artikkelit ovat suosittuja, ja mitä luetaan vähemmän kuin muita. Etelä-Korean opiskelijoiden mukaan mediatalot sallivat sisältöjen jakamisen, koska näin he kiillottavat omaa brändiään tehokkaina uutistuottajina. He haluavat myös kilpailijoiden näkevän millaisia uutisia he tuottavat.

Opiskelijoiden käsityksen mukaan uusien lukijoiden tavoittelu on kuitenkin pääsyy siihen, miksi mediatalot sallivat sisältöjen jakamisen. Jotkut mainitsivat, että ehkä mediatalot haluavat olla yhteydessä lukijoihinsa ja tuottaa heille reaaliaikaista uutisvirtaa. Jos jakamismallia ja sen merkityksiä mediataloille tarkastellaan Deuzen avoimen ja suljetun journalismin näkökulmasta, jakamista voisi ehkä parhaiten luonnehtia instrumentaaliseksi. Mediatalot ovat laittaneet sivuilleen mahdollisuuden sisältöjen jakamiseen, mutta se ei vielä tarkoita, että mediatalot heittäytyisivät aitoon dialogiin lukijoiden kanssa. Viestintä on ikään kuin mediatalosta ulos ja mahdollisimman monelle. Journalistit ovat tuottaneet jaettavat sisällöt, eivät lukijat.

Kun opiskelijoilta tiedusteltiin, miten paljon he jakavat lukemiaan uutisia, oli vastaus mediatalouden näkökulmasta melko ankea – hyvin vähän. Suuri osa vastaajista ilmoitti, että heidän mielestään on hyvä, että jakamismahdollisuus on olemassa, mutta että he vain hyvin harvoin käyttävät tätä sosiaalisen median mallia. Vain kohut, mielenkiintoiset juorut ja tapahtumat saavat heidät painamaan Share-kuvaketta. Opiskelijat eivät uskoneet, että näillä sosiaalisen median malleilla mediat saavat uusia maksavia lukijoita.

Opiskelijoiden paikallislehdille tekemissä haastatteluissa kävi ilmi, että esimerkiksi Suomessa on vielä paljon paikallislehtiä, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa lainkaan. Syyksi he ilmoittivat, että heidän lukijakuntansakaan ei siellä ole.

Kommentointi ja keskustelut sekoittuivat

Kommentoinnilla tarkoitamme sitä, että median eri sisältökohdissa on lukijoille annettu mahdollisuus kommentoida tiettyä uutista, blogia tai juttua normaalisti alkuperäisen sisällön perään. Kommentointi ei ole siis täysin uuden sisällön luomista, vaan olemassa olevaan sisältöön reagoimista. Kommentoinnin jakaminen ei ole mahdollista ilman alkuperäistä sisältöä.

Keskustelu eroaa kommentoinnista siten, että yleensä keskustelussa viedään aihetta eteenpäin eli kun yksi keskustelija aloittaa aiheesta, voi toinen keskustelija täydentää, olla eri mieltä tai kommentoida edellistä kommentoijaa ilman, että kommentoi alkuperäistä sisältöä. Keskusteluja voidaan virittää myös tulevista juttuaiheista, jolloin alkuperäistä sisältöä ei ole edes olemassa.

Nämä kaksi mallia yhdistettiin sen vuoksi, että opiskelijoiden oli välillä vaikea erottaa, milloin on kyse kommentoinnista ja milloin keskusteluista. Yksi syy tähän lienee se, että molempia tarkoituksia varten käytettiin sekä Facebookia, Twitteriä, YouTubea, Google+-sivustoa, Pinterestiä ja Yahoota. Mediatalojen näkökulmasta sosiaalisen median sivustojen käyttö kommentintiin ja keskusteluun on kätevää, koska käyttäjät kirjautuvat niihin omilla tunnuksillaan, jolloin kommentoijat ja keskustelijat ovat periaatteessa tunnistettavissa. Osalla mediataloista oli tiettyjen juttujen jälkeen kommentointimahdollisuus, mutta se edellytti kirjautumista median omille sivuille. Osalla, mutta ei läheskään kaikilla, oli myös erilliset keskusteluosiot, joissa lukijat keskustelivat joko median antamista aiheista, jutuista tai tulevien juttujen sisällöistä. Vain yksi media salli kommentoinnin anonyymisti ja yksi ei sallinut sitä lainkaan. Kaikki mediat ilmoittivat, että kommentteja ja keskusteluja tarvittaessa moderoidaan eli asiattomat kommentit ja keskustelut poistetaan.

