3/2013, Koulutus ja oppiminen, Opiskelijat, Puheenvuoro

Tietohallinto muutosten edessä – opetusta tukeva ICT

Ammattikorkeakoulujen opetusmenetelmät ovat vuosien saatossa muuttuneet paljon. Varsinkin viime vuosina on puhuttu yhä enemmän joustavuudesta ja erilaisten oppimismenetelmien yhteiskäytöstä uutta tekniikkaa hyväksikäyttäen. Tietohallinto on nähty usein erillisenä saarekkeena kaukana opetuksesta. Näinhän sen ei pitäisi olla, vaan tietotekniikan pitäisi auttaa niin opetustilannetta, materiaalin tuottamista kuin myös hallintoa. Painotusta ja asiakkaiden tarpeiden kuulemista on ehkä aika nyt tarkistaa.

Perinteinen luokkahuone, opettaja edessä ja oppilaat riveissä kuuntelemassa, on ollut pitkään ainoa ratkaisu myös ammattikorkeakoulujen luokkien asetteluksi. Haasteen siihen tuovat tietokoneiden luonteva sijoittelu luokkiin. Tietokoneluokissahan opetetaan paljon ja AMK-opetuksen luonteesta johtuen hyvin käytännönläheisesti. Opettaja ei tässä perinteisessä sijoittelussa näe opiskelijoiden näyttöjä. Näin hän ei myöskään yhdellä silmäyksellä voi havaita ongelmia eikä rakentaa vuoropuhelua ongelman ratkaisemiseksi. Uusi asia on omien koneiden, niin tablet kuin kannettavienkin lisääntynyt käyttö. Luokkatiloissa ei ole tarpeeksi sähköverkko/ -ja lähiverkkokaapelointeja langatonta verkkoa unohtamatta. Omien laitteiden käyttömahdollisuus tulee huomioida nykyistä paremmin ja kaapelointiin pitää kiinnittää erityishuomiota – sähkö on verkkoa suurempi ongelma! Luokkien asettelujen lisäksi opetusteknologian tarve tulee kasvamaan. Opiskelijoiden omien laitteiden integrointi osaksi oppimisprosessia ja tunnin kulkua on väistämättä edessä.

IT-osastot vannovat laitehankinnoissa ja laitteiden hallinnoinnissa vakioinnin nimeen. Samanlainen laite, usein kannettava tietokone, edustaa tietohallinnon ihannetilannetta. Vakioitujen tietokoneiden hallinta on keskitettyä. Uusien ohjelmien asennukset tekee vain IT-tuki, eikä käyttäjällä ole kuin peruskäyttäjän oikeudet. Kaikki sujuu niin kauan hyvin, kunnes tarvitaan jotain sellaista ohjelmaa, jota ei automatiikka hoida tai ohjelmisto haluaa päivitystä käyttäjän ollessa esim. ulkomailla. Apua ei saa, eikä voi itsekään asentaa, vaikka taitoa ehkä olisikin.

Erilaiset poikkeukset tähän standardiin mielletään hankaluuksiksi ja laitehallinta onkin viilattu vakiointia suosivaksi. Suurelle osalle käyttäjistä tämä sopii hyvin, mutta ns. kokeilijat kärsivät. Tämä taas rajoittaa opettajien luovia ratkaisumalleja esim. taulutietokoneiden käytön suhteen.  Tietohallinnon haaste onkin jatkossa löytää tasapaino keskitetyn laitehallinnan ja poikkeuksien suhteen. Olisi hyvä löytää omasta organisaatiosta innokkaat ”koeopettajat”, joiden avulla voi hakea toimivia ratkaisuja, joita voi tuotteistaa muille käyttäjille. Uutta pitää etsiä joka päivä – myös tietohallinnon.

Oman henkilökunnan eriytyvät tarpeet ovat yhä haastavampi ongelma. Yleensäkin suhtautuminen omiin laitteisiin on ollut tietohallinnolle ongelmallista. Voisiko opettaja tuoda oman laitteensa koululle (näin on jo käynyt…) ja silti saada siihen toimivat palvelut (Bring Your Own Device)? Vai onko parempi antaa opettajan valita itse omat työkalunsa tietohallinnon hyväksymästä valikoimasta nykyistä vapaammin (Choose Your Own Device)? Ehkä yksi ratkaisu tähän olisi rakentaa malli, jossa tietokoneen, tabletin ja matkapuhelin kolmikosta käyttäjä voi rakentaa laitevalinnan, joka sopii hänelle parhaiten. Ns. ”kahden laitteen malli” pakottaa käyttäjän miettimään käyttötarpeitaan ja luopumaan jostain. Näin kustannukset pysyvät kurissa ja vapaus valita on olemassa. Henkilökunnan ja opiskelijoiden omat laitteet voivat muodostaa tietoturvauhkan tai parhaassa tapauksessa vapauttaa oppimistilanteen uuteen lentoon. Meidän osaamisesta riippuu miten tässä käy.

Molemmissa ratkaisumalleissa on yksi suuri ongelma, jonka edessä tietohallinto on aika voimaton. Ohjelmistotalojen lisenssit on pääsääntöisesti tarkoitettu korkeakoulujen omistamien tietokoneiden käytettäviksi ja yleensä myös pelkästään korkeakoulun tietoverkon alueella. Ehkä tämäkin rajoitus helpottuu ns. pilvipalvelujen myötä, mutta osa ohjelmistoista jää paikallisissa tietokoneissa käytettäviksi teknisten vaatimusten takia.

Yksi kehityssuunta, joka yhdistää sekä tilan että laitteiden vakionnin ongelman, on tilamalli, jossa opiskelijat työskentelevät tehokkaasti omilla laitteillaan muodostaen 2–4 hengen kahviporukoita. Tehtävät ratkaistaan rennosti sohvalla läppäri sylissä rupatellen. Näitähän me näemme käytävillä ja kirjastojen tiloissa jatkuvasti. Onko tietokoneluokka tulevaisuudessa joltain osin tarpeeton, mikäli tuomme palvelut tarjolle omille koneille ja rakennamme luokkatilat tukemaan tätä? Kuinka IT pystyy tämän jälkeen hallinnoimaan kaikkea vai tarvitseeko sen hallitakaan? On hyvä miettiä mikä ohjaa luokkien suunnittelua ja varustamista – tekniikka vai pedagogiikka. Toivon että meillä VAMK:ssa tilojen remontin yhteydessä pääsemme kertaheitolla uudelle tasolle tilojen joustavuuden ja opiskelijoiden palvelujen suhteen.

Tietohallinnon yksi keskeisistä rooleista on nimensäkin mukaan hallinnon tietoteknisten tarpeiden täyttäminen. Moni AMK on yhä osa kuntayhtymää ja taustalla on pitkä yhteinen historia kunnallista päätöksentekoa ja sen mukanaan tuomia järjestelmiä. Jatkossa osakeyhtiöittäminen antaa mahdollisuuden muutokseen ja ohjelmistorakenteen keventämiseen. Tietohallinto joutuukin opetuksen haasteiden takia muuttamaa painotustaan hallinnosta opetuksen tuen suuntaan. Tässä vaiheessa on hyvä pysähtyä miettimään yrityselämän tietoteknisiä painotuksia. Siellä ei painoteta hallinnon sujuvuutta vaan oman ydintoiminnan tehokasta toimintaa. Jokainen IT-päällikkö voisi miettiä painotusta omassa korkeakoulussaan – mikä on suhde opetuksen tietojärjestelmien ja hallinnon järjestelmien osalta.

Opetuksen tarpeiden muutosvauhti lisääntyy. Mikäli halutaan tarjota dynaaminen ympäristö opettajien ja oppilaiden työskentelyyn, tulee se tarvitsemaan yhä enemmän resursseja vaikka laitteiden hallinta väheneekin. IT väeltä eivät siis hommat lopu, päinvastoin lisääntyvät, ja tietohallinto joutuu yhä hankalampien haasteiden eteen. Jotta IT:n kulurakenne pysyisi järkevänä, on meidän pidettävä hallinnon järjestelmien investoinnit maltillisina ja panostettava kaikki mahdolliset resurssit opetusta tukevien järjestelmien kehitykseen.

Olen listannut alla muutamia keskeisiä painopistealueita opetuksen tueksi:

  • toimiva sovellusten virtualisointimahdollisuus
  • erilaiset pilvi- ja selainsovellukset tekevät erilaiset laitealustojen käytön joustavaksi
  • verkkoyhteyden tulee olla helposti saatavilla koko kampusalueella (ja sähköä…)
  • tulostaminen tulee olla mahdollista erilaisista laitealustoista
  • opiskeluportaalin ja verkko-pohjaisten oppimisalustojen painoarvon nostaminen ja käytettävyyden parantaminen
  • IT-palvelujen ohjeistuksen ja helpdesk-palvelujen tason nosto
  • ”sometus” – ollaan siellä missä käyttäjät.

Näiden muutosten myötä pystymme olemaan kehityksessä mukana ja tukena siellä missä meitä tarvitaan. Verkossa tehtävä tuki ja itsepalvelu auttavat käyttäjiä ongelmatilanteissa. Meidän tehtävämme on kuitenkin olla se opetusprosessin läpikotaisin tunteva asiantuntija, joka osaa asettua käyttäjän asemaan. Henkilökohtainen apu on aina paras apu. Yleensäkin tietohallinnon resurssien niukkeneminen ja vaatimusten kasvaminen ajaa meitä yhä enemmän peruspalvelujen yksinkertaistamiseen ja palvelutarjonnan kriittisempään tarkasteluun. IT-palvelut joutuvat jatkossa omalta ”mukavuusalueeltaan ”pois ja miettimään innovatiivisia ratkaisuja. Vielä kaikki ei ole valmista, mutta toivottavasti parin vuoden päästä on.

Kirjoittaja

Pekka Liedes, tietohallintopäällikkö, KTM, Vaasan ammattikorkeakoulu, pekka.liedes@vamk.fi

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli