Puheenvuorossa esitellään havaintoja ja huomioita ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäiviltä Tampereelta 7.-8.11.2012. Tutkimuspäivien tavoitteena oli ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuksen levittäminen ja toimijoiden verkostoituminen. Pääteemana oli Arvot muutoksessa.
Yrittäjyyden eetosta etsimässä
Yliopettaja Annukka Tapani, Tampereen ammattikorkeakoulu, annukka.tapani@tamk.fi
Teemaryhmässä Yrittäjyyden eetos ja arvot koulutuksen piirissä / Koulutuksen sosialisaatiotehtävä ja arvot kuultiin Antero Stenlundin (Tampereen ammattikorkeakoulu) puhetta johtaessa kolme alustusta: Annamaija Id-Korhonen Lahden ammattikorkeakoulusta esitteli ”Otetta osaamiseen”-hanketta ja sen sisällä tehtyä tutkimusta yrittäjämäisen toiminnan lisäämisestä, Tero Turunen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta kysyi ”Mitä yrittäjyydellä tarkoitetaan – mitä sillä tarkoitetaan koulutuksessa” ja Anne Virtanen Jyväskylän yliopistosta alusti aiheesta ”Työssäoppimisen ohjauskäytänteet sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla”. Annamaija Id-Korhonen esitteli Otetta osaamiseen – yrittäjämäisen toiminnan mahdollisuuksia Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaali- ja terveysala on perinteisesti suuntautunut julkisen sektorin ammatteihin, mutta yrittäjyys on noussut varteenotettavaksi esimerkiksi palvelujärjestelmän muutoksien vuoksi sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseksi ja tarjolla olevien palvelujen kehittämiseksi. Yrittäjämäisesti toimiva työntekijä tuo lisäarvoa työnantajalle. Yrittäjämäisessä oppimisessa olennaista on yhteistoiminnallinen oppiminen, kotiryhmissä työskentely, dialogi, opiskelijan vastuu, opettajan tuki, draama ynnä muut toiminnalliset oppimismenetelmät. Yrittäjämäinen oppiminen on saanut aikaan myös muutosta opettajan työssä kohti valmentajuutta. Toiminnassa on ollut omat haasteensa, mutta myös yhdessä oppimisen iloa, niin kuin Annamaija Id-Korhonen kiteytti esitelmänsä päätteeksi: ”Team-work makes the dream work.”
Tero Turuselta meillä oli lupa odottaa vastausta siihen, mitä yrittäjyydellä tarkoitetaan koulutuksessa. Hän aloitti esityksensä mielenkiintoisella ajatuksen siirrolla: hänellä itsellään kun on pitkä yrittäjäkokemus, niin on vaikea ymmärtää, miksi yrittäjyyttä pidetään niin kummallisena asiana. Sitä kummastellaan, mystifioidaan ja glorifioidaan. Turunen peilasi omaa esitystään koko tutkimuspäivien ”arvot muutoksessa” –teemaan ja totesi, että nyky-yhteiskunnassa keinot saada elanto on muuttunut – tuemmeko sitä vai vastustammeko, siitä yrittäjyysajattelussa on myös kyse. Turunen viittasi myös opetusministeriön näkökulmaan, jonka mukaan, jossa todettiin, että emme kysy, voiko yrittäjyyttä oppia, vaan kysymys kuuluu, miten sitä voi parhaiten oppia ja opettaa. Arvomuutoksen taustalla on myös yhteiskunnan muutostrendi, jossa yrittäjyys on nähty sittenkin tarpeelliseksi. Talous on muuttunut massoja työllistävästä pienyritystoimintaan, talouden kone on siis alkanut ”hyytyä”. Olisiko pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sittenkin mahdollisuus? Turunen heitti eteemme pohdinnan siitä, että mitkä arvot ovat muuttuneet. Yrittäjyyttä voi määritellä ainakin kolmesta näkökulmasta: yrittäjyys on rahakeskeistä, taloudellista; yrittäjyys tarkoittaa luovuutta, uuden luomista; yrittäjyys on yritysten perustamista, työllistymistä ja työllistämistä. Kuitenkin liian usein yrittäjyys käsitteenä nielaistaan kyselemättä: ”kyllähän me kaikki tiedämme, mitä yrittäjyys on ja miten ja mihin se vaikuttaa”. Tästä Turunen käytti nimitystä ”henkinen löysyys”.
Anne Virtanen jatkoi teemasessiota tarkastelemalla työssäoppimisen ohjauskäytänteitä sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla. Taustalla tutkimuksessa oli se koulutuspoliittinen tosiasia, että enenevässä määrin ammatin oppiminen tapahtuu työpaikoilla. Työssäoppiminen on ohjattua, valvottua ja arvioitua. Kiteytyksenä tutkimuksen tuloksena voi todeta esimerkiksi, että tekniikan ja liikenteen alalla opettajilla oli suuri vastuu ja valvonta työssäoppimisesta ja myös siitä, ettei opiskelijalla teetettäisi yksipuoleisia töitä. Sosiaali- ja terveysalalla suorastaan kilpailtiin pääsystä työpaikkaohjaajaksi ja kilpailtiin myös opiskelijoiden ohjaamisesta. Tekniikan ja liikenteen alalla opiskelijan asema oli työssäoppimisessa olla oppipoika, jonka pitää olla menestyäkseen aloitteellinen ja rohkea, kun taas sosiaali- ja terveysalalla opiskelijalle annettiin lupa olla nuori ja epävarma ja tätä alaa leimasi kauniisti puhumisen kulttuuri. Tutkimuksen tulos siis on, että vaikka opetussuunnitelmatasolla työssäoppimisesta on yhtenäinen malli, niin ohjauskäytänteet ja toimintatavat vaihtelevat. Kommenttipuheenvuoroissa otettiin esiin kiinnostus selittävistä tekijöistä: esimerkiksi tekniikan ja liikenteen ala pitää sisällään monta eri tutkintoa ja uutta näkökulmaa toisi alan sisäisen vaihtelun löytäminen ja mallintaminen. Sosiaali- ja terveysalalla työpaikkaohjaajien valmentamisen myös todettiin olevan erilaista kuin tekniikan ja liikenteen alalla. Kommenteissa otettiinkin esiin toive nähdä ammattialan omaleimaiset piirteet ja alan sisäiset hyvät käytänteet. Puheenjohtaja Stenlund päätti teemasession iloiten siitä, että tässä oli sitä aiemmissa työryhmissä kaivattua toisen asteen ammatillisen koulutuksen tutkimusta.
T&K-toiminnan eettiset kysymykset
Yliopettaja Heidi Kassara, Tampereen ammattikorkeakoulu, heidi.kassara@tamk.fi
Puheenjohtajana toiminut Eija Mattila johdatti keskustelua. Ensimmäisen puheenvuoron piti Laurean ammattikorkeakoulusta Teija-Kaisa Aholaakko, joka koordinoi LbD (Learning by Doing) -hanketta. Hankkeessa tärkeänä ovat Laurean eettiset näkökulman keskeiset periaatteet: autonomia, kunnioittaminen, harmin tekemisen välttäminen, hyvän tekeminen, uskollisuus ja reiluus. Opiskelijat tekevät työelämälähtöisesti opinnäytetöitä eri menetelmillä ja lopputuloksena on suosituksia hoitotyön toimintaan.
Toisen puheenvuoron piti Eero Leinonen Lahden ammattikorkeakoulun oppilaskunnasta. Hän puhui eettisistä kysymyksistä opinnäytetyön tekemisessä liiketaloutta opiskelevan opiskelijan näkökulmasta. Hän kertoi kahdenlaisesta opiskelijasta, joista toinen tekee opinnäytetyönsä ”viimeisenä lukkona” ja menee sieltä, mistä aita on matalin. Toinen opiskelija näkee opinnäytetyön ”kultaisena avaimena” työelämään ja haluaa panostaa siihen paljon. Kokemattomalle opiskelijalle opinnäytetyössä on paljon eettisiä kysymyksiä, joihin opiskelija tarvitsee ohjausta. Se lähtee jo sopimuksen tekemisestä ja tekijänoikeusasioista. Myös lähteiden merkitseminen opinnäytetyössä on usein hankalaa. Keskustelussa tulivat esille plagioinnin ja parityön ongelmat. Pohdittiin myös sitä, että ammattikorkeakoulut tuottavat entistä parempia opinnäytetöitä ja merkittävää tutkimusta. Keskustelussa pohdittiin, eikö voisi antaa opiskelijoiden harjoitella opinnäytetyön tekemistä ja ”madaltaa tasoa”.
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yliopettaja Erja Moore oli tehnyt mielenkiintoista tutkimusta Theseuksessa julkaistuista opinnäytetöistä ja erityisesti lähdeviittausten noudattamisesta. Theseus on suurin Suomalainen julkaisutietokanta.. Kaikissa ammattikorkeakouluissa on kirjoittamisen ohjeet. Paljon on hyviä töitä, joissa on viimeistellyt lähdeviittaukset, mutta paljon on myös pahoja puutteita. Ongelmana on, että kaikissa kouluissa ei ole opinnäytetöiden kielentarkastusta eivätkä ohjaavat opettajatkaan laina lue töitä kielen kannalta ja vaadi töiden viimeistelyä. Keskustelussa painotettiin sitä, että opinnäytetyö on kuitenkin aina opiskelijan opinnäytetyö. Pyöreän pöydän session lopuksi Laurean ammattikorkeakoulun yliopettaja Eija Mattila kertoi opinnäytetyöprosessista omassa ammattikorkeakoulussaan, jossa ohjaus on keskittynyt työpajoihin. Mielenkiintoista on myös, että suosituksi on tullut tehdä opinnäytetyö artikkeleina, jotka julkaistaan ammattilehdissä.