Opiskelijoiden näkökulmasta on erittäin tärkeää, että sisältöjä voi kommentoida ja niistä voi keskustella. He ilmoittivat, että eivät kuitenkaan kovin usein kommentoi saati keskustele. Kiinalaiset ja etelä-korealaiset opiskelijat kertoivat, että kommentointi ja keskustelu ovat kyllä sallittuja, mutta kiinalaiset korostivat, että on oltava hyvin varovainen, mitä ja miten kommentoi. Kiinalaiset opiskelijat kertoivat, että he ovat ikään kuin kehittäneet ”uuden internet-kielen” eli verkossa puhutaan asioista eri nimillä, mutta suuri osa tietää, mitä niillä tarkoitetaan. Näin halutaan välttää se, että kommentit ja keskustelut joutuvat sensuroitaviksi. Eteläkorealaiset opiskelijat korostivat, että heille on tärkeää tulla ”näkyväksi” sosiaalisessa mediassa. Siksi myös nuoret kommentoivat ahkerasti ja mediat palkitsevat parhaita kommentteja. Yleensä parhaat kommentit ovat joko humoristisia, nasevia tai kielellisesti oivallisesti tehtyjä. Eurooppalaiset opiskelijat tuskailivat sen sijaan sitä, että kommenteissa on hyvin paljon vihapuhetta ja huonosti kirjoitettuja tekstejä.

Yhdessä tekeminen ja luominen (create)

Tällä mallilla tarkoitamme sitä, miten sisältöjä tuotetaan yhdessä median edustajien kanssa. Tyypillisesti tällaiset sisällöt voivat olla tekstiä, juttuaiheita, kuvia, logoja tai videoita, jotka voivat olla joko kokonaan lukijoiden tekemiä tai ne on tehty esimerkiksi joukkoistamalla. Tällöin lukijat voivat käydä läpi tietomassoja toimittajien puolesta tai he voivat kerätä juttua varten erilaista dataa. Lukijat voivat myös itse olla tiedonlähteinä, jolloin toimittajat pyytävät heitä toimittamaan erilaista tietoa. Lukijoiden tekemät jutut voivat olla esimerkiksi raportteja vaikkapa rikospaikalta, jonne lukija on ehtinyt ennen toimittajia.

Etenkin aasialaiset opiskelijat raportoivat aktiivisesta lukijoiden osallistumisesta. Heidän mukaansa erityisesti kuvien, videoiden ja animaatioiden tekeminen ja jakaminen median sivustolla on suosittua. Hongkongilaiset opiskelijat näyttivät esimerkin (kuva 4) lukijan tekemästä animaatiosta. Animaation aiheena olivat tekemättömät läksyt. Koululainen on saanut sakon, koska kotitehtävät ovat jääneet tekemättä. Animaatio on julkaistu Apple Daily lehden sivuilla.

Hongkongilaiset opiskelijat kertoivat, että lukijat voivat ottaa kantaa medioiden sivuilla eri tavoin. Esimerkkinä he mainitsivat Kiinan ja Japanin välisen nahistelun saariryhmästä, jonka kumpikin katsoo kuuluvansa itselleen. Kiistan seurauksena Kiina asetti japanilaiset tuotteet boikottiin. Tämä kirvoitti monissa lukijoissa reaktioita. Mm. yksi lukija julkaisi Apple Daily -lehden sivulla kuvan, jossa japanilainen kamera oli kääritty Kiinan lippuun. Opiskelijoiden mukaan kuva oli hyvin suosittu, ja sitä jaettiin ahkerasti sosiaalisessa mediassa.

Myös erilaisia logoja tehdään paljon median tarjoamilla välineillä. Aasialaiset opiskelijat mainitsivat, että erityisesti animaatioiden tekeminen ja katseleminen on hyvin suosittua. Apple Daily lehti tarjoaa myös mahdollisuuden rintamerkkien tekemiseen, myös tätä pidettiin erityisen suosittuna. Kuvassa 6 esimerkki lehden sivuilta.

Eurooppalaiset opiskelijat mainitsivat, että mediat kyllä tarjoavat mahdollisuuden juttuaiheiden kertomiseen ja niistä keskustelemiseen, ja jossain määrin lukijat myös kirjoittavat omia juttuja medioihin. Opiskelijat myös kertoivat, että he käyttävät tätä mallia hyvin harvoin. Joukkoistamalla juttujen tekoa ei maininnut kukaan, ei myöskään sitä, että he olisivat olleet keräämässä dataa juttujen pohjaksi.

Tämä yhdessä tekeminen ja luominen ovat mallina sellaisia, jotka Deuzen (2003) mallissa edustavat avointa journalistista kulttuuria. Tässä mallissa lukijat ja toimitukset käyvät avointa dialogia keskenään siitä, millaisia sisältöjä lukijoille tulisi tarjota. Lukijoiden omia juttuja ja kuvia myös julkaistaan ja niitä jaetaan sosiaalisen median välityksellä.

Äänestäminen, arviointi ja suosittelu (vote, rate and recommend)

Tällä mallilla tarkoitamme sitä, että lukija voi äänestää, arvioida tai suositella erilaisia sisältöjä. Malli ei erittele sitä, kuka sisällön on tehnyt, journalisti vai lukija. Yleensä malli esiintyy medioiden sivuilla siten, että juttujen perään on liitetty esimerkiksi ”peukutus-nappula” tai sisältöä voi peukuttaa sosiaalisessa mediassa. Joissain medioissa arviointi on toteutettu siten, että sivuilla on sisällön perässä mahdollisuus antaa tähtiä tai plussia tai miinuksia. Esimeriksi Aasiassa myös äänestettiin paras juttu tai paras kommentti. Eurooppalaiset opiskelijat eivät juuri maininneet näiden mallien käyttöä tutkimissaan medioissa, vaikka ne tutkittujen medioiden sivuilta löytyivätkin.

Pohdintoja: Jakaminen yleisin malli – kulttuurisia erojakin löytyi

Tutkimuksemme aluksi kysyimme, mitä sosiaalisen median malleja mediat käyttävät ja mihin tarkoituksiin. Me kävimme opiskelijoiden avustamina 87 eri median verkkosivustoa läpi ja totesimme, että jakaminen on ehdottomasti eniten käytetyin malli. Lukijat voivat jakaa median sisältöjä lukemattomin eri tavoin. Vaikka maiden välillä on joitakin eroja ja suuressa osassa maita oli myös omia sosiaalisen median palveluja, niin käytetyin palvelu tämän tutkimuksen aineiston perusteella on Facebook ja toiseksi suosituin Twitter. Eurooppalaiset, brasilialaiset, venezuelalaiset ja venäläiset opiskelijat mainitsivat myös Google+ ja Pinterest palvelut, aasialaiset eivät. Facebookin kautta on myös mahdollista peukuttaa, suositella, kommentoida ja keskustella. Opiskelijoista oli vaikea välillä arvioida, mistä mallista on kyse, koska mallit heidän mielestään eroavat toisistaan vain vähän.

Opiskelijoiden mielestä sosiaalista mediaa käytetään lähinnä uusien yleisöjen saavuttamiseksi ja sen arvioimiseksi, mitkä jutut kiinnostavat ja mitkä eivät. Yksikään opiskelijoista ei arvellut, että medialla olisi halua käydä aitoa keskustelua lukijoidensa kanssa. Kysyimme myös, minkä verran nuoret arvostavat median tarjoamia sosiaalisen median malleja. Suurin osa oli sitä mieltä, että on hyvä, että uutisia ja juttuja voi jakaa, kommentoida, peukuttaa, arvioida ja juttuaiheita voi ehdottaa, mutta vain hyvin harva kertoi, että käyttää näitä mahdollisuuksia. Opiskelijat huomauttivat, että mallista puuttuu kokonaan taggaaminen, eli juttujen sisältöjen kategoriointi aiheiden mukaisesti. Tagit otettiin mukaan mallien tarkasteluun loppuyhteenvedon aikana.

Yksi tutkimuskysymyksistämme koski eri maiden kulttuurisia ja eettisiä eroja. Kulttuurisia eroja on jossain määrin, sillä opiskelijoiden kertomusten ja havaintojen mukaan Aasian mediat ovat visuaalispainotteisempia kuin eurooppalaiset tai venäläiset. Aasialaisten opiskelijoiden mukaan mediat tuottavat itse ja toivovat myös lukijoidensa tuottavat videoita ja animaatioita. Aasialaiset opiskelijat korostivat, että heistä on helpompi katsoa uutiset videolta tai animaationa, kuin lukea ne sivuilta. Kuvassa 7 onkin esimerkki uutisesta, joka on toteutettu animaationa. Aasialaisten visuaalista painotusta selittää osaltaan se, että heidän kirjoitettu kielensä perustuu kuville. Wolfin (2007) mukaan aivokuvat paljastavat, että ihmiset, joiden kirjakieli käyttää logograafisia symboleja, aivot kehittyvät eri tavalla kuin ihmisten, joiden kirjakielessä ovat foneettiset aakkoset. Logograafiset järjestelmät aktivoivat aivojen alueita, joissa kehittyy motorisen muistin taitoja. Carrin (2011) mukaan aivot myös muovautuvat hyvin nopeasti käyttämään aivojen eri osia samanaikaisesti kun toiset aivojen osat heikkenevät. Näin käy kun esimerkiksi nuoret siirtyvät lukemisen sijaan katsomaan videoita. Sen sijaan on todettu, että videopelien pelaaminen parantaa radikaalisti aivojen kykyä tehdä visuaalisia havaintoja. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun mediat suunnittelevat uusia maksavia lukijoita kouluttavia sisältöjä.

Aasialaiset opiskelijat korostivat myös mobiiliviestinnän tärkeyttä. Eurooppalaiset ja venäläiset eivät niinkään korostaneet visualisuutta tai mobiilisuutta. Mobiilin ”unohtaminen” voi johtua osittain siitä, että se on jo niin kiinteä osa arkipäivää, että sitä ei tarvitse erikseen mainita. Mobiilikaan ei näytä mediaa kuitenkaan pelastavan, sillä kuten artikkelin alussa totesimme, Chan-Olmstedin ym. (2013) mukaan ei edes mobiilius houkuttele nuoria uutissisältöjen lukemiseen eivätkä he liioin ole halukkaita maksamaan sisällöistä.

Espanjalaiset, italialaiset, venäläiset ja Baltian maiden opiskelijat kertoivat, että he eivät aina luota median tuottamiin uutisiin, koska ne voivat olla puoluepoliittisesti vääristyneitä. Lehden julkaisijan perusteella tietää, mitä puoluetta lehti kannattaa. Virolaiset opiskelijat mainitsivat, että maassa on myös juopa venäjänkielisten ja vironkielisten lehtien välillä. Mediat jopa mustamaalaavat toinen toisiaan. Lisäksi italialaiset ja espanjalaiset opiskelijat kertoivat havainneensa, että jotkut mediat suorastaan vääristelevät asioita. Kun mediat uutisoivat esimerkiksi mielenosoituksesta, kuvista on selvästi poistettu ihmisiä, jotta näyttäisi siltä, ettei asiaa kannateta. Kun kuvat oli huonosti käsitelty eli ihmisiä oli niistä poistettu, kuvissa näytti leijuvan ylimääräisiä ruumiinosia. Joihinkin kuviin oli liitetty ihmisiä heidän tietämättään, koska mediat halusivat, että tietyt ihmiset esitetään lukijoille huonossa valossa.

Kulttuurisia eroja selittää osittain se, että lukemisen tavat eroavat eri maissa – niissä maissa, joissa lehtiä luetaan enemmän, myös juttuja jaetaan enemmän. Esimerkiksi suomalaiset käyttivät sanomalehtien lukemiseen keskimäärin 40 minuuttia päivässä, virolaiset 38, hollantilaiset 35 kun esimerkiksi espanjalaiset vain 17 minuuttia (Elvestad & Blekesaune 2008). Nämä luvut ovat jo jossain määrin vanhentuneita, eikä vertailukohtaa venäläisten ja aasialaisten lukutottumuksiin ollut tutkimuksen tekoaikaan saatavissa. Italialaisten ja espanjalaisten kielteiset ajatukset lehtien vääristelyistä voivat aiheuttaa sen, että lehtiä ei edes haluta lukea.

Myös se, miten vapaaksi lehdistö koetaan, vaikuttaa siihen, miten mediaa kulutetaan joko printtinä tai sosiaalisen median välityksellä. Esimerkiksi Suomi on World Press Freedom indeksissä sijalla yksi ja Hollanti sijalla kaksi, kun taas Italia on sijalla 49. ja Venäjä sijalla 148. (World Press Freedom Index 2014). On selvää, että jos journalismi koetaan luotettavaksi, sitä kulutetaan enemmän kuin jos sitä pidetään ei-riippumattomana.

Kulttuurisesta näkökulmasta myös Venäjän median kehitys näyttää mielenkiintoiselta. Venäjällä on käynnissä selkeä mediareformi, joka suitsii valtaapitäviä arvostelevien ja kritisoivien medioiden oikeuksia sekä rajoittaa kansainvälisten yhtiöiden medioiden omistusoikeuksia. Venäjän tilanne vaatisi ehdottomasti lisätarkastelua, sillä tässä tutkimuksessa siitä saatiin vain pintaraapaisu.

Halusimme myös testata, miten hyvin valitut sosiaalisen median mallit sopivat Deuzen (2003) ajatuksiin avoimesta ja suljetusta journalistisesta kulttuurista. Tagit ovat selkeästi orientoivia, vaikka niitä voivat lisätä juttujen ja sisältöjen perään sekä toimittajat että lukijat. Orientoivia ne ovat siksi, että ne antavat lukijalle viitteitä siitä, millaiseen aihepiiriin juttu tai sisältö kuuluu – tagit eivät anna mahdollisuutta kahdensuuntaiseen viestintään. Jakaminen, postaus ja yhteydenpito malleina ovat instrumentaalisia. Ne mahdollistavat viestinnän mediasta ulospäin, mutta ei takaisin mediataloon. Ne eivät anna sijaa keskustelulle toimittajien ja lukijoiden välillä. Kommentointi, äänestys ja suosittelu ovat monitoraalisia, mutta niillä on jo jossain määrin osallistava vaikutus, sillä joissakin medioissa toimituksellinen henkilöstö vastaa kommentteihin. Medioiden edustajat myös voivat katsoa, millaisia arvioita sisällöt ovat saaneet ja muuttaa tarpeen vaatiessa toimituspolitiikkaansa. Keskustelut ja yhdessä luominen ovat luonteeltaan dialogisia. Tällöin medialle ja lukijoille on syntynyt syvempi lukijasuhde, jota jatkuvasti ylläpidetään. Lukijoiden halutaan ja toivotaan aktiivisesti osallistuvan median sisällöntuotantoon.

Mutta se median businessmalli – se näyttää aika toivottomalta. Opiskelijat eivät kokeneet, että heidän pitäisi maksaa netin sisällöistä, sillä aina joku sen ilmaiseksi kuitenkin julkaisee. Eikä tämä opiskelijajoukko kokenut olevansa sitoutunut mediaan sillä tavoin kuin printtilehtien tilaajat ovat. Medioiden pyrkimykset uusien yleisöjen houkuttelemiseksi sosiaalisen median avulla eivät ainakaan tämän tutkimusjoukon keskuudessa ole onnistuneet. Uutisia jaetaan harvoin ja muuhunkin yhteisölliseen toimintaan osallistutaan mieluiten oman kaveripiirin kanssa. Sosiaalinen media on pääasiassa nuorten omia sisältöjä ja yhdessäoloa, sinne ei perinteisellä medialla toistaiseksi ole kovinkaan paljon asiaa.

Kirjoittaja

Merja Drake, yliopettaja, FT, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, merja.drake@haaga-helia.fi

[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]

Aitamurto, T. & Lewis, S. 2012. Open innovation in digital journalism: Examining the impact of Open APIs at four news organizations. New Media and Society. OnlineFirst version of Record. DOI: 10.1177/1461666812450682.

Aitamurto, T. 2011. The Impact of crowdfunding on journalism. Journalism Practice Vol 5. No 4, pp. 429–445.

Alexander, C. 1977. The timeless way of building. New York: Oxford University Press.

Aunesluoma, A. Majava, J. & Wilenius, W. 2010. Sosiaalisen median opas. Helsingin yliopiston wikipalvelu. Retrieved 24.2.2010 from <http://wiki.helsinki.fi/display/sosmedia/Opas>.

Bowman, B. & Willis C. 2003. We Media. How audiences are shaping the future of news and information. The Media Center. Online in PDF retrieved from <http://www.hypergene.net/wemedia> 10.9. 2008.

Boyd, d. & Ellison, N. 2008. Social Network Sites: Definition, History, and Scholarship. Journal of Computer-Mediated Communication 13/2008, pp. 210–230.

Burns, A. 2008 The active audience: transforming journalism from gatekeeping to gatewatching. In Making online News. The ethnography of new media production.(eds. Paterson & Domingo. New York: Peter Lang.

Carr, N. 2010. The Shallows. What the Internet is doing to our brains. W. W. Norton & Company, Inc. New York.

Castells, M. 2007. Communication, power and counter-power in the network society. International Journal of Communication 1 (2007), pp. 238–266.

Chan-Olmsted, S., Rim, H. & Zerba, A. 2013. Mobile News Adoption among Young Adults: Examing the Roles of Perceptions, News Consumption, and Media Usage. Journalism & Mass Communication Quarterly 90: DOI 10.1177/1077699012468742.

Deuze, M. 2003. The web and its journalisms: considering the consequences of different types of newsmedia online. New Media & Society Vol. 5 (2), pp. 203–230.

Deuze, M. 2006. Participation, Remediation, Bricolage: Considering Principal Components of a Digital Culture. The Information Society, 22, pp. 63–75.

Domingo, D & Heinonen, A. 2008. Weblogs and journalism. A typology to explore the blurring boundaries. Nordicom Review 29 (2008) 1, pp. 3–15.

Drake, M., Gumse, T-L. & Koivusalo, R. 2013. Muuttoliikkeitä ja kaverisuhteita. Nuoret aikuiset sosiaalisessa mediassa. HAAGA-HELIA tutkimuksia 2/2013. Helsinki.

Elvestad, E & Blekesaune, A. 2008- Newspaper Readers in Europe: A Multilevel Study of Individual and National Differences. European Journal of Communication 23:425-447.

Feasibility study <http://ec.europa.eu/justice/contract/files/feasibility_study_final.pdf>

Gillmor, D. 2006. We the media. Grassroots journalism by the people, for the people. Sebastopol: O`Reilly Media Inc.

Jarvis. J. Newspapers in 2020. An Essay written of the World Association of Newspapers. [elektroninen aineisto] Löytyy: http://buzzmachine.com/newspapers-in -2020/> Linkki luettu 14.11.2008.

Kaplan, A. & Haenlein, M. 2010. Users of the world, unite! The challenges and opportunities of Social Media. Business Horizons 53, pp. 59–68.

Kieztmann, J., Hermkens, K., McCarthy I. & Silvestre, B. 2011. Social media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media. Business Horizons. Vol 54, pp. pp. 241–251.

Kim, W., Jeong, O-K. & Lee, S-W. 2010. On social Web sites. Information Systems, 35, pp. 215–236.

Lietsala, K. & Sirkkunen, E, 2008. Social Media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Hypermedia Laboratory Net Series 17. Tampere: University of Tampere.

Mitchell, A. & Rosenstiel, T. 2012. The State of the News Media 2012. An Annual Report on American Journalism. The Pew Research Center for Excellence in Journalism.

Mitchell, A., Rosenstiel, T., Houston Santhanam, L. & Christian, L. 2012. Future of Mobile News. The Pew Research Center for Excellence in Journalism.

Noppari, E. 2014. Mobiilimuksut. Lasten ja nuorten mediaympäristön muutos, osa 3. Comet Journalismin ja viestinnän tutkimusyksikkö, Tampereen yliopisto. Tampere.

Pavlik, J. 2001. Journalism and new media. New York: Columbia University Press.

Rosen, J. 2005. Bloggers vs. journalists is over. Blogging, journalism & creability conference. Cambridge, Ma 21–22.1.2005.

Rosen, J. 2004. The weblog: An extremely democratic form in journalism. In Extreme democracy. (ed. Lebkowsky, Ratcliffe). Sebastopol: O´Reilly Books.

Rossing, C., de Vries, S. & Vollenbroek, W. 2012. Describing social media patterns, an example in the online news context.

Schuler, D. 2008. Liberating voices: A pattern language for communication revolution. London: The MIT Press.

Strauss, A. & Corbin, J. 1998. Basics of qualitative research. Techniques and procedures for developing Grounded Theory. London: Sage.

Thurman, N. & Myllylahti, M. 2009. Taking the paper out of news: a case study of Taloussanomat Europe’s first online-only newspaper. Journalism Studies 10(5): pp. 691-708.

Wolff, M. 2007. Proust and Squid; The Story and Science of the Reading Brain. Harper Collins: New York.

World Press Feedom Index 2014. http://rsf.org/index2014/en-index2014.php Linkki luettu 26.6.2014.

[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS

Notes on the Developing R&D Integrated Learning in Regional Knowledge Production

Osuuskuntamuotoiset opinnot ja niiden laatutekijöiden arvostus opiskelijoiden silmin

Operations Management yhdistää koulutusalat, TKI-toiminnan ja yrityskumppanit

Monipuolisia konenäkösovelluksia alueellisen elinkeinoelämän hyödyksi