Mari Silver
Yhteiskunnallisella tasolla tapahtuvat muutokset heijastuvat muotoilualan koulutukseen. Muutosmahdollisuutta vauhdittavat työelämässä tapahtuvat myllerrykset ja muotoilijan ammatillisen identiteetin laajeneminen strategisen suunnittelun puolelle. Yhteiskunnallinen ja globaali kehitys sekä työmarkkinakehitys vaikuttavat myös työmarkkinoiden odotuksiin suhteessa alalle valmistuvien muotoilijoiden osaamiseen. Metakognitiiviset taidot ja kyvykkyys systeemiseen ajatteluun ovat tulevaisuuden asiantuntijatyön perustavanlaatuisia osaamiskompetensseja.
Muutos aiempaan ymmärrykseen muotoilijuudesta on merkittävä. Muotoilijan identiteetti on kautta historian liitetty kädentaitoihin ja taiteilijuuteen. 2000-luvun muotoilija on sen sijaan aktiivinen osallistuja yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä monimutkaisten systeemien suunnittelija. Muotoilijoista on tullut merkittäviä toimijoita teollisen muotoilun, visuaalisen viestinnän muotoilun sekä sosiaalisen muotoilun saralla. Haasteena tällä hetkellä on muotoilijoiden koulutuksen vastaavuus suhteessa työelämän muuttuneisiin osaamistarpeisiin ja jälkidigitaalisen yhteiskunnan sekä nousevan Industry 5.0:n (Renda ym. 2021) mukanaan tuomiin vaatimuksiin.
Tässä artikkelissa asetetaan suuntaviivoja lähitulevaisuuden muotoilijan, ennen kaikkea palvelumuotoilijan, osaamiskompetensseihin. Tekstissä puhutaan pääsääntöisesti muotoilijoista palvelumuotoilijoiden sijaan. Merkittävä osa muutospaineesta kohdistuu muotoilun tutkintoon itsessään palvelumuotoilun ollessa yksi osa koulutuskenttää.
Monipuolinen ammattikunta
Muotoilijoiden koulutuksen painopisteet ovat perinteisesti olleet teollisessa muotoilussa, sisustussuunnittelussa, käyttäjälähtöisessä suunnittelussa sekä muotoiluajattelun ymmärryksen syventämisessä. Tällä hetkellä korkeakoulutusta on saatavilla myös palvelumuotoilussa. Koulutuksen keskiössä ovat palvelumuotoilun menetelmät ja prosessit osana suunnittelutyötä riippumatta lopputuotoksen muodosta.
Koulutussektorilla on saatettu ajatella, ehkä virheellisestikin, että muotoilijoiden paikka ei ole yhteiskunnallisten toimintojen kehittämiseen keskittyvissä työpöydissä, vaan lähempänä kuluttajille suunnattujen tuotteiden ja palveluiden suunnittelua. Työelämässä puolestaan on tunnistettu ja tunnustettu muotoilijoiden kyky lähestyä asioita holistisesti ja iteratiivisia toimintamalleja hyödyntäen. Tähän muutokseen tulisi myös korkeakoulutuksessa reagoida.
Muotoilijoilta odotetaan työelämässä enenevässä määrin kykyä toimia monimutkaisten haasteiden, niin kutsuttujen wicked problems, parissa. Tulevaisuudessa muotoilijoiden työpanosta tarvitaankin hajautetuissa kehittämis- ja innovaatioprosesseissa.
Alan tutkimuksissa (Suoheimo 2020; Voûte 2020) erityisesti palvelumuotoilijoiden osaamisen painopiste siirtyy digitaalisten ja käyttökokemusmuotoilun suunnittelusta yhteiskunnallisen muutoksen systeemisen tason suunnitteluun. Työn painopiste siirtyy tietyissä rooleissa entistä enemmän hyödykkeiden suunnittelusta systeemiseen suunnitteluun.
Muotoilijoiden osaamiskompetenssit
Työelämän muutosta on ennakoitu myös Euroopan komission Science Hub’ssa, joka on tutkinut muun muassa työelämän murrosta. Science Hub on julkaissut vuonna 2022 DigComp 2.2 -viitekehyksen (Vuorikari ym. 2022) palvelemaan digitaalisten taitojen hahmottamisessa ammatillisella, koulutuksellisella sekä yhteiskunnallisella tasolla.
Taulukkoon 1 on koottu DigComp-viitekehyksessä yleisesti tunnistetut osaamisalueet ja niihin liitetyt kyvykkyydet. Tiedonlukutaito, viestintä- ja yhteistyötaidot, digitaalisen sisällön luominen, turvallisuus ja ongelmanratkaisutaidot näkyvät jo nykyisellään muotoilijoiden osaamisen ytimessä.
Taulukko 1. DigComp 2.2 -viitekehys. (Kirjoittajan käännös alkuperäisestä lähteestä Vuorikari ym. 2022).
| Osaamisalueet | Osaaminen yleisellä tasolla |
|---|---|
| Tiedonlukutaito | Tiedon ja digitaalisen sisällön selaaminen, haku ja suodatus Tiedon ja digitaalisen sisällön arviointi Tiedon ja digitaalisen sisällön hallinta |
| Viestintä- ja yhteistyötaidot | Vuorovaikutus digitaalisten teknologioiden kautta Jakaminen digitaalisten tekniikoiden avulla Osallistuminen kansalaisyhteiskuntaan digitaalisten teknologioiden avulla Yhteistyö digitaalisten teknologioiden kautta Netiketti Digitaalisen identiteetin hallinta |
| Digitaalisen sisällön luominen | Digitaalisen sisällön kehittäminen Digitaalisen sisällön integrointi ja uudelleenkäsittely Tekijänoikeus ja lisenssit Ohjelmointi |
| Turvallisuus | Digitaalisten laitteiden tietosuoja Henkilötietojen ja yksityisyyden suojaaminen Terveyden ja hyvinvoinnin suojeleminen Ympäristön suojeleminen |
| Ongelmanratkaisu | Teknisten ongelmien ratkaiseminen Tarpeiden ja teknisten vastausten tunnistaminen Digitaaliteknologian luova hyödyntäminen Digitaalisen osaamisen puutteiden tunnistaminen |
Viitekehys antaa hyvät peruslähtökohdat opetussisältöjen tarkastelulle suhteessa jälkiteollisessa yhteiskunnassa toimimiselle. Mallissa on kuitenkin puutteensa nimenomaan muotoilijoiden tulevaisuuden kompetenssien näkökulmasta katsottuna. Muotoilijoiden koulutusta ja työelämän odotuksia on kartoitettu useissa vertaisarvioiduissa artikkeleissa (ks. esimerkiksi Lahdenperä ym. 2020; Wilde 2020; Ramirez-Montoya ym. 2022; Carter ym. 2019). Muotoilijoiden tulevaisuuden kompetenssit täydentävät DigComp-viitekehystä huomioimalla erityisesti viestinnän ja yhteistyötaitojen osa-alueita.
Uusia, jälkidigitaalisen ajan kompetensseja on hahmoteltu taulukossa 2. Merkittävimmät muutokset näkyvät erityisesti systeemisen ajattelun ja monimutkaisten ilmiöiden ymmärtämisessä sekä ekologisen ja kestävyysajattelun huomioimisessa osana suunnittelutyötä.
Taulukko 2. Muotoilijoiden tulevaisuuden osaamiskompetenssit.
| Osaamisalueet | Muotoilijoiden tulevaisuuden osaamiskompetenssit |
|---|---|
| Tiedonlukutaito | Monitieteinen ajattelu |
| Viestintä- ja yhteistyötaidot | Yhteisluominen Osallistava suunnittelu Empaattinen muotoilu Kriittinen ajattelu Systeeminen ajattelu Tieteellinen ajattelu Innovatiivinen ajattelu |
| Digitaalisen sisällön luominen | Planetaarisen suunnittelun paradigma kaikessa palvelu- ja sisällöntuotannossa Ekosysteemisuunnittelu Kestävyyskysymykset kaikilla tasoilla |
| Ongelman ratkaisu | Monimutkaisten ongelmien ratkaiseminen useiden sidosryhmien kanssa Epävarmuuden sietokyky Kyky soveltaa aiemmin hankittua osaamista |
Osaamiskompetenssien tarkastelu viimeisimmän tutkimuksen valossa paljastaa, että digitalisaatio itsessään ei enää ole merkittävin tekijä muotoilijoiden opetussuunnitelmatyön vauhdittamisessa. Muotoilijoilla on lähtökohtaisesti hyvä digitaalinen know-how ja käsitys teknologioiden vaikutuksesta, ei vain omaan suunnittelijuuteen, vaan myös lopputuotteen muotoon ja tuotantoprosessiin. Suurimman paineen opetussisältöjen tarkastelulle luovat käsillä olevan uuden teollisen vallankumouksen vaikutukset globaalilla ja kansallisella tasolla.
Yhteiskunnallisen murroksen vaikutukset koulutukseen
Jälkidigitaalinen ajanjakso ja nouseva Industry 5.0 -yhteiskunta (Renda ym. 2021) tuovat mukanaan mittavia haasteita yhteiskunnalle ja kehittämispaineita korkeakoulutukselle. Yhteiskunnallinen muutos edellyttää joustavaa, kestävää, uudistuvaa ja kiertotaloutta tukevaa liiketoimintaa sen sijaan, että se tukisi ylituotantoa ja kulutusta.
Merkittävimmät muotoilijoidenkin kohtaamat haasteet liittyvät ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden romahtamisen ehkäisemiseen. Muotoilijoiden rooli lähitulevaisuudessa näiden viheliäisten ongelmien ratkaisussa on keskeinen. Muotoilijat tuovat mukanaan menetelmiä ja kognitiivista kyvykkyyttä liikkua erilaisten ja toisistaan poikkeavien tieteenalojen välillä.
Monialaiset ongelmanratkaisutaidot nousevat entistä tärkeämpään rooliin, kun toimitaan multi-sosiaalisessa ja globaalissa ympäristössä. Industry 5.0 korostaa ympäristöpolitiikan ja kestävyyden teemoja – aiheita, joita suurimmassa osassa muotoilijoiden korkeakoulutusta jo käsitellään. Näiden lisäksi perusvalmiuksiin kuuluvat jatkossa systeemisen ajattelun lähtökohdat, ennakointi, integroitu ongelmanratkaisu, elinkaariosaaminen ja strateginen ymmärrys suunnittelutyön ja toiminnan vaikutuksista.
Tutkintokoulutuksen haasteena ja merkittävänä muutoksena palvelumuotoilukoulutuksen viitekehyksessä ovat työprosessi- ja menetelmäopinnoista karsiminen. Painopisteen siirtäminen olosuhteiden mukaiseen suunnitteluun sekä epävakautta ymmärtävään ja ennakoivaan työskentelyyn asettaa muotoilijoiden koulutuksen uuden kehittymishaasteen eteen.
Mari Silver, MA, väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto; tiimi- ja tutkintovastaava, Metropolia Ammattikorkeakoulu, mari.silver(at)metropolia.fi.
Lähteet
Carter, M. A., Lundberg, A., Geerlings, L. R. C. & Bhati, A. 2019. Shifting landscapes in higher education: a case study of transferable skills and a networked classroom in South-East Asia. Asia Pacific Journal of Education, 39(4), 436–450. https://doi.org/10.1080/02188791.2019.1671801.
Lahdenperä, J., Jussila, J., Järvenpää, A. M. & Postareff, L. 2022. Design Factory – Supporting technology students’ learning of general competences through university-industry collaboration. LUMAT, 10(1), 127–150. https://doi.org/10.31129/LUMAT.10.1.1672.
Ramírez-Montoya, M. S., Castillo-Martínez, I. M., Sanabria-Z, J. & Miranda, J. 2022. Complex Thinking in the Framework of Education 4.0 and Open Innovation—A Systematic Literature Review. Journal of Open Innovation: Technology, Market, and Complexity, 8(1). https://doi.org/10.3390/joitmc8010004.
Renda, A., Schwaag Serger, S., Tataj, D., Morlet, A., Isaksson, D., Martins, F., Mir Roca, M., Hidalgo, C., Huang, A., Dixson-Declève, S., Balland, P.-A., Bria, F., Charvériat, C., Dunlop, K., Giovannini, E. & European Commission. Directorate-General for Research and Innovation. 2021. Industry 5.0, a transformative vision for Europe: Governing systemic transformations towards a sustainable industry. (Vol. 3). European Commission.
Vuorikari, R., Kluzer, S. & Punie, Y. 2022. DigComp 2.2: The Digital Competence Framework for Citizens – With new examples of knowledge, skills and attitudes, European Union, Luxembourg, ISBN 978-92-76-48883-5, doi:10.2760/490274, JRC128415.
Wilde, D. 2020. Design Research Education and Global Concerns. She Ji: The Journal of Design, Economics, and Innovation, 6(2), 170–212. https://doi.org/10.1016/J.SHEJI.2020.05.003.
Abstract
Higher education institutions with the design education are confronted with the imperative to systematically scrutinize the alignment of curricula. Ongoing development occurring within both the societal context and the professional landscape of creative industries affect inevitably the education sector as well. Metacognitive skills and a focus on post-digitalized world’s competencies are becoming integral components of curricula in modern days.
During the 21st century emphasis in design education has been on design thinking, user-centered design, and the utilization of service designers. On the other hand, contemporary designers are expected to have the capacity to navigate complexity and address wicked problems. Designers are now being called upon to contribute to complex problems, in highly decentralized and heterogeneous contexts within development processes that are increasingly connected in Industry 5.0 society.
