AAPA ja FUCIO: Korkeakoulujen digitalisaation yhteistyötä jo vuosikymmenien ajan

Kirjoittajat: Jaakko Riihimaa & Teemu Seesto.

Kun ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa, niiden tietohallintojen avainhenkilöt perustivat viipymättä yhteistyöverkoston nimeltään AAPA. Nimi juontuu ajalta, jolloin skandinaaviset merkit eivät olleet diginimissä sallittuja: ”Ammattikorkeakoulujen AtkPAallikot”. Suomen yliopistoissa IT-yhteistyö oli alkanut yli 30 vuotta aiemmin ensimmäisiä tietokoneita käyttöön otettaessa. Silloiset atk-päälliköt muodostivat jo verkoston, nykyiseltä nimeltään FUCIO. Tavoitteena verkostoissa on ollut jakaa tietoa avoimesti. Vaikka ammattikorkeakoulut ja yliopistot kilpailevatkin hyvistä opiskelijoista, rahoituksesta ja resursseista keskenään, on kummankin tietohallintoverkoston toiminnassa vallalla monipuolinen ja monen tasoinen yhteistyö sekä tiedonvaihto niin verkostojen sisällä kuin välilläkin. Yhä harvempi tietohallinnollinen haaste kohdentuu vain amk- tai yliopisto-sektoriin.

Tietohallintojen yhteistyö on noussut jälleen uudelle tasolle, kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot eri tavoin pyrkivät saamaan synergiaetuja alueellisten yhteenliittymien avulla. Esimerkiksi Lapissa, Tampereella ja Lappeenrannassa on luotu ja luodaan korkeakoulukonserneja. Yhteenliittymien taustalle tarvitaan yhteentoimivat tieto- ja järjestelmäarkkitehtuuriin nojaavat ratkaisut. Paikallisen korkeakouluyhteistyön lisäksi kansainvälistyminen ja koulutusviennin tavoitteet asettavat uusia vaatimuksia tietohallinnon työkaluille ja palveluille, puhumattakaan opiskelijoille tarjottavista korkeakoulujen rajat ylittävistä uusista mahdollisuuksista kuten ristiinopiskelusta.

Sekä ammattikorkeakoulujen AAPA että yliopistojen FUCIO ovat jo useiden vuosien ajan koordinoineet toimintaansa täysipäiväisen pääsihteerinsä avustamana. Pääsihteeri toimii käsikassarana verkostojen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Hän osallistuu erilaisiin korkeakoulusektoriin liittyviin tapahtumiin, kerää ja välittää tietoa verkostolle ja luo kokonaiskuvaa meneillään olevista aktiviteeteista korkeakouluissa ja yliopistoissa. Pääsihteerin työtä ohjaa kummassakin verkostossa tietohallintojohtajista muodostettu työvaliokunta.

Eräs em. tiedonkeruista on vuosittainen korkeakoulujen IT-barometri. Tietohallintojohtajia pyydetään arvioimaan seuraavan puolentoista vuoden näkymä ja siihen vaikuttavat tärkeimmät tekijät. Viimeisten vuosien ajan resurssien riittävyys on ollut vahvasti esillä. Muutokset korkeakoulujen rahoituksessa ovat olleet julkisen hallinnon taloustilanteen vuoksi nopeita. Tietohallinnon kaltaiselle toiminnolle, joka mm. vastaa korkeakoulun infrastruktuurista, tällaiset ennakoimattomat heilahdukset ovat myrkkyä, eikä vähiten korkeakoulujen kaltaisissa vahvasti tietointensiivissä organisaatioissa. Palvelun pitää pelata häiriöttömästi.

Vuodesta 2010 alkaen korkeakoulut ovat osallistuneet yhteiseen IT-palveluiden kvantitatiiviseen analyysiin nimeltä BencHEIT. Kyseessä on kattava selvitys korkeakoulujen talouden ja volyymien tunnusluvuista. Merkittävää on, että luvut jaetaan toisten osallistuvien korkeakoulujen kanssa täysin avoimesti. Alun perin suomalaisten korkeakoulujen tarpeesta lähtenyt kartoitus kattaa kuluvanakin vuonna noin 60 korkeakoulua ympäri Euroopan. Pohjoismaisilla korkeakouluilla on tässä kyselyssä vahva edustus. Kansainvälinen taso tuo mahdollisuuden esimerkiksi teknillisen alan korkeakoululle verrata omia indikaattoreitaan vastaaviin kansainvälisiin teknillisiin korkeakouluihin nähden.

Alusta lähtien on tietohallintojen yhteistyö korkeakoulusektorilla kanavoitunut erityisesti asiantuntijoiden välillä. Esimerkiksi tietoturva-, tietosuoja-, kokonaisarkkitehtuuri-, lisenssi- ja identiteetinhallinnan asiantuntijat ovat aktiivisesti yhteydessä toisiinsa. Näin syntyy mahdollisuuksia paitsi osaamisen jakamiseen myös yhteishankintojen toteuttamiseen. Julkishallinnon hankinnat ovat usein haasteellisia ja yhteistyöllä kerätään enemmän asiantuntemusta mukaan. Samalla hankintavolyymit nousevat ja veroeuroja saadaan säästetyksi.

Eräs asiantuntijayhteistyön ilmentymä on korkeakoulujen IT-päivät. Tämä konferenssi kerää vuosittain 400–500 korkeakoulujen IT-asiantuntijaa yhteen akuuttien teemojen pariin. Tänä vuonna IT-päivät pidetään marraskuun alussa Helsingissä.

Yhteinen haaste korkeakouluilla on vastata digitalisaation vaatimuksiin. On ollut hienoa huomata, että monessa korkeakoulussa ylin johto on ottanut tämän asian työlistalleen.

Kirjoittajat

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohdon verkosto AAPA, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Teemu Seesto, KTM, IT-pääsihteeri, Yliopistojen IT-johtajien verkosto FUCIO, teemu.seesto(at)utu.fi

Yhteisellä polulla kohti tulevaisuutta – Lapin korkeakoulukonsernin yhteinen tietohallinto ja IT-palvelut

Kirjoittajat: Manu Pajuluoma & Markku Taipale.

Lapissa on yli kymmenen vuotta tehty menestyksekästä sopimuspohjaista yhteistyötä korkeakoulujen IT-palveluiden tuotannossa. Nyt olemme ottaneet seuraavan strategisen kehitysloikan, kun Lapin ammattikorkeakoulun sekä Lapin yliopiston yhteinen tietohallinto ja IT-palvelut aloittivat vuoden 2019 alussa. Miksi ja miten se tehtiin ja minne olemme matkalla?

Historiaa

Meillä Lapissa on yli kymmenen vuotta tehty menestyksekästä sopimuspohjaista yhteistyötä IT-palveluiden tuotannossa Lapin korkeakoulukonsernin (LUC) IT-palvelualueella. Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK), Lapin yliopisto (LY) sekä Rovaniemen koulutuskuntayhtymä (REDU) ovat yhdessä tuottaneet ja kehittäneet opetuksen, tutkimuksen sekä TKI-toiminnan tarvitsemia ICT-palveluita sekä infrastruktuuria. Tavoitteenamme on ollut auttaa opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuutta oppilaitosten välillä ja tuottaa laadukkaita palveluita. Samalla on huolehdittu kustannustehokkuudesta, osaamisesta ja riskienhallinnasta. Nyt olemme ottaneet seuraavan strategisen kehitysloikan, kun Lapin ammattikorkeakoulun sekä Lapin yliopiston tietohallinnon ja IT-palveluiden henkilöstö siirtyi vuoden vaihteessa 2019 liikkeenluovutuksella yhteiseen organisaatioon.

Miksi?

Vuonna 2015 toteutettiin arviointitutkimus, joka koski Lapin korkeakoulukonsernin kirjastoa ja palvelukeskusta. Arviointitutkimuksessa selvitettiin Lapin korkeakoulukonsernin yhteistyöverkoston rakentumisen ja organisoitumisen vaiheita. Lisäksi arviointitutkimuksen tarkoituksena oli tuoda soveltuvin osin lisäarvoa ja vaikuttavuutta kehittämistarpeisiin ja -toimenpiteisiin. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 3)

Arviointitutkimuksessa arvioitiin yhteistyöverkoston rakentumista nelivaiheisella kypsyystasomallilla. Kypsyystasomallissa IT-palvelualueen toiminta arvioitiin arviointikohteista kehittyneimmäksi ja sijoitettiin ”kumppanuusperustaisen yhteistyön” tasolle. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 79)

Kuvio 1. Kehittyneisyyden tasot verkostomaisen, vuorovaikutteisen konserniyhteistyön organisoitumiselle ja toteutukselle. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 78)

Arviointitutkimuksen keskeisinä suosituksina IT-palvelualueelle oli, että ”palvelualueeseen voisi liittää tietoista riskiä, mutta riskienhallinnallisesti. Esimerkiksi yhteistyön toteuttamista voisi kehittää konsernitasoisen palkkiojärjestelmän kokeilulla ja itsenäisemmällä organisoitumisella, riippumattomammin tilaajaorganisaatioista. Yhden johdon alle sijoittuva kokonaisuus vastuineen on kokeilunarvoinen ja voisi viedä tietohallinnollisen strategiaotteen avulla lähes saumattomaan ja toiminnalliseen yhteistyöhön.” (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 82–83)

Myös Korkeakoulujen arviointineuvoston (KARVI) toteuttamassa Lapin yliopiston auditoinnissa vuonna 2016 tunnistettiin, että ”Lapin korkeakoulukonserni näyttäytyy edelläkävijänä siinä, miten yliopistot, ammattikorkeakoulut ja toisen asteen ammatilliset oppilaitokset voivat tiivistää yhteistyötään tukipalveluiden organisoinnissa ja koulutuksen kehittämisessä”. (Hildén, Mononen, Nykänen, Otala, Räsänen, Apajalahti & Moitus 2016, 65.)

Lapin ammattikorkeakoulu toteutti 2018 sisäisen teema-auditoinnin, jossa kohteena oli muun muassa IT-palvelut oppimisen, opetuksen ja TKI-toiminnan kannalta. Auditoinnin johtopäätöksissä IT-palveluiden vahvuudeksi nousi konserniyhteistyö ja tietohallinnon toiminnan systemaattinen kehittäminen. Sen nähtiin johtaneen aiempaa parempaan palvelutuotantoon. IT-palveluiden kehittämiskohteiksi nimettiin asiakkuuden hoitomallin, projektisalkun hallinnan sekä asiakaspalautejärjestelmän kehittäminen. (Kähkölä, Forest, Juola, Löytänen & Tiirola, 8.)

Näistä lähtökohdista korkeakoulumme ovat rakentamassa yhteistä entistä tiiviimpää tulevaisuutta käynnissä olevalla Lapin korkeakoulunkonsernin strategiatyöllä. Strategiatyössä selkiytetään johtamista ja päätöksentekoa sekä otetaan käyttöön yhteiset palvelut. Pyrimme tällä muutoksella vastaamaan entistä paremmin digitalisaation haasteisiin ja rakentamaan yhdessä Lapin korkeakoulukonsernia yhteisömme parhaaksi. Tietohallinnossa ja IT -palveluissa tämä on tarkoittanut 1.1.2019 toteutettua liikkeenluovutusta.

Miten?

Lapin korkeakoulunkonsernin kehittämistä on ohjannut LUC2020-kehittämisohjelma. Kehittämistoimet on projektoitu, aikataulutettu ja resursoitu tiiviissä yhteistyössä. Kerrallaan käynnissä on ollut noin kymmenen projektia.

Tietohallinto ja IT-palvelut -muutosprojekti käynnistyi vuoden 2018 tammikuun lopussa. Laatimassamme projektisuunnitelmassa asetimme tavoitteeksemme strategisen toimintaotteen ja saumattoman toiminnallisen yhteistyön. Tunnistimme, että tavoite on mahdollista saavuttaa, mikäli pystymme mahdollistamaan työn mielekkyyden ja työtyytyväisyyden kokemuksen sekä parantamaan työn sujuvuutta. Pyrimme selkeyttämään organisoitumista, vastuunjakoa ja kehittämään erityisesti henkilöstön osallistumista.

Valitsimme muutoksemme työkaluksi yhteissuunnittelun. Halusimme, että työyhteisömme pääsee vaikuttamaan oman arkensa muuttamiseen. Näin saamme muutostyöhön mukaan myös työyhteisömme näkökulman parhaalla mahdollisella tavalla. Organisaatiomme rakenne on syntynyt palvelemaan sitä, että ihmiset voisivat auttaa toisiaan suorittamaan yhteistä tehtävää tuloksellisesti. Organisaation tarkoituksena on luoda siihen kuuluville ihmisille ympäristö, jossa oman osaamisen hyödyntäminen onnistuu paremmin.

Kehittämistyön pohjaksi kuvasimme toimintamme nykytilan sekä yhteisen tietohallinnon ja IT-palvelujen vision. Hyödynsimme visioinnissa yhteisössämme toteutettujen auditointien ja arviointien tuloksia sekä havaitsemiamme onnistumisia ja kehittämiskohteita. Niiden pohjalta lähdimme kehittämään organisaatiorakennetta, ydintehtäviä, rooleja sekä vastuita yhteissuunnittelun menetelmin asiantuntijoiden työryhmissä.

Tapasimme henkilökohtaisesti jokaisen työyhteisön jäsenen. Keskusteluissa tarkastelimme visiota, alustavaa organisaatiorakennetta sekä henkilön omia työtehtäviä ja niiden sijoittumista uudessa tavoitetilan organisaatiossa. Keskusteluissa nousi esille monia erilaisia ideoita ja huomioita toimintamme kehittämiseksi, mutta myös huolia ja pelkoa tulevasta. Ajatuksemme oli, että osallistumalla muutoksen tekemiseen syntyy myös omistajuutta muutoksen lopputuloksista.

Tarkoituksenamme oli, että tarvittavat päätökset tehdään yhteissuunnittelun pohjalta parhaalla käytettävissä olevalla ymmärryksellä. Siksi työyhteisömme kaikki jäsenet ovat osaltaan pääsivät mukaan muutostyöhön. Niinpä yhdessä laadimme myös toimeenpanosuunnitelmat muutosten toteuttamiseksi sekä riskianalyysit riskien hallitsemiseksi. Samalla suunnittelimme myös tulevan vuoden budjettia ja henkilöstösuunnitelmaa yhdessä.

Molempien korkeakoulujen hallitukset tekivät kesäkuussa liiketoimintapäätökset tietohallinnon ja IT -palveluiden liikkeenluovutuksesta. Lapin ammattikorkeakoulun tietohallinnon ja IT-palveluiden henkilöstö siirtyi yhden johdon alaisuuteen saman työnantajan palvelukseen Lapin yliopistoon uuteen Lapin korkeakoulukonsernin yhteiseen Tietohallinto ja IT-palvelut -organisaatioon. Korkeakoulujen toimintojen asiakasohjaus näkyy niin tietohallinnon ja IT -palveluiden tuottamisessa kuin organisaation muutosta tukevien IT-projektien toteuttamisessa ja IT-investointien kohdentamisessakin.

Palveluiden laadukkuus, kustannustehokkuus, riskienhallinta sekä jatkuva parantaminen varmistetaan asiakkuuden hoitomallin avulla, jonka viitoittamana käydään vuoropuhelua asiakkaiden kanssa, kartoitetaan käyttäjätarpeita sekä huolehditaan molemmin puolisesta palautteesta. Olemme sopineet vastuuhenkilöistä ja yhteisistä toimintatavoista substanssiyksiköiden kanssa sekä laatineet vuosikellon rytmittämään yhteistyötä niin strategisella, taktisella kuin operatiivisellakin tasolla. Asiakastyytyväisyys on tärkein toimintaamme ohjaava mittari.

Korkeakoulujen toiminnan kehittämistä tuetaan toimintalähtöisellä ICT-projektisalkun hallintamallilla. Sen tavoitteena on priorisoida ja projektoida ICT-kehittämisinvestoinnit ICT-projektisalkkuun yhdessä korkeakoulujen substanssitoimijoiden kanssa, jotta kehittämisen resurssit saadaan ohjattua strategisesti merkittävimpiin hankkeisiin sekä varmistettua niiden läpimeno. Toimintaa fasilitoidaan ICT-projektisalkun ohjausryhmässä, jossa substanssitoiminta sekä opiskelijat ovat vahvasti edustettuna molemmista korkeakouluista. Kokoonnumme neljä kertaa vuodessa päättämään kehittämisen painotuksista sekä käynnistettävistä projekteista.

Tietohallinto ja IT-palvelut on sisäisesti organisoitunut toiminnallisiin ryhmiin, joille on määritetty selkeät ydintehtävät, roolit sekä vastuut. IT-palvelutuotannossa teemme yhä tiivistä yhteistyötä Rovaniemen koulutuskuntayhtymän kanssa ja olemme yhdessä sopineet infrastruktuurimme kehittämisestä tulevaisuuteen suuntaavan teknologisen tiekartan avulla.

Minne olemme matkalla?

Kaikkia aloja läpileikkaava digitalisaatio on tehnyt kehittämis- ja tietohallinto-osaamisesta entistä merkityksellisempää kaikissa organisaatioissa. Digitalisaation tavoitteena on uudistaa sekä toimintatapoja että sisäisiä prosesseja ja sähköisiä palveluita uutta teknologiaa hyödyntämällä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan radikaalistikin muuttaa tieto- ja viestintäteknologian avulla.
Lapin korkeakoulukonserni määrittelee tällä hetkellä yhteistä strategiaansa kohti vuotta 2030. Digitalisaatio nousee tärkeänä mahdollistajana tulevaisuuden korkeakoulujen toiminnassa. Samalla arvioidaan, mitkä kehittämishankkeet ja ICT-projektit ovat organisaation kannalta strategisesti merkittäviä. Tietohallinto ja IT -palvelut toimivat organisaation johdon ja ydintoimintojen tukena niin muutosten suunnittelussa kuin toteuttamisessakin. IT-palvelut ovat mahdollistaja.

Tietohallinto ja IT-palvelut on aina ollut uusien asioiden oppimisen äärellä ja toimintamme on kehittymässä IT-palvelutuotannon pyörittämisestä kohti strategista toimintaotetta. Tämä painopisteen muutos viitoittaa tulevien vuosien polkua osaamisen kehittämisessä.

Kirjoittajat

Manu Pajuluoma, TaM, Tietohallintojohtaja, Lapin yliopisto & Lapin ammattikorkeakoulu, Manu.Pajuluoma(at)ulapland.fi

Markku Taipale, FM, Tietohallintopäällikkö, Lapin yliopisto & Lapin ammattikorkeakoulu, Markku.Taipale(at)lapinamk.fi


Hildén, Kaarlo; Mononen, Mikko; Nykänen, Marjo; Otala, Leenamaija; Räsänen, Petri; Apajalahti, Touko ja Moitus, Sirpa 2016. Lapin yliopiston auditointi 2016. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 7:2016.

Kähkölä, Hannu; Forest, Merja; Juola, Veli; Löytänen, Oona ja Tiirola, Jouko 2018. Sisäinen teema-auditointi IT-palvelut oppimisen, opetuksen ja TKIn kannalta -raportti. Lapin ammattikorkeakoulu, 17.4.2018.

Syväjärvi, Antti ja Tyvitalo, Jenni 2015. Kohti konsernia – Lapin korkeakoulukonsernin kirjaston ja palvelukeskuksen arviointi. Lapland University Press, 2015.

Kareliassa johdetaan tiedolla

Kirjoittajat: Mikko Penttinen & Lauri Hänninen.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli on ollut jatkuvassa muutoksessa viimeisten kuuden vuoden aikana. Mallia on uudistettu vuosina 2014, 2017 ja uusin muutos astuu voimaan 2021. Rahoitusmallin muutokset sekä perusrahoituksen väheneminen ovat korostaneet toiminnan ja talouden systemaattisen seurannan ja ennakoinnin merkitystä. Reaaliaikaista dataa on saatavilla paljon eri järjestelmistä ja haasteena on ollut suuren datamäärän jalostaminen tiedoksi, joka tukisi johtoa päätöksenteossa. Datan jalostaminen manuaalisesti monesta eri järjestelmästä on aikaa vievää ja riippuvaista yksittäisten henkilöiden osaamisesta ja resursseista. Tämän seurauksena Karelia-ammattikorkeakoulussa lähdettiin kehittämään tiedolla johtamisen työkalua Karelia-Vipusta.

Vuoteen 2014 saakka toiminnan arvioinnissa ja seurannassa hyödynnettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämän opetushallinnon tilastopalvelun Vipusen tuottamaa aineistoa. Tämän aineiston pohjalta sai hyvän kokonaiskuvan ammattikorkeakoulun tuloksista suhteessa muihin ammattikorkeakouluihin, mutta se ei mahdollistanut reaaliaikaista tiedolla johtamista. OKM-Vipunen toimi mallina, kun Kareliassa lähdettiin kehittämään omaa reaaliaikaista toiminnan seurantatyökalua. Tietohallinto vastasi työkalun teknisestä kehittämisestä ja sisällölliset sekä toiminnalliset vaatimukset tulivat käyttäjiltä. Kehittämistyön onnistumisen mahdollistajana oli eri toimijoiden välinen sujuva vuorovaikutus ja yhteistyö.

Ensimmäisessä vaiheessa Karelia-Vipunen tuotti tietoa opintopistekertymistä, tutkinnoista, eronneista sekä 55 op suorittaneista opiskelijoista. Lähdejärjestelminä toimivat Virta-aineisto ja opiskelijahallintajärjestelmä Winha. Karelia-Vipusen raportit päivittyivät alusta lähtien kerran vuorokaudessa ja sen tuottamaa tietoa hyödynnettiin aktiivisesti toiminnan seurannassa. Viimeisten vuosien aikana koulutustoiminnan raportointia on kehitetty yhä ennakoivampaan suuntaan. Kuvassa 1 on Karelia-Vipusen tämänhetkinen toiminnan tulokset -osio.

Kuva 1. Karelia-Vipusen toiminnan tulokset -osio.

Karelia-Vipunen saavutti vakiintuneen aseman koulutustoiminnan tulosten seuranta- ja ennakointityökaluna ja sen vaikuttavuudesta oli selkeää näyttöä toiminnan kehittymisessä. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toteuttamassa ulkoisessa laatujärjestelmän auditoinnissa (v. 2018) Karelia-Vipunen nimettiin hyväksi käytänteeksi. Auditointiraportissa todetaan, että: “Karelia-Vipunen: tiivistää jalostetun tulosmittaritiedon yhteen paikkaan, kaikkien saataville” (Taatila, Kanniainen, Mahlamäki-Kultanen, Paalanen, Sievänen, Kolhinen & Apajalahti 2018, 59).

Vuoden 2018 syksyllä nähtiin tarpeelliseksi laajentaa Karelia-Vipusen sisältöä kattamaan myös talouden seuranta ja ennakointi. Tätä varten perustettiin moniammatillinen yhteistyöryhmä, joka lähti miettimään Karelia-Vipusen talousosion sisällöllisiä vaatimuksia. Ryhmässä oli edustus tietohallinnosta, laskentapalveluista, TKI-toiminnasta, palveluliiketoiminnasta, sekä rehtorin toimistosta. Ryhmän tehtävänä oli luoda uusi toimintatapa talouden seurantaan ja ennakointiin. Karelia-Vipusen talousosio otettiin käyttöön vaiheittain lokakuusta 2018 alkaen. Sen lähdejärjestelminä toimivat kirjanpito-, henkilöstöhallinto-, opetuksen suunnittelu- ja työajanseurantajärjestelmät. Samalla kehitettiin uusi toimintatapa talouden seurannalle ja ennakoinnille. Moniammatillinen ryhmä tekee Karelian johtoryhmälle kuukausittain tilannekatsauksen talouden tunnusluvuista. Johtoryhmä käy läpi tunnusluvut ja linjaa keskeiset toimenpiteet. Tämän jälkeen johtoryhmän linjauksista keskustellaan koulutuspäälliköiden ja hallinnon esimiesten kanssa yhteisissä tapaamisissa. Näiden tapaamisten tarkoituksena on luoda yhteinen tilannekuva Karelian toiminnallisesta ja taloudellisesta tilanteesta sekä sopia tarvittavien toimenpiteiden toteutuksesta.

Karelian hallinto- ja talousjohtaja Susanna Rosell toteaa johtamisen olevan jatkuvassa muutoksessa ja ilman tietoa on mahdotonta johtaa. Karelia-Vipusen avulla ei ole vain saatu tietoa, vaan on saatu ymmärrettävää ja oikeaa tietoa toiminnasta. Toimintaa pystytään johtamaan niin, että taloustiedot eivät ole pelkkiä numeroita, vaan tiedostetaan niiden tausta ja sekä toiminnan ja talouden vaikutukset toisiinsa. Koulutuspäällikkö Jyrki Kankkunen näkee Karelia-Vipusen vahvuutena sen tuottaman ennakointitiedon. Erityisesti siitä on ollut merkittävää hyötyä valmistuneiden määrän ennakoinnissa. Lisäksi talousosion uusi raportti, jolla voidaan ennakoida koulutuksille kohdennettujen tuntien kustannuksia riittävän tarkasti, on erinomainen lisäys ja auttaa koulutuspäällikköä koulutuksen suunnittelussa ja resurssien kohdentamisissa.

Karelia-Vipusta ylläpidetään ja kehitetään säännöllisesti. Uutena kokonaisuutena on aloitettu rakentamaan henkilöstöosiota, joka kokoaa henkilöstöön liittyvät tunnusluvut ja niiden seurannan Karelia-Vipuseen. Tietomäärän lisääntyessä tiedon hallinnan ja käytettävyyden parantamiseksi, on aloitettu luomaan Karelian omaa tietovarastoa. Yhdeksi kehittämiskohteeksi on tunnistettu myös raporttien visuaalisen ilmeen parantaminen. Karelia-Vipusen kehitystyö on vaatinut yhteistyötä yli organisaation yksiköiden rajojen ja yhteistyön merkitys tulee korostumaan jatkossa yhä enemmän. Karelia-Vipusen kehitystyö ja sen tuottama tieto ovat vahvistaneet yhteistyötä ja tiedolla johtamisen kulttuuria Kareliassa.

Kirjoittajat

Mikko Penttinen, laatukoordinaattori, Karelia-ammattikorkeakoulu, mikko.penttinen(at)karelia.fi

Lauri Hänninen, Ict-suunnittelija, Karelia-ammattikorkeakoulu, lauri.hanninen(at)karelia.fi


Taatila V, Kanninen J-P, Mahlamäki-Kultanen S, Paalanen R, Sievänen T, Johanna K & Apajalahti T. 2018. Karelia-ammattikorkeakoulun auditointi 2018. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut 1:2018.

Ideapankki – yhteistyötä, näkyvyyttä ja ketteriä kokeiluja

Kirjoittajat: Antti Mäki, Outi Tasala, Jussi Auvinen & Karoliina Ahtiainen.

Ideapankki on korkeakoulutuksen ja tutkimuksen digitalisoitumista eteenpäin vievien kehitysideoiden keräämiseen, jakamiseen ja edistämiseen tarkoitettu palvelu. Yhteistyötarpeesta noussut Ideapankki on korkeakoulujen AAPA- ja FUCIO-tietohallintoverkostojen ja CSC:n yhdessä muotoilema.

Ideapankin kautta saadaan kehitystoiveet avoimesti kaikkien näkyville ja yhteiseen keskusteluun sekä pyritään löytämään oikeat tahot edistämään näitä kehitysideoita.

Ideatoimikunta, eli tietohallintoverkostojen työvaliokunnat yhdessä CSC:n edustajien ja kulloisenkin aihealueen asiantuntijoiden kanssa käsittelevät kehitysideoita kahden viikon välein ja ehdottavat niitä edelleen eri tahoille esiselvitettäväksi. Ideat ovat jättämishetkestään alkaen kaikkien seurattavissa ja kommentoitavissa: tietoja ideoiden käsittelyn etenemisen tilanteesta pidetään yllä avoimesti Ideapankissa.

Ideapankki on keväällä 2019 ollut kokeilukäytössä noin vuoden ajan. Sinne on talletettu yli 50 ehdotusta, joista monet ovat ideatoimikunnan ehdotuksesta edenneet onnistuneesti esiselvityksiin ja tuotantoon asti.

Ideapankkiin jätetyt kehitysideat ovat syntyneet yksittäisen henkilön, tiimin, koulutusalan tai organisaation tarpeesta saada jokin ajankohtainen tai tulevaisuuden haaste ratkaistuksi – kuka tahansa korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen edustaja voi julkaista uuden kehitysidean.

Esimerkkinä mainittakoon idea hologrammien hyödyntämisestä opetuksessa. Englannissa on jo toteutettu korkeakoululuentoja, joissa luennoitsijat esiintyivät valtameren takaa samalla, kun heidän hologrammihahmonsa ottivat Lontoossa vastaan yleisökysymyksiä paikalla olevilta opiskelijoilta.

Ideatoimikunta ehdotti ajatusta DigiCampus-kehittämishankkeelle, joka tarttui asiaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman hankkeen suunnitelmaan kuului etäläsnäolon kehittäminen. Hologrammien opetuskäytön mahdollisuudet saatiin näin yhteiseen keskusteluun ja taustatietoa hologrammiteknologiasta saatiin jaettua koko suomalaiselle koulutus- ja tutkimusyhteisölle. Lisätietoa on luvassa vielä kevään kuluessa.

Ideamuotoilua ja nopeita kokeiluja tulevaisuuteen

Ideapankista löydetään tyypillisesti idealle sen edistämisestä ja selvittämisestä kiinnostuneita tahoja. Joskus ideat edustavat tarpeita, joiden ratkaisuavaruudet ovat suuria, jäsentymättömiä kokonaisuuksia, ja esiselvityksiin on mahdollista ryhtyä vasta, kun yhdessä ymmärretään, mitä esiselvitettäisiin. Tässä vaiheessa prosessia, niin kutsutussa ideamuotoilussa, kartoitetaan korkeakoulujen yhteisenä ponnistuksena tarpeita ja jäsennetään ilmiötä riittävän monipuolisen yhteisen ymmärryksen saamiseksi – eli toisin sanoen luodaan yhteistä kieltä: mitä oikeastaan tulisi esiselvittää.

Ensimmäinen kokeilu ideamuotoilun hyödyntämisestä tehtiin korkeakoulujen asianhallinnan, tiedonohjauksen ja sähköisen arkistoinnin ymmärtämiseksi. Kolme viikkoa kestäneen ideamuotoilun aikana yhteen koottu monialainen virtuaalityöryhmä työsti kokonaisuutta, loi yhteistä ymmärrystä ja jatkokeskustelua tukevaa materiaalia. Lopputuloksessa tunnistettiin viisi mahdollista toimenpidettä varsinaisiksi esiselvityksiksi.

Tulokset esiteltiin avoimesti saatavilla olevassa webinaarissa, ja tietohallintojohtajat ryhtyivät kartoittamaan korkeakoulujensa halukkuuksia osallistua eri toimenpiteisiin.

Ideamuotoiluun osallistuu aiheesta riippuen korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista eri näkökulmia edustavia henkilöitä, esimerkiksi strategisen johtamisen näkökulman sekä korkeakoulutuksen, tutkimus- ja TKI-toiminnan asiantuntijoita. Korkeakoulujen strategista näkökulmaa ideamuotoilussa edusti rehtori Vesa Taatila, Turun ammattikorkeakoulusta.

”Ideamuotoilu toi yhteen oikeat henkilöt, ja toimintamalli onnistui nopeasti selkiyttämään asianhallinnan kysymyksiin liittyviä näkökulmia. Ilmeni, että erilaisia yhteistyön paikkoja sekä korkeakoulun kannalta tärkeitä vaihtoehtoja on odottamaani enemmän”, Taatila pohtii.

Korkeakoulujen tietohallintoverkostot ovat yhdessä sopineet jaetusta rahoitusvastuusta ideamuotoilulle ja muille ketterille kokeiluille Ideatoimikunnan valitsemien ideoiden edistämiseksi vuoden 2019 loppuun saakka.

Ideapankki auttaa myös CSC:n ohjaamisessa

CSC on suomalaisten korkeakoulujen ja valtion omistama, voittoa tavoittelematon erityistehtäväyhtiö, jonka rooliin kuuluu synergioiden löytäminen ja yhteistyön mahdollistaminen. CSC:n omistajista koostuva neuvottelukunta on luonut vuosille 2018–2021 omistajastrategian, joka tarkentaa CSC:n ja omistajien välistä osakassopimusta, asettaa tavoitteita sekä linjaa yhtiön keskeiset perustehtävät ja toimintaperiaatteet. Omistajastrategiassa korostuu asiakasohjautuvuus ja läpinäkyvä toimintamalli kolmella alueella: yhtiön strategiaprosessiin vaikuttamisessa, palveluiden elinkaaren ohjaamisessa ja uusia avauksia koskevassa päätöksenteossa.

Omistajastrategian pohjalta yhtiön hallitus on määritellyt asiakaslähtöisyyttä edistävän ohjausmallin, jonka tarkoituksena on tiivistää yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja niiden verkostojen kanssa. Ideapankki on CSC:lle myös uusia avauksia koskevaan päätöksentekoon ja priorisointiin liittyvän asiakasohjauksen väline. Ideapankin avoimuuden ja osallistamisen kautta CSC:llä, korkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla on mahdollisuus tehdä useamman toimijan näkökulmasta parempia ja myös kokonaiskustannuksiltaan tehokkaampia ratkaisuja, kun käytettävissä on yhteistä tietoa asiakkaiden ja omistajien tarpeista ja mahdollisuuksista.

Ideapankin kautta on esitetty toive roolista CSC:lle sekä sen omien että ulkopuolisten tarjoajien pilvipalvelutarjooman kokoamisessa ja käytön seurannan järjestämisessä. Tarpeen keskiössä on saada eri pilvipalvelut tutkijan, TKI-toimijan, opettajan ja oppijan käytettäviksi kulloisenkin henkilökohtaisen käyttötarpeen mukaisesti. Pistemäisten, korkeakoulukohtaisten ratkaisujen sijaan on lähdetty hakemaan yhteistyötä ja kansallisella tai suuremmalla korkeakoulujoukolla tehtävää ratkaisua. Ideapankin vaikutuksesta CSC lähti selvittämään mahdollisuutta järjestää näitä palveluita korkeakouluille Géantin vuoden 2019 alusta alkaneen projektin yhteydessä. Géant on Euroopan koulutuksen ja tutkimuksen tietoverkkojen yhteenliittymä, johon korkeakoulut kuuluvat CSC:n ja NORDUnetin kautta.

Géantin hankkeen lisäksi CSC on saman idean edistämiseksi käynnistänyt korkeakouluyhteistyössä pilottikokeilun ja selvityksen korkeakoulujen julkisen pilven käyttötarpeista. Mahdolliset samalla työpöydällä henkilökohtaisesti valittavissa olevat, paikallisesti, CSC:n tai kaupallisten toimijoiden tarjoamat palvelut korkeakoululle, ovat vielä kangastus tulevaisuudesta. Yhteinen ymmärrys ilmiöstä, mahdollisista palvelumalleista ja eurooppalaisesta yhteistyöstä kuitenkin kehittyy.

Kotimaisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä ideasta toteutukseen

Korkeakoulujen kirjastojärjestelmäyhteistyön päättyminen luo haasteen korkeakoulurajat ylittävän tietojenvaihdon sujuvuudelle. Ideapankkiin esitettiin idea yhteentoimivuuden varmistamisesta myös jatkossa. Idea nousi nopeasti esiselvitykseen osana OKM:n korkeakouluille CSC:ltä hankkimia palveluita.

Asia todettiin yhteisesti tärkeäksi niin yksittäisen opiskelijan, opettajan, tutkijan kuin kirjastonkin näkökulmasta. Yhteistyötarvetta haluttiin selvittää kirjastojärjestelmien sen hetkisessä kehitystilanteessa, jotta vältettäisiin irralliset kehitystoimet eri palvelujen osalta. Selvityksessä kartoitettiin korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kanssa keskeisimmät yhteiset kirjastojärjestelmien yhteentoimivuutta edellyttävät opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen prosessit ja niissä liikkuvat tiedot. Työ jatkuu varmistamalla yhteentoimivuus korkeakoulujen tutkimuksen ja opiskelun ja opetuksen yhteisten arkkitehtuurien kehittämisen osana.

Nopeasti tuotantoon pääsi myös Ideapankkiin tullut ehdotus korkeakoulujen mediatuotantoa tukevasta videojulkaisujärjestelmästä. Korkeakoulut ovat tuottaneet videomuotoista materiaalia mittavissa määrin, ja asia oli ajankohtainen usean korkeakoulun osalta. Pyrittiin löytämään useampaa tahoa palveleva ratkaisumalli. Asia ehdotettiin Funet-yhteisön eli koulutuksen ja tutkimuksen tietoverkkoja ylläpitävän konsortion hoidettavaksi. Konsortion päätösvaltaa käyttävä korkeakoulujen tietohallinto- ja ICT-ohjausryhmä päätti ottaa idean vastaan. Funetin ja sen pohjoismaisten sisarten yhteisyrityksen, NORDUnetin yhteispohjoismaisen kilpailutuksen lopputulemana uudeksi ratkaisuksi muotoutui Panopto-videojulkaisujärjestelmä osana Funetin erillismaksullisia lisäpalveluita.

Ideapankkia kehitetään edelleen kaikille avoimeksi korkeakoulujen digitaalisten kehittämisideoiden kanavaksi. Ideapankkiin voit tutustua osoitteessa ideapankki.csc.fi. Sivulta löydät ohjeet uusien ehdotusten lisäämiselle ja Ideapankissa olevien ideoiden seuraamiselle. Lämpimästi tervetuloa jättämään kehitysideasi!

Avoimuutta, yhteistyötä ja suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen parempaa tulevaisuutta rakentaen,
Ideapankki

Kirjoittajat

Antti Mäki, johtaja, CSC, antti.maki(at)csc.fi

Outi Tasala, asiakasratkaisupäällikkö, CSC, outi.tasala(at)csc.fi

Jussi Auvinen, sovellusasiantuntija, CSC, jussi.auvinen(at)csc.fi

Karoliina Ahtiainen, asiakkuusharjoittelija, CSC, karoliina.ahtiainen(at)csc.fi

Teknologiset innovaatiot kylien kehittämisessä

Kirjoittajat: Marika Ahlavuo, Sami Alho, Matti Kurkela, Jussi-Matti Kallio & Hannu Hyyppä.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) Liiketoiminta- ja kulttuuri sekä Ruoka -yksiköt ovat toteuttaneet yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa erilaisia virtuaalisuutta sisältäviä demoja, projekteja ja näyttelyitä. Artikkelissa keskitytään SeAMKin kanssa yhteistyössä tehtyihin digitaalisuutta ja virtuaalisuutta sivuaviin avauksiin ja hankkeisiin, joiden taustalla ovat pääosin SeAMKin virtuaalikylähanke ja kaksi YAMK-opinnäytetyötä. Virtuaalikylät 3D Liiverissä -hankkeessa on toteutettu uuden teknologian hyödyntämistä yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan kylien ja niissä toimivien kyläaktiivien kanssa. Tarkastelemme artikkelissa 3D:n ja teknisten innovaatioiden näkökulmasta, kuinka kylien osaamista ja aktiivisuutta voidaan lisätä virtuaalitekniikalla. SeAMKin ja Aalto-yliopiston yhteistyön tuloksena on saatu ennakoitua tulevaisuuden suuntaviivoja 3D-virtuaalisuuden mahdollisuuksista kylien kehittämisessä.

Kuva 1. 3D-virtuaalisuus ja sen teknologiat mahdollistavat esteettömästi paikallisen historian, tarinoiden ja tiedon jakamisen. © Hyyppä & Ahlavuo.

Taustaa

3D-virtuaalisuudella tarkoitetaan tässä artikkelissa todellista tai mielikuvitusta vastaava kolmiulotteista näkymää.

SeAMK on käyttänyt aluekehittämisen aktivoimisessa virtualisointia kylätoimijoiden kanssa Virtuaalikylät 3D Liiverissä -hankkeessa muun muassa Ämmälänkylässä Seinäjoella ja Jalasjärvellä Kurikan kaupungissa. Haasteena tarkasteluissa on ollut löytää tapauskohtaisesti sopivin teknologia, tallennusmenetelmä, esitystapa ja saada valittu tekoprosessi tallennettua (ks. artikkelin pääkuva: 360-videota kuvattuna hevosen selästä © Ämmälänkylä).

SeAMKin ja Aalto-yliopiston yhteistyö liittyy myös Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeeseen, jota koordinoi SeAMK vastaten hankkeesta yhdessä Laurea ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeeseen kuuluu yli 10 ammattikorkeakoulua ja Aalto-yliopisto. Tavoitteena on lisätä TKI-tiedon avointa liikkumista ammattikorkeakoulujen innovaatioekosysteemeissä, parantaa vuorovaikutusta sekä vähentää tiedon hyödyntämättömyydestä aiheutuvaa osaamis- ja innovaatiovajetta sekä testata aivan uudenlaisia projektit ylittäviä yhteistoimintatapoja.

Teknologiset innovaatiot ja roolit

Tarve oman elinympäristön esittämiseen digitaalisesti on globaali ilmiö. Ympäristöt, rakennukset ja hahmot halutaan esittää visuaalisesti kiinnostavasti ja mahdollisimman kustannustehokkaasti ja myös teollisen internetin käyttö lisää sovellusmahdollisuuksia. Aineistojen mittatarkkuus mahdollistaa niiden laajan hyödyntämisen niin kyläyhteisön arkisissa tapahtumissa kuin simuloinnissa, analysoinnissa ja pelillistämisessä.

Virtualisointi vaikuttaa merkittävästi alueiden kulttuuri- ja sosiaalisen pääoman elinvoimaistamiseen toimimalla sillanrakentajana aktiivisten kyläläisten ja heidän tarpeisiin soveltuvan visualisoinnin löytämisessä. Aineiston tallentamisen kohteena ovat olleet kylille tärkeiden toimintojen, tulevaisuuden suunnittelun tai kulttuuriperinteen esittely. SeAMK on toteuttanut yhteistyöverkostoissaan 3D-teknologialla toimivia virtuaalikylämalleja aidoista kohteista aktivoimalla virtuaalitoteutukseen monialaisen, organisaatiorajat ylittävän toimijajoukon.

Aalto-yliopiston Laserkeilauksen huippuyksikön (MeMo) kiinnostuksen kohteena ovat 3D-mittaus- ja mallinnusteknologioiden mahdollisuuksien testaaminen aidoissa ympäristöissä ja aluekehittämisessä, ja siellä syntyvän kulttuuri- ja sosiaalisen pääoman osaamisperusteisen kasvun tunnistaminen ja lisääminen.

3D-teknologioiden kuluttajakäyttösovellukset ovat melko tarkkoja, helppokäyttöisiä ja virtuaalimalleihin sopivia 3D-aineistoja voidaan toteuttaa nopeasti. Esimerkiksi tavallisillakin digitaalikameroilla voidaan tuottaa sisältöä virtuaalimalleihin. Panoraamakuvausta on voinut tehdä kännykällä jo pitkään, mutta 360-kamerat panoraamavideoineen ja laserkeilaus ovat askel eteenpäin. (Ahlavuo ym. 2016.)

Pelinomaiset toteutukset ja avaukset yleistyvät

Monet uusista paikkatietoteknologioista ovat viime aikoina yleistyneet ja sekoittuneet keskenään kuluttajasovelluksiksi. Haasteena on vastata siihen, kuinka 3D-paikkatietopohjaisella visuaalisuudella toteutetaan kestäviä, personoituja ja joustavia palveluita ja ratkaisuja ja voidaanko olemassa olevaa 3D-buumia hyödyntää alueiden hyödyksi. (Hyyppä ym. 2017.)

Lisätyn ja laajennetun todellisuuden sovellukset ovat yleistyneet ja alueiden erityispiirteitä voidaan tuoda esille monialaisissa virtuaalituotannoissa. Esimerkkinä lähihistoriaan sijoittuva ja palkittu multimediateos Svenska Ylen ”Ääniä sielujen huoneista” -virtuaalikuunnelma, jossa kuultiin Lapinlahden mielisairaalan tarinoita osana Suomen historiaa (Yle, 2017.) Toinen virtuaalikuunnelma ”Aikamatka kuoleman selleihin” oli osa 3D-kulttuurihubi-hanketta, jossa näkemällä ja kokemalla virtuaalikuunnelman voi ymmärtää paremmin Suomenlinnan vankilaosaston karuja olosuhteita vuonna 1918 (Yle 2018).

Virtuaalikylät 3D

SeAMKin virtuaalikylät-hankkeessa toteutetaan ratkaisuja, jotka edistävät kylien aktiviteettia, markkinointia, tunnettavuutta ja houkuttelevuutta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Koska nykytekniikalla voidaan mallintaa ja tallentaa esimerkiksi rakennuksia, maisemia ja historiallisia kohteita, hankkeen tehtävänä olikin löytää parhaiten soveltuvat ratkaisut, opastus ja koulutus projektin parissa työskenteleville kylien asukkaille. (Liiveri 2017.)

Virtuaalikylähankkeen työpajoissa kyseltiin kyläläisten sisältötoiveita, aktiiviset kyläläiset haastateltiin, heidän kanssa kierrettiin kohteet ja aloitetiin virtuaalisovellusten rakentaminen. Hanke loppuu varsinaisesti vuoden 2018 lopulla. Tuotteet ovat koekäytössä, jolloin vasta vuoden 2019 alussa nähdään, millaisia virtuaalitoteutuksia alueen kyläkohteista on yhteistyössä saavutettu.

Yhtenä kohteena on kylätalo, johon kyläläiset voivat kokoontua oman tietokoneensa tai mobiililaitteensa kautta. Talo mallinnetaan kolmiulotteisesti ja se sisältää paikallista historiaa, tarinoita ja jakaa tietoa omasta kylästä sekä esimerkiksi siitä, miten kyseinen rakennus liittyy kylän historiaan. (Liiveri 2017.)

SeAMKin opiskelijoita on hyödynnetty rakennusten mallinnuksessa, koska mittauksia varten oli ymmärrettävä rakennuksista olennainen, jotta mallinnus voidaan tehdä tarkasti (Lappalainen 2018).

Virtuaalikylät-hankkeen tavoitteena on ollut uudenlaisen alueen elinvoiman ja sen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, joten voidaan todeta, että tämä tavoite ollaan jo saavutettu tässä hankkeessa.

Virtuaalisuudesta saatuja kokemuksia hyödynnetään tulevassa SeAMKin opinnäytetyössä seuraavaksi Kuninkaantien varrella sijaitsevan Träskändan kartanon kokeilun avulla 2019. Kohteen tunnettavuutta on tarkoitus edistää tuottamalla uudenlaisia virtuaalimalleja ja visuaalisuutta kytkemällä näihin ääntä ja tuottaa kohteesta mm. kolmiulotteinen audiovisuaalinen taideteos ja pelejä. Tavoitteena on, että kartanolla ja sen ympäristössä voidaan järjestää kuntalaisille avointa ja osallistavaa kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa sekä nostaa nuorisohankkeen myötä virtuaalisuus ja sovellukset sekä käyttömahdollisuudet nuorten suomalaisten tietoisuuteen. Tutkimuksessa tuotettua aineistoa hyödynnetään jatkossa alueen kehittämisessä, markkinoinnissa sekä historian dokumentoinnin alustana. (Ahlavuo 2018.)

Digityötapojen yhdessä opettelua

Kehitettäessä aluetta tai kylää on hyödynnetty kansalaisten osallisuutta ja tuotu uusia elementtejä osaamispääomaan. Virtuaalitoteutuksessa yhdistyvät parhaimmillaan huippututkimuksen tieto aktiiviseen kylätoimintaan ja kaupungin aluesuunnitteluun. Osallistamalla, käyttäen mm. työpajoja, eri aluetoimijat on saatu aktiiviseen vuorovaikutukseen keskenään ja oppimaan uusia digitaalisia taitoja (Liiveri 2018). Toisaalta koko teollisen internetin hyödyntämisen potentiaali kylissä, maaseudulla ja yleisesti agroteknologiassa parantaa alueiden elinvoimaisuutta (Kallio 2018).

Nykyään vaikuttavan näköistä 3D-virtuaalisuutta voidaan toteuttaa melko helposti tuottamilla paikkaan sidottuja malleja digitaalikameroilla. Tämä luo pohjaa avoimelle, osallistavalle ja joukkoistavalle aluekehittämiselle pienissäkin kylissä. Kehitys tapahtuu yhteiskehittämisen ja kokeilukulttuurin voimalla.

Ämmälänkylän historiikkia toteutetaankin nyt virtuaalisena. Historiikki toimii alustana tulevaisuuden suunnittelussa ja kulttuuriperinteen tallentamisessa. Painetun historiikin sijaan virtuaalimalliin liitetään kyläläisten tuottamaa tekstiä, videoita ja äänitallenteita. Virtuaalimallin päivitykseen ovat osallistuneet kyläaktiivien lisäksi nuoret. Tavoitteena onkin saada uutta yleisöä osallistumaan produktioon esteettömästi ajasta ja paikasta riippumatta. Lisäksi tutkitaan käyttäytymisen muutosta. Tuotoksena on tarinallistettu myös kylän läpi menevän tien ympäristöä, luontoa, rakennuksia ja tarinoita mm. visualisoimalla luontoa ja harrastusmahdollisuuksia esimerkkinä ratsastaen tehty 360-video. (Vinni 2018.)

Jalasjärven alueen matkailunähtävyys on ns. Pirunpesä. Kohde on suljettu talvikaudet, joten digitaalisen mallin toivotaan lisäävän kiinnostusta kohteeseen ja sitä ympäröivään alueeseen virkistäen alueen liiketoimintamahdollisuuksia.

Kuva 2. Pirunpesä mallinnettuna © Matti Kurkela.

Kyläperinteet ja digisukupolvi kohtaavat

Kylien perinnetiedon ja digisukupolven kohtaaminen ja tulevaisuuden suunnittelu ovat mahdollisia virtuaalialustassa. 3D-virtuaalisuus toimii hyvin yhteisöllisenä kokeilualustana ja fyysisten, sosiaalisten ja psyykkisten tilojen ja alueiden kokonaisuutena. Virtuaaliproduktiot mahdollistavat tapahtuman päivittymisen ja sitä avautuu uusia keinoja yhteisöllisyyden rakentamiseen ja alueellisten toimintojen sitomiseen vahvemmin osaksi aluekehittämistä. Historia, nykyisyys ja tulevaisuus esiintyvät virtuaalimaailmojen kohteissa esteettömästi ja helposti saavutettavina. Tekoälyn ja tietokonenäön myötä mallinnusten automaatioaste ja käytettävyys paranevat entisestään.

Kuva 3. Lisätty todellisuus mahdollistaa kylien ja alueiden tulevaisuusvisiot © Henrik Gullmets & Milka Nuikka.

Joukkoistamalla virtuaalitoteutusta voidaan yhdistää paikkaan sidottua tietoa, kokemuksellisuutta ja mediasisältöä historiasta ja tulevaisuudesta. Suuri määrä digitaalista tekniikkaa ja aineistoa kuvineen, tarinoineen, videoineen yhdistettynä interaktiivisuuteen lisätyssä todellisuudessa vaativat onnistuakseen monialaista yhteistyötä. Tuloksena SeAMKin ja Aallon vuosien yhteistyöstä on saatu lupaavia kokemuksia, jotka osoittavat, miten korkeakoulu ja yliopisto voivat tuoda totuttua nopeammin omaa osaamistaan aktiivisen aluekehityksen tueksi. Virtuaalisuus luo myös pohjaa nopealle hiljaisen tiedon visualisoinnille ja nostaa kylien osaamista esille. Virtuaalisuus on parhaimmillaan myös aluedemokratiaa edistävä ja tasapainottava työkalu. Virtuaalitarinoiden toteutus vaihtuvine sisältöineen onnistuu jo nyt myös kylissä, kyläläisten osaamisella.

Kirjoittajat

Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, kulttuurituottaja, Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen yhteinen MeMo-instituutti, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Sami Alho, projektipäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, sami.alho(at)seamk.fi

Matti Kurkela, 3D-studio manager, TkL, TaM, Aalto-yliopisto, matti.kurkela(at)aalto.fi

Jussi-Matti Kallio, projektipäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, jussi-matti.kallio(at)seamk.fi

Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopisto, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

Ahlavuo, M. (2018). 3D- virtuaalisuuden mahdollisuudet alueellisessa kulttuuri- ja tapahtumatuotannossa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Liiketoiminta- ja kulttuuriala. Julkaisematon raportti.

Ahlavuo, M., Hyyppä, H., Virtanen, J-P., Vaaja, M. T., Kurkela, M., Julin, A., Kauhanen, H., Kukko, A., Siirala, H., Kaartinen, H. & Hyyppä. J. (2016). 3D-mittaustekniikoita ja niiden käyttömahdollisuuksia. Teoksessa Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Ahlavuo, M., Hyyppä, H. & Ylikoski, E. (toim.). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 32, 72-84.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Hellman, T., Alho, S., Leikkari, E., Virtanen, J-P., Kukko, A., Kurkela, M. & Päällysaho, S. (2017). Kuinka 3D:tä voitaisiin hyödyntää entistä enemmän? 23 marraskuuta 2017 julkaisussa @SeAMK verkkolehti. 11

Kallio, J-M. (2018). Teollisen internetin hyödyntäminen agroteknologiassa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Teknologiaosaamisen johtaminen. Ylempi AMK-työ.

Lappalainen, H. (2018). Haastattelu Heidi Lappalainen, agrologiopiskelija SeAMK 3.10.2018.

Liiveri (2017). Virtuaalikylät 3D -hanke kutsuu Liiverin alueen kylät mukaan kolmiulotteiseen todellisuuteen. Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://www.liiveri.net/artikkelit/virtuaalikylat-3d–hanke-kutsuu-liiverin-alueen-kylat-mukaan-kolmiulotteiseen-todellisuuteen

Vinni, M. (2018). Haastattelu Maarit Vinni, pj. Ämmälä-Seura ry. 3.10.2018.

Yle (2017). Sportreferat, De Eurovisa, nyhetssändningar om terror och Strandbergs videor – Svenska Yle premierar det bästa innehållet 2016 Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://svenska.yle.fi/artikel/2017/06/06/sportreferat-de-eurovisa-nyhetssandningar-om-terror-och-strandbergs-videor

Yle (2018). Röster Ur Dödens Väntrum. Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://svenska.yle.fi/dataviz/2018/sveaborg1918/RosterUrDodensVantrum/Builds/AaniaKuolemanPorstuasta/index.html

Nuoret aktiivisia toimijoita kehitystyössä eri asuinalueilla

Kirjoittaja: Jukka Piippo.

PAD – Positive Attitude Development

Artikkeli perustuu Arcada ammattikorkeakoulun ja Tallinnan yliopiston yhteiseen PAD – Positive Attitude Development projektiin. Projekti oli Central Baltic Interreg -ohjelman rahoittama hanke, jonka tarkoituksena oli edistää alueellisesti nuorten ja nuorten aikuisten, joilla on mielenterveysongelmia, mahdollisuuksia työllistymiseen. Hankkeessa pyrittiin myös vaikuttamaan asenteisiin koskien mielenterveysongelmia sekä lieventämään stigmaa. Hankkeen pääasialliset toiminnot alueilla koostuivat niin sanotuista face-to-face -tapahtumista joissa hankkeessa toimivat nuoret ja nuoret aikuiset osallistuivat julkisiin paneelikeskusteluihin, joissa mietittiin mielenterveyden ongelmia. Keskusteluihin osallistui myös Arcadan henkilökuntaa, opiskelijoita, kokemusasiantuntijoita, työnantajien edustajia sekä Kolmannen sektorin järjestöjen henkilöstöä. Hankkeessa toteutettiin myös työnantaja tapaamisia sekä muita julkisia aktiviteetteja. Yksi merkittävä kommunikaatio kanava oli sosiaalinen media, jossa hankkeen näkyvyys oli laajaa (PAD-Facebook). Hanke toteutettiin 1.5.2015–30.4.2017 aikana.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (Aaltonen ym. 2015) mukaan vuonna 2014 Suomessa oli 56.000 alle 25 vuotiasta nuorta työttömänä ja luku vaikuttaa kasvavan. Joko työelämän tai opiskelun ulkopuolella oli 5 prosenttia 18–29-vuotiaista nuorista ja nuorista aikuisista. Suurin syy nuorten ulkopuolisuuteen ja syrjäytymiseen on mielenterveysongelmat. Työterveyslaitoksen raportin mukaan 5–8 nuorta aikuista jää päivittäin työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyshäiriön vuoksi (Ahola & Holappa 2015). Mielenterveysongelmat ja niistä johtuvat kustannukset, ehkä erityisesti koskien nuoria ja nuoria aikuisia, ovat kansallinen ongelma, johon tulisi pyrkiä vaikuttamaan monella eri tavalla. Arvioiden mukaan nuorten ja nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset nousevat lähes miljoonaan euroon/vuosi.

Hankkeen aikana järjestettiin Suomessa noin viisitoista face-to-face -tapaamista Helsingin alueella, joista ensimmäinen yhteistyössä Lapinlahden Lähde-toiminnan kanssa. Yksi suurimmista tällaisista tapahtumista järjestettiin Esplanadin lavalla. Tässä tapahtumassa oli mukana työnantajan edustajia, psykiatrian asiantuntijoita, opiskelijoita sekä kokemusasiantuntijoita. Tapahtumia järjestettiin myös Sello-kauppakeskuksen aukiolla, Tikkurilan aseman aukiolla, Narinkkatorilla, Arabianrannassa sekä useissa julkisissa tapahtumissa pääkaupunkiseudulla. Arvioiden mukaan yli 4.000 henkilöä seurasi tapahtumia, joissa keskusteltiin avoimesti mielenterveysongelmista, niiden mahdollisista syistä sekä siitä, kuinka nuorten ja nuorten aikuisten tilannetta voidaan parantaa. Keskustelut saattoivat olla hyvin ristiriitaisia riippuen siitä, millaisia mielipiteitä paneelissa esitettiin. Myös katsojilla oli mahdollisuus kommentoida keskustelua, ja useat yksityishenkilöt tarttuivat tilaisuuteen kertoakseen omia näkemyksiä mielenterveysongelmiin liittyen.

Yksi tärkeä vaihe hankkeessa oli se, kun hankkeeseen kytkettiin mukaan kokemusasiantuntijoita. Näillä henkilöillä on omakohtaisia kokemuksia mielenterveysongelmista, alueellisesta psykiatrisesta hoidosta ja palvelujärjestelmän toiminnasta. Kokemusasiantuntijoiden avulla hankkeen voidaan katsoa nousseen uudelle tasolle. Hankkeen alkuvaiheessa toiminnassa oli mukana Arcadan henkilöstöä sekä opiskelijoita. Hyvä näin, mutta kokemusasiantuntijoiden liittyminen hankkeeseen toi sille uudenlaista perustaa.

Nuoret

Hankkeessa oli useita haasteita, joista suurimmaksi nousi nuorten mukaan saaminen. Nuoret lähtevät hitaasti mukaan ja jäävät nopeasti pois. Kun ammattilaiset ajattelevat tietävänsä, miten tehdä nuorille suunnattua toimintaa, toiminnasta tulee helposti teknistä. Toimivuus vaatii, että nuoret itse suunnittelevat ja myös uskovat toimintaan. Myös selkeä tieto, mihin on lähtemässä mukaan ja mitä etuja siitä on, on tärkeää.

Ne nuoret, jotka halusivat lähteä mukaan, eivät useinkaan halunneet enää identifioitua psyykkisesti sairaisiin työnhaun yhteydessä. He halusivat olla työntekijöitä eivätkä mielenterveyskuntoutujia, sillä hyvääkin tarkoittava toiminta voi tuntua heistä halventavalta. Kohderyhmästä puhuminen voi myös esimerkiksi olla leimaavaa mutta asennemuutoksen aikaan saaminen oli silti heillekin tärkeää. Pitää myös kyetä huomaamaan, että hankkeet ja projektit eivät pysty samalla tavalla auttamaan kaikkia nuoria. Tällaisissa projekteissa tulisi ottaa vahvasti huomioon jokaisen yksilön henkilökohtaiset tarpeet, jotka voivat projektinkin aikana olla muuttuvia ja niihin muutoksiin pitäisi pystyä vastaamaan. Kaikki nuoret, joille projekti on ensimmäinen askel kohti työpakkaa, tarvitsevat kuitenkin paljon tukea ja se vie projektityöntekijältä aikaa. Mukana olevan ammattilaisen täytyy olla sellainen, jota nuori kunnioittaa. Tekeminen vaatii myös nuorten kanssa olemista ja puhumista. Nuoren pitää pystyä luottamaan projektiin ja siihen, että hän saa tukea, kun hän uskaltaa lähteä mukaan. Sen tulisi olla itsestään selvyys, sillä muutoin on vastuutonta ottaa nuoria mukaan.

Nuorelta odotettavissa olevan työpanoksen tulee olla realistinen, mikä tarkoittaa sitä, ettei se myöskään saa sitoa nuorta liiaksi. Tavoitteiden pitää olla konkreettisia ja mahdollisia saavuttaa, koska suuriakin haaveita voidaan pilkkoa konkreettisiksi ja toteutettavissa oleviksi palasiksi. Kaikille on tärkeää kuulua johonkin ja tuntea itsensä tärkeäksi. Projektin sisällä pitää olla aikaa tutustua ja ryhmäytyä. Yhteenkuuluvuuden tunne voi lisätä projektissa pysymistä, mikä itsessään toimii tukikeinona ja on siksi hyvin tärkeä. Hierarkia tulee unohtaa, sillä kaikki projektiin osallistuvat tuovat pöytään yhtä arvokkaan panoksen. Jos ajatellaan että hanke on sellainen, että nuoret ”tarvitsevat” sitä niin silloin myös hanke ”tarvitsee” nuoria.

Yhteistyökumppanit

Yhteistyökumppanit Suomessa olivat Mielenterveyden keskusliitto sekä Uudenmaan Omaisten järjestö FinFami. Tämä yhteistyö oli merkittävää ja juuri mielenterveyteen keskittyneiden kolmannen sektorin osallisuus toi myös uutta virikettä hankkeeseen. Hankkeen aikana järjestettiin yhteisiä tapahtumia Tallinnan yliopiston kanssa. Suomessa toiminnoista ja aktiviteeteistä vastuullisia olivat pääasiassa Arcadan henkilöstö ja hankkeeseen liittyneet edellä mainitut tahot.

Tuloksista

Hankkeen tuloksia mitattiin kyselyiden avulla. Kyselyt toteutettiin hankkeen alussa sekä lopussa ja perustuivat CAMI-kyselyyn (Community Attitudes towards Mental Illness, Taylor & Dear, 1981). CAMI-kysely puolestaan perustuu OMI- ja CMHI-kyselyihin (Opinions about Mental Illness, Cohen & Struening, 1962; Community Mental Health Ideology, Baker & Schulberg, 1967). Alkuperäinen CAMI-kysely koostuu 40 väittämästä koskien asenteista mielenterveysongelmista. Tämän hankkeen kyselyyn valittiin 20 väittämää Ruotsissa Hjärnkoll-hankkeessa käytetyn CAMI-kyselyn mukaan.

Yleisesti ottaen kyselyihin vastanneiden asenteet paranivat lähes kaikissa kysymyksissä korkeintaan 10 prosenttia. Vastausten mukaan ihmisten asenteet ovat siis muuttuneet positiivisempaan suuntaan. Vastanneet ovat sitä mieltä, että yhteiskunnassa olisi omaksuttava hyväksyvämpi asenne sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla on psykiatrinen sairaus, ja että osallisuus yhteiskunnassa on parasta hoitoa henkilöille, joilla on mielenterveysongelmia. Vastanneiden mukaan psykiatrinen toiminta tulisi järjestää niin avoimissa muodoissa kuin mahdollista, myös asumalähiöissä, sillä vastaajien asenteen muutos osoittaa, että psykiatrisista ongelmista kärsivät henkilöt eivät häiritse muita.

Asenteiden muutos on myös huomattavaa, kun on kyse psykiatrian potilaiden vaarallisuudesta. Vastanneet pitävä potilaita vähemmän vaarallisina kuin ihmisiä yleensä. On mielenkiintoista, että tulos koskien kysymystä ”Psykiatrisen toiminnan ulkoistaminen asuinalueille ei aiheuta vaaraa lähiöiden asukkaille” oli negatiivinen, siis muuttunut huonompaan suuntaan, ja siten myös ristiriidassa muihin kysymyksiin koskien hyväksyvämpää asennetta, vaarallisuutta ja kohderyhmän integroitumista yhteiskuntaan.

Lopuksi

Aktiivisilla ja varsinkin osallistavilla alueellisilla kehityshankkeilla on mahdollista vaikuttaa kansalaisiin ja yhteiskunnan kehitykseen ja pyrkiä parantamaan elinolosuhteita ihmisille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta. Tällaisissa hankkeissa osallisuuden merkitys on erittäin suuri, sillä niiden henkilöiden, joiden tilannetta pyritään vahvistamaan, on saatava oma aito äänensä kuulumaan. Asiantuntijoiden ajatukset poikkeavat usein asianomaisten ajatuksista ja tästä syystä avoin vuorovaikutus näiden ryhmien välillä on tärkeää, jotta toiminta vastaisi parhaalla mahdollisella tavalla asianomaisten tarpeisiin.

Kirjoittajat

Jukka Piippo, FT, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, erityistason psykoterapeutti, mielenterveyden yliopettaja, Arcada Ammattikorkeakoulu, jukka.piippo(at)arcada.fi

Aaltonen, S. Berg, P. & Ikäheimo, S. (2015). Nuoret luukulla – Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Haettu 21.09.2016 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125695/URN_ISBN_978-952-302-442-7.pdf

Ahola, K. & Holappa, P. (2015). Nuorten työkyvyttömyyseläkkeen syynä yhä useammin mielenterveysongelmat. Haettu 16.10.2016 https://www.uutistamo.fi/nuorten-tyokyvyttomyyselakkeen-syyna-yha-useammin-mielenterveysongelmat/

Baker, F. & Schulberg, HC. (1967). The development of a community mental health ideology scale. Community Ment Health J. Sep; 3(3): 216–25.

Cohen, J. & Struening, E. L. (1962). Opinions about mental illness in the personnel of two large mental hospitals. The Journal of Abnormal and Social Psychology, 64(5), 349–360.

PAD-Facebook: Haettu 20.08.2018 https://www.facebook.com/PADprojekti/?modal=composer&notif_t=page_fan_growth_drop&notif_id=1504602591270127

Taylor, S. M. & Dear, M. J. (1981). Scaling community attitudes toward the mentally ill. Schizophrenia Bulletin, 7(2), 225–240.

Kekola kokoaa kiertotaloudesta kiinnostuneet

Kirjoittajat: Pia Laine, Tuija Nieminen, Marjut Haimila ja Malla Tuuri-Sarinko.

Kiertotaloudesta puhuttaessa sanotaan, että siinä kaikki voittavat. Tämä pätee myös Kekolaan. Siis mihin? Kekola, joka tulee sanoista Kellokosken Ekolabra, on toukokuun 26. päivänä 2018 Tuusulassa Kellokosken Vanhalla Ruukilla pidettävä kiertotalousfestivaali. Vuonna 1795 perustettu Kellokosken Ruukki alueineen tarjoaa historiallisestikin mielenkiintoisen paikan festivaalille. Ensimmäiset tuotteet Ruukin teollisuuslaitoksessa oli kankivasaralla taottuja rautaesineitä – nykyään tehtaan tuotantorakennuksissa toimii vuokralaisina eri alan pienyrittäjiä ja yhdistyksiä.

Kekola-kiertotalousfestivaalin idea lähti Ruukin yrittäjiltä, jotka haluavat entistäkin enemmän profiloida toimintaansa kiertotalousajattelun mukaiseksi. Jo nyt kiertotalousmalli on mukana Ruukin yrittäjien arjessa. Esimerkiksi kahvilayrittäjän salihenkilökunta pukeutuu kokonaan vaatelainaamon vaatteisiin, jotka puolestaan ovat nuorten suomalaisten suunnittelijoiden designvaatteita. Toisena esimerkkinä hävikkibrunssit, joita kahvilayrittäjä yhdessä paikallisen päivittäistavarakauppiaan kanssa järjestää minimoidakseen ruokahävikkiä. Yrittäjien laajat yhteistyöverkostot ja aktiivinen kiertotalouteen liittyvien yhteistyökumppanien etsiminen ja löytäminen ovat antaneet aloituspotkun kiertotalousfestivaalille.

Yhteiset intressit saivat yhteen Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Ruukin yrittäjät (kuten Kinuskilla, Ruosteinen Kuu, DDSSHH Studio). Metropolia Ammattikorkeakoulussa on käynnissä useita kiertotalouteen liittyviä pienempiä ja suurempia tutkimus- ja kehityshankkeita. Myös uusissa opintosuunnitelmissa kiertotalous näkyy vahvasti. Ruukin kiertotalousfestivaali on oiva jatkumo tähän ketjuun. Ruukin yrittäjille Metropolia Ammattikorkeakoulun työpanoksella on merkittävä rooli: pienyrittäjien mahdollisuudet tuottaa itse sisältöä festivaalille ovat rajalliset, joten opiskelijaprojektien anti on erittäin tervetullutta. Opiskelijat tuovat tuoreita ja ennakkoluulottomia kiertotalouden ratkaisuja festivaalille.

Festivaaliyhteistyössä on mukana lisäksi muita tärkeitä osapuolia: paikallisia yrityksiä, yhdistyksiä (MLL, Me kellokoskelaiset ry) sekä Tuusulan kunta. Tuusulan kunnan yhteisömanagerin johdolla Kellokosken kehittämisverkosto kerää tietoa asukkaiden toiveista kierrätyksen, lajittelun ja jakamistalouden alueellisten toimintojen suhteen. Festivaaleilla ideat esitellään ja niiden toteutussuunnitelmat laaditaan yhteistyössä kehittämisverkoston, asukkaiden sekä paikallisten yrittäjien kesken. Tavoitteena on luoda Kellokosken Ruukista Kiertotalouden kollektiivi, jonka toiminta kannustaa asukkaita sekä alueen yrittäjiä toimimaan kestävän kehityksen hengessä.

Festivaalin ideana on koota yhteen kiertotalousosaamista ja -taidonnäytteitä. Tavoitteena on esitellä kiertotalousosaamista konkreettisella tavalla lisäten kuntalaisten ja tapahtumaan osallistuvien kiertotaloustietämystä sekä aktiivisuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat mukana tapahtuman sisällön tuottamisessa. Kiertotalousteema mahdollistaa hyvin tutkinto-ohjelmarajat ylittävän yhteistyön. Metropoliassa opiskeluissa painotetaan työelämälähtöistä projektioppimista eli projekteissa ratkotaan työelämän kysymyksiä samalla huomioiden oppimistavoitteet.

Tuotekehitysprojektissa Metropolia Ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan opiskelijat suunnittelevat Kekolaan Kestävän kehityksen herkku -projektin (kuva 1) ja pakkaustekniikan kurssilla opiskelijat miettivät Ruukin yrittäjän kahvilan kertakäyttöisille pakkausmateriaaleille kiertotalousajattelun mukaisia vaihtoehtoja. Projekteihin olemme saaneet yhteistyökumppaneiksi elintarvikealan yrityksiä, joiden arvoihin lukeutuu kestävä kehitys. Monialaisissa (kulttuurituotanto, sosiaaliala, vanhustyöala, terveysala & tekstiilisuunnitteluala) innovaatioprojektiryhmissä luodaan myös sisältöä Kekolaan. Kiertotalouden yhteisöllisyyttä lisätään kierrätetystä materiaaleista yhdessä tehtävällä tekstiiliteoksella. Yhdessä projektissa Tuusulaan muuttaville asukkaille ideoidaan ekopakettia, jonka lopulliseen sisältöön kiertotalousfestivaalien kävijöillä on mahdollista vaikuttaa. Kännyköitä varaavia pyöriä kaavaillaan yhteiskäyttöön Kellokosken kouluille ja kesällä festivaaleille. Lisäksi Kellokoskelle perustetaan kolmen talouden kiertotalousyhteisö, jossa pilotoidaan jakamista ja kierrättämistä (esimerkiksi tavaroiden kierrätystä, hävikkiruokaa naapurille ja kimppakyytiä). Kekolaan suunnitellaan myös kiertotalouden viestintästrategiaa.

Kuva 1. Kestävän kehityksen herkku -projektin satoa. Opiskelijaprojektiryhmä: Silja-Maria Rytkönen, Suvi Teliö, Suvi Palenius, Borna Ramstedt ja Oula Koskinen.

Kekola -kiertotalousfestivaali on pilottitapahtuma, jolle toivotaan jatkumoa niin Ruukissa kuin mahdollisesti muuallakin. Kiertotalouden ideologia halutaan juurruttaa Kellokosken Ruukkiin. Projektien aikana kertyneiden yhteistyöverkostojen kanssa tavoitteena on jatkaa pilotin tuoman kokemuksen kautta vastaaviin yhteisiin jatkohankkeisiin.

Kirjoittajat

Pia Laine, ETM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, pia.t.laine(at)metropolia.fi
Tuija Nieminen, artenomi (AMK), lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Muotoilun tutkinto-ohjelma, tuija.nieminen(at)metropolia.fi
Marjut Haimila, insinööri (AMK), harjoitteluinsinööri, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Bio- ja kemiantekniikan tutkinto-ohjelma, marjut.haimila(at)metropolia.fi
Malla Tuuri-Sarinko, Ruukin Kinuskilla -kahvilan yrittäjä, Ruukin kiertotalousfestivaalin pääorganisoija, malla(at)mamella.fi

Metropolia Ammattikorkeakoulun internetsivut. http://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/kiertotalous/. Luettu 25.1.2018.

Tuusulan kunnan internetsivut. https://www.tuusula.fi/sivu.tmpl?sivu_id=1914. Luettu 25.1.2018.

Avoimuus uusille yhteistyötavoille mahdollistaa kiertotalouden

Kirjoittaja: Virpi Käyhkö.

Oulun ammattikorkeakoulu hakeutui keväällä 2017 Motivan hallinnoimaan Teollisten symbioosien edistämisen toimintamallin, FISS:n (Finnish Industrial Symbiosis System), mukaiseen toimintaan. Tätä kiertotaloutta ja yhdyskuntien vähähiilisyyttä edistävää toimintaa toteutamme Teolliset symbioosit Pohjois-Pohjanmaalla -hankkeen puitteissa. Vastaavaa alueellista FISS-toimintaa on tällä hetkellä neljäntoista maakunnan alueella. Hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihto muiden alueellisten organisoijien kanssa mm. Motivan järjestämissä toimijatapaamisissa on auttanut meitä FISS-toiminnan sisällön kehittämisessä Pohjois-Pohjanmaalla.

Koulutus- ja kehittäjäorganisaation keskeinen tehtävä yritysten ja yhteisöiden kiertotalouden edistäjänä on toimia taustavaikuttajan roolissa. Tavoitteena on luoda uusille kestävän kehityksen mukaisille tavoille toimia mahdollisimman otolliset olosuhteet. Käytännössähän kiertotalous pohjautuu toimijoiden tarpeeseen löytää uusia toimintatapoja, joilla tavoitellaan omien resurssien aiempaa tehokkaampaa käyttöä. Tämä voi toteutua vaikkapa sopimalla tuotantoprosessin sivuvirtana syntyvän materiaalin hyödyntämisestä toisen yrityksen raaka-aineena. Kiertotalouteen pohjautuvan yhteistyön käynnistyminen edellyttää kuitenkin avoimuutta ja innovatiivisuutta, johon me taustatoimijat voimme osaltamme olla vaikuttamassa.

Kiertotaloudesta on muodostunut osa yrityksen jokapäiväistä toimintaa, kuten taloushallinto tai laatujohtaminen. Eri viestintävälineissä kiertotaloudesta kirjoitetaan ja puhutaan jo lähes päivittäin, joten terminä se on tullut useimmissa yrityksissä jo tutuksi. Käytännön toimenpiteitä kiertotalouden edistämiseksi on yrityksissä mietitty kuitenkin vähemmän, ehkä jätehuolto- tai sähkölaskun maksun yhteydessä. Meidän taustatoimijoiden tehtävänä on etsiä ja valmistella näitä käytännön toimenpiteitä yritysten ja toimijoiden apuna. Yritysten myönteinen suhtautuminen niin aihealueeseen kuin meihin hankkeen toimijoihin on ollut merkittävä motivaation lähde ja kannustin suunnitella ja toteuttaa kiertotaloutta tukevaa toimintaa.

Pohjois-Pohjanmaalla teollisessa toiminnassa sivuvirtoja syntyy metsä- ja terästeollisuudessa, energian tuotannossa, rakentamisessa, elintarviketeollisuudessa sekä yhdyskuntien jätevesilaitosten toiminnassa. Näihin materiaalivirtoihin ja hukkalämpöjen kierrättämiseen ja hyödyntämiseen liittyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia niin niiden tuottajille kuin hyödyntäjille. Suurin haaste liittyy siihen, kuinka eri toimijat ja asiantuntijat löytävät toisensa ja tunnistavat mahdollisuutensa. Me Oamkissa olemme järjestäneet eri sivuvirtoihin liittyviä teemoittaisia tilaisuuksia, joissa alan asiantuntijat, yhdistykset sekä yritykset ovat esimerkein avanneet puheenvuoroissaan aihealueita. Puheenvuorojen sisältöjen suunnittelussa olemme hakeneet toki tiedon ja kokemusten jakamista, mutta ennen kaikkea kiinnostuksen herättämistä kiertotalouden mahdollisuuksiin. Tilaisuuksien teemat ovat pohjautuneet maakunnan tarpeisiin; teollisuuden mineraalisiin sivuvirtoihin, rakentamisessa syntyviin ja hyödynnettäviin sivuvirtoihin, kierrätysravinteisiin, energiatehokkuuteen. Antoisissa keskusteluissa yritysten kanssa olemme saaneet parhaimmat ideat tilaisuuksissa käsiteltyihin aiheisiin.

Motivan kautta saimme opastusta mm. FISS-mallin mukaisten työpajojen toteutukseen, joita olemme järjestäneet kiertotaloustilaisuuksien yhteydessä. Työpajoissa toimijat kirjaavat vihreille ja keltaisille lapuille resursseja, joita voisivat tarjota muiden käyttöön, ja toisille lapuille taas niitä resursseja, joille heillä olisi käyttöä. Jokainen kertoo vuorollansa ääneen ”Haluamme” ja ”Tarjoamme” resurssinsa, joiden perusteella löytyy potentiaalisia symbiooseja, kiertotalouden yhteistyömuotoja. Työpajan vetäjän ryhdikkäällä tasapuolisella toiminnalla olemme varmistaneet niin yksinyrittäjän kuin ison konserniyrityksen yhdenvertaisen kohtelun. Näiden työpajojen ja tilaisuuksien kautta yrityksille ja asiantuntijoille on avautunut uusia kumppanuuksia ja mahdollisuuksia uudenlaiseen resurssien käyttöön. Avoimuus yhteistyölle mahdollistaa kiertotalouden mukanaan tuomat hyödyt kuten kustannussäästöt eikä ainoastaan jätehuollossa. Miksi investoida uuteen kuorma-autoon, jos lähialueen yrityksessä on käyttämätöntä soveltuvaa kapasiteettia kuljetusten järjestämiseen jakamistalouden hengessä?

Kiertotalouden uusien aloitteiden löytäminen sekä niihin liittyvät kokeilut ja demonstraatiot ovat haastaneet myös hankkeessa mukana olevien osatoteuttajien (Oulun seudun ammattiopisto, Oulun yliopisto, Luonnonvarakeskus) edustajien luovuuden lentoon. Tähän motivoituneeseen ryhmään ovat kuuluneet opettajien ja tutkijoiden lisäksi myös opiskelijat, joiden luovalla ennakkoluulottomalla toiminnalla on saavutettu tuoteaihioitakin. Kun yliopistolla tutkittua ja kehitettyä osaamista voidaan hyödyntää ammattiopiston opiskelijoiden oppimisympäristössä vaikkapa eristevillajätteiden geopolymerisoinnissa tai erilaisten sivuvirtojen rakeistamisessa, voidaan toimijoiden välisen yhteistyön todeta täydentäneen hyvin toisiaan. Paperin valmistuksen sivutuotteena muodostuvalle kuitusavelle ja voimalaitoksissa syntyvälle tuhkalle on koerakeistuksissa saavutettu onnistuneita tuloksia. Ympäristölainsäädäntö asettaa kuitenkin rajaehtoja kiertotalouden tuoteinnovaatioille, mikä hidastaa niiden siirtymistä myytäväksi tuotteeksi ja liiketoiminnaksi.

Pohjois-Pohjanmaalla lähdimme liikkeelle kiertotalouden edistämis- ja kehittämistyössä muita maakuntia myöhemmin, mutta hyväksi todetuilla toimintatavoilla kirinemme takamatkaa kiinni. Teolliset symbioosit Pohjois-Pohjanmaalla-hankkeessa käynnistyy juuri toinen puolisko, jossa tulemme keskittymään yrityskäynneillä, työpajoissa ja tilaisuuksissa esille tulleiden symbioosien edistämiseen.

Kirjoittaja

Virpi Käyhkö, DI, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu, Luonnonvara-alan osasto, virpi.kayhko(at)oamk.fi

Energia-alan osaamisen kehittäminen Kymenlaaksossa

Johdanto

Suomalaisen yhteiskunnan siirtyminen kestävän kehityksen toimintamalleihin edellyttää korkeaa osaamis- ja koulutustasoa. Digitalisaatiota hyödyntäen ja koulutusta kehittämällä tähdätään joustavampiin käytäntöihin opintoasteelta toiselle siirtymisessä. Työelämään siirtymistä voidaan nopeuttaa mm. koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä vahvistamalla. Suomessa panostetaan merkittävästi biotalouteen, joka on myös Kymenlaaksossa yksi kehittämisen kärkialoista. Vuosina 2015-16 toteutetun Energiaopintojen elinkaaripolku -hankkeen tavoitteena oli eri toimijoiden yhteistyö koulutuksen tarjonnan, laadun ja tehokkuuden parantamiseksi energia-alalla. Hankkeessa kartoitettiin energia-alan osaamisen nykytasoa ja näkemyksiä tulevaisuuden osaamistarpeista sekä oppilaitoksissa että alan yrityksissä. Vertailemalla ajatuksia ja tuomalla eri toimijoita yhteen seminaareissa ja työpajoissa, pystyttiin synnyttämään elinkeinoelämän tarpeisiin perustuvia ja uusimpaan pedagogiseen osaamiseen nojaavia kehitystoimenpiteitä mukana olleiden oppilaitosten toimeenpantavaksi.

Koulutuksen kehittämistarpeiden kartoittaminen koulutusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän yhteistyönä

Energia-alan koulutuksen tarvelähtöistä kehittämistä Kymenlaaksossa lähestyttiin nykytilan kartoituksen kautta ja panostaen yhteistyön lähtökohtien vahvistamiseen. Oppilaitosten ja elinkeinoyhtiön välisenä yhteistyönä toteutettiin yrityskysely energia-alan toimijoille ja selvitettiin maaseutuyrittäjien, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun (Kyamk) ja Kouvolan seudun ammattiopiston (KSAO) opettajien sekä Kyamkin monimuoto-opiskelijoiden mielipiteitä nykyisestä energia-alan koulutuksesta ja sen kehittämisestä. Kerätyn tiedon tarkentamiseksi ja syventämiseksi sekä toimijoiden välisen vuoropuhelun aikaansaamiseksi järjestettiin seminaari- ja työpajatilaisuuksia alueen tutkijoille, kehittäjille, opettajille ja yrittäjille. Tilaisuuksista vastasivat Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut (HY+) ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT), Kouvolan yksikkö. Yritysrajapinnan kontaktoinnista ja hankkeen hallinnoinnista vastasi Kouvola Innovation (Kinno).

Hanke toi aloitusseminaarista lähtien yhteen koulutus- ja kehittämisorganisaatioiden sekä elinkeinoelämän toimijoita. Seminaarissa heräteltiin ajankohtaisten alustuspuheenvuorojen ja asiantuntijapaneelin avulla keskustelua siitä, miten globaalit haasteet kuten ilmastonmuutos ja luonnonvarojen liikakäyttö vaikuttavat energiajärjestelmään ja koulutussektoriin Kymenlaaksossa. Seminaariin pystyi osallistumaan etäyhteydellä Kyamkin kampukselta Kotkasta (kuva 1). Aloitusseminaarissa esille nousseet sisällöt huomioiden hahmoteltiin verkkopohjainen kysely, jolla kartoitettiin yritysten ja maatalousyrittäjien näkemyksiä energia-alan koulutuksen kehittämiseen. Lisäksi haastateltiin avainasemassa olevia amk- ja toisen asteen opettajia sekä Kyamkin monimuoto-opiskelijoita.

Kuva 1. Ensimmäinen seminaari pidettiin Kouvola Innovationin tiloissa. Etäyhteys tilaisuudesta oli Kotkaan, Kyamkille. Kuva: Ville Räty
Kuva 1. Ensimmäinen seminaari pidettiin Kouvola Innovationin tiloissa. Etäyhteys tilaisuudesta oli Kotkaan, Kyamkille. Kuva: Ville Räty

KSAOn koulutus- ja tutkimuskeskus Biosampo-oppimisympäristössä järjestetyssä avoimessa työpajassa keskusteltiin yrityskyselyn pohjalta yrittäjyydestä, toimintakentän muutoksesta, arvojen ja lainsäädännön muutoksesta, koulutusorganisaatioiden ja yritysten välisestä yhteistyöstä sekä kyselyn ja hankkeen tulosten hyödyntämisestä alueen eri toimijoiden kesken.

Alueellista kehittämistä yhdessä yli koulutusrajojen

Kyselyiden vastauksissa tärkeinä aihealueina nousivat esille hajautettu energiantuotanto, uusiutuva energia (erityisesti aurinkoenergia ja biokaasu), energiatehokkuus, kiertotalousosaaminen, energian varastointiratkaisut sekä älyratkaisut. Yhteistyötä eri oppilaitosten kesken toivottiin alueella lisää.

Toiminta ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakouluasteen välillä on konkretisoitunut Biosampo-oppimisympäristön yhteiskäytön kautta: Kyamkin opiskelijat ovat suorittaneet mm. monipuolisia käytännön harjoituksia sekä osallistuneet oppimisympäristön kehitystyöhön (opinnäytetyö, harjoittelu). Yhdessä on suunniteltu myös toimintatapaa, jossa KSAOn opiskelijat toimivat prosessinhoitajina ja Kyamkin energiainsinööriopiskelijat toimivat ”työnjohdollisissa” tehtävissä vastaten ohjeistuksesta ja tulosten analysoinnista. Lisäksi opintopolkujen kehittämistä oppilaitosten välille (ammattiopisto-amk) on edistetty selvittämällä tekniikan siltaopinnoiksi parhaiten sopivia amk:n opintojaksoja.

Palautteen perusteella opiskelijoiden kokonaisnäkemyksien kehittämistä sekä osaamisen käytäntöön soveltamista tulisi olla enemmän: opetuksesta toivotaan laaja-alaista, jotta perustietopohja antaa tarvittaessa valmiudet erikoistua. Koulutuksen kehittämisessä tulisi huomioida alan muuttuminen, mutta myös edistää kestävien arvojen rakentumista.

Uusista työvälineistä ja menetelmistä (mm. yhteiset oppimisympäristöt ja digitalisaation hyödyntäminen) toivotaan apua opiskelijoiden aktivointiin sekä teorian ja käytännön luontevampaan yhdistämiseen. Koulutusta kehitetään vahvasti verkko-opetuksen suuntaan, koska se tuo joustavuutta opintoihin. Etäyhteydet mahdollistavat jo nyt Biosampo-oppimisympäristön laitteiden monitoroinnin ja prosessien monipuolisen opetuskäytön. Digitalisaation lisääminen opetuksessa vaatii uudenlaista pedagogista lähestymistapaa ja teknisten välineiden hallintaa, ja verkkopedagogiikkaan tuleekin edelleen panostaa.

Opetushenkilöstölle järjestettiin työpaja, jonka painotus oli pedagogiikassa ja opintosisällöissä, ja jossa työskentely pohjautui kyselyissä kartoitetuille ja yritysten osalta edellisessä tilaisuudessa esitellyille osaamistarpeille. Tilaisuudessa osallistujat kirjasivat opetuksen kehittämisideoita yhteiselle sähköiselle Padlet-seinälle; osa ideoista liittyi opintojakson parantamiseen, osa osaamisen kehittämiseen. Ideointivaiheen jälkeen osallistujat suunnittelivat omaa kurssia annettua tukirunkoa hyödyntäen. Työskentely perustui trialogisten suunnitteluperiaatteiden soveltamiseen ja sisälsi tiiviin opetuskokonaisuuden kirjoittamisen avuksi annettujen kysymysten pohjalta. Pyydettäessä pedagoginen asiantuntija kommentoi suunnitelmaa. Opetushenkilöstö kiitti mahdollisuudesta pysähtyä yhteisesti keskustelemaan opetuksen kehittämisestä käytännön tasolla. Yhteisesti käydyt pohdinnat siivittivät ryhmän vilkkaaseen keskusteluun ja lukuisiin käytännön kehitysideoihin, jotka huomioidaan koulutuksien suunnittelussa.

Yhteistyön onnistuminen

Energia-alan koulutuksen kehittämisyhteistyö Kymenlaaksossa tukee alueen ja sen toimijoiden elin- sekä vetovoimaisuutta. Toimintaympäristön ja sen toimijoiden tunteminen luovat vahvan pohjan yhteiseen kehittämiseen, kun opitaan hyödyntämään kaikkien vahvuuksia. Keskustelu eri toimijoiden välillä paitsi auttaa ymmärtämään eri toimijoiden lähtökohtia myös mataloittaa kynnystä tulevaan yhteistyöhön. Yhteistyöverkostoja tiivistämällä sekä opettajien ja kouluttajien osaamista lisäämällä kehitetään alueellisia vahvuuksia, jotka heijastuvat sekä koulutukseen että elinkeinoelämään.

Energiaopintojen elinkaaripolku -hankkeessa tartuttiin yhteiskehittämisen mahdollisuuksiin ja vahvistettiin koulutusketjun toiminta- ja opetusmalleja huomioiden yritysten esille nostamat kehitystarpeet. Koulutuksen ja työelämän lähentämisen keinoina työpajoissa nousivat esille työelämäjaksot opettajille sekä projektikurssien kehittäminen: opettajat ja opiskelijat toimivat yhdessä yritysten hankkeissa.

Yritykset toivovat työkokemusta jo vastavalmistuneilta. Opiskelijoiden yrittäjämäistä asennetta ja oma-aloitteisuutta arvostetaan; yrittäjyyden opetus tulisi nykyistä vahvemmin linkittää koulutusalaan. Yritykset korostivat, että koulutuksen tulisi vahvan teknisen osaamisen lisäksi luoda riittävät valmiudet kaupallisuuden ja kannattavuuden ymmärtämiseen. Yrittäjyydellä nähtiin olevan tulevaisuudessa entistä tärkeämpi asema hajautetussa energiantuotannossa Kymenlaaksossa.

Vahva alueellinen yhteistyö tukee valmiuksia toimia yhdessä myös kansainvälisesti mahdollistaen erottumisen kansainvälisillä areenoilla. Tästä esimerkkinä kiinalaistoimijoiden kiinnostus opiskella double degree -tutkinto niin, että Biosampoa vahvasti hyödynnetään koulutuksen osana.

Hankkeen toteuttajat ja sidosryhmät ovat nähneet lisääntyneessä yhteistyössä paljon hyvää. Yhteistä alueellista kehittämistä tulee tehdä, ja kuten yrityskyselyyn vastannut ja opetuksen kehittämiseen liittyvässä seminaarikeskustelussa mukana ollut, Elementit-E Oy:n johtaja, rakennusneuvos Veli Hyyryläinen, kommentoi: ”Tarvitaan enemmän vuoropuhelua (yritysten ja oppilaitosten välillä). Yrityksen tulevaisuuden turvaaminen on tärkeää ja koulutus ei koskaan mene hukkaan.”

Kirjoittajat

Tomi Höök, DI, hankevastaava, Kouvolan seudun ammattiopisto, tomi.hook(at)ksao.fi
Sari Laurila, FM, kehittämispäällikkö, Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut, sari.i.laurila(at)helsinki.fi
Melina Maunula, DI, nuorempi tutkija, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, melina.maunula(at)lut.fi
Ville Räty, ins., projektipäällikkö, Kouvola Innovation, ville.raty(at)kinno.fi
Arja Sinkko, DI, koulutusjohtaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, arja.sinkko(at)xamk.fi
Kirsi Tallinen, DI, tutkimuspäällikkö, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, kirsi.tallinen(at)kyamk.fi

Medipolku-kesätiimi: Opiskelijat terveysteknologian tuotekehittäjinä

Opiskelijat terveysteknologian tuotekehittäjinä

Terveysteknologialla tarkoitetaan ihmisten tutkimiseen, hoitamiseen, terveyden edistämiseen ja ylläpitoon tarkoitettuja tuotteita tai järjestelmiä. Terveysteknologian teoreettiset perusteet ovat pääsääntöisesti luonnontieteessä ja tekniikassa. Sovellusalueet ovat lääketieteessä, biologiassa, terveydenhuollossa ja hyvinvointitekniikassa.

Terveysteknologia-alan poikkitieteellisyys yhdessä teknologisen kehityksen ja terminologiaan liittyvien lainsäädännöllisten tekijöiden kanssa vaikeuttaa terveysteknologia-termin tarkkaa määrittelemistä. Yksiselitteisen määritelmän puuttuessa terveysteknologiaan liittyvistä tuotteista ja järjestelmistä käytetään usein niiden tuoteluokituksen mukaisia nimiä sekä lainsäädännöllisesti vanhentuneita, mutta ammattikunnan arkikieleen jääneitä termejä. Myös erilaisia synonyymejä, kuten lääketieteellinen tekniikka, käytetään yleisesti, vaikka käsiteltävä asia ei ko. määrittelyn piiriin kuuluisikaan.

Terveysteknologian kehittäminen ja kaupallistaminen tapahtuu pääasiassa alan yritysten toimesta. Terveysteknologiset tuotteet perustuvat kykyyn vastata teknistieteellisin menetelmin johonkin kliinisen lääketieteen tarpeeseen. Näin ollen alan yritystoiminta edellyttää suuria panostuksia tutkimukseen, tuotekehitykseen sekä sovellusten tuottaman hyödyn ja vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen. Useimmiten terveysteknologisten tuotteiden loppukäyttäjinä toimivat terveyden- huollon ammattilaiset, joiden tehtävänä on vastata annettavan hoidon vaikuttavuudesta ja potilasturvallisuudesta. Potilasvastuu näkyykin jossakin määrin varauksellisena suhtautumisena uuden teknologian nopeaan käyttöönottoon. Tämä yhdistettynä mm. julkisen terveydenhuollon kustannuspaineisiin edellyttää alan yrityksiltä suuria panostuksia markkinointiin ja tuotteiden kustannusvaikuttavuuden osoittamiseen. Edellä mainitut seikat johtavat usein siihen, että kannattavaan yritystoimintaan tarvittava liiketoiminnan volyymi ja kasvu on mahdollista vain toimimalla kansainvälisillä markkinoilla.

Suomessa on paljon alalla toimivia yrityksiä, jotka ovat useimmiten erikoistuneet johonkin tiettyyn terveysteknologian osa-alueeseen ja ovat alansa markkinajohtajia. Suurin osa Suomessa toimivista yrityksistä on pieniä ja ne työllistävät vain muutaman henkilön. Yritysten kasvupotentiaali ja satsaukset tuotekehitykseen ovat huippuluokkaa, mutta kaupallistamiseen liittyvä osaaminen on usein heikompaa. Menestyäkseen pienten terveysteknologiayritysten onkin pitänyt ensin löytää viennin kohdemaasta paikallinen kumppani, joka vastaa tuotteen markkinoinnista, myynnistä, käyttäjäntuesta sekä huollosta. Suomen terveysteknologiateollisuus on silti yllättävän elinvoimainen suhteessa muuhun maailmaan. Suomalaisten yritysten keskeinen ominaispiirre on se, että kehitetyt ratkaisut palvelevat asiakkaita ja laatu luotettavuus on korkea. Tähän päästään ainoastaan teknologiaosaajien ja käyttäjien välisellä tiiviillä yhteistyöllä.

Yritysten toteuttaman tuotekehityksen lisäksi alan korkeakoulututkimuksella ja yliopistollisilla sairaaloilla on merkittävä rooli suomalaisen terveysteknologian innovaatioekosysteemissä. Korkeakoulujen tutkimustoiminta on julkaisupainotteista ja lähtökohtaisesti alan yritysten ja innovaattoreiden oletetaan omaehtoisesti hyödyntävän julkaistujen tutkimusten tuloksia omassa toiminnassaan. Tiiviimpää yritysyhteistyötä korkeakoulut tekevät ensisijaisesti sopimustutkimusten ja hanketoiminnan muodossa. Korkeakoulujen sisäiset panostukset terveysteknologian tutkimustulosten kaupallistamiseksi ovat puolestaan vähäisiä ja tutkimustuloksiin perustuvien uusien tuotteiden kaupallistaminen jää useimmiten yksittäisten henkilöiden tai asiantuntijaryhmien omalle vastuulle. Tutkimustulosten systemaattinen siirtäminen osaksi pk-yritysten tuotekehitystoimintaa on pitkälle riippuvainen mm. henkilötason toiminnasta ja kontakteista. Korkeakoulumaailman perinteisen roolijaon perusteella yliopistoissa tehdään tieteellistä tutkimusta ja annetaan siihen perustuvaa ylintä opetusta maassamme. Terveysteknologian tutkimuksen kannalta yliopistoilla onkin keskeisempi rooli alan tuotekehityksessä kuin ammattikorkeakouluilla. Ammattikorkeakoulujen koulutustarjonta on suuntautunut enemmän suorittavan työelämän tarpeisiin, ja terveys- teknologiaan liittyvä koulutus- ja hanketoiminta on hyvinvointiteknologiapainotteisempaa kuin yliopistoissa. Yhtymärajapintoja on kuitenkin paljon ja yksi terveysteknologian tuotekehityksen perusedellytyksistä on monialainen yhteistyö eri alojen osaajien välillä.

Yliopistollisten sairaalojen läheisyyteen sijoittuneet korkeakoulut ja yritykset luovat terveysteknologian tuotekehityksen kannalta katsottuna hyvin potentiaalisia alueellisia osaamiskeskittymiä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto, Kuopion yliopistollinen sairaala, Savonia- ammattikorkeakoulu ja useat Kuopion seudun yritykset sijaitsevat maantieteellisesti hyvin lähellä toisiaan Kuopion Savilahdessa. Tällaisten osaamiskeskittymien sisäistä potentiaalia terveys- teknologian tuotekehityksessä ja erityisesti kaupallistamisessa ei ehkä kuitenkaan osata hyödyntää kaikkien tarjolla olevien mahdollisuuksien mukaan. Korkeakoulumaailman perinteiset tai ns. näkymättömät organisaatiorajat rajoittavat edelleen käytännön tason monialayhteistyötä, vaikka nämä raja-aidat ovatkin viime vuosina alkaneet lupaavasti murtua. Toinen merkittävä tekijä on tutkimus- ja hanketoiminnan ”hitaus” ja laaja-alaisuus verrattuna yritysten tarpeeseen vastata nopeasti yksittäisiin ja aihekohtaisiin ongelmiin.

Edelläkuvatun kaltaiset osaamiskeskittymät kuitenkin tuottavat paljon perustutkimuksessa, hoitotyössä ja hanketoiminnassa syntyviä tuoteideoita, joissa olisi kaupallistamispotentiaalia. Uusien tuoteideoiden jatkokehittämistä ja erityisesti kaupallistamista ei ole korkeakouluorganisaatioissa tuettu riittävässä määrin. Mikäli esim. tutkimustuloksiin perustuvaa tuotekehitystoimintaa on syntynyt, niin siinä ei usein ole huomioitu tuotteiden todellisia loppukäyttäjiä heti tuotekehitys- prosessin alkuvaiheessa. On edetty ns. tekniikka edellä, ja korkeakoulujen tuotekehityksen alkuvaiheeseen käytettävissä olevia resursseja ei ole hyödynnetty systemaattisesti. Syitä tähän ovat mm. tuoteideoiden jatkokehitysvastuun painottuminen liikaa keksijöiden vastuulle ja kunnollisten tuotekehitysyhteistyörajapintojen puuttuminen eri organisaatioiden väliltä. Korkeakouluilla on toki ensisijaisesti velvoite koulutuksen ja uuden tiedon tuottamiseen, mutta viime vuosina korkea- koulujen roolia kansallisessa innovaatiojärjestelmässä on pitänyt ruveta pohtimaan uudesta näkökulmasta. Välillisiä syitä tähän on mm. valmistavan teollisuuden siirtyminen halpatuotanto- maihin ja lisääntynyt tarve synnyttää uutta yritystoimintaa.

Tähän tarpeeseen paneuduttiin Savonia-ammattikorkeakoulun, Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollinen sairaalan 1.1.2009 – 30.6.2011 toteuttamassa Medipolku-projektissa. Projektin ensisijaisena tavoitteena oli aktivoida ja kehittää edellä esitetyn kaltaista toimintaympäristöä Kuopion Savilahden alueella selkeyttämällä ja tehostamalla toimintatapoja sekä lisäämällä toimijoiden välistä yhteistyötä. Medipolku-projektin käytännön toteutus perustui pilottiprojekteihin, joissa tutkimus- tai tarvelähtöisiä tuoteideoita jatkojalostettiin kohti kaupallistettavuutta projektin toteuttajien olemassa olevien resurssien avulla. Projektille asetettujen tavoitteiden kannalta katsottuna pilottiprojektit toimivat työkaluna vallitsevien toimintatapojen, hyvien käytäntöjen ja toimijaverkoston kartoituksessa.

Medipolussa, kuten useimmissa ESR-rahoitteisissa projekteissa, oli pohjimmiltaan kyse ns. sosiaalisen innovaation synnyttämiseen tähtäävästä toiminnasta. Projektissa toteutettiin paljon erilaisia toimenpidekokonaisuuksia, joiden vaikutukset näkyvät kohderyhmien toiminnassa välillisesti ja varsinaisia tuloksia on hankala yksilöidä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että projektissa tehty työ meni hukkaan. Esimerkkinä toiminnasta haluaisin nostaa esille projektissa toteutetun ns. kesätiimikokeilun. Kesätiimikokeilun ensisijaisena tavoitteena oli testata eri koulutustaustan omaavien opiskelijoiden toimintaa osana poikkitieteellistä tuotekehitysryhmää, kartoittaa opiskelijavetoiseen tuotekehitystoiminaan liittyviä hyviä käytäntöjä sekä mahdollisuuksia integroida terveysteknologiaan liittyvä tuotekehitystoiminta osaksi oppimisprosesseja.

Kesätiimikokeilu toteutettiin touko- elokuussa vuonna 2010. Kesätiimi, Savonia-amk:n, Itä-Suomen yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijoista koostuva yhdeksän hengen monialaryhmä, koottiin kevään 2010 aikana mm. sosiaalista mediaa ja verkkoyhteisöjä hyödyntäen. Kesätiimin rekrytoitiin projekti- päällikkö, fyysikko, kaksi muotoilijaa, mekaniikkasuunnittelija, kaksi elektroniikkasuunnittelijaa ja markkinointivastaava. Kesätiimi aloitti työnsä toukokuun 2010 puolivälissä. Ensimmäisenä työtehtävänään kesätiimi sai vapaasti muokata Kuopion Technopoliksessa Savonia-ammattikorkeakoulun tiloissa sijainneen työtilansa luovuutta ja ryhmätyöskentelyä tukevaksi. Työtila valmistui vajaassa viikossa, ja samalla toisilleen tuntemattomat opiskelijat tutustuivat toisiinsa iloisen tekemisen merkeissä. Tämän jälkeen ryhmä pääsi paneutumaan itse asiaan eli yrityksistä, tutkijaryhmistä ja käytännön terveydenhuollosta peräisin oleviin tuotekehitysaihioihin. Perinteisestä opiskelijaprojektista poiketen kesätiimiryhmällä oli useita eritasoisia ja rinnakkain toteutettavia tuotekehitysaihioita. Osa ideoista oli toiminnan alkaessa vasta idea-asteella, mutta mukana oli myös valmiisiin tuotteisiin liittyviä jatkokehitysideoita. Tuote- kehitysaihioihin liittyviä tehtäväkokonaisuuksia ei etukäteen jaettu yksittäisille tiimin jäsenille vaan ideoiden jatkojalostus käynnistettiin ryhmätyönä, jonka myötä toteutus jakautui kulloinkin tarvittavan asiantuntemuksen omaaville henkilöille. Tuotekehitysaihioiden toteutuksen avain- tekijöiksi oli asetettu asiakaslähtöisyys ja ideoiden jalostuminen kohti kaupallistettavuutta.

Tuotteiden teknisen toteutuksen erityispiirteiden miettimien jätettiin tietoisesti vähäisemmälle toiminnan alkuvaiheessa. Varsinaisen tuotekehitystyön lisäksi kesätiimi järjesti eriasteisia ideapajoja työaihioiden tarjonneiden osapuolten kanssa. Tiimin jäsenet jalkautuivat todellisiin toimintaympäristöihin, tutustuivat käytännön toimintatapoihin ja kilpaileviin tuotteisiin. Apuna tuotekehitystoiminnassa käytettiin hyvin erilaisia tarvikkeita, kuten legopalikoita, muovailuvahaa, muistilappuja, rehusäkkejä, liivatejauhetta, tieteellisiä mittalaitteita, hitsausrobottia, erikoisohjelmistoja, pikamallinnusta, videokameraa jne. Nopean tekemisen tavoitteen oli mallintaa kulloinkin ideoitu ratkaisu mahdollisimman nopeasti, arvioida sen jatkojalostusmahdollisuudet ja näin tarjota erilaisia toteutusvaihtoehtoja ideoiden esittäjille. Kesätiimi hitsautui kesän aikana toimivaksi työryhmäksi, ja tuotekehitys edistyi toimintaa ohjaavan henkilökunnan lomista huolimatta. Yhteishenki pysyi hyvänä ja ongelmatilanteissa ei jääty ihmettelemään, vaan haasteisiin pureuduttiin koko tiimin voimin. Tiimin ohjaajan näkökulmasta asiat menivätkin ennakko-odotuksia paremmin.

Yksi kokeilussa mukana olleista opiskelijoista oli Pauli J Ruotsalainen:

– Kesätiimikokeilu tarjosi opintojen loppumetreillä ensimmäisen maistiaisen toimivasta monialaisuudesta ja siitä, miten avoin toimintamalli pystyi iskemään kipinää uusien tuotteiden ja menetelmien kehitystyöhön. Työskentely kesätiimissä selvensi erityisesti käytännön kokemusten kautta sitä, miten monialaisuutta tukeva avoin ympäristö edesauttaa luovaa työtä. Luovuus tunnetusti kukoistaa silloin, kun ratkaistavaan ongelmaan liittyy jonkinlainen rajallinen ehto, jonka puitteissa vastausta tulee etsiä. Monialainen kehitystyö vaatii siis panostusta kuvata ongelman ehdot yksikäsitteisesti, jotta ympäristössä toimivien jokaisen osapuolen välille muodostuu yhteinen kuva tiedosta. Yrityksille tehtävien kehitysprojektien osalta opiskelijan on siis oltava saman kuvaannollisen kahvipöydän ääressä yritysten edustajien kanssa, mikäli työn halutaan hyödyntävän molempia osapuolia.

Nyt kun kesätiimikokeilusta ja Medipolku-projektin päättymisestä on kulunut jo jonkin verran aikaa, on hyvä luoda katse taaksepäin ja tarkastella hieman tapahtunutta. Kesätiimikokeilun suurimman vaikutuksen uskon kohdistuneen Savonia-amk:n monialaisien projektikurssien kehittymiseen ja ns. OIS (Open Innovation Space)-toimintamallin moniala-ajatteluun. Asioita on toki pohdittu muuallakin, mutta kesätiimikokeilulla pystyttiin tarjoamaan pilottitason kokemuksia em. kokonaisuuksien ollessa vielä suunnitteluasteella. Kesätiimi osoitti yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välisen yhteistyön toimivan käytännössä todella hyvin ja esim. ilman asenteellisia rajoja. Terveysteknologian korkeakoulumaailmaan painottuvan tuotekehitystoiminnan näkökulmasta katsottuna kesätiimikokeilu selvensi alan tuotekehitykseen liittyviä realiteetteja ja linjasi opiskelijatyön asemaa osana terveysteknologian tuotekehitystoimintaa.

Puhtaasti opiskelijatyönä tehty terveysteknologian tuotekehitystoiminta on jonkinasteista idealismia. Opiskelijan näkökulmasta kyseessä on oppimisprosessi, ja esim. terveysteknologia-alan laatukriteerit täyttävän työn teetättäminen opiskelijoilla edellyttää normaalia laajempaa taustatuki- verkostoa. Yritysten opiskelijan ohjaamiseen tarjoamat resurssit eivät välttämättä riitä kattavan taustatuen tarjoamiseen eikä opiskelijatyö ei ole yrityksille riittävän kustannustehokas vaihtoehto.

Perinteisemmän mallin mukaan toteutetut yksittäiset opinnäytetyöt ovat ehkä edelleen suositeltavin vaihtoehto opiskelijoiden tekemän tuotekehitystyön hyödyntämiseksi. Terveysteknologian kannalta katsottuna yksilösuoritteissa piilee kuitenkin mm. ylläpidettävyyteen ja kokonaislaatuun liittyviä ongelmatekijöitä, joita mm. monialaisella yhteistyöllä ja toimivalla tukiverkostolla voidaan välttää. Tämä kuitenkin edellyttää erillistä koordinointia eri organisaatioiden välillä. Opiskelijoiden sitouttaminen osaksi terveysteknologian tuotekehitystä erityisesti prosessin alkuvaiheessa on silti erittäin suositeltavaa. Tämän päivän opiskelijoilla on erittäin hyvät valmiudet tuottaa uusia ideoita ja ratkaisuvaihtoehtoja esim. aktivoimaan hieman kokeneempien toimijoiden ajatusmaailmaa. Erityinen potentiaali sisältyy monialaisiin opiskelijaryhmiin, joissa opiskelijat pääsevät soveltamaan omaan alaansa liittyvää osaamista yhdessä muiden alojen opiskelijoiden ja ammattilaisten kanssa. Opiskelijoiden esittämät ja ammattilaisten muokkaamat ideat voidaan myös antaa opiskelijoiden toteutettavaksi, mikäli toteutuksen hallinta ja laadunvarmistus on mietitty riittävän hyvin.

Mitä sitten kesätiimin jäsenille tapahtui? Lähes kaikki kesätiimiin kuuluneista opiskelijoista ovat nyt valmistuneet. Yksi heistä työllistyi heti valmistumisensa jälkeen koulutusta vastaavaan työhön paikalliseen terveysteknologia-alan yritykseen. Hyvien opintosuorituksen lisäksi työllistymiseen vaikutti merkittävästi osallistuminen terveysteknologian hanketoimintaan jo opiskeluaikana ja niiden myötä karttunut alakohtainen osaaminen. Kaksi kesätiimiläistä rekrytoitiin heti valmistumisen jälkeen Savonia-amk:n hanketyöntekijöiksi mm. Kesätiimissä annettujen näyttöjen ja samalla syntyneen uudenlaisen osaamisen vuoksi. Kesätiimin tuotekehitysaihioon liittyvä esiselvitystehtävä jatkojalostui kesätiimi toiminnan myötä gradutyön aiheeksi kesätiimiin kuuluneelle fysiikan opiskelijalle. Gradu tehtiin yhteistyössä aiheen tarjonneen yrityksen, Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan välillä. Mainittakoon vielä, että Medipolku-projektin Itä-Suomen yliopiston projektivastaavana ja kesätiimin ohjaukseen osallistunut henkilö perusti projektin päätyttyä terveysteknologia-alan yrityksen ja toimii nykyään sen toimitusjohtajana. Yrityksen tuote- kehitystoiminnassa on hyödynnetty opiskelijoita ja oppilaitosyhteistyötä alkumetreiltä lähtien.

Kesätiimin idea-aihioista kaksi hiipui osin jo kesätiimitoiminnan aikana, ja ne todettiin jossakin määrin hankaliksi toteuttaa. Tämä on melko luonnollinen osa innovaatioprosessia. Enemmän yritysten tarpeita palvelevat kokonaisuudet ”hoidettiin pois” jo kesätiimitoiminnan aikana ja asiakkaat olivat tyytyväisiä. Yksi tuoteidea on tuotu markkinoille, mutta kesätiimin vaikutukset tuotteen kaupallistumiseen ovat vain välilliset. Yksi teoriatason idea tarjosi useita kurssityöaihioita yhdelle kesätiimiin jäsenelle ja hänen opiskelijakollegoilleen: innokkaiden opiskelijan tekemän jatkokehitystyön myötä idea jatkojalostui siinä määrin, että idean tarjonnut taho on päättänyt lähteä edistämään ideaa tosissaan ja jopa mahdollisesti oman yritystoiminnan kautta. Toivottavasti näemme uuden tuotteen ja yrityksen lähivuosina.

Innovaatio- ja tuotekehitystoiminta on ensisijaisesti tekemistä. Tämä pitää paikkansa myös terveys- teknologia-alalla, vaikka sen tuotekehitys nojaakin vahvasti alan perustutkimukseen. Yhteisen tekemisen lisääminen eri alojen osaajien kesken lisää merkittävästi uusien tuoteinnovaatioiden syntypotentiaalia. Medipolku-kesätiimikokeilun myötä uskaltaisin väittää, että yhteistyön lisääminen eri koulutusasteilla olevien opiskelijoiden ja alan ammattilaisten kesken tuo piristysruiskeen myös terveysteknologian tuotekehitykseen.

Kirjoittaja

Timo Ollikainen, projekti-insinööri,  Timo.ollikainen( at )savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu
Medipolku-projektin projektipäällikkö 1.1.2009 – 30.6.2011

Opinnäytteiden tiedonlähteet ja toimijoiden osallisuus: esitutkimus

Opinnäytetyö on yksi ammattikorkeakoulututkinnon lakisääteisistä osista. Parhaimmillaan opiskelijat saavat opinnäytetyön kautta tärkeitä kontakteja ja voivat kehittää osaamistaan aitojen ongelmien ratkaisijoina. Pahimmillaan opinnäyte on kamelin selän katkaiseva korsi: valtaosalta opinnot keskeyttäneistä ja uudelleen aloittavista se puuttuu (Kalima 2011, 228). Opinnäytetyön olemusta ja siinä kohdattuja vaikeuksia on pohdittu ammattikorkeakoulun alkuvaiheista asti. Sen sijaan käytettyjen tiedonlähteiden ja niiden hallintaprosessien tarkastelu on jäänyt vähälle huomiolle.

Tässä artikkelissa esittelen Theseus-tietokantaan tallennettujen opinnäytetöiden tiedonlähteistä tekemiäni havaintoja ja hahmottelen opinnäytetyön lähteiden moniammatillista käsittelyä.

Tiedekorkeakoulujen opinnäytetöissä päälähteinä ovat alkuperäistutkimukset, joita julkaistaan artikkeleina tieteellisissä lehdissä ja kokoomateoksissa tai monografioina. Kokotekstitietokannat ovat tärkeä väline. Tutkimuksia täydentävät esimerkiksi tutkimustyön oppaat ja muu soveltuva painettu kirjallisuus ja digitaalinen aineisto. Ammattikorkeakoulujen opinnäytteissä käytetty lähteiden kirjo poikkeaa tästä näkymästä huomattavasti. Kun otetaan huomioon Suomessa noudatettava korkeakoulutuksen duaalimalli, näin tuleekin olla. Tärkeä kysymys on, millaisilla prosesseilla opinnäytteiden tiedonhallintaa tuetaan.

Ammattikorkeakouluissa painotetaan niiden tehtävien pohjalta opinnäytetöiden kytkeytymistä työelämään eri osapuolia hyödyttävällä tavalla. Siksi ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessin on syytä olla systeemisesti eri osapuoliin kytkeytyvä niin, että opiskelijan ja hänen yhteisöjensä lisäksi äänensä saavat kuuluviin oppilaitoksen henkilökunta ja koulun ulkopuoliset asiantuntijat. Näkyykö tämä opinnäytetöiden lähteistössä?

Esitutkimuksen tehtävänä on saada alustava kuva siitä, millaisia tietolähteitä amk-opinnäytetöissä käytetään ja mitä ongelmia niihin viitattaessa kohdataan. Tavoitteeni on ollut tässä vaiheessa ensisijaisesti kartoittaa lähteiden laadullista kirjoa sen ymmärtämiseksi, millä tavoin opinnäytetyön tekijät ja muut siihen osalliset ymmärtävät amk-opinnäytteeseen soveltuvat lähteet. Opinnäytteiden tekstejä ei ole nyt tutkittu; kyseessä ei ole viittaus- tai tekstianalyysi (vrt. Julkunen 2002).

Opinnäytetyöhön liittyviksi toimijoiksi tässä tutkimuksessa ymmärretään seuraavat kolme ryhmää:

  1. Opinnäytetyön tekijä(t) eli opiskelija(t) sekä hänen/heidän vertaisryhmänsä (opiskelijoita, esimerkiksi seminaariryhmän jäseniä) ja läheisensä muodostavat yhden ryhmän. Vertaisryhmää voi löytyä myös verkkoyhteisöistä, joihin tekijä(t) osallistuu/osallistuvat.
  2. Toiseen ryhmään kuuluvat opinnäytetyöprosessiin eri tavoin osallistuvat opettajat (opinnäytetyön ohjaaja(t), mahdolliset muut aihepiirin tuntijat, kielten ja viestinnän opettajat) sekä opinnäytetyön käsittelyyn tai ohjaamiseen osallistuvat henkilöt ammattikorkeakoulun hallinnosta, esimerkiksi IT-toiminnoista ja
  3. Yksi ryhmä muodostuu työelämäorganisaatioiden, kuten yritysten, laitosten tai yhdistysten henkilöistä, jotka liittyvät opinnäytetyöhön siinä kehiteltävän sovelluksen tai muun tapauksen, ”casen”,

Lähtökohtani on, että näillä ryhmillä ja niiden yksittäisillä edustajilla on omat, enemmän tai vähemmän selkeästi muotoillut ja julkituodut käsityksensä siitä, millaiseen tietoon ja millaisiin lähteisiin opinnäytetyön sopii pohjautua. Osa niistä on kirjattu muodollisiin opinnäytetyöohjeisiin. Edelleen oletan, että näissä käsityksissä on eroja, jotka liittyvät mm. ammattialaan, kokemukseen ja koulutustaustaan. Myös persoonallisuustekijöillä kuten oppimistyyleillä voi olla vaikutusta siihen, miten relevantit ja validit lähteet nähdään. Käsityksiä on syytä erikseen kartoittaa. Tässä vaiheessa puheenvuoron saavat kuitenkin opinnäytetyön lähdeluetteloihin dokumentoidut lähteet.

Aineisto ja menetelmä

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden ja muiden julkaisujen tallentamiseen on kehitetty Theseus- kokotekstitietokanta, joka on julkisesti käytettävissä osoitteessa www.theseus.fi. Theseus toimii tämän esitutkimuksen keskeisenä tietovarantona, josta opinnäytteitä poimitaan lähempään tarkasteluun.

Theseus-tietokanta on syntynyt opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen rahoittamassa Open Access -hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena on ollut parantaa ammattikorkeakoulujen T&K- toiminnan tulosten ja opinnäytetöiden saavutettavuutta. Theseuksen kehittämistyön sopimusosapuolia ovat ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto Arene ry ja kansalliskirjasto. (Sjölund 2009.) Marraskuussa 2010 tehdyn kyselyn mukaan ammattikorkeakouluista noin puolet käytti Theseusta opinnäytetöiden tallentamiseen. Sen vaihtoehtona olivat opinnäytetöiden säilyttäminen tulosteina (”painettuna”) tai tallentaminen ammattikorkeakoulun omaan intranetiin. (Marjamaa 2011.)

Tämän esitutkimuksen avulla halusin monipuolista kuvaa käytetyistä lähteistä. Siksi pyrin löytämään ilmiön, joka paljastaisi suhteellisen vapaamielisen käsityksen opinnäytetöissä käytettävistä lähteistä. Toisenlaisella otoksella voisi saada myös niukan ja kurinalaisen käsityksen, joka ei kuitenkaan vastaisi koko todellisuutta. Olen aiemmin tarkastellut suhtautumistapoja avoimeen verkkotietosanakirjaan, Wikipediaan (Kämäräinen 2011). Siihen suhtaudutaan usein varotellen ja sen käyttöä opiskeluun liittyvissä teksteissä pyritään rajoittamaan yhtä innokkaasti kuin opiskelijat sitä käyttävät. Wikipedia osoittautui tässä tutkimuksessa hyödylliseksi ”säröksi”, joka johtaa tiedonlähteiden moninaisuuden jäljille.

Viime vuosina on 9–13 % Theseuksen sisältämistä amk-opinnäytetöistä viitannut Wikipediaan. Vuonna 2010 osuus oli 9,04 %, mikä tarkoittaa 925 opinnäytetyötä eri ammattikorkeakouluista. Tästä joukosta poimin lähempään tarkasteluun 10 % otoksen, 92 opinnäytetyötä, jotka edustavat 22 ammattikorkeakoulua. 92:sta otantayksiköstä avautuu edelleen 2 329 tilastoyksikköä eli yksittäistä tiedonlähdettä. Esitutkimukseen valittu otos ei ole riittävä tilastollisten johtopäätösten tekemiseen, mutta antaa näkymän tiedonlähteiden valikoimaan ja ominaisuuksiin sekä lähteitä dokumentoitaessa noudatettuihin käytäntöihin.

Tiedonlähteiden osuuksien tarkastelua

Lähdeluetteloista erottuu yli 30 erilaista tiedonlähteiden tyyppiä. (1) Tämä voi osoittaa, että opiskelijat toimivat kekseliäästi ja vapaamielisesti tiedonhankinnassaan. Ennen kaikkea se kertoo valinnanvarasta, digitaalisen aineiston eriytymisestä ja uusien jakelukanavien sekä sisällön ja muodon kategorioiden synnystä. Tässä tutkimuksessa ei eri syistä tehdä historiallista vertailua. Voi kuitenkin todeta, että monien aiemmin vaikeasti löytyvinä pienpainatteina ja harmaana kirjallisuutena julkaistujen aineistojen vastineet voivat nyt olla tasavertaisesti mukana opiskelijoiden Google-hauissa perinteisesti merkittävämpinä pidettyjen julkaisujen rinnalla.

Viisi yleisintä aineiston opinnäytteissä käytettyä lähteiden tyyppiä ovat seuraavat:

  1. Tarkemmin tyypittelemättömät www-sivut 32 %
  2. Monografiat (ei-toimitetut kirjat) 26 %
  3. Wikipedia 8 %
  4. Kausijulkaisut 7 %
  5. Blogit 3 %

Kaksi yleisintä ryhmää kattavat siis yli puolet, ja mainitut viisi ryhmää yhdessä yli 3/4 lähteistä. Sosiaalisen median sovelluksista kärkiviisikkoon mahtuu kaksi, Wikipedia ja blogit. Kaiken kaikkiaan sosiaalisen median osuus aineistossa on n. 12 %. Wikipedian osuudessa on mukana mainintoja, joissa viittaaja on tulkinnut väärin lähteeksi Wikipedian, vaikka kyseessä todellisuudessa on Wikimedia Commons -tietokannan sisältö. Nämä viittaukset ovat enimmäkseen kuvien ja kaavioiden suoraa kopiointia, jonka Commonsissa käytetty lisenssi sallii, mutta jonka pedagogista mieltä voi pohtia.

WWW-sivuja ei tämän esitutkimuksen puitteissa ollut mielekästä yrittää luokitella. Sen sijaan olen poiminut erilleen sellaisia aineistoja, joilla voi olettaa olevan joko sisällön tai käyttötavan osalta erityistä merkitystä. Esimerkiksi selkeästi oppimateriaaliksi tunnistettavan aineiston osuus on n. 3 % ja ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden n. 1 %. Henkilölähteiden (haastattelut, sähköpostit jne.) osuus on noin 3 %, mikä mielestäni on pieni luku, koska olisi olettavaa, että toimeksiantajien merkitys tiedonlähteinä olisi suurempi (vrt. Julkunen 2002, 68). Ilmeisesti henkilölähteiden tietoja on hyödynnetty myös niihin viittaamatta, hiljaisen tiedon tapaan.

Oletan, että niissä aineiston ulkopuolelle jäävissä tapauksissa, joissa oppilaitos, koulutusala tai yksittäinen opettaja on kieltänyt Wikipedian käytön, on samalla karsiutunut muitakin lähdetyyppejä, etupäässä verkkolähteitä, kuten asiantuntijoiden blogeja. Näiden opinnäytteiden potentiaaliseen lähteistöön on kohdistettu sosiaalisen median puhdistus, joka johtanee erilaiseen ilmaistujen lähteiden jakaumaan. Toisaalta osa kielletyn aineiston käytöstä yksinkertaisesti piilotetaan.

1 Tyyppien valikoima kasvaisi suuresti, jos web-lähteitä tyypiteltäisiin hienojakoisesti. Lähteiden jaottelu perustuu mm. tiedon muodostuksen ja käytön mekanismeihin, vakiintuneisiin lähteiden tyyppeihin ja saatavuusnäkökohtiin.

Laadullisia huomioita lähteiden merkitsemisestä

Lähdeluetteloita tarkasteltaessa on liiankin luontevaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka eri lähteet on dokumentoitu. Vaarana on De Bonon ilmaisua käyttääkseni, että tarkastelija ”panee päähänsä mustan hatun” (DeBono 1990) alkaen hakea aineistosta kiinnostavien ilmiöiden sijasta virheitä ja ongelmia. Aineistoa tallentaessani olen kirjannut ongelmia muistiin etenkin silloin, kun ne ovat vaikeuttaneet merkintöjen tulkintaa tai tuoneet esiin uuden, aiemmin esiintymättömän ilmiön.

Aineistosta näkyy selvästi, kuinka vahva World Wide Webin rooli on amk-opiskelijoiden tiedonhankinnassa. Sitä osoittavat myös useat esimerkit, joissa WWW:n käytännöt ja rakenteet sivuuttavat perinteiset merkintätavat tiettyihin lähdetyyppeihin viitattaessa.

Raportointioppaat, kuten paljon käytetty Hirsjärven ym. Tutki ja kirjoita, ohjaavat esimerkiksi seuraavaan lakitekstin merkintätapaan: Tekijänoikeuslaki. 1961. L 8.7.1961/404 muutoksineen. ”Nettinatiivi” opiskelija merkitsee lähteen linkkinä käyttämäänsä tietokantaan, usein Finlexiin: ”Finlex 2008. Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404. Luettu 11.1.2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404”.

Esimerkistä ei selviä tarkempi lainkohta; sen sijaan mukana on ylen määrin asiaankuulumatonta konteksti-informaatiota. Merkintä ei myöskään ole validi muilla lakitekstin lähteillä kuin Finlexillä. Lukupäivän merkitseminen lienee oppilaitoksen yleisohje verkkolähteisiin viitattaessa. Tässä sen noudattaminen tuottaa huvittavan vaikutelman lakitekstin ja vaikkapa verkkomainoksen yhtäläisestä epävakaudesta.

Vastaavaa webin läpi viittaamista kohdistuu myös kokotekstitietokantoihin tallennettuihin artikkeleihin. Lähdeluetteloissa on tällöin seuraavanlaisia sekamerkintöjä: Behkamal, B., Kahani, M., Akbari, M. K., 2008 Customizing ISO 9126 quality model for evaluation of B2B applications. Science Direct, Information and Software Technology Vol.51 Issue 3, 3/2009, 599-609 [viitattu 11.6.2009] Saatavissa: http://www.sciencedirect.com.aineistot.phkk.fi/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6V0B- 4TJ05CY-1&_user=4246040&_coverDate=03%2F31%2F2009&_rdoc=6&_fmt=hig &_orig=browse &_srch=doc-in-fo%28%23toc%235642%232009%23999489996%23789057%23FLA%23display%23Volume%29&_cdi=5642&_sort=d&_docanchor=&_ct=11&_acct=C000062624&_version=1&_urlV ersion=0&_userid=4246040&md5=d380623b92fbd57b5554f9c976f2acb9.

Merkintä kertoo, että opiskelija on kamppaillut opetetun merkintätavan ja web-uskollisuutensa välillä: merkinnässä on artikkelin riittävästi yksilöivät tiedot, mutta Web on vaatinut veronsa. URL- osoitteen alkuosasta näkee, ettei osoite ole yleisesti käyttökelpoinen, koska siinä on oppilaitoksen verkkoon viittaava domain-nimi. Oikeampi ratkaisu olisi viitata lähteeseen kuten painettuun artikkeliin ja ehkä nimetä tietokanta.

Pohdinta

Sähköisten lähteiden ja perinteisten painettujen dokumenttien käytön ja niihin viittaamisen suhteita hahmoteltiin jo ennen Internetin kehittymistä (esim. Trigg 1983, Shneiderman & Kearsley 1989).

Näiden suhteiden pohtiminen ja artikulointi jatkuu yhä ja on osa myös amk-opinnäytetöihin liittyviä prosesseja. Näkökannat vaihtelevat merkintöjen pilkuntarkkaa oikeellisuutta korostavasta purismista sen kysymiseen, tarvitaanko ei-akateemisissa töissä lähteiden merkitsemistä ensinkään, kun ”kaiken voi tarkistaa Googlesta”. Eräitä lähteitä kielletään. Opiskelija saa siis ristiriitaisia viestejä oppilaitokselta, omilta viiteryhmiltään ja ehkä myös työelämäpartnereilta.

Lähteiden käyttö ja merkitseminen ovat niitä alueita, joissa erilaisten tiedonkäytön kulttuurien ja sukupolvien törmäys näkyy. Don Tapscott puhuu ”nettisukupolven kahdeksasta normista”. Ne ovat vapaus, räätälöinti, tutkiminen, rehellisyys, yhteistyö, viihde, nopeus ja innovaatiot. Esimerkiksi rehellisyys-normin yhteydessä Tapscott ryhmineen on todennut, kuinka nettisukupolvi haluaa työskennellä organisaatioissa, joiden arvot kokee rehellisiksi ja itselleen luonteviksi, ja kuinka nuoret toisaalta esimerkiksi tulkitsevat perinteisiä tekijänoikeuksia uudella tavalla. Tiedostojen jakaminen on 18-29-vuotiaiden ikäryhmässä laajalti hyväksyttyä tekijänoikeuksista piittaamatta. (Tapscott 2010, 101.)

Lähteiden standardinmukainen merkitseminen sopii huonosti vapaus- ja räätälöinti-normeihin. Nettisukupolven edustajat haluavat valita ”milloin tehdä erilaisia juttuja” ja ”jopa keitä he haluavat olla” (Tapscott 2010, 89). ”Kun nettisukupolvi saa jotakin käsiinsä, se räätälöi laitteet omikseen” (mts., 92). On perusteltava, miksi nämä käsitykset eivät pätisi myös lähdemerkintöihin. Lähteiden merkitseminen tietyn syntaksin mukaisesti on myös yksinkertaisesti ikävystyttävää, etenkin, kun kukaan ei käytä niitä mihinkään. Aineistossani ilmeisen tarkistamattomat lähdeluettelot osoittavat, etteivät edes opettajat lue niitä. Oma tuore kokemukseni ammatillisesta opettajakoulutuksesta tosin kertoo muuta: myös lähteitä käsiteltiin.

Nopeus-normi, välittömän vastauksen odotus, epäilemättä kasvattaa verkkoaineiston suosiota painetun kustannuksella. Google Books on osa tätä kehitystä. Aineistossani on viittaus Frederic Taylorin teoksen The Principles of Scientific Management vuoden 1911 laitokseen. Sen löytyminen opiskelijan hyllystä tai edes oppilaitoksen kirjastosta ei ole uskottavaa. Google Booksista se kyllä löytyy. ”En enää saa opiskelijoita lukemaan kokonaisia kirjoja”, valittaa kirjallisuuden opettaja samaan ilmiöön viitaten teoksen Pinnalliset: mitä internet tekee aivoillemme mukaan (Carr 2010, 19).

Opinnäytetyöprosessissa kohdataan siis tietokäsityksiin ja arvostuksiin liittyviä ristiriitoja, joilla on sukupolvien ja erilaisten (ala)kulttuurien kohtaamisen luonne. Muuttuvan tietoympäristön ”hallitseminen” lisäämällä kieltoja on työlästä eikä kovin demokraattistakaan. Toisaalta myöskään amk-vaatimusten muotoilu totunnaisista akateemisista normeista löyhentämällä ei ole hedelmällinen tie. Keskeistä on löytää menetelmät ja prosessit, joiden avulla amk-opinnäytetyön eri toimijat tunnistavat kohteen nykyistä enemmän yhteiseksi ja tulevat tietoisiksi toistensa arvoista ja odotuksista opinnäytetyön tiedonhallinnan tavoitteiden ja keinojen suhteen.

Kirjoittaja

Juha Kämäräinen, freelancer informaatikko-kouluttaja, juha.kamarainen(at)mail.suomi.net, Hyvinkää

Carr, N. 2010, Pinnalliset: mitä Internet tekee aivoillemme, Terra Cognita, Helsinki. DeBono, E. 1990, Kuusi ajatteluhattua, MARK kustannus, Helsinki.

Julkunen, J. 2002, Vieras ja oma teksti kohtaavat insinöörityössä : mitä lähteiden käyttö osoittaa ammattikorkeakouluinsinöörin asiantuntijuudesta ja osaamisesta?, väitöskirja, Helsingin yliopisto.

Kalima, R. 2011, Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen ammattikorkeakoulussa, väitöskirja, Tampereen yliopisto.

Kämäräinen, J. 2011, ”Polunpäitä Wikipedian pedagogiseen käyttöön ja muokkaamiseen” teoksessa AMK 2.0: puheenvuoroja sosiaalisesta mediasta ammattikorkeakouluissa, toim. A. Haasio & K. Salo, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Seinäjoki, ss. 66-86.
URL: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32091/B51.pdf?sequence=1

Marjamaa, M. 2011, ”Theseus-kyselyn tuloksia: Korjauksia toivotaan etusivulle sekä hakumahdollisuuksiin”, Kreodi: ammattikorkeakoulukirjastojen verkkolehti, 1/2011. URL: http://www.kreodi.fi/artview.asp?ArticleID=399

Shneiderman, B. & Kearsley, G. 1989, Hypertext hands-on! : an introduction to a new way of organizing and accessing information, Addison-Wesley, Reading (MA).

Sjölund, A. 2009, ”Verkkokirjasto Theseus”, Kreodi: ammattikorkeakoulukirjastojen verkkolehti, 3/2009.
URL: http://www.kreodi.fi/artview.asp?ArticleID=347

Tapscott, D. 2010, Syntynyt digiaikaan: sosiaalisen median kasvatit, WSOYpro/Docendo, Jyväskylä. Trigg, R.H. 1983, A Network-based Approach to Text Handling for the Online Scientific Community, väitöskirja, University of Maryland.