3/2013, Koulutus ja oppiminen, Opiskelijat, Puheenvuoro

Miksi korkeakouluissa kannattaa opettaa tiedonhankintaa?

Ihmisiltä vaaditaan yhteiskunnassa ja työelämässä pärjäämiseksi informaatiolukutaitoja. Korkeakoulussa niiden opettamisessa kirjasto on erinomainen kumppani opettajille opettaessaan tiedonhankintaa. Useissa korkeakouluissa kirjasto on kuitenkin vajaasti hyödynnetty resurssi tiedonhankinnan opettajana ja ohjaajana. Näin on siitäkin huolimatta, että tiedonhankinnan opetuksella ja ohjauksella voidaan edistää opintojen etenemistä ja opiskelijoiden valmistumista.

Mitkä taidot kehittyvät

Tiedonhankinnan ohjauksella ja opetuksella kehitetään opiskelijoiden informaatiolukutaitoa (IL). Käytännössä tämä tarkoittaa, että opiskelijoiden kyky tunnistaa tiedontarpeensa, hakea ja paikantaa tietoa sekä löydetyn tiedon kriittinen ja eettinen arviointi ja käyttö lisääntyvät. [1]

Informaatiolukutaidon kehittymisellä puolestaan on edistävä vaikutus niin harjoitustöiden, tutkielmien kuin opinnäytteenkin teossa. Ilman niiden tekemistä, ei kukaan voi valmistua korkeakoulusta. Niissä korkeakouluissa, joissa opettajat ja kirjasto ovat kokeilleet tai ovat ottaneet käytännöksi yhdessä opettamisen, ovat lähes poikkeuksetta tyytyväisiä olleet kaikki osapuolet – opettajat, kirjasto ja opiskelijat.

Yhtenä esimerkkinä kirjaston ja opettajan tiiviistä yhteistyöstä on Rovaniemen ammattikorkeakoulu, jossa pilotoitiin kirjaston ja opettajien yhteistyössä ongelmaperustaisen oppimisen sovittamista matkailualan turvallisuuden teemojen ja informaatiolukutaidon opetukseen. Pilotin tuotoksellisena tavoitteena oli suunnitella matkailualueen turvallisuussuunnitelman luonnos. Pilotinvetäjät Jenni Laine ja Heidi Minkkinen toteavat pilotista kirjoittamassaan artikkelissa, että ”opiskelijoilta saatu palaute osoitti, että he kokevat asiantuntemuksensa vahvemmaksi ja kykenevät nyt suunnistamaan tiedonhankinnassaan varmemmin”. [2]

Korkeakoulut hyötyvät useilla tavoilla

Korkeakoulujen rahoituksesta suurin osa perustuu suoritettujen tutkintojen ja suoritettujen opintopisteiden määrään. Näin ollen korkeakoulujen kannattaisi käyttää hyväkseen kaikki tarjolla olevat keinot opintojen edistämiseksi. Yhteistyötä kirjaston ja opettajien kanssa on hyödynnetty vasta harvoissa korkeakouluissa siinä määrin kuin se olisi mahdollista ja kaikille hyödyllistä.

Informaatiolukutaitoiset opiskelijat ovat myös erinomaista mainosta korkeakouluille. He ovat korkeakoulujensa sidosryhmien keskuudessa tehokkaita korkeakoulunsa markkinoijia tietämättään tai tietoisesti jo työharjoittelussaan sekä myöhemmin valmistuttuaan.

Paljolti sosiaalisen median ansiosta opiskelijat jakavat kokemuksiaan maantieteellisesti laajoille alueille. Opiskelussakin koetut onnistumiset leviävät tehokkaasti herättäen tulevissa opiskelijoissa mielenkiintoa oppilaitoksia kohtaan. Korkeakoulujen keskinäisissä vertailuissa ja yksiköiden elinkelpoisuuden arvioinnissa yksi merkittävä tekijä on oppilaitoksen vetovoima. Onnistuneet projektit ja laadukkaat opinnäytetyöt, joita korkeakoulut nostavat esille, eivät ainakaan vähennä vetovoimaa.

Korkeakoulukirjastoissa ihmetelläänkin, miksi niiden pitää edelleen tehdä valtavasti työtä sen eteen, että tiedonhankinnan opetusta ja ohjausta lisättäisiin korkeakouluissa. Kirjastojen pitäisi jo pystyä keskittymään vain opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen yhteistyössä opettajien kanssa. Enää ei pitäisi joutua perustelemaan, miksi tiedonhankinnan opetus on tärkeää ja miksi sitä pitäisi lisätä.

Miten integroida tiedonhankinnan opetus muihin opintoihin

Tiedonhankinnan opetuksen ja ohjauksen integrointi opintoihin on parhaimmillaan kolmivaiheinen:

  • opetus opintojen alussa
    • tarvitaan, vaikka iso osa opiskelijoista ei vielä ole vastaanottavaisimmillaan
  • ohjausta ammattiaineiden tunnilla
    • opiskelijoilla on todellinen tarve, jolloin oppiminen on tehokkainta
  • opetus tai ohjaus opinnäytetyön alkuvaiheessa
    • tarvitaan, jotta kaikki pääsevät opinnäytteen teossa alkuun.

Ammattiopinnoissa tiedonhaun ohjaus voidaan sisällyttää erinomaisesti esimerkiksi projektimuotoiselle kurssille. Opinnäytetyöhön liittyvät opinnot voivat olla opinnäytetyön tekoon valmistavia kursseja, jolla tehdään seminaarityö, tai opinnäytetyön teon aloittava seminaari. Parhaimpaan oppimistulokseen päästään, kun opettaja ja kirjaston edustaja yhdessä suunnittelevat kurssin toteutuksen alusta saakka.

Suomen korkeakoulukirjastojen yhdessä laatima informaatiolukutaitosuositus täydentää edellä mainittuja vaiheita neljännellä tasolla, joka sisältää ylemmän amk-tutkinnon, ammatilliset opettajaopinnot ja erikoistumisopinnot. Suosituksessa tasot esitetään ammattikorkeakoulujen osalta seuraavasti:

  • uudet opiskelijat
  • ammattiopinnot
  • tutkimusopinnot / opinnäytetyövaihe
  • ylempi ammattikorkeakoulututkinto, AOKK, erikoistumisopinnot.

IL-suositus löytyy kokonaisuudessaan Suomen yliopistokirjastojen neuvoston sivulta. Lokakuussa se tulee myös amk-kirjastojen AMKIT-konsortion sivulle.

Myönteisiä vaikutuksia opettajan työhön

Yhteistyö kirjaston kanssa kehittää paitsi opiskelijoiden oppimista myös opettajien omia tiedonhankintataitoja. Samalla se pitää heidät tietoisina kirjaston tarjoamista tiedonlähteistä ja palveluista. Merkittävää opettajien kannalta on myös se, että opiskelijoiden tarvitsema henkilökohtainen ohjaus opetustuntien ulkopuolella voi vähentyä.

Alla on Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opettajien kokemuksia yhteistyöstä kirjaston kanssa kursseilla, joilla opiskelijat ovat tehneet seminaarityön ja siitä usein myös kandidaatintyön. [3]

  • Seminaarien laatu on parantunut. Joidenkin opettajien mukaan kehitys ollut huomattava.
  • Opetuksen on nähty kehittävän opiskelijoiden tiedonhankinnan ja -arvioinnin taitoja.
  • Eniten hyötyvät ne, joilla on hankaluuksia päästä työnsä alkuun ja hahmottaa aihekokonaisuuksia.
  • Säästänyt opettajien aikaa ja vähentänyt ohjauksen tarvetta (”jonot ovella lyhentyneet”).
  • Opettajat ovat kokeneet itsekin oppineensa uusimpia tiedonhankinnan käytäntöjä.

Opettajat päättävät avun hyödyntämisestä

Kirjastoilla on vahva halu tiedonhankinnan ohjauksen ja opetuksen kehittämiseen. Opettajilla puolestaan on valta päättää, ottavatko he kirjaston mukaan opetukseen. Kirjastoissa toivotaan ja odotetaan, että opettajat tarttuvat tilaisuuteen ja ottavat kirjaston avukseen edistämään opiskelijoiden oppimista ja sitä kautta valmistumista korkeakouluista niissäkin kouluissa, joissa opettajat eivät ole vielä näin tehneet.

Kirjoittaja

Teija Harju, johtava informaatikko, AMKIT-pedagogiikkaryhmän jäsen, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Tekniikan kirjasto, teija.harju@oamk.fi

[1] Suomen yliopistokirjastojen neuvosto. 2013. Suositus Suomen korkeakouluille – Informaatiolukutaito korkeakouluopinnoissa. Hakupäivä 22.8.2013 http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/neuvosto/asiakirjat/lausunnot/20132014/Files/liitetiedosto2/Yhteinen_suositus_SYN-logo.pdf

[2] Laine, Jenni ja Minkkinen, Heidi. 2012. Ongelmaperusteinen informaatiolukutaidon oppiminen tuottaa tulosta. Signum 5/2012, 8-12. Hakupäivä 22.8.2013 http://ojs.tsv.fi/index.php/signum/article/view/7378/5728.

[3] Virrankoski, Antti. 2012. Miltä IL-opetuksen vaikuttavuus näyttää yliopisto-opetuksen näkökulmasta? Suomen tieteellisen kirjastoseuran seminaari Miksi opetamme? IL-opetuksen vaikuttavuutta arvioimassa 29.11.2012. Helsinki. Hakupäivä 22.8.2013.
http://www.stks.fi/files/koulutukset/informaatiolukutaito/virrankoski_stks_il-1.pdf

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *