Johanna Krappe, Marko Forsell & Anne Ilvonen
Tutkimusturvallisuuden merkitys on kasvanut toimintaympäristön monimutkaistuneiden riskien ja vaatimusten myötä. Ammattikorkeakoulujen on kehitettävä uusia käytäntöjä vahvistaakseen resilienssiään.
EU:n neuvoston suositus (2024) kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tutkimuksen turvallisuutta, jotta kriittistä tietämystä ja teknologiaa voidaan suojata ei-toivotulta siirtymiseltä kolmansiin maihin sekä haitalliselta vaikuttamiselta, joka uhkaa EU:n turvallisuutta ja arvoja. Jäsenvaltioiden on kehitettävä riskiperusteisia suojatoimia, riskinarviointimenettelyjä ja tukirakenteita tutkimusorganisaatioille erityisesti kriittisten teknologioiden aloilla. Toimenpiteiden tulee olla oikeasuhtaisia eivätkä ne saa vaarantaa akateemista vapautta, institutionaalista riippumattomuutta tai johtaa henkilöiden syrjintään.
OECD:n (2025) raportissa tutkimusturvallisuus sijoitetaan kokonaisturvallisuuden kehykseen , jossa kilpailukyky, resilienssi ja kansallinen turvallisuus kietoutuvat tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan. Painopiste ei ole sulkemisessa vaan riskiperusteisessa hallinnassa, joka turvaa avoimuuden ja laadun. OECD varoittaa “turvallistamisen” yleistymisestä. Liian laajat tai epätarkat turvatoimet voivat heikentää tutkimuksen laatua, hidastaa innovaatioita ja rapauttaa luottamusta yhteistyöhön. Siksi se korostaa tutkimusturvallisuuden ohjenuorina suhteellisuutta, kumppanuutta ja täsmällisyyttä (proportionality-partnership-precision).
OECD:n, TEM:n ja OKM:n yhteishanke vahvistaa tutkimus- ja teknologiaturvallisuuden kansallista koordinaatiota ja systematisoi nousevien teknologioiden strategisen tiedustelun käytäntöjä. Tuotokset ovat toimijakentän kartoitus, valmiuden ja aukkojen arviointi sekä “pelikirja” varhaiseen vaikutus- ja riskidiagnostiikkaan. Ammattikorkeakouluille tämä voisi tiivistyä periaatteeseen “yhteiset linjat, skaalautuvat käytännöt”. Riskit painottuvat usein aineistojen ja kumppanuuksien hallintaan, henkilöstön liikkuvuuteen ja kansainvälisiin projekteihin, joissa tehdään TKI-työtä kriittisen teknologian, infrastruktuurin ja tiedon parissa. Tavoitteena on luoda suhteelliset, arkeen kytkeytyvät toimintamallit, joissa strateginen tiedustelu toimii lähinnä ennakointia tukevana sivujuonteena.
Tavoitteena on luoda ammattikorkeakouluille suhteelliset, arkeen kytkeytyvät toimintamallit tutkimuksen turvallisuuden varmistamiseksi.
Vaikka tutkimusturvallisuuden osalta ammattikorkeakouluilla on autonomia ja vastuu, on kansalliselle koordinaatiolle ja tuelle selvä tarve. Tiedonvaihto ja osaamisen kasvattaminen uudella alueella ovat kansallisesti tärkeitä. Muun muassa Alankomaat, Iso-Britannia ja Tanska ovat panostaneet vahvasti kansalliseen yhteistyöhön, kansallisten ohjeistusten ja yhteyspisteen kehittämiseen. Näiden maiden mallit korostavat kumppanuutta, tukea, itseohjautuvuutta ja riskiprofiiliin sovitettua tasoa.
Tutkimusturvallisuuden kehittäminen vahvistaa organisaation resilienssiä ja luottamusta TKI-toimintaan sidosryhmien keskuudessa. Ammattikorkeakoulut voivat toimia suunnannäyttäjinä luomalla yhtenäisiä toimintamalleja, jotka tukevat turvallista ja vastuullista TKI-toimintaa monimutkaistuvassa geopoliittisessa tilanteessa ja jakaa näitä malleja myös kumppaneilleen. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksen johtavana ajatuksena on ollut se, että vaikka geopoliittinen maailma on muutoksessa, tulee tutkimuksen säilyä avoimena ja luotettavana. Avoimuus ja turvallisuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan vastuullinen avoimuus syntyy riskien tunnistamisesta ja niiden hallinnasta.
OKM:n vastuullisen kansainvälisyyden suositukset (2025) kehottavat vahvistamaan tietoisuutta ja ymmärrystä sekä jakamaan parhaita käytäntöjä. Ammattikorkeakoulut ovatkin kehittäneet aktiivisesti yhdessä osaamista ja tutkimusturvallisuuden ja riskienhallinnan prosesseja. Nämä liittyvät muun muassa kumppanuuksiin, tutkimusympäristöihin, kriittiseen tutkimusinfraan, rekrytointeihin, aineistonhallintaan ja matkustamiseen. Yhteistyön tavoitteena on, että jokainen ammattikorkeakoulu voi hyödyntää tulokset huomioiden oman organisaation koko, yhteistyökumppanit, erityistarpeet ja TKI-painopisteet.
Kirjoittajat
Johanna Krappe, FM, Head of RDI & Global Engagement, Turun ammattikorkeakoulu, johanna.krappe(at)turkuamk.fi
Marko Forsell, VTM, KTT, vararehtori (TKI), Centria-ammattikorkeakoulu, marko.forsell(at)centria.fi
Anne Ilvonen, KM, tutkimus- ja kehittämisjohtaja, Karelia-ammattikorkeakoulu, anne.ilvonen(at)karelia.fi
Lähteet
Euroopan unionin neuvosto. (2024). Neuvoston suositus tutkimuksen turvallisuuden parantamisesta. https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-9097-2024-INIT/fi/pdf
OECD (2025). OECD Science, Technology and Innovation Outlook 2025: Driving Change in a Shifting Landscape. OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/5fe57b90-en
OKM (2025). Vastuullisen kansainvälisyyden ryhmän suositukset korkeakoulutukselle ja tutkimukselle. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/8bccb708-6da9-4d60-8f05-56e799768802/16fb2b49-8622-4ee0-8541-112ab3adb20e/MUISTIO_20250310102943.PDF
Tieteellisten seurain valiokunta. (2025). Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2025–2030. Vastuullisen tieteen julkaisusarja, 4:2025. https://doi.org/10.23847/tsv.1356
Abstract
The importance of research security has grown alongside increasingly complex risks and requirements in the operating environment, and universities of applied sciences (UAS) must develop new practices to strengthen their resilience. The EU Council Recommendation (2024) calls on member states to improve research security to protect critical knowledge and technology from unwanted transfer to third countries, while ensuring that measures remain proportionate and do not compromise academic freedom or lead to discrimination. The OECD warns against the over-securitization of research, noting that overly broad or imprecise security measures can weaken research quality, slow down innovation, and erode trust in collaboration — emphasizing proportionality, partnership, and precision as guiding principles.
The goal is to create proportionate, everyday-integrated operating models in which risks are identified and managed across areas such as partnerships, data management, staff mobility, and international RDI projects involving critical technologies. Openness and security are not opposites — responsible openness emerges from identifying and managing risks, and UASs can act as forerunners by developing shared models that support safe and responsible RDI work in an increasingly complex geopolitical landscape.
Vastaa