Mari Silver, väitöskirjatutkija, tutkintovastaava, Metropolia ammattikorkeakoulu
Ekologinen kriisi, teknologisen kehityksen kiihtyminen ja työn rakenteellinen epävarmuus ovat viime vuosina muuttaneet tapaa, jolla osaamista ja koulutuksen tehtävää ymmärretään. Keskustelussa korostuvat joustavuus, jatkuva oppiminen ja kyky toimia kompleksisissa tilanteissa. Samalla koulutukselta odotetaan ketteryyttä ja nopeaa reagointia. Näihin odotuksiin liittyy jännite: korkeakoulujen toimintaa ohjaavat tehokkuusvaatimukset rajoittavat koulutuksen mahdollisuuksia uudistua yhtä nopeasti kuin yhteiskunnallinen muutos edellyttäisi.
Tässä tilanteessa ammattikorkeakouluilla on erityinen asema. Niiden työelämälähtöinen tehtävä, yhteistyöverkostot ja soveltava opetuskulttuuri tukevat reagointia muuttuviin osaamistarpeisiin, vaikka ne toimivat samojen taloudellisten ja hallinnollisten reunaehtojen puitteissa kuin muukin korkeakoulukenttä. Kysymys ei ole pelkästään opetussisältöjen päivittämisestä, vaan siitä, millaista yhteiskunnallista muutoskyvykkyyttä ja toimijuutta koulutuksessa voidaan vahvistaa.
Tutkimus tulevaisuuden työelämän osaamistarpeista viittaa siihen, että muutokset eivät koske vain yksittäisiä taitoja, vaan tapaa jäsentää ja ratkaista monimutkaisia ilmiöitä. Taulukko 1 kokoaa keskeiset osaamisalueet, joita globaalin murroksen on tunnistettu korostavan (Silver & Ruokamo 2025).
Taulukko 1
Uudet osaamistarpeet
| Osaamisteema | Esimerkkejä |
| Monialainen ja systeeminen ajattelu | Empaattinen suunnittelu, tieteellinen ajattelu |
| Yhteiskehittäminen | Co-creation, osallistava suunnittelu |
| Kriittinen ja innovatiivinen ajattelu | Tutkimukselliset taidot |
| Kestävyys ja planetaarinen näkökulma | Ekosysteemiajattelu |
| Systeemisten ongelmien ratkaisu | Monitoimijayhteistyö, epävarmuuden sietäminen |
Tässä artikkelissa tarkastelen ammattikorkeakoulutusta kahdesta eri näkökulmasta: miten opiskelijat jäsentävät globaalia murrosta ja millaisin pedagogisin ratkaisuin opettajat vastaavat siihen. Näiden kahden näkökulman kautta on mahdollista hahmottaa millä tavoin ammattikorkeakoulutuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus rakentuu arjen opetustilanteissa.
Yhteiskunnallinen murros koulutuksessa
Ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallinen rooli ei rajoitu julkilausuttuihin tavoitteisiin, vaan ilmenee käytännön opetustyössä ja pedagogisissa ratkaisuissa. Tutkimukset osoittavat, että yhteiskunnallinen murros heijastuu korkeakoulutukseen usealla tasolla: työelämän osaamisodotuksissa, opiskelijoiden tulevaisuuskäsityksissä sekä opettajien pedagogisissa ratkaisuissa ja muutosvalmiudessa (Noel et al., 2023).
Tulevaisuuden työelämää tarkastelevat tutkimukset puolestaan korostavat kompleksisuuden hallintaa, teknologisen ymmärryksen merkitystä ja kykyä toimia systeemisten haasteiden keskellä (Silver & Ruokamo, 2025). Nämä odotukset eivät jää abstrakteiksi puheenvuoroiksi, vaan näkyvät opiskelijoiden tavassa jäsentää omaa rooliaan suhteessa globaaleihin muutoksiin. Taulukko 2 kokoaa yhteen, miten yhteiskunnallinen murros näyttäytyy ammattikorkeakoulutuksessa eri tasoilla (Silver & Ruokamo, valmisteilla).
Taulukko 2
Yhteiskunnallisen murros ammattikorkeakoulutuksessa
| Tarkastelutaso | Ilmeneminen | Yhteys AMK:n vaikuttavuuteen |
| Työelämä | Kompleksisuus, systeeminen ja teknologinen kehitys, epävarmuus | Uudet osaamistarpeet |
| Opiskelijat | Murrostietoisuus, arvot, epävarmuuden hyväksyminen | Valmius toimia muuttuvassa työelämässä |
| Opettajat | Pedagoginen muutosherkkyys, tulkintatyö | Pedagogiset ja didaktiset ratkaisut, ohjaus |
| AMK | Rakenteet, työelämäyhteydet | Mahdollistaa reagoinnin ja tarjoaa ajantasaiset oppimisympäristöt |
Taulukko 2 osoittaa, että opiskelijat tunnistavat ekologisen ja teknologisen murroksen sekä työn epävarmuuden osana työelämää ja odottavat koulutukselta valmiuksia toimia näissä olosuhteissa. Samanaikaisesti opettajien haastatteluissa korostuu pedagoginen muutosherkkyys: didaktisia ratkaisuja päivitetään, työelämäyhteyksiä monipuolistetaan ja uusia teemoja integroidaan opetukseen muuttuvissa tilanteissa (Silver & Ruokamo, valmisteilla).
Murros opiskelijoiden silmin
Yhteiskunnallinen murros ei näyttäydy opiskelijoille abstraktina kehityskulkuna, vaan konkreettisena osana heidän tulevaa työelämäänsä. Ekologinen kriisi, teknologisen kehityksen kiihtyminen ja työn epävarmuus muokkaavat heidän käsityksiään tulevista ammattirooleista. Tulevaisuus ei hahmotu lineaarisena urapolkuna, vaan monimuotoisena ja osin ennakoimattomana kenttänä, jossa toimiminen edellyttää ammatillisen osaamisen lisäksi kykyä ymmärtää laajempia yhteiskunnallisia yhteyksiä.
Opiskelijoiden puheessa korostuu tietoisuus siitä, että työ kytkeytyy yhä vahvemmin systeemisiin haasteisiin (Silver, Silén & Ruokamo, 2025). Kestävyys, teknologinen ymmärrys ja eettiset valinnat eivät näyttäydy irrallisina teemoina, vaan osana ammatillista ydintä. Osaaminen ei rajoitu teknisiin valmiuksiin, vaan sisältää kyvyn arvioida toiminnan yhteiskunnallisia seurauksia. Samalla epävarmuus hyväksytään työelämän lähtökohdaksi. Tämä korostaa koulutuksen tehtävää tukea opiskelijoiden valmiuksia toimia tilanteissa, joissa selkeät urapolut ja pysyvät osaamiskentät eivät enää ole itsestäänselvyyksiä.
Pedagogiikka murroksessa
Opettajien pedagoginen reagointikyky ei synny tyhjiössä, vaan kytkeytyy ammattikorkeakoulun rakenteisiin. Ammattikorkeakoulujen työelämälähtöinen tehtävä, yhteistyöverkostot ja käytäntölähtöinen opetuskulttuuri luovat edellytyksiä opetussisältöjen nopealle päivittämiselle. Muuttuvat osaamistarpeet eivät jää strategiatason kirjauksiksi, vaan heijastuvat suhteellisen nopeasti kurssisisältöihin.
Kuva: Korkeakoulutus ei ainoastaan reagoi muutokseen, vaan osallistuu sen suuntaamiseen.
Mari Silver
Lukuvuoden 2025 aikana toteutettujen muotoilun lehtoreiden haastattelujen perusteella opettajien toimijuus ei rajoitu pelkästään opetussisältöjen päivittämiseen (Silver & Ruokamo, valmisteilla). Yhteiskunnallinen murros haastaa opettajia tulkitsemaan omaa ammatillista rooliaan. Muutokset teknologiassa, työelämän rakenteissa ja yhteiskunnallisissa odotuksissa näkyvät opetuksessa kysymyksinä siitä, millaista toimijuutta ja vastuuta opiskelijoiden tulisi kehittää tulevaisuuden työelämässä.
Työelämäyhteyksien tiiviys asettaa opettajat kahden näkökulman risteykseen: he seuraavat työelämän muutoksia ja jäsentävät niitä pedagogisesti opiskelijoille. Tämä kaksoisrooli tukee nousevien ilmiöiden tuomista opetukseen. Haastattelujen mukaan pedagoginen työ on siirtynyt ohjaavaan ja keskustelevaan suuntaan, jossa opiskelijoita autetaan jäsentämään muuttuvaa toimintaympäristöä ja omaa rooliaan siinä. Näin opettajat toimivat tulkkeina opiskelijoiden kokemusten ja yhteiskunnallisten muutosten välillä. Tällainen tulkintatyö on keskeinen osa ammattikorkeakoulun yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Pedagoginen vuorovaikutus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus
Ammattikorkeakoulut eivät ole pelkästään työelämän osaamistarpeisiin reagoivia toimijoita, vaan ympäristöjä, joissa muutoksen tulkinta ja pedagoginen kehittäminen kietoutuvat toisiinsa. Rakenteet mahdollistavat reagoinnin, mutta pedagoginen vuorovaikutus opiskelijoiden ja opettajien välillä konkretisoi koulutuksen yhteiskunnallisen merkityksen. Näissä kohtaamisissa muotoutuvat arvot ja toimintatavat, jotka heijastuvat siihen, millaisina ammattilaisina opiskelijat valmistuvat ja miten he työelämässä toimivat.
Kun opiskelijat tuovat opetukseen kysymyksiä kestävyydestä, teknologian eettisyydestä ja työn merkityksellisyydestä, opettajien tehtävä ei ole tarjota valmiita vastauksia, vaan luoda tilaa niiden käsittelylle. Opettajien ajantasainen ymmärrys työelämän muutoksista tuo keskusteluun konkretiaa, ja haastattelujen mukaan pedagoginen työ on siirtynyt keskustelevaan ja ohjaavaan suuntaan, jossa opiskelijoita autetaan jäsentämään muuttuvaa työelämää ja omaa rooliaan (Silver & Ruokamo, valmisteilla). Tällaisessa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kyky kohdata epävarmuutta ja opettajien empaattinen reagointikyky kytkeytyvät toisiinsa.
Tällaisessa pedagogisessa vuorovaikutuksessa oppimisen tavoitteena ei ole pelkästään osaamisen siirtäminen vaan valmius toimia kompleksisissa tilanteissa, arvioida vaihtoehtoja ja tehdä perusteltuja valintoja muuttuvassa toimintaympäristössä. Samalla korkeakoulut toimivat yhteiskunnallisen murroksen keskellä myös taloudellisten ja hallinnollisten paineiden alaisina. Kustannustehokkuuden ja yksilöllisen vastuun korostuminen voi huomaamatta siirtää yhä suuremman osan muutoskyvykkyydestä opiskelijoiden harteille. Tällöin korostuu ajatus, että opiskelijan tulee olla itseohjautuva, joustava ja valmis sopeutumaan jatkuvaan epävarmuuteen.
Ammattikorkeakouluilla on kuitenkin mahdollisuus rakentaa toisenlaista roolia yhteiskunnallisena toimijana. Sen sijaan, että vastuu muutokseen sopeutumisesta yksilöllistyy, korkeakoulu voi toimia tilana, jossa muutosta jäsennetään yhdessä ja jossa tarjotaan korkeatasoista opetusta, laadukasta ohjausta ja pedagogista tukea kompleksisessa maailmassa toimimiseen. Tällöin ammattikorkeakoulun yhteiskunnallinen vaikuttavuus rakentuu ennen kaikkea sen kyvystä auttaa opiskelijoita ymmärtämään muuttuvaa maailmaa – ei vain sopeutumaan siihen.
Noel, L. A., Ruiz, A., van Amstel, F. M. C., Udoewa, V., Verma, N., Botchway, N. K., Lodaya, A., &
Agrawal, S. (2023). Pluriversal futures for design education. She Ji, 9(2), 179–196.
DOI: 10.1016/j.sheji.2023.04.002
Silver, M., & Ruokamo, H. (2025). Competencies of modern designers: A systematic literature review. Arts and Humanities in Higher Education, 25(1), 1-21.
DOI: 10.1177/14740222251342646
Silver, M., Silén, M. & Ruokamo, H. (2025). Design students’ views on future work at the stage of Industry 5.0 and Society 5.0: Dimensions and levels of resilience. Design and Technology Education: An International Journal, 30(1).
DOI: 10.24377/DTEIJ.article3046
Silver, M., Silén, M. & Ruokamo, H. (in preparation). Design educators as change agents: sensemaking of systemic change through transition design and its implications for roles and practices for design educators in higher education. A phenomenological case study.
Ecological crisis, technological acceleration and growing uncertainty in work are reshaping how competence and the role of higher education are understood. Universities of applied sciences (UAS) hold a distinctive position in this transformation due to their practice-based orientation and close links to working life. This article examines the societal impact of UAS education through the perspectives of students and educators. Findings indicate that students demonstrate a broad awareness of systemic change, while teaching is increasingly shifting toward dialogical and guidance-oriented approaches. Societal impact emerges particularly in pedagogical interaction, where students’ interpretations of change meet educators’ sensemaking. At the same time, efficiency pressures and the individualisation of responsibility challenge the role of education. UAS can act as spaces where change is collectively interpreted and capabilities for navigating complexity are developed.
Vastaa