Kirjoittaja: Alisa Pettersson.
”Work & Study is not a method of teaching, an automation of credit accumulation or a framework of assessment, but a mindset” (Mäkelä & Moisio 2017).
Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa työn opinnollistamista kutsutaan nimellä Work & Study. Tämän ajattelutavan taustalla on tarve paitsi löytää yhteinen ymmärrys työn opinnollistamisen käytänteistä, myös luoda haagahelialainen konsepti työn ja opintojen integrointiin. Työn opinnollistaminen on yksi Haaga-Helian strategisista tavoitteista ja siksi ajattelutapa, mindset, kaipaa rinnalleen myös rakenteita ja yhteisiä prosesseja. Tässä artikkelissa käytän Work & Studya ja työn opinnollistamisen termejä rinta rinnan kuvaamaan samaa ilmiötä, työn ja opintojen integraatiota.
Haaga-Helian vahvuudet ovat aiempina vuosina olleet erityisesti korkeakoululähtöisessä työn opinnollistamisessa, jossa opintojaksoja on nivottu yhteen esimerkiksi yritysprojektien kautta. Uudessa Work & Study -toimintamallissa fokus on opiskelijalähtöisessä työn opinnollistamisessa, jonka prosessia ja siihen liittyvää ohjausta kuvaan seuraavassa. Prosessin taustalla on Osataan-hankkeen aikana kehitetty Duunarineuvottelu-malli (Mäki & Niinistö-Sivuranta 2014), josta saatuja oppeja on hyödynnetty myös Haaga-Helian mallin kehittelyssä. Prosessin muotoilussa on lähdetty siitä, että korkeakoulussa on osaamisperustainen opetussuunnitelma ja siihen kirjatut osaamisen kriteerit on yhteisesti ymmärretty. Työn opinnollistamisen ohjausta mietittäessä arviointikriteerien ja osaamistavoitteiden tulee olla läsnä kaikissa prosessin vaiheissa.
Work & Study -prosessi voidaan karkeasti jakaa kolmeen päävaiheeseen: suunnittelu, työskentely ja dokumentointi ja osaamisen näyttäminen ja arviointi.
Suunnittelu. Prosessin käynnistäminen vaatii opiskelijalta itseohjautuvuutta. Hänen on ensinnäkin oltava tietoinen opetussuunnitelman osaamistavoitteiden ja oman työnsä sisältöjen yhteensopivuudesta ja toiseksi hänen tulee ottaa selvää kyseisen opiskelumuodon käytännön toteutuksesta. Prosessin onnistumisen kannalta tärkein vaihe on suunnitelman laatiminen yhdessä opiskelijan kanssa. Prosessin alkuvaiheessa ohjaajan on tärkeä tukea opiskelijaa opintokokonaisuuden tavoitteiden sisäistämisessä, arviointikriteerien tulkinnassa ja omien työtehtävien sekä niiden kautta kertyvän osaamisen sanallistamisessa. Osaamisen sanallistaminen ei ole tärkeää ainoastaan prosessin alkuvaiheessa, vaan se haastaa opiskelijan ja samalla myös ohjaajan koko matkan ajan.
Work & Study -suunnitelmassa kuvataan mahdollisimman yksityiskohtaisesti opiskelijan työtehtävät, työssä kertyvä osaaminen ja opinnollistettava kokonaisuus. Suunnitelmassa käydään lisäksi läpi työssä oppimisen tavoitteet, dokumentointi, kytkös tietopohjaan sekä osaamisen näyttäminen ja prosessin aikataulu. Suunnitelmaan kirjataan myös se, miten itsearviointi, työpaikan arviointi ja korkeakoulun arviointi toteutetaan. Suunnitteluvaiheessa opiskelijan tehtävänä on keskustella työpaikan ohjaajan kanssa suoritettavasta opintokokonaisuudesta ja siihen sisältyvistä työtehtävistä. Joissakin tilanteissa opintokokonaisuuden tekeminen työpaikalla vaatii työtehtävien monipuolistamista tai täysin uuteen työtehtävään tutustumista. Ideaalitilanteessa suunnitelma laaditaan kolmikantaisesti eli siten, että sekä korkeakoulun että työpaikan ohjaajat ja opiskelija keskustelevat työn opinnollistamisesta yhdessä. Tämä mahdollistaa yhteisen osaamispuheen syntymisen, millä varmistetaan yhteisen käsitteistön ja kielen löytyminen ja huolehditaan siitä, että eri toimijoiden intressit eivät ole ristiriidassa keskenään (Mäki & Niinistö-Sivuranta 2014).
Työskentely ja dokumentointi. Huolellisesti suunniteltu Work & Study -prosessi mahdollistaa onnistuneen toteutuksen. Työssä oppimisen kesto on yleensä useita kuukausia, minkä vuoksi ohjaajan on hyvä käydä opiskelijan kanssa keskustelu (kuviossa 1 kohta ”välitsekkaus”) vähintään kerran prosessin aikana, mielellään useamminkin. Toimivaksi dokumentoinnin tavaksi on osoittautunut oppimispäiväkirjan kirjoittaminen ja työskentelystä syntyvien muiden dokumenttien kerääminen portfolioksi. Oppimispäiväkirjan etuna perinteiseen raportointiin verrattuna voidaan nähdä kirjoittamisen säännöllisyys, prosessimaisuus ja reflektiivinen ote. Siinä opiskelija paitsi pohtii oman osaamisensa kehittymistä, myös ideoi, osoittaa ristiriitoja ja soveltaa tietoperustaa omaan tekemiseensä.
Työpaikan ohjaajien näkökulmasta työssä oppimista voidaan tarkastella esimerkiksi Tampereen teknillisen yliopiston tutkijoiden tekemän kirjallisuuskatsauksen (Mikkonen ym. 2017) valossa, jossa analysoitiin lähes 20 työssäoppimista käsittelevää tieteellistä artikkelia ja tutkimusta. Katsaus käsittelee ammatillisen toisen asteen työssä oppimisen käytänteitä ja ohjausta, mutta tulokset ovat mielestäni soveltuvin osin hyödynnettävissä myös korkea-asteen ohjauksen tarkasteluun. Katsauksen mukaan opiskelijan ohjauksen vastuu on ennen kaikkea koko työyhteisön tehtävä, ei vain nimetyn ohjaajan. Work & Study -prosessissa ohjauksen ja arvioinnin vastuut pyritään määrittelemään riittävän laveasti ja usein työyhteisön jäsenten lisäksi esimerkiksi asiakkaat tai muut sidosryhmät voivat olla merkittävässä roolissa palautteen antajina. Tämä on tyypillinen tilanne esimerkiksi yrittäjäopiskelijoiden ohjauksessa.
Tutkimusten mukaan oppilaitoksen organisoimat ohjauskeskustelut eivät tue opiskelijan reflektiotaitoja yhtä hyvin kuin työpaikan ohjaus. Tämän arvellaan johtuvan muun muassa siitä, että liian formaalit ohjauksen tilanteet kannustavat opiskelijaa antamaan ”oikeita vastauksia” vapaamman keskustelun sijasta ja tästä syystä työpaikan jokapäiväiset vuorovaikutustilanteet auttavat opiskelijaa arvioimaan omaa oppimistaan ja kehittymistään paremmin. (Mikkonen ym. 2017, 8.) Toisaalta oppilaitosten ohjaajien kieli on usein pedagogisesti ladattua ja odotukset opiskelijan reflektointitaidoista ovat liian korkealla (Mäki & Niinistö-Sivuranta 2014). Työn opinnollistamisen ohjauksessa onkin syytä miettiä, miten voisimme kannustaa opiskelijaa avoimeen keskusteluun myös oppilaitosympäristössä ja samalla ohjata häntä kuvaamaan työpaikan ohjaus- ja keskustelutilanteissa syntyneitä oivalluksia ja pohdintoja omassa dokumentoinnissaan.
Korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen näkökulmasta mielenkiintoinen työssä oppimisen ohjausta tukeva tapa on konnektiivisuus, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä informaalin ja formaalin koulutuksen sekä teorian ja käytännön yhdistämistä (Mikkonen ym. 2017, 17). Perinteisesti teorian ja käytännön yhteensovittamisen ja siihen liittyvän ohjauksen on nähty olevan korkeakoulun ohjaajan vastuulla. Omat kokemukseni työn opinnollistamisen ohjauksesta vahvistavat tätä käsitystä. Kysymys kuuluukin, miten saisimme työpaikan toimijat kiinnostumaan teoriatiedon soveltamismahdollisuuksista ja hyödyistä työpaikoilla. Entä miten työpaikkojen ohjauskäytänteet voitaisiin tiukemmin nivoa organisaation omaan kehittämistyöhön? Näiden kysymysten ratkaisuissa voisi olla yhteistyön tiivistämisen avaimet korkeakoulujen ja yritysten välillä.
Osaamisen näyttö ja arviointi. Work & Study -prosessi päättyy osaamisen näyttöön, joka toteutetaan yleensä esityksenä ja pienryhmä- tai yksilökeskusteluna oppilaitosympäristössä. Vaikka palautetta annetaan ja osaamisen kehittymistä arvioidaan prosessin kaikissa vaiheissa, on osaamisen näytöllä merkitystä virallisen prosessin päättäjänä. Siinä opintokokonaisuus arvioidaan numeerisesti ja opintopisteet kirjataan rekisteriin. Arvioinnin kannalta keskeistä on teorian soveltaminen käytäntöön ja omien toimintatapojen, vahvuuksien ja kehittämiskohteiden realistinen arviointi. Tämä tulisi saada näkyväksi sekä prosessin dokumentoinnin että näyttötilaisuuden menetelmien kautta.
Haaga-Heliassa on tarkastelussa olevan työn Work & Study -prosessin osalta vasta vähän kokemusta työpaikan ohjaajien kanssa käydyistä palautekeskusteluista ja palautetta annetaankin yleensä kirjallisesti itse näyttötilaisuudesta erillään. Myös palautteen laatuun tulisi panostaa entistä enemmän: Arvioinnin tulisi selkeästi kohdentua prosessin alussa määriteltyihin arviointikriteereihin yleisen ”mikä meni hyvin ja missä on kehitettävää” -keskustelun lisäksi. Arviointia pitäisi tarkastella myös olemassa olevan rakenteen haastajana: Mitä monipuolisemmin altistamme opetussuunnitelmamme korkeakoulun ulkopuolisille toimijoille, sitä enemmän saamme niistä palautetta ja sitä paremmin arviointikriteerimme vastaavat muuttuvaa työelämää.
Toiminnan on luonnollisesti oltava kustannustehokasta, jotta sille voi ennustaa jatkuvuutta. Korkeakouluissa tämä tarkoittanee yksinkertaisimmillaan sitä, että panosten (ohjaajan työaika) on oltava järkevässä suhteessa toiminnan tuotosten (saavutetut opintopisteet) kanssa. Work & Study -prosessissa toiminnan tehokkuus pyritään varmistamaan ensinnäkin siten, että opinnollistettavat kokonaisuudet ovat laajoja (10–15 op) ja prosessin ohjausta pyritään järjestämään ryhmämuotoisesti. Liiketalouden yksikössä osaamisen arviointi on keskitetty näyttöpäivien yhteyteen, mikä lisää toiminnan tehokkuutta.
Lopuksi voidaan todeta, että vaikka työn opinnollistamisessa korostuu opiskelijan vastuu omasta oppimisestaan ja prosessin loppuun saattamisesta, on ohjauksella merkittävä rooli etenkin osaamisen sanoittamisen, teorian ja käytännön yhdistämisen ja opetussuunnitelman tulkitsemisen kannalta. Ohjaajalta saadun palautteen on tarkoitus tukea opiskelijan reflektiokykyä. Heikki Pasasen mukaan (2004, 174) oppimisen reflektiot mahdollistuvat vain sellaisissa ohjaustilanteissa, joissa ohjaaja toimii dialogikumppanina kaikkien toimijoiden välillä erityisesti työssäoppimisen tavoitteiden ja kohteiden käsittelyssä. Tästä muotoutuvassa prosessissa avautuu aina kriittisen tarkastelun paikka paitsi opiskelijan henkilökohtaisen ammatillisen kehittymisen arviointiin, myös koko työssä oppimisen järjestelmien kehittämiseen.
Kirjoittaja
Alisa Pettersson, YTM, opintokoordinaattori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, alisa.pettersson(at)haaga-helia.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Mikkonen S., Pylväs L., Rintala H., Nokelainen P. & Postareff L. (2017). Guiding workplace learning in vocational education and training: A literature review. Empirical Res Voc Ed Train 9:9. Viitattu 1.4.2018 https://link.springer.com/content/pdf/10.1186%2Fs40461-017-0053-4.pdf
Mäkelä M. & Moisio A. (2017). ”Work & STudy. Conceptualizing validation of work experience in a Finnish University of Applied Sciences.” ─ The Learner at the Centre. Validation of Prior Learning strengthens lifelong learning for all. European Centre Valuation Prior Learning/VIA University College. Series: VPL-Biannale nr. 6. 273─286.
Mäki K. & Niinistö-Sivuranta S. (2014). ”Työn opinnollistamisen neuvottelut tulkintojen kenttänä: Oivalluksia duunarineuvotteluista.” UAS Journal 01/2014. Viitattu 1.4.2018 https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/tyon-opinnollistamisen-neuvottelut-tulkintojen-kenttana-oivalluksia-duunarineuvotteluista/#1458134585005-b3f22396-5506
Pasanen H. (2004). ”Työssä oppimisen ohjaus prosessina ─ ohjaus välitysten ja vuorovaikutuksen tuottamisena.” Teoksessa Onnismaa J., Pasanen H. & Spangar T. (toim.). Ohjaus ammattina ja tieteenalana 3. Juva: PS-kustannus. 151─175.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
