
Kirsi Purhonen, Eila Burns, Sanna Ryökkynen, Sini Bask & Päivi Kilja
Tässä ajassa, jossa maailma hakee suuntaansa, tarvitaan erityisesti ekososiaalisen sivistyksen ja kestävän yhteiskunta-ajattelun ääntä. Nämä kaksi näkökulmaa ovat edellytys taloudellisen, kulttuurisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen hyvinvoinnin turvaamiselle. Moninaisuus ja monimuotoisuus sisältyvät myös edellä mainittuihin käsitteisiin.
Tavoiteltu monimuotoinen, kestävä ja sivistynyt yhteiskunta tarvitsee moniäänisyyttä ja vaihtoehtoisia näkökulmia hyvän elämän turvaamiseksi. Monimuotoinen yhteiskunta huomioi inklusiivisuuden, toimii saavutettavasti ja ehkäisee syrjintää. Moninainen ja inklusiivinen korkeakoulupedagogiikka on lähtökohdiltaan jokaisen oppijan oppimisen edellytykset huomioivaa käytännön toimintaa, jossa ovat alati läsnä paitsi laajemmat sivistyksen ulottuvuudet, myös oppivien yhteisöjen hyvinvoinnin näkökulma.
Oppilaitokset luovat pohjaa ekososiaaliselle sivistykselle ja kestävälle, moniääniselle yhteiskunnalle
Korkeakoulut ovat paikkoja, joissa monimuotoisuus, kestävä kehitys ja ekososiaalinen sivistys tulee olla sijoitettuna strategisesti opetuksesta ja tutkimus- ja kehittämistoiminnasta aina opiskelijoiden ohjaukseen, henkilöstön arkiseen toimintaan sekä verkostoyhteistyöhön asti. Tämä horisontaalinen linjaus haastaa myös pedagogisen johtamisen, mutta on hyvin mietittynä vaikuttavaa toimintaa, josta jokainen toimija löytää paikkansa ja ymmärtää asian merkityksen paikallisissa, alueellisissa, kansallisissa ja globaaleissa rakenteissa.
Jotta päästään kiinni oppilaitosten rooliin ekososiaalisen sivistyksen luomisessa, on hyvä tarkastella ekososiaalisen sivistyksen käsitteen osatekijöitä ja kokonaisvaltaista merkitystä. Salonen ja Brady (2015) ovat jäsentäneet ekososiaalisen sivistyksen eri tekijöitä ja arvottaneet ne tärkeysjärjestykseen.
- Ekologiset kysymykset asemoituvat kirjoittajien mukaan ensimmäiselle sijalle. Luonnosta ja luonnonvaroista huolehtiminen on ensimmäinen ja tärkein ehto maapallolla toimiselle. Vasta tämän jälkeen meillä on mahdollisuus toimia ylipäätään missään kontekstissa.
- Toiseksi tärkeimmäksi tekijäksi kirjoittajat nostavat ihmisoikeuksista ja ihmisyydestä kiinnipitämisen. Elämän tulee olla arvokasta ja poliittisen päätöksenteon tulee huomioida ihmisoikeudet päätöksissään ja päätösten toimeenpanoissa.
- Kolmanneksi tärkeimmäksi tekijäksi kirjoittajat asemoivat kestävän talouden. Talouden tehtävänä on turvata kaikkien ihmisten perustarpeet ja vastaavasti ekososiaalinen sivistys luo toimintaedellytykset taloudelle.
Kaikki tekijät ovat riippuvaisia toisistaan ja muodostavat ihmiskunnan ekososiaalisen prosessin. Korkeakoulujen on hyvä tiedostaa nämä tekijät kaikessa toiminnassaan varmistaen, että tulevien osaajien taidot ovat tukemassa maapallomme ja yhteiskuntamme olemassaoloa.
Ammattikorkeakouluilla on myös tärkeä rooli kestävän yhteiskunnan tavoittelemisessa. Ammattikorkeakoulujen roolia tässä voidaan peilata Yhdistyneitten kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2023 -ohjelmaan (Ulkoministeriö, ei pvm.), jossa kestävyyttä ja erityisesti sosiaalista kestävyyttä määritellään seuraavasti: kaikkien maiden tulee taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan sitä, että monimuotoisuus huomioidaan kaikessa korkeakoulujen toiminnassa.
Monimuotoisuuteen sitoutuminen edellyttää arvokeskustelua, strategisia päätöksiä ja tekoja
Monimuotoisuuteen sitoutuminen tapahtuu tietoisen toiminnan kautta. Konkretian tasolle päästäksemme meidän tulee käydä korkeakouluissa organisaation arvo- ja strategiakeskusteluja, mutta myös keskustelua ihmis-, oppimis- ja tietokäsityksistä eli käyttötietokeskustelua (Aaltonen, 2003). Mitä ajattelemme ihmisistä, miten yksilöt ja ryhmät oppivat ja minkälaisella tietokäsityksellä toteutamme opetustamme? Miten oma tapamme toimia korkeakoulujen henkilöstönä yhdistää monimuotoisuuteen ja moninaisuuteen liittyvää tutkimusta ja integroi sitä sosiaalisiin ympäristöihinsä ja verkostoihinsa toiminnan kautta? Pysähtymällä edellisten kysymysten äärelle ja keskustelemalla niistä muiden kanssa pääsemme jo pitkälle.
Korkeakoulujen arvot mahdollistavat ja sisältävät monimuotoisuuden toteuttamisen monellakin tapaa. Jo se, että arvokeskusteluja käydään korkeakoulun johdon ja henkilöstön välillä, auttaa meitä kaikkia ymmärtämään paremmin, miten tärkeä on monimuotoisuuden sisällyttäminen kaikkeen toimintaamme. Arvot tulevat todeksi arjen käytännöissä ja korkeakouluyhteisön moninaisissa vuorovaikutustilanteissa. Opiskelija opiskelee ja valmistuu monimuotoisuutta tukevassa ilmapiirissä ammattiinsa ja vie samalla oppimansa ammattietiikan työelämään mukanansa. Samoin ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta voi edistää yhteistyössä monimuotoisuuden kehitystä aluekehitystehtävänsä avulla hankemuotoisesti tai kumppanuuksien avulla.
Inklusiivisuus ja positiivinen diskurssi
Ammattikorkeakoulut ovat keskeisessä asemassa yhteiskunnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. KOTAMO-selvityksen (OKM 2022) mukaan suomalaisissa korkeakouluissa tehdään jo monin paikoin työtä näiden arvojen eteen, mutta käytännöt ja rakenteet vaihtelevat suuresti eri organisaatioiden välillä. Ammattikorkeakouluissa voidaan edelleen vahvistaa johdon sitoutumista ja kehittää rakenteita, jotka tukevat pitkäjänteistä ja vaikuttavaa DEI-työtä (Diversity, Equity, Inclusion). Erityisesti on tarpeen huomioida, miten sukupuolten tasa-arvo toteutuu urapoluilla, miten yhdenvertaisuus näkyy opiskelijoiden ja henkilöstön arjessa, ja miten monimuotoisuus huomioidaan opetuksessa, rekrytoinneissa ja yhteisön vuorovaikutuksessa.
Vaikka edistysaskeleita on otettu, ammattikorkeakoulut voivat toimia suunnannäyttäjinä, kun ne tunnistavat moninaisuuden voimavarana ja rakentavat aidosti osallistavia oppimis- ja työympäristöjä. Suunnannäyttäjinä ammattikorkeakoulut voivat edistää moninaisuutta myös viestimällä ja argumentoimalla positiivisesti. Ongelmalähtöisen ja korjaavan puheen sijaan voimme viestiä moninaisuudesta, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja inklusiivisuudesta onnistuneina tekoina ja tapahtumina.
Hyvänä, inklusiivisuutta edistävänä ja positiivisena viestintätekona voidaan esimerkiksi esitellä sukupuolisensitiivisesti valittuja opiskelijoiden uratarinoita, joissa itse ammatti on keskiössä, mutta yksilön oma valinta rikkoo perinteisiä ammatillisia sukupuolirooleja. Tässä esimerkissä sukupuolten tasa-arvoon liittyvät korjaavat teot ilmaistaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävän positiivisen diskurssin (Herneaho 2022, 38) avulla. Samalla tapaa ammattikorkeakoulut voidaan rakentaa paikoiksi, joissa jokaisella on mahdollisuus oppia, kehittyä ja osallistua omista lähtökohdistaan käsin. Näin luodaan onnistumisia kaikille.
Näkökulmia monimuotoisuuteen ja inklusiivisuuteen
Tämän teemanumeron artikkeleissa moninaisuutta korkeakouluissa tarkastellaan laaja-alaisesti eri näkökulmista. Artikkeleissa pohditaan muun muassa sitä, miten DEI-periaatteet tukevat opiskelijoiden moninaisuuden tunnistamista ja arvostamista ja miten inklusiivinen opetus huomioi erilaiset oppijat ja luo tilaa osallisuudelle.
Artikkeleissa valotetaan myös koulutuskentän kansainvälistymisen mukanaan tuomia mahdollisuuksia ja vastuuta. Erasmus+-ohjelma ja kansainväliset verkostot tukevat liikkuvuutta, mutta kansainvälisten opiskelijoiden kotoutumista on tuettava Suomi-polkujen ja kielioppimisen keinoin. Kielitietoisuus on keskeinen osa tätä työtä. Esimerkiksi hoitoalan kielituetut simulaatiot ja kaksikielinen TOKASA-malli tukevat ammatillista kielitaitoa ja integroitumista.
Saavutettavuuden ja esteettömyyden merkitys sekä koulutuksessa että työelämässä näkyy useissa teemanumeron artikkeleissa. Työhön integroituva oppiminen vahvistaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia. Yhteistyö työelämän kanssa tuo korkeakouluopetukseen ajankohtaisuutta ja käytännönläheisyyttä. Sote-alalla näyttää korostuvan johtajien kieli- ja kulttuuriosaaminen sekä kansainväliset johtamisopinnot.
Psykologinen turvallisuus ja yhteisöetiketti ovat onnistuneen oppimisen perusta. Kunnioittava vuorovaikutus ja yhteisön selkeät ja läpinäkyvät toimintatavat tukevat turvallista ilmapiiriä, jossa jokainen korkeakouluopiskelija ja -työntekijä voi yltää parhaimpaansa.
Toivomme, että saat uusia ajatuksia ja tietoa moninaisuuden merkityksestä korkeakoulutuksessa teemanumeromme artikkelien välityksellä.
Kirjoittajat
Kirsi Purhonen, Yhteisöpedagogi YAMK, lehtori, TAMK, ammatillinen opettajankoulutus, kirsi.purhonen(at)tuni.fi
Eila Burns, FT, vanhempi tutkija, Jamk, ammatillinen opettajankoulutus, eila.burns(at)jamk.fi
Sanna Ryökkynen, FT, tutkijayliopettaja (tenure track), HAMK, Edu tutkimusyksikkö, sanna.ryokkynen(at)hamk.fi
Sini Bask, YT, lehtori, Haaga-Helia, ammatillinen opettajankoulutus, sini.bask(at)haaga-helia.fi
Päivi Kilja, KT, yliopettaja, OAMK, ammatillinen opettajankoulutus, paivi.kilja(at)oamk.fi
Lähteet
Aaltonen, K. (2003). Pedagogisen ajattelun ja toiminnan suhde: Opetustaan integroivan opettajan tietoperusta lähihoitajakoulutuksessa. Joensuun yliopisto.
Herneaho, I. (2022). Oikeus elää. Intertekstuaalisuus turvapaikanhakijoiden oikeuksia ajavassa kansalaisaktivismissa. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/items/bd5f6c84-a489-4792-b6b9-7ac0e5380107
Salonen, A. O.& Brady, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15. https://doi.org/10.33336/aik.94118
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2022). KOTAMO – Selvitys korkeakoulujen tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden tilasta Suomessa. OKM:n julkaisuja 2022:36. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164426/OKM_2022_36.pdf?sequence=1
Ulkoministeriö. (ei pvm.) Agenda 2030 -kestävän kehityksen tavoitteet. Haettu 30.5.2025.
https://um.fi/agenda-2030-kestavan-kehityksen-tavoitteet




Vastaa