Pia Kiikeri, KT, lehtori, Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Tuija Marstio, KTM, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu
Koulutuksella on olennainen rooli yhteiskunnallisessa muutosprosessissa. Ilman sitä monet yhteiskunnalliset uudistukset jäävät tehottomiksi. Korkeakoulut eivät ainoastaan tuota asiantuntijatietoa, vaan myös kouluttavat yhteiskunnallisia toimijoita.
Tässä artikkelissa tarkastellaan opiskelun iloa ja vahvuusperustaista pedagogiikkaa ammattikorkeakoulun pedagogisena kysymyksenä ja esitetään, että näillä tekijöillä on keskeinen rooli opiskelijan tulevaisuususkolle sekä aktiiviselle toimijuudelle ja sitä kautta korkeakoulutuksen yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle.
Opiskelun ilo ja vahvuusperustainen pedagogiikka
Opiskelijoiden hyvinvoinnista on tullut tärkeä tavoite korkeakoulutuksessa, ja yhä useammat todisteet osoittavat, että mielenterveys ja onnellisuus ovat läheisesti sidoksissa oppimiseen ja opintomenestykseen (Li, 2025).
Opiskelun ilo ei ole vain hetkellinen mukava tunne, vaan keskeinen tekijä oppimisen tehokkuuden, hyvinvoinnille ja tulevaisuuden taidoille. Siihen liittyy myönteisiä tunteita, kuten iloa ja innostusta. Myönteiset tunteet parantavat ongelmanratkaisukykyä, luovuus lisääntyy, opiskelija motivoituu ja oppimistulokset paranevat. Myönteiset tunteet myös suojaavat syrjäytymiseltä parantaen kyky luoda paremmin ihmissuhteita ja lisäämällä yhteisöllisyyttä sekä lisäämällä psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. (Fredrickson, 2001.)
Opettajalla on keskeinen rooli myönteisten tunteiden vaalimisessa erilaisissa oppimisympäristössä. Iloa syntyy, kun opettaja on positiivinen, kannustava ja innostunut, antaa myönteistä palautetta ja on kiinnostunut opiskelijoistaan. (Kiikeri, 2025.)
Vahvuusperustaisessa opetuksessa oppijoita autetaan tulemaan tietoisemmaksi omista vahvuuksistaan, itsestään sekä ympäröivästä maailmassa tunnistamalla ja sanoittamalla vahvuuksien mukaista toimintaa (Leskisenoja ym. 2019). Vahvuusnäkökulman mukaisesti jokaisella on voimavaroja, jotka vievät kohti onnistunutta elämänpolkua (Leskisenoja ym., 2019). Seligmanin hyvinvointiteoria pohjautuu viiteen elementtiin: myönteiset tunteet (Positive emotions), sitoutuminen (Engagement), ihmissuhteet (Relationships), merkityksellisyys (Meaning) sekä saavuttaminen (Accomplishment). Hyvinvointiteoriasta käytetään nimitystä PERMA ja useat tutkimukset ovat osoittaneet, että PERMA-teorian elementit ovat relevantteja hyvinvoinnin mittareita länsimaisessa yhteiskunnassa ja niitä on käytetty myös viitekehyksenä myös korkeakoulumaailmassa (Leskisenoja 2023).
Andersonin ym. (2024) mukaan vahvuuksien tunnistaminen parantaa oppimistuloksia ja vähentää keskeytyksiä, koska oppija kokee olevansa arvokas ja kykenevä, näin riski syrjäytyä pienenee. Vahvuuksien tunnistaminen on myös keskeinen taito, sillä tällaiset arvot ja taidot tukevat aktiivista kansalaisuutta ja rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua (Peterson ym., 2022).
Myönteiset kokemukset luovat merkityksellisyyttä
Opiskelun ilo, myönteiset tunteet ja vahvuuksien tunnistaminen liittyvät oleellisesti merkityksellisyyteen, sillä se kuvaa yksilön näkemystä itsestään, elämänsä arvokkuudesta ja kuulumisesta itseä suurempaan (Seligman, 2011). Seligmanin PERMA -teorian mukaan merkityksellisyyden kokemus tarkoittaa kuulumista johonkin itseä suurempaan ja sen palvelemista, mikä antaa elämälle tarkoitusta. Korkeakouluopinnoissa tämä voi tarkoittaa opiskelualaan samaistumista, akateemisen yhteisön jäsenyyttä tai käsitystä siitä, että opinnot tukevat pitkän aikavälin tavoitteita ja identiteettiä.
Tutkimusten mukaan merkityksellisyyden kokemus rakentuu korkeakouluopinnoissa usein autenttista, todelliseen maailmaan kytkeytyvistä oppimistehtävistä, sosiaalisista vuorovaikutuksesta sekä oppijaa sopivasti haastavista tilanteista (Kovich, 2023; Zeivots ym, 2024). Erityisen merkityksellisinä pidetään oppimiskokemuksia, jotka liittyvät omiin tavoitteisiin ja herättävät kriittistä ajattelua ja reflektiota. Myös opiskelijoiden uskomukset, identiteetti ja toimijuus vaikuttavat merkityksellisyyden rakentumisessa (Vogel & Hyman-Vogel, 2016). Merkityksellisyyden tunnetta voidaan lisätä tarjoamalla oppijoille mahdollisuuksia vaikuttaa omaan oppimiseensa ja oppimista koskeviin valintoihinsa.
Opiskelijan osallisuus ja toimijuus yhteiskunnallisen vaikuttamisen ajureina
Opiskelijan toimijuus (student agency) tarkoittaa kokemusta omasta kyvystä vaikuttaa, tehdä valintoja ja kantaa vastuuta, ja se on aktiivisen osallistumisen ja oppimisen ydin. Siihen liitetään usein intentionaalisuus, tahto, sinnikkyys, aloitteellisuus, autonomian tunne ja kontrolli (Sevón 2015). Toimijuutta voidaan kehittää ankkuroimalla oppiminen todellisiin yhteiskunnallisiin ja tieteellisiin kysymyksiin.
Toimijuus on sekä yksilöllinen että sosiaalisesti sidoksissa oleva prosessi, joka muotoutuu pedagogisten valintojen ja sosiaalisten käytäntöjen kautta. Pedagogisesti ja myönteisin tuntein tuettu toimintakyky vahvistaa ammattikorkeakoulujen roolia aktiivisen ja vastuullisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen edistäjänä. (Biesta, ym, 2015.) Toimijuus kytkeytyy myös vahvasti transformatiivisen pedagogiikkaan, joka kannustaa opiskelijoita pohtimaan yhteiskunnallista muutosta ja näkemään itsensä muutoksen toimijoina (Afriadi, ym, 2022). Se voimaannuttaa oppijoita kehittymään reflektiiviseksi ja kriittisiksi ajattelijoiksi.
Kohti yhteiskunnallisesti vaikuttavaa pedagogiikkaa
Yhteiskunnallisesti vaikuttava pedagogiikka edellyttää korkeakouluilta tietoista suunnittelua, jossa hyvinvointi ja opiskelun ilo ymmärretään osaksi korkeakoulun yhteiskunnallista vastuuta. Seuraavaksi esittelemme periaatteita, jotka tukevat ammattikorkeakoulujen roolia yhteiskunnallisina vaikuttajina.
Ensimmäinen periaate on opiskelun ilo, joka lisää oppimista ja parempia oppimistuloksia. Kun oppiminen koetaan mielekkääksi, osaamista päivitetään aktiivisemmin työuran aikana, ja oppimisesta innostunut oppija osallistuu todennäköisemmin myös yhteiskunnalliseen toimintaan.
Toinen periaate on vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen opetussuunnitelmassa. Tämä tarkoittaa vahvuusperustaisten ohjausmenetelmien ja pedagogisten käytäntöjen soveltamista opetuksessa eri tasoilla, jotta oppijoiden hyvinvointia ja oppimista tuetaan yksilöllisesti tunnistettujen vahvuuksien kautta (Hyvärinen, ym, 2025).
Kolmas periaate on merkityksellisten oppimiskokemusten luominen työelämäyhteyksien kautta. Yhteys yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen luodaan usein kokemuksellisessa oppimisessa, jossa opiskelijat ratkovat aitoja ongelmia. Työelämälähtöinen oppiminen koetaan merkitykselliseksi, lisää motivaatiota ja vähentää riskiä jäädä koulutusjärjestelmän ulkopuolelle (Szabó, ym, 2024).
Neljäs periaate on opiskeluyhteisön rakentaminen, jossa vuorovaikutus, turvallisuus ja dialogi mahdollistavat riskinoton ja luovuuden. PERMA-mallissa tämä liittyy tunteeseen, että muut tukevat, rakastavat ja arvostavat. Opiskeluyhteisössä kehittyvät yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa keskeiset taidot, jotka vahvistavat yhteiskuntaan kiinnittymistä ja siirtyvät suoraan työelämätaitoihin.
Viides periaate koskee opiskelun kokemuksen luonnetta, joka vaikuttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin. Korkeakoulut ovat saavutuskeskeisiä ympäristöjä, ja opiskelupaine voi olla sekä kasvun että stressin lähde. Keskeisiä tekijöitä ovat opintojen työmäärä ja vaatimukset, arviointistressi, sitoutumisen taso ja akateeminen tuki. (Li, 2025.) PERMA-mallissa tämä liittyy aikaansaamisen tunteeseen, joka syntyy haasteen hallinnasta ja tavoitteita kohti ponnistelusta. Saavutukset lisäävät hyvinvointia, koska ne mahdollistavat ylpeyden omasta elämästä.
Seuraava taulukko havainnollistaa, sen kuinka positiivinen pedagogiikka, myönteiset tunteet ja vahvuusperustainen opetus luovat edellytyksiä opiskelijan kollektiiviseen vaikuttamiseen.
Taulukko 1. Ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta tukevat periaatteet positiivisen pedagogiikan ja vahvuusperustaisen opetuksen näkökulmista (Kiikeri & Marstio 2026)
| Positiivinen pedagogiikka, myönteiset tunteet ja vahvuusperustainen opetus | Yhteiskunnallinen vaikuttaminen |
| Opiskelun ilo: Myönteiset tunteet, innostus oppimiseen | Aktiivisuuden ja aloitteellisuuden lisääntyminen Halu osallistua yhteisiin asioihin |
| Itsetuntemus: Vahvuuksien tunnistaminen, itsemyötätunto | Yhteiskunnallinen toimijuus Identiteetin vahvistuminen |
| Merkityksellinen oppiminen: autenttiset oppimisen tilanteet | Yhteiskunnallinen vastuu Demokratiaan sitoutuminen |
| Toimijuus ja minäpystyvyys: Kokemus omasta kyvykkyydestä | Usko, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin rakenteisiin |
| Opiskeluyhteisön rakentaminen: vuorovaikutus, psykologinen turvallisuus, dialogisuus, osallisuus, opiskelijan äänen kuuluminen | Rohkeus ottaa kantaa Julkinen ja demokraattinen osallistuminen Työelämän vuorovaikutus Demokraattisten taitojen kehittyminen |
| Oppimisen kokemuksen luonne: työmäärä ja vaatimukset, arviointistressi, sitoutumisen taso ja akateeminen tuki | Yhteisöllisen tiedonrakentamisen taito erilaisilla yhteiskunnallisen toimijuuden tasoilla |
Lopuksi
Ajattelemme, että tänä päivänä korkeakoulujen tärkeänä tehtävänä on luoda toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Myönteisesti ajattelevat ja omiin kykyihinsä uskovat nuoret aikuiset ovat tulevaisuuden muutosagentteja. Vahvuusperustainen pedagogiikka on noussut tärkeään rooliin, koska se auttaa oppijaa huomioimaan omia vahvuuksiaan ja lisäämään oppimista sekä motivaatiota. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaatii oppijan aktiivista toimijuutta ja omien vahvuuksien tunnistamista sekä hyödyntämistä, jota juuri vahvuuspedagogiikka tukee.
Tämä edellyttää korkeakouluilta kykyä nähdä opiskelijoiden hyvinvointi ja opiskelun ilo tärkeinä osina niiden vastuuta. Myös johtajuuden tuki on tärkeää. Kun korkeakoulun johto priorisoi hyvinvoinnin strategisissa suunnitelmissa ja kohdistaa siihen resursseja, mahdollistavat hyvinvointia ja opiskelun iloa vahvistavat käytännöt koko korkeakouluyhteisössä.
Afriadi, B., Kaswati, R., Tjalla, A., & Sutisna, A. (2022). Transformative pedagogy in present and subsequent social change. International Journal of Business, Law, and Education, 3(2), 111–117.
