Merkityksellinen työ – alumnien kokemuksia työelämästä

Esimodernina aikana elämän merkityksellisyys syntyi suurista narratiiveista; kansallisista tai ylikansallisista kertomuksista, jotka tarjosivat vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin mikä on elämän tarkoitus ja kuinka elää hyvää elämää. 2000-luvulle tultaessa narratiivit ovat särkyneet ja markkinoiden ehdoilla toimiva individualisti, homo economicus, etsii elämän merkityksellisyyttä itsestään. (Harari 2017). Filosofi Frank Martela (2020) toteaa nykyisen eksistentiaalisesta kriisistä juontuvan merkityksellisyyden kaipuun johtuvan 1800-luvun tieteellisen vallankumouksen ja romantiikan liitosta. Varsinkaan nuorilla milleniaaleilla merkityksellisyyden kokemus ei löydy vanhoista ideaaleista (kuten Jumalasta tai kansallisvaltiosta) vaan merkityksellisyys tulee löytää omasta tekemisestä eli työstä (Mellanen & Mellanen 2019).

Merkityksellisyyttä etsimässä

Samalla, kun elämän merkityksellisyyden lähteet ovat yhteiskunnassa muuttuneet, myös työ ja koulutus ovat murroksessa (Konst, Friman & Scheinin 2020, Mellanen & Mellanen 2019, Pölönen 2020, Sitra 2019), kuten monet tutkijat ja toimijat julistavat. Työelämän kiihtyvät muutospaineet, kuten digitalisaatio, automatisaatio, pirstaloituminen, joustavoituminen ja määräaikaistuminen, ovat muuttaneet ihmisten käsitystä työstä (Koponen 2017). Samaan aikaan työn sisällön merkitys on kasvanut suuremmaksi kuin työstä saatavan palkan (Tilastokeskus 2008, s.22). Koulutuksen pitäisi puolestaan tuottaa työmarkkinoille soveltuvia osaajia, joilla on kaikki tarvittavat tiedot ja taidot töistä suoriutumiseen.

Tutkittaessa sekä koulutuksen että työelämän murrosta ja yhteensovittamista koulutuksista vastavalmistuneet alumnit ovat potentiaalinen kohdejoukko. Vasta opiskelutaipaleensa päättäneet muistavat edelleen koulutuksessa saadut valmiudet ja osaamisen kehittymisen opintojen aikana, mutta heillä on myös kokemusta työelämästä, jolloin he osaavat arvioida, millaista valmentamista he olisivat tarvinneet enemmän opintojensa aikana.

Osana Oiva-hanketta (Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa) Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelman alumneille tehtiin lokakuussa 2018 kyselytutkimus, jossa selvitettiin alumnien työllistymistä koulutuksen jälkeen sekä tyytyväisyyttä heidän saamaansa koulutukseen. Yhteensä kyselyyn vastasi 76 kestävän kehityksen koulutuksesta vuosien 2012 ja 2018 välillä valmistunutta henkilöä. Vastanneista yli puolet (59 %) oli valmistunut vuosien 2015–2017 välillä eli he ovat olleet työelämässä jo muutaman vuoden kyselyyn vastaamisen hetkellä.

Kokemukset urasta ja koulutuksesta

Yli puolet kyselyyn vastanneista (56 %) oli tyytyväinen (vastasi melko tyytyväinen, tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen) tutkintoonsa, kun taas 44 prosenttia vastanneista koki tyytymättömyyttä (vastasi hieman tyytymätön, tyytymätön tai erittäin tyytymätön) tutkintoa kohtaan. Kuitenkin kun alumneilta kysyttiin heidän tyytyväisyyttään työuran kehitykseen samalla asteikolla, 72 prosenttia koki olevansa tyytyväinen työuran kehitykseen, kun ainoastaan 28 prosenttia koki tyytymättömyyttä työuraa kohtaan.

Alumnikyselyn vastauksissa nousi vahvasti esiin kaksi piirrettä kestävän kehityksen koulutusohjelman suhteen. Ensinnäkin ne opiskelijat, jotka kokivat tyytyväisyyttä tutkintoaan kohtaan, korostivat opintojen aikana suoritettujen työharjoitteluiden ja opinnäytetyön merkitystä asiantuntijuuden kehittäjänä (sitaatit 1 ja 2). Toiseksi ne opiskelijat, jotka kokivat tyytymättömyyttä tutkintoa kohtaan, korostivat tutkinnon laaja-alaisuutta, jonka vuoksi heille ei ole kehittynyt spesiaalia osaamista, vaan osaaminen on jäänyt ”pintaraapaisuksi” kestävyyden eri teemoista (sitaatit 3 ja 4).

1.  ”Tutkintoon kuuluvassa työharjoittelussa pääsin luomaan suhteita, joiden kautta löytyi opinnäytetyön tilaaja sen myötä työpaikka, jossa olen ollut nyt yli vuoden töissä.”
2.  ”Vaikka koulutus ei anna niin hyviä valmiuksia työllistymiseen kuin voisi, olen työllistynyt haluamieni aiheiden pariin. Opiskelu Hamkissa ja etenkin vaihto-opiskelu ja harjoittelut ovat merkittävässä roolissa.”
3.  ”Tutkinto tuntui hieman hajanaiselta, kun opiskeltiin vähän kaikkea eikä riittävän syvällisesti jotain aihetta.”
4.  ”Tutkinto antoi pintaraapaisun laajasti mutta tarkempi asiantuntijuus ja erikoistuminen tuli hakea muualta.”

Vaikka tyytyväisyys koulutukseen jakoikin mielipiteitä, ylivoimainen enemmistö oli tyytyväisiä omaan työuraansa. Alumnien vastauksissa korostuivat työn haastavuus ja mielekkyys sekä itsensä kehittämisen mahdollisuudet. Myös kutsumusta vastaava työ toistui useammassa vastauksessa. (sitaatit 1, 2 ja 3). Ne, jotka eivät kokeneet tyytyväisyyttä työuraa kohtaan, kokivat, että ympäristöalalla ei ole töitä tai että ympäristöalalle työllistyminen oli vaikeaa (sitaatit 4 ja 5).

1.  ”Työni on haastavaa, mielenkiintoista ja itsenäistä. Työssäni voin vaikuttaa ympäristöasioihin konkreettisesti.”
2.  ”Olen alalla, minkä voi kutsua olevan kutsumustyötä. Pystyn vaikuttamaan korkealla tasolla ja itseasiassa aivan osaamiseni ylärajoilla. Se on kehittävää.”
3.  ”Olen mielenkiintoisessa hankkeessa töissä ja olen saanut vastuuta ja päässyt matkustelemaan.”
4.  ”En ole saanut koul[u]tusta vastaavaa työtä. Opiskelu oli täysin turhaa.”
5.  ”Vaikeuksia täyttää kiinnostavien organisaatioiden kelpoisuusvaatimuksia. Työttömyysjaksoja.”

Kyselyn tulokset tukevat artikkelin alussa esitettyjä havaintoja työn merkityksen muutoksesta. Työn tulee olla haastavaa ja mielekästä sekä tarjota merkityksellisyyden kokemuksia. Toisaalta opintojen aikaiset kontaktit työelämään ovat tärkeitä ja helpottavat työllistymistä mielenkiintoiselle urapolulle. Vastaukset myös tukevat väitettä, että yksilön rooli ja vastuu omasta kilpailukyvystä on kasvanut työmarkkinoilla (Pentikäinen 2014, s.22). Kilpailu työpaikoista on kovaa ja omaa osaamista on osattava markkinoida, jotta voi erottua muista tasavahvoista hakijoista. Atte ja Karoliina Mellanen (2019, s. 59) toteavatkin, että milleniaaleista tehdyissä tutkimuksissa yhteisöllisyys, oppiminen ja itsensä kehittäminen sekä toteuttaminen (merkityksellisyys) korostuvat yleisimpinä toiveina työelämän suuntaan. Myös Oiva-hankkeen alumnitutkimus tukee näitä aikaisempia havaintoja.

Työelämätaidot – osaamisen muutos

Työn merkityksellisyyden lisäksi työelämässä korostuvat työelämätaidot. Geneerinen osaaminen, yleiset työelämävalmiudet tai työelämätaidot viittaavat kaikki osaamiseen, jota syntyy alasta riippumatta ja jota voi hyödyntää kaikenlaisissa työtehtävissä (Nykänen & Tynjälä 2012). Työelämätaitojen merkitys on kasvanut työelämässä, sillä ydintyön lisäksi työntekijältä vaaditaan nykyään monenlaista osaamista kuten itsensä johtamisen taitoja, viestintätaitoja ja organisointikykyä.

Työelämätaitojen roolin kasvun vuoksi kyselyssä tutkittiin myös alumnien käsitystä työssä vaadittavista tiedoista ja taidoista (n=64). Kyselyyn vastanneet saivat valita mielestään kolme tärkeintä tietoa tai taitoa, joita he tarvitsevat työurallaan. Kestävän kehityksen koulutuksen alumnit pitivät seuraavia tietoja ja taitoja tärkeimpinä työelämässä:

1. Tiedonhankintataidot (42 %)
2. Kyky oppia ja omaksua uutta (38 %)
3. Viestintä- ja esiintymistaidot (34 %) ​
4. Tiimityöskentelytaidot (27 %) ​
5. Organisointi- ja järjestelytaidot (23 %) ​
6. Tietotekniset taidot (23 %) ​
7. Stressin sietokyky ja sopeutuminen uusiin tilanteisiin (23 %)
8. Opinnoista saatu teoreettinen osaaminen (19 %) ​
9. Analyyttiset- ja ongelmanratkaisutaidot (17 %) ​
10. Projektinhallintataidot (17 %)

Kymmenen tärkeimmän tiedon ja taidon listauksesta käy ilmi, että suurin osa hyödyllisiksi koetuista tiedoista ja taidoista on niin kutsuttuja geneerisiä tai yleisiä työelämätaitoja. Opinnoista saatu teoreettinen osaaminen on yltänyt vain viidenneksellä vastaajista kolmen tärkeimmän tiedon ja taidon joukkoon. Tuloksesta voidaankin päätellä, että työelämätaidoilla on paljon suurempi merkitys työelämässä kuin opinnoista saadulla teoreettisella osaamisella, jonka merkitystä ei kuitenkaan pidä vähätellä.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Kestävän kehityksen kaltaisella epätyypillisellä alalla opiskelijoiden työllistyminen voi olla haastavaa, jos opiskelija ei tunnista omia vahvuuksiaan tai työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja. Oiva-hankkeessa tehty työ voikin parhaimmillaan auttaa opiskelijaa tunnistamaan omat vahvuutensa ja kehittämään työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja. Toisaalta tieto siitä, että suurin osa kestävän kehityksen alumneista on ollut tyytyväisiä omaan työuraansa, voi tuoda lohtua nykyisille opiskelijoille, jotka pohtivat työllistymistään. Hankkeen ja tämänkin tutkimuksen kannalta tärkeintä on, että tutkittua tietoa hyödynnetään myös hankkeen päättymisen jälkeen osana opiskelijoiden uraohjausta.

Työuralta vaaditaan nykyään paljon. Työn tulee tarjota oppimisen paikkoja ja sen tulee antaa tekijälleen merkityksellisyyden kokemuksia. Toisaalta työelämä vaatii myös työntekijältä paljon osaamisen kasvattamisen sekä erilaisten työelämävalmiuksien omaksumisen kautta. Tässä tutkimuksessa kerätty aineisto on vuodelta 2018 eli ennen globaalia pandemiaa, jossa nyt elämme. Vastaavanlaisen kyselyn toistaminen pandemian jälkeen voisi olla mielekästä, sillä tällöin vertailemalla kyselyiden tuloksia, voitaisiin selvittää, onko koronapandemia muuttanut työelämän osaamistarpeita.

Joka tapauksessa työelämän muutos on väistämätön. Tulevaisuuden tutkijat, kuten Perttu Pölönen (2020), ennustavat, että jo lähitulevaisuudessa kaikki suorittava työ on korvattu teknologialla. Jäljelle jäävä työ on sellaista, johon robotit eivät pysty. Tämä tarkoittaa työtä, joka vaatii esimerkiksi ihmissuhdetaitoja ja empatiaa, mutta myös luovuutta ja uuden luomisen taitoja. Pandemiasta seurannut digiloikka voi kiihdyttää tätä muutosta entisestään. Korkeakoulutuksen haasteena onkin tuottaa sellaista osaamista, joka olisi tarpeellista myös tulevaisuudessa. Muutoksen vuoksi korkeakoulukentällä olisikin käytävä keskustelua siitä, millaista osaamista opiskelijoille tällä hetkellä opetetaan ja kuinka tulevaisuusorientoitunutta osaaminen on.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS

Kestävää elinkaariajattelua muotoiluun – Elinkaarikartalla ja META-taulukoinnilla mallinnetaan tuotteen kestävyyttä

Maailmankuvaa muuttava oppiminen tuo tulevaisuuden toivoa

Ongelmalähtöinen projektioppiminen on avain kiertotalouteen

Villan kierrättämiseen vauhtia kehityshankkeella