Kestävää tekoälyä – saavutettavaa ohjausta?

Saavutettavuuslainsäädäntö edistää yhdenvertaisuutta: kaikkien on voitava käyttää digitaalisia palveluita riippumatta ominaisuuksista ja toimintarajoitteista. Samanaikaisesti strategisena tavoitteena on tarjota pääsy korkeakoulutukseen yhä useammalle, koko elämän ajan. Uudenlaisia ohjauspalveluita tarvitaan, koska saavutettavuus on taattava kaikille oppijoille. Yksilöllisiä opintopolkuja tukevana teknologiana voi tulevaisuudessa toimia esimerkiksi tekoäly. Osana kehitystä tulee varmistaa, että tekoälyä hyödynnetään osallisuuden ja hyvinvoinnin rakentamisessa vastuullisesti ja eettisesti. Tekoälyn hyödyntämiseen liittyy keskeisesti kysymys yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaikutuksista. Artikkelissa kuvataan kehittämishankkeiden tulosten ja vastuullisen tekoälyn kriteerien kautta mahdollisuuksia kehittää saavutettavaa ohjausta ja opetusta ammattikorkeakouluissa.

Ohjauspalveluiden tarve kasvaa ja henkilökohtaistuu

Opiskelijoiden ohjauksen ja uraohjauksen kasvava tarve on tunnistettu ammattikorkeakoulukentällä. Taustalla vaikuttavina tekijöinä on tunnistettu ainakin digitalisaatio, monimutkaistuvat urapolut sekä työmarkkinoiden ja työelämän jatkuvat muutokset. Ohjauksen tarpeeseen on vaikuttanut myös Covid19-pandemia (Hooley, 2021).

Lisääntyvät digitaaliset palvelut haastavat ohjausta ja sen saavutettavuutta eri tavoin. Ohjauksen saavutettavuudella tarkoitetaan erilaisten, eri elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden mahdollistumista muun muassa korkeakoulujen digitaalisissa palveluissa, oppimisympäristöissä ja opetusmenetelmissä (OHO-hanke, 2019). Teknisen käytettävyyden ja esteettömyyden ohella tarvitaan sosiaalista saavutettavuutta, kuten syrjimättömyyttä ja moninaisuuden kohtaamista (Lignell & Putkonen-Kankaanpää, 2021).

Tekoälyn rooli ohjauksessa

Osana digitalisaatiokehitystä korkeakouluissa pyritään hyödyntämään uusimpia teknologioita, kuten tekoälyä. Tekoälyllä tarkoitetaan teknologioita, jotka mukailevat älykkäitä toimintoja, kuten päättelyä tai ongelmanratkaisua. Päättely ja ongelmanratkaisu tyypillisesti yhdistetään ihmisen kognitiivisiin kykyihin (Russel & Norvig, 2016). Älykkyyden toimintoihin rakentavat ihmiset, jotka vastaavat tekoälyn suunnittelusta, valvonnasta ja toiminnasta.

Tutkimuksissa tekoäly näyttäytyy saavutettavuutta ja esteettömyyttä edistävänä tekijänä (mm. Zawacki-Richert ym., 2019; Martiniello ym., 2021). Tekoäly voi avustaa esimerkiksi oppimissisältöjen haussa, laadunarvioinnissa, kääntämisessä tai modaliteetin vaihtamisessa erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Opiskelija voi löytää ohjauspalvelun, opiskelua koskevan tiedon ja työelämäinformaation helpommin tekoälyavusteisesti. Tekoäly voi auttaa kiinnittymisessä korkeakouluyhteisöön, verkostoitumisessa ja osaamisen tunnistamisessa.

Tekoäly voi auttaa myös henkilöstöä ohjausinformaation tuottamisessa, hyödyntämisessä ja välittämisessä. Se voi tukea ohjausresurssien kohdentamisessa tarkoituksenmukaisesti. Tekoälyn avulla voidaan tunnistaa hiljaisia signaaleja ohjaustarpeista, osaamiskatveista tai työmarkkinoiden muutoksista. Nämä kytkeytyvät yksilöllisten urapolkujen ja toisaalta koulutustarjonnan suunnitteluun.

