Osaamisen kuvaustieto jatkuvan oppimisen digitaalisessa palveluekosysteemissä

Osaamisen kuvaustiedon merkitys kasvaa jatkuvan oppimisen, korkeakoulutuksen uusien jakelutapojen ja yhä moninaisempien kohderyhmien myötä. Työelämän murros, kansalliset ja eurooppalaiset linjaukset sekä kansalliset digitaaliset palvelut kuten Opin.fi ja Osaamispolku kytkevät korkeakoulut entistä tiiviimmin korkeakoulutuksen digitaaliseen ekosysteemiin.

Jotta oppijat, työelämä ja tekoälypohjaiset ohjaus- ja suosittelupalvelut voivat hyödyntää koulutustarjonta-, työelämän osaamistarve- ja oppijadataa, korostuu osaamisen kuvaustiedon laatu, se miten osaamista sanoitetaan ja kuvataan. Myös jatkuvan oppimisen kasvava modulaarisuus ja pienten osaamiskokonaisuuksien käyttöönotto, lisääntyvä kansallinen ja eurooppalainen koulutus- ja opetusyhteistyö sekä yhteen toimivuuden vaatimukset lisäävät tarvetta vertailtaville osaamisen kuvauksille.

Jatkuvan oppimisen tarjonnan keskeisiä lähtökohtia

Korkeakoulut ovat perustaneet tutkintokoulutuksen opetussuunnitelmat osaamisperustaisuudelle jo pitkään ja niissä tutkinnon tuottaman osaamisen kehittyminen ja kumuloituminen on ”sisään rakennettuna”. Kuitenkin opetussuunnitelmissa käytetty osaamisen kuvaamisen käsitteistö on varsin vaihtelevaa sekä korkeakoulukohtaisesti että korkeakoulujen välillä ja tietojärjestelmien kuvauskenttiä käytetään korkeakouluissa hyvin eri tavoin.

Jatkuvan oppimisen koulutustarjonta voi olla opetussuunnitelmaperustaista, osin tai kokonaan työelämän tarpeisiin räätälöityä, tutkintotavoitteista tai osaamisen täydentämiseen tähtäävää ja opintopisteytettyä tai tuntiperustaista. Tarjolla on myös erityyppistä informaalia sisältöä kuten podcasteja, videoita ja kirjallista aineistoa. Näiden lisäksi merkittävä osa osaamisen kehittämisestä tapahtuu työpaikalla tai osana työtehtäviä (OKM, 2017, 24; Siirilä, Mäki & Kinnari, 2021).

Jatkuvan oppimisen kontekstissa korostuvat joustavuus ja oppijakeskeisyys sekä koulutuksen modulaarisuus ja pinoutuvuus. Pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehysluonnoksen (OKM, 2023) mukaan sen lisäksi, että oppijan on mahdollista koota erillisiä osaamiskokonaisuuksien suorituksia omaan portfolioonsa, on eri kokonaisuuksien yhdistämisen tai kerryttämisen osalta määriteltävä se, mihin kerryttäminen perustuu ja millä tavalla osaamista on mahdollista yhdistää laajemmaksi kokonaisuudeksi tai miten laajempaan kokonaisuuteen on mahdollista edetä. Tällöin korostuu erityisesti opintojen edellyttämän aiemman osaamisen kuvaamisen merkitys sekä opintojen suhde muihin, esimerkiksi tutkintokoulutukseen, jotta oppija kykenee rakentamaan tarkoituksenmukaisen osaamisen kehittämisen jatkumon ja tarvittaessa hänelle syntyy tutkintojen viitekehyksen mukainen tutkinto.

Jatkuva oppiminen rakentuu lähtökohtaisesti oppijan osaamisen kehittämisen tarpeille ja oppijalla on mahdollisuus rakentaa omannäköisiään osaamisen kehittymisen polkuja itsenäisesti, ohjatusti tai näiden yhdistelmänä. Ohjausta osaamisen kehittämisen suuntaamiseksi oppija voi saada sekä erilaisilta oppilaitosten, työelämän tai viranomaisten ohjaustoimijoilta että kasvavassa määrin myös erilaisilta tekoälypohjaisilta suosittelu- ja ohjauspalveluilta. Tarkoituksenmukaisten osaamisen kehittämisen polkujen ja niihin liittyvän ohjauksen näkökulmasta korostuu se, miten osaaminen on kuvattu, tarkoittaen ensisijaisesti osaamistavoitteita, arviointikriteerejä sekä osaamisen tasoa ja mahdollista edellytettävää aiempaa osaamista.

Osaamisen kuvaustiedon kehittäminen

Korkeakoulut rakensivat yhteistä ymmärrystä osaamisen kuvaamisesta osana Digivisio-hankkeen osatoteutusta, jossa vuoden 2024 aikana saatiin määriteltyä ensimmäinen yhteinen kiteytys osaamisperustaisuudesta (Digivisio, 2024) ja hahmotettiin seuraavat askeleet kehittämistyölle. Jatkuvan oppijan ja kuvaustiedon laadun näkökulmasta keskeisiä kehittämiskohteita ovat osaamisen kuvaamisen käsitteistö sekä osaamisen luokitteluun liittyvät tiedot opintojen tasosta.

Keskeistä on osaamistavoitteiden kuvaaminen ymmärrettävästi ja mahdollisimman yksiselitteisesti siten, että oppija, työelämä sekä ohjaustoimijat että tekoälypohjaiset suosittelu- ja ohjauspalvelut ymmärtävät niiden tuottaman osaamisen. Tällöin keskiöön nousee myös kysymys käytettävästä kielestä. Miten kuvata opintojakson edellyttämä aiempi osaaminen osaamisperustaisesti, kun tähän saakka niihin on viitattu lähinnä kurssikoodeilla? Kohtaavatko oppilaitosten ja työelämän käyttämä käsitteistö toisensa? Kuinka selkeää kieli on eri osapuolien näkökulmista ja kuinka vertailtavaa se on, sekä kansallisesti että kansainvälisesti?

Opiskelijaliikkuvuus ja eurooppalaiset korkeakouluallianssit lisäävät tarvetta yhteismitalliselle osaamisen kuvaukselle. Eurooppalainen osaamisen luokittelujärjestelmistö ESCO pitää sisällään taidot, pätevyydet ja ammatit, sekä huomioi näiden eri käsitteiden väliset suhteet ja on suunniteltu palvelemaan eurooppalaisia koulutusjärjestelmää ja työmarkkinoita (European Commission, 2024). ESCO on kuitenkin Suomessa vielä vähän tunnettu sekä hyödynnetty ja sen on todettu edellyttävän täydentämistä.

Oppijoiden ja työelämän mahdollisuuksia vertailla koulutusten tuottamaa osaamista, suunnitella ja rakentaa omaa osaamisen kehittämispolkuaan, palvelisi yhtenäisempi tapa kuvata osaamisia. Huomioiden se, että tulevassa erilaisia tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut toteuttavat erilaiset tekoälyavusteiset palvelut, jolloin datan laatu on merkittävässä roolissa. Esimerkiksi kehitteillä oleva kansallinen Osaamispolku.fi-palvelu, joka on koulutus- ja urasuunnittelun, osaamisen kehittämisen ja työllistymisen tueksi tarkoitettu palvelu, hyödyntää yhtenä luokitustapana koulutusmahdollisuuksien esittämisessä ja luokittelussa ESCO-luokitusjärjestelmää.

Opintojen pinoaminen ja yhdistely erilaisiksi kokonaisuuksiksi edellyttää tietoa osaamisen tasosta. Pinoaminen voi tapahtua horisontaalisesti, saman tasoisia opintoja yhdistäen tai vertikaalisesti osaamista syventäen. Pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehysluonnos (OKM, 2023) sisältää ehdotuksen osaamistasoluokittelusta perustuen Dreyfus & Dreyfus 1986 esittämään viisiportaiseen taitojen hankinnan malliin. Luokittelu kattaa viisi tasoa aloittelijasta eksperttiin. Sekä tutkintojen viitekehyksen tasoja että pienten osaamiskokonaisuuksien tasoja voidaan käyttää kuvaamaan jatkuvan oppimisen koulutusten tasoa. Tosin, tällä hetkellä tasoa koskevat tiedot eivät siirry eivätkä näy digitaalisilla tarjonta-alustoilla jatkuvan oppimisen osalta, eivätkä myöskään suoritustiedoissa. Sekä osaamisen kuvaamisen tavat että koulutuksen tasotiedot ovat merkityksellisiä myös osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen näkökulmasta. Jatkuvan oppimisen koulutusten osalta asia tulisi ratkaista.

Jatkossa kansallinen opintosuoritusrekisteri voi sisältää muutakin kuvaustietoa kuin nykyiset opintojakson nimen, laajuuden ja arvosanan (OKM, 2025). Tulevassa tämä suoritustietovaranto tulee olemaan myös oppijan hyödynnettävissä erilaisissa digitaalisissa palveluissa ja toimii esimerkiksi tietoaineistona suosittelupalveluille, oppijan niin halutessaan. Myös erilaiset digitaaliset osaamismerkit ovat tapa tehdä näkyväksi osaamista ja oppija voi esittää ja jaella osaamismerkkiä joustavasti erilaisilla digitaalisilla alustoilla. Osaamismerkkien merkitys työmarkkinoilla ja pienten osaamiskokonaisuuksien yhteydessä on kasvamassa (Valtioneuvosto 2025, 26).

Tulevaisuudessa erilaisia opintosuoritus- ja pätevyystietoja voi tallentaa ja osoittaa EU-alueella digitaalisen lompakkosovelluksen avulla (Digi- ja väestötietovirasto, 2023). Osaamispolku-palvelu mahdollistaa oppijalle myös oman osaamisprofiilin laatimisen ja sen hyödyntämisen koulutus- ja uravaihtoehtojen suunnittelussa. Korkeakoulujen tuottaman osaamisen kuvaustietojen käyttötapojen moninaistuminen on hyvä tiedostaa.

Osaamisen kuvaustieto laadun ja vaikuttavuuden mahdollistajina

Osaamisen kuvaustiedolla on merkitystä jatkuvan oppimisen laadulle ja vaikuttavuudelle sekä korkeakoulujen, oppijoiden että työelämän näkökulmasta. Hallituksen puoliväliriihessä (Valtiovarainministeriö, 2025) korkeakoulukenttään tuotiin uusia avauksia tutkinnon suorittamisesta avoimessa korkeakoulussa sekä opintoseteli-konsepti ilman korkeakoulupaikkaa jääneille toisen asteen opiskelijoille. Jatkuvan oppimisen koulutukset ja tutkintokoulutus lähenevät tässä suhteessa toisiaan, osin synnyttäen mahdollisuuksia mutta myös ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi osaamisen kuvaustiedon osalta tarve sisällyttää jatkuville oppijoille suunnattuja markkinointihenkisiä ingressitekstejä opintojaksokuvauksiin voi näyttäytyä ongelmallisena tutkinto-opiskelijan opetussuunnitelman näkökulmasta. Korkeakoulutuksen uudet jakamistavat herättävät varmasti jatkossakin kiperiä kysymyksiä ja haastavat totuttuja ajattelu- ja toimintatapoja.

Kansallisesti ja Euroopan tasolla meitä ohjataan ja velvoitetaan järjestelmien, prosessien ja tietojen semanttiseen, organisatoriseen ja tekniseen yhteen toimivuuteen (European Union, 2024; OKM 2018). Korkeakoulujen velvollisuudesta tallentaa jatkuvan oppimisen tarjontaa kansalliseen osaamistietovarantoon säädetään parhaillaan (HE 133/2025 vp). Tätä kautta muodostuu pohja edellä kuvatuille digitaalisille koulutus- ja ohjauspalveluille. Samanaikaisesti oppijalla on entistä suuremmat mahdollisuudet käyttää ja luoda itselleen personoituja tekoälyavusteisia ura- ja opinto-ohjauspalveluita.

Korkeakoulujen on kyettävä toimimaan ja uudistamaan toimintatapojaan näiden erilaisten vaatimusten ja odotusten keskellä, riippuvuudet tunnistaen. Ammattikorkeakoulut ovat yhdessä proaktiivisesti laatineet esimerkiksi yhteisen opintotarjonnan laatua laatimalla yhteiset laatusuositukset tarjonnalle. Korkeakoulujen liikkumavara sen suhteen, miten osaamista kuvataan ja millaisissa tietorakenteissa se tapahtuu, kaventuu väistämättä. Osaamisen kuvaustiedon osalta tätä kehittämistyötä vie edelleen eteenpäin korkeakoulujen yhteinen OPS-verkosto yhteistyössä eri tahojen kanssa.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS

Kainutlaatuisella yhteistyöllä virtaa aluekehittämiseen

Tutkimus- ja kehittämistyö on jatkuvan oppimisen alusta

Sote-alan työelämätieto hyötykäyttöön SOTETIE-hankkeessa

Työelämätieto Lapin jatkuvan oppimisen strategian rakentamisen perustana