2/2014, Koulutus ja oppiminen, Puheenvuoro, Tutkimus ja innovaatiot

From The Bottom Up – Quo Vadis AMK TKI?

Mistä ponnistamme?

Pari vuotta sitten julkaistu ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan kansainvälinen arviointi (Maassen et al, 2012) oli hieman monimerkityksellisesti otsikoitu ”From the bottom up”. Sen voi ymmärtää positiivisesti, eli pohjalta on ponnistettu jo varsin korkealle – omin avuin, kuten raportissa todetaankin. Toisaalta arvioinnissa on esitetty myös runsaasti ”kehittämiskohteita”, siis suomeksi sanottuna kritiikkiä, jolloin otsikon voi ymmärtää niinkin, että on vain yksi mahdollinen suunta – ylöspäin.

Arvioinnin monet viestit ovat saattaneet hukkua ammattikorkeakoulu-uudistuksen sisäiseen hälinään. Toisaalta juuri tässä yhteydessä on oikea ”momentum” uudistaa myös TKI-toimintaamme, onhan se otettu myös uuteen rahoitusmalliin merkittäväksi tekijäksi. Onneksi myös Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimintaohjelman (TINTO, OKM & TEM 2012) ensimmäisen suosituksen mukaisesti OKM sai syksyn 2013 lisäbudjetissa 10 miljoonan euron määrärahan ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan edellytysten vahvistamiseen.

Uusimmassa ehdotuksessa ammattikorkeakoululaiksi on tutkimustehtävä pidetty muuten ennallaan, mutta sanan ”soveltava” tilalle on kirjoitettu sana ”uudistava”. Tehtävänämme on siis ”harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa tutkimus‐ ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa”. ”Uudistava” T&K-toiminta sisältää implisiittisesti myös innovaatiokomponentin, jota on pitkään pidetty ammattikorkeakouluille luontevana tehtävänä. ”Soveltava” T&K-toiminta onkin tulkinnaltaan hieman epämääräinen; ”uudistava” antaa enemmän mahdollisuuksia, mutta myös velvoitteita alueen elinkeinorakenteen kehittämiseksi.

Nyt onkin kysymys, miten ammattikorkeakoulut itse pystyvät uudistamaan TKI-toimintaansa ja ottamaan oman luontevan roolinsa Suomen innovaatiojärjestelmässä. Tätä työstetään erityisesti OKM:n rahoittamassa TKI-osaaja -valmennusohjelmassa, jossa kaikki ammattikorkeakoulut ovat mukana. Tavoitteena on parantaa ammattikorkeakoulujen käytäntölähtöisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan valmiuksia ja vaikuttavuutta. Tärkeänä elementtinä on myös yhteisen käsitteistön kiteyttäminen ja jakaminen. Valtakunnan tutkimus- ja innovaatiopoliittiseen keskusteluun pääsemme täysivaltaisesti mukaan vasta, kun oma ”tutkimusdiskurssimme” on vakiintunut ja uskottavaa myös muiden korvissa.

Haasteita siis riittää. Arviointiraportissa kuvataan tilannetta mm. näin: ”all UASs have to make strategic decisions and investments with respect to their RDI profile which go in general way beyond the current ad hoc and piecemeal commitments made by the institutional owners and leadership”. Toisaalta todetaan, että tarvitaan myös lisää valtakunnan tason toimenpiteitä, mm. oma rahoitusmuoto, myös senkin takia, että hyvän ammattikorkeakoulututkimuksen kriteerit muotoutuvat tästä rahoituksesta kilpailtaessa.

Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan käänteitä

Suomen innovaatiopolitiikkaa uudistettiin merkittävästi v. 2008 julkistetussa ensimmäisessä kansallisessa innovaatiostrategiassa ”Kohti uutta kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiopolitiikkaa” (TEM, 2008). Siihen asti innovaatiopolitiikan toimenpiteet ovat painottuneet suurelta osin tiede- ja teknologialähtöisiin toimintamalleihin. Ensimmäisen kerran valtakunnan tasolla tuotiin tämän rinnalle kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys.

Julkistamisen yhteydessä todettiin, että strategian erityisenä haasteena on hyödyntää yksilöiden ja yhteisöjen luovuus ja innovatiivisuus entistä laaja-alaisemmin vastattaessa ympäristön ja yhteiskunnan haasteisiin. Lisäksi painotettiin asiakkaiden tarpeista lähtevien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä sekä käyttäjien osallistumista kehitystyöhön.

Samassa yhteydessä tuotiin esille, että tämä puoli innovaatiojärjestelmässämme on puutteellisesti hoidettu. Tosin ammattikorkeakoulut olivat jo tämän tyyppistä toimintaa harjoittaneet jo vuosia, mutta ammattikorkeakouluja ei millään tavalla noteerattu raportissa. Yliopistojen rooli toki oli vahvasti esillä ja suosituksissa todetaankin mm: ”Luodaan uusia toimintamuotoja ja kannusteita aidosti kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan edellyttämän laajapohjaisen vuorovaikutuksen tueksi. (TEM, OPM, muut ministeriöt, Tekes, yliopistot, tutkimuslaitokset, Sitra)” – vain ammattikorkeakoulut puuttuivat….

Hieman aiemmin oli julkaistu OECD:n arviointiraportti ”Korkea-asteen koulutuksen teematutkinta” (Opetusministeriön julkaisuja 2007:13). Siinä todetaan, että Suomi on ollut erittäin tietoinen tiedon tuottamisen erottelusta kahteen malliin (moodiin). Moodi 1 määritellään yleisesti tiedeyhteisössä akateemisten normien mukaisesti harjoitettavaksi akateemiseksi tutkimukseksi, joka on useimmiten luonteeltaan yksitieteistä. Moodi 2 määritellään tavallisesti luonteeltaan ratkaisukeskeiseksi ja vahvasti käyttäjälähtöiseksi monialaiseksi tutkimukseksi, joka on yleensä ulkoisten tahojen tilaamaa.

Edellä mainittujen tekijöiden pohjalta OECD:n arviointiryhmä suositteli mm: ”Ammattikorkeakoulujen yleiset tutkimus- ja kehitystoiminnan tehtävät tulisi määritellä uudelleen, ja tähän liittyisi epäilemättä myös uudenlainen paradigma, johon sisältyisi suuntautuminen tiedontuotannon kakkosmoodiin sen monissa eri ilmenemismuodoissa”.

Ammattikorkeakouluilla olisi tuossa yhteydessä ollut tuhannen taalan tilaisuus ottaa oma paikkansa kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan osaajana, nojautuen myös toiminnalle luontaiseen ”kakkosmoodiin”. Aika ei vain tainnut olla kypsä, ei puolin eikä toisin.

Uusia näkökulmia ja haasteita

Arvonluonti ja asiakasymmärrys

Innovaatiolle on monta määritelmää, mutta oleellisinta on, että sen tulee tuottaa merkittävää arvoa asiakkaalle tai yleisemmin hyödynsaajalle. Hyvä johdatus teemaan on Sitran julkaisu ”Unohda innovointi – keskitys arvonluontiin” (Ruckenstein, 2011). Siinä todetaan, että innovaatiotoiminnassa keskeistä on nimenomaan kyky tuottaa asiakkaiden maailmaan uudenlaista arvoa yritysten toiminnallista osaamista mahdollisimman tehokkaasti hyödyntävällä tavalla.

Yksilön kannalta arvolla on taloudellisen merkityksen lisäksi kaksi muutakin ulottuvuutta: sosiaalinen arvo ja erottautumisarvo. Tämän takia erityisesti käyttäjälähtöisessä innovaatiotoiminnassa on päästävä syvälle asiakkaan maailmaan, esimerkiksi etnografista tutkimusta käyttäen.

Vaikka asiakasymmärryksen tärkeys onkin helppo ymmärtää ja perustella, on sen luominen innovaatioprosessissa käytännön tasolla paljon haastavampaa; kyseessä on paljon enemmän kuin perinteiden asiakastiedon hallinta tai CRM-järjestelmät. Aihetta on suurten teollisuusyritysten näkökulmasta tutkinut mm. Hanna Nordlund väitöskirjassaan (Nordlund, 2009). Hänen mukaansa erityisen tärkeää on, miten asiakasymmärrystä luodaan innovaatioprosessin alkupäässä, nk. front end -vaiheessa. Termi viittaa varsinaista tuotekehitysprojektia edeltävään aikaan. Front end on luonteeltaan hyvin erilainen kuin innovaatioprosessin kaksi muuta vaihetta, tuotekehitysprojekti- ja kaupallistamisvaihe, ja siksi se vaatii myös erilaisia toimintatapoja. Tulevaisuuden ennakoinnin yhdistäminen tähän vaiheeseen on erittäin suotavaa uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja innovaatioaihioiden tunnistamiseksi.

Arvoketjut ovat monimutkaisia

Globalisaatio on merkittävästi muuttanut teollisuusyritysten toimintaympäristöä. Aihetta on ansiokkaasti selvittänyt ETLA useassakin tutkimuksessaan, esim. Mysteeri avautuu (Ali-Yrkkö, 2013) ja Kenelle arvoketju hymyilee (Pajarinen, 2012). Kyse ei ole taannoin lanseeratusta Kiina-ilmiöstä, ts. että valmistus siirtyy halpatuotantomaihin. Nykyään tuotteiden arvoketjut ovat varsin monimutkaisia ja pilkkoutuvat hajalleen eri puolille maailmaa pitkälle erikoistuneisiin parhaan osaamisen keskittymiin.

Toisaalta tämä merkitsee, että valmistuksen osuus tuotteiden arvonmuodostuksessa on merkittävästi pienentynyt. Aineettomat toiminnot, kuten hallinto ja muut palvelut, logistiikka, rahoitus, T&K, design, markkinointi ym. luovat suurimman osan tuotteen arvosta. Liiketoiminnan kannalta onkin oleellisinta, kuka hallitsee arvoketjuja ja aineettomia tekijöitä. Tämän ymmärtäen monet suomalaiset perinteisen teollisuuden yritykset ovat pärjänneet varsin hyvin globaaleilla markkinoilla, jopa siirtäneet valmistustaan takaisin Suomeen.

Tällaisessa toimintaympäristössä eivät tuote- tai palveluinnovaatiot enää riitä, vaan tarvitaan uusia liiketoimintainnovaatioita, joissa aineettomien tekijöiden ymmärtäminen on avainasemassa. Tämä asettaa uusia haasteita myös ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnalle kuten myös ajantasaiselle opetukselle.

Digitalisaatio mullistaa toimintamallit

Digitalisaatio on yksi merkittävimpiä megatrendejä. Olemme siirtymässä digitaalisen palvelutaloudenrakentamisesta sen hyödyntämiseen. Tuotanto muuttuu.Viihde- ja media-alat eivät ole entisellään. Kohtamullistuvat opetus ja terveydenhoito. Digitalisoituminenon myös merkittävä tuottavuuskasvun lähde (Lehti, 2012).

Digitaalitaloudessa korostuvat itsepalvelu, vertaistuotanto, epäsuorat ansaintamallit ja muu kuin markkinavaihdanta. Sama tiedonmurunen päätyy lukuisiin eri käyttöihin. Työ hajoaa ja sen sisältö muuttuu. Monipaikka-, moniansio-, osa-aika- ja yrittäjätyö lisääntyy. Ihmisen alueina pysyvät jatkossakin keksiminen, intuitio, moraali ja etiikka. Tämä tarjoaa valtavia mahdollisuuksia uusille innovaatioille.

Systeemisyys, verkostot, ja parviäly

Nykyään puhutaan paljon suurista haasteista (grand challenges) tai viheliäisistä ongelmista (wicked problems). Näillä tarkoitetaan monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia, joita ei voida ratkaista tarkastelemalla yksittäisiä tekijöitä erikseen. Kyseessä on systeeminen ongelma, jota pitää tarkastella kokonaisuutena ja joka vaatii useiden eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä, mahdollisesti myös lainsäädännön muuttamista jne.

Systeemiset ongelmat kuten myös liiketoiminnan monimutkaiset arvoketjut vaativat entistä enemmän kykyä verkostomaiseen toimintaan, sekä organisaatioiden sisällä että niiden välillä. Moderneissa organisaatioissa systeemisyyden ja itseorganisoitumisen ymmärtäminen on olennaista, mikä vaatii myös uuden tyyppistä johtamista. Tässä yhteydessä on ruvettu puhumaan myös ekosysteemeistä ja verkostojen parviälystä (VTT).

Miten eteenpäin?

Iso haaste ammattikorkeakouluille on, miten pysymme mukana nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tai mieluummin, miten pystymme toimimaan edelläkävijöinä, tukien työelämän muutosta, aluekehitystä ja uudistaen elinkeinoelämää TKI-toiminnan avulla, mihin laki meitä velvoittaakin. Tämä edellyttää innovatiivisuutta myös omissa toimintatavoissa, johtamisesta ja organisoinnista alkaen. Tärkeä rooli on tulevaisuuden ennakoinnilla; meidän pitää aktiivisesti seurata maailman muutosta, olla mukana ratkomassa suuria yhteiskunnallisia haasteita, ymmärtää arvonmuodostusta, sekä verkostomaista ja systeemistä toimintaa jne. Toisaalta tämä sopii hyvin ammattikorkeakoulujen rooliin käytännön osaamisen kehittäjänä ja kouluttajana. Lisäksi rahoittajien (TEKES, EU:n Horizon 2020 ym.) linjaukset painottavat nykyään ongelmalähtöistä ja ratkaisukeskeistä, monialaista osaamista yhdistävää TKI-toimintaa. Olisiko nyt oikea hetki ammattikorkeakoulujen ottaa oma selkeä roolinsa innovaatiojärjestelmässä, luoda sille yleisesti hyväksyt käytännöt ja käsitteet ja kasvaa uskottavaksi osapuoleksi myös tutkimus- ja innovaatiopoliittisessa keskustelussa?

Kirjoittaja

Matti K. Hakala, erikoisasiantuntija, TkT, Dos., Hämeen ammattikorkeakoulu, matti.hakala@hamk.fi

Maassen, Peter et al. From the bottom up. Evaluation of RDI activities of Finnish Universities of Applied Sciences.  Publications of the Finnish Higher Education Evaluation Council 7:2012

Kansallinen innovaatiostrategia, TEM raportti 2008

Ruckenstein, Minna et al, Unohda innovointi – Keskity arvonluontiin. Sitra 2011.

Nordlund, Hanna, Constructing customer understanding in front end of innovation Acta Universitatis Tamperensis; 1478, Tampere University Press, Tampere 2009.

Ali-Yrkkö, Jyrki, Mysteeri avautuu, Suomi globaaleissa arvoverkostoissa. ETLA B257, 2013.

Pajarinen, Mika et al, Kenelle arvoketju hymyilee, koneteollisuus globaalissa kilpailussa. Sitra 297, 2012.

Lehti, Matti et al, Suuri hämmennys, työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa. ETLA B254, 2012

Apilo, Tiina et al, Ekosysteemit ja verkostojen parviäly, tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. VTT Julkaisuja 152, 2014

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *