Ville Kärkkäinen, Essi Kangasniemi, Henna Longi & Sami Niemelä
Johdanto
Uusiin ratkaisuihin ja innovaatioihin tähtäävän kehittämistoiminnan organisoituminen erilaisiin avoimiin innovaatioverkostoihin ja järjestelmiin haastaa toimijat tarkastelemaan ja määrittelemään omaa rooliaan eri yhteistyömuodoissa ja suhteessa muihin toimijoihin. Erityisesti alueellisissa innovaatiojärjestelmissä korkeakouluilla on keskeinen asema tiedon ja osaamisen synnyttäjinä ja levittäjinä (Autio 1998). Täten korkeakoulujen harjoittamaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) vaikuttavuuteen kohdistuu erityistä mielenkiintoa – miten tuottaa alueellisesti mahdollisimman paljon arvoa, oli se sitten uutta tietoa, osaamista, uusia innovaatioita tai uutta kaupallista arvoa (Pirinen 2013)?
Oulun alueen innovaatiojärjestelmä, Oulun innovaatioallianssi (OIA), on vuodesta 2009 toiminut keskeisten kehittämisorganisaatioiden yhteistyöfoorumina, joka ohjaa sopijaorganisaatioiden TKI-toimintaa yhdessä valituille kohdealoille. OIA-toiminnassa korostuu avoin innovaatiokulttuuri, mikä tarkoittaa organisaatioiden sisäisten ja ulkoisten oivallusten, kehittämisaktiviteettien sekä osaamisten yhdistämistä. Hanketoiminnasta syntyvien ideoiden kaupallistaminen on OIA-toiminnan keskeinen tavoite.
Alueellisessa innovaatioyhteistyössä korkeakoulut voivat tarjota resurssejaan ja osaamistaan organisaatioiden hyödynnettäväksi, minkä lisäksi korkeakoulut ovat myös merkittävä uusien ideoiden ja ratkaisujen lähde. Toisaalta korkeakoulut ovat harvoin luontevimpia tahoja varsinaiseen tuotteistukseen tai uusien innovaatioiden markkinoille viejiksi, joten TKI-hankkeiden tuotosten pohjalta voidaan luoda uusia tuotteita tai palveluja markkinoille avoimella innovaatioyhteistyöllä, jossa yritykset pystyvät tehokkaasti hyödyntämään oman organisaation ulkopuolisen kehittämistoiminnan tuloksia. Samalla korkeakouluille kertyy uudenlaista innovaatio-osaamista, jota voidaan luontevasti sisällyttää osaksi opetustoimintaa (Isokangas et al. 2019). Tässä artikkelissa keskitytään Oulun alueen esimerkin kautta kuvaamaan keinoja TKI-toiminnan tulosten vaikuttavuuden lisäämiseen korkeakoulujen aktiivisen innovaatioprosessin avulla.
Innovaatioprosessi
Korkeakoulujen toiminnassa on havaittu selkeän ja vaiheistetun innovaatioprosessin kuvaamisen merkitys toiminnan jalkauttamisessa. Aiemmat innovaatiomallit, jotka ovat keskittyneet lähinnä keksintöprosessiin, voidaan kokea kankeina. Hankelähtöinen innovaatioprosessi (kuvio 1) voidaan jakaa neljään vaiheeseen: hankeprosessi, innovaatiotapahtumat, kaupallistamisprosessi sekä liiketoiminta.
Oulussa rakennettu innovaatioprosessi lähtee liikkeelle TKI-toimintaa edeltävästä alueen innovaatiojärjestelmän toiminnasta ja siitä syntyvistä tarpeista sekä ideoista. Näitä kehityskohteita voidaan siirtää korkeakoulujen hankeprosessiin.
TKI-hankkeen elinkaaren aikana syntyy usein uusia ideoita sekä havaintoja, jotka voidaan jalkauttaa uudeksi toiminnaksi. On olennaista huomioida, että innovaatiotoiminnan käynnistäminen ei edellytä hankkeen loppuun saattamista, vaan uudet oivallukset voidaan siirtää jatkokehitykseen innovaatiotapahtumissa jo hankkeen toteutusaikana. Innovaatiotapahtumissa hankkeiden löydöksille määritetään kaupallisia mahdollisuuksia ja piirteitä, joiden tunnistaminen on varsinaisen kaupallistamisprosessin kannalta olennaista. Samalla innovaatiotapahtumat tukevat avoimen TKI-toiminnan kehittymistä, kun hankkeiden tulokset saadaan suuremman joukon tietoisuuteen ja työstettäväksi.
Innovaatiotapahtumat
Innovaatiotapahtumat sopivat tilanteisiin, joissa ideoinnin lopputulos ei ole ennustettavissa tai jopa odotetaan yllättäviä oivalluksia. Tällöin luovuudelle jää tilaa ja se on suorastaan suotavaa. Innovaatiotapahtumissa on kyse luovasta prosessista, joka luo puitteet tutkimiselle, kokeilemiselle, yrittämiselle ja virheille. Tapahtumat perustuvat vahvasti yhteiskehittämiseen, johon osallistetaan monialaisia osaajia. (Gray et al. 2010).
Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) ja Oulun yliopisto ovat yhdessä kehittäneet 3-päiväisen sOULUtions-tapahtumakonseptin. Vuodesta 2019 järjestetyssä sOULUtionsissa toimeksiantajina toimivat yritykset, yhteisöt, tutkijat sekä hankkeet ja haasteita ratkomassa ovat pääasiassa korkeakouluopiskelijat. Innovaatiotapahtumat ovat matalan kynnyksen yhteistyötä, jolla voidaan kehittää alueen olemassa olevien yritysten toimintaa, mutta myös synnyttää uutta liiketoimintaa. (Kangasniemi 2020). Tähän mennessä sOULUtions-innovaatiotapahtumia on järjestetty yhteensä kuusi kertaa. Osallistujia tapahtumissa on ollut yhteensä noin 250 henkeä ja toimeksiantajia 43, joista 8 on ollut hankkeita tai tutkimusryhmiä.
Oulun korkeakoulujen opiskelijoilla on mahdollisuus saada 5 opintopistettä osallistumalla tapahtumaan ja suorittamalla kirjallisen osuuden itsenäisesti. Tapahtuma on suunniteltu siten, että siihen on aidosti kaikkien mahdollista osallistua. Osallistujille opetetaan tapahtumassa innovoinnin työkaluja ja yhteiskehittämisen periaatteita. Vaikka tapahtumien järjestäjinä toimii Oamk ja Oulun yliopisto, ovat tapahtumat olleet aina kaikille avoimia. Avointa oppimista on lisännyt entisestään englanninkieliset etätoteutukset, jotka mahdollistavat osallistumisen ympäri maailmaa. Avoimen oppimisen lisäksi tapahtumista on pyritty viestimään mahdollisimman avoimesti, kertomalla esimerkiksi tapahtumissa kehitetyistä ratkaisuista.
Innovaatiotapahtumiin otetaan säännöllisesti toimeksiantajiksi korkeakoulujen hankkeita, joissa on lähtökohtaisesti ollut tavoitteena tulosten kaupallistaminen tai joissa on havaittu kaupallistettavissa olevia ratkaisuja. On huomattu, että hankkeelle otollinen aika osallistua innovaatiotapahtumaan on siinä vaiheessa, kun alustavia tuloksia on syntynyt, mutta hanke on vielä käynnissä. Tällöin innovaatiotapahtumassa syntyvään ratkaisuun ehditään vielä reagoida hankkeen aikana.
Hankkeiden osallistaminen innovaatiotapahtumiin tuo hankkeiden toimintaa näkyväksi jo ennen loppuraporttia ja lisää tietoisuutta TKI-toiminnasta. Alustavien tulosten altistaminen ulkopuolisten näkemyksille voi poikia uusia ideoita tulosten kaupallistamiseen ja tapahtumasta voi lisäksi löytyä tiimi viemään kehitystä eteenpäin.
Kaupallistamisprosessi
Innovaatiotapahtuman tulokset antavat suuntaviivoja kaupallistamisprosessin käynnistämiseen. Tuloksien arviointi toimii vedenjakajana, jonka perusteella päätetään joko kaupallistamisen käynnistämisestä tai tulosten siirtämisestä esimerkiksi hanketoimintaan. Kehitysprosessi etenee iteratiivisesti design thinking –mallin mukaisesti. Innovaatiotapahtumavaiheen toimiessa erityisesti idean ymmärrys- ja määrittelyvaiheena, kaupallistamisprosessi keskittyy idean kehittämiseen, mallintamiseen ja testaamiseen. Tässä mallissa varsinainen liiketoiminta seuraa kaupallistamisprosessin tuloksia.
Kaupallistamisprosessi käynnistyy konseptoinnilla, jossa idean ympärille rakennetaan puitteet. Käytännössä ideasta rakennetaan pienin toimiva tuote (Minimum viable product, MVP) -tyyppinen prototyyppi, jonka pohjalta ratkaisua voidaan testata potentiaalisten ja todellisten asiakkaiden kanssa. Prototyypin esittelyn tarkoituksena on kartoittaa tuotteen kehityskohtia. Kerätyn palautteen perusteella tuotteeseen tehdään tarvittavat muutokset tuotteistamisvaiheessa.
Hankelähtöisen idean kohdalla tässä vaiheessa luodaan uudenlainen tuotekonsepti, jonka pohjana on hankkeen oivallus. Avoimen tieteen näkökulmasta kehitysprosessi ei enää koske hankkeen tulosta, sillä prosessin omistajuus on siirtynyt kehittäjille, vaikka varsinainen liiketoiminta ei olisikaan käynnistynyt. Hanketulokset ovat edelleen julkisesti hyödynnettävissä kaikkiin tarkoituksiin, esimerkiksi muihin tuote- tai palveluinnovaatioihin.
Tuotteistamisvaiheessa suunnitellaan idean kaupallinen toteuttaminen, ja se voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen prosessiin. Vaiheessa paneudutaan esimerkiksi tarvittaviin resursseihin, hinnoitteluun sekä asiakkaan toimintaan. Tuotteistamisprosessin päätteeksi syntyy tuotekäsikirja, jonka perusteella tuotteen skaalautuva toteuttaminen on mahdollista. Hankeideoiden kaupallistamisessa tässä vaiheessa on ideasta kehittynyt täysin uusi kokonaisuus ja voidaan tehdä päätös siitä, miten tuote kaupallistetaan.
Kaupallistamisprosessin päätteeksi arvioidaan liiketoiminnan käynnistämisen mahdollisuuksia. Korkeakoululähtöisten ideoiden kaupallistamisessa on tunnistettu kolme keskeistä kaupallistamiskeinoa: tuote voidaan siirtää osaksi korkeakoulun omaa maksullista palveluliiketoimintaa, tuotteen pohjalta voidaan perustaa uusi yritys tai kehitetty konsepti voidaan myydä korkeakoulun ulkopuoliselle toimijalle. Sopivimman kaupallistamisväylän valintaan vaikuttavat esimerkiksi tuotteen kehittäjätiimi sekä syntyneen tuotteen luonne.
Kaupallistamisprosessi on ketterä tapa testata idean kaupallista potentiaalia ja onnistuessaan se lisää hanketoiminnan pidempiaikaista vaikuttavuutta sekä tulosten hyödynnettävyyttä. Vaikka prosessi ei etenisikään, hankelähtöiset ideat saadaan silti alueen toimijoiden tietoisuuteen tehokkaammin innovaatiotapahtumien kautta.
Lopuksi
Tässä artikkelissa tarkasteltu innovaatioprosessi antaa puitteet hankelähtöisien ideoiden kaupallistamiselle ketterästi ja tarvelähtöisesti. Ideoiden julkiseksi tekeminen ja ideoinnin joukkoistaminen innovaatiotapahtumien avulla luo laajempia mahdollisuuksia ideoiden kehittymisessä innovaatioiksi.
Systemaattisen, jatkuvasti kehittyvän prosessin avulla alueen toimijoille syntyy uudenlaista osaamista, jota voidaan soveltaa laajasti erilaisissa TKI-toiminnan ja tuotekehityksen haasteissa. Toisaalta on perusteltua, että toiminnassa säilytetään riittävä joustavuus – joissakin tapauksissa TKI-hankkeissa voi syntyä ideoita, joiden vieminen suoraan markkinoille osana liiketoimintaa on perusteltua.
Perinteistä TKI-hanketoimintaa laajempi näkökulma innovaatioprosessiin avartaa korkeakoulujen roolia alueellisissa innovaatiojärjestelmissä, joka lisää avoimen tiedon ja oppimisen painoarvoja aluekehityksessä.
Kirjoittajat
Ville Kärkkäinen, tradenomi, yhteyspäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu, ville.karkkainen(at)oamk.fi
Essi Kangasniemi, tradenomi, projektisuunnittelija, Oulun ammattikorkeakoulu, essi.kangasniemi(at)oamk.fi
Henna Longi, FM, koordinaattori, Oulun yliopisto, henna.longi(at)oulu.fi
Sami Niemelä, VTT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu, sami.m.niemela(at)oamk.fi
Lähteet
Autio, E. (1998). Evaluation of RTD in regional systems of innovation. European Planning Studies, 6(2), 131–140. https://doi.org/10.1080/09654319808720451
Gray, D., Macanufo, J. & Brown, S. (2010). Gamestorming: a playbook for innovators, rulebreakers, and changemakers. Sebastopol, CA: O ́Reilly Media.
Isokangas, J., Kosonen, K., Niemelä, S. & Savela, T. (2019). Oulun ammattikorkeakoulu yrittäjyyskasvattajana. Teoksessa M. Paldanius (toim.) Oulun alueen ja Pohjois-Suomen kehitystä tuetaan monipuolisella tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyöllä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 89. Haettu 7.4.2021. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019102534867.
Kangasniemi, E. (2020). Innovaatiotapahtumat korkeakouluympäristössä: Keskeiset elementit ja huomioita menestystekijöistä. Oulun ammattikorkeakoulu 2020. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020122729993
Pirinen, R. (2013). Analysis of regional development and externally funded research projects in higher education: a continuum of multiple case study analysis. International Journal of Innovation and Regional Development, 5(1), 73-90. Haettu 7.4.2021. https://www.inderscienceonline.com/doi/abs/10.1504/IJIRD.2013.052509
Abstract
What if RDI process would actually generate results?
As RDI activities are more and more organized as innovation networks or systems, the RDI actors need to recognize and define their roles in collaboration with different partners. Especially in various regional innovation systems, universities often emerge as generators and diffusors of knowledge and competences. With the regional innovation system of Oulu, Oulu Innovation Alliance, as a platform, the universities of Oulu have engaged in the continuous development of the RDI and commercialization processes. The concept of open innovation is essential in the innovation model described in this article. Innovation events bring various ideas to the fore and with efficient crowdsourcing provided by these events, it is possible to accelerate the transition of ideas to the concepts eligible for commercialization. As this article discusses, the actual commercialization stage of innovation process usually requires a functional interplay between universities and companies.