Jotta tekoälyä voitaisiin hyödyntää ohjaukseen sekä ohjausprosessien tiedolla johtamiseen, tulee varmistaa käytetyn datan laatu ja toimintamallien kypsyys. Tekoälyjärjestelmien ja algoritmien kehittämisen lisäksi tarvitaan käytön tukea ja tekoälyn integroimista ohjausprosessiin. Prosessista irralliset toiminnot eivät edistä saavutettavuutta vaan pahimmillaan huonontavat sitä. Jos pääsy tekoälyn tarvitseman datan tai laskennan äärelle ei ole tasa-arvoista, pelkkä tekoälysovelluksen saavutettavuus ei riitä.

Käytännön ohjauskokeiluista vauhtia kehitykseen

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa on koordinoitu viime vuosina useita ohjauksen kehittämishankkeita, joissa on yhteiskehitetty tapoja hyödyntää tekoälyä ohjauksessa. Erilaisten kokeilujen, hackathonien ja skenaariotyöskentelyn avulla on jäsennetty konsepteja tulevaisuuden digipedagogisten ratkaisujen pohjaksi.

Älykäs ohjaus -hankkeessa (2019–2021 ESR) opiskelijat kokeilivat erilaisia tekoälytoimintoja ohjauspalveluissa. Tekoälytuettujen prototyyppien avulla he saivat ehdotuksia niin työ- ja harjoittelupaikoista kuin valinnaisista opinnoista sekä tilannetietoa opintojensa etenemisestä ja palvelunohjausta. Opiskelijat pitivät sekä sovelluksen tekemiä opinto- ja työpaikkaehdotuksia että hyvinvointisuosituksia hyödyllisinä. He toivoivat vielä vahvemmin personoituja suosituksia ja viestintää sekä mahdollisuutta syöttää sovellukselle lisätietoja itsestään. Opiskelijat muotoilivat myös itse tekoälyä hyödyntäviä palvelukonsepteja. Tekoälytuetun opinto- ja uraohjauksen hackathonin voitti Matkaaja-sovellus (kuva 1), joka syntyi kolmen korkeakoulun opiskelijoiden yhteistyönä. Sovellus pelillistää uraohjausta ja madaltaa kynnystä urasuunnitteluun.

Kokeilut ja yhteiskehittäminen avasivat opiskelijoille tekoälyn mahdollisuuksia ja lisäsivät kiinnostusta ohjauspalveluihin. Saadun palautteen ja opiskelijoiden ideoiden perusteella ohjauspalveluiden prototyyppejä jalostettiin eteenpäin. Syksyllä 2021 opiskelijat saavat kokeiluun käyttöliittymän, jonka avulla he räätälöivät tekoälypalveluja itselleen sopiviksi sekä näkevät, mistä tekoäly poimii tietonsa (läpinäkyvyys).

Tekoäly ja saavutettavuus ‒ kaksiteräinen miekka?

Korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmassa (Kosunen, 2021) nostetaan tavoitteeksi digitaalisten palveluiden saavutettavuuden suunnitelmallinen edistäminen. Suunnitelma painottaa, että tekoälyyn perustuvat järjestelmät tulee toteuttaa niin, että ne eivät ylläpidä rakenteellista syrjintää. Tekoälyjärjestelmien kehityksessä tulee huomioida käyttäjien monimuotoisuus ja tunnistaa riskit syrjiville malleille. Tämä on tärkeä ja tarpeellinen vaatimus, muttei saavutettavuuden näkökulmasta välttämättä riittävä.

Tieto- ja viestintäteknologian käytön ja käyttämättömyyden aiheuttamaa eriarvoistumista on mallinnettu kuiluina. Kuilut muodostuvat eroista yksilöiden mahdollisuuksissa, kyvyissä ja motivaatiossa hyödyntää digitaalisia välineitä ja palveluja. Pelkkä pääsy ei takaa saavutettavuutta, jos opiskelija, opettaja tai ohjaaja ei osaa tai halua hyödyntää palvelua. Digikuilut näkyvät sekä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä (Hotulainen, 2021) että työelämässä (Tuomivaara & Alasoini, 2020). On tärkeää proaktiivisesti pyrkiä yhdistämään osaajia ja osaamisen kehittämisen palveluita sekä varmistamaan tarvittava osaaminen ja ohjaus palveluiden käyttöön.

Tekoälyn käyttöön liittyy myös selkeitä riskejä. EU-tasolla tekoälyn hyödyntäminen koulutuksessa on kaikkein korkeimmalla hyväksyttävällä riskitasolla, sillä mahdollisesti väärin toimiessaan tekoäly haittaa väestön osallisuutta ja osallistumista koulutukseen voimistaen rakenteellista syrjintää (Euroopan komissio, 2021). Yhdenvertaisuusvaltuutetun (2021) kannanoton mukaan tekoälyllä on kuitenkin myös potentiaalia edistää yhdenvertaisuutta, esimerkiksi olennaisia tekijöitä tunnistavan analytiikan, tasa-arvoisen päätöksenteon ja tukipalveluiden muotoilun avulla. Tekoälyn hyödyntäminen ohjauksessa ei tuota syrjiviä rakenteita, mikäli niitä ei sille opeteta.

Vastuu yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden toteutumisesta sekä tekoälyn valvonnasta tekoälyn käyttämissä malleissa ja tietopohjassa on palveluiden tuottajalla. Yhdenvertaisuudesta huolehtiminen on erityisen tärkeää suomalaisessa koulutusjärjestelmässä, sillä koulutusta järjestävien vastuulla on edistää yhdenvertaisuuden toteutumista, ei pelkästään toteuttaa sitä.

Vastuullisen tekoälyn kriteerit

Ohjauksen näkökulmasta saavutettavuus on eettinen kysymys. Tekoälytuetun ohjauksen tulee täyttää sekä hyvän ohjauksen että kestävän tekoälyn kriteerit. Tällä hetkellä suomalaisilla korkeakouluilla ei vielä ole yhteisiä linjauksia tekoälyn hyödyntämiseen koulutuksessa tai ohjauksessa.

Ensimmäisillä valtakunnallisilla uraohjauspäivillä 2021 ohjauksen asiantuntijat keskustelivat kestävästä tekoälyn hyödyntämisestä ohjauksen tukena. Tässä Ohjaus tulevaisuuden työhön -hankkeen (ESR) järjestämässä tilaisuudessa keskusteltiin EU-tasolla tunnistetuista seitsemästä kestävän tekoälyn kriteeristä (EU komissio, 2019). Ohjaustoimijat äänestivät kriteerien tärkeydestä keskinäisessä yhteistyössään (kuva 2), minkä pohjalta vahvistui käsitys, että tekoälyn kehittäminen ja hyödyntäminen ohjauksessa vaativat moniammatillista yhteistyötä ja osaamista. Tilaisuudessa muotoiltiin myös tukikysymyksiä tekoälyn hyödyntämiskriteerien arvioinnin tueksi korkeakouluissa.

Seuraavia askeleita tekoälylle ohjauksessa

Teknologian kehitys on sekä keskeinen koulutuksen toimintaympäristön muutostrendi että tulevaisuuden osaamisen palveluiden rakennuspalikka. Edellä on kuvattu tekoälyä välineenä koulutuksessa, oppimisessa ja ohjauksessa. Samanaikaisesti tekoäly muuttaa yhteiskuntaa ja työelämää, joihin ammattikorkeakoulutus osaltaan valmistaa ja joita se edelleen kehittää. Tekoäly saavutettavuuden tekijänä onkin kompleksi ilmiö.

Hankkeissa toteutetut kokeilut näyttävät tekoälyn olevan potentiaalisesti monipuolinen väline ohjauksessa, mutta edellyttävän yhteistä kehitystä vastuullisuuden varmistamiseksi. Tekoälyllä tuetun ohjauksen tavoitteena tulisi olla opiskelijoiden osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen. Saavutettavassa ohjauksessa painottuvat tulevaisuudessa yhä enemmän yksilölliset urapolut, kun opiskelijat hyödyntävät kertynyttä osaamisdataansa ja uraohjauksen palveluita osana koulutusta ja työelämää.

Korkeakoulujen tulee kehittää osaamista ja yhteistyötä tekoälyn ympärille. Komission Digital Education Planissa (2020) rakennetaan parhaillaan kouluttajille ja opettajille suunnattuja eettisiä ohjeistuksia tekoälystä. Korkeakoulujen digivisiossa (2020) suunnitellaan yhteisiä tekoälypohjaisia ohjauspalveluita korkeakouluihin. Nähtäväksi jää, miten nämä yhteisellä tiekartalla olevat suunnitelmat toteutuvat suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä ja jatkuvan oppimisen palveluissa.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS

Opinnäytteiden tiedonlähteet ja toimijoiden osallisuus: esitutkimus

Hoivapalveluyritykset harppaamassa digiloikkaa

Monialaisella yhteisopettajuudella hyvä startti verkkotutkinnon suorittamiseen

Edistetäänkö virtuaaliohjauksella opiskelijan opinnäytetyöprosessia?