Vanhanen-Nuutinen, Liisa & Mäki, Kimmo & Töytäri, Aija & Ilves, Vesa & Farin, Veera 2013. Kiviä ja keitaita. Ammattikorkeakoulutyö muutoksessa. Haaga-Helia tutkimuksia 1/2013. 140 s.
Kiviä ja keitaita -julkaisu on yhteenveto laajan vuonna 2009 käynnistyneen MOPE-tutkimuksen (moniulotteinen amk-opettajuus) tuloksista. Tutkimushanke toteutettiin Haaga-Helian ja OAJ:n yhteistyönä, ja sitä on rahoittanut myös OKKA-säätiö. Tutkimuksessa on selvitetty 1622 henkilön vastauksiin perustuen opettajien käsityksiä oppimisesta, ajan- ja työnhallinnasta, johtamisesta, osaamishaasteista ja kehittymismahdollisuuksista. Julkaisun ensimmäisessä osassa esitellään tutkimuksen kvantitatiivisen kyselyn tuloksia. Toisen osan artikkelit perustuvat laajan kyselyn avoimiin vastauksiin. Kirjoittajat ovat kokeneita tutkijoita ja kehittäjiä, joilla on painavaa sanottavaa.
Keskeisenä teemana ammattikorkeakouluopettajuudesta puhuttaessa on ollut uusi opettajuus, jota on tutkittu mm. monissa väitöskirjatutkimuksissa. Siihen on tuotu 2010-luvun alkupuolella yhä enemmän myös kriittisiä sävyjä. Mäki (2012) löysi tutkimuksessaan kaksi työkulttuuriheimoa, ristiriitojen ja kohtaamattomien tulkintojen työkulttuuriheimon sekä substanssi- ja opetuskeskeisen työkulttuuriheimon.
Kvantitatiivisen osan ehkä mielenkiintoisin tulos on, että enemmistö lehtoreista (53 %) on sitä mieltä, ettei strateginen ymmärrys ammattikorkeakoulun toiminnasta ole tärkeää. Työvuosien määrä kasvattaa selvästi myönteisten vastausten osuutta. Ammattikorkeakoulun johtamisen erillisyys opetushenkilöstön työstä, joka on tullut esille monissa muissakin tutkimuksissa, on huolestuttava ilmiö. Kyselyn perusteella kaivataan laajasti parempaa kannustavuutta. Tyytyväisyys työtehtäviin ei ole hyvällä tasolla, kun yliopettajia lukuun ottamatta lähes 40 % vastaajista on väittämästä eri mieltä. Julkaisusta jää kaipaamaan taulukkoa, jossa johtamista ja työtyytyväisyyttä koskevia muuttujia olisi tarkasteltu erikseen opettavan opettajan ja TKI-opettajien ryhmien välillä. Vertailu esimerkiksi yliopistojen, sosiaali- ja terveysalan tai teollisuuden asiantuntijoihin toisi valaistusta siihen, onko kyseessä yleinen suomalaisen työelämän ilmiö vai onko ammattikorkeakoulutyössä erityispiirteitä. Nämä näkökannat ovat hedelmällisiä jatkotarkastelun kohteita. Kyse on paljolti siitä, miten uudentyyppistä Mäen mosaiikkimaiseksi kutsumaa työtä johdetaan, joka ei liene vain amk-kentälle ominainen muutos.
Toisen osan ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan työaikasuunnittelun ongelmia. Kirjoittajien hyvä kysymys, kuinka realistista on päästä kyläkoulumaiseen pikkutarkkaan kuvaukseen ja sitä jäljittelevään resursointiin koko työvuoden osalta, tiivistää mielestäni keskeisen kehittämistarpeen. Tayloristinen työaikasuunnittelu ei sovellu mosaiikkimaiseen asiantuntijatyöhön. Toisessa artikkelissa muutostsunameilla tarkoitetaan hyökyaaltomaista kokemusta työn uuvuttavista muutospaineista. Kolmas artikkeli tuo esille johtamisen ja esimiestyön koettujen puutteiden ohella henkilöstön oman vastuun ja itsensä johtamisen jaksamisen edellytyksenä. Senioriopettajuutta koskevan artikkelin pohjalta olisi odottanut enemmän eväitä ikäjohtamiseen.
MOPE-projektin julkaisu lienee tähän asti laajin kartoitus amk-opettajuudesta kattaessaan lähes kolmanneksen kaikista opettajista. Julkaisun molemmat osat ovat selkeitä ja helppolukuisia. Tutkimuksen tulokset tuovat esille enemmän kiviä kuin keitaita eikä tulossa oleva resurssileikkausten kausi tule kiviä vähentämään. Aineiston pohjalta johtamisen puutteet nousevat esille tarpeettomankin vahvasti. Hyvä johtaminen edellyttää myös rakentavaa suhtautumista johdettavien taholta. Kannattaa tarttua esimerkiksi selvästi nykyisen amk-työhön soveltumattoman jo viisitoista vuotta vanhan työaikasuunnittelun uudistamiseen.
Kirjoittaja
Pentti Rauhala, emeritus rehtori, dosentti ph.rauhala@gmail.com
