Teppo Eskelinen & Joanna Bunikowska
Korkeakouluopetuksessa hyödynnetään verkko-opetusta jatkuvasti enemmän. Vaikka muutos on ollut nopeaa ja korona-aikana ennakoimatontakin, uudet toimintatavat on yleisesti otettu hyvin haltuun. Luentosalien pedagogisen mallin toistamisen sijaan verkko-opetusta on opittu tekemään sen erityispiirteet ja vahvuudet tunnistaen.
Ohjauksen haasteita on kuitenkin pohdittu verkkopedagogiikan kentällä vähemmän. Verkossa opetettavien ohjelmien parissa on ilmeiset ohjauksen erityistarpeensa liittyen sekä ohjauskäsitykseen, menetelmiin että ohjauksen sisältöihin.
Tässä tekstissä esittelemme havaintoja kehittämisprojektista, jossa tutkittiin ohjaustarpeita kokonaan verkossa opetettavassa ohjelmassa. Kontekstina oli yhden ohjelman kehittäminen, mutta havainnot ovat suurelta osin yleispäteviä (pidemmin ks. Bunikowska & Eskelinen 2025).
Kansainvälinen verkko-opetus ohjauksen kontekstina
Itä-Suomen yliopistossa käynnistettiin vuonna 2022 kokonaan verkossa opetettava yhteiskuntatieteiden englanninkielinen kandidaattiohjelma. Ohjelma on ollut päänavaus monessakin mielessä: kansainväliset kandidaattiohjelmat ovat harvinaisia, eikä verkko-opetustakaan voi yleistymisestään huolimatta pitää normina. Kansainvälisessä ohjelmassa täytyy myös huomioida opiskelijaryhmän moninaisuus.
Viime vuonna toteutettiin ohjelman kehittämisprojekti osana Itä-Suomen yliopiston laajempaa ohjaushanketta. Tähän asti ohjauskäytännöt ovat pääosin seuranneet perinteisten luokka-opetuksena toteutettavien ohjelmien mallia. Tavoitteena olikin näkymättömäksi jääneiden ohjaustarpeiden tunnistaminen. Tulosten toivotaan auttavan myös muiden kansainvälisten verkko-ohjelmien vetäjiä.
Hanketta varten kerättiin tietoa eri lähteistä. Pääasiallisen aineiston muodostivat haastattelut (n=12): haastateltaviin kuului ohjelman kanssa tekemisissä olevaa opetus- ja hallintohenkilökuntaa, ohjelmassa etätuutoreina toimineita opiskelijoita sekä verkkopedagogiikan ammattilaisia. Aineiston analyysissa hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysia (Tuomi & Sarajärvi 2018).
Lisäksi hankkeen projektitutkija perehtyi aiempaan tutkimukseen (esim. Joshi 2023, Joshi et al. 2022, eAMK 2020a, eAMK 2020b). Ohjelman opiskelijoiden käsityksiä kartoitettiin kyselylomakkeella, johon vastasi sekä uusia että kokeneempia opiskelijoita (n=29).
Hlljainen tieto
Korkeakoulutuksen parissa ohjaus on perinteisesti ymmärretty tarkoittamaan lähinnä opinnäytetöiden ohjausta. Verkko-ohjelman kontekstissa ohjausta on kuitenkin syytä ajatella laajemmin opintojen läpi kulkevana tukena. Sitä tarvitaan myös opintojen aluksi ja niiden aikana.
Merkittävä osa opiskelijoiden tarvitsemasta tiedosta on hiljaista tietoa, joka välittyy perinteisten ohjelmien tapauksessa opiskelijoiden epämuodollisessa kanssakäymisessä, kahviloissa ja käytävillä: opiskelijaryhmä tavallaan ”ohjaa itseään”.
Verkko-ohjelmassa joudutaan tietoisemmin kysymään, mikä kaikki tieto ja ymmärrys akateemisista käytännöistä on opiskelijoille välttämätöntä.
Tällainen tieto koskee oppimistilanteiden vuorovaikutusta ja osittain opiskelutaitojakin. Se voi liittyä opiskelun näkymättömiin normeihin, erilaisten tehtävien luonteeseen odotuksineen, kirjoitustyyleihin, kommunikaatiotapoihin opiskelijaryhmässä ja opettajan suuntaan, sekä lukuisiin muihin vastaaviin asioihin. Huomaamatonta ”ohjausta” tapahtuu jatkuvasti opetustilanteissakin pienten eleiden ja mallioppimisen myötä.
Verkko-ohjelmassa joudutaan tietoisemmin kysymään, millaista tietoa opiskelun kulttuureista ja käytännöistä opiskelijat tarvitsevat. Tällainen tieto tulee myös välittää heille sopivissa tilanteissa ja sopivalla tavalla. Perinteisten ohjelmien toimintamallien toistaminen voi merkitä tämän tekemättä jättämistä.
Kysymys on erityisen olennainen niissä ohjelmissa, joihin tullaan ilman aiempaa kokemusta korkeakouluopiskelusta. Kansainvälisen ohjelman todellisuus lisää asiaan oman mausteensa, kun opiskelijoiden tuntemus korkeakouluopiskelusta yleisesti ja suomalaisista korkeakouluista erityisesti vaihtelee suuresti.
Kehittämistarpeita: opintojen alku
Aineistossa korostui ohjauksen merkitys nimenomaan opintojen alussa. Etupainotteisen ohjauksen tarve nousi esille nimenomaan verkko-opetuksen piirteenä: perinteisen ohjelman mallin mukaan järjestetty alkuorientaatio vaikuttaa puutteelliselta. Tässä vaiheessa hiljaisen tiedon ja opiskelijajoukon vuorovaikutteisen ”itsensä ohjaamisen” puute näkyy erityisen selvästi.
Opintojen alussa tapahtuvan ohjauksellisuuden toteutusta tulisikin pohtia. Asiasisältöä (suomalaisen) korkeakouluopiskelun käytännöistä on ainakin hyvä lisätä, sen sijaan että näiden käytäntöjen oletettaisiin ”tarttuvan” opiskelijoille opintojen alettua. Kyselyssä opiskelijat toivoivat erityisesti kattavia tietopaketteja, joista asioita voisi käydä tarkastamassa.
Jostain syystä HOPSin tekeminen vaikuttaa verkko-ohjelman opiskelijoille erityisen stressaavalta. Tulisikin pohtia, miten opintosuunnitelmien tekeminen toteutetaan niin, että se tuntuu opintojen tuelta eikä painetta tuottavalta valintojen pakolta tilanteessa, jossa edellytykset sen tekemiseen koetaan puutteellisiksi.
Yksi esiin noussut mahdollisuus olisi toimia ensimmäinen syksy yhteisellä lukujärjestyksellä ja tehdä henkilökohtainen suunnitelma rauhallisemmin syksyn aikana. Näin opintojen ohjaus tapahtuisi vaiheessa, jossa akateeminen kulttuuri ja opiskeluala ovat jo tutumpia.
Kun verkko-ohjelmassa opiskelu on tavallistakin itsenäisempää, opiskelutaitojen merkitys korostuu. Niiden tukemiseen on syytä panostaa. Tämä ei koske ainoastaan opintojen alkua. Jälleen on pohdittava mielekkäitä toteutustapoja. Ainakin opiskelutaidot on hyvä mieltää laajasti, lukemisesta ja kirjoittamisesta hyvinvointiin ja ajanhallintaan.
Ryhmäytyminen ja ohjaus
Vaikka verkossa toteutettaviin ohjelmiin hakeudutaan erilaisin motiivein kuin perinteisiin ohjelmiin, myös niiden opiskelijoilla on tarve kokea kuuluvansa opiskelijaryhmään. Tavanomaisen kuppiloissa ja opiskelijajärjestöissä tapahtuvan vuorovaikutuksen puute kuitenkin vaikeuttaa ryhmäytymistä.
Opettajien yrityksiä järjestää vapaamuotoista opintosuunnitelman ulkopuolista ohjelmaa ei ole koettu erityisen tarpeellisiksi. Ohjauksen tulisikin keskittyä tukemaan opiskelijoiden itsenäistä kommunikaatiokanavien ja käytäntöjen muodostamista. Opiskelijat usein perustavat keskusteluryhmiä esimerkiksi whatsappiin. Vaikka tähän ei yleensä tarvita henkilökuntaa, ei ole pahitteeksi muistuttaa opiskelijoita tällaisten ryhmien hyödyllisyydestä.
Erityisen merkityksellistä on ollut ”etätuutorointi”: opiskelijat ovat selvästi osanneet itse luoda mielekästä ohjelmaa. Verkossa toimivien tuutoreiden rekrytointiin ja koulutukseen kannattaakin erityisesti panostaa, samoin pohtia tuutoreiden kanssa heidän mahdollisia roolejaan.
Kokemus osoittaa myös, että usein opiskelijat kaipaavat tilaa jutella vapaasti ja hieman opetuksen vierestä kontaktiopetuksen aikana. Erityisesti Zoom-opetuksen keskusteluryhmät on koettu tärkeiksi foorumeiksi. Etäopetuksessa olisikin tarpeen muistaa, että ”tyhjäkäynnin” hetket kompensoivat puuttuvaa opetuksen ulkoista vuorovaikutusta – joka usein koostuu opiskelunkin kannalta hyvin merkityksellisistä ajatuksenvaihdoista.
Kehittämistarpeita: opintojen aikana
Opiskelijoiden vastauksissa korostui voimakkaasti palautteen tarve, ja turhautuminen ”hyvin tehty” -tyyppistä triviaalia palautetta kohtaan.
Toki kaikenlaiset opiskelijat toivovat palautetta, mutta verkko-ohjelmassa opiskelijan kokemus on erityinen. Yksin tekeminen näkyy, kun sanaton palaute ryhmältä ja opettajalta jää saamatta. Tuloksena voi olla epätietoisuutta ja painetta. Kun opettaja pyrkii asettumaan tällaisen opiskelijan asemaan, hän pystyy paremmin pohtimaan palautetta myös laajemmasta näkökulmasta.
Osana ohjausta myös erilaiset tukimuodot olisi syytä tehdä tutuiksi. Opiskelijoiden tieto palveluista on puutteellista, vaikka niitä olisi tarjolla myös verkossa, kun koko oppilaitoksen palvelujärjestelmä jää vieraammaksi. Vaikkapa opintopsykologit voisivat järjestää tiedotushetkiä.
Tällä on erityistä merkitystä, kun verkko-ohjelmissa ryhmän ja henkilökunnan kyky mahdollisen avun tarpeen tunnistamiseen on rajallinen. Henkilökunta jää vuorovaikutuksesta huolimatta helposti etäiseksi. Mustien ruutujen taakse on turhankin helppo piiloutua. Ainakin opintosuunnitelmat voidaan pyrkiä rakentamaan niin, ettei pelkkä itseopiskelu saa liian suurta roolia.
Selvityksessä nousi esiin myös ”cv-kursseja” laajempien työelämätaitojen ohjauksen tarve. Verkko-ohjelmassa välittymättä jäävään hiljaiseen tietoon kuuluvat osittain myös ammattialaan sosiaalistuminen ja kontaktien luominen. Mahdollisten työelämäpolkujen esittelylle on tarvetta. Ammattilaisten (etä)vierailut kompensoivat opintojen aikana syntymättä jääneitä kontakteja työelämään.
Lopuksi
Ohjauksen systemaattinen ajattelu syntyi välittömästä tarpeesta kehittää yksittäistä ohjelmaa. Projektin tulokset voivat kuitenkin toimia mallina ja herätyksenä tarpeelle tunnistaa näkymättömiä ohjaustarpeita verkko-ohjelmissa yleisemminkin ja kysyä, mitä jatkuvan ohjauksen tulisi verkko-opetuksen maailmassa ylipäänsä tarkoittaa.
Käytännöissä on paljon mietittävää. On luotava omat hyvät käytännöt perinteisten ohjelmamallien toistamisen sijaan. Ohjausta on kuitenkin mietitty toistaiseksi vähemmän kuin varsinaista pedagogiikkaa, vaikka verkko-ohjelmissa korostuu ohjauksen erityinen tarve sekä ohjauksen ja opetuksen rajan uudelleenajattelu. Myös kansainväliset verkko-ohjelmat kaikella todennäköisyydellä yleistyvät jatkossa.
Kaikkineen projektin johtopäätökset ovat varsin suoraviivaisia, ja voidaan tiivistää ohjauksen alkupainotteisuuteen, omaehtoisen ryhmäytymisen tukeen sekä palautteen merkitykseen. Avoimia kysymyksiä jää toki runsaasti, ennen kaikkea liittyen kulttuuristen normien ja käytäntöjen välittämiseen opiskelijoille.
Projektissa keskityttiin ohjauksen tarpeisiin nimenomaan tavanomaisen merkityksen ulkopuolella. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö verkko-ohjelmassa olisi tarpeen miettiä myös opinnäytetöiden ohjausta. Epäformaalin keskustelun puuttuessa myös opinnäytetöistä saatetaan tarvita enemmän tiedonjakoa, ja vaikkapa pienryhmäohjausta seminaaritapaamisten ja yksilöohjauksen välimuotona voi olla tarpeen kehittää.
Artikkelikuva: Anna Schvets / Pexels
Kirjoittajat
Teppo Eskelinen, YTT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, teppo.eskelinen@uef.fi
Joanna Bunikowska, MSocSc, projektitutkija (2024), Itä-Suomen yliopisto, joanna.bunikowska@uef.fi
Lähteet
Bunikowska, Joanna & Eskelinen, Teppo (2025) Guidance in an online degree programme. Good practices and improvement recommendations. Reports and studies in social sciences and business studies. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto.
eAMK – Oppimisen uusi ekosysteemi. (2020a). Digiohjauspolku.
eAMK – Oppimisen uusi ekosysteemi. (2020b). Quality criteria for digital guidance.
Joshi, M. (2023). Holistic Design of Online Degree Programmes in Higher Education – A Pedagogically Informed Design Framework, International Journal of Educational Management 36(1), 32-48.
Joshi, M., Könni, P., Mäenpää, K., Mäkinen, L., Pilli-Sihvola, M., Rautiainen, T., Timonen, P., Valkki, O. (2022). Online degree programmes. Reports from Turku University of Applied Sciences 281. Turku: Turun AMK.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2018) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Tammi: Helsinki.
Abstract
The article analyses guidance needs in an online programme. Particularly, we present a project carried out at the University of Eastern Finland, in which guidance needs were explored in the context of the Bachelors Degree Programme in Social Sciences (BSocSc). As an international online bachelors’ degree programme, BSocSc reflects also more broadly the many challenges related to reconsidering tuition practices as tuition is organised online.
While online pedagogics has received much attention, the same cannot be said of online guidance. Hence there is particular need to consider, what kind of dissemination of practical knowledge, and norms and cultures of university studies are lost with the absence of physically convening student group. Our findings highlight the need to put emphasis on the start of studies, creating information packages, increasing the students’ knowledge of wellbeing services online, and prioritising feedback provision.
Vastaa