Anderson, A. M., Or, J., & Maguire, K. R. (2024). The relationships between strengthsbased teaching practices and students’ general, strengths, and academic selfefficacy. Discover Psychology, 4, Article 63. https://doi.org/10.1007/s44202-024-00171-0
Biesta, G., Priestley, M., & Robinson, S. (2015). The role of beliefs in teacher agency. Teachers and Teaching, 21(6), 624–640. https://doi.org/10.1080/13540602.2015.1044325
Fredrickson, B. L. (2001). The role of positive emotions in positive psychology. The broaden and build theory of positive emotions. The American Psychologist, 56(3), 218–226. https://doi.org/10.1037//0003-066x.56.3.218
Hyvärinen, S., Purtilo-Nieminen, S. & Rautio, K. (2025). Strengths-based student guidance in school: A systematic literature review. Journal of Pedagogical Research, 33(1), 30–52. https://www.marianjournals.com/book/volume-33-issue-1-2025/
Kiikeri, P. (2025). Opiskelun ilo ammatillisen koulutuksen verkko-opinnoissa. Väitöskirja. Lapin yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-481-2
Kovich, M. K. (2023). Application of the PERMA model of well-being to undergraduate students. Väitöskirja. Purdue University. https://docs.lib.purdue.edu/dissertations/AAI30503366/
Leskisenoja, E., Sandberg, E., Penttinen, O. (2019). Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi. PS-kustannus. e-kirja.
Leskisenoja, E. (2023). PERMA-teoria hyvinvointiopetuksen kivijalkana.
Teoksessa L. Uusitalo (toim.) Positiivisen psykologian voima. (224–256). PS-Kustannus.
Li, H. (2025) Students’ wellbeing in positive higher education: conceptual frameworks and influencing factors. Frontiers in Education. 10:1607364. https://doi.org/10.3389/feduc.2025.1607364
Peterson, A., Civil, D., McLoughlin, S., & Moller, F. (2022). Schools, civic virtues and the good citizen (Research report). University of Birmingham, Jubilee Centre for Character and Virtues. https://www.jubileecentre.ac.uk/wp-content/uploads/2023/11/SchoolsCivicVirtueandtheGoodCitizen_ResearchReport_Accessible.pdf
Seligman, M. E. P. (2011). Flourish: A visionary new understanding of happiness and well-being. Free Press.
Sevón, E. (2015). Who’s got the Power?: Young Children’s Power and Agency in the Child-Parent Relationship. International Journal of Child, Youth and Family Studies, 6 (4-1), 622-645.
Szabó, L., Zsolnai, A., & Fehérvári, A. (2024). The relationship between student engagement and dropout risk in early adolescence. International Journal of Educational Research Open, 100328. https://doi.org/10.1016/j.ijedro.2024.100328
Vogel, F. R., & Human-Vogel, S. (2016). Academic commitment and self-efficacy as predictors of academic achievement in additional materials science. Higher Education Research & Development, 35(6), 1298–1310. https://doi.org/10.1080/07294360.2016.1144574
Zeivots, S., Tyrrell, J., & Wardak, D. (2024). Exploring what makes learning meaningful for postgraduate business students in higher education. The Australian Educational Researcher, 51, 1927–1944. https://link.springer.com/article/10.1007/s13384-023-00672-2
Artikkelissa on hyödynnetty tekoälyä (ChatGPT ja CoPilot) sen sisällön ja rakenteen ideoinnissa sekä tiivistelmän kääntämisessä. Sisältö on kirjoittajien itse tuottamaa.
Learning Experiences as a Drivers of Societal Impact in Higher Education
The article examines how positive pedagogy and strength-based education can enhance the societal impact of universities. The joy of studying and positive emotions increases motivation for learning, improves learning outcomes, and strengthens overall wellbeing. At the same time, recognising strengths and cultivating self-compassion support learners’ self-knowledge, identity formation, and societal agency.
Meaningful and authentic, working life-related learning activities, foster students’ sense of social responsibility and their commitment to democratic values. Learner agency and self‑efficacy reinforce the belief that individual actions can shape societal structures.
Equally central is the cultivation of a learning community characterised by constructive interaction, psychological safety, and dialogic engagement. Overall, positive pedagogy and strengths based teaching promote students’ well being, collaborative knowledge creation, and nurture active citizenship, thereby reinforcing the societal impact of higher education institutions.
Vastaa