2/2018

Opinnollistamisen verkostossa voittajia ovat kaikki

Kirjoittajat: Eeva-Leena Forma, Heini Korvenkangas ja Vappu Salo.

Opetuksen kehittämisen keskiössä ovat joustavat ja työelämäläheiset opintopolut. Opiskelijalähtöisen työn opinnollistamisen menetelmäkehittäminen ja opetuksen verkottuminen työelämän ja koulutuksen yhteisverkostoksi on SAMKissa otettu koko opetuksen kehittämistehtäväksi. Kehittäminen etenee tutkintokoulutuksessa OKM:n tuella ja Toteemi-, ReKey- ja eAMK-osahankkeissa voimia yhdistämällä. Voittajia ovat kaikki. Opiskelijoiden työelämäosaaminen ja taito tuoda osaamisensa esiin kasvavat ja opinnot etenevät mielekkäällä tavalla. Työelämä saa tarvitsemaansa kehittyvää osaamista ammattikorkeakoulussa osaamistaan syventävän työntekijänsä tuomana. Koulutuksen ja työelämän verkottuminen ja yhteistyö vahvistuvat.

Opinnollistaminen tuo koulutukseen uusia yhteistyömalleja

Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) työstää käytännönläheisiä malleja työn ja korkeakouluopintojen yhdistämiseksi yhteistyössä elinkeinoelämän ja muiden korkeakoulujen kanssa. Opiskelijalähtöinen opinnollistaminen nähdään osana opintoja jouduttamassa valmistumista ja luomassa osuvampaa ja oikeanlaista osaamista työmarkkinoille. Kehittämisen keskiössä ovat ratkaisut, jotka mahdollistavat opiskelijalle yksilöllisen oppimispolun ja yritykselle mahdollisuuden kehittää liiketoimintaansa. Uudenlaisten yhteistoimintamallien tarkoituksena on myös vahvistaa ammattikorkeakoulujen roolia työelämän kehittämisessä. Ammatillisten valmiuksien oppimisessa yhteistyö elinkeinoelämän kanssa tuottaa hyvän tuloksen, kun korkeakoulutasoinen oppiminen ja työelämän käytäntö lähentyvät konkreettisesti. Tämän takia on tärkeää, että myös kehitystyötä tehdään yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Opinnollistamisen lähtökohtana on kokonaisen opintojakson tai useamman opintojakson yhdistelmän opinnollistaminen opiskelijan aloitteesta. Työelämässä oleva, alaa harkitseva tai enemmän työelämäkontaktia kaipaava opiskelija voi valita opinnollistamisen vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi. Opiskelijan tulee opinnollistamissuunnitelmassaan osoittaa, että siihen kytketty kehittämistehtävä vastaa tavoitteiltaan opetussuunnitelman osaamistavoitteita. Suunnitelmassa esitetty teoreettinen viitekehys paitsi varmistaa kehitystehtävän soveltuvuuden korkea-asteelle myös luo pohjan opiskelijalle kehittää osaamistaan.

Opinnollistamisen menetelmien ja niihin liittyvien opetus- ja arviointiosaamisen kehittämisellä halutaan tukea ja edistää erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisilla oppimisvalmiuksilla olevien opiskelijoiden opinnoissa etenemistä. Osaamisperustaisten menetelmien kehittäminen edellyttää oppimisen toimintaympäristökäsityksen laajentamista ammattikorkeakoulun ulkopuolelle, työelämään ja vapaa-ajan toimintaankin liittyväksi. Oppimisympäristön vaikutus saavutettavissa oleviin osaamistuloksiin on puolestaan keskeinen arvioinnin kriteereiden määrittämistä ohjaava tekijä (Saranpää 2012, 72–73).

Autenttinen, opiskelijan yksilöllinen oppimisympäristö edellyttää korkeakouluissa arvioinnin osaamisen kehittymistä kolmikantaiseksi, myös työelämän ja opiskelijan itsearvioinnin huomioon ottavaksi. Elinkeinoelämää palveleva oppiminen tapahtuu perinteisiä oppimisympäristöjä useammin erilaisissa tiedon rakentamisen ympäristöissä (knowledge building environment, KBE; ks. Scardamalia & Bereiter 2003). Niissä avainsanoja ovat oppiminen ja osaaminen sekä niihin liittyvän tietämyksen lisääminen verkostomaisesti toimien. SAMKissa verkostoyhteistyötä hyödynnetään osaamisalueiden rajat ylittävissä, substanssiosaajien muodostamissa osaajapooleissa. Niissä opintojen sisältöjä, toteutusta, menetelmiä ja arviointia kehitetään tietoa ja kokemuksia jakaen ja kokeillen. Laajassa, avoimuutta tavoittelevassa, itseään johtavassa verkostossa, jollaisiksi osaajapoolit on perustettu, tarvitaan koordinaatiota määrittelemään suuntaviivat toiminnalle (Järvensivu 2017). Osaajapoolien yhtenä tavoitteena on vakiinnuttaa ja yhtenäistää opinnollistaminen yhdeksi pedagogiseksi käytännöksi erityisesti opinnoissa, joissa on vuosittain useita toteutuksia.

Asiantuntijuuden verkostot kehittyvät työelämässä

Kaikista yli 30-vuotiaista korkeakouluopiskelijoista 59 prosenttia käy ansiotyössä, ja 53 prosenttia ilmoittaa, että heidän ansiotyönsä liittyy hyvin tai melko läheisesti koulutusohjelman sisältöön. Opiskelijoista 74 prosenttia ilmoittaa tekevänsä ansiotyötä saadakseen työkokemusta. Päätoimisista opiskelijoista 20 prosenttia käy säännöllisesti ansiotyössä ja 25 prosenttia silloin tällöin. Sivutoimisista opiskelijoista 83 prosenttia käy säännöllisesti ansiotyössä. (Potila, Moisio, Ahti-Miettinen, Pyy-Martikainen & Virtanen 2017, 32, 45.) Nämä Eurostudent VI -tutkimuksesta saadut tiedot tukevat osaltaan vahvasti sitä, miksi korkeakouluissa on tärkeää tunnistaa työelämä opiskelijan oman osaamisen kasvun voimavarana, jota korkeakoulun tarjoama syvempi teoreettinen osaaminen tukee ja vahvistaa.

Organisaatiot, joissa opiskelijat toimivat projekteissa, harjoittelussa tai työskentelevät työsuhteessa, tarjoavat monipuolisia, ammatillisen oppimisen ja kasvun mahdollistavia oppimisympäristöjä. Opinnollistettavalle työlle on ominaista työn tekeminen eri paikoissa ja erilaisissa vaihtuvissa verkostoissa, kuten työpaikoilla tai työpaikan ulkopuolella (Collin 2007, 206). Moni korkeakouluopiskelija on mukana erilaisissa vapaaehtois- ja järjestötoiminnan vastuutehtävissä. Myös tätä työtä voidaan opinnollistaa. Opiskelijat syventävät silloin osaamistaan organisaation toimintatavoissa ja tavoitteena on tukea asiantuntijuuden kehittymistä opiskelijassa.

Asiantuntijuus ei ole vain yksilön taito, vaan samalla kehittyy koko sosiaalinen prosessi, jossa hän on mukana omaksuen samalla yhteisiä toimintatapoja, arvoja ja normeja (Lave & Wenger 1991, 51–53). Tämä edellyttää ammattikorkeakouluilta prosessimaista, joustavaa pedagogista lähestymistapaa, joka tukee opiskelijan identiteetin kasvua. Eteläpellon (2007, 90) mukaan työhön liittyvä identiteetti yhdistää ammattialan yhteiskunnallisen, sosiaalisen ja kulttuurisen käytännön sekä työntekijän yksilölliset käsitykset ja merkitykset työn asemasta elämässä. Työidentiteetti rakentuu henkilöhistorian varaan sisältäen tulevaisuuden odotukset suhteessa työhön. Ammatillinen kasvu on eliniän mittainen prosessi, ja opinnollistaminen on keino edistää opiskelijan työ- ja ammatti-identiteetin kehittymistä opintojen alusta lähtien.

Pilotoinnit toteutuvat erilaisissa oppimisympäristöissä

SAMKissa opinnollistamisen pilotteja toteutetaan useiden koulutusten voimin. Olemme järjestäneet workshopeja, joissa työelämän edustajat ja opiskelijat yhdessä opettajien kanssa keskustelevat opinnollistamisen haasteista ja mahdollisuuksista. Opettajia on perehdytetty opiskelijalähtöisen opinnollistamisen erityiskysymyksiin useissa tilaisuuksissa. Osaajapooleissa opinnollistaminen on keskeinen teema. Ensimmäiset pilotoinnit ovat toteutuneet ja toteutumassa matkailun, viestinnän, liiketalouden, hoitotyön ja sähkötekniikan opetuksessa. Mukana on sekä päivä- että monimuotototeutuksissa opiskelevia tutkinto-opiskelijoita. Organisaatiot edustavat ketjuja, yksityisyrityksiä ja järjestötoimintaa. Opinnollistamisen kohteina yrityksissä ovat esimerkiksi asiakaspalautejärjestelmä, verkostotoimintaan ja ympäristösertifikaatin uudistamiseen liittyvät toimenpiteet.

Workshopeissa korostuivat opinnollistamisen eri osapuolilta vaatimat tavoitteellisuus, sitoutuminen ja joustavuus. Tärkeänä pidettiin resurssitehokkaiden mallien kehittämistä. Opinnollistamisen keinoin organisaatiossa toteutettavan kehittämisen koettiin hyödyttävän sekä yritystä että opiskelijaa. Yrityksen etuna nähtiin mahdollisuus päästä käsiksi sellaiseen osaamiseen, jota sillä ei vielä ole tai joka kaipaa vahvistamista.

Työnantaja näkee mahdollisuuden kehittää ja kehittyä

SAMKin opinnollistamisen pilottikokeilussa on mukana esimerkiksi porilainen Original Sokos Hotel Vaakuna. Heidän työntekijänsä suorittaa ensimmäiset opintopisteensä opinnollistamalla työpaikallaan. Hotellipäällikkö Riina Ojanen on innostunut kokeilusta nähden opinnollistamisessa vain hyviä puolia. Haasteet hän kääntää voitoksi. Hän iloitsee pystyessään tarjoamaan motivoituneelle henkilölle mahdollisuuden kehittää osaamistaan. Ojanen korostaa opiskelijan vastuuta opinnollistamisessa. Hän näkee, että oppimisen teoreettisia asiantuntijoita ovat opettajat ja oppimisen käytännön tuki tulee tässä mallissa työnantajalta. Hän korostaa, että onnistuminen edellyttää opiskelijalta työ- tai harjoittelusuhdetta. Tällöin hänelle voidaan antaa salassapitosopimusta edellyttäviä tietoja.

Haasteena Ojanen näkee työelämän kiireellisyyden. Opiskelijan onkin laadittava sellainen selkeä ja kehitystehtävää tukeva prosessisuunnitelma, että yritystoiminta ja hänen ammatillinen osaamisensa kehittyvät. Positiivisina puolina opinnollistamisessa Ojanen mainitsee yhteistyön lujittumisen työelämän ja koulutusorganisaation välillä sekä yhteistyömallien monimuotoisuuden. Opinnollistamisen tarve voikin syntyä yrityksen ja työelämän lähtökohdista, jolloin opettaja tarvittaessa toimii linkkinä työelämän ja opiskelijoiden välillä. Ojanen kannustaa opiskelijoita olemaan aloitteellisia ja yrityksiä lähtemään mukaan opinnollistamaan.

Opinnollistaminen nähdään tulevaisuuden mahdollisuutena kehittää koulutusta ja työelämää yhteistyössä. Innostuneet opiskelijat tarvitsevat tuekseen asiantuntevia ohjaajia sekä koulutusorganisaatioista että työelämästä. Opinnollistamista onkin syytä kehittää eteenpäin verkostoyhteistyönä.

Kirjoittajat

Eeva-Leena Forma, FM, opetuksen kehittämispäällikkö, Toteemi-hanke, Satakunnan ammattikorkeakoulu, eeva-leena.forma(at)samk.fi

Heini Korvenkangas, KTM, matkailuliiketoiminnan lehtori, ReKey-hanke, Satakunnan ammattikorkeakoulu, heini.korvenkangas(at)samk.fi

Vappu Salo, KT, ruokatuotannon lehtori, ReKey-hanke, Satakunnan ammattikorkeakoulu, vappu.salo(at)samk.fi


Collin, K. (2007). Työssä oppiminen prosesseina ja ohjauksen haasteena. Teoksessa Anneli Eteläpelto, Kaija Collin ja Jaana Saarinen (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY, 198–2.15

Teoksessa A. Eteläpelto, K. Collin & Saarinen, J. (toim.) Työ, identiteetti ja oppiminen. Helsinki: WSOY.

Järvensivu, T. (2017.) Voimaa verkostoista -seminaari 24.11.2017. Toteemi-hanke. Satakunnan ammattikorkeakoulu.

Lave, J. & Wenger, E. (1991). Situated Learning. Legimate Peripheral. Cambridge: Cambridge University Press.

Potila A-K., Moisio J., Ahti-Miettinen O., Pyy-Martikainen M., Virtanen V. (2017). Opiskelijatutkimus 2017. Eurostudent VI -tutkimuksen keskeiset tulokset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:37. Helsinki.

Saranpää, M. (2012). Arvostan osaamista, arvioin osaamisia. Kriteerien kriteerit. Teoksessa Hannu Kotila ja Kimmo Mäki (toim.), Ammattikorkeakoulupedagogiikkaa 2. Helsinki: Edita Prima.

Scardamalia, M., & Bereiter, C. (2003). Knowledge building environments: Extending the limits of the possible in education and knowledge work. Teoksessa A. DiStefano, K.E. Rudestam, & R.Silverman (toim.), Encyclopedia of distributed learning. Thousand Oaks, CA: Sage Publications.

 

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *