Nina Luostarinen & Laura Päiviö-Häkämies
Kulttuurialan ammattilaiset – tapahtumatuottajista yhteisötaiteen tekijöihin – ovat fasilitoijia, jotka rakentavat yhteisöllisyyttä, luovat merkityksellisiä kohtaamisia ja vahvistavat sosiaalista pääomaa. Kulttuurista saatavat elämykset eivät ole vain elämänlaadun kysymys, vaan osa yhteiskunnan toimintakykyä.
WHO:n laaja katsaus (Fancourt & Finn, 2019) osoittaa 3000 tutkimustapauksen perusteella, että taide ja kulttuuri vahvistavat psykologista resilienssiä, terveyttä, vähentävät ahdistusta ja tukevat sosiaalista koheesiota. Myös UNESCO (2025) korostaa kulttuurin merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja yhteisöjen toipumiskyvyssä konflikteissa. Kansainvälisen politiikan kentällä kulttuuri on jo pitkään nähty osana yhteiskunnan toimintakykyä (mm. OSCE, 1985; Ulkoministeriö, 2025).
Suomessa kulttuurialan rooli osana huoltovarmuuskeskustelua on viime vuosina saanut selkeästi uudenlaista painoarvoa (Arolainen, 2024). Kansallisen turvallisuuskatsauksen (2023) riskiarviot tunnistavat kulttuurin merkityksen yhteiskunnallisen koheesion ja demokratian perustana. Sitran Megatrendit 2026 -raportti puolestaan korostaa, että yhteiskunta elää monimutkaisessa muutostilanteessa, jossa resilienssin vahvistaminen on keskeistä.
Muutos näkyy konkreettisesti kulttuuritoiminnan eritasoisissa tulevaisuuspapereissa ja alan osaamisen sanoittamisessa. Muun muassa Orpon hallituksen Kulttuuripoliittinen selonteko (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2024) nostaa kulttuurin yhteiskunnallisen merkityksen uudella tavalla esiin puhuessaan jo johdannossa alan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisestä, ja esimerkiksi Suomen Kuntaliitto on julkaissut kirjastoalalle konkreettisen valmiussuunnitelmamallin (Korhonen, 2024).
Kulttuuriala tarvitsee käytännön resilienssiosaamista
Huoltovarmuuskeskuksen raportti (Arolainen, 2024) tunnistaa konkreettisen osaamisaukon: ”Kulttuuriala kokonaisuutena on ollut perinteisen huoltovarmuustoiminnan ulkopuolella. Valmiussuunnittelu on kuulunut julkisten kulttuuriorganisaatioiden vastuulle, mutta ennen koronapandemiaa varautumisen tai huoltovarmuuden pohtiminen on ollut ohutta.”
Pandemia-aika osoitti sekä alan elinkeinoelämän haavoittuvuuden että kulttuuripalveluiden merkityksen ihmisten henkiselle kriisinkestävyydelle. Raportti tunnistaa kaksitahoisen kehittämistarpeen: ensinnäkin kulttuurialan omien toimintaedellytysten turvaamisen häiriötilanteissa, ja toiseksi kulttuurialan kyvyn tukea kansakunnan kriisinsietokykyä tulevaisuudessa. Kyse ei ole siitä, että kulttuurialan osaaminen olisi puutteellista – päinvastoin alalla on syvää osaamista yhteisöllisyyden rakentamisesta, kriisien käsittelystä taidelähtöisillä menetelmillä ja sosiaalisen pääoman vahvistamisesta. Kehittämistarve koskee kolmea asiaa:
- ensinnäkin alan oman varautumisosaamisen syventämistä
- toiseksi tämän yhteiskunnallisesti merkittävän osaamisen tunnistamista ja artikuloimista nykyistä monipuolisemmin osana huoltovarmuutta (ml. kulttuurituottajien rooli välittäjätahona)
- kolmanneksi viranomaisten ja päättäjien kykyä hyödyntää kulttuurialan potentiaalia systemaattisesti osana kokonaisturvallisuutta.
Teknologian yhteydessä puhutaan kaksoiskäytöstä, kun samalla innovaatiolla on sekä siviili- että sotilaallinen sovellus. Kulttuurisessa resilienssityössä hyödyt ovat moninkertaisesti laajempia: yhden intervention kautta vahvistuu samanaikaisesti moni asia. Kyse ei ole kahdesta vaan lukemattomista kerrannaisvaikutuksista, jotka tuottavat sekä redundanssia että monihyötyjä.
Redundanssi syntyy, kun yhteisö luo useita rinnakkaisia tapoja kohdata kriisejä – virallisten kanavien rinnalle muodostuu epävirallisia verkostoja, perinteisten viestintävälineiden rinnalle kulttuurisia ja muutoskyvykkyyttä tukevia ilmaisumuotoja. Monihyödyt syntyvät, kun yksi interventio − vaikkapa yhteisöllinen ennallistamisprojekti – samanaikaisesti vahvistaa ekologiaa, sosiaalisia siteitä, paikallista taloutta ja henkistä hyvinvointia. Ehdotamme, että tällaiset monihyötyiset lähestymistavat hyödynnettäisiin myös yksittäisten, tarkasti kohdennettujen toimenpiteiden yhteydessä luomalla niiden ympärille laaja sosiaalinen ja kulttuurinen tukirakenne.
Eri alojen osaamisen kehittäminen edellyttää hallintokuntien välistä yhteistyötä. Kulttuurialan toimijoiden, viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan säännöllistä vuoropuhelua tarvitaan toimintamallien kehittämisessä. On hyvä huomioida, että Valtioneuvoston tutkimus (2025) paikallisesta kansalaistoiminnasta ja resilienssistä korostaa, että yhteisöllinen toiminta on tehokkainta paikallisella tasolla, missä ihmiset tuntevat toisensa ja kykenevät toimimaan yhdessä.
Ehdotamme, että tällaiset monihyötyiset lähestymistavat hyödynnettäisiin myös yksittäisten, tarkasti kohdennettujen toimenpiteiden yhteydessä luomalla niiden ympärille laaja sosiaalinen ja kulttuurinen tukirakenne.
Humak vastaa tunnistettuihin kehittämistarpeisiin
Humanistisen ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan osaamis- ja tarveanalyysin pohjalta käynnistyi vuoden 2026 alussa kolme uutta tutkimusohjelmaa, jotka etsivät ratkaisuja sekä kulttuurialan varautumiseen että alan yhteiskunnallisen resilienssin vahvistamispotentiaalin hyödyntämiseen (Humak, 2025).
Resilientti yhteiskunta -tutkimusohjelma tarkastelee kulttuuria ja taidetta yhteiskunnan henkisen huoltovarmuuden ja sosiaalisen kestävyyden perustana yhdistäen osallistavat, taidelähtöiset menetelmät yhteisön voimavarojen tunnistamiseen. Ohjelma vastaa erityisesti siihen tarpeeseen, joka Huoltovarmuuskeskuksen raportissa tunnistetaan: miten kulttuuriala voi tukea kansakunnan kriisinsietokykyä. Elinvoimaa elämyksistä -tutkimusohjelma puolestaan kehittää kulttuurialan elämystuotantoa ja matkailua etsien kulttuurin itseisarvon lisäksi kestävän kasvun mahdollisuuksia. Näitä täydentää Uudistuvat yhteisöt -ohjelma, joka kehittää yhteisöjen sosiaalista kestävyyttä ja uudistumiskykyä.
Ohjelmien monialaisuus mahdollistaa kulttuurielämysten tarkastelun sekä yhteiskunnallisen resilienssin että elinvoiman kasvun näkökulmista yhdistäen yhteisöllisen merkityksellisyyden ja toimialan kestävän kehityksen.
Yhteistyö eri alojen ja korkeakoulujen välillä
Kuten Christer Pursiainen (2023) osoittaa monitieteisessä katsauksessaan Resilienssin
ulottuvuudet, muutokset syntyvät pitkäjänteisestä työstä, jossa tunnistetaan haavoittuvuudet ja vahvistetaan systemaattisesti niitä tekijöitä, jotka kannattelevat kriiseissä.
Kulttuurialan ammattikorkeakouluilla on tässä työssä keskeinen rooli: ne voivat tuottaa tutkittua tietoa, kehittää käytännön työkaluja ja kouluttaa osaajia, jotka ymmärtävät oman työnsä laajemman yhteiskunnallisen merkityksen ja osaavat artikuloida sen osaksi kokonaisturvallisuutta. Ala tarvitsee tähän työhön mukaan monia tahoja: viranomaisia, jotka osaavat hyödyntää kulttuurialan potentiaalia systemaattisesti, yrityksiä, kolmannen sektorin toimijoita ja muita yhteisöjä kansallisesti ja kansainvälisesti.
Kulttuuri ei ole vastaus kaikkeen, mutta se luo jotain, jota mikään muu ei voi korvata: merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia, jotka kantavat kriisien yli.
Kirjoittajat
Nina Luostarinen, TaT, Resilientti yhteiskunta -tutkimusohjelman johtava tutkija, Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak), nina.luostarinen(at)humak.fi
Laura Päiviö-Häkämies, FT, Elinvoimaa elämyksistä -tutkimusohjelman johtava tutkija, Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak), laura.paivio-hakamies(at)humak.fi
Lähteet
Arolainen, T. (2024). Kulttuurialan huoltovarmuus. Nykytila ja kehittäminen osana henkistä kriisinkestävyyttä. Huoltovarmuuskeskus. https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/files/dbdada4d233ec4d50c5d12d651ea9d6e87447470/hvk-kulttuurialan-huoltovarmuus-raportti-20241210.pdf
Dufva, M., Kiiski-Kataja, E., & Lähdemäki-Pekkinen, J. (2026). Megatrendit 2026. Kohti uutta yhteiskuntasopimusta. Sitran julkaisuja 1.1.2026. https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2026/
Fancourt, D., & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Health Evidence Network synthesis report 67. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK553773/
Humak. (12.1.2026). Kolme uutta tutkimusohjelmaa käynnistyy tammikuussa 2026. https://www.humak.fi/ajankohtaista/kolme-uutta-tutkimusohjelmaa-kaynnistyy-tammikuussa-2026/
Korhonen, A. (toim.) (2024). Kirjastojen valmiussuunnitelmamalli. Suomen Kuntaliiton julkaisuja 2268. https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2024/2268-kirjastojen-valmiussuunnitelmamalli
Kuntaliitto. (2024). Kirjastoille valmiussuunnitelmamalli varautumis- ja turvallisuustyötä tukemaan. https://www.kuntaliitto.fi/ajankohtaista/2024/kirjastoille-valmiussuunnitelmamalli-varautumis-ja-turvallisuustyota-tukemaan
Mäenpää, P., Faehnle, M., Grönlund, H., Pitkänen, K., Alanko, L., Sarkia, K., & Kuosmanen, S. (2025). Paikallistoiminnan keinoja resilienssin vahvistamiseen. Näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Valtioneuvoston Policy brief 2025:2. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/8906110b-103b-402a-80a4-c69bd382e4cf/content
Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2024). Kulttuuripoliittinen selonteko. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:55. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-569-6
OSCE (Organization for Security and Co-operation in Europe). (1985). CSCE Cultural Forum held in Budapest. Konferenssitiedote. https://www.osce.org/node/58534
Pursiainen, C. (2023). Resilienssin ulottuvuudet. Kosmopolis 53, 4, 31–50. https://doi.org/10.70483/kp.137710
Ulkoministeriö. (2025). ETYJ Suomen puheenjohtajuuskausi 2025. https://um.fi/osce25fi/suomi
UNESCO. (2025). World Conference on Cultural Policies and Sustainable Development – MONDIACULT 2025. Executive Board 221st session, document 221 EX/15. UNESDOC
https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000392833
Abstract
This commentary examines the role of cultural sector educators in strengthening society’s mental preparedness during crises. Research (by WHO, UNESCO etc.) demonstrates that arts and culture enhance psychological resilience and social cohesion. Culture creates irreplaceable experiences of meaningfulness that carry us through crises.
In Finland, culture’s role in national preparedness has gained prominence. The National Security Report identifies culture as a foundation for societal cohesion, while Sitra’s 2026 Megatrends report emphasizes strengthening resilience in complex transitions.
The cultural sector needs practical resilience competence through participatory and arts-based methods. This requires cross-sectoral collaboration in preparedness planning.
In response, Humak launched three research programmes in 2026: Resilient Society, Thriving Through Experiences, and Renewing Communities. Through these programmes, Humak produces research-based knowledge and educate professionals who understand their work’s broader societal significance.
Culture creates irreplaceable experiences of meaningfulness that carry us through crises.
Vastaa