Astumme muusikkojen kanssa sisään vastasyntyneiden teho-osastolle. Osasto on täynnä kaiketi tavanomaista hyörinää ja ulkopuoliselle hiukan pelottavaa tunnelmaa keskoskaappeineen ja koneiden äänineen. Muusikot valmistautuvat soittamaan osaston aulatilassa. Kohta ilmapiiriin alkaa virrata Bachia huilulla ja kitaralla tulkittuna. On aivan kuin sävelistä syntyisi jotain hyvin konkreettista ainetta tai ilmaa, joka alkaa virrata tilassa leviten joka puolelle. Hoitajien askeleet hidastuvat, päät kääntyvät, hymyjä näkyy siellä ja täällä. Tuntuu kuin koko osaston rytmi alkaisi tahdistua Bachin rauhoittavaan sykkeeseen.
Kappaleen päätyttyä luoksemme tulee hoitaja: ”Voisitteko tulla uudestaan soittamaan tuon, huoneeseen? – Isä niin toivoisi.” Huoneessa istuu isä, jolla on pienenpieni keskosvauva rintansa päällä. Muusikot polvistuvat lattialle isän ja vauvan lähelle ja soittavat kappaleen uudelleen. Isä sulkee silmänsä ja vauva kohoilee isän rinnan päällä hengityksen levollisessa tahdissa. Minä ja hoitaja olemme oven pielessä lähes hengittämättä. Hetkessä on jotain käsittämättömän kaunista.
”En ole eläessäni ollut näin onnellinen!” Vanha rouva kumartuu puoleeni puristaen käsivarttani. Osallistumme musiikkihetkeen palvelutalon ja hoivakodin asukkaille. Katson häntä, hän katsoo minua, ja yhteinen kokemus ihanasta laulusta ylittää muistisairauden muurit.
Salissa on koolla iso joukko vanhuksia, joiden kanssa jaetaan vanhoja tuttuja lauluja. Muusikot ovat työskennelleet pienen ryhmän kanssa useita viikkoja kerran viikossa ja nyt lauletaan isommalla joukolla, tämän ryhmän toimiessa esilaulajina. Eräs ryhmäläinen nauttii silminnähden saadessa esiintyä ”lavalla” melkein solistina.
”En ole eläissäni ollut näin onnellinen”, sanoo vanha rouva minulle taas, ja jälleen katson häntä hymyillen ja nyökäten. Puristamme toistemme käsiä. On vain tämä hetki, nyt.
Musiikillisuus osana ihmisyyttä
Kokemustemme aarrearkussa on itse kullakin valtavat määrät henkilökohtaisia merkityksellisiä hetkiä musiikin äärellä… Tietäen tai tiedostamatta, suunnitellusti tai sattumalta lienemme jokainen hoitaneet ja ravinneet itseämme musiikilla – joku tietty musiikki on liittynyt elämän käännekohtiin ja auttanut tai syventyminen uuteen harrastukseen on avartanut mielemme ja elvyttänyt voimiamme.
Musiikki on mielenkiintoinen, ehkä olennainen, osa ihmisyyttä – elämän ominaisuus. Jokainen ihminen on musiikillinen. Henkilökohtainen musiikkisuhde saa alkunsa jo kohdunaikaisen kehityksemme ääni- ja rytmikokemuksissa, kietoutuu varhaisen vuorovaikutuksemme musiikillisiin elementteihin ja kasvuumme oman musiikkikulttuurimme jäseniksi. Musiikki on tapa olla olemassa, tapa ilmaista itseyttään. Musiikki on myös tapa olla suhteessa ja vuorovaikutuksessa: äänien maailmaan, omiin kokemuksiinsa, toisiin ihmisin.
Jokaisella ihmisellä on jonkunlainen viritys ja vastaanotin musiikille ja kyky ilmaista itseään tavalla tai toisella musiikillisesti. Ympäristön musiikkikulttuuriin kasvaminen rakentaa sitten jokaiselle omanlaistaan suhdetta äänimaailmaan ja sen musiikkiin. Lapsi kokeilee äänillä, musisoi, saa vastauksia ja tulee vastaanotetuksi. Tietynlaista musiikkia on tarjolla, lapselle tulee mahdollisuuksia oppia musiikkia ja oppia musiikissa. Musiikin kieli rakentaa merkityksensä jokaisen omaan kokemusmaailmaan ja kokemukset puolestaan saavat musiikillisia merkityksiä. Jokaisella ihmisellä on oma musiikillinen psykohistoriansa, musiikillinen elämänkaarensa, jossa merkitykselliset musiikilliset hetket (ks. Amir 1996) kotoutuvat elämän kokonaisuuteen ja voivat jäädä merkitsemään käännekohtia tai huippuhetkiä.
Musiikin vaikuttavuuteen liittyviä tutkimusnäkökulmia
Musiikki inhimillisen elämän ilmaisuna tai vertauskuvana näkyy esimerkiksi musiikillisessa improvisaatiossa, jota on tutkinut professori Heidi Ahonen (2009). Hän on havainnut, että improvisaatio rakentuu niin kuin mikä tahansa inhimillinen vuorovaikutus, tunnustelusta tuttuuteen, mahdollistaen samalla monenlaiset henkilökohtaiset merkitystasot.
Ahonen toteaa, että vapaa musiikillinen ilmaisu antaa mahdollisuuden ”olla tosi” aivan toisella tavalla kuin sanat. Kommunikaationa ja vuorovaikutuksena improvisaatio sisältää etsimistä ja odottamista, yhteyden löytämistä, kohtaamista, matkan aloittamista, matkan tekemistä, jännityksen kasvattamista ja purkamista, perille tulemista, kellumista musiikissa ja lopulta musiikin kokonaisvaltaista tuntemista ja musiikissa olemista. (Ahonen 2011) Elämän ja olemisen dynamiikka on ”samanmuotoista” musiikillisten ilmaisujen kanssa ja siksi musisointitilanne voi kantaa valtavasti henkilökohtaisesti merkityksellistä sisältöä.
Musiikin aivotutkimus puolestaan niin ikään tunnistaa musiikin erityisen merkityksen ihmiselle, vaikka musiikki ihmiselämän merkityksellistäjänä ja taidemuotona jää sen ulottumattomiin. Aivotutkimuksen kannalta kiinnostavaa ja haasteellista on, että jo pelkkä yhden sävelen kuuleminen käynnistää valtavan joukon kognitiivisia prosesseja. Nämä liittyvät esimerkiksi äänen korkeuden, voimakkuuden ja sävyn tunnistamiseen, tulosuunnan arviointiin, äänen vertailemiseen pitkäkestoisessa muistissa oleviin, aiemmin kuultuihin ääniin jne. (Huotilainen 2011)
Selkeä aivotutkimuksen viesti on, että esimerkiksi musiikin kuunteleminen lisää hyvinvointia ja parantaa tehtäväsuoriutumista. Musiikilla on yhteys myös tunteiden säätelyyn, kielen havaitsemiseen ja vieraan kielen oppimiseen, sekä motorisiin ja kognitiivisiin kykyihin. (Huotilainen 2011) Särkämö tutki (2011) musiikin vaikutusta aivoinfarktista toipumiseen ja havaitsi musiikin kuuntelun aktivoivan laajaa, molemmille aivopuoliskoille ulottuvaa hermoverkkoa, joka säätelee useita auditiivisia, kognitiivisia, emotionaalisia sekä motorisia toimintoja. Musiikki voi hetkellisesti kohentaa mielialaa, vähentää stressiä ja tehostaa kognitiivista suoriutumista sekä myös saada aivoissa aikaan neuroplastisia muutoksia. Tulokset osoittivat, että musiikin kuuntelu paransi kielellisen muistin ja tarkkaavaisuuden suuntaamisen toipumista sekä ehkäisi masentuneisuutta ja sekavuutta ensimmäisten aivoinfarktin jälkeisten kuukausien aikana.
Musiikki kokonaisvaltaisesti aktivoivana, kehollisena ja psykomotorisena ilmiönä sisältää mittarein näkyvää musiikin vaikuttavuutta ihmisen biokemiassa (esim. sykkeessä, hengitystiheydessä, veren kortisolipitoisuudessa; ks. laaja tutkimusluettelo teoksessa Punkanen 2011)) ja toisaalta musiikin elettyä ja koettua vaikuttavuutta seurauksineen, esimerkiksi kipukokemusten vähenemisessä.
Musiikki myös stimuloi fyysistä liikettä seurannaisvaikutuksineen. Musiikilla ja sen stimuloimilla fysiologisilla ja fyysisillä reaktioilla ja toisaalta musiikin yhdistämisellä liikkeeseen on paljon sovellusmahdollisuuksia hoidossa ja kuntoutuksessa. Tutkimukset osoittavat musiikin ja musiikillisen toiminnan yhteydet sekä fyysisen että psyykkisen tilamme säätelyyn. (Punkanen 2011)
Musiikkipsykoterapian näkökulma musiikin vaikuttavuuteen liittyy musiikin kykyyn herättää muistoja ja mielikuvia. Näitä on Suomessa tutkinut erityisesti professori Kimmo Lehtonen (esim. Lehtonen 1996; Lehtonen 2010). Psykodynaaminen tutkimus syväluotaa merkityksiä yhtäältä ihmisen tavassa olla musiikillisessa vuorovaikutuksessa, toisaalta niissä (mielen) maisemissa, joissa tämä vuorovaikutus tapahtuu. Psykodynaamisessa katsannossa musiikki sekä ilmaisee elämää että kuvaa sitä. Musiikkisuhteen mahdollistama potentiaalinen tila (Winnicott 1971) tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia identiteetin ja itsetunnon rakentamiseen, koska yhteinen musiikkitoiminta sisältää positiivisia samastumiskohteita ja antaa mahdollisuuksia ilmaista itseä. (Lehtonen 2011)
Sosiaalisesta ja yhteisöllisestä näkökulmasta Suomessa tehdään esimerkiksi yhteislaulun ja kuorolaulun tutkimusta (esim. Louhivuori et al. 2004, 2005). Kuorolaulua on tutkittu sekä elämysten että sosiaalisten kokemusten näkökulmasta kuin myös siitä, millaisia vaikutuksia sillä on fyysiseen ja henkiseen terveyteen (luettelo tutkimuksista ks. Louhivuori 2011). Kuorossa laulamiseen liittyvien tunnekokemusten tutkimus hahmottaa laulamista kulttuurisessa ja sosiaalisessa kentässä ilmenevänä vuorovaikutustapahtumana (Louhivuori 2011).
Musiikin ammattilaiset uudenlaisissa toimintaympäristöissä
Suomalainen musiikkielämä on monipuolista ja korkeatasoista, ja suomalainen musiikkikasvatus on loistanut kansainvälisissä tarkasteluissa. Samaan aikaan kansallisesti kannetaan huolta alan ylikoulutuksesta ja koulutuspaikkoja halutaan vähentää. Tätä yritetään sovittaa yhteen voimakkaasti nousseeseen kulttuurin hyvinvointivaikutusten tiedostamiseen, mikä puolestaan edellyttää resursointia alan kehittämiseen. Kulttuuri ei pysy perinteisissä raameissaan, vaan uudenlaiset osallistavuuden, saavutettavuuden ja yhteisöllisyyden tuulet puhaltavat. Musiikin alan työelämä on muutoksen tilassa, ja alan ammattilaisia haastetaan soveltamaan osaamistaan uudenlaisissa ympäristöissä ja uudenlaisille yleisöille.
Sairaala- ja hoivamusiikkityön pioneereja Euroopassa on pariisilainen Institute de Musique et Santé, jonka avulla Suomeenkin on alettu luoda tämän työn rakenteita – toimintamalleja sille, että muusikot voisivat säännöllisesti ja vakiintuneesti työskennellä erilaisissa hoito- ja hoiva-alan konteksteissa. Toimijat eri tahoilla ovat tutustuneet Pariisin malliin ja lähteneet edistämään sen ajatuksia Suomessa (ks. esim. Numminen 2008).
Musique et Santé (www.musique-et-sante.org) on voittoa tuottamaton organisaatio, jonka tavoitteena on edistää musiikkityötä sairaala- ja hoivaympäristöissä. Instituutti välittää säännöllistä, viikoittaista musiikkitoimintaa laitoksiin, mutta myös muusikkojen ja orkesterien vierailuja. Koulutus ja alan tutkimus on myös tärkeä toiminta-alue. Musique et Santé aloitti työn lastenklinikoilla. Nyt projektit ulottuvat laajalle; vastasyntyneistä geriatriaan, sisältäen myös aikuisten tehohoidon.
Turussa kontaktimme Musique et Santén kanssa lähti liikkeelle osallistumisellani Music in Health Settings -koulutusviikolle Pariisissa talvella 2009. Jo aiemmin olimme Musiikin koulutusohjelmassa pilotoineet pienimuotoisesti syventävää pedagogista harjoittelua Kotikunnas-palvelutalossa. Ohjaamissani musiikkiterapian peruskursseissa ja erikoistumisopinnoissa oli harjoiteltu musiikkityöskentelyä vanhusten parissa eri vanhainkodeissa. Pariisin koulutusviikko teki minuun kuitenkin suuren ja uuden vaikutuksen, jonka inspiroimana lähdin rakentamaan hanketta, kun mahdollisuus ESR-rahoitukseen avautui.
Musiikkikoulutuksen työelämävastaavuuden kehittäminen Musicare-verkostossa -hankkeessa (2009 – 2011) yhtenä työpakettina oli sitten yhteisömusiikkipedagogien valmennus. Siinä kaksi musiikkipedagogiksi valmistunutta henkilöä valmennettiin työskentelemään säännöllisesti Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla sekä Kotikunnas-palvelutalossa. Hankeosioon sisältyi valmennettaville 200 tuntia musiikkityötä, tausta-aineistoon perehtyminen, yhteinen vierailu Musique et Santén valmennusviikolle Pariisissa, ammatillisen kasvun prosessi (sisältäen työnohjausistunnot) sekä koko työskentelyjakson raportointi ja artikkelin kirjoittaminen julkaisuun. (Lilja-Viherlampi 2011b)
Tämä hanke johti yhä tiiviimpään yhteistyöhön Musique et Santén kanssa. Syksyllä 2010 aloitimme Leonardo TOI -rahoitteisen koulutushankkeen Music in Health Settings: training trainers (2010 – 2012). Kustakin mukana olevasta kaupungista (Turku, Manchester, Dublin) koulutetaan Musique et Santén johdolla kolme musiikin ammattilaista kouluttamaan musiikin ja hoitoalan ammattilaisia sairaala- ja hoivamusiikkityöhön. Meillä koulutettavina on kaksi musiikin koulutusohjelman opettajaa sekä toinen em. yhteisömusiikkipedagogivalmennetuista. Työskentelemme Turussa Turun yliopistollisen keskussairaalan, TYKSin lastenklinikan sekä Kotikunnas-palvelutalon konteksteissa.
Lisäksi olemme mukana toukokuussa 2011 perustetussa verkostossa European network of Music in Health Settings. Hankkeen tuloksena syntyvää koulutusosaamista istutetaan sekä musiikin koulutukseen nuorten tutkinnossa että täydennyskoulutukseen.
Kolmantena hankkeena sairaala- ja hoivamusiikkityön kehittämistehtävässä on Care Music -hanke. Hanke saa EAKR-rahoituksen, ja kumppaneinamme ovat Lahden ammattikorkeakoulu ja Sibelius- Akatemia.
Lahden ammattikorkeakoulu pilotoi mallia, jossa musiikinopiskelija työskentelee pareittain hoiva- alan yrittäjän kanssa. Sibelius-Akatemian rooli puolestaan on luoda yhteyksiä poliittisiin tahoihin sekä välittää hankkeen tai yhteistyötahojen tarvitsemaa asiantuntijuutta. Turun osahanke on ’Sairaala- ja hoivamusiikkityö ammattina’, ja siinä kehitetään sekä musiikkityön sisältöä että ansaintamallia. Hankeosiossa on musiikkityötä sekä TYKSissä myös aikuisten osastoilla että Runosmäen vanhainkodissa. Hankkeeseen sisältyy myös kolme ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyötä: liiketalouden (ansainta, Turun amk), musiikkipedagogian (pedagoginen työskentelymalli lastenklinikalla, Metropolia) ja musiikintutkimuksen (musiikki keskoslapsille, Jyväskylän yliopisto). 4.-5.6.2012 pidetään Turussa sairaala- ja hoivamusiikkityön seminaari, ja koko hankkeen julkaisu julkistetaan hankeen päätösseminaarissa Helsingin musiikkitalossa loppukeväällä 2013.
Sairaala- ja hoivamusiikkityön kehittämistehtävän tavoitteet ovat:
- Musiikkitoiminta lisääntyy sairaaloissa, vanhainkodeissa ja hoivakodeissa. Sen ulottuvuuksia ovat: musiikillinen vuorovaikutus, mahdollisuus potilaan/asiakkaan oman musiikkisuhteen hoitamiselle ja kehittämiselle sekä mahdollisuus saada musiikillisia kokemuksia ja elämyksiä; osallisuus musiikkikulttuuriin.
- Musiikin alan ammattilaisille rakentuu uusia professioita: esim. sairaalamuusikko.
- Musiikin alan ammattilaisille mahdollistetaan alan täydennyskoulutusta.
- Hoito- ja hoiva-alan henkilöstölle mahdollistetaan täydennyskoulutusta oman musiikkisuhteen virittämiseksi ja vahvistamiseksi. Tämä tukee myös musiikkitoiminnan soveltamista omassa työssä (esim. laulaminen).
- Musiikin ja hoito- ja hoiva-alan opiskelijoita orientoidaan aiheeseen ja heille tarjotaan perusvalmiuksia sairaala- ja hoivamusiikkityön edistämiseksi.
- Edistetään alan toimijoitten yhteistyötä alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.
- Käydään vuoropuhelua musiikkiterapian ja musiikkiterapeuttien kanssa ja hyödynnetään alan tutkimustuloksia.
- Musiikin ammattilaiset käyvät vuoropuhelua hoitohenkilökunnan ja laitosten hallinnon kanssa.
- Sairaala- ja hoivamusiikkityön rahoitukselle laitoksissa löydetään kestäviä ja toimintaa ylläpitäviä malleja.
- Tehdään yhteistyötä myös muitten soveltavan taiteen ammattilaisten kanssa. Näitä ovat mm sairaalaklovnit, teatteri-ilmaisun ohjaajat sekä yhteisötaiteilijat.
Musiikkiterapiasta
Turun Taideakatemiassa on parhaillaan pilotoitavana myös aikuisten tutkintoon johtava musiikkiterapiakoulutus (2009 – 2013). Kolmetoista opetus- ja kasvatusalan ammattilaista on valmistumassa terapeuteiksi (musiikkipedagogi amk, pääaineena musiikkiterapia). Koulutuksen lähtökohtana oli valmistaa opettajia työskentelemään musiikkiterapeutteina ja/tai musiikkia terapeuttisesti työssään käyttävinä opettajina erityisesti koulu- ja oppilaitosympäristöissä tai niitten lähellä. Turussakin on jo esimerkkejä siitä, miten oppilaitos tarjoaa musiikkiterapiamahdollisuuden erityistä tukea tarvitseville oppilaille. (Ks. Opettaja-lehti 18/2008)
Pian valmistuvat opiskelijat voivat työskennellä kliinisinä musiikkiterapeutteina erilaisissa konteksteissa. Toivottavaa on, että he myös vankkoina pedagogisina ammattilaisina löytäisivät tehtävänsä erilaisista musiikin terapeuttisuuden soveltamisen koulutus- ja konsultointitehtävistä, vaikkapa juuri sairaala- ja hoivamusiikkityön parissa.
Musiikkiterapia tieteenalana rinnakkaisaloineen tuottaa tietoa siitä, mistä musiikin ja ihmisen kohtaamisessa ja musiikillisessa vuorovaikutuksessa on kysymys ja miten tätä voidaan soveltaa kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa. Musiikin inhimillisen vaikuttavuuden elementit ovat läsnä kaikenlaisessa musiikkitoiminnassa, tiedostettiinpa niitä tai ei. Ne ovat osallisena musiikillisten kokemusten ja elämysten syntyyn; siihen että musiikki meitä liikuttaa ja saa meissä jonkun sisäisen vastineen.
Kuntoutus- ja hoitomuotona musiikkiterapia on musiikkiterapeutin toteuttamaa ammatillista, tavoitteellista terapiatyötä, jossa musiikin eri elementtejä käytetään vuorovaikutuksen keskeisenä välineenä yksilöllisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Musiikkiterapia voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa ja sitä toteutetaan sekä kokonaishoidon osana muiden hoitomuotojen rinnalla että pääasiallisena hoitomuotona. Sillä voidaan saavuttaa myönteisiä tuloksia sekä fyysisten että psyykkisten oireiden ja sairauksien hoidossa ja se soveltuu sekä lapsille, nuorille, aikuisille että vanhuksille.
Perinteisiä sovellusalueita ovat psykiatria ja kehitysvammaisten kuntoutus. Uudempia käyttöalueita ovat esimerkiksi kommunikaatiohäiriöt, neurologiset ongelmat sekä päihteisiin, työuupumukseen ja kipuun liittyvät ongelmat. Terapiassa on hoidon ja kuntoutuksen tavoitteet, joitten saavuttaminen arvioidaan hoidon päätyttyä. (Suomen musiikkiterapiayhdistys)
Musiikkiterapia voi olla myös koko yhteisön terapiaa (community music therapy, ks. esim. Pavlicevic & Andsell 2004). Tällöin asiakkaana on yhteisö, esimerkiksi työyhteisö tai etninen ryhmä. Musiikillisen reflektoinnin tavoitteena on sosiaalisen muutoksen aikaansaaminen ja edistäminen.
Terapeuttisuus
Musiikilla ja sen parissa toimimisella on valtavasti ulottuvuuksia, joita voidaan pitää terapeuttisina riippumatta siitä, millaisessa kontekstissa toimitaan. (Ks. Lilja-Viherlampi 2007) Musiikin hyvää tekevät, henkilökohtaisesti merkitykselliset, auttavat, vahvistavat, iloa tuovat jne. aspektit ovat jokaisen ulottuvilla, joka altistaa itsensä musiikille tai jolle musiikin mahdollisuus tarjotaan. Ne sisältyvät mahdollisuuksina kaikenlaisiin musiikillisiin vuorovaikutustilanteisiin! Samalla ne myös haastavat: musiikki voi ”osua” ihmisessä yllättävän syvälle – vaaditaan taitoa työskennellä näitten reaktioitten äärellä. Musiikillisen vuorovaikutuksen merkitykset ovat mahdollisuuksina läsnä myös jokaiselle musiikkitilanteessa olijalle; kaikki paikalla olijat ovat sen ”kohteita”.
Näitä terapeuttisia ulottuvuuksia voivat olla esimerkiksi viihtyminen, rentoutuminen, rauhoittuminen ja lepääminen. Yhtä hyvin tai samaan aikaan musiikin parissa voidaan kokea vireystason nousua ja aktivoitumista. Mielihyvää voidaan kokea vaikkapa rytmin kokemisesta tai tuttuun lauluun samastumisesta. Musiikin aktivoimat mielikuvat, tunteet ja muistot voivat tuoda tullessaan lepäämistä tai aktivoitumista. Kipu voi lievittyä musiikin kantamana tai ahdistus keventyä miellyttävän musiikin myötä. Innostava ja vireyttävä musiikki voi tuoda paljon iloa ja naurua mukanaan. Musiikillinen leikin maailma on ihmeellisesti yhtaikaa totta ja vain leikkiä. Siellä voi löytää itsestään ja toisesta aivan uudenlaisia puolia.
Terapeuttisuus voi olla sekä terapiana ilmenevän hoidon että muun inhimillisen vuorovaikutuksen laatu. Yhtäältä se liittyy itse musiikkiin tai toisaalta vuorovaikutukseen musiikin parissa. Terapeuttinen musiikki tekee hyvää, vahvistaa olemassaoloa ja hyvinvointia. Terapeuttisessa vuorovaikutuksessa saa olla aidosti läsnä omana itsenään ja saa vastakaikua omille ilmaisuilleeen, tulee nähdyksi ja kuulluksi niin, että se lisää tai parantaa hyvinvointia. (Lilja-Viherlampi 2007) Terapeuttisuuden ääneen sanominen ja jäsentäminen on tärkeää, jos halutaan ymmärtää syvemmin tuota kevyestikin heitettyä ”musiikki lisää hyvinvointia” -slogania. Tähän tarvitaan musiikin, musiikkiterapian ja hoidon ammattilaisten keskinäistä vuoropuhelua.
Musiikkityö laitoksissa
Sairaala- ja hoivamusiikkityön ytimessä on musiikillinen vuorovaikutus. Sen myötä musiikki voi tulla kuin maisemaksi tai ilmapiiriksi, jossa voi levätä, nauttia tai virkistyä. Musiikillinen hetki voi olla lyhyt tuokio tai pidempi asettuminen musiikin äärelle. Tilanne voi sisältää monenlaista kommunikaatiota ja vastavuoroisuutta: kysymys voi olla vastaanottamisesta, antamisesta, saamisesta, vastaanotetuksi tulemisesta. Musiikki voi olla kuuntelua, yhdessä laulamista tai soittamista, improvisointia, musiikin myötä liikkumista, tai kaikkia näitä. Ehkäpä jotain myös ”jää soimaan” tilanteen jälkeen.
Musisoimassa voi olla yksi tai useampi muusikko. Musiikki voi tapahtua yhteisissä tiloissa tai potilashuoneessa. Musisoidaan yhden ihmisen kanssa kerrallaan tai koolla voi olla useita potilaita, asiakkaita, henkilökuntaa, omaisia. Tilanne saattaa olla musiikillinen tuokio tai konsertti, mutta yhtä hyvin yhteinen musiikillinen workshop eri kohderyhmille tai koko osaston väelle, asukkaille ja henkilökunnalle yhtaikaa. Musiikkitoiminta voi muuntautua yksittäisen potilaan kanssa tai luona musisoimisesta kaikkien paikalla olijoitten yhteiseen ja yhteisölliseen musiikkihetkeen.
Olennaista on, että pääosassa ei ole esiintyminen tai esiintyjä vaan vastaanottaja tai vastaanottajat. Kulttuuri on elämäalueena laitoksessakin, ja musiikkitoiminta tarjoaa osallisuutta siihen. Musiikilla palvellaan herkästi, kuulostellen ja kunnioittaen potilasta, asiakasta, lasta, aikuista. Osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Parhaimmillaan syntyy luovuutta ja jaettua mielihyvää musiikista, jopa ikään kuin ikkuna muuhun kuin laitoksen todellisuuteen. Musiikista voi tulla kohtaamisen, luottamuksen ja läheisyyden alusta, vuorovaikutuksen kenttä.
Musiikkityötä sairaala- ja hoivaympäristöissä jäsennettäessä on myös hyvä muistaa hoitohenkilökunnan oman musiikkisuhteen ulottuvuus. Muusikon työskentely talossa voi liittyä laajempaan kokonaisuuteen, joka sisältää myös henkilökunnan täydennyskoulutusta. Tämä voi liittyä sekä henkilökunnan omaan työhyvinvointiin että mahdollisuuteen löytää musiikillisia työkaluja kunkin omaan työhön. Esim. hoivalaulujen käyttämisestä on saatu jo hyviä kokemuksia ja tutkimustietoa (esim. Götell 2007 esityksessä Numminen 2010) – tällaiseen mahdollisuuteen tarvitaan rohkaisua ja uudenlaisenkin osaamisen virittelyä.
Musiikkiterapian ja sairaala- ja hoivamusiikin rajapintoja
Yksittäinen musiikillinen tuokio tai työskentelyhetki laitoksessa voi näyttää yhtä hyvin musiikkiterapialta kuin muusikon vierailulta potilaan luona. Musiikin äärellä ollaan, ja voi syntyä musiikillista tai verbaalista vuorovaikutusta.
Musiikkityö sairaalassa saattaa sisältää kaikenlaisia musiikkiterapiankin käyttämiä työskentelytapoja: musiikin kuuntelua, laulamista, soittamista, musiikilla leikkimistä, improvisointia, musiikin parissa liikkumista, esiintymistä, musiikin ja kuvan tai muun taidemuodon yhdistämistä, musiikkiin liittyvien ajatusten jakamista ja niistä keskustelua. Näitä toteutetaan kahden kesken tai ryhmässä.
Musiikkiterapeutin ja sairaala- ja hoivamuusikon (tai yhteisömusiikkipedagogin) ammattien ero on perustehtävässä. Musiikkiterapeutti on hoidon ja kuntoutuksen sekä musiikin ammattilainen, jolla on terapeutin ammattitaito ja -identiteetti kun taas sairaala- ja hoivamuusikko (tai yhteisömusiikkipedagogi) on musiikin ja/tai musiikkipedagogiikan ammattilainen, jonka ammatti- identiteetti rakentuu muusikkouden tai musiikinopettajuuden ympärille. Vaikka sairaala- ja hoivamuusikko (tai yhteisömusiikkipedagogi) toivottavasti jatkossa toimii vakiintuneena osana moniammatillista hoitoyhteisöä, perustehtävä säilyy musiikin puolella. Rajanveto musiikkiterapiaan päin on kohtalaisen selkeä, kunhan se tehdään.
Oma lukunsa on, että nykyaikaisesti koulutettu musiikkipedagogi on myös erityisesti koulutettu vuorovaikutustaitoihin ja pedagogiseen muutokseen, kasvuun. Musiikin ja sen parissa toimimisen terapeuttiset ulottuvuudet ja mahdollisuudet tiedostava musiikkikasvatus olikin oman väitöskirjani (2007) keskeinen teema. Terapeuttisuuden ilmiö sairaala- ja hoivamusiikkityössä ei saa myöskään olla mikään tabu, vaan voimavara, jonka huomioimiseen tarvitaan valmennusta.
Musiikkityön kehittämisen näkökulmasta on tärkeä tunnistaa sudenkuopat, joihin putoaa, jos työhön lähdetään liian kevyin eväin. Jos laitoksessa musiikkityötä tekevälle muusikolle tai musiikkipedagogille annetaan terapeutin viitta, tehtävä tulee liian raskaaksi ja odotukset liian suuriksi. Muistisairaitten vanhusten ja esimerkiksi syöpäsairaitten lasten parissa työskenteleminen on hyvin haastavaa, ja kohtaamiseen musiikillisissa tilanteissa tarvitaan paljon osaamista. Vaikeasti sairaitten ihmisten aito kohtaaminen kysyy muutenkin sellaisia taitoja, joita ei perinteinen muusikkokoulutus tarjoa. Kohtuuttomaksi tilanne muuttuu, jos muusikkoon vielä kohdistuu tiedostaen tai tiedostamatta jonkunlaisia parantaja-odotuksia. Näitä hän voi myös luoda itse, koska musiikilla on niin paljon terapeuttisia merkityksiä.
Toinen vaara on, että Suomessa hyvin korkealla tasolla oleva musiikkiterapian kliininen työskentely ja ammattialan kehittäminen alkaa joiltain osin vesittyä. Tämä vaara on olemassa, jos esim.i vanhustenhoidossa ohitetaan musiikkiterapian mahdollisuudet muistisairaiden hoidossa ja kuntoutuksessa ja keskitytään jatkossa pelkästään muusikoitten käyttöön. Muusikko- ja musiikkipedagogityövoimaa kun saadaan laitosten palvelukseen kaiketi halvemmalla kuin terapeutteja. Tässä on tietysti paikkansa musiikkiterapia-alan ammatilliselle terävöittämiselle vanhustenhoidon suuntaan.
Sairaala- ja hoivamusiikkityön valmennus ja musiikkityön työnohjaus on äärimmäisen tärkeää, kuten myös vuoropuhelu laitosten henkilökunnan kanssa. Vaikka musiikilla parantamiselle ei asetettaisi epärealistisia odotuksia, on työ kuitenkin varsin haastavaa ja kuormittavaa. Tilanteiden ja tunteiden purkamiseen on oltava mahdollisuus. On myös välttämätöntä olla selkeästi tietoinen siitä, mitä työskentelemään tuleva henkilö tarjoaa, mitä ei. Miten hän voi jatkossa olla jopa osa moniammatillista tiimiä kuitenkin niin, että oman roolin rajat pysyvät selkeinä? (Yhteisömusiikkipedagogien työnohjausprosessista ks. Konsell & Lilja-Viherlampi 2011)
Lopuksi
Tällä hetkellä Kulttuurin ja hyvinvoinnin teeman otollinen aika jatkuu Suomessa. OKM:n toimintaohjelma Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia (2010) konkretisoituu eri alueilla, tehdään selontekoja ja verkostoidutaan. Selonteot sisältävät konkreettisia toimenpide-ehdotuksia (Ks. esim. Lehto 2012), ja kehittämishankkeisiin saadaan rahoitusta. Musiikki ja hyvinvointi -työn erilaisia konseptointeja pilotoidaan eri puolilla Suomea, ja tuloksia jaetaan kansallisesti ja kansainvälisesti seminaareissa, työpajoissa ja julkaisuissa.
Alan verkostoitumiselle, nuorten tutkinnoissa tapahtuvalle koulutukselle, muusikoille ja hoitohenkilökunnalle tarjottavalle ja moniammatilliselle täydennyskoulutukselle sekä musiikkityötä tekevien työnohjaukselle on olemassa tässä painokas tehtävä. Musiikillisen vuorovaikutuksen syvällinen ymmärtäminen ja ihmisten kohtaaminen musiikilla ja musiikissa on sen ytimessä. Musiikki joko taidetoimintana tai terapiatyönä tarjoaa verrattomia mahdollisuuksia laitoksissa oleville ihmisille joko elämää rikastuttaen tai sairautta hoitaen ja kuntouttaen. Toiminnan rakenteet on luotava perustelluiksi ja kestäviksi, jos oikeasti halutaan saada aikaan jotain, joka jää elämään myös hankerahoituksen päätyttyä.
Kirjoittaja
Liisa-Maria.Lilja-Viherlampi, KT/PhD, tutkimus- ja kehityspäällikkö, musiikkiterapian suuntautumisvastaava, Liisa-Maria.Lilja-Viherlampi(at)turkuamk.f,
Turun ammattikorkeakoulu, Taideakatemia
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Ahonen, H. 2011. Itsen toteuttamista ja ihmisen ikävää toisen luo. Teoksessa Lilja-Viherlampi, L.-M. (toim.) Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. 12 – 34. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja: 57.
Ahonen, H. & Houde, M. 2009. Something in the Air: Journeys of Self-Actualization in Musical Improvisation. Voices: a Word Forum for Music Therapy.
Amir, D. (1996). Experiencing Music Therapy: Meaningful Moments in the Music Therapy Process. In Mechtild Langenberg, Kenneth Aigen & Jorge Frommer (eds.) Qualitative Music Therapy Research. Phoenixville, PA: Barcelona Publishers, pp 109-130.
Huotilainen, M. 2011. Aivotutkimus tunnistaa musiikin erityisen merkityksen ihmiselle. Teoksessa Lilja-Viherlampi, L.-M. (toim.) Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. 35 – 52.
Konsell, O. & Lilja-Viherlampi L.M. 2011. Yhteisömusiikkipedagogien valmennus- ja työnohjaus- prosessista. Teoksessa Lilja-Viherlampi, L.-M. (toim.) Iloa ja eloa. Musiikkitoiminnasta sairaala- ja hoivakotiympäristöissä. 59 – 66. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 107.
Lehto, Kaisa 2012. Taiteesta tulevaisuuden hyvinvointia Varsinais-Suomessa
Taide- ja kulttuuritoiminta terveys- ja hyvinvointialalla Varsinais-Suomessa – Nykytila ja tulevaisuuden näkymiä. Käsikirjoitus. Tulee julkaistavaksi Turun ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa keväällä 2012. www.turkuamk.fi/julkaisut
Lehtonen, K. 1996. Musiikki, kieli ja kommunikaatio. Mietteitä musiikista ja musiikkiterapiasta. Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksen julkaisusarja A: 17.
Lehtonen, K. 2010. Musiikki ja psykoanalyysi. Teoksessa J. Louhivuori & S. Saarikallio (toim.) Musiikkipsykologia. 237 – 258. Jyväskylä: Atena.
Lehtonen, K. 2011. Musiikki ja mielikuvat. Teoksessa Lilja-Viherlampi, L.-M. (toim.) Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. 71 – 94. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja: 57.
Lilja-Viherlampi, L.-M. 2007. ”Minunkin sisällä soi!” – musiikin ja sen parissa toimimisen terapeuttisia merkityksiä ja mahdollisuuksia musiikkikasvatuksessa. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 24.
Lilja-Viherlampi, L.-M.(toim.) 2011. Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 57.
Lilja-Viherlampi, L.-M. (toim.) 2011. Iloa ja eloa – musiikkitoiminnasta sairaala- ja hoivakotiympäristöissä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 107.
Louhivuori, J. 2011. Musiikki, ryhmä ja yhteisö. Voimakkaat musiikilliset kokemukset – kuorolaulajien kokemuksia. Teoksessa Lilja-Viherlampi, L.-M. (toim.) Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. 95 – 117.
Numminen, A. 2008. Musiikki hoitolaitoksissa. Miten ja miksi? Musiikkikasvatus. The Finnish Journal of Music Education (FJME) Vol. 11/ 1–2. 107 – 117.
Numminen, A. 2010. Miksi vanhustyössä tarvitaan kulttuurityövälineitä? Esitys Vanhustyön osaajat ry:n seminaarissa 26.3.2010.
Pavlicevic, M. & Ansdell, G. 2004. Foreword Even Ruud. Community Music Therapy. London: Jessica Kingsley Publishers.
Punkanen, M. 2011. Musiikki, keho ja liike. Teoksessa Lilja-Viherlampi, L.-M. (toim.) Ihminen ja musiikki. Musiikillisen vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. 53 – 70.
Puustinen, M. 2008. Antaa kaikkien sointujen soida. Luokanopettaja Arja Niittumaan haastattelu, Opettaja 2.5.2008, 20.
Särkämö, T. 2011. Music in the Recovering Brain (Musiikki toipuvissa aivoissa). Finnish Centre of Excellence in Interdisciplinary Music Research. University of Jyväskylä. Finland.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
